Lue keskustelun säännöt.
Kova kaipuu 80-luvulle, muistelen päivittäin
25.08.2023 |
Varmaan jotain ikään (45-liittyvää) tosin olen aina tykännyt ja muistellut 80-lukua. Erityisesti vuodet 85-89 ovat kultaisina muistoissa.
Nyt, kun iäkäs äitini sairastui muistisairauteen niin hänen kanssaan tulee paljon muisteltua lapsuuteni aikaa eli 80-lukua. Ja 80-luvun muistelemiseni muutenkin syveni lähes päivittäiseksi äidin sairastumisen myötä, kun lohduttaudun muistelemalla hyviä aikoja, kun itse olin lapsi, lapsuuden maisemat maaseudulla, kun omat isovanhemmat vielä elivät, sekä kaikki sukulaiset ja mökkien mummot kylällä, ja tietysti äiti oli vielä terve ja oma ihana itsensä. Se oli ihanaa aikaa! Tuntuu haikealta, ettei sitä aikaa voi mitenkään saada takaisin. Jos olisi mahdollisuus niin siirtyisin empimättä siihen aikaan.
Kaikki sen ajan lelut, ruoat, karkit, vaatteet, tavarat, julkkikset, tv-ohjelmat, sarjat, elokuvat, musiikki, maisemat, sen ajan kaupat ym. ovat muistoissa ja katson kaikki ajasta kertovat dokumentit. Viimeisin ajatus tai lääke tähän 80-luvun nälkään on alkaa keräilemään noita sen ajan tavaroita jos tekisi kotiin pienen museon niistä. Ihan torissakin on niitä tavaroita, olen katsellut. Kirjat, sarjakuvat, elektroniikka-pelit ym. Olisi kiva kuulla onko muita kaltaisiani 80-luvun muistelijoita? Ja onko teillä jokin asia erikseen vaikuttanut tuohon muistelemiseen, kuten minulla äitini sairastuminen?
Kommentit (35)
Olen 44v ja 80-luvun loppupuoliskon ajattelemisesta tulee todella lämmin olo. Se oli niin eri maailma kuin nykyinen. Mukana saattaa tietysti olla lapsuuden kaipuuta, mutta silti. Meininki ei ollut samalla lailla individualistista paikasta ja asiasta toiseen sinkoilua, vaan ihmisillä oli silloin paljon enemmän yhteistä keskenään kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista 80-luvusta muuta kuin He-Manin.
Joo, mutten sentään alkaisi kasarikrääsällä kotiani täyttämään. Toki jos on tilaa niin mikäs siinä, itse vain olen pikemminkin minimalismiin pyrkivä. Tyydytän nostalgia-kaipuutani seuraamalla Instassa kasaritilejä, katsomalla 1980-luvulle sijoittuvia leffoja ja sarjoja ja kuuntelemalla kasarimusaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen 44v ja 80-luvun loppupuoliskon ajattelemisesta tulee todella lämmin olo. Se oli niin eri maailma kuin nykyinen. Mukana saattaa tietysti olla lapsuuden kaipuuta, mutta silti. Meininki ei ollut samalla lailla individualistista paikasta ja asiasta toiseen sinkoilua, vaan ihmisillä oli silloin paljon enemmän yhteistä keskenään kuin nykyään.
Kylläpä sanoit sen hyvin. Juuri tuo lämmin tunne sisälle tulee minullekin, kun ajattelen tuota aikaa. Se oli todellakin ihan eri maailma ja paljon hyvää siitä muistaa. Varsinkin maaseudulla silloin oli vielä sitä hyvällä tavalla vanhanaikaista, luonnollisempaa. Ja paljon vanhaa muutenkin jäljellä ( esim. autiotalot).
- Ap
Pääsivätkö silloin 80-luvulla myös ne kiltitkin pojat mukaan juhlimaan ja pitämään hauskaa? 🥺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti 74v ei tykkää erityisesti muistella niitä aikoja. Ei taida ihan kaikkea muistaakaan, osan kyllä ja hänellä oli uraputki silloin. Ei tosin ole muistisairautta. Muistan lapsuudesta kasarilta myös asioita joita ei olisi halunnut sinne, koulusta, tarhasta ja kotoa. Vaikka on myös hyviä asioita ja mielenkiintoisia juttuja paljon. Mielikuvamatkailua eri aikakausille. :)
Vierailija kirjoitti:
En muista 80-luvusta muuta kuin He-Manin.
Minäkin muistan Master-ukot niin kuin me niitä sanoimme. Eli Masters of Universe tai jotain sellaista. He-Man, Skeletor ainakin tulee mieleen. Niitä oli aika paljon ja olivat todella suosittuja.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääsivätkö silloin 80-luvulla myös ne kiltitkin pojat mukaan juhlimaan ja pitämään hauskaa? 🥺
Eihän ne päässeet, kuin ehkä joskus säälistä joillekin synttäreille 😁
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutten sentään alkaisi kasarikrääsällä kotiani täyttämään. Toki jos on tilaa niin mikäs siinä, itse vain olen pikemminkin minimalismiin pyrkivä. Tyydytän nostalgia-kaipuutani seuraamalla Instassa kasaritilejä, katsomalla 1980-luvulle sijoittuvia leffoja ja sarjoja ja kuuntelemalla kasarimusaa.
Kiitos, hyvä vinkki tuo instan kasaritilit! Ei tullut mieleen, mutta pitääkin katsella niitä. Ja minä taas olen muutenkin vanhan tavaran perään ja nautin, kun sitä on nurkissa. 80-luvun tavaroita ajattelin lähinnä yhteen huoneeseen eli omaan huoneeseeni laittaa, että niillä olisi selkeä, rajattu alue. Toki keittiöön voisi jotain astioita ym. laittaa.
-Ap
Minä katselin nyt lomani aikana YLE areenasta Metsolat.
En ollut sitä nähnyt aiemmin.
Kuvaa 80-90 lukua ja kyllä niin tuli haikea, lämmin olo ja jopa kova kaipuu sinne.
Asuimme maalla, vanhempani olivat rakentaneet sinne.
Sisareni kanssa touhusimme siellä kaikkea, kävimme kuitenkin koulua kaupungissa.
Kaverit olivat kuitenkin maalta, ja niitä ihania yökyliä puolin ja toisin.
Mummulani oli myös naapurissa, ja se yhteisöllisyys oli valtavan ihanaa.
Meillä oli omat mansikkamaat, hernepellot,vsaunat pihoilla, grillattiin, pelattiin pelejä, isot piha-altaat jne.
Metsoloissa näkyi niin hyvin tuota aikaa, maaseutua, kyliä, taloja, huonekaluja, vaatteita, arkea, ruokia, leipomista jne.
Kyllä, mielelläni eläisin tuota aikaa näin vielä uudelleenkin.
Jos et ole katsellut Metsoloita, niin suosittelen lämpimästi, vaikka en yleensä katsele kotimaisia lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Remember the good old nineteeneighties, when things were so incomplicated. I wish I could go back there again. And everything could be the same" riimitteli Jeff Lynne jo vuonna 1981.
Ritari Ässä, Rambo, Ihmemies MacGyver, Miami Vice, Terminator. Loistavaa viihdettä. Pop-musiikkia, jota ei olla sittemmin laadussa lyöty. Brittiläisen hevin uusi aalto. Loistavia autoja, halpaa bensaa, ei "tilapäistä" auton käyttömaksua. Ei EU-direktiivejä, ei ilmastopaniikkia ja oma valuutta. Ja näin jälkiviisaana Neuvostoliittokin teki jo ansaittua kuolemaa.
Veljet ja siskot, meillä oli asiat liian hyvin ja kävimme ylpeiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääsivätkö silloin 80-luvulla myös ne kiltitkin pojat mukaan juhlimaan ja pitämään hauskaa? 🥺
Kärsi, paska! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutten sentään alkaisi kasarikrääsällä kotiani täyttämään. Toki jos on tilaa niin mikäs siinä, itse vain olen pikemminkin minimalismiin pyrkivä. Tyydytän nostalgia-kaipuutani seuraamalla Instassa kasaritilejä, katsomalla 1980-luvulle sijoittuvia leffoja ja sarjoja ja kuuntelemalla kasarimusaa.
Kiitos, hyvä vinkki tuo instan kasaritilit! Ei tullut mieleen, mutta pitääkin katsella niitä. Ja minä taas olen muutenkin vanhan tavaran perään ja nautin, kun sitä on nurkissa. 80-luvun tavaroita ajattelin lähinnä yhteen huoneeseen eli omaan huoneeseeni laittaa, että niillä olisi selkeä, rajattu alue. Toki keittiöön voisi jotain astioita ym. laittaa.
-Ap
Sehän olisi tosi makee, jos laittaisit koko kodin kasarityyliin. Moniin asuntoihin sopii se, ellet nyt jossain satavuotiaassa hirsitalossa asu. Näin kerran sellaisen kodin Hesarissa, nainen oli etsinyt kaikki kamat kirppiksiltä ja värinä oli roosa. Aika nostalgista.
Mä olin kasarilla nuori ja tosi kovassa kiidossa, tein paljon hienoja ja erikoisia juttuja, tutustuin tosi mielenkiintoisiin ihmisiin, matkustelin, biletin ja olin kyllä kertakaikkiaan sädehtivä kasarimimmi, joten olihan se hienoa aikaa. Onneksi oma lapsi ei elänyt yhtä villisti kuin minä tein, olisin ollut hermoraunio huolesta.
Ja kyllä, minunkin soittolistani on valtaosin kasarimusaa.
Vierailija kirjoitti:
En muista 80-luvusta muuta kuin He-Manin.
No...mutta sehän riittää !
Tässä on niitä positiivisia viboja mitä 85-89 oli oikeasti. Sitä on vaikea selittää jos ei sitä aikaa elänyt.
Muistelen toki 80-lukua useinkin, olin silloin nuori.
Se oli ihan erilaista aikaa kuin nyt, vanhemmat vielä melko nuoria, eikä kovin usein käynyt mielessä, että he vanhenevat. Lehtiä luettiin paljon ja lainattiin kirjoja kirjastosta.
Mulle muistuu mieleen aerobic-tunnit yhden koulun liikuntasalissa, eräs tuttu veti niitä. Jumppapuvun lisäksi jaloissa piti olla säärystimet. Euroviisut. Monet hyvät telkkarisarjat. Se, kuinka ylpeitä oltiin, kun saatiin ostettua käytetty Ford Sierra.
Pikkukaupunkiimme tuli pizzeria. Voi että siellä oli ihanaa käydä, jos sattui olemaan siihen rahaa.
Kunnon joka suuntaan sojottava permis piti ottaa paikallisessa kampaamossa.
Ja sitten viimein se ensimmäinen etelänmatka. Sieltä otin kolme filmirullaa kuvia. Kuvat piti viedä kehitettäviksi ja jännitti, ovatko ne onnistuneet.
-