Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (13327)
Oon miettinyt onko kyseessä toimittaja tai mode, ja miksi? Ketjusta ei ole taidettu poimia mitään artikkelien aiheitakaan. Joku käyttäytymistutkija? Tekoälyn avulla? Ketä kiinnostaisi riittävästi hämmentää ja luoda vastakkainasettelua johonkin anonyymiin suhdekeskusteluun, että jaksaisi vaivautua? Vai pari hyvin yksinäistä ihmistä joille härkkiminen ja ärsyttäminen on ajanvietettä. En osaa sanoa mutta outoa on.
Tutkija-toimittajana voin sanoa, ettei realismia ole toimittaja eikä tutkija. Tuo boldattu pari hyvin yksinäistä ihmistä joille härkkiminen ja ärsyttäminen on ajanvietettä. Ja välillä huvikseen skrivailla ja brassailla, kun kivaa viihdettä kuulema. Ovat jossain vaiheessa muistelleet jotain aikaisempaa vauvalla kirjoittavaa naista legendana. Kertoo aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näen hukassa tilanteessa paljon samaa k omassa erossa kauan sitten. Oltiin yhdessä ollessani 16-37. Suhde oli aikalailla väljähtynyt viim ehkä 4 vuotta. Tavallista arkea, ei mitään mikä olis työntänyt pois tai mitään mikä olis vetänyt muuallekaan. Turvallista ja tuttua, taloudellisesti pyyhki hyvin, molemmilla omat harrastukset, yhteinen kaveripiiri, läheiset välit appivanhempiin jne. Molemmat tiesi ettei suhde oo enää mitä joskus ennen, eikä kumpikaan tehnyt oikein mitään et asiat ois parantuneetkaan.
Rakastuin kaveriini. Halusin erota. Ex suostui tietysti eroon mutta näki että se otti koville. Hänellä oli pelko ettei löydä enää ketään. Tai että ei tule taloudellisesti toimeen. Pelkkää luopumista eikä mitään hyvää tilalle. Hän toivoi pitkään että mieleni vielä muuttuisi ja palattaisiin entiseen. Oli allapäin, taisi juodakin liikaa. Harmitteli usein miten hänen unelmat tulevaisuuden suhteen ei toteutuneetkaan.
Kunnes. Tinderistä löytyi ihminen joka ei ihan osunut exän speksiin mutta tapaamisesta #1 oli niin hauskaa ja luontevaa, että parin kk päästä muuttivat yhteen ja vuoden päästä ex, joka ei ollut kpskaan naimisiinmenevää tyyppiä, meni vihille. Hän myöhemmin sanoi mulle että nyt hän tietää miltä aikuinen rakkaus tuntuu, rakastaa ja tulla rakastetuksi sellaisena kuin on.
Tämä oli ihanaa luettavaa! Niin se rakkaus saattaa yllättää aikuisenakin, jos sen uskaltaa ottaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Ovat jossain vaiheessa muistelleet jotain aikaisempaa vauvalla kirjoittavaa naista legendana. Kertoo aika paljon.
Mitä tarkoitat tällä? Kuka legenda?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hukassa myöntyi suhteen avaamiseen, mutta mies on muuttanut sääntöjä keskenään pitkin matkaa. Ensin sääntökirjassa seisoi, että ei mitään tunteita tietenkään. Sitten tämä sivusuhdenainen oli ihan kaveri, ei mitään tunteita kumpaankaan suutaan. Sitten naisella jotain, mutta ei miehellä nyt tokikaan. Ja nyt ollaankin jo sitten aivan sekaisin siitä, mitä tunnetaan ja ketä kohtaan. Ja sen sijaan, että mies olisi tunteiden ilmetessä ryhdikkäästi päättänyt kokeilunsa, on jääty limboon pyörimään ja kiinni valehtelusta myös.
Tuntuu itsestä ihan käsittämättömältä, että joku voi antaa miehelleen ihan luvan käydä panemassa muita naisia, kunhan ei tunne heitä kohtaan mitään. Mikä järki tuommoisessa on? Ensinnäkin siinä on suuri tautien ja bakteerien riski ihan sille vaimolle, toisekseen saa olla varma, että totta kai niitä tunteita kehittyy jossain kohtaa, jos ei miehelle, niin sitten sille sivuhoidolle. Onko tuommoiset vaimot niin kiinni siinä yhteiseksi tehdyssä elämässään, että pitävät siitä kiinni jopa tuolla tavalla, että okei, mies saa panna muita, kunhan ei vain kuitenkaan erota ja pidetään tää kotitalo ja elellään täällä.
Yksi psykologi sanoi, että avoin suhde ei ole toiminut yhdelläkään pariskunnalla, joka on hänen vastaanotolleen tullut.
Avoin suhde ei kyllä ole minunkaan juttuni. Minulle tulee mieleen Hukassan tapauksessa, että voisi olla kyse ihan myös avaramielisen ihmisen arviointivirheestä.
Kuitenkin suhteessa, pelisääntöjen pitäisi olla molemmille ok. Eli jos tuollaiseen kokeiluun on kerran suostunut, niin se ei todellakaan tarkoita, että se pitäisi sen jälkeen aina hyväksyä. Voi sanoa, että tämä ei käykään minulle. Mutta uskoisin, että Hukassan oman osuuden takia (suostui alunperin avoimeen suhteeseen) , ja kun kaikki menikin sitten ihan pieleen, niin se on myös yksi syy, miksi hän ei koe voivansa olla niin tiukka asiassa. Ymmärrän senkin.
Nyt on kuitenkin nyt, ja pitää toimia nykytilanteen perusteella. Tilanne on muuttunut paljon alkuperäisestä avoimesta suhteesta hyvin pitkälle, eikä mies ollut ainakaan pitkään toviin edes rehellinen, ei varmasti itselleenkään, eikä Hukassalle. Tiukkakin saa olla. Aikamoinen sotku kyllä kaikkinensa. Hukassa vaikuttaa kyllä ihanalta ihmiseltä ja toivon, että asiat ratkeaisivat lopulta parhain päin. Miten se sitten onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi aktiiveista on käyttänyt hyvin erikoista kieltä, mistä aina tunnistan hänen anonyyminäkin olevat kommentit. Draaman kaari on lattea ja aina tulee joku uusi hahmo uusine ongelmineen, joista sitten kommentoidaan. Ei kovin omaperäistä vaan erittäin epäuskottavia juttuja ollut.
Siis luuletko, että täällä on joku ihminen, joka kirjoittaa tänne myös keksittyjä tarinoita?
En ole sama mutta olen siitä melko varma. Meidän teini kirjoittaa tekoälyllä kauhustooreja someen ja teksti on todella saman kuuloista kuin täällä jotkut kirjoitukset.
Olen itsekin sitä ikäluokkaa joka on oppinut koulussa kirjakielen ja lukenut paljon kirjallisuutta, mutta siinä on vielä AI generoituun joku ero. Tekoälyteksti on vähän välitöntä yleiskieltä, johon pitää "värit" pyytää erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon miettinyt onko kyseessä toimittaja tai mode, ja miksi? Ketjusta ei ole taidettu poimia mitään artikkelien aiheitakaan. Joku käyttäytymistutkija? Tekoälyn avulla? Ketä kiinnostaisi riittävästi hämmentää ja luoda vastakkainasettelua johonkin anonyymiin suhdekeskusteluun, että jaksaisi vaivautua? Vai pari hyvin yksinäistä ihmistä joille härkkiminen ja ärsyttäminen on ajanvietettä. En osaa sanoa mutta outoa on.
Tutkija-toimittajana voin sanoa, ettei realismia ole toimittaja eikä tutkija. Tuo boldattu pari hyvin yksinäistä ihmistä joille härkkiminen ja ärsyttäminen on ajanvietettä. Ja välillä huvikseen skrivailla ja brassailla, kun kivaa viihdettä kuulema. Ovat jossain vaiheessa muistelleet jotain aikaisempaa vauvalla kirjoittavaa naista legendana. Kertoo aika paljon.
Tai jossain ylislangalla sovittu että käydään porukassa aina joutaessa hämmentämässä vanhojen a k k o jen ketjua? Sehän tuon peukkutehtailun motiivi on- saada joku hermostumaan että mitä minä nyt muka sanoin kun alanuolia sataa, eikö täällä saa olla mistään vakkareiden kanssa eri mieltä.
Mulla on yhden yön tapahtumien pohjalta oma epäilykseni kuka on vpn-nuolittaja. Saattaisi työskennellä vuorossa jonkinlaisena päivystäjänä. Valvomossa tmv.
Mennyt vähän maku koko keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Välillä mietin, juuri tuosta aggressiivisesta asenteesta johtuen, että onko kyseessä jonkun avovankilan porukka, psykiatrisen osaston vai minkä yksikön."
Yks vakkareista kirjoitti kerran, että miehensä vei tai haki hänet psykiatrisesta hoidosta. Siitä voisi löytyäkin yhteys kirjoittajien välillä. Ja avio-ongelmat oli hälläkin puheena.
Minä puolestani ihmettelen, miten joku jättää omat vuodatuksensa vuosiksi palstalla näkymään. Ja on kertonut vielä läheisilleenkin tästä ketjusta. Tämä minulle tuli mieleen, kun luin omia päiväkirjojani, siis sähköisiä, jotka tallensin sitten vain tikulle muistoksi. Siinä on myös yksi suhde mukana kirjoitettuna ja näin jälkeen päin olin ihan, että apua. Että en pysty ymmärtämään, että omat tunnevuodatukset jättäisin vielä julkisuuteenkin, kun en itsekään niitä enää haluu kelata. Meitä on moneksi. Siis mun kirjoituksia ei ole kukaan muu lukenut. Paitsi on siinä sisällä useamman vuoden viestailut ja kirjeet rakastetun (ex) kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sallitte harmittoman leikkimielisen spekun:
Kuurankukka on taatusti opettaja. Yläkoulussa tai lukiossa. Jotain reaaliainetta.
MP voisi olla osastonhoitaja. Tai ensihoitaja.
28 työskentelee vakuutusyhtiössä tai taloushallinnossa.
Ap lienee kampaaja tai miksei lähihoitaja, muttei vuorossa kuitenkaan.
Hukassa voisi olla varhaiskasvatuksessa.
Liekki on vaikea, ehkä taustalla yo-opintoja muttei välttämättä työssä ainakaan juuri nyt. Ehkä kuntoutuja.
Käpybara työskentelee varmaan melko yksin. Kirjastossa? Jonkun toimiston hoitajana?
Kuurankukka on kirjoittanut, että on rikkonut lasikaton. Oisko lasimestari?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuurankukka on kirjoittanut, että on rikkonut lasikaton. Oisko lasimestari?
Rakennusalalla siis.
Vierailija kirjoitti:
Kuurankukka on kirjoittanut, että on rikkonut lasikaton. Oisko lasimestari?
No rehtori sitten :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuurankukka on kirjoittanut, että on rikkonut lasikaton. Oisko lasimestari?
No rehtori sitten :D
"Kielitoimiston sanakirja antaa lasikatto-sanalle seuraavan merkityksen: "Asenteista ja perinteistä muodostuvasta esteestä, joka vaikeuttaa naisen t. jkn vähemmistöön kuuluvan uralla etenemistä." Wikipedian mukaan "lasikatto on kielikuva, joka kuvaa näkymätöntä estettä, joka estää jotain väestöryhmää nousemasta hierarkiassa. Esteellä tarkoitetaan ylimääräistä työtä, jota naiset tai vähemmistöt joutuvat tekemään päästäkseen samaan asemaan kuin vastaavassa asemassa oleva mieshenkilö työelämässä ja myös työelämän ulkopuolella."
Usein lasikatolla tarkoitetaan kielenkäytössä juuri naisten etenemisen esteitä. Lasikatto murtuu esimerkiksi kun nainen ensi kerran nousee johtavaan asemaan jollakin aikaisemmin hyvin miehisenä tunnetulla alalla. Tässä merkityksessä lasikatto-termiä käytettiin jo 1970-luvulla.
Asenteiden, ennakkoluulojen ja perinteiden muodostamien näkymättömien esteiden kuvaamiseen lasikatto on aika osuva sana. Lasin läpi näkee, mutta se estää pääsyn toiselle puolelle."
Kielitoimiston sanakirja
https://www.kirjastot.fi/kysy/kun-jotakin-historiallista-tapahtuu-saate…
Vierailija kirjoitti:
"Välillä mietin, juuri tuosta aggressiivisesta asenteesta johtuen, että onko kyseessä jonkun avovankilan porukka, psykiatrisen osaston vai minkä yksikön."
Yks vakkareista kirjoitti kerran, että miehensä vei tai haki hänet psykiatrisesta hoidosta. Siitä voisi löytyäkin yhteys kirjoittajien välillä. Ja avio-ongelmat oli hälläkin puheena.
Yx vois sit olla Mildred Ratched, jos ymmärrätte.
Herranjesta että on porukka sekaisin. Menkää sinne omille osastoillenne hakemaan ne pillerit. Aivan sairasta.
No hei vaan taas kaikki:-) Pakko sanoa, että hämmästyn oikeasti aina, kun luen tätä ketjua. Miten joku voi olla noin kiinnostunut tekemään arvioita meistä, jotka todellakin vain olemme ajautuneet kirjoittelemaan tähän ketjuun. Toisaalta kyllä mietin, mikä minutkin sitten saa toistuvasti kirjoittamaan.
En ole hoitoalalla todellakaan, empatiakykyni ei riittäisi moiseen. Hämmentävää, jos joku muuta kirjoituksieni perusteella kuvittelee!
Paljonkin olisi oikeastaan sanottavaa, mutta jääköön nyt.
T: MaratonParkuja
Vierailija kirjoitti:
No hei vaan taas kaikki:-) Pakko sanoa, että hämmästyn oikeasti aina, kun luen tätä ketjua. Miten joku voi olla noin kiinnostunut tekemään arvioita meistä, jotka todellakin vain olemme ajautuneet kirjoittelemaan tähän ketjuun. Toisaalta kyllä mietin, mikä minutkin sitten saa toistuvasti kirjoittamaan.
En ole hoitoalalla todellakaan, empatiakykyni ei riittäisi moiseen. Hämmentävää, jos joku muuta kirjoituksieni perusteella kuvittelee!
Paljonkin olisi oikeastaan sanottavaa, mutta jääköön nyt.
T: MaratonParkuja
Tuota minäkin ihmettelin ja naureskelin, mutta tuo arvio kertoo lähinnä tekijästään, jonka mielestä naiset työskentelevät aina naisvaltaisilla aloilla eikä kykene kuvittelemaan muita mahdollisuuksia. Muista kirjoittajista en tiedä, mutta minun kirjoitukseni ovat ainoastaan oman älyni tuotoksia :D
Tähkäpää
"Tuota minäkin ihmettelin ja naureskelin, mutta tuo arvio kertoo lähinnä tekijästään, jonka mielestä naiset työskentelevät aina naisvaltaisilla aloilla eikä kykene kuvittelemaan muita mahdollisuuksia. Muista kirjoittajista en tiedä, mutta minun kirjoitukseni ovat ainoastaan oman älyni tuotoksia :D"
Minulla taas älyttömyyteni :D
Joku tuossa taas keksi omasta päästään tarinan nimimerkillisen psykiatrisesta hoidosta. Itse en ainakaan muista tällaista lukeneeni, ja näissä asioissa minulla on melko hyvä muisti. Oli asia miten oli, pidän edelleen äärimmäisen vastenmielisenä sitä, että ammattilaisavun hakeminen mielenterveyden ongelmiin esitetään negatiivisessa valossa.
Tänä aamuna oli juttu Hesarissa Emil Ruusuvuoresta, joka avautui kokemastaan ahdistuksesta ja itsetuhoisuudesta. Kunnia Ruusuvuorelle, joka omilla kasvoillaan poistaa stigmaa. Nuorena hyvännäköisenä miehenä, joka pelaa lajiaan (tennis) maailman huipulla, hän on omiaan muistuttamaan siitä, että mielenterveyden ongelmat koskevat kaikkia. Eivätkä ole merkki huonosta ihmisyydestä.
Huutia siis trollille, jonka kannattaisi ehkä itse käydä vähän juttelemassa jossain. Vähän pisti nimittäin silmään, että täällä on lauantai-ilta käytetty spekuloimalla nimimerkillisiä ja heidän tekemisiään. Ihan näin mielenkiintoinen en kuvitellut olevani.
Terveisiä osastolta,
Liekki
Siis luuletko, että täällä on joku ihminen, joka kirjoittaa tänne myös keksittyjä tarinoita?