Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Hyviä ajatuksia sinulla kuurankukka. En minä ainakaan ottanut liian suorana puheena. Ja tällä matkalla olen huomannut, että suora puhe on se joka toimii parhaiten ja niitä suoraan puhujia arvostan eniten. Vaikkei sitä puhetta olisi valmis vastaanottamaan juuri silloin, jää se ajatuksiin kuitenkin ja laittaa miettimään. Ja lopulta kun huomaa tai tunnustaa asian olevan niin, voi kiittää häntä joka asiat sanoi. Pään silittely ja myötäily tuo lohtua, muttei vie eteenpäin.

Ap

Mä olen kanssasi aivan samaa mieltä.

Sanonpa nyt suoraan yhden havaintoni tästä ketjusta.

Olette tukeneet toisianne mahtavasti yli vuoden, ettekä riitele. Mutta olette olleet mielestäni liian varovaisia puheissanne (juuri siksi, että ette halua loukata ketään, ettekä halua riidellä) ja siksi monia asioita on jäänyt sanomatta tai siloitellaan ne parhain päin.

Vähän niinkuin työnnetään pää pensaaseen efekti.

Varmaan tiedätte tasan mitä tarkoitan. 

Olette purkaneet elämäntarinaanne ja reaaliajassa tapahtuvia asioita suhteissanne, mutta harva teistä on suoraan uskaltanut sanoa mielipiteitään toisen miehen käytöksestä. Nuo miehet ovat kohdelleet teitä niin kaltoin ja niin väärin, niin olisitte saaneet paremmin tukea, kun olisitte suoraan uskaltaneet haukkua noita toisten miehiä.

Olette ikäänkuin tukeneet, olleet kuuntelevana olkapäänä, mutta kritiikkiä ja suoraan sanomista olette koko ajan välttäneet, mikä nimenomaan kasvattaisi ja veisi eteenpäin. 

Tuo 36 vuotias miekkonen saa suorimman kritiikin (ja ihan aiheesta)

:D

Kuurankukka kirjoitti:

M36, mikä soppa :( Olen melkein sanaton. Ymmärrän hyvin jopa tuon läheisyyden tarpeen eron jälkeen. Mutta se, että homma jatkui vielä tyttiksen aikanakin lomilla on vaikeampi ymmärtää. Ja nyt myös mökki saa jotenkin uuden merkityksen. Minusta tuntuisi todella pahalta olla siellä jos olisin tyttiksen asemassa. Koska siellä pettäminen on tapahtunut.

Toinen asia, mihin kiinnitin huomiota oli se, että ajattelit että sinun täytyisi jotenkin sensuroida tekstiäsi. Kannustaisin sinua kuitenkin pikemminkin avautumaan rehellisesti ja sensuroimatta. Täällä saat siten enemmän uusia näkökulmia tilanteeseesi.

Se taisin olla minä, joka nostin esille sen, että ajatuksesi pyörivät hyvin paljon eksän ympärillä. Siihen voi olla syynä se, että haluat jotenkin suojella tyttistä ja teidän suhdetta, mikä on ymmärrettävää. Tai sitten se, että eksä on juuri nyt suurin päänsärkysi. Tai se, että puhumme siitä paljon, mikä on tärkeintä. Erityisesti tuo viimeinen vaihtoehto on sellainen, mitä kannattaisi tarkkaan pohtia. Nimittäin näin ulkopuolisena kuulostaa siltä, että eksä on pääroolissa teksteissäsi ja tyttis ihan sivuroolissa. Toivon tyttiksen vuoksi, että näin ei ole myös elämässä. Niin sen ei kuuluisi olla, jos tyttis on todella se, jonka kanssa haluat tulevaisuutta rakentaa.

Toivottavasti ymmärsit mun pointin. Olen aika suora, mutta tarkoitukseni ei ole tuomita, vaan tuoda uusia näkökulmia esiin, jotka toivon mukaan herättävät ajatuksia.

Aivan todella kammottavaa. Miehellä ei ole mitään rajaa tuossa omien halujensa ja toimiensa kanssa. Laittaisipa rajat itselleen, nytkin puhuu vain rajoista exän toiveisiin. Tuskin on rehellinen uudelle naiselle, en todellakaan usko. Kuulostaa niin törkeen välinpitämättömältä. Naisparka, mihin skeidaan on astunut. Petoksen salakavaluuteen. Joutuukohan vielä kaikessa suvaitsevaisuudessaan uutta vauvaakin hoitamaan. Toivottavasta lähtee omilleen ja tapaa sittemmin jonkun 'mökkimiehen', sellaisen tasapainoisen ja aikuisen luotettavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä ajatuksia sinulla kuurankukka. En minä ainakaan ottanut liian suorana puheena. Ja tällä matkalla olen huomannut, että suora puhe on se joka toimii parhaiten ja niitä suoraan puhujia arvostan eniten. Vaikkei sitä puhetta olisi valmis vastaanottamaan juuri silloin, jää se ajatuksiin kuitenkin ja laittaa miettimään. Ja lopulta kun huomaa tai tunnustaa asian olevan niin, voi kiittää häntä joka asiat sanoi. Pään silittely ja myötäily tuo lohtua, muttei vie eteenpäin.

Ap

Mä olen kanssasi aivan samaa mieltä.

Sanonpa nyt suoraan yhden havaintoni tästä ketjusta.

Olette tukeneet toisianne mahtavasti yli vuoden, ettekä riitele. Mutta olette olleet mielestäni liian varovaisia puheissanne (juuri siksi, että ette halua loukata ketään, ettekä halua riidellä) ja siksi monia asioita on jäänyt sanomatta tai siloitellaan ne parhain päin.

Vähän niinkuin työnnetään pää pensaaseen efekti.

Varmaan tiedätte tasan mitä tarkoitan. 

Olette purkaneet elämäntarinaanne ja reaaliajassa tapahtuvia asioita suhteissanne, mutta harva teistä on suoraan uskaltanut sanoa mielipiteitään toisen miehen käytöksestä. Nuo miehet ovat kohdelleet teitä niin kaltoin ja niin väärin, niin olisitte saaneet paremmin tukea, kun olisitte suoraan uskaltaneet haukkua noita toisten miehiä.

Olette ikäänkuin tukeneet, olleet kuuntelevana olkapäänä, mutta kritiikkiä ja suoraan sanomista olette koko ajan välttäneet, mikä nimenomaan kasvattaisi ja veisi eteenpäin. 

Tuo 36 vuotias miekkonen saa suorimman kritiikin (ja ihan aiheesta)

:D

Täysin samaa mieltä. Sitten on poistettu ja haukuttu niitä eri mieltä olevien kommentteja. Välillä ajattelen, siis kun olen myös tekstianalyysin ammattilainen, että tämä on keksittyä juttua kaikki tyynni. Siis en voi tajuta juuri tuota keskinäisen kehun ylistämistä ja ylimielisyyttä. En myöskään sitä, kun joku ei ymmärrä, miksi on sekoillu kolme vuotta jossain on-offissa. Nimittäin jos ei ymmärrä, niin ei ole oppinut mitään.

Aivan uskomattomia juttuja. Varmaan tääkin kommentti poistetaan.

Kun joku on sydän verellään kertonut mitä narsistimies on tehnyt on kehotettu menemään kampaajalle :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä ajatuksia sinulla kuurankukka. En minä ainakaan ottanut liian suorana puheena. Ja tällä matkalla olen huomannut, että suora puhe on se joka toimii parhaiten ja niitä suoraan puhujia arvostan eniten. Vaikkei sitä puhetta olisi valmis vastaanottamaan juuri silloin, jää se ajatuksiin kuitenkin ja laittaa miettimään. Ja lopulta kun huomaa tai tunnustaa asian olevan niin, voi kiittää häntä joka asiat sanoi. Pään silittely ja myötäily tuo lohtua, muttei vie eteenpäin.

Ap

Mä olen kanssasi aivan samaa mieltä.

Sanonpa nyt suoraan yhden havaintoni tästä ketjusta.

Olette tukeneet toisianne mahtavasti yli vuoden, ettekä riitele. Mutta olette olleet mielestäni liian varovaisia puheissanne (juuri siksi, että ette halua loukata ketään, ettekä halua riidellä) ja siksi monia asioita on jäänyt sanomatta tai siloitellaan ne parhain päin.

Vähän niinkuin työnnetään pää pensaaseen efekti.

Varmaan tiedätte tasan mitä tarkoitan. 

Olette purkaneet elämäntarinaanne ja reaaliajassa tapahtuvia asioita suhteissanne, mutta harva teistä on suoraan uskaltanut sanoa mielipiteitään toisen miehen käytöksestä. Nuo miehet ovat kohdelleet teitä niin kaltoin ja niin väärin, niin olisitte saaneet paremmin tukea, kun olisitte suoraan uskaltaneet haukkua noita toisten miehiä.

Olette ikäänkuin tukeneet, olleet kuuntelevana olkapäänä, mutta kritiikkiä ja suoraan sanomista olette koko ajan välttäneet, mikä nimenomaan kasvattaisi ja veisi eteenpäin. 

Tuo 36 vuotias miekkonen saa suorimman kritiikin (ja ihan aiheesta)

:D

 

Täysin samaa mieltä. Sitten on poistettu ja haukuttu niitä eri mieltä olevien kommentteja. Välillä ajattelen, siis kun olen myös tekstianalyysin ammattilainen, että tämä on keksittyä juttua kaikki tyynni. Siis en voi tajuta juuri tuota keskinäisen kehun ylistämistä ja ylimielisyyttä. En myöskään sitä, kun joku ei ymmärrä, miksi on sekoillu kolme vuotta jossain on-offissa. Nimittäin jos ei ymmärrä, niin ei ole oppinut mitään.

Aivan uskomattomia juttuja. Varmaan tääkin kommentti poistetaan.

Itse löysin tämän ketjun jokin aika sitten ja luin koko ketjun muutamissa päivissä.

Sain niinkuin yhden vuoden tapahtumat tietooni hetkessä, eli ei tarvinnut odotella ja elää "reaaliajassa" näiden naisten tapahtumia.

Yksi asia häiritsi myös. Näiden naisten ihmeellinen nöyryys, kiltteys ja raivon puute. Ihan nousi ittellä raivo pintaan, kun luin, miten miehet näitä kohteli ja naiset jotenkin tossukkana alistuivat ja täälläkin liian kiltisti asioita purkivat.

Eikä kukaan muukaan uskaltanut alkaa sitten noita ääliöäijiä kunnolla arvostelemaan ja kertomaan suoraan asioita. Esim. ap:n kertomus, jo ensimmäisessä viestissä hän epäili miestänsä pettämisestä ja listasi liudan asioita, mitä mies oli tehnyt (eli ihan selkeetä pettämistä), mutta ap ei saanut muilta keskustelijoilta tähän tukea. Pettämisen mahdollisuus ikäänkuin lakaistiin maton alle ja kaikki halusivat ummistaa silmänsä.

Sitten kun "yhdessä 28 vuotta" kertoi, että hänen miehensä jäi kiinni salaisen kakkoskämpän vuokraamisesta ja siellä äijä oli salaa ollut, niin yhdelläkään ei tainnu kellot kilkattaa sivusuhteen mahdollisuudesta. Ikäänkuin siltäkin vain kaikki ummistivat silmänsä, 28v voi huonosti eikä kukaan uskalla puhua suoraan.

Niinkuin koko vuosi puhuttiin asioiden vierestä, ummistettiin silmiä, vaimot voivat huonosti, eivät syö, eivät nuku, eivätkä mistään saaneet sitä raatorehellistä tukea tyyliin "sun miehellä on varmasti toinen, nyt käräytetään se".

Miehet tekivät niin poskettoman kammottavia juttuja ja täällä ketjussa vaan hymistellään, voimaannutaan eikä uskalleta sanoa suoraan, että mitä hittoa nyt oikeesti!

Vierailija kirjoitti:

Kun joku on sydän verellään kertonut mitä narsistimies on tehnyt on kehotettu menemään kampaajalle :D

Hyvän mielen ketju. 

Ap:n miehen käytös on sairasta ja täysin sa distista.

Miehellä on nähtävästi ollut toinen nainen (vieläpä nainen, jonka ap tietää/ tuntee) jo monen vuoden ajan!

Mies salaa rakensi tätä suhdetta tähän toiseen naiseen ja jopa pani tätä säännöllisesti (jäi tästäkin kiinni, ap löysi kortsut).

Tämän päälle mies haukkui ja solvasi ap:ta minkä kerkesi, oli aivan kammottava ap:lle ja samalla lurittelee ja kehittää ja vie suhdetta eteenpäin tämän salarakkaan kanssa ap:n selän takana. Ap:n mies musersi ap:n itseluottamuksen aivan pohjamutiin. Hän ei ollut missään kohtaa luotettava puoliso, hän vähät välitti enää ap:sta, hänen tunteistaan tai siitä, mitä kaikkea he ovat yhdessä rakentaneet ja tehneet noin 20 vuoden ajan.

Millään ei enää ollut mitään arvoa, ei millään.

Ja kaikista törkeintä oli se, että tuo nainen kehtasi muuttaa tuohon taloon lähes samoin tein, kun ap:n muuttoauton perävalot lakkasivat näkymästä.

Aivan kuvottavaa. En tajua, miten ap on noinkaan tolpillaan totaalisesta luottamuksen rikkomisesta, kaikesta mollaamisesta ja haukkumisesta sekä perheen hajottamisesta, jonka teki mies. Mies hajotti kaiken. Ja nyt muka ollaan siellä niin onnellisena. Ja p*skat. Kun kielletyn hedelmän houkutus on lakannut, tuijotellaan sitä samaa naamaa tajuten se hinta, minkä siitä on maksanut (lapset voivat huonosti, pitkä elämänkumppani petettiin ja jätettiin kammottavalla tavalla), niin kyllä se jossain vaiheessa alkaa äijää painamaan.. Tai sitten ei, mikäli on narsku. Niillähän mikään ei tunnu missäään, he ovat pomoja, he tekevät just niinku lystää, muista viis!

Elämää paljon nähneenä ei ole enää vaikea tunnistaa pettävää miestä. He kaikki käyttäytyvät melko saman kaavan mukaan pettäessään pitkäaikaista kumppaniaan.

Epäilevä vaimo ei pääse eteenpäin, jos häntä tukevat ihmiset eivät usko miehen pettävän, eivät usko vaimon vaistoa, etsitään syitä miehen käytökselle väärästä paikasta.

Olen aivan varma, että yhdessä 28 v miehellä oli jokin säätö myös, jonka vuoksi otti jopa kakkoskämpän salaa. Hänellä oli taatusti myös masennus, joka varmasti johtui osittain tosta kaksoiselämän rankasta ja uuvuttavasta ylläpidosta. Mitä ilmeisimmin 28 v äijän suhde hiipui kasaan, kuten useimmat salasuhteet.

Ap:n äijä vain vei salasuhteensa pisteeseen, että olikin sitten enää vain siitä kiinni, että saa heivattua vaimonsa pihalle talosta, jotta tämä uusi rakkaus voi saman tien ottaa vaimon paikan ja saapua kimpsuineen ja kampsuineen taloon. Ja ap:n miehen kammottava käytös senkuin jatkuu ap:ta kohtaan. Sairas äijä, hyi helvetti sentään.

No, nyt täällä ainakin puhutaan suoraan.

Ne meistä jotka ovat eläneet tätä ketjua kohta 1v + 2 kk reaaliajassa emme ole voineet tietää heti kaikkea, kuten ne uudet jotka ovat lukeneet ketjun nyt yhteen putkeen. Tilanteet on eläneet kokoajan ja lisätietoa tullut.

Ja Ap hyvin sanoi tuossa aiemmin, että välillä on tullut sellaista kommenttia, että sitä ei ole heti pystynyt "vastaanottamaan", mutta jäänyt mieleen ja sisäistetty/käsitelty/ymmärretty myöhemmin. En muista Ap:n sanamuotoa tähän, mutta samaa mieltä.

Itselläni on hyvin jäänyt mieleen kun omaa pahaa oloani täällä purin ja exäni tekemisiä + sanomisiani purkasin kirjoittamallani niin joku (pahoittelen, en muista kuka) kirjoitti terävään sävyyn ensimmäistä kertaa, että miksi koko ajan puolustelen exääni. Se kolahti ja sai tajuamaan, että niin todellakin teen, toinen kohtelee ikävästi ja sen lisäksi, että käänsin toisen poskeni niin selittelin itse tekoja hyväksyttäväksi.

Silti, vielä sanon, että ei exäni kakkoskämpälle ollut syynä toinen nainen (ei se ollut salainen lemmenpesä). Se oli todellakin vaikeasti masentuneen ihmisen pakenemispaikka. Tätä on monen vaikea ymmärtää. Väärin exäni teki valehdellessa ja roikottaessani minua rinnallansa, siitä ei päästä mihinkään ja kaikki tämä oli syynä, että huhtikuussa pistin stopin kaikkeen. Julmaa käytöstä minua kohtaan itsekkäistä syistä, jotta itsellänsä olisi parempi olla.

Elämä kuitenkin onneksi jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

28 v yhdessä kirjoitti:

Tässä oppii itsestä koko ajan lisää.

Mm. ongelmana näen sen, että kun en saanut mitään rehellisyyttä eron keskellä niin ne jäljet näkyy nyt, eli kun en huomannut eron merkkejä niin huomaan tarkkailevani mökkimiehen tunnetiloja todella tarkkaan ja tätä työstän itseni kanssa ja yritän luottaa hyvään puheyhteyteemme. Ja emme seurustele, tapailemme kun aikataulut osuu yhteen ja nautimme toistemme seurasta. Mökkimiehestä ero ei pelota (ero tulee jos on tullakseen), mutta koen suurta ahdistusta siitä tunteesta kun toinen on vaikka vähän hiljaisempi niin mieleeni iskee ahdistus siitä "että, toinen on siinä vaikka ei haluaisi". En osaa selittää, mutta se kumpuaa jostain syvältä. Onneksi mökkimiehen kanssa pystyy puhumaan kaikesta.

Juuri tällaiseen törmää, kun kaikki on käsittelemättä. Ihminen tuo kaikki ne käsittelemättömät asiat ja omat epävarmuudet sellaisenaan ihan jopa tällaisen kevyeen tapailuunkin.

Se tulee ahdistamaan ja saa olosi huonoksi. Sillä nää sun olotilat tulee toistumaan ja toistumaan tän mökkimiehen kanssa. Tulee tilanteita, puheluita, tapaamisia ja nää samat tunteet tulevat yhä uudelleen ja uudelleen.

En halua olla ilonpilaaja, haluan vain sanoa ihan suoraan, mikä on homman nimi. Jos menisit esim. terapiaan tai juttelee, siellä sanottais tää sama ihan suoraan.

Puhut ilmeisesti kokemuksesta, kun toisen ihmisen (olettamasi) tilanne menee noin ihon alle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuohon toisen naisen selviämiseen. Totuus paljastui eromme jälkeen. Ystävät eivät tunteneet naista.

En ole ottanut puheeksi asiaa exän kanssa.

Ap

Miten sitten tiesit, kuka on kyseessä, jos ystävät eivät tienneet nimeä? Sanoivat vain siis, että miehesi oli jonkun naisen kanssa paikassa x?

Vai osasiko lapsi sanoa nimen, sukunimenkin?

Siis et puhunut miehelles siitä naisesta mitään? Miten pystyit olla hiljaa?

Eli lopussa tilanne oli se, että tiesit, kenen kanssa mies on sinua pettänyt ja pettää yhä, mutta olit vain hiljaa?

Missä kohtaa ja miten miehelle selvisi, että sinä tiedät, että hänellä on uusi nainen ja kuka hän on?

Tajusiko miehesi, että sinä tajusit jossain kohtaa, että hän on pettänyt sinua? Ette siis mitenkään tätä koskaan käsitelleet?

Vai luuleeko miehesi sinun luulevan, että tämä uusi nainen tuli kuvioihin, vasta sitten kun lähdit talosta menemään??

Ei kai tämä mikään kuulustelu ole, hyvänen aika! Miksi ihmeessä tivaat tuolla tavalla? Ei täällä kellään ole mitään tilivelvollisuutta vastata sinulle, etenkään jos sävysi on tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28 v yhdessä kirjoitti:

Tässä oppii itsestä koko ajan lisää.

Mm. ongelmana näen sen, että kun en saanut mitään rehellisyyttä eron keskellä niin ne jäljet näkyy nyt, eli kun en huomannut eron merkkejä niin huomaan tarkkailevani mökkimiehen tunnetiloja todella tarkkaan ja tätä työstän itseni kanssa ja yritän luottaa hyvään puheyhteyteemme. Ja emme seurustele, tapailemme kun aikataulut osuu yhteen ja nautimme toistemme seurasta. Mökkimiehestä ero ei pelota (ero tulee jos on tullakseen), mutta koen suurta ahdistusta siitä tunteesta kun toinen on vaikka vähän hiljaisempi niin mieleeni iskee ahdistus siitä "että, toinen on siinä vaikka ei haluaisi". En osaa selittää, mutta se kumpuaa jostain syvältä. Onneksi mökkimiehen kanssa pystyy puhumaan kaikesta.

Juuri tällaiseen törmää, kun kaikki on käsittelemättä. Ihminen tuo kaikki ne käsittelemättömät asiat ja omat epävarmuudet sellaisenaan ihan jopa tällaisen kevyeen tapailuunkin.

Se tulee ahdistamaan ja saa olosi huonoksi. Sillä nää sun olotilat tulee toistumaan ja toistumaan tän mökkimiehen kanssa. Tulee tilanteita, puheluita, tapaamisia ja nää samat tunteet tulevat yhä uudelleen ja uudelleen.

En halua olla ilonpilaaja, haluan vain sanoa ihan suoraan, mikä on homman nimi. Jos menisit esim. terapiaan tai juttelee, siellä sanottais tää sama ihan suoraan.

Puhut ilmeisesti kokemuksesta, kun toisen ihmisen (olettamasi) tilanne menee noin ihon alle?

Tämä on ihan psykologista faktaa, ei mitään rakettitiedettä. Jos "yhdessä 28v" menisi terapiaan, saisi kuulla ihan samat sanat suoraan. Toki nyt silmät ummistetaan, mutta parin vuoden kuluttua hänkin tajuaa, että näinhän se menee, että edellinen pitkä suhde täytyy olla täysin käsiteltynä ja siitä yli päästynä, ennenkuin voi ryhtyä mihinkään suhteeseen. Tällaiset säätösuhteet, hengailusuhteet, eivät ikinä johda mihinkään hyvään tällaisilla taustoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuohon toisen naisen selviämiseen. Totuus paljastui eromme jälkeen. Ystävät eivät tunteneet naista.

En ole ottanut puheeksi asiaa exän kanssa.

Ap

Miten sitten tiesit, kuka on kyseessä, jos ystävät eivät tienneet nimeä? Sanoivat vain siis, että miehesi oli jonkun naisen kanssa paikassa x?

Vai osasiko lapsi sanoa nimen, sukunimenkin?

Siis et puhunut miehelles siitä naisesta mitään? Miten pystyit olla hiljaa?

Eli lopussa tilanne oli se, että tiesit, kenen kanssa mies on sinua pettänyt ja pettää yhä, mutta olit vain hiljaa?

Missä kohtaa ja miten miehelle selvisi, että sinä tiedät, että hänellä on uusi nainen ja kuka hän on?

Tajusiko miehesi, että sinä tajusit jossain kohtaa, että hän on pettänyt sinua? Ette siis mitenkään tätä koskaan käsitelleet?

Vai luuleeko miehesi sinun luulevan, että tämä uusi nainen tuli kuvioihin, vasta sitten kun lähdit talosta menemään??

Ei kai tämä mikään kuulustelu ole, hyvänen aika! Miksi ihmeessä tivaat tuolla tavalla? Ei täällä kellään ole mitään tilivelvollisuutta vastata sinulle, etenkään jos sävysi on tuollainen.

Just tätä tarkoitin tässä ketjussa, asioista ei puhuta suoraan ja hymistellään vain. Ja sitten vedetään hernettä nenään, kun joku kehtaa kysyä tarkemmin suurista käänteistä. 

Tässä ketjussa tärkeimmät käänteet suhteissa vain lakaistaan maton alle, eikä kerrota selkeästi, miten hommat selvisi.

Esim. ap:n tilanteessa oli ratkaiseva käänne, että ukko oli pettäny ap:ta nähtävästi monta vuotta ja yhtäkkiä keväällä ap:lle asia selvisi. Niin sitten tämä ratkaiseva käänne niinkuin vain hyssytellään hiljaiseksi. Ap totesi, että ukolla sitten olikin toinen nainen ja muut vain lepertelivät jotain ihme kommenttia haukkumatta miestä.

Ap olisi saanut ihan erilaista tukea, kun olisi päässyt purkamaan sen tilanteen kunnolla ja raatorehellisesti, että miten toinen nainen selvisi ja miten siitä eteenpäin.

28 v yhdessä kirjoitti:

No, nyt täällä ainakin puhutaan suoraan.

Ne meistä jotka ovat eläneet tätä ketjua kohta 1v + 2 kk reaaliajassa emme ole voineet tietää heti kaikkea, kuten ne uudet jotka ovat lukeneet ketjun nyt yhteen putkeen. Tilanteet on eläneet kokoajan ja lisätietoa tullut.

Ja Ap hyvin sanoi tuossa aiemmin, että välillä on tullut sellaista kommenttia, että sitä ei ole heti pystynyt "vastaanottamaan", mutta jäänyt mieleen ja sisäistetty/käsitelty/ymmärretty myöhemmin. En muista Ap:n sanamuotoa tähän, mutta samaa mieltä.

Itselläni on hyvin jäänyt mieleen kun omaa pahaa oloani täällä purin ja exäni tekemisiä + sanomisiani purkasin kirjoittamallani niin joku (pahoittelen, en muista kuka) kirjoitti terävään sävyyn ensimmäistä kertaa, että miksi koko ajan puolustelen exääni. Se kolahti ja sai tajuamaan, että niin todellakin teen, toinen kohtelee ikävästi ja sen lisäksi, että käänsin toisen poskeni niin selittelin itse tekoja hyväksyttäväksi.

Silti, vielä sanon, että ei exäni kakkoskämpälle ollut syynä toinen nainen (ei se ollut salainen lemmenpesä). Se oli todellakin vaikeasti masentuneen ihmisen pakenemispaikka. Tätä on monen vaikea ymmärtää. Väärin exäni teki valehdellessa ja roikottaessani minua rinnallansa, siitä ei päästä mihinkään ja kaikki tämä oli syynä, että huhtikuussa pistin stopin kaikkeen. Julmaa käytöstä minua kohtaan itsekkäistä syistä, jotta itsellänsä olisi parempi olla.

Elämä kuitenkin onneksi jatkuu.

Minä taisin toistaa ystäväni sanat, että miksi mahdollistat, että sinua kohdellaan noin.

Näille uusille, jotka kykenevät todella terävästi ja suoraan näkemään, sori nyt nämä suorat sanat, jälkiviisaasti kaiken, kudos!

Itse tein kaiken suhteen jälkeen "oikein". Ymmärsin, miten rikki olen. Ymmärstin, että tätä ei pidä laittaa eteenpäin. Käsitin, miten paljon minulla on käsiteltävää. Terapioihin en lähtenyt, koska tajusin, että näissä ongelmissa ei mitkään paperit tai aijaa miten sä sen koit.asiat auta.

Tapasin Mr F*cking Fantasticon ja sanoin ei. Kun olen näin rikki. Vasta parin vuoden päästä, kun tapasimme uudelleen, aloin mumisemaan ehkä.

Ja silti joudumme nyt suhteessamme käsittelemään ihan samoja aiheita, ihan sama, vaikka olisin eron seuraavana yönä vetänyt uutta. Semmoista se on.

Heille, ketkä ihmettelee, että puhumme niin vähän niistä miehistä, no katsokaas, kun ne juuri ei meitä niin kamalasti kiinnosta. Oma kasvu kiinnostaa. Ne miehet tekoineen, sanoineen, temppuratoitineen todellakin  ovat sivuroolissa. 

T: MaratonParkuja, joka kiittää kaikista kauniista sanoista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuohon toisen naisen selviämiseen. Totuus paljastui eromme jälkeen. Ystävät eivät tunteneet naista.

En ole ottanut puheeksi asiaa exän kanssa.

Ap

Miten sitten tiesit, kuka on kyseessä, jos ystävät eivät tienneet nimeä? Sanoivat vain siis, että miehesi oli jonkun naisen kanssa paikassa x?

Vai osasiko lapsi sanoa nimen, sukunimenkin?

Siis et puhunut miehelles siitä naisesta mitään? Miten pystyit olla hiljaa?

Eli lopussa tilanne oli se, että tiesit, kenen kanssa mies on sinua pettänyt ja pettää yhä, mutta olit vain hiljaa?

Missä kohtaa ja miten miehelle selvisi, että sinä tiedät, että hänellä on uusi nainen ja kuka hän on?

Tajusiko miehesi, että sinä tajusit jossain kohtaa, että hän on pettänyt sinua? Ette siis mitenkään tätä koskaan käsitelleet?

Vai luuleeko miehesi sinun luulevan, että tämä uusi nainen tuli kuvioihin, vasta sitten kun lähdit talosta menemään??

Ei kai tämä mikään kuulustelu ole, hyvänen aika! Miksi ihmeessä tivaat tuolla tavalla? Ei täällä kellään ole mitään tilivelvollisuutta vastata sinulle, etenkään jos sävysi on tuollainen.

Onko tivaamista, kun kysyy tarkemmin, miten pettäminen vihdoin ja viimein tuli selville? Miksei asioista voi puhua suoraan? Mikä siinä on sulle ongelma? Ja toi sun vastaus oli melko tyly, suoraan sanottuna. Miksi vastaat noin tylysti, kun toinen kyselee vain tarkentavia tietoja?

Toivon, että olisin löytänyt ketjun silloin vuosi sitten.

Olisin ihan suoraan sanonut kaikki asiat, seissyt vahvasti näiden piestyjen ja kaltoin kohdeltujen naisten tukena. Se, että hymistellään ja kaunistellaan asioita, ei vie ketään eteenpäin.

On täysin inhimillistä uskoa viimeiseen asti hyvää ihmisestä, jota rakastaa. Ystävän tunnistaa siitä, että hän uskaltaa kyseenalaistaa ja kysyä niitä epämukavaltakin tuntuvia kysymyksiä silloin kun siihen on aihetta. Parhaimmillaan tästä ketjusta on voinut saada ystävyyttä ja vertaistukea saman kokeneilta.

Vierailija kirjoitti:

Toivon, että olisin löytänyt ketjun silloin vuosi sitten.

Olisin ihan suoraan sanonut kaikki asiat, seissyt vahvasti näiden piestyjen ja kaltoin kohdeltujen naisten tukena. Se, että hymistellään ja kaunistellaan asioita, ei vie ketään eteenpäin.

Joo. Olisit ollut tukena silleen, että sulla on vastaukset toisten elämän kysymyksiin.

Täällä ei ole hymistelty, eikä kaunisteltu, vaan annettu kaikkien etsiä omat vastaukset.

Ei ole käyttäydytty kuin niin nää monet miehet, että voi että kun olisin jo vuosi sitten sitten päässyt kertomaan, mitä sun pitää ajatella ja mitä nyt teet, että menet "eteenpäin".

T: MaratonParkuja

Hyvä MaratonParkuja, minusta viimeinen kommenttisi oli tosi tärkeä. Niin kuin olen yrittänyt aikaisemmin tuoda esiin, niin ei ole mitään oikeaa tapaa erota. Ei ole suruaikaa, pakkoa mennä terapiaan ja määräaikaa sille milloin saa hypätä sänkyyn jonkun kanssa. Jos olisi, niin mehän voisimme kaikki vaan erota oikein ja mitään ongelmia ei tulisi!

Reaalimaailmassa olemme kaikki keskeneräisiä ja opimme ja kasvamme ja muutumme hautaan asti. Kukaan meistä ei ole valmis. Koskaan. Ja minä ainakin olen oppinut eniten juuri parisuhteissa. En yksin miettimällä.

Vähän armoa kaikille.

28 v yhdessä kirjoitti:

No, nyt täällä ainakin puhutaan suoraan.

Itselläni on hyvin jäänyt mieleen kun omaa pahaa oloani täällä purin ja exäni tekemisiä + sanomisiani purkasin kirjoittamallani niin joku (pahoittelen, en muista kuka) kirjoitti terävään sävyyn ensimmäistä kertaa, että miksi koko ajan puolustelen exääni.

Se kolahti ja sai tajuamaan, että niin todellakin teen, toinen kohtelee ikävästi ja sen lisäksi, että käänsin toisen poskeni niin selittelin itse tekoja hyväksyttäväksi.

Hyvä!