Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Mietin tuossa, olisiko se Sinilinnun esittämä sähköposti kuitenkin matalimman kynnyksen tie tässä vaiheessa...

Kokeillaan! Jos menee päin pylleröä, niin sitten mietitään muuta.

Loin nyt pelkästään yhteystietojen keräämistä varten gmailiin tilin, jonka hävitän, kun tarve lakkaa olemasta tai menee hermot.

Osoite on gmailin normaali loppuosa, ja sen eteen ennen miukumaukua "kertakaytto.x" (ei lainausmerkkejä osoitteeseen).Te osaatte.

Yritin yllä olevalla välttää netin tiedonkeruubotit ja pitää spämmin määrän maltillisena siihen saakka, että halukkaat ovat kyydissä.

Ettei mene liian helpoksi, niin saatteeksi voisi kirjoittaa lyhyesti, mitä toivoo keskustelulta ja kanssakeskustelijoilta.

Itselläni on muutama toive/sääntö kirjoittajille:

- ei tuomita tai arvostella muita kirjoittajia henkilöinä

- halu ymmärtää ennemmin kuin väärinymmärtää

- kirjoittaa lähtökohtaisesti niin, että voisi sanoa asiansa samalla tavalla parhaalle ystävälleen (joskus toki menee hermot kavereidenkin kanssa :D )

- ymmärrys siitä, että muiden tehtävä ei ole palvella kenenkään henkilökohtaisia mieltymyksiä. Jätetään siis pois kommentit toisten tekstien pituudesta, kielioppiasusta ja viihdearvosta, elleivät ole positiivisia. Kaikki kukat kukkikoon.

Jos yllä oleva kelpaa, niin pistäkää postia tulemaan. Jos taas ette koe sääntöjä omaksenne, on varmaan kaikkien kannalta parempi jättää väliin. En ole kenenkään mutsi, enkä koe tehtäväkseni alkaa kouluttaa käytöstapoja. Oletan siis, että ne lähtökohtaisesti löytyvät.

-Liekki

Laitan kohta sähköpostia Liekki.

Suosittelen että sen jälkeen luodaan sähköpostilista g mailin työkalulla, koska sitä on helpompi hallita, kun sinne voi asetuksista laittaa että liittyminen on hyväksyttävä ja liittymiseen vaaditaan esimerkiksi esittely tai muu, ja porukoita voi myös heittää ulos. Se on parempi kuin pelkkä sähköpostien random lähettäminen.

-Sinilintu

Anyway..

Kuinkahan saisin ystävän päästämään irti miehestä joka hiljalleen nakertaa ystävältä viimeisetkin omanarvontunnon rippeet. on-off suhdetta on jatkunut nyt kolmisen vuotta. Mies tekee aina välillä muutaman päivän tai viikon totaalisia katoamistemppuja ja sitten laittaa muina miehinä viestiä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Korkeintaan vähän niin kuin pahoittelee kertomalla että hän on ollut masentunut ja/ tai riitaa lasten äidin kanssa. Että hän ei jaksa ketään silloin kun lasten asioiden suhteen on vaikeaa. Ystävä koittaa olla tälle äijälle mieliksi, on muuttanut itseään tietyissä asioissa ja näen että kokee ettei ole tällaisenaan riittävän hyvä. Kun koitan ottaa asiaa puheeksi, hän sanoo, että mitä haittaa on sillä että mies saa hänet haluamaan olla parempi; elää terveellisemmin, laihtua jne. No ei tietysti periaatteessa mitään, mutta kun se näkyy hänen mielialassaan. Ystävästä on tullut jotenkin kireä ja vakava. Tuntuu että myönteistä palautetta ei saa tuossa suhteessa oikein missään muodossa ja ystävä tarttuu kaikkiin pieniinkin valopilkkuihin tyyliin viime viikolla olivat miehenkin kodissa, joka on harvinaista, tai että hän tapasi miehen lapset, tai tuli kutsutuksi miehen perhejuhlaan. Mutta koskaan ei nättiä sanaa, jos ystäväni puhuu rakkaudesta, mies sanoo että kyllä minäkin sinusta välitän... Miksi nätti ja fiksu nainen jolla on elämässä asiat kunnossa tyytyy tällaiseen rooliin. En kässää.

Kyllä on ristiriitaiset tunteet. Tiedostan toki, että ylimielinen kirjoitteluni, joka kumpuaa tyhjästä elämästäni estää nyt useitakin vuodattamasta ketjuun paitsi monivivahteisia tarinoita niin säkenöiviä mielipiteitä. Lisäksi ymmärrän, että pelkkä pelko paluustani tekee tämän, kun tätä ei ole tapahtunut niinäkään joskus aika pitkinäkin hetkinä kun en ole ketjussa lainkaan vaikuttanut. Sen vuoksi on tietysti hyvä, että poistun todellakin kokonaan ja varjot väistyvät.

Mutta kun, kuten on todettukin, en mielelläni anna periksi. Ja siltä tämä nyt vain tuntuu. Mietin eilen illalla, miksi en halua antaa periksi, koska sitä taitoa kun olen kuitenkin opetellut ja jonkun verran onnistumisiakin tullut tilille, niin tämän, jonkun vauvapalstan ketjun, ei pitäisi olla siinä päässä, jossa enää työn kautta täytyy mennä.

Tulin tulokseen, että kyllä se on, joten tämän kanssa en harjoittelekaan periksi antamista, vaan luopumista. Sitäkin elämä tietysti isoilta osin on, ei siinä mitään. 

Itselleni siinä kuitenkin kiteytyy juuri se ketjun pohjavire, jota monet pitävät outona ja häiritsevänä. Miksei se sitä voikin toisille olla. Minulle kuitenkin ketju on avannut kasvua, ollut tukena ja semmoista. Huolimatta näistä riitelyistä, joista osan voin tietysti ottaa omaan piikkiin. Mutta kyllä otan vain osan ja viime aikaisista pienen osan, kun en ole osallistunutkaan kuin pienesti. 

Liekki, hyvä ehdotus tuo Sinilinnun postituslista. Lisäksi mietin, onko tarpeen meidän osallistujien nähdä toistemme spostiosoitteita, vai pitäisi listan lähteä tyyliin bcc, eli kopio, ei vastaanottaja? Ja ajan myötä varmaan tulee aiheelliseksi jakaa spostit ikään kuin omaksi alueikseen, eli aloittaa uusi, johon kopioida vaikka pari viimeistä viestiä ja laittaa uusi aihe. 

Hallinnointihommiahan tuosta tulee. Jatkossa voisi kyllä miettiä ihan pienimuotoisen foorumin pykäämistäkin, ei se nykyään ole mitään rakettitiedettä sentään, mutta vaatii kyllä sen verran, että tämän hetkisessä elämäntilanteessa voi pistää liikaa palikoita haasteelle.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut keskusteluja pitkään. Maratonparkuja ei anna periksi millään. Hän vääntää ja kääntää keskustelua niin pitkään, että ei saa enää tolkkua mistä kiista lähti, keskustelu menee niin solmuun hänen taitavasta ja ahallaan hämmentävästä kielenkäytöstään, lisäksi tuo hyökkäävä tyyli tekee se, että vastapuoli saadaan epäuskoiseksi mitä tässä nyt oikein tapahtui. Lopuksi, ellei muu auta, hän kääntää niin, että ei itseasiassa ollut lainkaan sanonutkaan niin kun nyt ymmärretään. Tai jos onkin sanonut niin on tarkoittanut ihan toista. Että vaikka sanoi niin se ei tarkoittanut sitä. Soppaa lisää omat kannatusjoukot. 

Mistä hänen pitäis antaa periksi, jos ajatus on, että kaikki ajatukset pitää hyväksyä ja pitää ymmärtää erilaisia ajatuksia. Ilmeisesti siis pitäisi alkaa muuttamaan mieltään ja hokea sori sori oot oikeasa oott oikeassa ni

Varmaan jos on käsittänyt väärin jotain mitä toinen kirjoittaa niin voisi ilmaista että aivan, väärinkäsityksestä taisi olla kysymys ja jättää asian siihen? Silloinhan mielensä voi varsin turvallisesti muuttaa jos mielipide alunperin perustuikin väärinymmärrykseen?

Ellei tietysti halua ehdoin tahdoin saada aikaan sanaharkkaa, koska saattaahan se olla että se kenen sanoja esitetään väärässä valossa haluaa oikaista asian.

Mutta omalta osalta voin sanoa että olen saanut tähän mennessä tarpeekseni sellaista "keskustelua" missä kirjoittamaani asiaa lainataan seuraavassa kommentissa väärin ja kun oikaisen asian, saan osakseni jotain viisastelua ja martyrointia ja seuraavaksi tilannetta koittaa lietsoa joku jolle on jonkinlaista viihdettä kärjistää erimielisyyksiä tökkimällä sivusta absurdeilla väitteillä ja nuolikikkailulla. En tule noteeraamaan tällaisia enää millään tavalla ja suosittelen samaa muille. Jos huomaan, että kommenttiani lainataan näennäisesti rakentavasti, mutta käyttäen sanoja jotka luovat koko asialle erilaisen, negatiivisemman merkityksen tai kommenttiini lisätään määreitä joita siitä ei lukemalla löydä, jää tällainen kirjoittaja minun puolestani keskustelemaan itsekseen. Riippumatta siitä sisältääkö hänen puheenvuoronsa myös jotain kiinnostavaa ja rakentavaa näkemystä.

12263 en saa jostain syystä lainattua kommenttiasi. Kun itse on kärsinyt masennuksesta aikoinaan tuli heti mieleen entä jos mies on todella masentunut? Moni masentunut pystyy toimimaan kyllä arjessa ihan normaalisti, mutta elämä on ilotonta puurtamista. Juuri tuommoista että mikään suoritus ei riitä, eikä positiviisia sanoja ole helppo saada irti. Ja välillä väsymys ottaa otteen jolloin ei välttämättä jaksa edes kumppania.

Ovatko he puhuneet tuosta masennuksesta, osaatko sanoa?

Onpa todella sääli, jos tämä ketju lakkaa tällä tavalla. Minulla on ollut syyni sille, että haluan pysyä anonyymina. En myöskään missään tapauksessa liittyisi esimerkiksi Telegramiin turvallisuussyistä. En ole myöskään teknisesti niin taitava, että edes ymmärtäisin tuota sähköpostiasetuksista käytyä keskustelua. Jään luultavasti pois listalta.

Mielelläni jatkaisin täällä keskustelua. Olen kyllä poistunut aika ajoin kun meno käy liian asiattomaksi. En jää sellaiseen ilmapiiriin jatkossakaan.

Tässä ketjussa on kuitenkin ollut todella hyvää keskustelua vuosien varrella ja selvästi ketjulla on ollut myös merkitystä monen elämään. Sen vuoksi on todella harmillista, jos keskustelu lakkaa kokonaan.

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

12263 en saa jostain syystä lainattua kommenttiasi. Kun itse on kärsinyt masennuksesta aikoinaan tuli heti mieleen entä jos mies on todella masentunut? Moni masentunut pystyy toimimaan kyllä arjessa ihan normaalisti, mutta elämä on ilotonta puurtamista. Juuri tuommoista että mikään suoritus ei riitä, eikä positiviisia sanoja ole helppo saada irti. Ja välillä väsymys ottaa otteen jolloin ei välttämättä jaksa edes kumppania.

Ovatko he puhuneet tuosta masennuksesta, osaatko sanoa?

Ihan sama tuli mieleen kun luin. Jos masentunut on ylivaativa kumppania kohtaan niin sitäkin vaativampi on monesti itseänsä kohtaan. Eihän se oikein ole vetää toista mukanaan, kun kuulostaakin että ystäväsi on myös muuttumassa ilottomaksi(?) Minusta ystäväsi olis hyvä ottaa vakavasti puheeksi asia miehensä kanssa ja edellyttää että tämä hakeutuu avun piiriin. Muuten suhteesta voi tulla hänelle itselleen vahingoittava pitkäksi aikaa eteenpäin.

Itse ajattelen, että eihän sen tarvitse lakata kokonaan. Mutta kenties olisi hyvä olla joku paikka, jossa käydä näitä pitkiä, kyllästyttäviä keskusteluja kun nyt on todettu niiden täällä olevan kinastelujen aloittamisen syy. Ja tavallaan kyllä ymmärränkin, että on pitkästyttävää seurata kahden tai kolmen keskustelua pitkillä viesteillä.

Mutta mittani on nyt minullakin täynnä tätä mp on sitä ja mp on tätä. Mennään yksityiselämän puolella ja valitetaan, miten vääristelen, kun yritän käydä keskustelua siitä, mitä oikeastaan kukakin niistä useista, jotka minun viestejäni lainaavat ja kysymyksiä esittävät, oikein nyt tarkoittaa. Ja jos en arvaa oikein, kuka anoista esitti mitäkin, tullaan vääntämään tasaisesti, että en anna periksi ja tahallisesti sanoja vääntelemällä ja taitavalla kirjoittelulla haluan loukata juuri tätä nimenomaista anoa. En ole halunnut, enkä halua. 

Kuurankukka, ymmärrän, että on rasittavaa luoda sposti, sillä omaasi et varmasti halua käyttää, mutta oikeastaan se olisi ainut, mitä tarvitsee tehdä + lähettää viesti Liekin antamaan osoitteeseen. Muu hoituu itsestään, eikä sillä tarvitse päätä vaivata, tämän uskallan Liekin puolesta luvata!

Emme kuitenkaan täällä ehkä sano lopullisia hyvästejä, sentään.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Siinä M36 paapomisessa oli avainsana se, että petti Tyttistä entisen vaimonsa kanssa, teki jopa lapsenkin samaan aikaan. Jos olisi ollut kuvio toisin päin niin voi veljet ja sisaret, olisi taputeltu päähän jakoavaimella. 

M36 sai joiltain kyllä hieman kritiikkiä, mutta olen samaa mieltä, kummallisen lempeästi suurimmalta osin kohdeltiin, jopa ihasteltiin valintojaan. Kuinka hyvin on kaikesta huolimatta osannut hoitaa asioitansa jne. Häntähän on tänne välillä kaivattu kertomaan kuulumisia. 

 

Voi olla että lähtöasetelma oli monen mielestä kutkuttava. Ex-vaimon revanssi, ensimmäinen on aina se ykkönen. Jotain sellaista.

M36 myös asetteli sanansa niin että tuli aina vähän voidelleeksi kanssakirjoittajia. Itseasiassa nyt kun mietin niin tuli mieleen chatgpt! Se on aina niin äärikohtelias ja huomaavainen; olipa erinomainen kysymys..hieno idea..onpa mielenkiintoinen ajatus..jne

Vierailija kirjoitti:

12263 en saa jostain syystä lainattua kommenttiasi. Kun itse on kärsinyt masennuksesta aikoinaan tuli heti mieleen entä jos mies on todella masentunut? Moni masentunut pystyy toimimaan kyllä arjessa ihan normaalisti, mutta elämä on ilotonta puurtamista. Juuri tuommoista että mikään suoritus ei riitä, eikä positiviisia sanoja ole helppo saada irti. Ja välillä väsymys ottaa otteen jolloin ei välttämättä jaksa edes kumppania.

Ovatko he puhuneet tuosta masennuksesta, osaatko sanoa?

Mietin myös, että jos miehellä on riitaiset välit ex-vaimon kanssa tai hän painostaa tai syyllistää, niin se vaikuttaa mielialoihin. Onko hiljattain eronuut ja tunteeko mies huonoa omaatuntoa erosta tai lasten voinnista tms? Nämä vaikuttavat ja silloin saattaa olla, ettei jaksa pitää yhteyttä. En puolustele miestä, kerron vain omista hiukan vastaavista kokemuksista erään miesystävän kanssa. Jos vain mahdollista niin yrittää keskustella miehen kanssa esimerkiksi juuri miten nuo asiat vaikuttavat mielialaan ja jaksamiseen. Kannattaa myös kertoa miehelle, että jos on sellainen tilanne, ettei jaksa tavata niin ainakin laittaa viestiä ja pitää yhteyttä. Ei ehkä joka päivä, mutta kuitenkaan kovin pitkää väliä pidä. 

Kiitos MaratonParkuja, viesti tuli perille! :)

Kuurankukkaa (ja kaikkia muitakin!) kannustaisin myös kovasti kokeilemaan. Oletan että kaikilla on käytössään sähköposti joka tapauksessa. Normaalitiliä en kannusta käyttämään tähän tarkoitukseen, mutta uuden luominen on helppoa. Minullakin on nyt gmailissa hetken aikaa 5 eri tiliä eri käyttötarkoituksiin... Kun antaa vielä vaihtoehtoisesti todet tiedot itsestään tilin luomisen yhteydessä, pienentää edelleen riskejään. Ja osoitteeseen ei luonnollisesti mitään sellaista, mistä voisi päätellä oikeaa henkilöllisyyttä.

Jos ei halua tökkiä tietojaan Googlelle, niin suosittelen sveitsiläistä laatua eli Proton Mailia (https://account.proton.me/mail). Lisätietoja Protonista löytyy täältä: https://proton.me/ . 

Kun luo erillisen tilin, on etuna myös se, että sen voi varata pelkästään tämän keskustelun seuraamiseen. Ei tarvitse etsiä viestejä muun postin seasta.

Itse en ollutkaan aikaisemmin käyttänyt gmailin listatoimintoja, kiitos Sinilinnulle vinkistä! Luon siis listan, ja viestit lähetetään tuon listan osoitteeseen, ei yksittäisille osoitteille. Lähettäessä osoite kuitenkin taitaa näkyä, ja adminina tiedän sen toki, jos toimintamalli on sama kuin muissa ohjelmissa.

Tässä välissä tuli anolta ketjuun taas hyvä keskustelunavaus, ja toivon että palstakin jatkaa elämäänsä. On antanut minullekin paljon.

Mutta me turhantärkeät selkääntaputtelijat voimme listan avulla aina välillä vetäytyä dramaattisille tauoillemme hakemaan tyhjään elämäämme tarkoitusta vaikka sitten lähettelemällä sähköpostia toisillemme. Ja ottaa vähän etäisyyttä, jos keskustelu täällä ylittää kipukynnyksen.

-Liekki

Voi että kun osus ja uppos. Mun ystävällä oli aivan samanlainen vaiheilija miehenä ja joo, masennustakin oli ja riitaisat suhteet lasten äidin kanssa kun se on niin vaikea ihminen. Masennus ei kuitenkaan estänyt chattaamasta toisen naisen kanssa, josta tulikin sit lennosta seuraava virallinen seurustelukumppani. Mieshän ei tietenkä ollut tehnyt mitään väärää kun olihan hän yhden monist epsioideistaan yhteydessä sanonut että suhteesta puuttuu "jotain". Myöhemmin selvis että sama kuvio oli toistunut jo aiemmassa suhteessa. Pistää miettiin mikä oli lopulta totuus siinäkin et välit lasten äitiin on huonot...

Itse en jaksaisi lähteä kikkailemaan jonkun uuden sähköpostihässäkän kanssa. Ihan hyvin voi täällä valmiilla palstalla jatkaa. Hetken päästä pöly on laskeutunut ja eivät ihmiset muista mistä viimeksi on kinasteltu. Emme me täällä juttuinemme, oli ne pitkiä tai lyhyempiä, niin kiinnostavia ja tärkeitä persoonia ole. Hiukan suhteellisuudentajua nyt kehiin. Mutta jos joitain tuollainen uusi systeemi kiinnostaa niin selvä juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Voi että kun osus ja uppos. Mun ystävällä oli aivan samanlainen vaiheilija miehenä ja joo, masennustakin oli ja riitaisat suhteet lasten äidin kanssa kun se on niin vaikea ihminen. Masennus ei kuitenkaan estänyt chattaamasta toisen naisen kanssa, josta tulikin sit lennosta seuraava virallinen seurustelukumppani. Mieshän ei tietenkä ollut tehnyt mitään väärää kun olihan hän yhden monist epsioideistaan yhteydessä sanonut että suhteesta puuttuu "jotain". Myöhemmin selvis että sama kuvio oli toistunut jo aiemmassa suhteessa. Pistää miettiin mikä oli lopulta totuus siinäkin et välit lasten äitiin on huonot...

 

Voihan olla tuokin kyseessä. Mutta ei nyt ihan varmasti voida tietää onko tämä mies tuon kaltainen tyyppi. Liian kyyninen ei pidä olla. Mutta ei tietysti liian sinisilmäinenkään. Nämä ovat vaikeita asioita kun jokainen ihminen ja tapaus on omanlaisensa. Liikaa ei pitäisi luottaa muttei liikaa maalata pirujakaan seinille. 

Hei Liekki,

tulen mukaan myös, mutta varmaan vasta alkuviiviikosta.

Elän tällä hetkellä vain kännykkäni varassa, tietokoneeni hajosi jo 2 kk sitten. En piru vie ole saanut hankittua uutta ja ihan nolona myönnän, että aiheuttaa harmaita hiuksia jo se miten saan uuden koneen käyttökuntoon. Vanhaan jäi muutenkin kaikki, ei vaan suostunut enää käynnistymään. Ja Huom! teen kaiken työni tietokoneella ja pärjään kyllä todella ison kasan ohjelmia kanssa, mutta työkoneeni on vain työtäni varten. Aina on koneet tulleet itselleni valmiina, niin töissä kun yksityisessä elämässä (kiitos exän). Tämä yksi syy.

Toinen syy on se, että yritän nyt saada palkkaa työstä päivällä (tuntipalkka tehdystä työstä). Mökkimies on yli viikon luonani niin keskityn iltaisin ihan muihin juttuihin. Usein kun täällä palstalla pörrään päivisin niin teen iltamyöhään töitä.

Mutta siis mukaan tullaan kyllä.

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että kun osus ja uppos. Mun ystävällä oli aivan samanlainen vaiheilija miehenä ja joo, masennustakin oli ja riitaisat suhteet lasten äidin kanssa kun se on niin vaikea ihminen. Masennus ei kuitenkaan estänyt chattaamasta toisen naisen kanssa, josta tulikin sit lennosta seuraava virallinen seurustelukumppani. Mieshän ei tietenkä ollut tehnyt mitään väärää kun olihan hän yhden monist epsioideistaan yhteydessä sanonut että suhteesta puuttuu "jotain". Myöhemmin selvis että sama kuvio oli toistunut jo aiemmassa suhteessa. Pistää miettiin mikä oli lopulta totuus siinäkin et välit lasten äitiin on huonot...

 

Voihan olla tuokin kyseessä. Mutta ei nyt ihan varmasti voida tietää onko tämä mies tuon kaltainen tyyppi. Liian kyyninen ei pidä olla. Mutta ei tietysti liian sinisilmäinenkään. Nämä ovat vaikeita asioita kun jokainen ihminen ja tapaus on omanlaisensa.

Ei tietysti pitäis. Mut herää kysymys kuin kauan on hyvä kattellakaan tollasta menoa jos menos on jo kolmas vuosi ja mitään positiivist signaalia ei tule mistään. Oon ehkä kyyninen, mut aina palaa mieleen SATC ja Miranda: He's just not that into you.

Onko kellään sellasta kokemusta et ON/OFF suhteesta missä yks jahtaa ja toinen välttelee, ois tullut pitkän päälle normaalin hyvä suhde?

Vierailija kirjoitti:

Itse en jaksaisi lähteä kikkailemaan jonkun uuden sähköpostihässäkän kanssa. Ihan hyvin voi täällä valmiilla palstalla jatkaa. Hetken päästä pöly on laskeutunut ja eivät ihmiset muista mistä viimeksi on kinasteltu. Emme me täällä juttuinemme, oli ne pitkiä tai lyhyempiä, niin kiinnostavia ja tärkeitä persoonia ole. Hiukan suhteellisuudentajua nyt kehiin. Mutta jos joitain tuollainen uusi systeemi kiinnostaa niin selvä juttu. 

Olisin samaa mieltä, mutta pitkään tässä olleena on pakko todeta, että se pöly aina laskeutuu hetkeksi. Ja ottaa taas uudet kierrokset. Olen todella kyllästynyt siihen. Voipi olla, että kun me tietyt nimimerkilliset kirjoitamme täällä vähemmän niin ketju pysyy siistimpänä. Ärsytykset on poissa.

Eikä tuo yksityinen ryhmä tarkoita ainakaan minulla sitä, että en olisi edelleen kiinnostunut mitä täällä kirjoitetaan.

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Onpa todella sääli, jos tämä ketju lakkaa tällä tavalla. Minulla on ollut syyni sille, että haluan pysyä anonyymina. En myöskään missään tapauksessa liittyisi esimerkiksi Telegramiin turvallisuussyistä. En ole myöskään teknisesti niin taitava, että edes ymmärtäisin tuota sähköpostiasetuksista käytyä keskustelua. Jään luultavasti pois listalta.

Mielelläni jatkaisin täällä keskustelua. Olen kyllä poistunut aika ajoin kun meno käy liian asiattomaksi. En jää sellaiseen ilmapiiriin jatkossakaan.

Tässä ketjussa on kuitenkin ollut todella hyvää keskustelua vuosien varrella ja selvästi ketjulla on ollut myös merkitystä monen elämään. Sen vuoksi on todella harmillista, jos keskustelu lakkaa kokonaan.

Kuurankukka

 

Minäkin pysyisin mieluummin täällä ja luotan siihen, että keskustelu palaa jälleen kuohunnan jälkeen asiallisesti, niinhän se on aina tehnyt.

Olen nauttinut paljon etenkin tiettyjen kirjoittajien ajatusten lukemisesta, ollaan sitten oltu samaa tai eri mieltä. Väittely ei kiinnosta, mutta erilaiset, hyvin perustellut näkökulmat kyllä. Ne avartavat. Elämänkokemukset kiinnostavat, ja vaikeiden ihmissuhdekuvioiden eteneminen ja ratkaisut. Ihmisten tunteet noissa tilanteissa. Toisten kannustaminen ja tukeminen. Hellävarainen herättely, jos vaikuttaa siltä, että joku on unohtanut vaaleanpunaiset silmälasit nenälleen tai kulkee laput silmillä eikä näe sitä, mikä muille näyttäytyy ilmiselvänä. Ja jollei herättelyt auta, niin tuetaan silti. Meillä kaikilla on kuitenkin oikeus omiin virheisiimme. Niistä oppii.

Toivon edelleen, että tänne ilmestyisi myös uusia elämäntarinoita tai palaisi takaisin niitäkin, jotka ovat aiemmin jakaneet kokemuksiaan ja ajatuksiaan kanssamme mutta jääneet määrittelemättömän pituiselle tauolle. 

Olen samaa mieltä 28 v kanssa, että enää ei oikein jaksa uskoa siihen, että omiin viesteihin suhtauduttaisiin neutraalisti, vaan ne saavat pölyn nousemaan. Olen saanut myös ihan hyvää kriittistä palautetta viesteistäni, se tulee aina tarpeen, vaikka onkin tietysti myös hankala pala ottaa vastaan. 

Mutta kun sen negatiivisen palautteen sanominen ei lopu millään vastaantuloilla, myöntelyillä tai suorilla anteeksipyynnöillä koen hedelmättömäksi enää edes yrittää. Ja kun siihen aletaan liittää henkilökohtainen elämäni työkavereineen, alkaa menemään absurdin puolelle jo.

Kuten sanon, tämän teen yllättävän raskain mielin. En olisi uskonut, että mieli on näinkin matalana. Mutta tosiaan, jos keskustelu nyt elpyy, toki minäkin sitä seuraan. Mutta erittäin harkiten, jos lainkaan, aavistan kirjoitella.

T: MaratonParkuja