Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tunnetteko ketään normaalia äitiä
30.06.2022 |
Siis sellaista kuka lasten saamisen jälkeen ei ole muuttunut henkisesti ihan tädiksi ja ole myynyt sieluaan luomusoseille ja paljasjalkakenkien ilmaiseen markkinointiin? Sellaista kenen elämä jatkuu kuta kuinkin normaalisti, on ystäviä, harrastuksia ja omaakin elämää. Omat mielenkiinnonkohteet, puhuu normaalisti ja on luonteva. Kuulun itse siihen korkeasti koulutettujen ryhmään missä moni kolmekymppisenä esikoisensa saava näkee lapsen ensimmäistä kertaa vasta itse synnytettyään. Sellaisten menoa on välillä todella tuskaista seurara vierestä. Kaikki vaikuttaa hirveän keinotekoiselta ja epäluontevalta. Pelkään samaa kohtaloa.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä pahaa siinä, että näkee lapsen ekaa kertaa vasta itse synnytettyään? Mikä siinä ap:ta häiritsee?
Koulutetut ihmiset keskittyvät itsensä kehittämiseen, ja vasta myöhemmin lastenhankintaan.
Tässä ap. Ei ole mitään pahaa, mutta moni suhtautuu lapsiin niinkuin kyseessä ei olisi ihminen vaan suurin piirtein joku avaruusolio, ja koko kasvatus on sen mukaista. Moni kadottaa vanhemmuudessa itsensä täysin ja on vanhemmuudesta ahdistunut. Olen itsekin maisteri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se lapsi vie niin hirveän paljon naiselta aikaa, 20 tuntia vuorokaudessa ei ole liioiteltu. Sen lisäksi ensimmäistä kertaa äidiksi tulevalla ihan jokainen asia on uuden opettelua. Kaikki, mitä vauvan kanssa tekee tai jättää tekemättä vaikuttaa lapsen myöhempään elämään. Joillain äitiyteen sopeutuminen käy ihan noin vain, joillain se vaatii paljon enemmän. Antakaa nyt vähän armoa naiselle, joka on ihan uudessa elämäntilanteessa. Mikään ei ole ihmiselämässä niin suuri muutos kuin naiselle tulla ensimmäistä kertaa äidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen, itseni. Meillä ei sormiruokailla eikä nukuta perhepedissä, enkä ole hurahtanut yhtään mihinkään. Yritän ottaa äitiyden rennosti, mutta samalla en halua tinkiä esim. kodin siisteyden suhteen. En myöskään halua puhua lapseni ruuansulatuksessa muiden kuin lapsen isän kanssa.
Hienoa, että "normaalina" oleminen on sulle se prioriteetti numero 1. Onnea!
Mitä ihmettä? Siis minä teen asiat omalla tavallani, koska minä olen tällainen. Että kun saa lapsen, on pakko lopettaa olemasta oma itsensä ja hurahtaa äitiyteen? Justiinsa.
Kerro nyt vielä että mitä se äitiyteen hurahtaminen on ja miksi sitä ei saisi tapahtua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sitä, että lasten saamisen jälkeen monen koko puhetapa muuttuu. Ei sanota enää "se", vaan sanotaan "hän" ja puhutaan enemmän kirjakielellä. Myös ääni muuttuu uutisankkurimaisemmaksi.
No sehän on ihan loogista: lapsen pitää oppia puhumaan selkeästi. Ja muutenkin sitä taipuu moneen asioihin ihan vain siksi, että lapsi voisi hyvin ja kehittyisi ikäisellään tasolla.
Miksi kavereiden kanssa pitää myös puhua niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä pahaa siinä, että näkee lapsen ekaa kertaa vasta itse synnytettyään? Mikä siinä ap:ta häiritsee?
Koulutetut ihmiset keskittyvät itsensä kehittämiseen, ja vasta myöhemmin lastenhankintaan.
Tässä ap. Ei ole mitään pahaa, mutta moni suhtautuu lapsiin niinkuin kyseessä ei olisi ihminen vaan suurin piirtein joku avaruusolio, ja koko kasvatus on sen mukaista. Moni kadottaa vanhemmuudessa itsensä täysin ja on vanhemmuudesta ahdistunut. Olen itsekin maisteri.
Sitten kun lapsesi on vaikka vuoden ikäinen tai 2 v. niin olisi erittäin mielenkiintoista tietää millaisia ajatuksia sinulla on silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sitä, että lasten saamisen jälkeen monen koko puhetapa muuttuu. Ei sanota enää "se", vaan sanotaan "hän" ja puhutaan enemmän kirjakielellä. Myös ääni muuttuu uutisankkurimaisemmaksi.
No sehän on ihan loogista: lapsen pitää oppia puhumaan selkeästi. Ja muutenkin sitä taipuu moneen asioihin ihan vain siksi, että lapsi voisi hyvin ja kehittyisi ikäisellään tasolla.
Miksi kavereiden kanssa pitää myös puhua niin?
Ehkä se jää päälle, vähän niinkuin murteetkin
Vierailija kirjoitti:
Tunnen, itseni. Meillä ei sormiruokailla eikä nukuta perhepedissä, enkä ole hurahtanut yhtään mihinkään. Yritän ottaa äitiyden rennosti, mutta samalla en halua tinkiä esim. kodin siisteyden suhteen. En myöskään halua puhua lapseni ruuansulatuksessa muiden kuin lapsen isän kanssa.
Oma äiti oli myös sellainen, jolle siivoaminen meni kaiken edelle. Varhaisimpia lapsuusmuistoja on, kun katson tiskaavan äidin selkää, se oli tuttu näky. Äiti ei pitänyt lapsia sylissä, ei leikkinyt eikä lukenut kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen muutamia, mutta paljon enemmän näitä psykoosissa olevia. Jännä juttu että psykoosiperheiden elämä päättyy jopa todennäköisesti eroon, kun taas normaalit jatkavat yhdessä. Miksi tästä ei puhuta naisille neuvolassa?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen muutamia, mutta paljon enemmän näitä psykoosissa olevia. Jännä juttu että psykoosiperheiden elämä päättyy jopa todennäköisesti eroon, kun taas normaalit jatkavat yhdessä. Miksi tästä ei puhuta naisille neuvolassa?
Neuvola itsessään saa aikaan sellaista psykoosia kun vahdataan tekeekö kaikki oppikirjojen mukaisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtäkää, että äiti voi pitää lastaan sylissä, lukea kirjoja, olla huolehtivainen ja lapsen hyvinvoinnista kiinnostunut ilman hurahtamista paljasjalkakenkiin hysteeristä suhtautumista auringossa olemiseen tai sormiruokailuun. Tätä juuri tarkoitan: luonnollista äitiyttä missä lapset kulkevat luonnollisesti mukana elämässä.
Aattelin just hankkia tatskan ja hieman tarkastella terassilla romanttisia mahdollisuuksiani.
Pikkarit jätän kotiin ja pyydän ovi miestä hoitelemaan mut kotiin hieman ennen sulkemista.
Voitas pulahtaa viileeseen veteen, ja hieman pusutella.
Jos olen oikein härskillä päällä, saatan ehdottaa mansikan syöntiä. Uuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen, itseni. Meillä ei sormiruokailla eikä nukuta perhepedissä, enkä ole hurahtanut yhtään mihinkään. Yritän ottaa äitiyden rennosti, mutta samalla en halua tinkiä esim. kodin siisteyden suhteen. En myöskään halua puhua lapseni ruuansulatuksessa muiden kuin lapsen isän kanssa.
Hienoa, että "normaalina" oleminen on sulle se prioriteetti numero 1. Onnea!
Mitä ihmettä? Siis minä teen asiat omalla tavallani, koska minä olen tällainen. Että kun saa lapsen, on pakko lopettaa olemasta oma itsensä ja hurahtaa äitiyteen? Justiinsa.
Kerro nyt vielä että mitä se äitiyteen hurahtaminen on ja miksi sitä ei saisi tapahtua?
Enpä ole missään vaiheessa kieltänyt ketään hurahtamasta äitiyteen, eikä kuulu minulle millään tavalla, jos joku niin haluaa tehdä. Ihan samalla tavalla toivoisin, ettei minua vastaan hyökättäisi, ja saisin olla rauhassa omanlaiseni äiti. Vastasin ainoastaan ap:n kysymykseen anonyymisti keskustelupalstalla. En todellakaan mene kenellekään päin naamaa saati selän takana ihmettelemään, miksi kukakin on päättänyt vauvansa kanssa toimia.
Voi kunpa voisinkin olla normaali ihminen, eikä aina äiti. Olen lapsen kanssa 24 / 7, ei hengähdystaukoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäkää, että äiti voi pitää lastaan sylissä, lukea kirjoja, olla huolehtivainen ja lapsen hyvinvoinnista kiinnostunut ilman hurahtamista paljasjalkakenkiin hysteeristä suhtautumista auringossa olemiseen tai sormiruokailuun. Tätä juuri tarkoitan: luonnollista äitiyttä missä lapset kulkevat luonnollisesti mukana elämässä.
Mites erityislapset? Kulkeeko nekin luonnollisesti mukana vaan?
Pidän kyllä normaalina sitäkin, että varsinkin ekan lapsen kohdalla kaikki on uutta ja jännää ja saahan sitä asioihin hurahtaakin. Innostun itse ainakin helposti milloin mistäkin. Niin kauan kuin ei arvostele ketään niin mitä se on keneltäkään pois, jos tykkää vaikka paljasjalkakengistä? Tai luomuruuista? Mutta joo en ole ollut luonteva tai puhunut normaalisti ennen lapsiakaan, sulla on kyllä aika tiukat kriteerit normaalille... Antaa ihmisten olla mitä on omine heikkouksien, outouksineen ja hurahtamisineen t. 22v sielunsa myynyt tädiksi muuttunut äiti PS. Ei sun ole mikään pakko hankkia lapsia, jos ajatukset sen suhteen on negatiiviset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen, itseni. Meillä ei sormiruokailla eikä nukuta perhepedissä, enkä ole hurahtanut yhtään mihinkään. Yritän ottaa äitiyden rennosti, mutta samalla en halua tinkiä esim. kodin siisteyden suhteen. En myöskään halua puhua lapseni ruuansulatuksessa muiden kuin lapsen isän kanssa.
Oma äiti oli myös sellainen, jolle siivoaminen meni kaiken edelle. Varhaisimpia lapsuusmuistoja on, kun katson tiskaavan äidin selkää, se oli tuttu näky. Äiti ei pitänyt lapsia sylissä, ei leikkinyt eikä lukenut kirjoja.
Siis apua mitä yleistystä! Se, että meillä ei saa viskoa ruokaa ympäriinsä ja lelut raivataan yöksi paikoilleen on sama asia kuin jätän lapsen täysin huomiotta ja ainoastaan siivoan? Juupa juu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen, itseni. Meillä ei sormiruokailla eikä nukuta perhepedissä, enkä ole hurahtanut yhtään mihinkään. Yritän ottaa äitiyden rennosti, mutta samalla en halua tinkiä esim. kodin siisteyden suhteen. En myöskään halua puhua lapseni ruuansulatuksessa muiden kuin lapsen isän kanssa.
Hienoa, että "normaalina" oleminen on sulle se prioriteetti numero 1. Onnea!
Mitä ihmettä? Siis minä teen asiat omalla tavallani, koska minä olen tällainen. Että kun saa lapsen, on pakko lopettaa olemasta oma itsensä ja hurahtaa äitiyteen? Justiinsa.
Kerro nyt vielä että mitä se äitiyteen hurahtaminen on ja miksi sitä ei saisi tapahtua?
Enpä ole missään vaiheessa kieltänyt ketään hurahtamasta äitiyteen, eikä kuulu minulle millään tavalla, jos joku niin haluaa tehdä. Ihan samalla tavalla toivoisin, ettei minua vastaan hyökättäisi, ja saisin olla rauhassa omanlaiseni äiti. Vastasin ainoastaan ap:n kysymykseen anonyymisti keskustelupalstalla. En todellakaan mene kenellekään päin naamaa saati selän takana ihmettelemään, miksi kukakin on päättänyt vauvansa kanssa toimia.
Tottakai saat elää haluamallasi tavalla, mutta kysyinkin mielipidettäsi ja sitä mihin se perustuu, jos pidät äitiyteen hurahtamista sellaisena asiana, jota et halua itsellesi? Mitä se käytännössä tarkoittaa ?
Aloituksessa kuvaillun tapaisia en tunne yhtään. Sellaisen ilmiön olen kyllä huomannut, että äidiksi tulleet ovat äärettömän itsekkäitä. Ei kiinnosta enää muiden asiat, tiuskitaan muille ihan turhista jutuista, ei haluta auttaa ketään, mutta vaaditaan itselle kaikenlaisia palveluksia. Käytetään sitä lasta tekosyynä kaikkeen, "kun mulla on tää lapsi, lapsen kanssa on rankkaa, lapsi pitää kylvettää, lapsen pitää sitä tätä", kun pitäisi tehdä jotain toisten eteen. Mutta kun tarjoutuu tilaisuus johonkin kivaan ja ilmaisen, yhtäkkiä se lapsi heivataan hoitoon tai toinen vanhempi onkin kykenevä katsomaan lapsen perään. Tyyliin pyydetään muuttoapua, mutta itse ei nosteta sormeakaan KOSKA LAPSI. Kun joku toinen pyytää apua, ei voida auttaa KOSKA LAPSI. Yhh.. haluaisin muutaman lapsettoman kaverin mielelläni.
Miehille tuon on pakko olla aivan täyttä helvettiä. Monesti mietin jos mies menettäisi samalla tavalla järkensä ja vaatisi naista osallistumaan hullutuksiin, niin moniko nainen olisi vuoden kuluttua siinä rinnalla, en minä ainakaan jaksaisi tuollaista, vaan ohjaisin hoitoon. Olen seurannut ystäväni miestä, kuinka hänen elämänhalunsa laskee päivä päivältä. Rakentaa ystävälleni taloa, tekee iltaisin kotitöitä, eikä seksiä ole ollut vuoteen. Tekisi mieli helpottaa miesparan oloa.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä? Siis minä teen asiat omalla tavallani, koska minä olen tällainen. Että kun saa lapsen, on pakko lopettaa olemasta oma itsensä ja hurahtaa äitiyteen? Justiinsa.