Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle
Kahvittelu tai muu tapaaminen saattaa mennä kahden viikonkin päähän kun kaverini selaa kalenteriaan. "sopisko 13päivä siinä kello 17 aikaan?"
Oon vähän hämillään mistä on kyse. Ei voida koskaan nähdä spontaanisti vaan kaikki näkemiset pitää järjestellä ja aikatauluttaa.
Kommentit (861)
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on mennyt vähän puurot ja vellit sekasin. Ei se ole ongelma, että merkkaa kalenteriin, "Sannan kanssa kahvit." Vaan se, että aikaa löytyy muka vasta 2-3 viikon päähän. Täällä osa porukasta sanoo, että kaveria voi nähdä vaikka kauppareissun yhteydessä ja toiset haluaa erikseen kalenterista varata jonkun 5 tunnin session.
Itse kuulun näihin, jotka voi nähdä kaveria kauppareissun yhteydessä tai ihan puistossa lapsen kanssa.
Todistin kerran kahvilassa tällaista tilannetta kun mies ja nainen istui samassa pöydässä ja tosi viralliseen tyyliin sopivat tapaamista. Nainen siis katsoi kalenterista ja kysyi mieheltä sopiiko tapaaminen joskus 3 viikon päästä tyyliin pe 27. päivä. Mies hieman vaisuna että juu, sopii. Ajattelin että joku business-tapaaminen, mutta sitten nainen oli lähdössä ja mies kosketti tätä romanttisesti kaulaan ja nainen antoi kätensä miehelle. Eli sopivat treffejä😵
Meinasin tukehtua mun pullaan.. Tota menoa pääsevät sekstailuvaiheeseen joskus keväällä 2030.
Sorry, mut kuka haluaa tapailla ihmistä joka on noin kiireinen et oikein 3 viikon päähän sopii romanttinen tapaaminen 🙄
Tässä se ero varmaan tulee. Puistotreffit lasten (tai vaikkapa koirien) kanssa on kiva juttu, mutta kauppareissu ei ole itselle sellainen missä järjestetään tapaamisia ystävien kanssa. Kun tapaan ystävää haluan jutella ihan rauhassa kävelyllä tai kahvikupposen ääressä ainakin tunnin verran enkä säätää viikon lounaita ja päivällisiä ja miettiä tarvitaanko lisää juustoa vai ei. Eli jonkinlainen kulttuuriero varmaan elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on mennyt vähän puurot ja vellit sekasin. Ei se ole ongelma, että merkkaa kalenteriin, "Sannan kanssa kahvit." Vaan se, että aikaa löytyy muka vasta 2-3 viikon päähän. Täällä osa porukasta sanoo, että kaveria voi nähdä vaikka kauppareissun yhteydessä ja toiset haluaa erikseen kalenterista varata jonkun 5 tunnin session.
Itse kuulun näihin, jotka voi nähdä kaveria kauppareissun yhteydessä tai ihan puistossa lapsen kanssa.
Todistin kerran kahvilassa tällaista tilannetta kun mies ja nainen istui samassa pöydässä ja tosi viralliseen tyyliin sopivat tapaamista. Nainen siis katsoi kalenterista ja kysyi mieheltä sopiiko tapaaminen joskus 3 viikon päästä tyyliin pe 27. päivä. Mies hieman vaisuna että juu, sopii. Ajattelin että joku business-tapaaminen, mutta sitten nainen oli lähdössä ja mies kosketti tätä romanttisesti kaulaan ja nainen antoi kätensä miehelle. Eli sopivat treffejä😵
Meinasin tukehtua mun pullaan.. Tota menoa pääsevät sekstailuvaiheeseen joskus keväällä 2030.
Sorry, mut kuka haluaa tapailla ihmistä joka on noin kiireinen et oikein 3 viikon päähän sopii romanttinen tapaaminen 🙄
Mistä sä tiedät että mistä tässä oli kyse? Saattoi olla sivusuhde tai mitä tahansa muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Olen aidosti huolissani näiden aikatauluttajien lapsista. Uutisista saa lukea, kuinka nykyään jo lapset uupuvat. Pitää käydä koulua ja menestyä siellä, pitää harrastaa tavoitteellisesti, lomilla reissataan ja sukuloidaan...
Tuntuu, että monelle nykyperheelle on outoa tehdä jotain ihan vaan sen takia että se on kivaa. Kaikella tähdätään johonkin, ei osata ottaa rennosti ja elää hetkessä.
Toki kukin perhe elää tyylillään, mutta toivoisin lapsille ja nuorille enemmän aikaa vain olla ja tehdä kivoja juttuja ilman sen kummempaa tavoitetta.
Olen aikatauluttaja, ja teen sen juuri perheen takia. Balanssi työn, opiskelun ja perheen kanssa elämiseen edellyttää sitä, että en ole kaverien käytettävissä milloin tahansa. Ap voisi ola iloinen siitä, että sieltä kalenterista löytyy slotti. Multa ei ainakaan löydy, jos en halua aidosti tavata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, joita kalenterin kanssa sovitut tapaamiset närkästyttävät: miten sitten tapaatte ystäviänne? Ettekö tosiaan koskaan ennakoi? Aina vain soitatte tai menette ovelle koputtamaan, että "voitko nähdä nyt heti"?Ettekö koskaan esim. kutsu juhliin etukäteen, tai kysy, pääseekö toinen leffaan "ensi viikonloppuna"? Ilman mitään järjestelyjä toisen pitäisi olla vapaana juuri silloin, kun teille tulee mieleen, että voisi nähdä? En ymmärrä, mikä mielenterveysongelma pitää aikuisella ihmisellä olla, että vetää elämänsä läpi noin omaan napaan tuijottaen. Eihän siinä sinällään mitään, jos tuo on oma tyyli, mutta että sitten otetaan ja suututaan toiselle, joka haluaisi ihan järjestää sitä yhteistä aikaa.
Rentous ei ole omaan napaan tuijottamista. Tässä esimerkki miten sovin tapaamisen rennon kaverin kanssa. Yleensä siis vaan juodaan kahvia tai viiniä ja jutellaan elämästä, emme tarvitse yhdessäoloon mitään aktiviteettia.
Minä: *soitan kaverille* Moikka, mitä kuuluu? Oletko illalla kotona jos tulisin käymään?
Kaveri: Moi! Tänään mulla on yksi opintoihin liittyvä juttu. Käviskö sulle huomenna?
Minä: Joo.
Kaveri: No laitellaanko vaikka huomenna viestiä, että mihin aikaan tarkemmin sopii kummallekin?
Minä: Joo, tehdään niin. Pääsen töistä kolmelta, eli joskus sen jälkeen. Mutta sovitaan huomenna sitten tarkemmin.
Kaveri: Kiva juttu!Olipa vaikeaa.
Ja kaveri katsoi kalenterista, ettei oo huomiselle mitään, ja merkkasi se sulle varatuksi.
Ei se mitään merkannut, kun ei edes sovittu kellonaikaa. Jos kaverille tai minulle tuleekin jotain, mitä pitää hoitaa, voidaan laittaa viestiä että nähdään sittenkin joku toinen päivä. Eikä kumpikaan pahoita mieltään, koska kummallakaan ei ole tapana suorittaa elämää.
Olihan tuossa sovittu kellonaika, eli joskus kolmen jälkeen. Ja sitten varattu ilta sinulle, ja kieltäydytään muista mahdollisista menoista koska on jo sovittu sinun kanssa tämä tapaaminen. Ei se paheksuttu kalenteri-elämä tämän kummallisempaa ole.
Kalenteri-Ihmiset erottaa siitä, että ensinnäkin käyttävät kaikkeen kalenteria, ja toisekseen pitää oikein raivata tilaa jollekin kaverin näkemiselle. Jos minä puhun kaverin kanssa, että pääsen töistä kolmelta, saatan mennä vasta kahdeksalta käymään. Ja se on ihan ok. Tai kaveri voi ilmoittaa oman toiveensa, ihan joustavasti sen päivän sisällä. Jos tapaaminen ei onnistu, ei sovita uutta päivää, vaan puhutaan näkevämme vaikka joskus ensi viikolla.
Mutta otetaan esimerkiksi nyt vaikka tämä päivä. Laitan kaverille viestiä "Oletko tekemässä tänään mitään?", johon kaveri vastaa "Täytyy pestä pyykkiä.". Kun emme ole kalenteri-ihmisiä, uskaltaa ehdottaa muutakin tälle päivälle. "Haluaisitko käydä nopeasti kävelylenkillä, siellä on upea ilma!". "No joo, mikä ettei, kivempi se on sitten tehdä kotihommia kun on saanut ensin vähän raitista ilmaa.". Hänellä ei lue kalenterissa "pyykkipäivä", jota on noudatettava kellontarkasti, eikä minulla lue kalenterissa "varaa joku päivä lenkkeilylle kaverin X kanssa".
Musta ainakin olisi ärsyttävää odottaa koko päivä, että milloin se kaveri sitten tulee käymään. Ei voi lähteä käymään kaupungilla tai ulkoilemassa, kun se spontaani kaveri saattaakin sitten olla oven takan kolkuttelemassa juuri silloin. Pienemmällä vaivalla pääsee, jos edes suurpiirteisesti sopii jonkun ajan sille päivälle. En minäkään käytä kalenteria juuri ollenkaan, mutta silti ajattelen, että arvostan myös ystävieni aikaa sen verran, että sovin mieluummin suht. tarkasti milloin nähdään, kuin ilmoitan, että pääsen kolmelta töistä ja pamahdan sitten sattumanvaraiseen ajankohtaan kaverin luo.
Vierailija kirjoitti:
Ja jos nyt ei vieläkään mene rautalangasta vääntämällä perille, miksi jotkut eivät jaksa sopia vapaa-ajan menojaan kuten työpalavereita, niin idea on siinä, että otetaan huomioon oma ja toisen senhetkinen fiilis. Jollain saattaa olla vaikka huonosti nukuttu yö ja rankka työpäivä takana, niin sen kaverin pakolla näkeminen (koska kalenterissa lukee niin), ei välttämättä ole miellyttävää juuri sinä päivänä. Kaverikin turhautuu helposti, kun toinen vaan möllöttää hiljaa silmät ristissä. Liikaa suorittamista ja pakkososiaalisuutta joillekin meistä.
Tuskin siitä mitään rangaistusta seuraa, jos tapaamisen peruu, jos väsyttää. :D Ihan normaalia ainakin omissa piireissäni, ei ole pakko mennä silmät ristissä tapamaan, jos ei huvita. Ainakin mun on vähän helpompi ennakoida ja suunnitella muita viikon tekemisiäni, jos tiedän vähän etukäteen, milloin on tapaamisia tiedossa. Eikä se tietysti sulje pois myöskään spontaaneja tapaamisia, molemmat mahtuu kyllä omaan maailmaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava ketju lukea... Ei voi nähdä kun pitää lukea, käydä kaupassa, tehdä ruokaa 😂
Älkää nyt jaksaako oikeasti. Kaveria voi nähdä vaikka Prisman aulakahvilassa 30 min ja siitä mennä kauppaan. Miten te saatte elämän normaaleista asioista noin vaikeita😄
Käyn töissä ja lapsi, sekä harrastus löytyy. Olen myös yh, joten ei löydy edes sitä puolisoa joka tekis puolet hommista.Yritin itse tapailla miestä, jonka piti aina katsoa ensin kalenteri milloin sopii ja sit kauhee päivittelyä, kun on niin kiire! Ja ne kiireet oli: ma salille, ti uimaan, ke kaveri, to, kaveri, pe keikka, la opiskelua koko päivä, ei oo edes 1 tuntia aikaa nähdä. Su ehkä äitiä tapaamaan.
Totesin kuukauden päästä et annetaan olla. Asutaan vielä kilometrin päässä toisistamme eli ihan varmasti olis jossain kohtaa kyllä kerennyt nähdä.
Toinen mies jota tapailin ei puhunut kalenterista, mutta ne kiireet oli kans pääasiassa kavereiden kanssa olemista. Erityisesti viikonloput oli varattu kavereille ja mua halusi pääasiassa nähdä viikolla töiden jälkeen, vaikka mulla työ ja lapsi, joten mulle hankalampi nähdä. Eli kyse ei ole ajan puutteesta vaan miten sen haluaa käyttää!
Mitä muuten teette sen ajan kun lapsi on siellä harkoissa? Itse luen uutisia puhelimesta, mut kauhee kiire on! ;)Olen muuten asunut ulkomailla parissa maassa eikä siellä kukaan puhunut jatkuvasta kiireestä kun pitää markettiin mennä😂
Ja kyllä, jos on vuorotyö ja useampi lapsi niin varmasti oikeasti on vaikea löytää aikaa, mutta suurimmalla osalla tässäkin ketjussa ne kiireet on just niitä kotihommia ja Prismaa, mökille menoa ym.. "elintärkeää". Muutenkin kun tekee ruokaa niin kyllä se kaveri voi siinä keittiössä istuskella ja sen kanssa voi jutella samalla. Ja kyllä, ne lapset voi myös olla siinä samassa asunnossa yhtä aikaa😂
Totuus on että te ette jaksa nähdä eikä teitä huvita. Sen voi sanoa sille ei niin tärkeälle kaverille, niin ei tarvi löytää edes sitä pientä hetkeä sieltä kalenterista 😄
Tän ketjun pointti ei ole se itse kalenterin käyttö vaan se, että ollaan olevinaan niin kiireisiä että ei pysty edes sitä 30 min kahvittelua ennen kaupassa käyntiä🙄
En minä kehtaisi ehdottaa ystävälle, että jos tulet Prisman aulakahvilaan tänään klo xx niin ehditään jutella puoli tuntia. Mielummin katson sitä kalenteria, ja järjestän parin viikon päähän sellaisen vapaaillan, ettei ole kiire mihinkään. Kai nämä on sitten mielipideasioita että kuka tykkää mistäkin, mutta minä ainakin myös itse tapaamista ehdottavana arvostan enemmän (vaikka sitten kalenterista katsottua) kiireetöntä aikaa.
No se puoli tuntia ei ollut se pointti vaan, se että sanotaan toiselle, et missään välissä ei kerkeä nähdä kun vasta 3 viikon päästä. Itse en kyllä jaksaisi edes pitää yhteyttä tällaiseen ihmiseen. Itse kun olen tapaillut näitä ns. kiireisiä ihmisiä niin se kiire on useimmiten ihan itse aiheutettua "pakko mennä salille" ja sen jälkeen olis iltaa vielä monta tuntia, mutta ei pysty😂
Kaverisi haluaa pitää huolta kunnostaan ja terveydestään. Mikä siinä on väärin?
Ei mikään, mutta me osaamme laskea. Kukaan ei ole siellä salilla 24/7/365.
Yksikään näistä selittäjistä ei ole edes maajoukkueessa yleensä. Kokemuksesta voin sanoa, että jopa sm-tason urheilijoilla on aikaa sekä ystäville, että bilettämiselle.
Otetaan esimerkki.
Anna on 35-vuotias kolmen lapsen äiti. Hän käy töissä 8-16. Töiden jälkeen hän hakee lapset tarhasta ja kotona ollaan joskus kello 17. Lapsille pitää laittaa ruokaa. Lapset menevät nukkumaan kello 19:30 ja sen jälkeen Annalla on pari tuntia vapaa-aikaa, ennen kuin on mentävä itse nukkumaan. Kotitöitä on paljon.
Pari kertaa viikossa Anna ehtii käydä salilla tai muussa harrastuksessa, kun mies pääsee töistä aikaisemmin ja hoitaa ruoat. Pari kertaa viikossa taas mies käy salilla tai muissa harrastuksissa, ja Annan on oltava kotona hoitamassa lapsia.
Kaveri kysyy, ehtisitkö Anna nähdä vaikka tänä sunnuntaina. Anna katsoo kalenterista, minä viikonloppuina perhe on jossain reissussa tai sukulaisia on tulossa kylään. "Sopiiko sulle kahden viikon päästä sunnuntai-iltana?"
Nyt kaveri loukkaantuu, koska Anna ei haluakaan nähdä häntä heti paikalla.
Onko tuossa tilanteessa reilua loukkaantua? Minusta ei ole.
Ainakin annan perheen elämä kuulostaa melko kammottavalta. Jos perheessä on kolme päiväkoti-ikäistä lasta ja molemmat vanhemmat käy töissä, ei ole realistista että molemmilla vanhemmilla olisi vielä harrastus kaksi kertaa viikossa. Voi se mahdollista olla, mutta varmaan on hermot kireällä vähän jokaisella.
Anna ei vaan osaa😄
Jos Anna käy salilla pari kertaa viikossa kun mies lasten kanssa, niin sen salin jälkeen voi nähdä kaveria. "Meen salille, mutta voidaan nähdä sen jälkeen siinä salin viereisessä kahvilassa". Pena on kotona lasten kanssa ja hoitaa hommat sillä välin.Mutku ei jaksa enää sen jälkeen nähdä! No älä sit valita ettei oo aikaa. Jos kerran viikossa pinnistää sen verran että jaksaa salin jälkeen kahvitella tunnin mutku ei voi 😂
Nyt ymmärrän miksei kellään ole ikinä aikaa nähdä. Kun ei voi tehdä muuta kun mennä töihin ja sen jälkeen kaupan kautta kotiin lasten kanssa. Ja kyllä, itse olin ennen tällainen! Sitten tajusin, että ei aina tarvi tehdä itse ruokaa vaan voi ostaa valmisruokia. Joskus voi jättää siivoamatta. Me ollaan Suomessa liian orjallisia rutiinien noudattajia.
Annakin pystyisi nähdä jos hellittäisi vähän niistä rutiineista. Ja tosiaan ruokaakin voi tehdä niin, että kaveri istuu keittiössä kahvikupin kanssa samalla.
Minä voin ainakin käsi sydämellä sanoa, että olen oikeasti niin introvertti, että en yksinkertaisesti jaksa viikossa kuin keskimäärin 1-2 tapaamista ystävän kanssa. Sen lisäksi käyn 1-2 krt viikossa sosiaalisessa harrastuksessa, joka kestää monta tuntia, asun puolison kanssa ja tapaan päivittäin ihmisiä opiskelujen tai asiakaspalvelutyön tiimoilta. Mielestäni ei kuitenkaan ole mitenkään väärin, jos omat sosiaaliset tarpeeni ovat pienemmät kuin sinun. Sinä saat toteuttaa sosiaalisuutta itsellesi sopivalla tavalla, mutta kai myös meillä introverteilla on oikeus päättää, mikä on meille sopiva määrä sosiaalisuutta.
Minulle myös ne arjen rutiinit on oikeasti aika tärkeitä, ja valmisruokia en halua syödä monestakaan syystä. Ei tässäkään pitäisi olla mitään väärää. Silti ihan onnistuneesti olen pystynyt ylläpitämään ystävyyssuhteitani, eikä minusta ole mitenkään outoa, jos kaikkia kavereita ei tapaa joka viikko, tai välttämättä edes joka kuukausi. Niinhän se on joka tapauksessa, jos asuu vaikka eri kaupungissa, ettei yhteyttä pidetä niin tiiviisti, mutta ei senkään pitäisi olla ystävyydelle mikään ongelma.
Mitä haittaa tai harmia siitä on? Ite olen vaan tyytyväinen, jos kaveri laittaa kalenteriin merkinnän, niin ei unohdu mitä ollaan sovittu ja ihmisillä nyt on niin paljon velvoitteita ja menoja, että harvemmin voi täysin spontaanisti lähteä jonnekkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava ketju lukea... Ei voi nähdä kun pitää lukea, käydä kaupassa, tehdä ruokaa 😂
Älkää nyt jaksaako oikeasti. Kaveria voi nähdä vaikka Prisman aulakahvilassa 30 min ja siitä mennä kauppaan. Miten te saatte elämän normaaleista asioista noin vaikeita😄
Käyn töissä ja lapsi, sekä harrastus löytyy. Olen myös yh, joten ei löydy edes sitä puolisoa joka tekis puolet hommista.Yritin itse tapailla miestä, jonka piti aina katsoa ensin kalenteri milloin sopii ja sit kauhee päivittelyä, kun on niin kiire! Ja ne kiireet oli: ma salille, ti uimaan, ke kaveri, to, kaveri, pe keikka, la opiskelua koko päivä, ei oo edes 1 tuntia aikaa nähdä. Su ehkä äitiä tapaamaan.
Totesin kuukauden päästä et annetaan olla. Asutaan vielä kilometrin päässä toisistamme eli ihan varmasti olis jossain kohtaa kyllä kerennyt nähdä.
Toinen mies jota tapailin ei puhunut kalenterista, mutta ne kiireet oli kans pääasiassa kavereiden kanssa olemista. Erityisesti viikonloput oli varattu kavereille ja mua halusi pääasiassa nähdä viikolla töiden jälkeen, vaikka mulla työ ja lapsi, joten mulle hankalampi nähdä. Eli kyse ei ole ajan puutteesta vaan miten sen haluaa käyttää!
Mitä muuten teette sen ajan kun lapsi on siellä harkoissa? Itse luen uutisia puhelimesta, mut kauhee kiire on! ;)Olen muuten asunut ulkomailla parissa maassa eikä siellä kukaan puhunut jatkuvasta kiireestä kun pitää markettiin mennä😂
Ja kyllä, jos on vuorotyö ja useampi lapsi niin varmasti oikeasti on vaikea löytää aikaa, mutta suurimmalla osalla tässäkin ketjussa ne kiireet on just niitä kotihommia ja Prismaa, mökille menoa ym.. "elintärkeää". Muutenkin kun tekee ruokaa niin kyllä se kaveri voi siinä keittiössä istuskella ja sen kanssa voi jutella samalla. Ja kyllä, ne lapset voi myös olla siinä samassa asunnossa yhtä aikaa😂
Totuus on että te ette jaksa nähdä eikä teitä huvita. Sen voi sanoa sille ei niin tärkeälle kaverille, niin ei tarvi löytää edes sitä pientä hetkeä sieltä kalenterista 😄
Tän ketjun pointti ei ole se itse kalenterin käyttö vaan se, että ollaan olevinaan niin kiireisiä että ei pysty edes sitä 30 min kahvittelua ennen kaupassa käyntiä🙄
En minä kehtaisi ehdottaa ystävälle, että jos tulet Prisman aulakahvilaan tänään klo xx niin ehditään jutella puoli tuntia. Mielummin katson sitä kalenteria, ja järjestän parin viikon päähän sellaisen vapaaillan, ettei ole kiire mihinkään. Kai nämä on sitten mielipideasioita että kuka tykkää mistäkin, mutta minä ainakin myös itse tapaamista ehdottavana arvostan enemmän (vaikka sitten kalenterista katsottua) kiireetöntä aikaa.
No se puoli tuntia ei ollut se pointti vaan, se että sanotaan toiselle, et missään välissä ei kerkeä nähdä kun vasta 3 viikon päästä. Itse en kyllä jaksaisi edes pitää yhteyttä tällaiseen ihmiseen. Itse kun olen tapaillut näitä ns. kiireisiä ihmisiä niin se kiire on useimmiten ihan itse aiheutettua "pakko mennä salille" ja sen jälkeen olis iltaa vielä monta tuntia, mutta ei pysty😂
Joo, työssäkäyvän perheenäidin on jätettävä omat harrastukset tauolle, jotta ystävälle ei tule paha mieli kun tapaaminen onnistuu vasta muutaman viikon päästä. Ei hyvää päivää.
Minulla oli aiemmin ystävä, jonka hengenheimolaisia tässä ketjussa riittää. Kertoi, että hänelle tulee paha mieli siitä että olen niin paljon töissä, sillä hänestä tuntuu ettei hän merkitse tarpeeksi. Ihan kuin hän olisi ollut lapseni joka itkee, että älä isi mene töihin, jää leikkimään?
Sama ystävä myös pahastui jos tein mitään, mihin häntä ei ollut kutsuttu mukaan - esimerkiksi en kutsunut häntä mukaan hänelle tuntemattoman kaverin juhliin.
Onneksi nyt on ympärillä enää sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voidaan sopia näkevämme silloin, kun kumpikaan osapuoli ei ole esimerkiksi töissä tai matkoilla tai mosaiikkikurssilla, eikä kenenkään tarvitse lopettaa harrastuksiaan ystävyyden säilyttämiseksi.
"Minulla oli aiemmin ystävä, jonka hengenheimolaisia tässä ketjussa riittää. Kertoi, että hänelle tulee paha mieli siitä että olen niin paljon töissä, sillä hänestä tuntuu ettei hän merkitse tarpeeksi. Ihan kuin hän olisi ollut lapseni joka itkee, että älä isi mene töihin, jää leikkimään?
Sama ystävä myös pahastui jos tein mitään, mihin häntä ei ollut kutsuttu mukaan - esimerkiksi en kutsunut häntä mukaan hänelle tuntemattoman kaverin juhliin."
Kuulostaa ihan mun kaverilta :O Hän pahastuu jos pitää mennä töihin tai muita velvoittavia tehtäviä, oli ne sitten itseaiheutettuja tai ei. Kaverilla itselläänhän ei ole tällaisia velvollisuuksia. Tylsää että ei voida mennä joka päivä kahville tai jonneki ostarille.
En viitsisi aina hänelle kertoa edes, jos näen jotain toista kaveria, koska pelkään että hän tyrkyttää itsensä mukaan ja sitten pahoittaa mielen jos en pyydä mukaan. Ymmärrän kyllä, että ainaisena joutilaana on hankalaa.. Harmi vaan todeta että hänen sosiaaliset vaikeudet ei ole vastuullani, koska olemme molemmat aikuisia ja en ole hänen hoitajansa. Pitäisikö minun unohtaa omat tarpeeni ja keskittyä häneen? Hän ei selkeästi osaa lukea ihmisiä eikä ymmärrä kohteliaasti antaa tilaa toiselle eikä lopeta, niin joutuu myös keksimään niitä menoja, rasittava on siis tämä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä aloittajaa.
Itse ajattelisin, että tässä on kyse aika pitkälle arvoista - siitä miten tärkeiksi ihmissuhteet kokee elämässään.
Ymmärrän, että moni on kiireinen ja elämää on pakko aikatauluttaa. Mutta itse haluan laittaa ihmiset aina ykkössijalle. Ystäville pitää olla aina aikaa, ainakin siinä mielessä, että ystäville voi ja haluaa aina tehdä aikaa.
Liian monet ovat liian jämähtäneitä lukuisiin mukatärkeisiin rutiineihinsa. Pitää tehdä perheelle ruokaa, pitää mennä kuntosalille, pitää sitä, pitää tätä.
Minusta se kertoo jotain ihmisestä, jos ei pysty skippaamaan kuntosalitreeniä joskus tai syöttämään perheelleen valmisruokaa hyvällä omallatunnolla.
Noh, onneksi ystävänsä voi valita ja nämä aikatauluttajat saavat aikatauluttaa keskenään.
Viikkojen tai kuukausien päähän tapaamisen sopiminen on todella ahdistavaa. Varsinkin kun voi käydä niin, että toiselle tulee joku oikea este silloin. "No ehkä ensi vuonna sitten."
Kyllä tosiasia on se, että toiset ihmissuhteet on tärkeämpiä kuin toiset. Jotkut menot on myös tärkeempiä kuin toiset. Get over it. Kyllä, niille ystäville jotka ovat itselle merkittävämpiä, voi järjestää enemmän aikaa.
Tuo mistä valitat, että jonkun kaverin "pitää" tehdä jotakin. On mahdollista, että tämä henkilö on kyllä prioirisoinut tämän - siis minkä tahansa tekemisen - itselle tärkeäksi.
"Mukatärkeä rutiini"? Kuka sinä olet päättämään, mikä on kellekin se tärkeä meno? Ai että kyllä ärsyttää tälläiset ihmiset, jotka ei kunnioita muiden valintoja elämässä. "Miksi hän ei ole minua varten?"
Sanot, että "se kertoo jotain ihmisestä, jos ei pysty skippaamaan treeniä tai syöttämään perheelleen valmisruokaa hyvällä omallatunnolla." Mitä jos tämä kyseinen treeni tai ruuanlaitto perheelle on hänelle tärkeää? Täytyykö ihmisen elää sinua varten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava ketju lukea... Ei voi nähdä kun pitää lukea, käydä kaupassa, tehdä ruokaa 😂
Älkää nyt jaksaako oikeasti. Kaveria voi nähdä vaikka Prisman aulakahvilassa 30 min ja siitä mennä kauppaan. Miten te saatte elämän normaaleista asioista noin vaikeita😄
Käyn töissä ja lapsi, sekä harrastus löytyy. Olen myös yh, joten ei löydy edes sitä puolisoa joka tekis puolet hommista.Yritin itse tapailla miestä, jonka piti aina katsoa ensin kalenteri milloin sopii ja sit kauhee päivittelyä, kun on niin kiire! Ja ne kiireet oli: ma salille, ti uimaan, ke kaveri, to, kaveri, pe keikka, la opiskelua koko päivä, ei oo edes 1 tuntia aikaa nähdä. Su ehkä äitiä tapaamaan.
Totesin kuukauden päästä et annetaan olla. Asutaan vielä kilometrin päässä toisistamme eli ihan varmasti olis jossain kohtaa kyllä kerennyt nähdä.
Toinen mies jota tapailin ei puhunut kalenterista, mutta ne kiireet oli kans pääasiassa kavereiden kanssa olemista. Erityisesti viikonloput oli varattu kavereille ja mua halusi pääasiassa nähdä viikolla töiden jälkeen, vaikka mulla työ ja lapsi, joten mulle hankalampi nähdä. Eli kyse ei ole ajan puutteesta vaan miten sen haluaa käyttää!
Mitä muuten teette sen ajan kun lapsi on siellä harkoissa? Itse luen uutisia puhelimesta, mut kauhee kiire on! ;)Olen muuten asunut ulkomailla parissa maassa eikä siellä kukaan puhunut jatkuvasta kiireestä kun pitää markettiin mennä😂
Ja kyllä, jos on vuorotyö ja useampi lapsi niin varmasti oikeasti on vaikea löytää aikaa, mutta suurimmalla osalla tässäkin ketjussa ne kiireet on just niitä kotihommia ja Prismaa, mökille menoa ym.. "elintärkeää". Muutenkin kun tekee ruokaa niin kyllä se kaveri voi siinä keittiössä istuskella ja sen kanssa voi jutella samalla. Ja kyllä, ne lapset voi myös olla siinä samassa asunnossa yhtä aikaa😂
Totuus on että te ette jaksa nähdä eikä teitä huvita. Sen voi sanoa sille ei niin tärkeälle kaverille, niin ei tarvi löytää edes sitä pientä hetkeä sieltä kalenterista 😄
Tän ketjun pointti ei ole se itse kalenterin käyttö vaan se, että ollaan olevinaan niin kiireisiä että ei pysty edes sitä 30 min kahvittelua ennen kaupassa käyntiä🙄
Miksi ette ymmärrä? Vastasit itse tähän ihmettelyyn:
"Totuus on että te ette jaksa nähdä eikä teitä huvita".
"Eli kyse ei ole ajan puutteesta vaan miten sen haluaa käyttää".
"pointti ei ole se itse kalenterin käyttö vaan se, että ollaan olevinaan niin kiireisiä että ei pysty edes sitä 30 min kahvittelua ennen kaupassa käyntiä".
Lue oma vastauksesi. Ja mieti sitten, että tarjoatko itseäsi vielä niille, joilla "ei ole ikinä aikaa". :D
No sepä just, kun ihmiset vois vaan sanoa että ei kiinnosta sen sijaan että kalenteroi sen toisen ihmisen jonnekin 3 viikon päähän. Jotenkin ylimielistä ja toisen ihmisen aliarvioimista. Kun minä olen niiiiin kiireinen niin armosta annan sinulle ajan kolmen viikon päähän. Juu, ei kiinnosta 😄
Niin, joillain ihmisillä on vuorotöitä ja listat vaihtelee, mutta on tiedossa useampi kuukausi kerralla.
Sinä vissiin oletat että kaikilla ihmisillä on vkloput vapaina kun sinullakin on ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä aloittajaa.
Itse ajattelisin, että tässä on kyse aika pitkälle arvoista - siitä miten tärkeiksi ihmissuhteet kokee elämässään.
Ymmärrän, että moni on kiireinen ja elämää on pakko aikatauluttaa. Mutta itse haluan laittaa ihmiset aina ykkössijalle. Ystäville pitää olla aina aikaa, ainakin siinä mielessä, että ystäville voi ja haluaa aina tehdä aikaa.
Liian monet ovat liian jämähtäneitä lukuisiin mukatärkeisiin rutiineihinsa. Pitää tehdä perheelle ruokaa, pitää mennä kuntosalille, pitää sitä, pitää tätä.
Minusta se kertoo jotain ihmisestä, jos ei pysty skippaamaan kuntosalitreeniä joskus tai syöttämään perheelleen valmisruokaa hyvällä omallatunnolla.
"Haluan laittaa ihmiset aina etusijalle". No eikö ne lapset ole sitten ihmisiä? Useimmille lapset ovat elämän tärkein ihmissuhde, ja heidän hoitamisensa todellakin menee ystävien edelle. Ja niin sen pitääkin olla.Ihmettelen kun monessa kommentissa toistuu tuo "pitää mennä kuntosalille". Mitä vikaa siinä on, että huolehtii omasta kunnostaan? Pitäisikö kaverien pistää sinut oman terveytensä edelle? Kuntosalilla käyminen auttaa torjumaan monia sairauksia, ja antaa voimia jaksaa arjessa. Se on ainakin itselle tärkeää.
Hanki sama kuntosalivuoro ja treenatkaa yhdessä. Se voi olla mukavaa bondaamista ja samalla saat itsellesi parempaa terveyttä.
Ihan oikeasti? Kaveri pitäisi laittaa oman terveyden edellä?
On varmaan satoja keinoja hoitaa terveyttä, ilman jokailtaista kuntosalia, jossa kykenee myös näkemään ystäviään ilman, että on varattava aikaa heille 2 tuntia kolmen viikon päähän.
Kyllä, tämä 3 viikon päästä tapaamista ehdottavat wannabee urheilija voisi ehdottaa siellä salilla tapaamista, mutta kuten ketjussa on nähty edes Prisma ei onnistu, kun sitten ei kykene keskittymään.
Mitä sanoa, on se vaikeaa.Kylläpäs sua nyt ärsyttää kaverien kuntosalilla käynti.
En voi ymmärtää, mikä siinä mättää. Liikunta on kaikissa tutkimuksissa havaittu tärkeäksi. Se ehkäisee erilaisia sairauksia, auttaa helpottamaan sairauksien oireita, antaa voimaa arjessa, tuottaa endorfiineja ja niin edelleen.
No kai sitä voisi siemailla jotain luontaistuotekaupan höpölöpöä yhdessä kaverin kanssa, mutta ei siitä liikunnan etuja saa.
Ja jos sä et harrasta itse yhtään liikuntaa, niin olisi molemmille vähän kiusallista nähdä siellä salilla, kun et jaksaisi tehdä mitään.
Jos kaverillasi on sulle 2 tuntia aikaa 3 viikon päästä, niin sehän tarkoittaa että hän aidosti haluaa nähdä sinua ja varata sinulle aikaa. Miksi se on sulle loukkaus?
En tiedä mistä noin päättelet. Ei se minua ärsytä, kunhan kyseenalaistan koko asian ja ajankäytön selittelyn. Ystäviä ei ole aikaa nähdä, koska se terveys tuhoutuu, jos ei käy joka päivä salilla yksin? Näin minä luen tämän selittelyn, kun sitä aikaa ei vaan millään tahdo löytyä ystävien tapaamiseen kun vasta 3 viikon päähän.
Mutta miksi se on heti tai ei ollenkaan?
3 viikon päästä näkeminen on varma tapaaminen, jonka kaveri on sulle varannut. Onko se sulle arvoton, koska et pääse tapaamaan häntä heti?
Menkää te spontaaniset vaikka kaverihaku piste nettiin ja laittakaa ilmoitus, että haluatte kaverin jota voi tavata hetken mielijohteesta. Ehkä sieltä löytyy samanhenkisiä tyyppejä.
Niinpä, heidän pitäisi hankkia sellaisia spontaaneja kavereita, joilla ei ole elämää ja jotka haluaa olla heidän kanssaan lyhyellä varoitusajalla
Vierailija kirjoitti:
Se on toki eri asia, jos ihminen on oikeasti todella kiireinen tai elää ruuhkavuosia. Mutta monelle kun ei käy sekään, kun ehdotan että voisin tulla kaverin luokse käväisemään kahvilla nopeasti (max tunti). Kaverin ei tarvitsisi liikkua mihinkään suuntaan. Mutta jotkut vaan tykkää sopia tapaamisen johonkin tiettyyn aikaan ja tiettyyn paikkaan. Minua ei haittaa jos kaveri vaikka tiskaa sillä aikaa kun rupatellaan, ja saatan tarjota apuanikin. Esimerkiksi leikitän hänen lastaan sillä välin.
Niin, mutta kun hän ei halua sinua vieraaksi. Siis rehellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä aloittajaa.
Itse ajattelisin, että tässä on kyse aika pitkälle arvoista - siitä miten tärkeiksi ihmissuhteet kokee elämässään.
Ymmärrän, että moni on kiireinen ja elämää on pakko aikatauluttaa. Mutta itse haluan laittaa ihmiset aina ykkössijalle. Ystäville pitää olla aina aikaa, ainakin siinä mielessä, että ystäville voi ja haluaa aina tehdä aikaa.
Liian monet ovat liian jämähtäneitä lukuisiin mukatärkeisiin rutiineihinsa. Pitää tehdä perheelle ruokaa, pitää mennä kuntosalille, pitää sitä, pitää tätä.
Minusta se kertoo jotain ihmisestä, jos ei pysty skippaamaan kuntosalitreeniä joskus tai syöttämään perheelleen valmisruokaa hyvällä omallatunnolla.
"Haluan laittaa ihmiset aina etusijalle". No eikö ne lapset ole sitten ihmisiä? Useimmille lapset ovat elämän tärkein ihmissuhde, ja heidän hoitamisensa todellakin menee ystävien edelle. Ja niin sen pitääkin olla.Ihmettelen kun monessa kommentissa toistuu tuo "pitää mennä kuntosalille". Mitä vikaa siinä on, että huolehtii omasta kunnostaan? Pitäisikö kaverien pistää sinut oman terveytensä edelle? Kuntosalilla käyminen auttaa torjumaan monia sairauksia, ja antaa voimia jaksaa arjessa. Se on ainakin itselle tärkeää.
Hanki sama kuntosalivuoro ja treenatkaa yhdessä. Se voi olla mukavaa bondaamista ja samalla saat itsellesi parempaa terveyttä.
Ihan oikeasti? Kaveri pitäisi laittaa oman terveyden edellä?
On varmaan satoja keinoja hoitaa terveyttä, ilman jokailtaista kuntosalia, jossa kykenee myös näkemään ystäviään ilman, että on varattava aikaa heille 2 tuntia kolmen viikon päähän.
Kyllä, tämä 3 viikon päästä tapaamista ehdottavat wannabee urheilija voisi ehdottaa siellä salilla tapaamista, mutta kuten ketjussa on nähty edes Prisma ei onnistu, kun sitten ei kykene keskittymään.
Mitä sanoa, on se vaikeaa.Kylläpäs sua nyt ärsyttää kaverien kuntosalilla käynti.
En voi ymmärtää, mikä siinä mättää. Liikunta on kaikissa tutkimuksissa havaittu tärkeäksi. Se ehkäisee erilaisia sairauksia, auttaa helpottamaan sairauksien oireita, antaa voimaa arjessa, tuottaa endorfiineja ja niin edelleen.
No kai sitä voisi siemailla jotain luontaistuotekaupan höpölöpöä yhdessä kaverin kanssa, mutta ei siitä liikunnan etuja saa.
Ja jos sä et harrasta itse yhtään liikuntaa, niin olisi molemmille vähän kiusallista nähdä siellä salilla, kun et jaksaisi tehdä mitään.
Jos kaverillasi on sulle 2 tuntia aikaa 3 viikon päästä, niin sehän tarkoittaa että hän aidosti haluaa nähdä sinua ja varata sinulle aikaa. Miksi se on sulle loukkaus?
En tiedä mistä noin päättelet. Ei se minua ärsytä, kunhan kyseenalaistan koko asian ja ajankäytön selittelyn. Ystäviä ei ole aikaa nähdä, koska se terveys tuhoutuu, jos ei käy joka päivä salilla yksin? Näin minä luen tämän selittelyn, kun sitä aikaa ei vaan millään tahdo löytyä ystävien tapaamiseen kun vasta 3 viikon päähän.
Mutta miksi se on heti tai ei ollenkaan?
3 viikon päästä näkeminen on varma tapaaminen, jonka kaveri on sulle varannut. Onko se sulle arvoton, koska et pääse tapaamaan häntä heti?
Menkää te spontaaniset vaikka kaverihaku piste nettiin ja laittakaa ilmoitus, että haluatte kaverin jota voi tavata hetken mielijohteesta. Ehkä sieltä löytyy samanhenkisiä tyyppejä.
Niinpä, heidän pitäisi hankkia sellaisia spontaaneja kavereita, joilla ei ole elämää ja jotka haluaa olla heidän kanssaan lyhyellä varoitusajalla
Ei kyse ole siitä että pitäis nähdä heti tai edes huomenna, mutta oletettavasti 9 päivän sisään löytyy joku aika kun kerkeää nähdä edes sen hetken ennen kauppareissua.
Kukaan ei oo niin kiireinen et menee 3 viikkoa.
Mä katson myös kalenterista milloin sopii tavata. Toisilla kun sattuu olemaan sellainen, kuin elämä, niin on vähän pakko. Olisko kiva soitella tapaamishetkellä oven takaa, että mitäs mitäs, kun olenkin kuskaamassa lasta treeneihin tai työkeikalla?
Kovin kiireistä sakkia laumoittain. Kuitenkin on aikaa roikkua täällä selittämässä, että mihinkään ei ole aikaa. Siinäpä se selitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä aloittajaa.
Itse ajattelisin, että tässä on kyse aika pitkälle arvoista - siitä miten tärkeiksi ihmissuhteet kokee elämässään.
Ymmärrän, että moni on kiireinen ja elämää on pakko aikatauluttaa. Mutta itse haluan laittaa ihmiset aina ykkössijalle. Ystäville pitää olla aina aikaa, ainakin siinä mielessä, että ystäville voi ja haluaa aina tehdä aikaa.
Liian monet ovat liian jämähtäneitä lukuisiin mukatärkeisiin rutiineihinsa. Pitää tehdä perheelle ruokaa, pitää mennä kuntosalille, pitää sitä, pitää tätä.
Minusta se kertoo jotain ihmisestä, jos ei pysty skippaamaan kuntosalitreeniä joskus tai syöttämään perheelleen valmisruokaa hyvällä omallatunnolla.
"Haluan laittaa ihmiset aina etusijalle". No eikö ne lapset ole sitten ihmisiä? Useimmille lapset ovat elämän tärkein ihmissuhde, ja heidän hoitamisensa todellakin menee ystävien edelle. Ja niin sen pitääkin olla.Ihmettelen kun monessa kommentissa toistuu tuo "pitää mennä kuntosalille". Mitä vikaa siinä on, että huolehtii omasta kunnostaan? Pitäisikö kaverien pistää sinut oman terveytensä edelle? Kuntosalilla käyminen auttaa torjumaan monia sairauksia, ja antaa voimia jaksaa arjessa. Se on ainakin itselle tärkeää.
Hanki sama kuntosalivuoro ja treenatkaa yhdessä. Se voi olla mukavaa bondaamista ja samalla saat itsellesi parempaa terveyttä.
Ihan oikeasti? Kaveri pitäisi laittaa oman terveyden edellä?
On varmaan satoja keinoja hoitaa terveyttä, ilman jokailtaista kuntosalia, jossa kykenee myös näkemään ystäviään ilman, että on varattava aikaa heille 2 tuntia kolmen viikon päähän.
Kyllä, tämä 3 viikon päästä tapaamista ehdottavat wannabee urheilija voisi ehdottaa siellä salilla tapaamista, mutta kuten ketjussa on nähty edes Prisma ei onnistu, kun sitten ei kykene keskittymään.
Mitä sanoa, on se vaikeaa.Kylläpäs sua nyt ärsyttää kaverien kuntosalilla käynti.
En voi ymmärtää, mikä siinä mättää. Liikunta on kaikissa tutkimuksissa havaittu tärkeäksi. Se ehkäisee erilaisia sairauksia, auttaa helpottamaan sairauksien oireita, antaa voimaa arjessa, tuottaa endorfiineja ja niin edelleen.
No kai sitä voisi siemailla jotain luontaistuotekaupan höpölöpöä yhdessä kaverin kanssa, mutta ei siitä liikunnan etuja saa.
Ja jos sä et harrasta itse yhtään liikuntaa, niin olisi molemmille vähän kiusallista nähdä siellä salilla, kun et jaksaisi tehdä mitään.
Jos kaverillasi on sulle 2 tuntia aikaa 3 viikon päästä, niin sehän tarkoittaa että hän aidosti haluaa nähdä sinua ja varata sinulle aikaa. Miksi se on sulle loukkaus?
En tiedä mistä noin päättelet. Ei se minua ärsytä, kunhan kyseenalaistan koko asian ja ajankäytön selittelyn. Ystäviä ei ole aikaa nähdä, koska se terveys tuhoutuu, jos ei käy joka päivä salilla yksin? Näin minä luen tämän selittelyn, kun sitä aikaa ei vaan millään tahdo löytyä ystävien tapaamiseen kun vasta 3 viikon päähän.
Mutta miksi se on heti tai ei ollenkaan?
3 viikon päästä näkeminen on varma tapaaminen, jonka kaveri on sulle varannut. Onko se sulle arvoton, koska et pääse tapaamaan häntä heti?
Menkää te spontaaniset vaikka kaverihaku piste nettiin ja laittakaa ilmoitus, että haluatte kaverin jota voi tavata hetken mielijohteesta. Ehkä sieltä löytyy samanhenkisiä tyyppejä.
Niinpä, heidän pitäisi hankkia sellaisia spontaaneja kavereita, joilla ei ole elämää ja jotka haluaa olla heidän kanssaan lyhyellä varoitusajalla
Ei kyse ole siitä että pitäis nähdä heti tai edes huomenna, mutta oletettavasti 9 päivän sisään löytyy joku aika kun kerkeää nähdä edes sen hetken ennen kauppareissua.
Kukaan ei oo niin kiireinen et menee 3 viikkoa.
Eipä. Työt, lapsen harkat monta kertaa viikossa, omat treenit, yrityksen duunit, viikonloppuisin kenen milloinkin synttärit tai muuta. Kyllä minä ainakin lasken, että aikaa jää myös itselle ja palautumiselle johonkin väliin, enkä anna kaikkea vapaa-aikaani muille tuosta vaan.
Paljonko kaveri velottaa peruutetusta ajasta? Onko ilmanen mikäli peruu 24h aijemmin?
Joopa, paskan kiire näillä someajan hössöttäjillä on. Pelkkää itsekorostusta tuo kiire - tai elämän hallinnan puutetta - tai päsmäröintiä, kun pitää haalia sairas määrä harrasteita ja suoritettavaa itselle ja kakaroille.
Miksi ette ymmärrä? Vastasit itse tähän ihmettelyyn:
"Totuus on että te ette jaksa nähdä eikä teitä huvita".
"Eli kyse ei ole ajan puutteesta vaan miten sen haluaa käyttää".
"pointti ei ole se itse kalenterin käyttö vaan se, että ollaan olevinaan niin kiireisiä että ei pysty edes sitä 30 min kahvittelua ennen kaupassa käyntiä".
Lue oma vastauksesi. Ja mieti sitten, että tarjoatko itseäsi vielä niille, joilla "ei ole ikinä aikaa". :D