Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Niin se vaan minun poikani tänään kahden viikon reissuun lähti, ei olla näin pitkää aikaa erossa oltu. Lähtiessään piti oikein pitkään halata ja poika + isä (tuli heittämään kentälle) huokasivat syvään jolloin totesin, että en sentään itke. Olen nyt sitten tehnyt töitä ja siivonnut, kun kukaan muu ei ole sotkemassa pariin viikkoon.

Huomenna lähden mökkimiehen luokse, teen etänä töitä perjantaina Hänen luonaan. Olemme nähdessämme yleensä viettäneet sen vuorokauden yhdessä ja olin tulossa jo perjantai illaksi kotiin, mutta mökkimieheltä tuli viesti, että varaa niitä vaihtovaatteita kuitenkin sunnuntai iltaan saakka (To-Su). Hämmästyin, mutta miksi ei. Eihän minua kukaan täällä kotona odota ja toisaalta ihana päästä täältä välillä poiskin.

Ja kesäkin tuntuu ihanalta, eli lähden viikoksi etelään, jouduin hieman kajoamaan säästöihin, jotta sain tuon pojan matkan + oman matkan hoidettua. Mutta ennen reissasin pari kertaa vuodessa ja olen kovasti sitä kaivannut. Vuoden 2019 jälkeen en ole lentänyt mihinkään.

Ilo on palannut pikkuhiljaa elämääni.

Tänään exä oli tässä reilu puolisen tuntia ja huomasin Hänen katselevan minua pitkään, hieman surullisen oloisena. Keksi syitä tulla huomenna käymään, mutta sanoin, että minulla tosi paha päivä töissä (kokousta kokouksen perään) ja että lähden heti kun pystyn niin reissuun. Ei kysynyt mitään, en tiedä mitä olisin vastannut.

Keitän nyt kupin kahvia ja pakkaan + nautin tästä olotilasta juuri nyt.

Ihanaa kesäiltaa.

28 v yhdessä kirjoitti:

Niin se vaan minun poikani tänään kahden viikon reissuun lähti, ei olla näin pitkää aikaa erossa oltu. Lähtiessään piti oikein pitkään halata ja poika + isä (tuli heittämään kentälle) huokasivat syvään jolloin totesin, että en sentään itke. Olen nyt sitten tehnyt töitä ja siivonnut, kun kukaan muu ei ole sotkemassa pariin viikkoon.

Huomenna lähden mökkimiehen luokse, teen etänä töitä perjantaina Hänen luonaan. Olemme nähdessämme yleensä viettäneet sen vuorokauden yhdessä ja olin tulossa jo perjantai illaksi kotiin, mutta mökkimieheltä tuli viesti, että varaa niitä vaihtovaatteita kuitenkin sunnuntai iltaan saakka (To-Su). Hämmästyin, mutta miksi ei. Eihän minua kukaan täällä kotona odota ja toisaalta ihana päästä täältä välillä poiskin.

Ja kesäkin tuntuu ihanalta, eli lähden viikoksi etelään, jouduin hieman kajoamaan säästöihin, jotta sain tuon pojan matkan + oman matkan hoidettua. Mutta ennen reissasin pari kertaa vuodessa ja olen kovasti sitä kaivannut. Vuoden 2019 jälkeen en ole lentänyt mihinkään.

Ilo on palannut pikkuhiljaa elämääni.

Tänään exä oli tässä reilu puolisen tuntia ja huomasin Hänen katselevan minua pitkään, hieman surullisen oloisena. Keksi syitä tulla huomenna käymään, mutta sanoin, että minulla tosi paha päivä töissä (kokousta kokouksen perään) ja että lähden heti kun pystyn niin reissuun. Ei kysynyt mitään, en tiedä mitä olisin vastannut.

Keitän nyt kupin kahvia ja pakkaan + nautin tästä olotilasta juuri nyt.

Ihanaa kesäiltaa.

Voi miten tuli hyvä mieli puolestasi tätä lukiessa!

Kiva että ilo on palannut ja saat taas nauttia elämästä. Ja aivan ihanaa myös kuulla, että saat nyt nauttia mökkimiehen seurasta ja huomiosta useamman päivän.  Et kerkiä poikaakaan niin kovasti kaipalilemaan kun on muuta tekeistä ja muut maisemat.

Pitäkää hauskaa ja nauttikaa!

Mahtavaa 28!

Aivan ihana kuulla noin mukavia kuulumisia sinulta.

Olen tosi iloinen puolestasi.

Nauti nainen, nauti. Täysillä, olet sen ansainnut!

Minustakin alkaa tuntumaan sille, että tuuli on vihdoin kääntynyt positiivisen puolelle, ja elämässä alkaa tulla iloisia yllätyksiä! Tapahtumaan jotain positiivista, ei vaan niitä kurjia iskuja. Todennäköisesti työkuvioissa tapahtumassa hyvä asia.

Ap

Kiitos ihanista viesteistä.

On outo olo taas tuntea elävänsä, on outoa kun huomaa, että osaa olla iloinen pienistäkin asioista ja että hymyilyttää ja että rinnassa välillä ihan onnen tunteitakin.

Mietin milloin tämä tapahtui ja kyllä se exälle puhuminen / ratkaisun tekeminen molempien puolesta vei valtavan taakan pois, se oli todellinen irti päästäminen. Toki mökkimiehen tapaaminen teki hyvää ja tekee vieläkin, niin viisaita keskusteluja ja mies joka ei pelkää puhua mistään, puhutaan ihan kaikesta juuri niinkuin ne on. Ja kieltämättä toisen ihmisen läheisyyskään ei huonolta tunnu. Ko. mies tuli sopivasti ja herätti jostain surusta, vaikka en minä haaveile meistä paria. Olen myös onnellinen, että pääsin vauhtiin, käyn pitkillä kävelyilla, ihanissa hemmotteluhoidoissa (sain 50v lahjaksi), sain ihan huippuseuraa reissuun (naispuolista) jne.

En olisi vielä 2,5 kk sitten kuvitellut sanovani tätä, että nyt jopa tykkään asua lapseni kanssa kaksisteen, en varmaan enää ikinä muuttaisi miehen kanssa yhteen. Ja kuinka monta kuukautta itkin salaa tätä yksinäisyyttä.

Ja Ap on ihana kuulla, että iloisiakin asioita alkaa Sinulla tapahtumaan, muutenkin on niin ihana huomata, että kirjoituksiesi sävy alkaa olemaan ihan uusi.

Ap:n puolesta iloitsen myös, loistavaa että alkaa tulla vihdoin niitä iloisia yllätyksiä sinullekin! Sinäkin olet ne ansainnut, ja uskonpa että kun vauhtiin pääset, niin niitä hyviä yllätyksiä alkaa tulla yhä vain lisää.

Nauttikaa kumpikin tästä hetkestä, Ap ja 28, tulkoon tästä huippukesä kummallekin!

ISO HALI! <3 <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksiä on edelleen.

 Miten pystyt tuohon, jos hän on sanonut, ettei enää rakasta ja haluaa pois?

En tiedä. Välillä ihan ok. Ja välillä tulee todella paha olla ja käytetty olo. Tiedän, että mies on niin läheisyyden kipeä, että hänelle on oikeastaan se ja sama kuka olisi vieressä, kunhan joku on lähellä ja kainalossa ja sitä seksiä saatavilla.

Kait tämä on jotain itsensä kiduttamista. Ja kun kieltäydyn, hän vuosien kokemuksella tietää miten saa minut syttymään, enkä lopulta enää heikkona pysyy sanomaan ei. Ja sitten itken yksin jälkikäteen.

Hyi helvetti. Miksi edes roikut tuollaisessa kutaleessa? Sanoo ettei rakasta sinua enää ja silti vaatii että nukutte samassa sängyssä ja seksiäkin kinuaa vielä. Ei helvetti...

Miten iloisia uutisia sekä 28 että ap! Ihana kuulla, että ilo on palaamassa molempien elämään. Kannatti sitten päästää irti - se oli portti uuteen valoisampaan elämään.

Ap, 28

Palasin just Sodiksesta, elokuvafestarin 38. vuosi🙃😦😔😯😋

Pääni on pyörällä valosta, valvomisesta ja tapaamisesta ihanien ihmisten kanssa.

Siispä toivotankin jo nyt teille molemmille ihanaa Juhannusta ja kaikkea mukavaa🌱

Palaan pikkuhiljaa maan pinnalle tosta leffakuplasta...

Pitkä matka on myös teidän kanssanne yhdessä kuljettu. Uskokaa pois, on ollut erittäin antoisaa minulle, vaikka eri tilanne.

Jippii🌻

Tuumis

Tässä MaratonParkuja, oujee ja jee jee naiset, nythän tämä alkaa kuulostaa!

Noista lapsista: ne on niin fiksua porukkaa, että hekin näkevät, että nyt vasta alkaa olla keskustelun aika. Nyt on aika, kun kaikki ovat saaneet hieman ilmaa ja happea ja toisaalta todellisia asioita alkaa tapahtua. Siis teille, teissä.

Voi miten toivon, että tämä kesä tuo kaikki ne muutokset, joita kaivataan ja haetaan! Ja onhan tämä nyt jo tuoksuineen, kukkineen ja valoisine öineen tuonut iloa ja nautintaa ja Suomen luonnon hellintää.

Vähän sitä tässä nyt kyllä ihmettelen, mihin 28 v miehen rahat hupenee = hänkö ei nyt sitten tullut laskeneeksi, että omillaan asuminen on hieman kalliimpaa kuin kahdestaan vastata menoista? Saa ajattelemaan sitäkin, että minkähän verran 28 v olet ajattelemattasi tullut kuitanneeksi kaikenlaisia piilokuluja, eli semmoisia, jotka ei nyt arjessa tunnu niin isolta, mutta vuodessapa alkavat tuntumaan. 

Pääasia on, että reissuja on tulossa, töissä kivoja muutoksia, kellepä mitäkin!

Tuumiksella ollu kiva reissu. Toivottavasti myös 28:lla.

Minä olin usean päivän tauon jälkeen viestiyhteydessä exän kanssa, lapsiin liittyvissä asioissa. On se uskomaton, miten saa olon heti huonoksi, ihan fyysisesti alkaa oksettamaan. Osaa laittaa semmosia viestejä, että osa niistä näennäisesti ihan ok, varmaan vain minä ymmärrän rivienvälit. Ja osa sitten ihan suoraa syyttelyä. Olen taas ties mitä.

Kesäloman sotkee, juhannusta yrittää sotkea... kaikkea mahdollista. Mä olen osannut varautuakkin tähän. Että se mitä ensin puhuu ja lupaa, ei sitten pidäkkään paikkaansa. Ja kaikki käännetään lapsen toiveeksi.

No, tuntuuhan se todella pahalle, että lapsi ei halua kanssani lomaa viettää aiemmin sopimaamme aikaa. Ja mikä aiemmin oli lapsellekkin ok. On ihan tosi epäonnistunut äiti olo. Mutta toisaalta. Kuten sanoin, osasin tämän jo ennakoida, eikä se enää romahduta mua. Vaikka pahalle tuntuukin.

Mutta, lopulta, vihdoinkin mulla on asianajaja joka hoitaa näitä lasten asioista eteenpäin. Joku sopimus on saatava aikaan, ettei ex pysty lasten välityksellä puuttumaan mun elämään.

Lomat puskee päälle, ja asiat varmaan siirtyy elokuulle, mutta ne on käynnissä kuitenkin.

Eikä mun tarvitse yrittää itse enää sopia sen kanssa. Kaikkihan sujuisi kyllä, jos suostuisin kaikkeen. Ja minä olen se hankala. Aina. Kaikessa.

Se ihminen on tällä hetkellä mun silmissä alinta pohajasakkaa. En arvosta yhtään, en millään tasolla. Välillä vihaan sitä niin paljon. Ja välillä en jaksa edes vihata. On vaan joku ällöttävä limanen maanmatonen.

Ja edelleen mä välillä huomaan epäileväni itseäni. Ne exältä tulevat syytökset pääsee vielä jonkun suojauksen läpi.

Ap

Hienoa ap että olet hankkinut asianajajan!

Pikku hiljaa kaikki järjestyy ja lapset kyllä osaavat ajatella omilla aivoillaan kun ovat kuulleet ja nähneet kaikenlaista.

Hyvää kesää sinulle ja muille tänne kirjoitelleille💐

Hienoa ap, että olet hankkinut asianajajan. Lasten asiat on tärkeää järjestää parhaalla mahdollisella tavalla. Mitä kuuluu 28? Miten meni mökkimiehen kanssa?

Kuurankukka kirjoitti:

Hienoa ap, että olet hankkinut asianajajan. Lasten asiat on tärkeää järjestää parhaalla mahdollisella tavalla. Mitä kuuluu 28? Miten meni mökkimiehen kanssa?

Täällä 28v juuri lopetteli työpäiväänsä.

No, mökkimiehen luona meni vaihtelevasti. Torstai ja perjantai meni todella ihanasti, mutta lauantaissa oli jo outoutta ilmassa ja sunnuntai oli ihan katastrofi. Kotiin kun sieltä pääsin oli hämmennys päällimmäisenä, mies kun heitti minut junalle niin alkoi kuitenkin puhumaan tästä juhannuksestakin. On outoa kun on mies joka puhuu, mutta vielä paremmin kirjoittaa. Niinhän siinä sitten kävi, että sain todella pitkän eroviestin illalla, aikamoisen oksennuksen niskaani tuntemuksista joita olin herättänyt vierailullani. Olin tästä todella hämilläni ja olin kyllä vaistovinani jo lauantaina, että jotain outoa on. No, sunnuntain illan asiaa hieman hämmästelin ja vastasin + kiitin kohtaamisesta ja totesin, että kaikki ok ja hyvää jatkoa. Maanantaina tuli sitten todellakin pitkää viestiä, jossa mies pahoitteli suodattamatonta viestiä joka oli oikein tunteiden oksennus Häneltä. Lopputulos oli kuitenkin, että mies oli pelästynyt omia tunteitaan, oli elänyt aiemmassa parisuhteessaan jo niin pitkään sinkkumaisesti yksin. En viitsi tässä tarkentaa asiaa enempää, mutta on ollut meillä alusta asti puhe, että kumpikaan ei halua eikä etsi parisuhdetta ja vain vietetään mukavaa aikaa yhdessä. Osaa kyllä mies kirjoittaa ja sanoittaa viisaasti, merkitsen siis Hänelle nyt enemmän kuin ajatteli, mutta nostan pintaan myös todella vaikeita tunteita juuri siksi. Miehelle on todella paljon tapahtunut lyhyessä ajassa ja niistä en avaudu enempää. Siinä ensimmäisessä viestissä oli paljon asioita, jotka sai minut kovin mietteliääksi ja totesin miehelle, että on parempi, että käsittelee asioita nyt. Vedetään hetki molemmat happea, että viestiä saa laittaa, että olen täällä, mutta tapailussa juuri nyt ei ole mitään järkeä. Että, ehkä sitten päästin irti jo toista kertaa tänä vuonna.

Hyvillä mielin täällä ollaan, surettaa kyllä täysin yksinäinen juhannus kotona. Kaipaisin niin meren/järven ääreen.

Fiilis ihan ok kuitenkin.

28.6 tulee tarinamme vuosipäivä😯

Skoolaammeko tahoillamme vai sytytämmekö yhden kynttilän?

Ap&28, mitä tehdään?

Juhannusterkut

Tuumis🌻

Tuli vain mieleen että onko AP lasten asioista jo sovittu. Jos ex miehesi jää lähivanhemmaksi voi olla että sinut määrätään maksaan elatusmaksua.

Kiva kuulla 28, miten reissusi meni.

Suuria tunteita olet herättänyt toisessa ihmisessä. Varmaan erosta rikkinäiset kaipaavatkin aikaa omien tunteidensa kanssa.

Mahtavaa, että löytyy mies, joka osaa sanottaa ja kirjottaa tuntemuksistaan.

Tuumis, skoolataanko? Vuosipäivänä? :) Oli kyllä niin erilaiset tuntemukset vuosi sitten. Saatika mitä ollut tässä matkalla. Ja mitä vielä onkaan luvassa, ennen kun kaikki selvää.

Eihän ne lasten asiat vielä ole selviä. Nyt niitä aletaan setvimään. Katsotaan sitten kuinka käy. Ex varmasti tekeekin kaikkensa laittaakseen minut maksajaksi. Ja saadakseen lapset itselleen. Jos siinä onnistuu, sitten eletään sen mukaisesti. Kunhan joku piste tälle kaikelle tulee, selvyys miten homma toimii. Ettei minun tarvitse sen miehen kanssa olla kun aivan täysin pakolliset lasten asiat yhteydessä.

Ap

Tosiaan vuosipäivä todella lähellä.

Minulle itselleni koville ottaa nimenomaan tämä juhannus, eli mies ilmoitti juhannusviikonlopun sunnuntaina pommin. Nyt tämä juhannus tekee yksin hieman tiukkaa. Niin sitä sanotaan, että se ensimmäinen vuosi on pahin ja nyt tämä juhannus on ns. viimeinen uusi yksin elettävä "pyhä/vapaa". Olin tosissani varautunut viettämään juhannuksen yksin, mutta kieltämättä ilahduin mökkimiehen ehdottamasta reissusta (jota nyt sitten ei tule). Jos ei muuta niin teen töitä. Olen niin meri- ja järvi ihminen, että minulle tekee tiukkaa viettää tämä kesä kerrostalokolmiossa. Kun ei ole edes sitä autoa eikä ajokorttia.

Hyvä Ap, että olet saanut apuja hoitamaan lasten asioita ja selkeästi olet kuitenkin päässyt miehen vaikutuspiiristä kauemmaksi. Hitaasti kaikki etenee, mutta pääasia että suunta on oikea. Mitäköhän miehesi on miettinyt kun se päivä tulee, että asunto saadaan myytyä. Johonkinhan Hänenkin on muutettava.

Tuosta tuli mieleen, että miksikön exä ei edelleenkään puhu tämän asunnon myynnistä, enkä edelleenkään ole saanut Häntä tekemään sitä muuttoilmoitusta. Hänellä ei ole mitään kuluja tästä, mutta kuitenkin iso raha kiinni tässä. Asunnut pois tästä jo kuitenkin 7,5 kk. En ymmärrä. Toisaalta Hänelle helppoa kun asun lapsen kanssa 100% ja hoidan kaikki lapsen asiat.

Kävin juuri 8 kilometriä kävelemässä ja suihkuun pitäisi raahautua.

14.34 28.6.22 alkoi tämä ketju🕯

28, tuli vaan semmonen mieleen, että oletko miettinyt mitä sinä haluat mökkimiehestä? Millaisen suhteen vai et suhdetta lainkaan? Tarkoitan vaan, että ei kai tämäkin suhde mene sen mukaan mitä mies haluaa tai ei halua.

Kuurankukka kirjoitti:

28, tuli vaan semmonen mieleen, että oletko miettinyt mitä sinä haluat mökkimiehestä? Millaisen suhteen vai et suhdetta lainkaan? Tarkoitan vaan, että ei kai tämäkin suhde mene sen mukaan mitä mies haluaa tai ei halua.

Minulla on ollut aika selkeä kuva asiasta koko ajan ja olin tyytyväinen tähän asti.

Eli kyseessä todella tunneälykäs keskustelija, aikuinen maailmaa nähnyt mies jonka kanssa keskustelut ja viestittelyt ovat tehneet todella hyvää, ystävyys lisättynä tietyillä "mausteilla". No, kivittäkää vaan, mutta seksi on ihan mielettömän upeata. Ihan suoraan sanottuna tämä on riittänyt minulle. Nyt viikonloppu muuttui kummalliseksi, enkä pitänyt sävystä jolla hän ahdistuksen purkasi minuun vaikka hän on sitä nyt yrittänyt selitellä useampaan otteeseen. Eli tähän mennessä kaikki on ollut juuri sitä mitä halusinkin ja minusta kaikki on yhdessä sovittua, mutta en pitänyt miehen ahdistuneesta viestistä. Joudun kyllä miettimään haluanko enää nähdä oikeesti. Omia tunteita pelästyneen ja omia johtopäätöksiä tehneen miehen sääntöjä täynnä oleva viesti ei ollut kovin kiva, siis säännöt oli ihan samat kuin ollaan sovittu, mutta hän ehkä koki noin pitkän yhdessä olemisen liian parisuhdemaiseksi ja pelästyi itse.

Helpompi minunkin on vain lopettaa koko juttu jos menee vaikeaksi.