Onko kukaan päässyt yli kyllästymisestä parisuhteessa (eroamatta)?
Kai minulle on nyt tullut se alkuhuuman lopahtaminen. Ollaan siis molemmat yli nelikymppisiä ja yhdessä neljä vuotta, molemmilla ollut aiemmin pitkä suhde, itsellä 12 vuotta ja miehellä vähän pitempi.
Minä olen nyt törmännyt kyllästymiseen. Aivan kaikki kyllästyttää ja haluan tehdä vain omia juttuja. Nyt pakoilen mökillä parisuhdetta ja oltiin jo alkukesästä molemmat vuorotellen omissa reissuissamme ja niiden välissä yhdessä kotona ehdin kyllästyä muutamassa päivässä.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen nainen kyllästyy jossain vaiheessa. Moni jatkaa silti.
Pääseekö ne yli siitä vai ovatko 50 vuotta kyllästyneitä? Minä en siedä sitä tunnetta.
Riippuu, mitä yli pääseminen tarkoittaa. Uskoisin, että tunne ei häviä mihinkään, mutta sen oppii hyväksymään osana elämää.
Inhoan tuota sanontaa! Tänäänkin on ollut palstalla monta otsikkoa "en pääse yli ...". Mitä se sitten tarkoittaa, että ei pääse yli? Sitten elää sen asian kanssa ja samalla tavalla sitä syö, käy vessassa, nukkuu jne. mutta tehköön ne sitten ylitse pääsemättä. Ei kaikesta tarvi "päästä yli" ja "toipua".
Koetapa nyt päästä tuosta yli.
Minulla myös kyllästyminen, 10v oltu yhdessä. Ei kiinnosta seksi enkä viehäty hänestä. Rakastan silti. Haaveilen muista ihmisistä ja sinkkuelämästä. Mitä tehdä? En haluaisi hänenkään aikaa haaskata jos en oikeasti ole sitoutunut. Meneeköhän tämä ohi, onko muilla pitkässä suhteessa tällaisia vaiheita?
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös kyllästyminen, 10v oltu yhdessä. Ei kiinnosta seksi enkä viehäty hänestä. Rakastan silti. Haaveilen muista ihmisistä ja sinkkuelämästä. Mitä tehdä? En haluaisi hänenkään aikaa haaskata jos en oikeasti ole sitoutunut. Meneeköhän tämä ohi, onko muilla pitkässä suhteessa tällaisia vaiheita?
Miten mikään elämänkokemus olisi "ajan haaskausta" ? Vai onko kaikki haaskausta jos lopputulos ei ole yhteinen hautapaikka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös kyllästyminen, 10v oltu yhdessä. Ei kiinnosta seksi enkä viehäty hänestä. Rakastan silti. Haaveilen muista ihmisistä ja sinkkuelämästä. Mitä tehdä? En haluaisi hänenkään aikaa haaskata jos en oikeasti ole sitoutunut. Meneeköhän tämä ohi, onko muilla pitkässä suhteessa tällaisia vaiheita?
Miten mikään elämänkokemus olisi "ajan haaskausta" ? Vai onko kaikki haaskausta jos lopputulos ei ole yhteinen hautapaikka?
Usein ihmisillä on parisuhteessakin jokin tavoite ja viisi- ja kymmenvuotissuunnitelma, sisältäen lisääntymisen, liiton virallistamisen ja asuntolainan. Mutta näin ei ole kaikilla, eikö voi elää vain hetkessä? Täällä ollaan vaan ja hengaillaan .
Vastasiko AP, mikä on kyllästymiseen ydin? Selvisikö, mistä kenkä puristaa?
Miksi pitäisi pelastaa tuollainen parisuhde, joka on kestänyt noin vähän aikaa? Eroa vaan ja uutta. Ei ole lapsia eikä mitään miksi pitäisi yrittää. En jaksaisi, vaihtoon vaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi pelastaa tuollainen parisuhde, joka on kestänyt noin vähän aikaa? Eroa vaan ja uutta. Ei ole lapsia eikä mitään miksi pitäisi yrittää. En jaksaisi, vaihtoon vaan.
Kuinka pitkä pitäisi olla, että yrittäisit?
En, mutta olen kyllä päässyt mustasukkaisuudesta. Ennen olin jatkuvasti mustis kaikesta, nyt olisi vain helpotus jos joku muu ottaisi hänet vaivoikseen. Saisin itse olla rauhassa.
Ette ole päässeet / toinenteistä ei ole päässyt rakastumisesta rakastamiseen? Se on vaikea rasti. Jos siihen pääsee, ei kyllästytä.
Sinkkuna ollessani ajattelin, että en halua parisuhteeseen, koska kuitenkin kyllästyn kumppaniini aika nopeasti.
No, sitten tapasin ihmisen, jonka seurassa viihdyin erityisen hyvin. Kerroin hänelle huoleni tästä kyllästymisestä. Hän kuitenkin alkoi todella pian vaikuttaa niin monipuoliselta, kekseliäältä ja hauskalta persoonalta, että pystyin luottamaan, etten ainakaan ihan heti kyllästy. Nyt on suhdetta 25 vuotta takanapäin, enkä edelleenkään ole kyllästynyt. Ei edes tunnu siltä, että olisimme olleet yhdessä melkein puolet elämästämme.
Vierailija kirjoitti:
Ette ole päässeet / toinenteistä ei ole päässyt rakastumisesta rakastamiseen? Se on vaikea rasti. Jos siihen pääsee, ei kyllästytä.
Miten siihen pääsee?
Ei ole kyllästytty. 36v yhdessä ja kamalin uhka olisi jos joutuisi yksin elämään enkä sopeutuisi enää näin vanhana mihinkään uuteen suhteeseen helposti tai sen tyypin pitäisi olla täysin speciaali joka antaa omaakin rauhaa eikä vaadi fyysistä suhdetta muuta kuin että huolehditaan toisistamme jos jäisin leskeksi.
Meidän ikäiset kaikki lähipiirissämme ovat eronneet vaihtelun takia ja nekin vaihtelu suhteet loppuneet niin että kaikki elävät loppujen lopuksi yksinäisinä kun ei enää ikääntyneenä flaksi käy eikä kelpaa kenellekkään. Mitä järkeä siinäkään vaihtelemisessa on kun ei se hekuma kauaa kestä ja loppujen lopuksi jää yksineläväksi. Täysin tyhmää niin ettei vanhana ole puolisosta turvaa niin ollen turvattomampaa elää yksin jos sairastuukin ja koko ajan pitää turvautua lähiomaisiin ollen niistä riippuvainen.
Saman mysteerin äärellä ollaan. Itse olen ajatellut vain yrittää pitää yllä yhteistä kivaa, mutta kun toinen ei halua jutella, tehdä mitään yhdessä tai edes seksiä harrastaa, niin enpä tiedä mitä voisi enempää tehdä.
Kyllästyjä, kerro kyllästymisestä puolisolle! Sitten asialle voitte yhdessä keksiä parannus keinon. Ero tai suhteen virkistäminen. Virkistäminen ei toimi jos koko ihminen kyllästyttää, ei vain suhde. Nyt tuhlaat vain omaa elämää jonka voisit elää tyytyväisemmin ilman kyllästyttävää suhdetta ja ihmistä. Ero ei ole koskaan helppo, mutta jos et elä sitä elämää mistä olet haaveillut, sekään tuskin on helppoa.
Inhoan tuota sanontaa! Tänäänkin on ollut palstalla monta otsikkoa "en pääse yli ...". Mitä se sitten tarkoittaa, että ei pääse yli? Sitten elää sen asian kanssa ja samalla tavalla sitä syö, käy vessassa, nukkuu jne. mutta tehköön ne sitten ylitse pääsemättä. Ei kaikesta tarvi "päästä yli" ja "toipua".