Lue keskustelun säännöt.
Miten kuvailisit masennusta?
Kommentit (60)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla masennus ilmenee ennen kaikkea syyllisyyden tunteina. Tunnen syyllisyyttä pienimmistäkin asioista, jotka ovat menneet pieleen, myös sellaisista, joihin minulla ei ole ollut osaa eikä arpaa. Ja se syyllisyys on uskomattoman painava ja lamaannuttava taakka, joka vie toimintakyvyn. Kelvottomuuden tunteet, itseinho, viha itseä kohtaan... Näitä tunnen masennuskausina.
Ei jaksa, ei saa mistään mitään irti, surullisuutta, alakuloisuutta, kokee asiat ja tekemiset turhana, ei koe paljoakaan iloa, kokee vahvasti toisten aiheuttamaa kipua jota myös sen takia myös itsellensä aiheuttaa joka johtaa kipukierteeseen...
Mikään ei tunnu oikein miltään eikä millään ole mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja tämän maalauksen tuhat sanaa on melko lähellä omaa käsitystäni:
https://www.alexgrey.com/art-images/Despair-1996-Alex-Grey-watermarked…
Kuin olisit juuttunut juoksuhiekkaan. Pyristelet ja potkit, mutta silti vajoat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa. Työterveyslääkärin mukaan olen keskivaikeasti masentunut, mutta olen aina ollut tällainen. Negatiivinen, epäilevä, en luota kehenkään, työni hoidan kuitenkin säntillisesti ja poissaoloja ei ole. Lääkkeitä en syö tai terapiassa en käy, kumpaakaan ei suositeltu. Tähän kaikkeen kuitenkin on syynsä, joista kukaan ei tiedä. Ehkä olen ollut kroonisesti masentunut aina.
Eipä tuota jaksa kuvailla mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla masennus ilmenee ennen kaikkea syyllisyyden tunteina. Tunnen syyllisyyttä pienimmistäkin asioista, jotka ovat menneet pieleen, myös sellaisista, joihin minulla ei ole ollut osaa eikä arpaa. Ja se syyllisyys on uskomattoman painava ja lamaannuttava taakka, joka vie toimintakyvyn. Kelvottomuuden tunteet, itseinho, viha itseä kohtaan... Näitä tunnen masennuskausina.
mä tunnen näitä normaalistikin.
Kuvittele pahin krapula joka sulla on koskaan ollut. Yhtä paha olo, potenssiin tuhat. Ja se vaan jatkuu jatkuu, loppua ololle ei näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä lipsuu käsistä. Ei ole voimia tarvittavaan tekemiseen ja pakokauhu siitä johtuen.
Ihan älytön uupumus päällä KOKO AJAN. Vaikka olisi nukkunut kuinka hyvin, niin aina vaan väsyttää. Tuntuu ihan kauhealta ponnistukselta ihan pienetkin asiat, kuten suihkuun meno. Ja jos tekee jotain, kuten vaikka nyt käy suihkussa, niin sen tekemisen päälle pitää levätä. Koska on aivan poikki siitä yhdestäkin ponnistuksesta. Päivän aikana ei siksi ehdi tai ylipäätään jaksa toteuttaa kuin ihan yksittäisen tai muutaman pikkuasian. Esim. jos käyn kaupassa, niin sinä päivänä ei sitten muuta pysty tekemäänkään, vaan kerään loppupäivän voimia.
Uupumukseen johtavat yleisimmät fyysiset syyt on poissuljettu, joten kai tämä masennusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvittele pahin krapula joka sulla on koskaan ollut. Yhtä paha olo, potenssiin tuhat. Ja se vaan jatkuu jatkuu, loppua ololle ei näy.
Ei kyllä musta. Et ole ehkä juonut kunnolla, olet nuori, tai sit sä kuulut niihin joille ei tule pahoja krapuloita.
Mulla on vaikea masennus, mutta ei se todellakaan ole edes yhtä paha kuin pahin krapula koskaan potenssiin yksi, puhumattakaan tuhannesta.
Se mikä siitä tekee pahemman on se toivottomuuden tunne, kun loppua ei tosiaan näy, ja se syö motivaation edes yrittää tehdä asialle mitään.
Pahimmat darrat on kyllä ihan eri levelillä, mut siinä on sentään aina toiveikas tai luottavainen olo, kun tietää että huomenna on jo kunnossa. Masentuneena sitä luovuttaa, kun epäilee tuleeko parempaa päivää koskaan.
Kuin paha flunssa ilman fyysisiä kipuja. Kuin pää olisi täytetty raskaalla sumulla. Ajatus on jumiutunut itseinhoon. Se tunne kun on juuri saanut parkkisakon, järjetön vitutus mutta voimattomuus edes yrittää tehdä asioille mitään.
Riippuu asteesta. Lievä, keskivaikea tai vaikea. Ja sitten vielä eri tyyppisiä masennuksia on paljon. Mutta. Oma keskivaikea masennus tuntui samalta kuin maailma ilman värejä ja tuoksuja. Ajattele että rakastat metsää eniten koko maailmassa. Masentuneena kun menet metsään se on kauttaaltaan harmaa eikä tuoksu miltään. Tiedät että olet rakastamassasi metsässä mutta se ei aiheuta minkäälaista aistinautintoa enää. Ja tätä jatkuu vuosia. Masennut lisää kun tajuat ettet saa irti mitään ennen rakastamastasi asiasta. Lopulta et halua mennä enää metsään lainkaan välttääksesi pettymystä. Ja vaikka haluaisit et jaksa mennä.
Vierailija kirjoitti:
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja tämän maalauksen tuhat sanaa on melko lähellä omaa käsitystäni:
https://www.alexgrey.com/art-images/Despair-1996-Alex-Grey-watermarked…
Tavallaan kaunis teos, mutta hyi helvetti. Tollastahan se on. "Despair" = epätoivo, ja se on mielestäni masennuksen ydintä. Tai vuorotellen epätoivo ja apatia.
Olosuhteiden tai tietouden vangiksi.
On todella uupunut, lamaantunut ja yksinäinen olo. Ei saa mistään mitään nautintoa, paitsi syömisestä. Ja paino vaan nousee.
Mikään ei enää tunnu miltään.
Vaikka suoriutuisitkin päivittäisistä askareista ja tekisit itselleni mieluisia asioita, et koe minkäänlaisia positiivisia onnistumisen tai hyvänolon tunteita.
Koet jokaisen tekemäsi päätöksen lopulta vääräksi, vaikka tietoisesti valitsisit omaa terveyttäsi sillä hetkellä tukevan polun.
Vaikka naurat, tunnet vain harmauden ympärilläsi. Toivottomuuden, mitättömyyden ja syyllisyyden lisäksi. Elämä kulkee päivä päivältä eteenpäin ja siitä suoriudut, mutta mieli kelluu hetkistä piittaamatta jossain ihan omassa harmaassa, ilottomassa tilassa.