HS Perhe: "Lapseni kokee olevansa sekä poika että tyttö"

Minusta on erikoista, että lapsi osaa kertoa kokevansa olevan sekä poika että tyttö.

Ymmärrän hyvinkin, että lapsi joka on poika tykkää myös tietyistä perinteisesti tyttöjen jutuiksi lokeroiduista asioista, tai toisin päin.

Pelkäänpä vain, että tässä nykyhysteriassa sekoitetaan jo pienten lasten päät kun heidät opetetaan pohtimaan "koska saat ihan itse päättää" ovatko tyttöjä, poikia vai jotain ihan uniikkia.

Uskon, että hyvin tyttömäiselle pojalle on luontevaa kuitenkin tajuta olevansa "samaa" isän kanssa, ja se tuo vahvuutta mielenterveyteen.

Itsellä on jo yksi lapsenlapsi, jolle olen ostanut milloin mitäkin autoista barbieihin ja olemme niillä yhdessä leikkineet (koska mammakin voi tykätä leikkiä autoilla enemmän kuin barbeilla) - eikä mistään vaatteista / leluista ole ikinä puhuttu "tyttöjen" tai "poikien" juttuina. Silti tämä tyttö kallistuu selvästi perinteisten tyttöjen juttujen suuntaan JA joskus myös poikien (mönkijät ja ilmakivääri, maastokuviot yms) MUTTA silti hän tajuaa olevansa samaa sukupuolta kuin äiti ja mamma, ja se ei ole mikään este yhtään mihinkään, eivätkä ne perinteiset poikien jutut tee hänestä mitenkään 80%tyttö/20%poika tai muuta sekopäätä.

Ja jokainenhan on ihan tasan tarkkaan joko tyttö tai poika, biologisesti. Ja saa vapaasti sitten muodostaan aikuisuuden kynnyksellä / aikuisena kantansa siihen onko "sujut" tämän biologian kanssa vaiko oikeasti jotain ihan muuta (mikä on aina poikkeama, ei mikään biologinen uusi normaali!!!)

Vierailija kirjoitti:

Minusta on erikoista, että lapsi osaa kertoa kokevansa olevan sekä poika että tyttö.

Ymmärrän hyvinkin, että lapsi joka on poika tykkää myös tietyistä perinteisesti tyttöjen jutuiksi lokeroiduista asioista, tai toisin päin.

Pelkäänpä vain, että tässä nykyhysteriassa sekoitetaan jo pienten lasten päät kun heidät opetetaan pohtimaan "koska saat ihan itse päättää" ovatko tyttöjä, poikia vai jotain ihan uniikkia.

Uskon, että hyvin tyttömäiselle pojalle on luontevaa kuitenkin tajuta olevansa "samaa" isän kanssa, ja se tuo vahvuutta mielenterveyteen.

Itsellä on jo yksi lapsenlapsi, jolle olen ostanut milloin mitäkin autoista barbieihin ja olemme niillä yhdessä leikkineet (koska mammakin voi tykätä leikkiä autoilla enemmän kuin barbeilla) - eikä mistään vaatteista / leluista ole ikinä puhuttu "tyttöjen" tai "poikien" juttuina. Silti tämä tyttö kallistuu selvästi perinteisten tyttöjen juttujen suuntaan JA joskus myös poikien (mönkijät ja ilmakivääri, maastokuviot yms) MUTTA silti hän tajuaa olevansa samaa sukupuolta kuin äiti ja mamma, ja se ei ole mikään este yhtään mihinkään, eivätkä ne perinteiset poikien jutut tee hänestä mitenkään 80%tyttö/20%poika tai muuta sekopäätä.

Ja jokainenhan on ihan tasan tarkkaan joko tyttö tai poika, biologisesti. Ja saa vapaasti sitten muodostaan aikuisuuden kynnyksellä / aikuisena kantansa siihen onko "sujut" tämän biologian kanssa vaiko oikeasti jotain ihan muuta (mikä on aina poikkeama, ei mikään biologinen uusi normaali!!!)

Taidamme olla boomereita joiden mielipiteillä ei ole merkitystä ja joita pm ei lainkaan arvosta. Muistan kuinka pieni poikani sytttötuolissa muotoili näkkileivästä pyssyn, pum pum. Toki kaikkia satuja luimme,  mutta pyssyjä pojalle emme antaneet, sen päätin. Työpaikalla minua aivopestiin, kuinka lapsi on lapsi, me vanhemmat muovaamme hänestä pojan tai tytön. Inhosni jo silloin tätä suuntausta, kasvatin pojastani pojan, ilman pyssyä. Kävi intin, johon en olisi häntä missään nimessä päästänyt. Inhoan Natoa., en halua lastani Baltanin maiden itsenäisyyden vuoksi taistelemaan. Nato vaatii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on erikoista, että lapsi osaa kertoa kokevansa olevan sekä poika että tyttö.

Ymmärrän hyvinkin, että lapsi joka on poika tykkää myös tietyistä perinteisesti tyttöjen jutuiksi lokeroiduista asioista, tai toisin päin.

Pelkäänpä vain, että tässä nykyhysteriassa sekoitetaan jo pienten lasten päät kun heidät opetetaan pohtimaan "koska saat ihan itse päättää" ovatko tyttöjä, poikia vai jotain ihan uniikkia.

Uskon, että hyvin tyttömäiselle pojalle on luontevaa kuitenkin tajuta olevansa "samaa" isän kanssa, ja se tuo vahvuutta mielenterveyteen.

Itsellä on jo yksi lapsenlapsi, jolle olen ostanut milloin mitäkin autoista barbieihin ja olemme niillä yhdessä leikkineet (koska mammakin voi tykätä leikkiä autoilla enemmän kuin barbeilla) - eikä mistään vaatteista / leluista ole ikinä puhuttu "tyttöjen" tai "poikien" juttuina. Silti tämä tyttö kallistuu selvästi perinteisten tyttöjen juttujen suuntaan JA joskus myös poikien (mönkijät ja ilmakivääri, maastokuviot yms) MUTTA silti hän tajuaa olevansa samaa sukupuolta kuin äiti ja mamma, ja se ei ole mikään este yhtään mihinkään, eivätkä ne perinteiset poikien jutut tee hänestä mitenkään 80%tyttö/20%poika tai muuta sekopäätä.

Ja jokainenhan on ihan tasan tarkkaan joko tyttö tai poika, biologisesti. Ja saa vapaasti sitten muodostaan aikuisuuden kynnyksellä / aikuisena kantansa siihen onko "sujut" tämän biologian kanssa vaiko oikeasti jotain ihan muuta (mikä on aina poikkeama, ei mikään biologinen uusi normaali!!!)

Taidamme olla boomereita joiden mielipiteillä ei ole merkitystä ja joita pm ei lainkaan arvosta. Muistan kuinka pieni poikani sytttötuolissa muotoili näkkileivästä pyssyn, pum pum. Toki kaikkia satuja luimme,  mutta pyssyjä pojalle emme antaneet, sen päätin. Työpaikalla minua aivopestiin, kuinka lapsi on lapsi, me vanhemmat muovaamme hänestä pojan tai tytön. Inhosni jo silloin tätä suuntausta, kasvatin pojastani pojan, ilman pyssyä. Kävi intin, johon en olisi häntä missään nimessä päästänyt. Inhoan Natoa., en halua lastani Baltanin maiden itsenäisyyden vuoksi taistelemaan. Nato vaatii. 

Sehän on hyvä jos lapsella on mielikuvitusta, parempi "näkkäripyssy" kuin oikea pyssy. Eikä lapsi syöttötuolissaan edes tajua, mitä pyssy oikeasti voi tehdä, paitsi pitää kivaa ääntä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on erikoista, että lapsi osaa kertoa kokevansa olevan sekä poika että tyttö.

Ymmärrän hyvinkin, että lapsi joka on poika tykkää myös tietyistä perinteisesti tyttöjen jutuiksi lokeroiduista asioista, tai toisin päin.

Pelkäänpä vain, että tässä nykyhysteriassa sekoitetaan jo pienten lasten päät kun heidät opetetaan pohtimaan "koska saat ihan itse päättää" ovatko tyttöjä, poikia vai jotain ihan uniikkia.

Uskon, että hyvin tyttömäiselle pojalle on luontevaa kuitenkin tajuta olevansa "samaa" isän kanssa, ja se tuo vahvuutta mielenterveyteen.

Itsellä on jo yksi lapsenlapsi, jolle olen ostanut milloin mitäkin autoista barbieihin ja olemme niillä yhdessä leikkineet (koska mammakin voi tykätä leikkiä autoilla enemmän kuin barbeilla) - eikä mistään vaatteista / leluista ole ikinä puhuttu "tyttöjen" tai "poikien" juttuina. Silti tämä tyttö kallistuu selvästi perinteisten tyttöjen juttujen suuntaan JA joskus myös poikien (mönkijät ja ilmakivääri, maastokuviot yms) MUTTA silti hän tajuaa olevansa samaa sukupuolta kuin äiti ja mamma, ja se ei ole mikään este yhtään mihinkään, eivätkä ne perinteiset poikien jutut tee hänestä mitenkään 80%tyttö/20%poika tai muuta sekopäätä.

Ja jokainenhan on ihan tasan tarkkaan joko tyttö tai poika, biologisesti. Ja saa vapaasti sitten muodostaan aikuisuuden kynnyksellä / aikuisena kantansa siihen onko "sujut" tämän biologian kanssa vaiko oikeasti jotain ihan muuta (mikä on aina poikkeama, ei mikään biologinen uusi normaali!!!)

Taidamme olla boomereita joiden mielipiteillä ei ole merkitystä ja joita pm ei lainkaan arvosta. Muistan kuinka pieni poikani sytttötuolissa muotoili näkkileivästä pyssyn, pum pum. Toki kaikkia satuja luimme,  mutta pyssyjä pojalle emme antaneet, sen päätin. Työpaikalla minua aivopestiin, kuinka lapsi on lapsi, me vanhemmat muovaamme hänestä pojan tai tytön. Inhosni jo silloin tätä suuntausta, kasvatin pojastani pojan, ilman pyssyä. Kävi intin, johon en olisi häntä missään nimessä päästänyt. Inhoan Natoa., en halua lastani Baltanin maiden itsenäisyyden vuoksi taistelemaan. Nato vaatii. 

Näkkäripyssyllä on vaikea puolustautua jos ryccä ajaa tankeilla rajan yli.

Meidän perheessä on jokainen saanut leikkiä pyssyillä ja autoilla ja nukeilla ja yleensäkin sellaisilla leluilla millä ovat itse halunneet leikkiä. Kepeillä ja pahvilaatikoillakin.

Mielestäni aikuisten ei pidä ohjailla lasten leikkejä ellei niistä aiheudu vaaratilanteita tai lapset itse pyydä aikuista ohjaamaan leikkiä.

NATOn kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Leikit ovat vain leikkejä.

Pienten lasten ajattelu on luonnollisesti jäykempää kuin aikuisten, mitä tulee monimutkaisiin käsitteisiin. Lapselle vaikka mekko voi olla todiste siitä, että ihminen, joka käyttää mekkoa on nainen. Lapsi ei osaa erottaa ihmisyksilöiden monimuotoisuutta samalla tavalla kuin aikuinen. Samalla logiikalla lapsi voi vaikka nähdä naisen, jolla on 'miesten' työasu ja sitten päätellä, että tämä nainen on mies. 

Olisikohan tämä osasyy siihen, miksi lapset sanovat erikoisia asioita ja aikuiset täydentävät noita havaintoja, jotka hämmentävät lapsia?

Ajatelkaapa miten paljon tuota monimutkaisempaa on kaikki se, mitä on ihmisen sisällä ihan solutasoon asti. Lapsella ei ole tuosta mitään ymmärrystä ja transaktivisteilla käsitys sukupuolesta on tuntunut jäävän lapsen tasolle; mies, jolla on peruukki ja jolta on poistettu ulkoiset sukuelimet ja jolla on karvaa jalkovälissä on "nainen" ja kalju nainen, jolla on poprilli-makkara tai käden nahasta tehty proteesi jalkovälissä on "mies". Lapset eivät ymmärrä eikä heidän kuulukaan ymmärtää intiimillä tavalla ihmisen kehitystä ja anatomiaa ja heille riittää vähempi tieto.

Toi on niin ärsyttävää kun juttuja ei pääse kommentoimaan. Että joku korkeampi taho päättää mistä saa keskustella ja mistä ei. Koska niinhän se on. Joku vaan painaa nappia, päättää, että tästä ei keskustella. Eikö demokraattisessa oikeusvaltiossa ole juuri oikeus keskusteluun ja mielipiteen ilmaisuun? Sen takia tämä tekee vihaiseksi.

Pitääkö nykyään heittää noppaa, ollako vaii eikö tyttökö vai poikako, vai jopa siltä väliltä. Siinäpä viisivotiaalla lapsukaisella mietttimistä, kun vanhemmista ei ole mitään taikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kolmevuotiaana artikkelin lapsi tykästyi Ryhmä Hau -sarjan koirahahmoon, jonka tunnusväri on pinkki. Tämän äiti otti yhtenä merkkinä siitä, että lapsi on muunsukupuolinen. 🧐

Ihan yhtä hyvin sen olisi voinut ottaa viittauksena siitä, että lapsi kenties identifioi itsensä ihmisen sijaan koiraksi. Jutun loppupuolella lapsen pikkuveli myös toteaa itse olevansa poika, mutta ehkä hänessä on mukana vähän jotain toista eläintä.

Kyllä suorastaan vihastuttaa nämä vanhemmat, jotka kyllä ymmärtävät lastensa sukupuolidysforiaa ja samalla kylmästi jättävät huomiotta toisen lajidysforian, josta hän jopa ihan avoimesti puhuu ja tarjoaa puheenaiheeksi. 😛

Kaja on ainoa joka lentää niin olisi ollut minunkin lemppari lapsena

M39

Oma 9-vuotiaani (tyttö) pukeutuu poikamaisesti, kieltäytyi mekoista ja hameista jo alle kouluikäisenä. Lippiksen halusi päähän taaperona, ei ole hellehatut kelvanneet sen jälkeen. Leluvalikoimassa ei ole ainuttakaan ponia, petshoppia tai barbia, mutta iso kasa ns. poikien leluja. 

Hänellä oli noin 5-vuotiaana vaihe, jolloin halusi että häntä kutsutaan pojaksi ja yritti mennä poikien vessaankin. Aika suvaitsevaisena pidän itseäni, mutta tuohon vedin rajan. Hän kipuili muutaman vuoden sukupuoltaan, mutta nykyään on jo siihen tyytyväinen. Ja on pikkuhiljaa joissakin asioissa kiinnostunut varovasti tyttömäisistä jutuista (omilla ehdoillaan), näissä kannustan hienovaraisesti. Tosin olen sekä hänelle että veljelleen sanonut aina, että sukupuoli ei estä esim. kiinnostuksenkohteita tai pukeutumistyyliä, ja velikin on tehnyt kokeiluja asian suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu siltä, että vanhemmilla on iso osuus tähän lapsen tuntemukseen. Kun kasvatetaan sukupuolineutraalisti ja tehdään iso numero jokaisesta risahduksesta saadaan itsestään ja omasta identiteetistään epävarmoja lapsia. Veikkaan, että tulevaisuudessa mielenterveysongelmat räjähtävät käsiin, mutta ainakin vanhemmat saavat somejulkisuutta.

Jutun äitihän ei nimenomaan kasvata sukupuolineutraalisti, vaan hänen mielestään värit, leikit ja vaatteet ovat sukupuoleen sidottuja. Tämä ei anna lapselle tilaa tutkia ja etsiä omaa sukupuolisuuttaan rauhassa, vaan asetta kummallekin sukupuolelle tiukat rajat joista poikkeava on vääränlainen.

Hän tekee virheen siinä, että nostaa lapsen kiinnostuksesta numeron ja antaa huomiota siitä. Kaikkiin lapsen mielihaluihin ei tarvitse reagoida ja jos pinkki mekko saa aikaiseksi vahvan reaktion niin totta kai lapsi innostuu siitä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi HS:ssa on AINA tuollaisia juttuja?

Nyt on homotransumuusu-rumpusinfonian la grande finale, joka puolelta mädätetään minkä keritään.

Laatusanomalehden kuuluu julkaista myös ns. human interest -juttuja mitä erikoisimmistakin inhimillisen elämän eri puolista. Se on sitten mistä kukin provosoituu. Joitakin on korvenneet tällä viikolla erityisesti se, miksi HS kirjoitti piiitkät jutut lestadiolaisuudesta ja heidän Suviseuroistaan ja toisen herättäjäjuhlista. Toisia on taas raivostuttanut nämä pridejutut. Vaihtoehtoisesti molemmat aiheet voi lukea ilman tunnekuohuja ja todeta että heh, kaikenlaisia sitä maailmassa onkin.

Kyllä on jokin muu käynnissä kuin human interest juttujen julkaisu. Sukupuolen moninaisuutta ja väärään sukupuoleen syntymispuppua on jo OPSissa. Länsimaissa tytöt irtautuvat naiseudesta ja hakeutuvat transklinikoille kasvattamaan testosteronilla amisviikset, kehon karvoitusta, jättiklitan, kaljuuntumaan, möreyttämään äänen, kokemaan vaihdevuodet teini-iässä, amputoimaan terveitä rintojaan ja kohtujaan. Feministipuole, Vihreät ja Vasemmisto ovat asettaneet poliittisiin tavoitteisiinsa kemiallisen kastraation mahdollistamisen väärillä leluilla leikkiville lapsille ja autismikirjon tytöille. Ajetaan juridisen sukupuolen vapaata vaihtelua ilman transhoitoja tai diagnoosia, eli avataan pervoperteille ja opportunisteille ovet naisten intiimitiloihin, naiskiintiöhin, naisurheiluun ja jopa lesbonaisten seksielämään.

"heh, kaikenlaisia sitä maailmassa onkin"

Vanhemmat hyvin aivopesseet lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos se 2v olisi kertonut, että on aseksuaali? Hänhän vaikutti ikäisekseen varsin kypsältä ehdottaessaan muuttoa mekkomiesten maahan.

Miten tarinan kirjoittaja silloin olisi turvannut lapsensa lapsuuden? Olisiko silloinkin tietynlaisten saappaiden valintaa pidetty päättäväisyytenä vai itsepäisyytenä?

Jotkut lapset kokevat olevansa kissoja, batmaneja, viinirypäleitä tai pyllynreikiä. Mitenkähän tuo Transhausen by proxy -mamma vahvistaisi tuollaista identiteettikokemusta?

Pari vuotta sitten raivostuin kun HKI:n päiväkodissa mitä lapseni kävi oli ollut lentokoneleikki. Kysyin tytöltäni että oliko hän ollut leikissä lentäjä ja tyttö vastasi että vain pojat voivat olla lentäjiä ja tytöt oli joko tarjoilijoita tai matkustajia. Helvetti että meni tunteisiin

M38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi HS:ssa on AINA tuollaisia juttuja?

Nyt on homotransumuusu-rumpusinfonian la grande finale, joka puolelta mädätetään minkä keritään.

Laatusanomalehden kuuluu julkaista myös ns. human interest -juttuja mitä erikoisimmistakin inhimillisen elämän eri puolista. Se on sitten mistä kukin provosoituu. Joitakin on korvenneet tällä viikolla erityisesti se, miksi HS kirjoitti piiitkät jutut lestadiolaisuudesta ja heidän Suviseuroistaan ja toisen herättäjäjuhlista. Toisia on taas raivostuttanut nämä pridejutut. Vaihtoehtoisesti molemmat aiheet voi lukea ilman tunnekuohuja ja todeta että heh, kaikenlaisia sitä maailmassa onkin.

Kyllä on jokin muu käynnissä kuin human interest juttujen julkaisu. Sukupuolen moninaisuutta ja väärään sukupuoleen syntymispuppua on jo OPSissa. Länsimaissa tytöt irtautuvat naiseudesta ja hakeutuvat transklinikoille kasvattamaan testosteronilla amisviikset, kehon karvoitusta, jättiklitan, kaljuuntumaan, möreyttämään äänen, kokemaan vaihdevuodet teini-iässä, amputoimaan terveitä rintojaan ja kohtujaan. Feministipuole, Vihreät ja Vasemmisto ovat asettaneet poliittisiin tavoitteisiinsa kemiallisen kastraation mahdollistamisen väärillä leluilla leikkiville lapsille ja autismikirjon tytöille. Ajetaan juridisen sukupuolen vapaata vaihtelua ilman transhoitoja tai diagnoosia, eli avataan pervoperteille ja opportunisteille ovet naisten intiimitiloihin, naiskiintiöhin, naisurheiluun ja jopa lesbonaisten seksielämään.

"heh, kaikenlaisia sitä maailmassa onkin"

On se kauheaa kun pitäisi antaa ihmisten rauhassa olla omia itsejään. Tekee apukoulu-persulle tiukkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on erikoista, että lapsi osaa kertoa kokevansa olevan sekä poika että tyttö.

Ymmärrän hyvinkin, että lapsi joka on poika tykkää myös tietyistä perinteisesti tyttöjen jutuiksi lokeroiduista asioista, tai toisin päin.

Pelkäänpä vain, että tässä nykyhysteriassa sekoitetaan jo pienten lasten päät kun heidät opetetaan pohtimaan "koska saat ihan itse päättää" ovatko tyttöjä, poikia vai jotain ihan uniikkia.

Uskon, että hyvin tyttömäiselle pojalle on luontevaa kuitenkin tajuta olevansa "samaa" isän kanssa, ja se tuo vahvuutta mielenterveyteen.

Itsellä on jo yksi lapsenlapsi, jolle olen ostanut milloin mitäkin autoista barbieihin ja olemme niillä yhdessä leikkineet (koska mammakin voi tykätä leikkiä autoilla enemmän kuin barbeilla) - eikä mistään vaatteista / leluista ole ikinä puhuttu "tyttöjen" tai "poikien" juttuina. Silti tämä tyttö kallistuu selvästi perinteisten tyttöjen juttujen suuntaan JA joskus myös poikien (mönkijät ja ilmakivääri, maastokuviot yms) MUTTA silti hän tajuaa olevansa samaa sukupuolta kuin äiti ja mamma, ja se ei ole mikään este yhtään mihinkään, eivätkä ne perinteiset poikien jutut tee hänestä mitenkään 80%tyttö/20%poika tai muuta sekopäätä.

Ja jokainenhan on ihan tasan tarkkaan joko tyttö tai poika, biologisesti. Ja saa vapaasti sitten muodostaan aikuisuuden kynnyksellä / aikuisena kantansa siihen onko "sujut" tämän biologian kanssa vaiko oikeasti jotain ihan muuta (mikä on aina poikkeama, ei mikään biologinen uusi normaali!!!)

Taidamme olla boomereita joiden mielipiteillä ei ole merkitystä ja joita pm ei lainkaan arvosta. Muistan kuinka pieni poikani sytttötuolissa muotoili näkkileivästä pyssyn, pum pum. Toki kaikkia satuja luimme,  mutta pyssyjä pojalle emme antaneet, sen päätin. Työpaikalla minua aivopestiin, kuinka lapsi on lapsi, me vanhemmat muovaamme hänestä pojan tai tytön. Inhosni jo silloin tätä suuntausta, kasvatin pojastani pojan, ilman pyssyä. Kävi intin, johon en olisi häntä missään nimessä päästänyt. Inhoan Natoa., en halua lastani Baltanin maiden itsenäisyyden vuoksi taistelemaan. Nato vaatii. 

Näkkäripyssyllä on vaikea puolustautua jos ryccä ajaa tankeilla rajan yli.

Meidän perheessä on jokainen saanut leikkiä pyssyillä ja autoilla ja nukeilla ja yleensäkin sellaisilla leluilla millä ovat itse halunneet leikkiä. Kepeillä ja pahvilaatikoillakin.

Mielestäni aikuisten ei pidä ohjailla lasten leikkejä ellei niistä aiheudu vaaratilanteita tai lapset itse pyydä aikuista ohjaamaan leikkiä.

NATOn kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Leikit ovat vain leikkejä.

Jo siilloin kun lapseni  oli pieni, Naton kanssa sillä oili tekemistä. Nyt kun Natoon Suomi halajaa sanottiin eilen, että suomalaiset joutuvat puolustautumaan, Naton joukoissa sitä ja tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa että myös monet seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat erittäin kyllästyneitä tähän muusu-hommaan ja siihen miten transaktivistit ovat käytännössä vallanneet Setan.

Tuo Hesarin linkattu juttu on nimenomaan laitettu tuollaisena yhden ihmisen puheenvuorona. He olisivat voineet haastatella jotakin mielenterveysalan ammattilaista, joka olisi yleisellä tasolla puhunut aiheesta. Näin ei kuitenkaan haluttu tehdä, vaan haluttiin että juttu saa vapaasti herättää lukijoissa niitä ajatuksia mitä se herättää

Tämän ketjun kirjoittajissa tuo juttu on selvästi auttanut muodostamaan oman mielipiteensä asiaan (lasten ja nuorten muunsukupuolisuuden hoito, pitäisikö sitä olla vai ei) ja se mielipide tuntuu melkein kaikilla olevan kielteinen.

Ei tällainen juttu todellakaan ole mitään mädättämistä vaan yhteiskunnassa pinnalla olevasta asiasta keskustelemista. Ansiokkaastihan tämä juttu on meissä toiminut ja kollektiivinen mielipiteemme tuntuu olevan että ihan älytöntä. 😃 Tämähän nimenomaan on sitä vapaata keskustelua, ja kyllä meille sallitaan mielipide aihetta vastaan. Parempi sitä olisi kuitenkin osata perustella asiaperusteluilla eikä jollain mädättämiseksi nimittelyllä.

Noita lukevat myös lapset ja nuoret, jotka eivät tiedä, että astraaligenderit ja polydemiseksuaalisuudet on kehitetty Tumblerissa ja transaktivistihörhöjen piirissä. Hesari ei kerro, että ne eivät ole tieteellisiä käsitteitä. Sitten alkaakin pohdinta, että onko oikeasti poika, jos tykkääkin pinkistä ja haluaa leikkiä barbeilla.

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten raivostuin kun HKI:n päiväkodissa mitä lapseni kävi oli ollut lentokoneleikki. Kysyin tytöltäni että oliko hän ollut leikissä lentäjä ja tyttö vastasi että vain pojat voivat olla lentäjiä ja tytöt oli joko tarjoilijoita tai matkustajia. Helvetti että meni tunteisiin

M38

Miksi meni tunteisiin? Tytöthän ovat tarjoilijoita ja matkustajia. Kyllä lapsikin sen ymmärtää. Älä anna lapsellesi turhia kuvitelmia. Joku poikkeus varmaan löytyy, mutta pääsääntöisesti naisesta ei ole lentäjiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on erikoista, että lapsi osaa kertoa kokevansa olevan sekä poika että tyttö.

Ymmärrän hyvinkin, että lapsi joka on poika tykkää myös tietyistä perinteisesti tyttöjen jutuiksi lokeroiduista asioista, tai toisin päin.

Pelkäänpä vain, että tässä nykyhysteriassa sekoitetaan jo pienten lasten päät kun heidät opetetaan pohtimaan "koska saat ihan itse päättää" ovatko tyttöjä, poikia vai jotain ihan uniikkia.

Uskon, että hyvin tyttömäiselle pojalle on luontevaa kuitenkin tajuta olevansa "samaa" isän kanssa, ja se tuo vahvuutta mielenterveyteen.

Itsellä on jo yksi lapsenlapsi, jolle olen ostanut milloin mitäkin autoista barbieihin ja olemme niillä yhdessä leikkineet (koska mammakin voi tykätä leikkiä autoilla enemmän kuin barbeilla) - eikä mistään vaatteista / leluista ole ikinä puhuttu "tyttöjen" tai "poikien" juttuina. Silti tämä tyttö kallistuu selvästi perinteisten tyttöjen juttujen suuntaan JA joskus myös poikien (mönkijät ja ilmakivääri, maastokuviot yms) MUTTA silti hän tajuaa olevansa samaa sukupuolta kuin äiti ja mamma, ja se ei ole mikään este yhtään mihinkään, eivätkä ne perinteiset poikien jutut tee hänestä mitenkään 80%tyttö/20%poika tai muuta sekopäätä.

Ja jokainenhan on ihan tasan tarkkaan joko tyttö tai poika, biologisesti. Ja saa vapaasti sitten muodostaan aikuisuuden kynnyksellä / aikuisena kantansa siihen onko "sujut" tämän biologian kanssa vaiko oikeasti jotain ihan muuta (mikä on aina poikkeama, ei mikään biologinen uusi normaali!!!)

Taidamme olla boomereita joiden mielipiteillä ei ole merkitystä ja joita pm ei lainkaan arvosta. Muistan kuinka pieni poikani sytttötuolissa muotoili näkkileivästä pyssyn, pum pum. Toki kaikkia satuja luimme,  mutta pyssyjä pojalle emme antaneet, sen päätin. Työpaikalla minua aivopestiin, kuinka lapsi on lapsi, me vanhemmat muovaamme hänestä pojan tai tytön. Inhosni jo silloin tätä suuntausta, kasvatin pojastani pojan, ilman pyssyä. Kävi intin, johon en olisi häntä missään nimessä päästänyt. Inhoan Natoa., en halua lastani Baltanin maiden itsenäisyyden vuoksi taistelemaan. Nato vaatii. 

Näkkäripyssyllä on vaikea puolustautua jos ryccä ajaa tankeilla rajan yli.

Meidän perheessä on jokainen saanut leikkiä pyssyillä ja autoilla ja nukeilla ja yleensäkin sellaisilla leluilla millä ovat itse halunneet leikkiä. Kepeillä ja pahvilaatikoillakin.

Mielestäni aikuisten ei pidä ohjailla lasten leikkejä ellei niistä aiheudu vaaratilanteita tai lapset itse pyydä aikuista ohjaamaan leikkiä.

NATOn kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Leikit ovat vain leikkejä.

Jo siilloin kun lapseni  oli pieni, Naton kanssa sillä oili tekemistä. Nyt kun Natoon Suomi halajaa sanottiin eilen, että suomalaiset joutuvat puolustautumaan, Naton joukoissa sitä ja tätä.

Mitähän yrität sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo juttu oli hyvä. En hetkeäkään usko, että 10-vuotias enää pukeutuisi unisex/vastakkaisen sukupuolen tyyliin, jos sitä ei oikeasti itse haluaisi. Varsinkin kun selvästi jutussa käy ilmi, ettei lasta pakoteta tuohon (ja pikkuvelikin saa rauhassa olla poikamainen poika kun niin haluaa). Eli taatusti tuo on ihan lapsesta lähtöisin huolimatta äidin tekemisistä.

Oma mieheni on transvestiitti. Hän on asian kanssa kaapissa ja vain minä ja muutama muu asiasta tietävät. Hän on nimenomaan sanobut, että on kokenut tarvetta pukeutua naisten vaatteisiin jo pienestä lähtien, ihan niin kauan kuin vain voi muistaa.

Mietin mitenköhän paljon helpompaa hänelläkin olisi ollut, jos olisi voinut avoimesti puhua asiasta vanhemmille ja olisi saanut tähän tukea.

Jos nykyään poika sanoo vanhemmilleen haluavansa pukeutua mekkoon, niin tiedostavien vanhempien mielestä se on merkki siitä, että hän on tyttö. Ei tulevaisuudessa ole miehesi kaltaisia transvestiitteja, vaan he ovat transnaisia.