Lue keskustelun säännöt.
Miten kuvailisit masennusta?
Kommentit (60)
Normaalit asiat väsyttävät ja tuntuvat mahdottomalta tehdä, vaikka kykenisi siihen, jonka takia laiminlyö omaa terveyttään. Esimerkki: Pystyy käymään suihkussa, mutta se uuvuttaa niin paljon, että valitsee mielummin likaisuuden ja haisemisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Plääh...ei jaksa.
Laiskuus ei ole sama kuin masennus. Menisit töihin sinäkin
Melancholia on tosi hyvä elokuva, jos haluaa ymmärtää masennusta.
Joko normaalia surua ja alakuloisuutta joka kuuluu elämään, tai sit kroonisena yksinkertaisesti laiskuutta ja flegmaattisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Joko normaalia surua ja alakuloisuutta joka kuuluu elämään, tai sit kroonisena yksinkertaisesti laiskuutta ja flegmaattisuutta.
Just tää. Masentuneet ilmeisesti kuvittelee, että kaikki muut ihmiset käy töissä, hoitaa asioitaan, siivoaa kotia jne ihan huvin vuoksi ja mielellään. Mikään ei oikeasti estä niitä tekemästä noita asioita, mut "ei vaan jaksa" vaikka nukkuu puolet vuorokaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko normaalia surua ja alakuloisuutta joka kuuluu elämään, tai sit kroonisena yksinkertaisesti laiskuutta ja flegmaattisuutta.
Eli sulla ei ole omaa kokemusta, joten miksi tuli vastaamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko normaalia surua ja alakuloisuutta joka kuuluu elämään, tai sit kroonisena yksinkertaisesti laiskuutta ja flegmaattisuutta.
Eli sulla ei ole omaa kokemusta, joten miksi tuli vastaamaan?
Onhan mulla. Kaikilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei tunnu miltään, mikään ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko normaalia surua ja alakuloisuutta joka kuuluu elämään, tai sit kroonisena yksinkertaisesti laiskuutta ja flegmaattisuutta.
Eli sulla ei ole omaa kokemusta, joten miksi tuli vastaamaan?
Onhan mulla. Kaikilla on.
Ei ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tuntenut nälkää joten unohdin syödä. Väsymys helvetillistä, itkuisuus, eristäneisyys mitä nyt pystyi lasten äitinä. Seurauksena pakkoruokailuun osastolle kun olin niin laiha ja huonossa kunnossa. Päädyin sinne 4krt, muuta apua ei saanut kuin lääkkeet ja painonnousu. Ja nyt olla varovainen kun tuntuu ettei mikään kiinnosta ja kovaa väsymystä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko normaalia surua ja alakuloisuutta joka kuuluu elämään, tai sit kroonisena yksinkertaisesti laiskuutta ja flegmaattisuutta.
Eli sulla ei ole omaa kokemusta, joten miksi tuli vastaamaan?
Onhan mulla. Kaikilla on.
Ei ole
On. Tässäkin ketjussa moni on sanonut ettei jaksa, ei kiinnosta. Kaikilla on kokemusta siitä.
Joskus se voi olla myös aivan murskaavaa. Kaikki (kunhan ovat jonkin aikaa eläneet) tietävät kyllä sen surun kun esim parisuhde päättyy tai läheinen kuolee.
Masentuneet kokee samoja asioita kuin muutkin mutta sitten hypokondriapäissään alkavat DIAGNOSOIDA itselleen, että nyt olen muka sairas, kun koen tavallisia ihmisten asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentunut tuttuni ei peseydy, ei vaihda vaatteita, ei siivoa, kämppänsä kun hävityksen kaupunki. Ei ulkoile kun kaljakauppaan ja ehkä lenkkimakkaraa ja paljon röökii lisä ostokset. Syö rauhoittavia ja nukkuu, nukkuu, nukkuu, ei jaksa mitään eikä mikään kiinnosta. Rahat aina loppu. Sääli, ihan mukava ja fiksu kaveri muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko normaalia surua ja alakuloisuutta joka kuuluu elämään, tai sit kroonisena yksinkertaisesti laiskuutta ja flegmaattisuutta.
Eli sulla ei ole omaa kokemusta, joten miksi tuli vastaamaan?
Onhan mulla. Kaikilla on.
Ei ole
On. Tässäkin ketjussa moni on sanonut ettei jaksa, ei kiinnosta. Kaikilla on kokemusta siitä.
Joskus se voi olla myös aivan murskaavaa. Kaikki (kunhan ovat jonkin aikaa eläneet) tietävät kyllä sen surun kun esim parisuhde päättyy tai läheinen kuolee.
Masentuneet kokee samoja asioita kuin muutkin mutta sitten hypokondriapäissään alkavat DIAGNOSOIDA itselleen, että nyt olen muka sairas, kun koen tavallisia ihmisten asioita.
No aika moni on saanut diagnoosin erikoislääkäriltä. Mutta pitäiskö sun viisaudessasi alkaa kouluttamaan lääkäreitä?
Idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvailisin sitä selkärangan puutteena.
Kuin olisi jonkinlainen lamaannuttava sumu jatkuvasti ympärillä, valo ei valaise samalla tavalla, mikään ei tunnu miltään, mistään ei saa samalla tavalla nautintoa kuin ennen, keho ja mieli tuntuu raskaalta, jatkuvasti väsyttää, kuolema ja itsetuhoiset ajatukset pyörivät jatkuvasti mielessä, ei jaksa pitää enää itsestä huolta kuten ennen, ihmiset ei kiinnosta, tuntuu että on tyhmentynyt, muisti on huono. Suunnittelen paljon tavaroiden ja vaatteiden lahjoittamista jonnekkin, millään sisustuksella, tavaroilla, hienoilla vaatteilla ei ole väliä, tuntuu että on vain taakkana. Riittää että on oma sänky, sohva, tv ja muutamat mukavat vaateet. Ruoka ei maistu paitsi joskus roskaruoka lohtuna.
Tuntuu kuin musta aukko olis nielaissut. Ei jaksa kuin nukkua. Ei kaipaa ketään ihmisiä. Yksin hyvä vaan nukkua.
Olen yt just koronassa ja kuulun riskiryhmään. Ajatus keuhkokuumeesta ja sairaalaan joutumisesta ei tunnu missään. Itse asiassa koronaan kuolemisen mahdollisuus on jollain lailla lievästi lohdullinen. Olisi ainakin luonnollinen kuolema. Kärsimys loppuisi.
Esimerkiksi pelkkä kaupassa käynti vaatii ponnisteluita. Joinain päivinä ruoka ei maita ja on vain väsynyt, vaikka nukkuisi tarpeeksi öisin. Itse olen jatkuvasti väsynyt, ärtynyt, olo on toivoton, välillä surumielinenkin. Ei saa enää mielihyvää asioista mistä yleensä saanut. Ikäänkuin rekka makaisi rinnan päällä.
Kirjoitin, että välillä sitä vaan toivoisi että kuolisi jo pois, eikä sekään aina lohduta. Meni hyv ä ks yt tä väksi.
Kuin ruuvipenkissä olisi.