Tunnetteko ketään normaalia äitiä
Siis sellaista kuka lasten saamisen jälkeen ei ole muuttunut henkisesti ihan tädiksi ja ole myynyt sieluaan luomusoseille ja paljasjalkakenkien ilmaiseen markkinointiin? Sellaista kenen elämä jatkuu kuta kuinkin normaalisti, on ystäviä, harrastuksia ja omaakin elämää. Omat mielenkiinnonkohteet, puhuu normaalisti ja on luonteva. Kuulun itse siihen korkeasti koulutettujen ryhmään missä moni kolmekymppisenä esikoisensa saava näkee lapsen ensimmäistä kertaa vasta itse synnytettyään. Sellaisten menoa on välillä todella tuskaista seurara vierestä. Kaikki vaikuttaa hirveän keinotekoiselta ja epäluontevalta. Pelkään samaa kohtaloa.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen muutamia, mutta paljon enemmän näitä psykoosissa olevia. Jännä juttu että psykoosiperheiden elämä päättyy jopa todennäköisesti eroon, kun taas normaalit jatkavat yhdessä. Miksi tästä ei puhuta naisille neuvolassa?
Siis vain naisille? Voisko tässä olla yksi syy? Kaikki tuupataan äidin vastuulle?
Voi olla, mutta ei yhteiskuntaa tai miestä voi omasta käytöksestä syyttää. Jos tekee lapsia, on ihan edelleen vastuussa omasta käytöksestään. Meillä hoidetaan vastuut puoliksi. Minä hoidan toki enemmän lapsia ja mies hoitaa käytännön asioita, nytkin eristää vinttiä. Minä voin mennä tekemään myös eristystä, mutta en halua olla pölyisessä ja kuumassa vintissä. Ennemmin olen lasten kanssa viileässä sisällä ja uimassa. Meillä ei ole tapana uhriutua ja molemminpuolinen arvostus on korkealla. Eli minä saan valita, mieheni tekee sitten ne työt mitä en halua tehdä.
Mulla on ykdi äitituttu, joka hurahti täysimettämisen autuuteen niin pahasti, että vuoden ajan kaikki facepostaukset koski tavalla tai toisella imettämistä. Tuli tietysti myös imettskuvia, parvekkeella piti "tissibaaria" jne. Ettei kellekään nyt jäänyt epäselväksi, ettähän täysimetti. Sittemmin ehkä tullut järkiinsä, mutta kai se vauvavuosi vaan vähän pehmentää pään/hormoonit sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kunpa voisinkin olla normaali ihminen, eikä aina äiti. Olen lapsen kanssa 24 / 7, ei hengähdystaukoa.
Ei lapset sulje sitä pois, sinä suljet itse. Minä olen yh ja elän aivan normaalia elämää lapset tulee mukana. Lenkkeilen, harrastan, patikoin ym. Musta se on vaan selittelyä etteikö lasten kanssa voi olla oma itsensä, vaan on pakko olla pelkästään se hurahtanut äiti 24/7.
En ole pystynyt parisuhteeseen tai edes tapailemaan ketään. Kyllä vaan elämä tuntuu olevan lapsen ehdoilla elämistä. Toki mekin harrastetaan ja tehdään paljon asioita. Olen totaaliyh. On kuitenkn eri asia tehdä asioita, kun lapsi roikkuu jalassa kiinni.
Nimenomaan haluaisin olla jotain muuta kuin äiti, aina välillä.
Töihin en ole vielä ehtinyt ja parisuhdehaaveet siintää tulevaisuudessa.
Lapsirinkka on todella näppärä retkeilyyn ja lenkkeilyyn juoksurattaat. Mitä kauemmin juokset, sitä kauemmin saat omaa aikaa ja kunto kohenee.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ykdi äitituttu, joka hurahti täysimettämisen autuuteen niin pahasti, että vuoden ajan kaikki facepostaukset koski tavalla tai toisella imettämistä. Tuli tietysti myös imettskuvia, parvekkeella piti "tissibaaria" jne. Ettei kellekään nyt jäänyt epäselväksi, ettähän täysimetti. Sittemmin ehkä tullut järkiinsä, mutta kai se vauvavuosi vaan vähän pehmentää pään/hormoonit sekaisin.
Tässä on se ero. Imettäminen ja siitä kiinnostuminen ei ole vielä sellaista hurahtamista mistä aloituspuheenvuorossani puhuin. Myöskään paljasjalkakenkien ostaminen ei kadota keneltäkään minuutta sen enempää kuin normikenkienkään ostaminen. Sormiruokailu-normiruokailu yhtä kaikki. Juuri tuollainen, että jaetaan ahdistuneena jotain tissibaari-postauksia someen on se mikä saa munasarjat surkastumaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltajaäitejä ja -isejä kohdellaan eri tavalla. SIinä, missä maassa makaavan ja huutavan taaperon äitiä katsotaan vihaisesti "eikö tuo ole osannut edes lastaan kasvattaa", niin isä saa myötätuntoisen katseen "kylläpä mies hoitaa hienosti vaativan tilanteen".
Lopeta nyt ensimmäisenä uhriutuminen muiden katseista, se auttaa kaikista eniten.
Mitä pahaa on luomuruoassa tai sormiruokailussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesäisin juuri mainitsemani epäluonnollisuus tulee hyvin esille mitä tulee lasten oleskeluun auringossa. Kerrostalomme pihalla leikki 4v tyttö vanhempiensa kanssa ketkä veivät lapsen takaisin sisälle huomattuaan, että lapsen pitkähihainen paita paljastikin ranteesta KAKSI SENTTIÄ. Äkkiä takaisin sisälle laittamaan runsaasti aurinkorasvaa tuohon kohtaan ja vielä pidempihihainen paita päälle, vaikka ulkona oli +27c ja kyse oli jo iltapäivästä. Lapsella päässä sheikkihattu ja muutenkin vuorattu ihan liian tukaliin vaatteisiin. Hatun ymmärrän, mut jotain rajaa. Ahdistavaa.
Minut äiti on jättänyt ulkomaan reissulla aurinkoon moneksi tunniksi ilman aurinkosuojaa tai varjoa. Loppuloma menikin sitten itkeskellessä tulipunaiseksi palanutta ihoa. Eli kiva, jos nykyvanhemmat huolehtii lapsistaan paremmin.
Olen samaa mieltä, melanooma ei ole mukava lahja omalle lapselle. Toki joku raja hysteriallakin ja ihan maalaisjärkevä voi käyttää, jos on jo rasvattu ja on suojaavat vaatteetkin niin kyllä se lapsi selviää.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa on luomuruoassa tai sormiruokailussa?
Ei aina mitään, mutta jos siitä tulee uskonto ja se vie energian läsnäolemiselta, niin siitä on haittaa. Siis elämä täytetään sellaisilla asioilla, jotka eivät ole pakollisia ja niistä koituva stressi verottaa niitä asioita joita se lapsi tarvitsee, yleensä sitä läsnäoloa. Sitten syytetään jotain muuta tahoa kun on omien lasten kanssa liian raskasta. Tästä asiasta ei oikein saa edes puhua.
En ole oikeastaan tavannut ketään joka ei olisi normaali. Luomusoseita kyllä vauvalle teen mutta niin teen muunkin ruuan luomuna. Paljasjalkakengät haluaisin mutta en ole raaskinut ostaa. Pidän itseäni ihan normaalina ja on omat harrastukset yms tosin eipä niitä yhtä aktiivisesti voi enää harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa on luomuruoassa tai sormiruokailussa?
Ei aina mitään, mutta jos siitä tulee uskonto ja se vie energian läsnäolemiselta, niin siitä on haittaa. Siis elämä täytetään sellaisilla asioilla, jotka eivät ole pakollisia ja niistä koituva stressi verottaa niitä asioita joita se lapsi tarvitsee, yleensä sitä läsnäoloa. Sitten syytetään jotain muuta tahoa kun on omien lasten kanssa liian raskasta. Tästä asiasta ei oikein saa edes puhua.
Tuo on kyllä totta, että monet vanhemmat tekevät itse omasta elämästään turhan raskasta esim totuttamalla vastasyntyneen nukahtamaan vain täydessä hiljaisuudessa mikä myöhemmin kontrolloi sitten elämää täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa on luomuruoassa tai sormiruokailussa?
Ei aina mitään, mutta jos siitä tulee uskonto ja se vie energian läsnäolemiselta, niin siitä on haittaa. Siis elämä täytetään sellaisilla asioilla, jotka eivät ole pakollisia ja niistä koituva stressi verottaa niitä asioita joita se lapsi tarvitsee, yleensä sitä läsnäoloa. Sitten syytetään jotain muuta tahoa kun on omien lasten kanssa liian raskasta. Tästä asiasta ei oikein saa edes puhua.
Tuo on kyllä totta, että monet vanhemmat tekevät itse omasta elämästään turhan raskasta esim totuttamalla vastasyntyneen nukahtamaan vain täydessä hiljaisuudessa mikä myöhemmin kontrolloi sitten elämää täysin.
No juuri tällainenhan sitä äitihössötystä juuri ruokkii. "nyt pitää vauva nukuttaa tällä tavalla ettei sitten myöhemmin tapahdu sitä ja tätä"
KAIKKI hössöttää tavalla tai toisella kun pyrkivät elämään mahdollisimman sujuvaa arkea. Varsinkin alussa, ehkä sitten myöhemmin voi rentoutua kun oppii niksit arkeen ja lapsen kasvatukseen. Mutta sittenhän on jonkun mielestä äitikuplassa.
Kel onni on se onnensa kätkeköön, pätee tässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa on luomuruoassa tai sormiruokailussa?
Ei aina mitään, mutta jos siitä tulee uskonto ja se vie energian läsnäolemiselta, niin siitä on haittaa. Siis elämä täytetään sellaisilla asioilla, jotka eivät ole pakollisia ja niistä koituva stressi verottaa niitä asioita joita se lapsi tarvitsee, yleensä sitä läsnäoloa. Sitten syytetään jotain muuta tahoa kun on omien lasten kanssa liian raskasta. Tästä asiasta ei oikein saa edes puhua.
Tuo on kyllä totta, että monet vanhemmat tekevät itse omasta elämästään turhan raskasta esim totuttamalla vastasyntyneen nukahtamaan vain täydessä hiljaisuudessa mikä myöhemmin kontrolloi sitten elämää täysin.
No juuri tällainenhan sitä äitihössötystä juuri ruokkii. "nyt pitää vauva nukuttaa tällä tavalla ettei sitten myöhemmin tapahdu sitä ja tätä"
KAIKKI hössöttää tavalla tai toisella kun pyrkivät elämään mahdollisimman sujuvaa arkea. Varsinkin alussa, ehkä sitten myöhemmin voi rentoutua kun oppii niksit arkeen ja lapsen kasvatukseen. Mutta sittenhän on jonkun mielestä äitikuplassa.
Voihan sen noinkin tulkita. Itse nimenomaa en pidä hössötyksenä sitä, että kavereita voi tulla kylään myös vauvan ollessa päikkäreillä ja voidaan jutella normaalilla ääneenvoimakkuudella radion soidessa hiljaa taustalla ilman mtn ylimääräistä sirkusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa on luomuruoassa tai sormiruokailussa?
Ei aina mitään, mutta jos siitä tulee uskonto ja se vie energian läsnäolemiselta, niin siitä on haittaa. Siis elämä täytetään sellaisilla asioilla, jotka eivät ole pakollisia ja niistä koituva stressi verottaa niitä asioita joita se lapsi tarvitsee, yleensä sitä läsnäoloa. Sitten syytetään jotain muuta tahoa kun on omien lasten kanssa liian raskasta. Tästä asiasta ei oikein saa edes puhua.
Tuo on kyllä totta, että monet vanhemmat tekevät itse omasta elämästään turhan raskasta esim totuttamalla vastasyntyneen nukahtamaan vain täydessä hiljaisuudessa mikä myöhemmin kontrolloi sitten elämää täysin.
No juuri tällainenhan sitä äitihössötystä juuri ruokkii. "nyt pitää vauva nukuttaa tällä tavalla ettei sitten myöhemmin tapahdu sitä ja tätä"
KAIKKI hössöttää tavalla tai toisella kun pyrkivät elämään mahdollisimman sujuvaa arkea. Varsinkin alussa, ehkä sitten myöhemmin voi rentoutua kun oppii niksit arkeen ja lapsen kasvatukseen. Mutta sittenhän on jonkun mielestä äitikuplassa.
Siis lapselle nyt tuskin käy yhtään mitään käytti tavallisia tai paljasjalkakenkiä, söi ruokansa lusikalla tai sormia, luomua tai normia, oli kesämekossa auringossa tai täysin vuorattuna, nukkui hiljaisuudessa tai arkisten äänten ympäröimänä. Lähinnä aikuisillehan siitä koituu päänvaivaa.
Tunnen kymmenittäin, mutta me kaikki olemme tehneet lapsemme jo 1970 ja 1980 luvuilla. Nykyäidit ovat umpihulluja vouhottajia.
Vierailija kirjoitti:
Että semmonen provo tänään.
Hän kuuluu Korkeasti Koulutettuihin
Minusta on taas ihan normaalia, että lapsen saamisen jälkeen elämä alkaa pyöriä lapsen ympärillä. Minusta olisi keinotekoista pyristellä pitämään kiinni kaikesta, mitä oli ennen lapsia. Elämä muuttuu. Ei kai kukaan elä enää 38-vuotiaana esim kuin 18-vuotiaana? Muutos on ihan normaali osa elämää.
Minä kaiketi. Olen pitänyt huolta että olen myös MINÄ enkä vain äiti. En pukeudu samistelutunikoihin tai seuraile vanhemmuustilejä somessa. Tai ylipäätään puhu lapsistani somessa, en edes julkaise kuvia.
Mutta en tuomitse toisten tapaa toteuttaa äitiyttä :) Paitsi jos tuuttaa niitä kuvia, sitten paheksun. Ei lapsi voi antaa suostumusta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on taas ihan normaalia, että lapsen saamisen jälkeen elämä alkaa pyöriä lapsen ympärillä. Minusta olisi keinotekoista pyristellä pitämään kiinni kaikesta, mitä oli ennen lapsia. Elämä muuttuu. Ei kai kukaan elä enää 38-vuotiaana esim kuin 18-vuotiaana? Muutos on ihan normaali osa elämää.
Tässä on se ero. Imettäminen ja siitä kiinnostuminen ei ole vielä sellaista hurahtamista mistä aloituspuheenvuorossani puhuin. Myöskään paljasjalkakenkien ostaminen ei kadota keneltäkään minuutta sen enempää kuin normikenkienkään ostaminen. Sormiruokailu-normiruokailu yhtä kaikki. Juuri tuollainen, että jaetaan ahdistuneena jotain tissibaari-postauksia someen on se mikä saa munasarjat surkastumaan. Ap
Yksinhuoltajaäitejä ja -isejä kohdellaan eri tavalla. SIinä, missä maassa makaavan ja huutavan taaperon äitiä katsotaan vihaisesti "eikö tuo ole osannut edes lastaan kasvattaa", niin isä saa myötätuntoisen katseen "kylläpä mies hoitaa hienosti vaativan tilanteen".