Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12632)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, saako kysyä, että miten loppujen lopuksi selvisi, että miehellä on toinen nainen?
Miltä tuntui, kun alusta asti vaistosi olikin ollut oikeassa?
Saa kysyä, se oli monien asioiden summa. Lähellä asuvat ystävät näkivät heidät. Lapsen puheet paljasti. Jne.
Se, kuka nainen on kyseessä ei yllättänyt ollenkaan, se että ylipäätään oli toinen ei yllättänyt. Heti kun kuulin nimen, tiesin.
Kuten sanottua, olin vaistonnut asian kauan.
Se satutti. Todella paljon. Ei se, että oli uusi, jos olisi ollut uusi. Vaan se, että suhde oli kehittynyt selän takana kauan, kuinka kauan, siitä en voi olla varma. Mutta helposti vuosia. Alkanut varmasti kevyenä flirttinä, kaveruutena ja syventynyt siitä, milloin, sitä en tiedä. Toki, epäilykseni minulla on siitäkin.
Ja samalla se selitti paljon asioita.
Se, että kaikelta siltä mitä meillä oli vietiin pohja sattui.
Se, että mut heitettiin kun roska sivuun, ja alettiin rakentamaan uutta perhettä mun vanhaan kotiin, sattui.
Ja exähän sanallisesti tämän usein kertoi, miten kaikki oli minun syytä, ja miten kaikki on nyt paremmin. Joopa joo. Hyvä niin. Toivottavasti onkin. Se reppana taitaa olla uusi uhri. Tekisi mieli pelastaa se nainen. Ja sen lapset, ennen kun ne vaurioituu.
Mitä en tietenkään tee.
Jatkossa todellakin luotan vaistooni.
Ap
28 v yhdessä kirjoitti:
Tässä oppii itsestä koko ajan lisää.
Mm. ongelmana näen sen, että kun en saanut mitään rehellisyyttä eron keskellä niin ne jäljet näkyy nyt, eli kun en huomannut eron merkkejä niin huomaan tarkkailevani mökkimiehen tunnetiloja todella tarkkaan ja tätä työstän itseni kanssa ja yritän luottaa hyvään puheyhteyteemme. Ja emme seurustele, tapailemme kun aikataulut osuu yhteen ja nautimme toistemme seurasta. Mökkimiehestä ero ei pelota (ero tulee jos on tullakseen), mutta koen suurta ahdistusta siitä tunteesta kun toinen on vaikka vähän hiljaisempi niin mieleeni iskee ahdistus siitä "että, toinen on siinä vaikka ei haluaisi". En osaa selittää, mutta se kumpuaa jostain syvältä. Onneksi mökkimiehen kanssa pystyy puhumaan kaikesta.
Juuri tällaiseen törmää, kun kaikki on käsittelemättä. Ihminen tuo kaikki ne käsittelemättömät asiat ja omat epävarmuudet sellaisenaan ihan jopa tällaisen kevyeen tapailuunkin.
Se tulee ahdistamaan ja saa olosi huonoksi. Sillä nää sun olotilat tulee toistumaan ja toistumaan tän mökkimiehen kanssa. Tulee tilanteita, puheluita, tapaamisia ja nää samat tunteet tulevat yhä uudelleen ja uudelleen.
En halua olla ilonpilaaja, haluan vain sanoa ihan suoraan, mikä on homman nimi. Jos menisit esim. terapiaan tai juttelee, siellä sanottais tää sama ihan suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, saako kysyä, että miten loppujen lopuksi selvisi, että miehellä on toinen nainen?
Miltä tuntui, kun alusta asti vaistosi olikin ollut oikeassa?
Saa kysyä, se oli monien asioiden summa. Lähellä asuvat ystävät näkivät heidät. Lapsen puheet paljasti. Jne.
Se, kuka nainen on kyseessä ei yllättänyt ollenkaan, se että ylipäätään oli toinen ei yllättänyt. Heti kun kuulin nimen, tiesin.
Kuten sanottua, olin vaistonnut asian kauan.Se satutti. Todella paljon. Ei se, että oli uusi, jos olisi ollut uusi. Vaan se, että suhde oli kehittynyt selän takana kauan, kuinka kauan, siitä en voi olla varma. Mutta helposti vuosia. Alkanut varmasti kevyenä flirttinä, kaveruutena ja syventynyt siitä, milloin, sitä en tiedä. Toki, epäilykseni minulla on siitäkin.
Ja samalla se selitti paljon asioita.Se, että kaikelta siltä mitä meillä oli vietiin pohja sattui.
Se, että mut heitettiin kun roska sivuun, ja alettiin rakentamaan uutta perhettä mun vanhaan kotiin, sattui.
Ja exähän sanallisesti tämän usein kertoi, miten kaikki oli minun syytä, ja miten kaikki on nyt paremmin. Joopa joo. Hyvä niin. Toivottavasti onkin. Se reppana taitaa olla uusi uhri. Tekisi mieli pelastaa se nainen. Ja sen lapset, ennen kun ne vaurioituu.
Mitä en tietenkään tee.Jatkossa todellakin luotan vaistooni.
Ap
Epäilit jo ensimmäisessä viestissä, että miehelläsi on toinen nainen. Käytöskin oli kuin pettäjän käytöstä. Sehän siinä vaikeaa onkin, että pettäjät eivät tunnusta. Ainakaan alussa.
Tiesikö ne ystävät tuon naisen?
Miten otit asian puheeksi miehellesi, kun ystävät ja lapsi olivat jo kertoneet sinulle? Myönsikö mies silloin?
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä pohdintoja ollut täällä.
Edelleen, viestit vaatii enemmän ajatuksella paneutumista, ennen kun minulla on niihin järkevää? sanottavaa/kommentoitavaa.
28:lle haluaisin sanoa, vaikka toisaalta mua vähän mietityttää tämän sanominen. Ettet ymmärrä minua väärin. Mutta, tällä historialla uskallan kuitenkin kysäistä, että olethan muistanut myös antaa aikaa niille hankalille asioille/tunteille? Niiden käsittelylle?
Tiedän, todella tiedän! Että elit niitä kauan. Ja olen täysin sitä mieltä, että ansaitset sen onnen mikä sinulla nyt on. Se, mitä mietin, on, että eihän se tärkeä työ niiden vaikeiden tunteiden kanssa häviä niiden ihanien asioiden jalkoihin?Tiedän, että olet antanut itsellesi luvan nauttia kesän, ja se on täysin oikein. En tarkoita mitään menneessä vellomista tai murheessa vellomista, vaan sitä, ettei polje niitä vaikeita tunteita onnen alle piiloon. Vaan antaa myös niille luvan tulla, kun sille tuntuu.
En tiedä osaanko selittää mitä tarkoitan. Itsestäni huomaan, että nyt kun suru ja tuska on helpottanut, olen alkanut saamaan aivan uudenlaisia oivalluksia menneestä suhteesta ja itsestäni. Ymmärrän kokoajan myös itseäni paremmin, miksi annoin sen kaiken jatkua niin kauan ja miksi ajauduin kyseisenlaisen ihmisen kanssa suhteeseen. Tähän on itselläni auttanut aika, alkuun ajatukset oli jotain ihan muuta.
Ehkä sinunkin kohdalla mietin näitä tuskan ja surun alta paljastuvia ikäviä, mutta tärkeitä tunteita, oivalluksia, niiden esiin pääsemistä. Etteivät ne jää onnen alle?
Mutta, toki meidän päättyneet suhteemme olivatkin aivan erilaisia. Minun exästä toipuminen varmasti vaatiikin aikaa. Ja minun itseni kokoon rakentaminen on aivan erilainen prosessi kun ns.normaalista ihmisestä erotessa.Kunhan pohdin näitä nyt "ääneen" tämmöisiä ajatuksia minulle heräsi.
Mulla on kaikki hyvin. Edelleen olen onnellinen työyhteisöstäni. Exältä odotellaan vastausta asianajajan yhteydenottoon. Vielä en ole mitään mistään kuullut. Tämä toki mietityttää nyt kovastikkin. Ties mitä kaikkea onkaan luvassa. Mutta toisaalta, mulla on varmuus siihen mitä mä teen ja minkälainen minä olen, mulla ei ole mitään salattavaa eikä peiteltävää. Olen niin onnellinen, että se yksikin lapsi joka pysytteli aikansa täältä pois on nyt ollut täällä paljon. Onnellinen siksi, että hän on nähnyt äidin joka ei ole enää rikkinäinen, vaan seisoo vahvasti omilla jaloillaan. Vaikka päädyttäisiin mihin, vaikka kaikki lapset jotenkin paperilla päätyisi isälleen, en minä niitä menetä. Ja kaikki järjestyy lopulta.
Kyllä mulle edelleen tulee ajatuksia, että teinkö oikein kun vein asiaa eteenpäin. Olisko vaan pitänyt antaa asioiden olla? Mutta joku piste tälle kaikelle on saatava.Ap
Hei Ap,
Kiva kuulla Sinusta ja sydämessäni läikähtää iloisesti näistä nykyisistä kirjoituksistasi, niistä kuuluu niin valtava "matka" jonka olet tehnyt. Vaikka ei tunneta niin olen valtavan ylpeä ja iloinen tuosta itsevarmuudesta ja ihan uudesta naisesta joka siellä on. Ai että, ihan parasta.En ymmärrä Sinua väärin ja minusta ihana, että otit asian puheeksi. Ihan tärkeä asia. Kun 28 yhteistä vuotta on takana ja ero kovin kipeä, niin tämä vuosi on vielä lyhyt aika toipua. Itseasiassa tässä ketjussa käyty keskustelu parina edellisenä päivänä hieman repi sieluani auki, sai muistot todella pinnalle ja kyyneleitäkin aikaiseksi ja se oli hyvä muistutus siitä, että vielä sattuu (saa sattuakin). Tässä oppii itsestä koko ajan lisää.
Mm. ongelmana näen sen, että kun en saanut mitään rehellisyyttä eron keskellä niin ne jäljet näkyy nyt, eli kun en huomannut eron merkkejä niin huomaan tarkkailevani mökkimiehen tunnetiloja todella tarkkaan ja tätä työstän itseni kanssa ja yritän luottaa hyvään puheyhteyteemme. Ja emme seurustele, tapailemme kun aikataulut osuu yhteen ja nautimme toistemme seurasta. Mökkimiehestä ero ei pelota (ero tulee jos on tullakseen), mutta koen suurta ahdistusta siitä tunteesta kun toinen on vaikka vähän hiljaisempi niin mieleeni iskee ahdistus siitä "että, toinen on siinä vaikka ei haluaisi". En osaa selittää, mutta se kumpuaa jostain syvältä. Onneksi mökkimiehen kanssa pystyy puhumaan kaikesta.
En Ap hetkeäkään kuvittele, että olisin vielä selvinnyt erosta ja mietin paljonkin asioita, pääosin tutkailen itseäni. Kuitenkin se möykky on pois ja elämä kantaa, mutta omaa itsenäistä elämää haluan elää, en enää ikinä halua elämääni niin kiinni toisen elämään.
Hei "yhdessä 28 vuotta"!
Haluaisin varoittaa sua tuollaisesta "emme halua kumpikaan mitään vakavaa, kunhan hengaillaan"- suhteesta, siis nimenomaan näin pian 28 vuoden suhteen jälkeen. Et ole ensinnäkään päässyt kunnolla käsittelemään eroasi ja olet ihan keskeneräinen vielä ja nyt jo jopa ahdistut ja tarkkailet mökkimiehen eleitä yms.
Tässä videossa selostetaan tarkkaan, miten tuollainen ns. "situationship" varsinkin pitkän selvittämättömän parisuhteen jälkeen voi hajottaa sut totaalisesti, vaikka lähtisit niin sillä mielin, että ei tunnu missään, molemmat sovittu pelisäännöistä, tää on kepeetä hupia. Toivon, että katsot ton videon.
Laitan sen seuraavaan viestiin.
Kiitos viestistäsi ja katson videon ajan kanssa rauhassa.
Ehkä ahdistuminen ja tarkkailu oli turhan voimakkaita termejä minulta, näen itse ne enemmän itseni tutkimisena ja kasvun paikkana.
Minusta olen kyllä käsitellyt suruani ja elin 10 kuukautta todellisessa usvassa, ei surulle minusta ole mitään määrättyä aikaa. En etsinyt itselleni miestä, en ollut siihen valmis, mutta toisaalta elämä on liian lyhyt murehtimiseen ja toisaalta kun mökkimies eteeni ilmestyi niin päätin antaa palaa ja tarttua siihen hyvänolon tunteeseen. Tulevaisuuteen en näe ja en osaa sanoa onko tämä virhe vai ei, mutta en kieltäydy onnen hetkistä kun niitä eteen tulee. Itse haluan pitää homman kepeänä (ainakin vielä).
Ymmärrän kyllä viestisi sanoman ja kiitän. Tämä viestini nyt siis ennen videon katselua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä kirjoitti:
Tässä oppii itsestä koko ajan lisää.
Mm. ongelmana näen sen, että kun en saanut mitään rehellisyyttä eron keskellä niin ne jäljet näkyy nyt, eli kun en huomannut eron merkkejä niin huomaan tarkkailevani mökkimiehen tunnetiloja todella tarkkaan ja tätä työstän itseni kanssa ja yritän luottaa hyvään puheyhteyteemme. Ja emme seurustele, tapailemme kun aikataulut osuu yhteen ja nautimme toistemme seurasta. Mökkimiehestä ero ei pelota (ero tulee jos on tullakseen), mutta koen suurta ahdistusta siitä tunteesta kun toinen on vaikka vähän hiljaisempi niin mieleeni iskee ahdistus siitä "että, toinen on siinä vaikka ei haluaisi". En osaa selittää, mutta se kumpuaa jostain syvältä. Onneksi mökkimiehen kanssa pystyy puhumaan kaikesta.
Juuri tällaiseen törmää, kun kaikki on käsittelemättä. Ihminen tuo kaikki ne käsittelemättömät asiat ja omat epävarmuudet sellaisenaan ihan jopa tällaisen kevyeen tapailuunkin.
Se tulee ahdistamaan ja saa olosi huonoksi. Sillä nää sun olotilat tulee toistumaan ja toistumaan tän mökkimiehen kanssa. Tulee tilanteita, puheluita, tapaamisia ja nää samat tunteet tulevat yhä uudelleen ja uudelleen.
En halua olla ilonpilaaja, haluan vain sanoa ihan suoraan, mikä on homman nimi. Jos menisit esim. terapiaan tai juttelee, siellä sanottais tää sama ihan suoraan.
Itse näen niin, että kun on kyse viisikymppisistä ihmisistä, niin jokaisella meillä on jo suhderintamalla mennyttä historiaa. Kukaan ei ole selvinnyt ilman jonkinlaisia kolhuja. Tärkein oppi ihmissuhteesta minulla on se, että puhua pitää pystyä kaikesta, siitä on hyvä lähteä.
En tiedä mikä olisi ollut oikea aika surra/käsitellä asioita, oliko 10 kk liian lyhyt, olisiko pitänyt surra ja käsitellä samoja asioita mielessäni vuoden tai kaksi tai ........ ei se aika mitään olisi muuttanut, en yhtäkään vastausta olisi saanut lisää. Vaikka olisin välissä yksin 10 vuotta, niin samat möröt voisivat edelleenkin nousta esiin ensimmäisen ihmissuhteen edessä.
Ja asiat ei ole käsittelemättä, olen käsitellyt kaikki asiat mitä voin ja hyväksynytkin tilanteen, exän kanssa voisin hyvin olla kaveripohjalla jo, mutta siihen että en aikoinaan saanut vastauksia exältäni niin siihen en voi vaikuttaa.
Pitäisikö minun siis kääntää selkä ihmiselle joka tuo minulle 99% iloa ja hyvää mieltä. Jos tämä tilanne muuttuu niin silloinhan asia on aivan eri.
Itselläni on nyt vaikea käsittää sitä, että uutta ihmistä ei saisi tulla elämään ihan varmuuden vuoksi, tässä kun on kyse kahdesta aikuisesta joilla puheyhteys toimii.
Vierailija kirjoitti:
28, Varmaan tuo kommentointisi siitä, miten täällä käydyt keskustelut sai tunteita pintaan, herätti minussa näitä ajatuksia. Siis kun vastaavaa kommentoit aiemmin.
Enkä todellakaan ole sitä mieltä, ettei uutta onnea, oli se missä muodossa tahansa saisi olla. (Kuten joku tuolla kommentoi) Tottakai saa olla. Ja elämä ilman sitä kamalaa möykkyä on niin paljon helpompaa. Kunhan antaa luvan niille ikävillekkin tunteille, silloin kun niitä tulee, eikä juokse niitä karkuun.
On mahtavaa, että löysit elämääsi ihmisen, jonka kanssa pystyt puhumaan kaikesta. Puhuminen parantaa. Olen niin iloinen puolestasi!Ihania nuo sanasi minusta. Kiitos niistä. Tuntuu todella hyvälle, sinä olet kuljenut kanssani tätä matkaa ja "nähnyt" mut myös siellä aivan pohjalla ja niin rikki kun ihminen voi olla. Sekaisin oman päänsä kanssa.
Ja tämä nykyinen olo myös tuntuu. Vahvuutena, varmuutena, ilo on palannut elämääni. Nauru ja hulluttelu lasten kanssa. Minä voin sanoa nauttivani tästä uudesta elämästäni. Mun on hyvä just näin.
Vaikka tiedän, että tosi vaikeita asioita on edessä, exän näkemisen ajatuskin tuntuu pahalle, hänen kotinsa lähelle meno saa monesti vielä aikaan fyysisen pahanolon. Esim.lasten tavaroita sinne kuskatessani. Muuten pysyn kaukana. Vielä välillä kauppaan mennessä tulee ajatus, ettei vaan törmätä. Muttei läheskään aina, ja se semmonen paniikki asiasta on pois. Olen opetellut kävelemään kaupassa ns.laput silmillä, enkä katsele enää ympäristöäni niin tarkaan kun ennen. Ja vaikka näitä oloja exästä tulee, tiedän että joutuessani, jos sinne saakka joudutaan, oikeudessa hänen "eteensä" pystyn olemaan tyyni ja asiallinen. Vaikka etukäteen varmasti stressaan, ahdistun ja oksennan. Tappelemaan en kanssaan aio ruveta, minulle riittää, että saadaan jonkunlaiset sopimukset aikaan. Mutta, jos hän alkaa loan heiton ja tappelun minua vastaan, kerron aivan kaiken ja sitten minä tappelen vastaan. Se "mies" ei minulle enää asioita sanele. Hän ei ehkä vielä ymmärrä, minkälainen nainen hänellä oikeasti on vastassaan. Vuosia katselin touhujaan. Toki, onhan hän nähnyt myös sen, kun nousin puolustamaan lapsia. Siitähän ne pahimmat erimielisyydet syntyi, kun en seissyt hänen kanssa samassa rintamassa. Mutta näin vahvaan ja asiastaan varmaan minuun hän ei ole vielä tutustunut. Siitä, kun viimeksi oikeasti olin oma itseni on varmasti vuosia. Tai kun sain vapaasti olla oma itseni, ilman että jatkuvasti piti miettiä asioita toisen näkökulmasta. Koittaa miellyttää ettei mokaisi ja mokasi silti, aina, jotenkin.
Musta on niin vapauttavaa, ettei enää tarvitse suorittaa tätä elämää. Ennen vain suorittamalla kelpasi. Tosin, hyvin harvoin siinä suorituksessa onnistui.Ap
Kiitos Ap sanoistasi, täällä ollaan rämmitty molemmat, välillä noustu ylös ja välillä käyty pohjamudissa. Nyt elämä näyttää molemmilla valoisemmalta, vaikka onhan tässä vielä monta mutkaa kierrettävä.
Ja minusta on jopa hyvä, että vanhojen asioiden muisteleminen sai tunteita itselläni pintaan. Huomasin, että surun/kyyneleiden syy oli kuitenkin eri kun ennen, enään kyyneleet eivät tulleet erosta tai ikävästä vaan sen kivun muistelemisesta mitä silloin koki. Ja siinä on minusta iso ero.
Mukavaa viikonloppua, taidan pitkästä aikaa katsoa jonkun elokuvan ja huomenna näen yhden ystävän, jota en ole nähnyt yli vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28, minua taas jotenkin vastaus viestisi "rauhoitti" ja ymmärrän täysin, että tiedostat itse asian olevan vielä tuore, ja sen ettet ole siitä täysin selvillä. Ja myös mökkimies tietää tämän.
Ystävänä, pidän sinua ystävänä täällä, vaikka se ehkä voi tuntua hassulta. Ketjuystävänä, kokemusystävänä, olkoon nimitys mikä tahansa, olin hieman huolissani siitä, ettet porskuta eteenpäin ja tietoisesti tallo ikäviä tunteita piiloon. Ja tämä ajatus katosi vastauksesi myötä, ja sain varmuuden siihen, että tiedät itse täysin missä menet.
Minä ajattelen, ei ole kokemusta joten voin vaan miettiä, asiasta niin, että ehkä eron jälkeen, varsinkin rankan eron jälkeen näitä tuntemuksia, kenellä minkäkinlaisia tulee väkisin myös uudessa ihmissuhteessa, oli se suhde sitten kepeä tai vakava. Ehkä sekin on osa toipumisprosessia, saada korjaavia kokemuksia niiden haavoja aiheuttaneiden tilalle.
Vaikka yksin käsittelisi tunteita kuinka, ei voi tietää miten reagoi kun on oikeasti tilanteessa missä toinen ihminen käyttäytyy lähellekkään samoin kun hän joka on haavoja aiheuttanut.
Pidä 28 onnesta kiinni, nauti elämästä. Ei tästä koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Ja tuohon toisen naisen selviämiseen. Totuus paljastui eromme jälkeen. Ystävät eivät tunteneet naista.
En ole ottanut puheeksi asiaa exän kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja tuohon toisen naisen selviämiseen. Totuus paljastui eromme jälkeen. Ystävät eivät tunteneet naista.
En ole ottanut puheeksi asiaa exän kanssa.Ap
Miten sitten tiesit, kuka on kyseessä, jos ystävät eivät tienneet nimeä? Sanoivat vain siis, että miehesi oli jonkun naisen kanssa paikassa x?
Vai osasiko lapsi sanoa nimen, sukunimenkin?
Siis et puhunut miehelles siitä naisesta mitään? Miten pystyit olla hiljaa?
Eli lopussa tilanne oli se, että tiesit, kenen kanssa mies on sinua pettänyt ja pettää yhä, mutta olit vain hiljaa?
Missä kohtaa ja miten miehelle selvisi, että sinä tiedät, että hänellä on uusi nainen ja kuka hän on?
Tajusiko miehesi, että sinä tajusit jossain kohtaa, että hän on pettänyt sinua? Ette siis mitenkään tätä koskaan käsitelleet?
Vai luuleeko miehesi sinun luulevan, että tämä uusi nainen tuli kuvioihin, vasta sitten kun lähdit talosta menemään??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
28, minua taas jotenkin vastaus viestisi "rauhoitti" ja ymmärrän täysin, että tiedostat itse asian olevan vielä tuore, ja sen ettet ole siitä täysin selvillä. Ja myös mökkimies tietää tämän.
Ystävänä, pidän sinua ystävänä täällä, vaikka se ehkä voi tuntua hassulta. Ketjuystävänä, kokemusystävänä, olkoon nimitys mikä tahansa, olin hieman huolissani siitä, ettet porskuta eteenpäin ja tietoisesti tallo ikäviä tunteita piiloon. Ja tämä ajatus katosi vastauksesi myötä, ja sain varmuuden siihen, että tiedät itse täysin missä menet.Minä ajattelen, ei ole kokemusta joten voin vaan miettiä, asiasta niin, että ehkä eron jälkeen, varsinkin rankan eron jälkeen näitä tuntemuksia, kenellä minkäkinlaisia tulee väkisin myös uudessa ihmissuhteessa, oli se suhde sitten kepeä tai vakava. Ehkä sekin on osa toipumisprosessia, saada korjaavia kokemuksia niiden haavoja aiheuttaneiden tilalle.
Vaikka yksin käsittelisi tunteita kuinka, ei voi tietää miten reagoi kun on oikeasti tilanteessa missä toinen ihminen käyttäytyy lähellekkään samoin kun hän joka on haavoja aiheuttanut.Pidä 28 onnesta kiinni, nauti elämästä. Ei tästä koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Ja tuohon toisen naisen selviämiseen. Totuus paljastui eromme jälkeen. Ystävät eivät tunteneet naista.
En ole ottanut puheeksi asiaa exän kanssa.Ap
Vielä uudestaan Kiitos.
Hyvin kyllä minua tulkitsit.
Mökkimiehen kanssa on ollut ihan parasta se, että kumpikaan ei etsinyt seuraa ja molemmilla toisen osapuolen halusta ero hyvin pitkästä parisuhteesta. Kun tapasimme niin se oli pelkkää nautintoa ja kumpikaan ei mitään esittänyt, koska mitään menetettävää ei ollut (ei meidän pitänyt olla kuin parin yön pari). Ollaan pystytty puhumaan kaikesta, kipeistäkin asioista.
Ei tässä ole kiirettä mihinkään, mutta kyllähän se nyt alkaa hieman näyttämään siltä, että yhdessä viihdytään. Tuo mökkimiehen elämä on vain järkyttävän työntäytteistä, mutta niin hyvin meni yhteinen työkeikka, että poika lähtee taas mukaan ja pahuksen innoissaan on. Olen kuulemma kasvattanut hyvän pojan.
Nyt siis elokuvan vuoro.
Todella hyvää analyysiä täällä.
Ap, on hurjan hienoa kuulla miten olet kasvanut ja vahvistunut. Asioiden hoitaminen päätökseen asianajajan välityksellä on ehdottomasti oikea veto mielestäni tilanteessasi. Ja hyvä, että paniikki lapsista on hellittänyt. He eivät todellakaan katoa elämästäsi mihinkään, koska suhteenne on ollut aina vahva ja hyvä. Eksäsi uudella naisella on ongelmat edessään. Hän on saanut varsinaisen lottopotin ristikseen.
Katsoin tuon erinomaisen videon. Siinä kuvataan hyvin, miksi ei kannata roikkua suhteessa, joka ei ole oikea sinulle. Oletteko koskaan pohtineet, että tällainen situationship voisikin olla ei se uusi suhde, vaan se avio- tai avoliitto jossa olette olleet ehkä jopa kymmeniä vuosia ja joka lopulta kaatui? Voi olla kivuliasta myöntää, että on tuhlannut elämästään kymmeniä vuosia väärän ihmisen kanssa. Mutta se on mahdollista.
On mahdollista, että 28 on nyt sellaisessa suhteessa, jonka hän ansaitsee ja joka on hänelle se oikea. Ainoa neuvo tässä tilanteessa minulta olisi se, että kannattaa edelleen kuunnella tarkkaan itseään. Kyllä omat tunteet sen kertovat mikä on itselle hyväksi, jos on vain tarpeeksi rohkeutta olla rehellinen itselleen.
Joku kirjoitti tuolla aiemmin eron jälkeisestä clean breakista. Tämä ketju on vain vahvistanut mulla näkemystä siitä, että juuri se on oikea ja terveellinen tapa päättää suhde. Ei mitään kontaktia eikä ystävyyttä eksään, ei ainakaan pitkään aikaan kunnes molemmat ovat toipuneet ja uudessa elämässä kiinni. Tuskin koskaan on tilannetta, jossa erotessa vähintään toisella ei olisi vielä tunteita jäljellä. On todella julmaa leikkiä toisen tunteilla sen vuoksi, että lievittäisi omaa syyllisyyttään tai saisi siitä jotain egobuustia. Toinen siitä saa vain turhia toiveita yhteenpaluusta eikä pääse oman toipumisensa alkuun. Lisäksi mikäli kuviossa on vielä uusia kumppaneita, se on todella epäkunnioittavaa käytöstä myös heitä kohtaan. Kaikki me olemme ihmisiä, joilla on tunteet ja oman kumppanin tunteet pitäisi osata asettaa etusijalle.
Ja niin julmalta kuin se kuulostaakin, niin Apn tilanteessa ero oli kipeä mutta selkeä kun paljastui että kuviossa on toinen nainen. Minun on edelleenkin hyvin vaikea ymmärtää miksi 28 eksä käyttäytyi kuten käyttäytyi. Jos paljastuisi, että toinen nainen on ollut vähintäänkin kiikarissa, niin sille olisi ainakin selkeä syy.
Suoraa puhetta taas kerran. Mutta ottakaa tämä niin, että vain minun mielipiteitäni. Kunnioitan kaikkia, jotka ovat eri mieltä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terve kaikille. Päivitetään, vaikka mitään ihmeellistä ei ole tapahtunutkaan. Kävin keskiviikkona ulkona tyttiksen kanssa. Hyvistä aikomuksistani huolimatta päädyin lopulta yöksi tyttikselle. Että sellaista ”taukoa” meillä. Eilen tuli tyttis ja kaikki lapset luokseni viikonlopuksi. Seuraavat kaksi viikkoa teen etänä mökillä. Nyt kun se on taas vapaana.
Ehkä pitää hieman selkeyttää. Minulle osoitettiin täällä että kuinka paljon kirjoitukseni pöyrii exän ympärillä. Tämä aihutti sen, että olen vähän tiedostamattani sensuroinut kirjoituksiani. Kun kävin taannoin neuvolassa exän kanssa, niin vein hänet jälkeenpäin kahvilaan missä asettelin niitä rajoja joita täällä suunnittelin. Esimerkiksi sanoin mökistä, että sinne ei ole asiaa ilman että etukäteen kysyy lupaa. No exä kysyi lasten kesäloman kahta viimeistä viikkoa enkä hennonut kieltää. Sanoin myös etten enää avusta talon hoidossa. Tämän exä koeponnisti toissapäivänä. Sanoin ”ei”, joka tuntui sekä kipeältä että hyvältä.
Purnasin täällä, että kuinka exä ei oikein ymmärtänyt ettei enää omistanut osaa mökistä. No itselläni on ollut samantapaisia ongelmia taloa kohtaan. Olen onnistunut luomaan jotain tunnesiteitä paikkaa kohtaan. Johtuu ihan siitä, että olen ollut valitsemassa tonttia, kokoustamassa arkkitehdin ja suunnittelijan kanssa, pyörimässä työmiesten jaloissa ja niin edelleen. Luovuin omasta puolikkaastani osituksessa, mutta euroakaan en ole saanut, enkä saakkaan vielä yli kymmeneen vuoteen. Tämä aiheuttaa omassa päässäni sen, että on olevinaan vähän niikuin melkein osakas.
-M36
Ihminen on läpeensä mätä jos on uuden suhteen etsinyt jo vanhan suhteen ollessa päällä.
Ei tuollainen mies kykene rakastamaan ainakaan vilpittömästi eikä aidosti.
Jos hän on kertaakaan sanonut sinua AIDOSTI rakastavan niin tuossa näet sen totuuden mitä se aitous siinä sitten oli varmaan exmiehesi mielestä kelle tahansa voi niin sanoa.
Ja nämä ketkä pettää puolisoaan jopa useita kertoja, niin miksi tuollaiset IHMISET haluavat PARIUTUA sitä en koskaan ymmärrä. Koska nuo on pahimmassa kastissa juuri tuollaisten kanssa ketkä etsivät uutta rakkautta jos ennen kuin vanha puhuttu puhtaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos M36 päivityksestä. Kun nyt avaat asioita, on helpompi ymmärtää. Minusta on hyvä asia, että asetat nyt rajoja eksällesi. Uskon, että se terveellistä sinulle itsellesi, edes riippumatta siitä, miten sinun ja tyttiksen suhteen käy. On nyt helpompi ymmärtää ajatuksiasi talon ja mökin suhteen. Eihän se ole aina yksinkertaista purkaa koko universumia kerta laakista, kun se on kerran yhdessä ensin rakennettu vuosikymmeniä.
Se, mikä on mulle edelleen mysteeri, on se miten päädyit kuitenkin samoihin lakanoihin eksän kanssa. Ja vielä toistuvasti. Se on mielestäni myös asia, jota sinun kannattaisi miettiä tarkkaan. Nimittäin intimiteetti on sitä meidän ydintä, sielua ja sydäntä. Harvoin sitä lahjoitamme tuosta vaan kelle vaan. Ja mikäli jatkossa haluat välttää, että sama toistuu uudestaan, niin siksikin olisi varmaan hyvä pohtia miten niin on päässyt käymään alunperin.
MaratonParkujalle jäi vielä sanomatta, että kovasti nautin terävistä havainnoistasi. Melkein aina niistä avautuu mulle joku uusi näkökulma, jota en ole itse huomannut.
Kuurankukka kirjoitti:
Kiitos M36 päivityksestä.
Se, mikä on mulle edelleen mysteeri, on se miten päädyit kuitenkin samoihin lakanoihin eksän kanssa. Ja vielä toistuvasti. Se on mielestäni myös asia, jota sinun kannattaisi miettiä tarkkaan. Nimittäin intimiteetti on sitä meidän ydintä, sielua ja sydäntä. Harvoin sitä lahjoitamme tuosta vaan kelle vaan
Täysin samaa mieltä kanssasi.
Hyvä, kun sanot asiat suoraan.
Hyviä ajatuksia sinulla kuurankukka. En minä ainakaan ottanut liian suorana puheena. Ja tällä matkalla olen huomannut, että suora puhe on se joka toimii parhaiten ja niitä suoraan puhujia arvostan eniten. Vaikkei sitä puhetta olisi valmis vastaanottamaan juuri silloin, jää se ajatuksiin kuitenkin ja laittaa miettimään. Ja lopulta kun huomaa tai tunnustaa asian olevan niin, voi kiittää häntä joka asiat sanoi. Pään silittely ja myötäily tuo lohtua, muttei vie eteenpäin.
M36, mukava että avasit tilannetta. Hienoa että olet asettanut rajoja. Jokainen meistä elää tätä elämää omalla tavallaan ja tekee virheitä matkalla. Mutta virheistä voi aina ottaa opikseen. Helppoa se ei ole, myöntää itselle omia kasvunpaikkojaan, tehdä matkaa sinne omaan sisinpään ja pohtia mikä saa toimimaan niin kun toimii. Ja lopulta miettimään mikä on se miten itse oikeasti, aidosti haluaa toimia. Mikä on se mikä on just se sun oikea tapa elää tätä elämää. Sehän voi olla jokaisella eri. Siinä pitää olla tarkkana, ettei muokkaudu kenenkään muun tai minkään normin mukaiseen oikeaan tapaan, vaan mikä on just se tapa elää tätä elämää millä tavalla sinulla itselläsi on hyvä olla.
Ap
Kuurankukka kirjoitti:
Kiitos M36 päivityksestä. Kun nyt avaat asioita, on helpompi ymmärtää. Minusta on hyvä asia, että asetat nyt rajoja eksällesi. Uskon, että se terveellistä sinulle itsellesi, edes riippumatta siitä, miten sinun ja tyttiksen suhteen käy. On nyt helpompi ymmärtää ajatuksiasi talon ja mökin suhteen. Eihän se ole aina yksinkertaista purkaa koko universumia kerta laakista, kun se on kerran yhdessä ensin rakennettu vuosikymmeniä.
Se, mikä on mulle edelleen mysteeri, on se miten päädyit kuitenkin samoihin lakanoihin eksän kanssa. Ja vielä toistuvasti. Se on mielestäni myös asia, jota sinun kannattaisi miettiä tarkkaan. Nimittäin intimiteetti on sitä meidän ydintä, sielua ja sydäntä. Harvoin sitä lahjoitamme tuosta vaan kelle vaan. Ja mikäli jatkossa haluat välttää, että sama toistuu uudestaan, niin siksikin olisi varmaan hyvä pohtia miten niin on päässyt käymään alunperin.
MaratonParkujalle jäi vielä sanomatta, että kovasti nautin terävistä havainnoistasi. Melkein aina niistä avautuu mulle joku uusi näkökulma, jota en ole itse huomannut.
Ei meillä seksi koskaan kokonaan loppunutkaan. Muutaman kuukauden tauko oli alussa. Sen jälkeen silloin tällöin satunnaisesti. En osaa sanoa exän vaikuttimia, mutta itselleni se oli ihan läheisyyden tarvetta. Exä oli tuttu ja turvallinen. Näin mentiin noin puolitoista vuotta. Lopetin sen, kun rupesin tapailemaan tyttistä. Mutta ne matkat. Niitä harrastelimme nuoresta saakka tiheästi. Eron jälkeen jatkoimme perheenä matkustamista. Tätä tehtiin noin 3-4 kertaa vuodessa. Niihin ei erot ja uudet suhteet vaikuttaneet. Koskaan emme ole harrastanut seksiä luonani. Eroseksin lopettamisen jälkeen ei myöskään exän luona. Kyllä ne aina ovat liittyneet perhelomaan, joko maailmalla tai mökillä.
-M36
Anteeksi m36, mutta tietääkö tyttis tuon nyt kertomasi seksin jatkumisen exän kanssa?
Itselläni,jos olisin tyttiksenaeemassa, olisi ahdistava tilanne aina kun tuon kataisessa suhteessa exäänsä olut mies edelleen viettää aikaa exän kanssa.
Kun nyt kerroit, että jäit tyttiksen luo yöksi, vaikka et ollut niin tarkoittanut, niin sekin kertoo kuinka helpostimuuyat muttei ja annat periksi.
Miettisin itse tyttiksenä, että noinko helposti annat periksi myös exällesi.
Aika raskasta henkisesti kaikille. Käyt neuvolassa exän kanssa ja kuitenkin olet tyttiksen kanssa. Ja ehkä yhteenpaluuta toivova exä vielä Lisämausteena.
Exän raskaus ja yhteinen lapsi on kiinnipitävä voima menneeseen jo muutenkin kovin paljon toisissaan riippuvien exien välillä.
Jos napanuoraa ei ole ennen vauvan tuloakaan pystytty katkaisemaan niin vielä vaikeampaa se on nyt ja tulevaisuudessa.
Enpä naisena haluaisi olla tyttiksen asemassa.
Tuo on myös vaikea kuvio kun tunnet ikäänkuin omistaisit vielä osa talosta. Se toisaalta tavallaan viettelee henkisesti huolehtimaan talosta, myös kun on lasten koti.
Myös se on tunnetasolla kuin portti paluuseen. On helppoa sinne loksahtaa kun ei ole saanut rahallisesti siis mitään. Ja exä kaipaa huolehtijaa. Tuntuu kuin mikään olisi muuttunutkaan käytännössä. Ja niinhän se onkin.
Vaikka nyt pystyit sanomaan avunpyyntöön exälle ei, niin tulee tilanteita joissa sanot luultavasti kuitenkin kyllä.
Vielä kun iusi lapsi tulee maailmaan niin se lisää syitä miksi pitää sitä ja tätä tehdä auttaakseen exää ja tavata lasta/lapsia.
Oletteko tämänkaltaisista asioista jutelleet tyttiksen kanssa. Ja kertonut mitä päässäsi liikkuu näihin kertomaani liittyen.
Vai onko hän täysin tietämätön ylipäätään, että tämäntyyppisiä eroja ja ajatuksia on olemassa.
M36, mikä soppa :( Olen melkein sanaton. Ymmärrän hyvin jopa tuon läheisyyden tarpeen eron jälkeen. Mutta se, että homma jatkui vielä tyttiksen aikanakin lomilla on vaikeampi ymmärtää. Ja nyt myös mökki saa jotenkin uuden merkityksen. Minusta tuntuisi todella pahalta olla siellä jos olisin tyttiksen asemassa. Koska siellä pettäminen on tapahtunut.
Toinen asia, mihin kiinnitin huomiota oli se, että ajattelit että sinun täytyisi jotenkin sensuroida tekstiäsi. Kannustaisin sinua kuitenkin pikemminkin avautumaan rehellisesti ja sensuroimatta. Täällä saat siten enemmän uusia näkökulmia tilanteeseesi.
Se taisin olla minä, joka nostin esille sen, että ajatuksesi pyörivät hyvin paljon eksän ympärillä. Siihen voi olla syynä se, että haluat jotenkin suojella tyttistä ja teidän suhdetta, mikä on ymmärrettävää. Tai sitten se, että eksä on juuri nyt suurin päänsärkysi. Tai se, että puhumme siitä paljon, mikä on tärkeintä. Erityisesti tuo viimeinen vaihtoehto on sellainen, mitä kannattaisi tarkkaan pohtia. Nimittäin näin ulkopuolisena kuulostaa siltä, että eksä on pääroolissa teksteissäsi ja tyttis ihan sivuroolissa. Toivon tyttiksen vuoksi, että näin ei ole myös elämässä. Niin sen ei kuuluisi olla, jos tyttis on todella se, jonka kanssa haluat tulevaisuutta rakentaa.
Toivottavasti ymmärsit mun pointin. Olen aika suora, mutta tarkoitukseni ei ole tuomita, vaan tuoda uusia näkökulmia esiin, jotka toivon mukaan herättävät ajatuksia.
Alue: Aihe vapaa
Hei "yhdessä 28 vuotta"!
Haluaisin varoittaa sua tuollaisesta "emme halua kumpikaan mitään vakavaa, kunhan hengaillaan"- suhteesta, siis nimenomaan näin pian 28 vuoden suhteen jälkeen. Et ole ensinnäkään päässyt kunnolla käsittelemään eroasi ja olet ihan keskeneräinen vielä ja nyt jo jopa ahdistut ja tarkkailet mökkimiehen eleitä yms.
Tässä videossa selostetaan tarkkaan, miten tuollainen ns. "situationship" varsinkin pitkän selvittämättömän parisuhteen jälkeen voi hajottaa sut totaalisesti, vaikka lähtisit niin sillä mielin, että ei tunnu missään, molemmat sovittu pelisäännöistä, tää on kepeetä hupia. Toivon, että katsot ton videon.
Laitan sen seuraavaan viestiin.