Matematiikka - Itku ja hammastenkiristys - Kohtalotovereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei äly ja ongelmanratkaisu ole vahvuuksia, on oltava vaan ahkera ja tehtävä paljon töitä matikan eteen. Samaan lopputulokseen pääset vähän suuremmalla puurtamisella.

Olen 100% varma etten pääse vaikka noin aina sanotaan. Kun en kerta kaikkiaan ymmärrä enkä saa otetta niistä asioista niin miten voisin edes lähteä puurtamaan? Kukaan ei myöskään osaa auttaa minua ymmärtämään vaikka olen yrittänyt pyytää. 

Kysy täältä palstalta apua tehtäviin ? Eiköhän joku löydy joka osais selittää. Monesti matikassa asiat ilmenevät toisille vähän eri vinkkelistä.

Joillekin yksi asia on helppo ja toinen vaikea kun taas toiselle ne menevät päin vastoin.

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut raisgatuksi sekasaunassa. Naisia, noin 30 vuotiaita, oli 5 kappaletta, itse hingelänä 20v sisssynä en omannut mielenlujuutta enkä edes voimakaan vastustella. He kierittelivät sormiaan pereceenreiässäni väkisin, vaikka yritin epätoivoisesti estellä heitä hennosti voihkien. Kun he olivat saaneet perä-aukkoani kostumaan, he pukivat ylleen vyö-mulukut. Jokaisella oli n. 30 senttinen parru, joka lävisti neitsyen kehoni uudestaan ja uudestaan, kun he vahvoilla pakaroillaan takoivat minua kuin takovasara, samalla kun pulppusin estoitta zie-men-nestettä. He levittivät harojani usean tunnin ajan eri asennoissa, olin täysin voimaton!

Tais mennä väärään ketjuun vastaus ja varmaan väärälle keskustelufoorumille.

En osaa samaistua. Nautin tehtävien ja ongelmien ratkaisemisesta. Matikka <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut raisgatuksi sekasaunassa. Naisia, noin 30 vuotiaita, oli 5 kappaletta, itse hingelänä 20v sisssynä en omannut mielenlujuutta enkä edes voimakaan vastustella. He kierittelivät sormiaan pereceenreiässäni väkisin, vaikka yritin epätoivoisesti estellä heitä hennosti voihkien. Kun he olivat saaneet perä-aukkoani kostumaan, he pukivat ylleen vyö-mulukut. Jokaisella oli n. 30 senttinen parru, joka lävisti neitsyen kehoni uudestaan ja uudestaan, kun he vahvoilla pakaroillaan takoivat minua kuin takovasara, samalla kun pulppusin estoitta zie-men-nestettä. He levittivät harojani usean tunnin ajan eri asennoissa, olin täysin voimaton!

Tais mennä väärään ketjuun vastaus ja varmaan väärälle keskustelufoorumille.

Ei kun se on tän palstan trolli joka ns. tiputtelee vinkkejä itsestään.. kun ei me tyhmät tytöt voida mitenkään ymmärtää hänen moniäänistä soolokuoroaan 🦐🤡😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko dyskalkulian mahdollisuus poissuljettu? Kaikki tuntemani matikan kanssa vääntävät (aikuiset) ovat saaneet dyskalkulia diagnoosin. Se on kuin lukihäiriö, mutta keskittyy numeroihin. Keski-ikäinen ystäväni laskee edelleenkin sormin yksinkertaisetkin päässälaskut, kuten 12+6.

Opetuksen laatukin vaikuttaa usein. Minulla vaihtui matikan opettaja lukiossa. Sen myötä vaihtui opetustapa. Numeroni nousi kahdella yhden lukuvuoden aikana, koska uuden opettajan matikanopetustapa oli minulle sopivampi.

Minulla ei ole ongelmia hahmottaa numeroita tai helppoja laskukaavoja (tai selviä ohjeita). Pystyn tekemään perässä vaihe vaiheelta neuvottuja uusia asioita. Ongelmia tulee "loogisissa" päättelyketjuissa, jos saan puutteelliset ohjeet ja pitää arvata itse mitä välissä tapahtuu, että päästään seuraavassa ohjekohdessa olevaan pisteeseen.

Eniten vaivaa on siitä miten äärimmäinen tuska on keskittyä johonkin numeronsiirtelyyn, josta maailma ei muutu. Täysin turhaa hommaa sivutolkulla, tuntitolkulla ja kuukausikaupalla ennen kuin saan nuo valmiiksi. Voisin tehdä tuona aikana valtavasti hyödyllisiä työtehtäviä, joilla on oikea tulos ja tarkoitus.

Mikä tarkoitus opiskelullasi sitten on? Kuulostaa siltä, että tulosta tekemään mars 🙂

Pätevyyden hankkiminen. Tutkintotodistus tarvitaan.

Ok. No sitten varmaan joko hankit sen pätevyyden tai olet hankkimatta?

Ketjussa on jo monta tosi hyvää vinkkiä. Omasta puolestani suosittelen kans tiivistelmävihkoa ja laskemista paperille.

Täytyy yrittää. Siinä on vain valtava ero muihin aineisiin nähden. Niistä saan kiitettäviä ja teen enemmän kuin tarvitaan. Jos kuvailisin niin, että muissa aineissa voin "laajentaa ajatukseni aivojeni ulkopuolelle", rakentaa uutta, kehittää jne. Matematiikka taas supistaa aivoni hernettä pienemmäksi ja ajatukset ovat tuskaisia, ahdistuneita ja loukossa. Haluaisin jotenkin avata tuota loukkoa. En varmaan pääsisi matematiikkahurmokseen, mutta se helpottaisi kun edes vähän olisi tilaa, eivätkä aivot olisi koko ajan ratkeamispisteessä :p

Eli kyseessä on enemmän asenneongelma?

Jos sinulla on jokin tehtävä, aloita ns lopusta, eli mieti ensin mitä siinä tahdotaan saada vastaukseksi. Ja sitten mietit, mitä paloja tarvitset tämän vastauksen saamiseksi. Älä tuijota vain ahdistuneena, että tuossa on x, tuossa on y, mitä niille pitää tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Lääkelaskuja laskiessani olen huomannut, että vaihtelen itse laskutapaa, mutta pidän matikasta. Jos pelkät harjoitukset riittävät, aloita helpoimmasta ja laske 5- 10 laskua kerrallaan. Monelle tulee helposti 'sokeus', eikä jaksa keskittyä pidempään.

Mä en sanoisi sitä 'sokeudeksi'. Mutta aivot menee puuroon ja ajatukset solmuun, kun liian pitkään tahkoaa jotain, mikä ei aukea. 

Mä olen kokenut todella hyväksi Pomodoro-rytmityksen. En oo nyt matikkaa tehny, mutta koodausta, missä joutuu kanssa miettimään. Ihan oikeasti ne aivot tarvii välillä taukoja siitä tiukkaa keskittymistä vaativasta puuhasta! 25 min kun kerralla tekee ja sitten 5 min tauko, niin ne aivot saa välillä vähän tuuletusta muissa hommissa (tuossa ehtii vaikka viedä roskat tai tyhjentää tiskikoneen tai sitten voi ihan jaloitella ja venytellä) ja usein tauon jälkeen se vaikeelta tuntunut ongelmakin selkiytyy omissa ajatuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei äly ja ongelmanratkaisu ole vahvuuksia, on oltava vaan ahkera ja tehtävä paljon töitä matikan eteen. Samaan lopputulokseen pääset vähän suuremmalla puurtamisella.

Olen 100% varma etten pääse vaikka noin aina sanotaan. Kun en kerta kaikkiaan ymmärrä enkä saa otetta niistä asioista niin miten voisin edes lähteä puurtamaan? Kukaan ei myöskään osaa auttaa minua ymmärtämään vaikka olen yrittänyt pyytää. 

Kysy täältä palstalta apua tehtäviin ? Eiköhän joku löydy joka osais selittää. Monesti matikassa asiat ilmenevät toisille vähän eri vinkkelistä.

Joillekin yksi asia on helppo ja toinen vaikea kun taas toiselle ne menevät päin vastoin.

Onneksi ei enää tarvitse opetella matikkaa koulun takia, olen kyllä yrittänyt välillä itsekseni muuten vain. Mutta juuri noin se meni, jos minä kerrankin ymmärsin jonkun asian, usein suorastaan pidin sitä päivänselvänä, matikassa hyvät kaverini eivät sitä yhtäkkiä tajunneetkaan enkä voinut käsittää miten kun yleensä ymmärsivät mielestäni niin vaikeita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko dyskalkulian mahdollisuus poissuljettu? Kaikki tuntemani matikan kanssa vääntävät (aikuiset) ovat saaneet dyskalkulia diagnoosin. Se on kuin lukihäiriö, mutta keskittyy numeroihin. Keski-ikäinen ystäväni laskee edelleenkin sormin yksinkertaisetkin päässälaskut, kuten 12+6.

Opetuksen laatukin vaikuttaa usein. Minulla vaihtui matikan opettaja lukiossa. Sen myötä vaihtui opetustapa. Numeroni nousi kahdella yhden lukuvuoden aikana, koska uuden opettajan matikanopetustapa oli minulle sopivampi.

Minulla ei ole ongelmia hahmottaa numeroita tai helppoja laskukaavoja (tai selviä ohjeita). Pystyn tekemään perässä vaihe vaiheelta neuvottuja uusia asioita. Ongelmia tulee "loogisissa" päättelyketjuissa, jos saan puutteelliset ohjeet ja pitää arvata itse mitä välissä tapahtuu, että päästään seuraavassa ohjekohdessa olevaan pisteeseen.

Eniten vaivaa on siitä miten äärimmäinen tuska on keskittyä johonkin numeronsiirtelyyn, josta maailma ei muutu. Täysin turhaa hommaa sivutolkulla, tuntitolkulla ja kuukausikaupalla ennen kuin saan nuo valmiiksi. Voisin tehdä tuona aikana valtavasti hyödyllisiä työtehtäviä, joilla on oikea tulos ja tarkoitus.

Mikä tarkoitus opiskelullasi sitten on? Kuulostaa siltä, että tulosta tekemään mars 🙂

Pätevyyden hankkiminen. Tutkintotodistus tarvitaan.

Ok. No sitten varmaan joko hankit sen pätevyyden tai olet hankkimatta?

Ketjussa on jo monta tosi hyvää vinkkiä. Omasta puolestani suosittelen kans tiivistelmävihkoa ja laskemista paperille.

Täytyy yrittää. Siinä on vain valtava ero muihin aineisiin nähden. Niistä saan kiitettäviä ja teen enemmän kuin tarvitaan. Jos kuvailisin niin, että muissa aineissa voin "laajentaa ajatukseni aivojeni ulkopuolelle", rakentaa uutta, kehittää jne. Matematiikka taas supistaa aivoni hernettä pienemmäksi ja ajatukset ovat tuskaisia, ahdistuneita ja loukossa. Haluaisin jotenkin avata tuota loukkoa. En varmaan pääsisi matematiikkahurmokseen, mutta se helpottaisi kun edes vähän olisi tilaa, eivätkä aivot olisi koko ajan ratkeamispisteessä :p

Eli kyseessä on enemmän asenneongelma?

Olen eri, mutta matikanopettaja väitti että minulla on asenneongelma. Ehkä oli, mutta se tuli siitä kun en vain osannut, ei niin että olisin osannut mutta asenteessa oli vikaa. Niin oli ruotsin kanssa.

Minäkään en ole koskaan ymmärtänyt matikan päälle. Kouluissa olin kaikissa mahdollisissa matikan tukiryhmissä, ja sielläkin pärjäsin vain koska minulla oli niin hyvä muisti (kertotaulun muistin ulkoa, en osannut laskea), en vaan ymmärtänyt logiikkaa laskujen takana. Ja jos yritin opettajalle selittää, että en ymmärrä miksi tämä asia tehdään tavalla x ja y, voitko selittää? Vastaus oli aina: koska se vaan on niin. Ei tuo auta ihmistä ymmärtämään. Joten en koskaan oppinutkaan ymmärtämään.

Matikka tuottaa edelleen tuskaa ja kyyneliä, olen todella arka tekemään minkäänlaisia laskuja muiden nähden.

Minulla diagnosoitiin aikuisiällä ADHD, jonka mukana tulee myös lukihäiriö (joka ilmeisesti vaikuttaa myös dyskalkuliaan, mutta sitä ei olla minulle diagnosoitu)

Pystyn yksinkertaisiin laskutoimituksiin mutta kaikki muu tuottaa tuskaa. Ja niihin yksinkertaisiinkin käytän laskinta, koska en myöskään luota omiin matemaattisiin kykyihini.

Mikäli näen asiat omilla silmilläni (mittasuhteet, geometria) on asia paljon helpompi ymmärtää. On sanomattakin selvää, että en työskentele numeroiden parissa.

Että ei se kaikille vaan ole niin justiinsa. Onneksi tässä maailmassa pärjää muutenkin. Ja onneksi se laskin kulkee nykyään taskussa joka paikkaan. Tsemppiä aloittajalle ja muille matikan parissa kärsiville!

Minua kiinnostaa kyllä, että mitä ap opiskelee :D ymmärsin, että ap valmistuu kun laskee 150 tehtävää? mikä voi olla ala? ei kuulosta omaan korvaan kovin tutulta, vähän oudolta jopa

Ymmärrän aika hyvin tuota ahdistusta mitä matikka voi aiheuttaa. Mulle se on usein ollut sellaista etten vaan ns hahmota, mitä niissä kaavoissa tapahtuu. Vektorit oli mulle tosi vaikeita.. luin lyhyen matematiikan ja kirjoitin L: n mutta harjoittelin ihan tosi paljon. Kirjoituksia varten laskin yli tuhat laskua eri lukion kirjoista ja kertauskirjoista. Yliopistossa luin matematiikkaa soveltavaa pääainetta, jossa oli useampi pakollinen matikan kurssi ja viimeisenä vuonna sain päähäni lukea matematiikan perusopinnot sivuaineeksi. H*tto en tajunnut siitä mitään mutta pääsin kursseista läpi.. laskemalla niitä laskuja uudestaan ja uudestaan. Nyt en osaisi ratkaista yhtäkään tehtävää, mutta joo, on se mahdollista päästä kursseista läpi vaikka kokee ettei tajua mistään mitään:D ja mitä siitä jos saa sen 1 arvosanaksi? Eipä ole kukaan kysellyt mun matikan numeroita, kun ei se mun pääaine edes ollut.

Vierailija kirjoitti:

hra z kirjoitti:

äo ja matemaattinen osaaminen käyvät käsi kädessä. poikkeuksena dyskalkylia tai muu sellainen. toivottavasti opiskelet suorittavaan ammattiin.

Menestyn parhaiten luovissa työtehtävissä. Olen tehnyt paljon uutta työpaikalla ja opinnoissa. Saan paljon positiivista palautetta luovasta osaamisestani. Matematiikka on minulle suorittamista, jossa ei jää sijaa luovuudelle.

Mitä mitä mitä!? Matematiikkahan just on luovaa! Kun sen tehtävän voi ratkaista niin monella tavalla. Ongelmaa voi lähestyä eri suunnista ja ratkaisuja voi yrittää eri reittejä pitkin. Se hienous on siinä, kun on ensin ratkaissut jollain tavalla ja sitten hoksaa, että olisi joku yksinkertaisempikin tapa päästä samaan lopputulokseen. Eikö siinä ole luovuutta, että keksitään mikä olisi se virtaviivaisin ja elegantein tapa ratkaista tehtävä?

Vierailija kirjoitti:

Uskon vakaasti, että ne, jotka väittävät jokaisen oppivan matematiikkaa vain laskemalla tarpeeksi paljon, eivät oikeasti tiedä, millaista on olla ihminen, jolle matematiikka on vaikeaa.

Ei he tiedäkään, eivätkä ymmärrä eivätkä haluakaan ymmärtää, koska asia on heille niin helppo. Kaikki nämä, jotka väittävät, että suorittivat kurssit, kun vain jaksoivat istua pöydän ääressä laskemassa, laskemassa ja laskemassa eivät siltikään tajua. 

Sellainen ihminen, jolle matematiikka on oikeasti vaikea, ei pysty pelkällä istumisella suorittamaan kursseja ajoissa, koska kaikilla on vain 24 tuntia vuorokaudessa. Heiltä yksinkertaisesti loppuu aika kesken. Ei ole välttämättä mahdollisuutta opiskella jotain asiaa esim. 300 tuntia, jos siihen muilla menee vain 2 tuntia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko dyskalkulian mahdollisuus poissuljettu? Kaikki tuntemani matikan kanssa vääntävät (aikuiset) ovat saaneet dyskalkulia diagnoosin. Se on kuin lukihäiriö, mutta keskittyy numeroihin. Keski-ikäinen ystäväni laskee edelleenkin sormin yksinkertaisetkin päässälaskut, kuten 12+6.

Opetuksen laatukin vaikuttaa usein. Minulla vaihtui matikan opettaja lukiossa. Sen myötä vaihtui opetustapa. Numeroni nousi kahdella yhden lukuvuoden aikana, koska uuden opettajan matikanopetustapa oli minulle sopivampi.

Minulla ei ole ongelmia hahmottaa numeroita tai helppoja laskukaavoja (tai selviä ohjeita). Pystyn tekemään perässä vaihe vaiheelta neuvottuja uusia asioita. Ongelmia tulee "loogisissa" päättelyketjuissa, jos saan puutteelliset ohjeet ja pitää arvata itse mitä välissä tapahtuu, että päästään seuraavassa ohjekohdessa olevaan pisteeseen.

Eniten vaivaa on siitä miten äärimmäinen tuska on keskittyä johonkin numeronsiirtelyyn, josta maailma ei muutu. Täysin turhaa hommaa sivutolkulla, tuntitolkulla ja kuukausikaupalla ennen kuin saan nuo valmiiksi. Voisin tehdä tuona aikana valtavasti hyödyllisiä työtehtäviä, joilla on oikea tulos ja tarkoitus.

Mikä tarkoitus opiskelullasi sitten on? Kuulostaa siltä, että tulosta tekemään mars 🙂

Pätevyyden hankkiminen. Tutkintotodistus tarvitaan.

Ok. No sitten varmaan joko hankit sen pätevyyden tai olet hankkimatta?

Ketjussa on jo monta tosi hyvää vinkkiä. Omasta puolestani suosittelen kans tiivistelmävihkoa ja laskemista paperille.

Täytyy yrittää. Siinä on vain valtava ero muihin aineisiin nähden. Niistä saan kiitettäviä ja teen enemmän kuin tarvitaan. Jos kuvailisin niin, että muissa aineissa voin "laajentaa ajatukseni aivojeni ulkopuolelle", rakentaa uutta, kehittää jne. Matematiikka taas supistaa aivoni hernettä pienemmäksi ja ajatukset ovat tuskaisia, ahdistuneita ja loukossa. Haluaisin jotenkin avata tuota loukkoa. En varmaan pääsisi matematiikkahurmokseen, mutta se helpottaisi kun edes vähän olisi tilaa, eivätkä aivot olisi koko ajan ratkeamispisteessä :p

Eli kyseessä on enemmän asenneongelma?

Olen eri, mutta matikanopettaja väitti että minulla on asenneongelma. Ehkä oli, mutta se tuli siitä kun en vain osannut, ei niin että olisin osannut mutta asenteessa oli vikaa. Niin oli ruotsin kanssa.

Jos joku sanoo ettei opi ruotsia, niin minä sanon että asenneongelma. Ruotsin kieli on sieltä helpoimmasta päästä ja minäkin opin sen puurtamalla vaikka ruotsi olikin minulle inhokkiaine (siis asennevamma)

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän aika hyvin tuota ahdistusta mitä matikka voi aiheuttaa. Mulle se on usein ollut sellaista etten vaan ns hahmota, mitä niissä kaavoissa tapahtuu. Vektorit oli mulle tosi vaikeita.. luin lyhyen matematiikan ja kirjoitin L: n mutta harjoittelin ihan tosi paljon. Kirjoituksia varten laskin yli tuhat laskua eri lukion kirjoista ja kertauskirjoista. Yliopistossa luin matematiikkaa soveltavaa pääainetta, jossa oli useampi pakollinen matikan kurssi ja viimeisenä vuonna sain päähäni lukea matematiikan perusopinnot sivuaineeksi. H*tto en tajunnut siitä mitään mutta pääsin kursseista läpi.. laskemalla niitä laskuja uudestaan ja uudestaan. Nyt en osaisi ratkaista yhtäkään tehtävää, mutta joo, on se mahdollista päästä kursseista läpi vaikka kokee ettei tajua mistään mitään:D ja mitä siitä jos saa sen 1 arvosanaksi? Eipä ole kukaan kysellyt mun matikan numeroita, kun ei se mun pääaine edes ollut.

Niin ja jatkan vielä, että kun niitä laskuja vaan laski kymmeniä ja jopa satoja, niin jossain vaiheessa joskus saattoi se kuuluisa lamppu syttyä että tajusi aidosti sen logiikan. Sen jälkeen osasi soveltaa oppimaansa. (Ja en nyt puhu mistään kertotaulusta..). Eli kyllä se harjoittelu voi tehdä mestarin ja ainakin hetken hallitsee tietyn osa-alueen.. kunnes unohtaa :p matematiikka ei ole itselle ainakaan sellainen taito että osaa aina kun kerran oppinut, vaan ruostuu kuten kielten osaaminen. Siksi matematiikan opiskelussa olisi syytä palata kohti sen kyseisen opiskeltava aiheen alkeita, jotta ymmärtää hankalampia tehtäviä. Luulen että itsellä ahdistusta tuotti paljon se kun oli unohtanut ne aiemmat opinnot ja samalla oletetaan ne osaavan.

Mielestäni vaikea algebra on ihan pelkkää turhaa grunkkausta ja on aivan turhaa pakottaa sitä kaikille. Väännetään ja käännetään jotain lauseketta loputtomasti eri muotoon, niin turhaa kuin olla voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon vakaasti, että ne, jotka väittävät jokaisen oppivan matematiikkaa vain laskemalla tarpeeksi paljon, eivät oikeasti tiedä, millaista on olla ihminen, jolle matematiikka on vaikeaa.

Ei he tiedäkään, eivätkä ymmärrä eivätkä haluakaan ymmärtää, koska asia on heille niin helppo. Kaikki nämä, jotka väittävät, että suorittivat kurssit, kun vain jaksoivat istua pöydän ääressä laskemassa, laskemassa ja laskemassa eivät siltikään tajua. 

Sellainen ihminen, jolle matematiikka on oikeasti vaikea, ei pysty pelkällä istumisella suorittamaan kursseja ajoissa, koska kaikilla on vain 24 tuntia vuorokaudessa. Heiltä yksinkertaisesti loppuu aika kesken. Ei ole välttämättä mahdollisuutta opiskella jotain asiaa esim. 300 tuntia, jos siihen muilla menee vain 2 tuntia. 

On aivan sama kuin sanoisi lukihäiriöiselle että "no luet vaan sinnikkäästi". Ei todellakaan ole näin. Isoa osaa ihmisitä kidutetaan täysin turhalla matikalla. Mielummin olisin opetellut vaikka soittamaan kitaraa kuin perehtynyt johonkin paskaderivaattaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hra z kirjoitti:

äo ja matemaattinen osaaminen käyvät käsi kädessä. poikkeuksena dyskalkylia tai muu sellainen. toivottavasti opiskelet suorittavaan ammattiin.

Menestyn parhaiten luovissa työtehtävissä. Olen tehnyt paljon uutta työpaikalla ja opinnoissa. Saan paljon positiivista palautetta luovasta osaamisestani. Matematiikka on minulle suorittamista, jossa ei jää sijaa luovuudelle.

Mitä mitä mitä!? Matematiikkahan just on luovaa! Kun sen tehtävän voi ratkaista niin monella tavalla. Ongelmaa voi lähestyä eri suunnista ja ratkaisuja voi yrittää eri reittejä pitkin. Se hienous on siinä, kun on ensin ratkaissut jollain tavalla ja sitten hoksaa, että olisi joku yksinkertaisempikin tapa päästä samaan lopputulokseen. Eikö siinä ole luovuutta, että keksitään mikä olisi se virtaviivaisin ja elegantein tapa ratkaista tehtävä?

Kiinnostaa tasan nolla, samoin kun jotain toista ihmistä ei kiinnosta vääntää värisävyjä loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko dyskalkulian mahdollisuus poissuljettu? Kaikki tuntemani matikan kanssa vääntävät (aikuiset) ovat saaneet dyskalkulia diagnoosin. Se on kuin lukihäiriö, mutta keskittyy numeroihin. Keski-ikäinen ystäväni laskee edelleenkin sormin yksinkertaisetkin päässälaskut, kuten 12+6.

Opetuksen laatukin vaikuttaa usein. Minulla vaihtui matikan opettaja lukiossa. Sen myötä vaihtui opetustapa. Numeroni nousi kahdella yhden lukuvuoden aikana, koska uuden opettajan matikanopetustapa oli minulle sopivampi.

Minulla ei ole ongelmia hahmottaa numeroita tai helppoja laskukaavoja (tai selviä ohjeita). Pystyn tekemään perässä vaihe vaiheelta neuvottuja uusia asioita. Ongelmia tulee "loogisissa" päättelyketjuissa, jos saan puutteelliset ohjeet ja pitää arvata itse mitä välissä tapahtuu, että päästään seuraavassa ohjekohdessa olevaan pisteeseen.

Eniten vaivaa on siitä miten äärimmäinen tuska on keskittyä johonkin numeronsiirtelyyn, josta maailma ei muutu. Täysin turhaa hommaa sivutolkulla, tuntitolkulla ja kuukausikaupalla ennen kuin saan nuo valmiiksi. Voisin tehdä tuona aikana valtavasti hyödyllisiä työtehtäviä, joilla on oikea tulos ja tarkoitus.

Mikä tarkoitus opiskelullasi sitten on? Kuulostaa siltä, että tulosta tekemään mars 🙂

Pätevyyden hankkiminen. Tutkintotodistus tarvitaan.

Ok. No sitten varmaan joko hankit sen pätevyyden tai olet hankkimatta?

Ketjussa on jo monta tosi hyvää vinkkiä. Omasta puolestani suosittelen kans tiivistelmävihkoa ja laskemista paperille.

Täytyy yrittää. Siinä on vain valtava ero muihin aineisiin nähden. Niistä saan kiitettäviä ja teen enemmän kuin tarvitaan. Jos kuvailisin niin, että muissa aineissa voin "laajentaa ajatukseni aivojeni ulkopuolelle", rakentaa uutta, kehittää jne. Matematiikka taas supistaa aivoni hernettä pienemmäksi ja ajatukset ovat tuskaisia, ahdistuneita ja loukossa. Haluaisin jotenkin avata tuota loukkoa. En varmaan pääsisi matematiikkahurmokseen, mutta se helpottaisi kun edes vähän olisi tilaa, eivätkä aivot olisi koko ajan ratkeamispisteessä :p

Eli kyseessä on enemmän asenneongelma?

Olen eri, mutta matikanopettaja väitti että minulla on asenneongelma. Ehkä oli, mutta se tuli siitä kun en vain osannut, ei niin että olisin osannut mutta asenteessa oli vikaa. Niin oli ruotsin kanssa.

Tosi harva "vain osaa". Itse olen hyvä matematiikassa, mutta jossain vaiheessa jutut vaikeutuivat opiskeluissa sen verran, että olisin vain voinut todeta, että en osaa. Päätin ottaa sen asenteen että jes, nyt on haastetta. Ruotsin kanssa minulla on myös asenneongelma lukiossa. Opin sitä siksi myös aika huonosti. Nyt aikuisena olen innostunut ruotsin opiskelusta ja asiat jäävät paljon paremmin päähän.