Inssi marraskuussa

Mulla ei ole käytössä mitän lugeja,ja yllättävän kauan on vuoto pysynyt poissa.On ollut vaan pakko ottaa parasetamolia kun on niin turvotusta mahassa,just ku ois menkat ilman vuotoa. Oon syönyt clomit 2kpl kp 3-7 ja kaksi munasolua oli tullut.Yleensä mulla kierto tosi säännöllinen 26vrk mutta tämä vetelee jo kp 30. OOn kyllä 99,9% siitä että tämä päättyy negaan. Maha on niin kipeä,turpea kuin ilmapallo ja yleensä kun olen ottanut särkylääkkeen vuoto on alkanut mutta nyt ei ole.Mitään raskauteen viittaavia oireita ei ole,ja ehkä vuoto pysyy pois kun ei pysty rauhottumaan asian kanssa,ja miksi en tee testiä..siksi kun haluan kokea mieluummin negan vuodona alkamisena kuin yhtä viivaa tuijottaessa enkä ole tosiaankaan mikään testien suurkäyttäjä.Tietysti tuo 0,1%on olemassa ;) kun miettii että on kuitenkin inssi tehty ja mahdollisuudet pitäs olla hyvät.Mutta kun ja puoli vuotta on saanu vauvaa toivoa eikä mitään..Toivon onnea teille kanssapiinailijoille!!

Ride! Pidän sulle peukkuja! Miksei sun oireet voi olla raskausoireita? Muille samoin peukkuja! Lillukan kanssa mennään aika samoissa piinapäivissä. Odottelen uutisia!



Tässä tulee mun uutisia ja omanapaista vuodatusta. En nimittäin jaksanut odottaa enää vaan testasin.



Siinä on viiva joo, testissä siis, ihan vahvakin vielä. Ja pp14/kp33 tänään. Pidän testiä tässä pöydällä ja tuijottelen sitä aina välillä. Ei se muutu. Siinä se on. En ole koskaan ennen saanut kotitestistä plussaa!



(Tosin mulla on ollut mammaksi.fi-testejä, joihin en luota, koska ne ovistestit ei ainakaan toimineet.)



Kamalinta on ettei uskalla iloita, koska tähän mennessä mun kaikki kaksi plussaa ovat hävinneet verenä viemäriin parin viikon kuluttua. Pelkään sitä kovaa vihlaisua vatsassa, josta tiedän, että tämä oli tässä taas.



Voisitteko tsempata vähän? Olette varmaan sitä mieltä, että hyi häpeä, ettet osaa iloita, mutta kun tässä on tämä taustansa. Ja kyllähän te tiedätte. Ei ole helppoa tämä.



Ei ole mitään oireita. Tai no, hirveä suolanhimo on ollut päivänä muutamana. On tehnyt mieli esim. metvurstia ja sipsejä...



Perjantaina menen verikokeeseen. Toivottavasti Hcg on selkeästi nousussa. Ekassa plussassa se oli todella matala, seuraavassa aika paljon korkeampi, mutta silti vielä matala. Nyt sais luvan olla kunnolla korkea!



Miksei voi olla jo perjantai?!!! Nyt tarvittais täälläkin peukkuja ja säteitä ja turvaverkkoa. Onneksi seuraavaksi on IVF, jos tämä loppuu lyhyeen. Siitä voi saada uutta toivoa.





Elliida, joka on yksin kotona flunssassa ja jonka on vaikea keskittyä nyt mihinkään

Hurjasti onnea plussan saamisesta Elliida, aivan mahtava uutinen! Lukaisin äsken hieman taaksepäin kirjoituksisasi ja bongasin mm. kurkkukivun. Sehän on monilla ollut raskausoire! Voi tietysti liittyä vain tuohon flunssaasi mutta sekin voi liittyä raskauteen. ;) Ja sullakin oli ovulaatio jo ollut inssiä tehdessä? Mulla sama juttu... No anyway, ymmärrän varovaisen asenteesi kun aiempien plussien kanssa on käynyt huonosti mutta tämähän saattaisi olla the plussa! Ainakin se ensimmäinen etappi on saavutettu. Mites meinaat nyt pikkujoulujesi kanssa tehdä? Keksitkö hyvän tekosyyn olla juomatta vai jätätkö väliin?



Olisipa niin ihanaa saada plussa joskus... koskaan sitä ei ole tullut ja 3 vuotta yritystä alkaa olla takana. Nyt on menossa kp 24 / pp 12 ja pikkusen alkaa tuntua tuttuja pikkuvihlauksia ympäri alavatsaa ja alapäässä. Nyt päätimme vielä mennä viikonlopuksi vanhempieni luokse käymään ja hieman kesämökkiremonttia jatkamaan kun on näin sulat kelitkin. Oli tarkoitus testata lauantaiaamuna mutta kattoo nyt viittinkö testin kanssa huseerata vanhempieni luona. He eivät siis tiedä yrityksestämme mutta joulun jälkeen on pakko kertoa kun IVF koittaa tammikuussa... testit tulevat aikaisintaan perjantaina postissa kun unohdin tämän pyhäpäivän tässä keskellä viikkoa, joten lauantaiaamu on ensimmäinen mahdollisuus testaamiseen. Ja aattelin siis testata vaikka menkat olisivatkin alkaneet, sillä kiinnostaisi tietää onko ollut edes mitään yritystä.



No mutta, toivottavasti plussa pysyy Elliidalla ja ilmestyy siis meille muillekin... Menet vissiin sinne veritestiin, oliko se perjantai? Hui, mua jännittäisi ihan mielettömästi! Tulehan heti kertomaan arvot, saatko ne jo perjantaina?



Lillukka

Kiitos onnitteluista ja rohkaisusta!



Kiva, että joku jännittää omasta puolesta! Toivon Sinulle myös punaista viivaa! Sitä on ihan kiva kattella :)



Kurkkukipu ei ollut muu kuin flunssan oire, koska flunssa iski rajuna ja niistän täällä niin, että huushollista loppuu pian kaikki paperit!



Sinäkään et ole kertonut vanhemmille yrityksestänne? Onko siihen joku tietty syy?



Itse en ole halunnut kertoa monestakin syystä. Ensinnäkään en halua että minua tarkkaillaan koko ajan (juonko alkoholia, lihonko yms.) ja toiseksi en halua kenenkään muun surevan tätä asiaa. Tiedän äitini todella toivovan lapsenlasta. Ja on niitä syitä muitakin. Arvaan heidän kuitenkin jo aavistelevan jotakin. Tietävät minun haluavan lapsia.



Meillä yrittämistä on ollut noin 2,5 vuotta ja hoidoissa on oltu reilu vuosi.



Olen jo päältä kolmikymppinen ja pelkään ajan käyvän vähiin. Luulin aina että saisin monta lasta, koska tykkään siitä, että ympärillä on elämää. Enää en voi toivoa saavani monta, jos edes sen yhden.



Tulen perjantaina raportoimaan verikokeesta. Jännittää ihan hirmuisesti. Mietin tätä oireettomuutta, kun ystäväni, jolla on ollut keskenmenoja, ei myöskään ollut oireita niissä raskauksissa jotka menivät kesken, mutta siinä mistä lapsi lopulta tuli, oli oireita alusta asti. Olen tainnut myös liikaa lukea sellaisia kertomuksia näiltä sivuilta.



Pikkujouluihin aion mennä, mutta onneksi minulla on tämä flunssa. Ehkä sen varjolla voin olla juomatta. Olen jauhanut pikkujouluista niin kauan, etten voi jättää menemättä. Ehkä valehtelen ottaneeni Buranaa, enkä siksi voi juoda...



Mutta siis, onnea meille molemmille, ja jos huonosti käy, niin jatketaan juttelua IVF-pinossa tammikuussa. OK?



Onko sulla muuten Luget mukana?



Elliida

Heipsan,



me ei olla vielä kerrottu kummankaan vanhemmille lähinnä siistä syystä, ettemme ole halunneet heidän surevan asiaa. Jotenkin vain koko ajan toivoimme pystyvämme kertomaan iloisia uutisia mutta kuukaudet ovat muuttuneet vuosiksi ja tässä sitä ollaan. Mies on onneksi luvannut johtaa keskustelua koska itkemättä en asiaa pysty ilmoittamaan... En tiedä, aavistelevatko he jotakin mutta voi hyvin olla, että koska itselläni on opinnot (jo toinen tutkinto) vuotta vaille kesken ja häät kesällä tulossa, niin voivat hyvinkin ajatella että olemme enemmänkin niitä uraihmisiä. Siskoni itse asiassa on saanut molemmat lapsensa ICSI-hoidolla johtuen miehensä huonoista siittiöistä, joten vanhemmilleni tuo hoitorumba on todella tuttua siitä näkökulmasta. Joten luulisin, että he osaavat suhtautua asiaan oikein hienosti vielä kun äitini on sairaanhoitaja, mutta tulevien appivanhempieni asenne kyllä mietityttää... mutta nyt kun hekin tästä joulun jälkeen kuulevat, niin toivottavasti välillä-niin-ärhäkän-anopin kommentit siitä, miten meillä on aina niin helppoa ja suuretkin murheet ovat niin kovin pieniä, loppuvat. Tuntuvat kovin ikäviltä tällaisessa tilanteessa!



Olen muuten itsekin vähän päälle kolmekymppinen, joten samanlaiset ajatukset pyörivät omassa päässä. Mitä jos ei koskaan onnistuta? Loppuuko aika kesken? Onko mahdollisuutta toivomaamme kahteen lapseen? Keväällä 2005 meitä tutkittiin ensin YTHS:n puolella ja sitten syksystä 2005 lähtien Väestöliitossa muutaman inssin verran. Joten onhan tässä nyt kohta pari vuotta käyty lekurien luona. TAYS:iin päästiin hoitokeskusteluun kesäkuussa ja nyt on siis eka ja viimeinen inssikierto siellä tehtynä ja kohta takana.



Muuten, kannattaa niissä pikkujouluissa vedota vaikka johonkin migreenilääkkeeseen tms. vahvempaan, sillä buranaa kuten muitakin ibu-profeiinilääkkeitä VOI ottaa alkoholin kanssa. Panadolia taas ei suositella eikä disperiiniä...



Oikein hauskoja juhlia ja pikaista paranemista. Hehkutahan sitä plussaviivaa munkin puolesta! ;)



Nyt takaisin kouluprojektien pariin...



Lillukka

Jarrusukkia ja ONNEA,sitä tarvitaan..Kaksi viivaa on mahtava saavutus.voi kumpa joskus itseki sen saisi pissattua tikkuun..Omaa napaa sen verran että pp 17 ! ajatelkaa, on menossa, täti varmaan kiusaa minua..Maha ei ole enää ollut niin kipeä, mutta silti sitä koko ajan ravaa vessassa pissalla että onko paperi valkoinen eikä ole ollut merkkiäkään vielä punertavasta.Annoin itselleni 0,1% mahdollisuuden saada plussa, onhan siinä sitten pieni mahdollisuus. Rinnat on vaan nyt turvonnut ja kosketus sattuu, mutta voihan se olla jättimenkkaoire ;) Muuten ei todellakaan ole mitään raskausoireita ja huomenna olen aikonut testata jos ei silloinkaan ole vielä vuoto alkanut.Mulla on tänään hammaslääkäri, ja mietin että voiko ottaa puudutusta jos on raskaana? Ajattelin että teen tänään testin ennen hammaslääkäriin menoa,mutta sitten vahva minäni huusi vastaan että ei vielä testiä,huomenna vasta!Niinpä ajattelin olla hammaslääkärissä rohkea..En ota puudutusta varmuuden vuoksi.Mutta kyllä ne menkat vielä alkaa,eipähän sitten putoa liian korkealta kun muistaa tämän...

Meinataan tipahtaa vallan, mutta onneksi olen täällä yökyöpelinä valvomassa. Ei oikein nukuta, kun jännittää niin huominen verikoe...



Elliida

Kerrohan Ellida sitten veritestin tulos..Minä tosiaan testasin eilen haamun ja nyt alkaa raskausoireita olla.Rinnat tosi arat ja turvonneet, mahaan pistelee vasemmalle puolelle.Huomenna aamulla teen vielä predictol (tulikohan oikein) raskaustestin. Mies oottaa sitä innoissaan koska olen luvannut hänen tehdä sen, pissaan vain tikkuun ja mies saa hoitaa loput..ja mikä jännää,miehelle en ole hiiskahtanut eilisestä testauksesta mitään..On tämä todella ihmeellistä!En olisi kuuna päivänä uskonut tähän inssiin kun ajatukset olivat jo ivf:ssä..Mutta lääkärini sanoi että kolmas kerta toden sanoo ja kun vielä lapsenpäivänä inssi tehtiin niin olihan siinä taikaa..Toivottavasti huomisen tulos olisi vahvempi..Onko vielä piinailijoita meissä?jos, niin joululahjaplussia liikenteessä!!

Olenko RIDE onnitellut sua plussasta? ONNEA!!!!!!!! On tainnut jäädä omanapaisessa huolessani väliin. Ja sulla on OIREET!





On kyllä nyt hieman hölmö olo, kun istun yksikseni kotona ja hymyilen naama loistaen. Ehkä kuussakin huomataan tämä outo valoilmiö.



Hcg oli tänään 1850!!!!!!!!!!!!!!!!!!! (siis pp 16)



(Viime kerralla kun plussasin se oli 37.)



Muttei mitään oireita. Hoitaja vaan nauroi ja sanoi, että on niin varhaista vielä. Haluaisinpa jonkun oireen, jotta tuntuisi todelliselta.



Ultra 22.12. Just ennen joulua. Miten maltan olla jouluna hiljaa jos siellä joku syke näkyy? Ehkä loistan silloin kuusen kanssa kilpaa.



Mutta vieläpä ei olla niin pitkällä.



Olen kiitollinen tästä, että näin pitkälle on päästy.



Elliida

Ja onnittelut vielä Elliidalle noin hyvästä tuloksesta! Meillä tänään plussattiin vahvasti,olemme ihan onnesta soikeina, voi olla meilläkin tämä valoilmiö näkyvissä!Minä pissasin mittakuppiin ja mies teki testin ja istuin sohvalla ja tärisin enkä uskaltanut ajatella mitään..En olisi todellakaan ajatellut että tästä tulee plussa,en ikinä ole saanut näin ihanaa joululahjaa!!Kunpa kaikki menisi hyvin, edellinen raskaus päättyi meillä keskenmenoon.Mutta en ajattele keskenmenoja nyt vaan nautin täydellä sydämellä tästä raskaudesta!NIIN IHANAA!Toivon kaikille lapsettomuudesta kärsiville tämän saman onnen,Ihmeitä näköjäään tapahtuu!Se voi olla jo seuraavassa kierrossa!Ja oireina mulla vihlonta vasemmalle puolelle (ei enää niin voimakas) ja rinnat paisuneet/arat. Alussa valtavat menkkakivut,just tuntu että kohta lorahtaa.Palelun sijaan kuumotti,posket ihan hehkuivat, ja lämmöt heitteli miten sattuu joten en enää kyllä mittaile lämpöjä...Ikionnellinen Ride rv 5

Onnea ride83:lle plussasta. Itse piinailen toista inssiä. PP 9 menossa.

WOW, mitä uutisia täällä onkaan Ride83:lta ja Elliidalta! Olette todellakin saaneet käsittämättömän hienot joululahjat! Olisiko Elliidalla peräti tuplat kyydissä kun oli noin korkeat arvot? Ihanaa että pitkään yrittäneilläkin onnistaa...



Itselläni on kerrottavana taas ne samat tarinat, eli eipä sitten tämäkään inssi onnistunut. Ja kyseessä oli sitten neljäs ja viimeinen inssi. Olin jo varsin toiveikkaalla päällä kun tänään koitti pp 15 eikä vuotoa näkynyt. Joitain lupaavia oireitakin oli mutta liittyivät kai sitten vaan menkkojen lähestymiseen. Tarkalleen laskettuna päivänä menkat alkoivatkin tänään iltapäivällä. Ei ollut sitten täällä viikonloppumatkalla testejäkään mukana joten en tiedä olisiko ollut edes mitään yritystä...oireita tosiaan oli, mm. rinnat ei koskaan ole näin selvästi kipuilleet, otse porotti kuumana ja alavatsassa oli ihan outoja vihlasuja mutta turha kai tässä on spekuloida. Tulee vaan entistä pahempi mieli.



Nyt sitten täytyy kääntää vaan katse urheasti kohti loppukuun sumutteluja ja tammikuun IVF:ää. Pelottaa tosin hurjasti, ettei nuo rankemmatkaan hoidot tuo meille kauan toivoomaamme kääröä. Mutta eiköhän pelon rinnalle piakkoin saada myös pientä odottavaa jännitystä. Nyt vaan toivotaan parasta meille kaikille vielä unelmaamme saavuttamattomille.



Helena1712: peukut täällä pystyssä, että komistat marraskuun inssiläisten plussalistaa ennestään!



Rauhaisaa ja tunnelmallista joulunaikaa,



toivottelee Lilium

... ja pahoittelut Lillukalle. Laskelmieni mukaan tästä pinosta pitikin 2 tärpätä, joten todennäköisyydet tulivat täyteen :) Helenalla (?) on vielä mahikset kaunistaa tilastoja, peukut pystyssä myös sinne suuntaan!



Lilium, meillä on sama juttu eli sumuttelut vuorossa kuun lopulla ja sitten ivf. Tosi masentuneet ja epätoivoiset tunnelmat on täälläkin, mutta ei kai auta kuin jaksaa yrittää... Toivottavasti meitä molempia vielä joskus onnistaisi :) Tsemppiä ja jaksamista,



EE

Aina tuo tädin tuleminen on yhtä rankkaa! LOHTUHALEJA!!! Plussaat sitten siitä ivf:stä! Lupaa! ;) Ja kun oikein mietit ja toivut taas, tuntuu varmaan paremmalta että edessä on uusi, erilainen hoito, jossa mahikset on paremmat. Eikö? Itse lohduttaudun sillä, että vaikka nyt menisi kesken, ei tarvitse enää insseillä yrittää vaan pääsee sinne ivf:ään. Jään kyllä seuraamaan sun kuulumisia eikä sitä tiedä vaikka vielä itse putoaisin takaisin tänne.



Yritän tasapainoilla ilon ja pelon välimaastossa itse. Joku minussa ei voi uskoa, että raskaana ollaan. Eikä uskalla ajatella kuin ehkä päivän eteenpäin. Toisaalta on harmi, kun ei uskalla iloita... Sitä luulee, että plussaamisen jälkeen koittaa täydellinen onni mutta nyt tämä vasta piinaa onkin!



Ajattelen tätä joululahjana vasta silloin ultran jälkeen 22.12. jos siellä jotain oikeesti näkyy. Siinä voi joulu pelastua tai mennä vallan pilalle. Mies on niin ärsyttävän järki-ihminen, että sanoo alkavansa uskoa ja jännittää vasta kun on 12 vkoa täynnä. Voihan mokoma möhköfantti! Saisko hieman edes tunteita kehiin pliis!



Onneksi on nämä joulunalusviikot että on jotain muutakin ajateltavaa, kuin se että pysyykö tämä sisälläni ja tuleeko sieltä oikeasti joskus syksymmällä ihan elävä vauva ulos.



Mutta vaikka kaikki menisikin pieleen, toivoa näemmä on, tällaisillakin vanhoilla ihmisillä. Ollaan päästy yksi etappi pidemmälle.



Ja toivottavasti jotakuta lohduttaa, että hyvinkin pienellä simppasatsilla voidaan saada plussa aikaiseksi!





Yöllisin terveisin melkein oireeton Elliida (Oikean munasarjan kohdalla alkoi eilen aika kova kipu, joka ei lakkaa. Ilmeisesti se on keltarauhanen?)

Moi! Niin siinä sitten kävi kuin ekassa inssissäkin että tuhruttelu alkoi liian aikaisin. PP 10 ja tänään alkoi tuhruttelu. Jotenka pelkään pahinta että taas meni pieleen. Kyllä masentaa ja lujaa. Tammikuussa on sitten kolmas ja vika inssi. IVF-jonossakin ollaan mutta se menee vasta ensi vuoden kesälle. Puolen vuoden jonot.