** SYYSäitien -04 keskiviikkopino **

Kukkuulle minäkin haluan lähettää suuren virtuaalihalauksen!! Jaksamista! Yniksen tarjous varastotilasta tuntui todella ihanalta ja lämpimältä ajatukselta. On täällä upeaa porukkaa.



Ponnistuksesta sananen täältäkin. Tyttöä ponnistin noin 20 minuuttia. Aika helposti meni, tietty nyt kipua, yms. Kokonaisajaksi merkittiin vesien menosta 15 tuntia mutta supistuksista tytön maailmaan tuloon toimitus kesti noin 6 tuntia. Muu aika siis odoteltiin, että koska supistukset alkavat. Jorvista käskettiin tulla, kun vedet menivät loristen vessan lattialle. Ja sitten nyhjättiin ja odoteltiin että alkais jotain tapahtua. Se oli tympein vaihe.



Hyvä juttu Tomera, että Idalla ei ollutkaan mitään tulehdusta :)



Valokynistä minäkin vannon YSL:n nimiin. Ollut tosi riittoisaa ja erittäin hyvä!



Hyviä unia - erityisesti sitä toivon ensi yöksi kaikille teille jotka olette olleet unta vailla :(



Missähän Tuttis on (ovatko työt imaisseet)? Tuli mieleeni, kun muistin hänen joskus kirjoittaneen että kun töihin menee, ei tarvitse enää miettiä kuinka se uni tulee. Juu - näin on :)



Alli

Väsy painaa mutta pakko oli tulla käväseen. En ole taas tänään tainnut käydä selittelemässä jonnin joutaviani:)



Mulla taas yöllä uni karkasi hetkeksi. Onni nimittäin heräsi huutamaan 1 aikaan yöllä. No en mä kauaa valvonut mutta kuitenkin. Sitten heräsin ekaa kertaa kuukausiin miehen herätyskelloon!!! Ei se yleensä käytä sitä kun Onni kyllä herättää meidät aina yleensä klo 7. Vähän yli seiskan sitten Onni huuteli huoneestaan " Isi tuu kattoon!" . Istui pimeässä huoneessa sängyllään. Ja totesi sitten hetken päästä iskälle, että Onni heräsi.



Oltiin tänään avoimessa pk:ssa ja tänään Onni taas vierasti kovasti. Oltiin ekaa kertaa vähän myöhässä, eli vähän yli 9 siellä ja kerrankin joku muu äiti lapsensa kanssa oli ehtinyt ennen meitä. Ja sehän Onnia ihmetytti. Ei meinannut mennä leikkimään ollenkaan vaan pyysi mua mukaan. Aika paljon sitten istui mun sylissä ja leikki autoilla tms. tai sitten jossain parin metrin päässä ja tuli pian aina halaamaan äitiä. Suloistahan tuo on, joskin välillä ihan huvittaa kun Onni on niin ujo;)



Sain tänään kännykän huollosta. Menin hakemaan ja sanoin sukunimeni, että sillä nimellä pitäs löytyä. Mies haki sitä pitkän tovin takahuoneesta ja jo tuossa vaiheessa tajusin, ettei taida olla kaikki ok. Kävi välillä kysymässä että olikos se nimi nyt tämä. Näppäili varmasti vartin ainakin tietokonetta ja näin kuinka sillä alkoi pelko hiipiä persuksiin. Kysyi, olenko varma ettei sitä ole joku muu jo hakenut. En onneksi edes osannut hermostua. Ihmettelin vain, että minullako ei nyt sitten ole kännykkää. Sitten tajusin sanoa, että katsoo isäni nimellä. Isä on sen ostanut vuosi sitten lahjaksi ja ajattelin, että jos siinä takuukuitissa sitten vaikka oli mun isän nimi. Ettei ne sitten kysynytkään mun nimeä kun jätin sen huoltoon. Ja löytyihän se puhelin! Kysäsin vitsikkäänä siltä mieheltä, että meinasitko jo säikähtää:) Meinas se, näki selvästi.



Niin, minä kävin eilen katsomassa sitä serkkuni pientä poikaa! Olihan se suloinen ja rauhallinen. Ja vanhemmat niin ylpeän ja onnellisen näköisiä!!! Kaikki sanoi mulle, että niinhän ne vauvat tekee alkuun; syö ja nukkuu. Mutta eipä ollut Onni sellainen vauva, ei. Huusi jo heti laitoksella niin että seinät raikasivat:/ Tänään kävin sitten vähän tarvikeostoksilla vauvaa varten.



Tämä viime viikkojen ykköspuheenaiheeni nukuttaminen on meillä nyt taas mallissaan. Omalla vuorollani minä istun kutomassa sukkaa ja Onni nukahtaa pää tyynylle kolme nallea kainalossaan aika rauhallisesti. Nautin tästä vaiheesta enkä uskalla edes ajatella,e ttä siirryttäis yksin nukahtamiseen.



Kukkuun homeahdinkoon voin vain toivoa voimia. Tosi kurja tilanne teillä on kyllä.



Niin tosiaan, meitäpä käytiin haastattelemassa lehteen tänään kotosalla:) Huomenna sitten ollaan Onnin kanssa linssiludeina lehdessä. Vähän muka jänskätti;)



Ärsyttää miehessä muutama seikka. Äh kun vaan sais sanottua sille suoraan. Se on niin mustavalkoinen ihminen - joko tai tyyppiä. Kompromisseja ei hän mies tunne. Ja jotenkin kovin kärkäs sanomaan heti tiukkaan sävyyn asiasta kuin asiasta. Vaikkei meillä ole nyt mikään kriisi edes menossa. Ihme ja kumma:)



No, nyt mä menen sen kanssa tuonne olkkarin puolelle. Kymmenen minuutin kuluttua on nukkumaanmeno aika..



T-P

Munkin nukkumaanmenoaika tais mennä jo, mutta laitan kuitenki jotain.



Kukkuulle kovasti voimia. Toivottavasti teille löytyy paljon talkooporukkaa, ettei tarvi itseään ihan kokonaan näännyttää. Kun lasten kanssa tekemistä riittää muutenkin.



Tomera. Onneks Idalla ei ollu kummempaa.



Käytiin pikareissu Kokkolassa, kun sinne on tullu uus kauppakeskus. Ja samalla mies osti uuden kännykän hukkaan menneen tilalle jne. Eipä tarvi mennä toista kertaa. Ei ollu lapsiperheen paikka. Ainakaan meidän.



Porukka on nuhaista ja Pekalla ja miehellä taitaa olla myös kuumetta :( Ja sen tietää, että mies on niiiiin sairas.



Iikan iho meni niin pahan näköiseksi, että rupesin laittamaan kortisonivoidetta. Ajattelin,ettei auta jäädä enää viikkoa odottelemaan. Jospa lääkärikäynnillä saatais kuitenki ohjeita jatkoa varten. Muumivaipat näyttäis sopivan ainakin toistaiseksi. Kaamea määrä niitä kertyy roskiin, mutta ei voi mitään. Kovasti toivon, että voitais vielä palata kestoiluun. Pitäis vain oppia johdonmukaisuutta, että tietäis, mikä sopii ja mikä ei tai johtuuko koko homma ihan muusta.



Voimia kaikille!



T@hti

Kukkuulle voimia *halaus*. Asioilla on tapana järjestyä (Mikä latteus, mutta jotenkin uskon siihen).



Täälläkin flunssaisena, ääni pois ja puhua pälpättää pitäisi kaiken päivää.



Ensi viikolla syysloma!!! Jee!



No juu..

Kaikille jaksamista arkeen. Ajatelkaa: Me olemme vielä olemassa :) (tämä hassunkuuloinen lause tarkoitti syys-yhteisöä, syysmammojen -04 universaalisen mahtavaa liittymää *rinta rottingilla*)



♥Saamuska

Minut herätti ihanat vauva uutiset :) Mies isosiskon vahtina ja kotiutui vähän aikaa sitten. Toinen tyttö. Hyvä aloitus päivälle.



Kukkuulle halaus täältäkin. Asiat eivät aina mene niinkuin toivotaan, mutta usein ne järjestyvät. Ja mikään ei ole lopullista ja kukaan ei ole kuollut, siinä on jo paljon toivoa. Kakki järjestyy, usko vaan. Eikä tämä ole mikään rangaistus teoista, ei se niin mene. Ja kyllä sinäkin sen tiedät.



Tea, onneksi ei käynyt huonosti.



Enkelille voimia ja voimia ja voimia.



Minulla ajatukset vauvoissa. Muistatteko, miten ihanaa on kun saa vastasyntyneen syliin? Tuli haikeus, eikö meille enää koskaan?



Hyvää torstia. Olemme todella ainutlaatuinen yhteisö.



Pilette -ylpeä kummitustäti täällä



PS. Valma on edelleen nuhassa, se nuha pahenee päiväkodissa, kotona parempi.

PS 2. Pukevatko syyslapset itse? Valma osaa pukea KAIKKI vaatteet itse päälle, pikkuhousuista ja haalariin ja tumppuihin. Olemme ihmeissämme kun Otso ei vieläkään ole mikään innokas pukija ja kaksivuotiaana sai ehkä kumpparit jalkaan ;)