Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12614)
Kuurankukka kirjoitti:
Hieno juttu 28, että olet pohtinut asioita. Toivottavasti et pahastunut suorasukaisuudestani. Kannattaa kuunnella omia tunteitaan kyllä. Eikä minusta ole mitään pahaa siinä, että nauttii hyvästä seksistä. Sehän on vain ihanaa, elämän suola. Kannustaisin sua hakeutumaan jonnekin veden äärelle sieltä kerrostaloasunnosta juhannuksena. Vaikka yksin, nauttimaan hyvästä ruuasta ja juomasta. Ja eihän sitä tiedä kenet voi kohdata missä vaan. Mukavaa juhannusta kaikille!
Kiitos Kuurankukka ja en missään nimessä pahastunut. Ihan asiallinen kysymys. Pidin Häntä ystävänä, jonka kanssa seksi on todellakin loistavaa ja siitä nautimme molemmat (todellakin). En missään vaiheessa ole ajatellut hänestä seurustelukumppania, mutta tietty toisen arvostus pitää olla. Siihen tuli pieni särö nyt. Ja mitään ylimääräistä draamaa en tahdo. Sanon nyt vielä suoraan miten kävi, eli miehen pitkään parisuhteeseen ei ole enää todella moniin vuosiin kuulunut minkäänlaista kosketusta ja hänellä on ollut sen jälkeen lyhyitä kohtaamisia naisten kanssa. Viime viikonloppu oli täynnä hyvää seksiä ja paljon muutakin läheisyyttä, kosketusta ja hellyyttä. Miehen käytös meni oudoksi ja sitten tuli se kummallinen viesti. Ja nyt sitten mies kuitenkin on kauniisti sanoittanut, kuinka Hän pelästyi valtavasti ja että merkitsen hänelle enemmän kuin pitäisi ja huomasi, että ei osaa olla asian kanssa. Katellaan nyt rauhassa miten asiat etenevät, kumpikaan ei halua parisuhdetta, mutta näköjään hyvä seksi voi sekoittaa päätä.
Kaikki täällä hyvin ja todellakaan ei voi koskaan tietää, kenet kohtaa ja milloin. Minä sen todellakin Tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on paljon helpompaa, kun vaan tekee. Ei pitäisi yhtään mitään. Tekee, jos tekee.
MaratonParkuja täällä, kyllä, hyvä seksi voi sekoittaa pään. Jos ei voisi, en mitenkään olisi ollut edes kertomassa tarinaani tässä ketjussa, hahhaa😀
Sitten kun siihen liittyy vielä hyvä keskusteluyhteys ja muu yhdessä viihtyminen ja vastaava, niin onhan se pelottava kombo. En siis 28v puolustele mitenkään Tapailumiestä, mutta tavallaan ymmärrettävää tuo on.
Silti ainoa tärkeä asia tässä on nyt sulle sun tunteet ja todellakin, ei ole kyllä syitä, miksi sinun pitäisi nyt nämä hänen traumansa ja pelkonsa ottaa kannettavaksi. Luulen itsensäkin sen kyllä ymmärtävän, taustasi ja tilanteesi tietävänä. Voinemme sanoa, että nyt kaveri mokasi. Ja silläkin tavalla, että eihän sun puolelta tässä nyt toteudu juuri se, mitä haet, eli kivaa kaveriseuraa juhlapyhiin. Päinvastoin, luvattu ei pidä.
Mutta tähän tuskin kannattaa jäädä edes liikaa huomiota kiinnittämään, tuumaan minäkin, että voihan kaupungissakin juhannuksena tehdä vaikka mitä. Vaikka sitten terassille yhdelle, jos ei muuta!
Vähän miehen näkökulmaa. On ollut vaikeuksia päästä irti. Tai päästää irti. Olimme yhdessä yläasteelta lähtien. Yhdessä asuimme siitä lähtien, kun pääsin intistä ja hän lukiosta. Hän oli ainoani aina eroon saakka. Minä hänen ainoansa aina työpaikkansa pikkujouluihin 2019. Tämä paljastui joulun välipäivinä. Lähdin siltä seisomalta. Mutta ei sitä niin helposti pääsekkään irti.
Ositus saatiin ihan sopuisasti suoritettua. Luovuin talonpuolikkaastani sopuhintaaan velkakirjaa vastaan, mitä Hän käy lyhentämään, kun saa asuntolainansa hoidettua. Ostin Hänen mökinpuolikkaansa ostin ylihintaa ja elatusapua maksan yli sen, mitä alunperin sovittiin. Näin ajattelin turvata lasten olot.
Alkuun kaikki sujoi varsin rauhassa, harjoitellen yksinasumista ensimmäisen kerran elämässä. Kävimme yhdessä muutamilla reissuilla ja vietimme porukalla mökillä aikaa. Tilanne muuttui noin kaksi vuotta sitten, kun aloitin uuden parisuhteen. Pyyntöjä talon pikkureppoihin, räystäsen puhdistuksiin ja lumitöihin on tullut aiempaa enemmän. Ja minähän riennän paikalle jokaisesta pikkusormenkin heilautuksesta. Olemme myös käyneet silloin tällöin reissuissa vanhan perheen kesken. Ei kyllä pitäisi. Olen sortunut Exään. Useammin kuin haluisin myöntää. Tästä saan tietysi pahat morkkikset. Ex on vaan, että hän saa sinkkuna olla kenen kanssa haluaaa ja minun pitäsi pitää huoli rajoistani. Totta, mutta itsekuria ei löydy sitten yhtään hänen suhteensa ja hän tietää tasan mistä narusta vetää. Olin toivonut, että hän löytäisi jonkun muun, jotta pääsisin irti. Turha toivo.
Ex ilmoitti olevansa raskaana. Oli "unohtanut" mainita lopettaneensa pillerit. Tästä tietysti hiukan hikeennyin. Hän oli vain, että jokaisen oma asiansa huolehtia ehkäisystä. Hän on tiennyt asiasta jo pidenpään, mutta minulle alentui kertomaan vasta nyt. Ei kuulema halua käydä asiasta taistelua. Ja totta tosiaan, on aivan liian myöhä millekään taistelulle.
Mitähän tyttöystävä tuumaa tästä kaikesta? Olen jemmannut tietoa nyt viikon. Haluan larpata parisuhdetta vielä juhannuksen yli ennen kuin tuhoan hänen tulevaisuuden suunnitelmansa. Vaikka kyllä hän on jo jotain aavistellut. Olen kuulema käyttäytynyt oudosti viime päivät. Varmasti olenkin. Häntä tässä käy eniten sääli syyttömänä osapuolena. Itseäni en sääli, itse olen soppani keittänyt. Ei pitäisi aloittaa uutta suhdetta ennen kuin on vanhasta päässyt eroon. Mikä ei tunnu onnistuvan ennen kuin Hän on valmis päästämään irti. Mikä taas ei taida tapahtua lähiaikoina.
-M36
Muistan hyvin viime juhannuksen tunnelmat. Oltiin perheenä ystävien mökillä.
Mies oli kertonut haluavansa eron.
Minä roikuin epätoivoisesti kiinni suhteen rippeissä. Toivoin voivani pelastaa kaiken. Miellytin, jos mahdollista entistä enemmän. Suostuin kaikkeen. Janosin yhteistä aikaa, yhteistä tekemistä. Juhannuksena oli hyviä hetkiä, yhdessä oloa, läheisyyttä.
Ja toisaalta mies häipyi pois porukasta puhumaan puhelimeen. Ja minä tiesin sisälläni miksi. Tiesin hänen puhuvan jonkun naisen kanssa.
Sisällä jäyti ihan kamala tunne. Epätoivo. Pelko.
Syvällä tiesin, että ero on ainoa oikea ratkaisu, en itsekkään voinut hyvin. En edes muista milloin olisin voinut hyvin, näin jälkikäteen ajateltuna. Olin vaan niin tottunut siihen kaikkeen. Ja olin niin rikki, lytätty, epätoivoinen.
Muistan, että vanhempani pyysivät minua mukaansa reissuun ja minä vastasin että haluaisin vaan olla miehen kanssa mahdollisimman paljon, kahdestaan, jos saataisiin asioita korjatuksi.
Aivan typerää roikkumista, näin jälkikäteen ajateltuna.
Ei ollut enää mitään korjattavaa. Minun itseni olisi pitänyt lähteä suhteesta, aikoja sitten.
Mutta, mieli oli sekaisin, olin todella paniikissa ja peloissani kaikesta tulevasta. Miten kaikki hajoaa ja menee rikki, vaikeaksi.
Ja kyllähän kaikki on hajonnut, olen menettänyt yhden lapsen, asiat on vaikeita, talous on tiukentunut valtavasti. Miehen lisäksi minun on pitänyt päästää irti lapsistani. Kodista. Ydinperheestä. Seksistä. Kaikesta.
Vasta sain viestin, miten kaikki johtui minusta, miten on hyvä, että mies otti minusta eron. Kuinka lapset ovat nyt onnellisia. Miten miehelle kertovat miten kamala riitelyä oli kuunnella.
Pitkä matka on tehty ja pitkä matka on vielä edessä. Kaikista muutoksista huolimatta, minulla on nyt paljon parempi olla, olen henkisesti paljon vahvempi. Olen käynyt pohjalla ja nyt kiipeämässä sieltä ylös.
Tänä juhannuksena kaikki lapset ovat isän luona, uuden perheen kanssa.
Minä olen yksin kotona. Ja silti mulla on ihan hyvä olla näin.
Minun on todella paljon parempi olla ilman ex-puolisoani. Hänen kanssaan hävitin itseni ja voin todella huonosti. Edelleen hän saa minulle todella huonon olon, saa minut epäilemään itseäni. Siksi haluan pitää yhteydenpidon kanssaan minimissä.
Mulavaa juhannusta kaikille.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulavaa tarkoittaa että mukavaa. :D
Muistan miten ex sanoi joskus jo talvella kuinka hän ainakin aikoo hommata uuden perheen, ehkä jo kesällä on semmonen.
Niinhän se nyt on. Hyvin oli asia valmisteltu.
Onneksi minulla on ensi viikolle pari keskusteluaikaa tästä tilanteesta ja itselleni, koska huomaan taas epäileväni itseäni. Teinkö oikein kun otit asianajan, olisiko asiat kuitenkin järjestyneet muuten? Ajanko asiaa vain omista tarkoitusperistä? Oliko kaikki todella minusta johtuvaa, ja nyt kaikilla asiat paremmin kun minä pois yhtälöstä? Olisiko kaikille parempi, jos vaan lakkaisin olemasta heidän elämässä? Jos olisin äiti jonka luona lapset joskus vaan piipahtaisivat. Kyllähän isä pystyy tarjoamaan heille paljon enemmän. Ilmapiiri siellä on nyt aivan eri, mitä meidän ollessa yhdessä.
Ehkä se todella olin minä se rikkinäine osa.
Mutta, vaikka näitä ajatuksia edelleen tulee. En enää jää näihin vellomaan. Osaan ajatella myös, että kyllä aikuinen ihminen on itse vastuussa omista teoistaan, eikä miehen teot olleet mitään yksittäisiä ylilyöntejä. Olen myös lukenut narsismista ja siitä, miten kääntävät asiat toisten syyksi, miten peilaavat, miten syyttävät toisia omista epäkohdistaa. Ja tämä todella pitää paikkansa!!
Olen myös puhunut paljon ihmisten kanssa, ja ääneen puhuminen todella auttaa. Auttaa jäsentämään ja järkeistämään asioita omassa päässä.
Kuten aiemmin sanoin, voin henkisesti paljon paremmin. Ja olen kiipeämässä ylös sieltä pohjalta. Pinnalla en vielä ole, mutta matkalla sinne.
Kun ex saa asianjajalta haasteen, kirjeen, miksikä sitä ikinä sanotaankaan. Alkaa varmasti yhdenlainen sota. Siitä tulee ihan kamalaa. Mutta, se on asia mikä on vaan hoidettava. Jotkut raamit tälle asialle on saatava. En halua hänen voivan pompottaa elämääni enää yhtään.
Syyttää minua katkeraksi, koska jätti minut ja hänellä uusi onni.
Mutta, en koe olevani katkera. Tiedon varmistuminen uudesta sattui tosi paljon. Mutta, ei se enää tunnu oikeastaan miltään. En ole kateellinen, en todellakaan kaipaa itse siihen tilaan takaisin. Olen tyytyväinen siitä että ero tuli. Olen kiitollinen exälle, että hän haki avioeron. En varmaan olisi itse uskaltanut sitä tehdä.
Enemmän ehkä minulla on osaaottava ajatus sitä nykyistä kohtaan. Ei hän tiedä vielä totuutta mihin on ryhtynyt. Tai, voihan olla niin, että oikeasti minä ja ex ei vaan sovittu yhtään yhteen, ja heillä todella kaikki menee paljon paremmin. Mikä sekin on vaan hyvä asia. Ei se ole minulta pois. Minä olen vain tyytyväinen että pääsin pois siitä perhehel..tistä. ja että lastemme ei tarvitse sitä enää kokea. Jos iaän luonakin on nyt kaikki paremmin, se on vain ja ainoastaan hyvä asia lapsille. Jos isä on nyt se hyvä, mukava, osallistuva jne vanhempi mitä ei ole aiemmin ollut, niin se on erittäin hyvä asia meidän lapsille.
Ja minulle tämä ero oli kaikessa kamaluudessaan, siitä huolimatta mitä kaikkea menetin, erittäin hyvä asia.
Näköjään tämmönen pohdintapäivä tänään.
Ap
Ja näköjään kirjoitusvirheitä enempikin tänään. No, eiköhän asia kuitenkin tule selväksi.
M36, on siellä sinulla, teillä, melkoinen soppa. En oikein osaa sanoa tuohon nyt mitään. Ainakin nykyisesi ansaitsee kuulla totuuden.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavaa juhannusta kaikille ja Ap suuri halaus Sinulle.
Itselleni iski sellainen epätoivo eilen, etten löydä sanoja, kaikki paha-olo vyöryi yli. Itkin pitkästä aikaan, eikä se kuitenkaan ollut ikävää vaan jonkinlaista tuskaa.
Ja nyt on outo olo. Mökkimies soitti aamulla ja on ihan kohta täällä. Matkalla soitti, että kelpaako minulle eräs kaupunki ja sanottuani kyllä niin sanoi varaavansa hotellin kahdeksi yöksi. Nyt mökkimies näkee minun kodin, mutta vie minut pois täältä vuosipäivän takia (tietää sen). Jännittää pirusti, perhosia vatsassa.
Palaan Ap Sinun kirjoitukseen myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Mulavaa tarkoittaa että mukavaa. :D
Muistan miten ex sanoi joskus jo talvella kuinka hän ainakin aikoo hommata uuden perheen, ehkä jo kesällä on semmonen.
Niinhän se nyt on. Hyvin oli asia valmisteltu.Onneksi minulla on ensi viikolle pari keskusteluaikaa tästä tilanteesta ja itselleni, koska huomaan taas epäileväni itseäni. Teinkö oikein kun otit asianajan, olisiko asiat kuitenkin järjestyneet muuten? Ajanko asiaa vain omista tarkoitusperistä? Oliko kaikki todella minusta johtuvaa, ja nyt kaikilla asiat paremmin kun minä pois yhtälöstä? Olisiko kaikille parempi, jos vaan lakkaisin olemasta heidän elämässä? Jos olisin äiti jonka luona lapset joskus vaan piipahtaisivat. Kyllähän isä pystyy tarjoamaan heille paljon enemmän. Ilmapiiri siellä on nyt aivan eri, mitä meidän ollessa yhdessä.
Ehkä se todella olin minä se rikkinäine osa.Mutta, vaikka näitä ajatuksia edelleen tulee. En enää jää näihin vellomaan. Osaan ajatella myös, että kyllä aikuinen ihminen on itse vastuussa omista teoistaan, eikä miehen teot olleet mitään yksittäisiä ylilyöntejä. Olen myös lukenut narsismista ja siitä, miten kääntävät asiat toisten syyksi, miten peilaavat, miten syyttävät toisia omista epäkohdistaa. Ja tämä todella pitää paikkansa!!
Olen myös puhunut paljon ihmisten kanssa, ja ääneen puhuminen todella auttaa. Auttaa jäsentämään ja järkeistämään asioita omassa päässä.Kuten aiemmin sanoin, voin henkisesti paljon paremmin. Ja olen kiipeämässä ylös sieltä pohjalta. Pinnalla en vielä ole, mutta matkalla sinne.
Kun ex saa asianjajalta haasteen, kirjeen, miksikä sitä ikinä sanotaankaan. Alkaa varmasti yhdenlainen sota. Siitä tulee ihan kamalaa. Mutta, se on asia mikä on vaan hoidettava. Jotkut raamit tälle asialle on saatava. En halua hänen voivan pompottaa elämääni enää yhtään.
Syyttää minua katkeraksi, koska jätti minut ja hänellä uusi onni.
Mutta, en koe olevani katkera. Tiedon varmistuminen uudesta sattui tosi paljon. Mutta, ei se enää tunnu oikeastaan miltään. En ole kateellinen, en todellakaan kaipaa itse siihen tilaan takaisin. Olen tyytyväinen siitä että ero tuli. Olen kiitollinen exälle, että hän haki avioeron. En varmaan olisi itse uskaltanut sitä tehdä.
Enemmän ehkä minulla on osaaottava ajatus sitä nykyistä kohtaan. Ei hän tiedä vielä totuutta mihin on ryhtynyt. Tai, voihan olla niin, että oikeasti minä ja ex ei vaan sovittu yhtään yhteen, ja heillä todella kaikki menee paljon paremmin. Mikä sekin on vaan hyvä asia. Ei se ole minulta pois. Minä olen vain tyytyväinen että pääsin pois siitä perhehel..tistä. ja että lastemme ei tarvitse sitä enää kokea. Jos iaän luonakin on nyt kaikki paremmin, se on vain ja ainoastaan hyvä asia lapsille. Jos isä on nyt se hyvä, mukava, osallistuva jne vanhempi mitä ei ole aiemmin ollut, niin se on erittäin hyvä asia meidän lapsille.
Ja minulle tämä ero oli kaikessa kamaluudessaan, siitä huolimatta mitä kaikkea menetin, erittäin hyvä asia.Näköjään tämmönen pohdintapäivä tänään.
Ap
Olen kokenut tuon saman exäni kans, mutta meillä ei (onneksi) ollut lapsia kuvioissa. Parastahan sinun tilanteessa on nyt se, että nyt sinulla on enemmän aikaa itsellesi. Tutkia mitä haluat tehdä, mikä tekeminen tuo hyvää mieltä. Työelämän ja lapsien lisäksi sinulla on nyt tilaisuus löytää itsellesi jotain mieluisaa lisää elämääsi. Matkusta, käy retkillä, kokeile uusia harrastusmahdollisuuksia tai opettele jokin uusi taito. Siinä sivussa voi vilkuilla oman fiiliksen mukaan jos vastaan tulis uusia kivoja tuttavuuksia.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M36
En tiedä mitä sanoa.
Suomut silmistäsi on repäisty nyt kertaheitolla.
Häikäilemättömyys jota exäsi tekee, on järkyttävää.
Kuinka pystyy luottamaan enää mihinkään tuollaisen tempun jälkeen.
Koska mikään ei päde. Hän petti sinut 2019 ja hän petti sinut nyt uudelleen 2023.
Syystä olet vihainen, katkerakin (siitä pääset yli vuosien vieriessä kun saat rakennettua itsesi uudelleen), petetty.
Lapset tässä surettaa kaiken eniten.
Ota yhtettä asianajajaan joka hoitaa sun raha-asiat kuntoon, koska en usko sinun pystyvän ajattelemaan itseäsi kun ajattelet lapsia.
Lastenvalvojaan yhteys ja lasten tapaamiset kuntoon ja heidän haku klo xx / palautus klo xx tiettyyn paikkaan. Oli vaihtopäivät sitten joka toinen viikonloppu tai joka toinen viikko.
Pidä pääsi kylmänä ja voimia!
Suureen suruusi osanottoni.
- sivusta tätä ketjua seurannut eikä ole kommentoinut aiemmin
Ap:lle suuri sydän!
Sä selviät, sulla on hyvä asenne. Exän onni ei ole sulta pois ja toivotaan että lapset saa pitää tuon isän joka nyt on kuoriutunut.
Oma tilanteeni ollut sävyiltään kaltaisesi ja Kiitos että avauduit. Olen saanut tukea tästä ketjusta omaan tilanteeseen paljon.
Tsemppiä jatkoon!
Älä lannistu huonoista päivistä. Olet tärkeä lapsille ja mitä isommiksi kasvavat sen paremmin huomavat.
Moi M36,
kerrothan miten tarina jatkuu? Onko raskaus pitkällä`? Rakastatko uutta tyttöystävää? Onko hänen menettäminen sinulle kova paikka?
Tämä koskettaa itseä ainakin... Miehillä tuntuu olevan aina joku sydämen valittu. Joku josta ei pääse koskaan yli ja jonka luo aina päätyy..
- MK
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulavaa tarkoittaa että mukavaa. :D
Muistan miten ex sanoi joskus jo talvella kuinka hän ainakin aikoo hommata uuden perheen, ehkä jo kesällä on semmonen.
Niinhän se nyt on. Hyvin oli asia valmisteltu.Onneksi minulla on ensi viikolle pari keskusteluaikaa tästä tilanteesta ja itselleni, koska huomaan taas epäileväni itseäni. Teinkö oikein kun otit asianajan, olisiko asiat kuitenkin järjestyneet muuten? Ajanko asiaa vain omista tarkoitusperistä? Oliko kaikki todella minusta johtuvaa, ja nyt kaikilla asiat paremmin kun minä pois yhtälöstä? Olisiko kaikille parempi, jos vaan lakkaisin olemasta heidän elämässä? Jos olisin äiti jonka luona lapset joskus vaan piipahtaisivat. Kyllähän isä pystyy tarjoamaan heille paljon enemmän. Ilmapiiri siellä on nyt aivan eri, mitä meidän ollessa yhdessä.
Ehkä se todella olin minä se rikkinäine osa.Mutta, vaikka näitä ajatuksia edelleen tulee. En enää jää näihin vellomaan. Osaan ajatella myös, että kyllä aikuinen ihminen on itse vastuussa omista teoistaan, eikä miehen teot olleet mitään yksittäisiä ylilyöntejä. Olen myös lukenut narsismista ja siitä, miten kääntävät asiat toisten syyksi, miten peilaavat, miten syyttävät toisia omista epäkohdistaa. Ja tämä todella pitää paikkansa!!
Olen myös puhunut paljon ihmisten kanssa, ja ääneen puhuminen todella auttaa. Auttaa jäsentämään ja järkeistämään asioita omassa päässä.Kuten aiemmin sanoin, voin henkisesti paljon paremmin. Ja olen kiipeämässä ylös sieltä pohjalta. Pinnalla en vielä ole, mutta matkalla sinne.
Kun ex saa asianjajalta haasteen, kirjeen, miksikä sitä ikinä sanotaankaan. Alkaa varmasti yhdenlainen sota. Siitä tulee ihan kamalaa. Mutta, se on asia mikä on vaan hoidettava. Jotkut raamit tälle asialle on saatava. En halua hänen voivan pompottaa elämääni enää yhtään.
Syyttää minua katkeraksi, koska jätti minut ja hänellä uusi onni.
Mutta, en koe olevani katkera. Tiedon varmistuminen uudesta sattui tosi paljon. Mutta, ei se enää tunnu oikeastaan miltään. En ole kateellinen, en todellakaan kaipaa itse siihen tilaan takaisin. Olen tyytyväinen siitä että ero tuli. Olen kiitollinen exälle, että hän haki avioeron. En varmaan olisi itse uskaltanut sitä tehdä.
Enemmän ehkä minulla on osaaottava ajatus sitä nykyistä kohtaan. Ei hän tiedä vielä totuutta mihin on ryhtynyt. Tai, voihan olla niin, että oikeasti minä ja ex ei vaan sovittu yhtään yhteen, ja heillä todella kaikki menee paljon paremmin. Mikä sekin on vaan hyvä asia. Ei se ole minulta pois. Minä olen vain tyytyväinen että pääsin pois siitä perhehel..tistä. ja että lastemme ei tarvitse sitä enää kokea. Jos iaän luonakin on nyt kaikki paremmin, se on vain ja ainoastaan hyvä asia lapsille. Jos isä on nyt se hyvä, mukava, osallistuva jne vanhempi mitä ei ole aiemmin ollut, niin se on erittäin hyvä asia meidän lapsille.
Ja minulle tämä ero oli kaikessa kamaluudessaan, siitä huolimatta mitä kaikkea menetin, erittäin hyvä asia.Näköjään tämmönen pohdintapäivä tänään.
Ap
Moikka murusein
Sinä et ainakaan vihamiehiä tarvitse, niin syvästi soimaat itseäsi itse. Voi ettäs! Ymmärrän hyvi että on vielä aaltoliikettä tuntemusten kanssa, vuosi on kuitenkin lyhyt aika verrattuna koko elämään.
Muista tuoda vettä ja nauraa :), tämmöisen Juhannusviestin sain... ja heti nauratti🙃
Ymmärrän että tänne purkaminen auttaa. Toivoisin sinulle rohkeutta lisää. Ja lisää niitä päiviä, jolloin uskut, että asioilla on tapana järjestyä. Onko lapsilla kivaa isän kanssa alkuun, kun saavat ehkä taloudellisesti enemmän? Saavat isän huomiota, mitä aiemmin ei niinkään? Saavat tehdä jotain, mitä sinä et ehkä sallisi? Uutuuden viehätys kyllä karisee, jos ei ole aitoa. Ainoa huoli tuossa on lapsistasi. Ukkeri uudem muikun kanssa jääköön huomiotta.
Tsemppihalit Ap
Nauti kesästä, olet sen t o t i s e s t i ansainnut
Tuumis🌻
28-> ihanaa kesänjatkoa mökkimiehellä tai ilman
36v mies. Olen sanaton. Annoit erossa enemmän kuin lakisääteiset. Nyt oot lirissä. Voitteko palata exän kanssa yhteen? Aiotko jatkaa uuden kanssa? Kerro hänelle, heti. Oma olosi kohentuu, kun ei tarvi salailla. Tilannehan ei mene ohi, lapsi kasvaa ja syntyy!
Rohkeutta sinulle
28, kurja, että sulla ollut pitkästä aikaa epätoivonen olo. Vaikka, se taitaa ikävä kyllä kuulua tähän matkaan että niitä päiviä ja kausia tulee, että epätoivo iskee.
Mukava kuitenkin, että sait kivaa tekemistä juhannukseksi. Toivottavasti teidän reissu on oikein onnistunut.
Tuumis, edelleen niitä itsesyytöksiä tulee, varsinkin jos olen joutunut olemaan exän kanssa yhteydessä. Koska hän syyllistää minua kaikesta, edelleen. Ja ne syytökset menee suojausten läpi. Nykyisin kuitenkin osaan jo ajatella (vaihtelevalla menestyksellä) asioita enemmän järjellä enkä ota enää kaikkea syytä itselleni. Toki, minussakin on ollut ja on vikani. Suhteessa meillä kummallakaan ei ollut hyvä olla. Kyllä ex kuitenkin ihan itse saa ottaa vastuun siitä minkälainen isä oli lapsilleen.
Sitä olen miettinyt paljon, kun sanoit m36:lle että kertoo uudelle tilanteesta heti, niin oma olo helpottuu. Että voihan minun ex voida nyt tosi paljon paremmin kun hänen ei tarvitse enää salailla mitään. Ja voihan hän todella sen myötä olla nyt parempi isä lapsilleen. Toki hän oli aina hyvin tiukka ja autoritaarinen jne. Ei mitenkään vaan tämän eron aikoihin. Kyllähän se käytös tietysti paheni lapsien kasvaessa. Mutta, toivottavasti asiat on nyt muuttuneet.
Mutta miksi minulla on olo, että mua syytetään kaikesta siitä kurjasta mitä meillä kotona oli. Minut on nyt korvattu toisella ja jatkuvasti mun annetaan kuulla miten lapsetkin ymmärtää miten mä olin se joka riiteli, miten ne on nyt onnellisia jne.
Jos hänellä itsellään on uusi onni, elämässä kaikki hyvin. Asiat sujuu omien lasten kanssa. Niin miksi minut pitää koittaa savustaa ulos lasten elämästä?
Toki, voihan tämä olla vain mun oma tunne asiasta. Eikä todellisuus ole näin. Voihan todella olla, että sen yhden lapsen on nyt parempi olla isän luona eikä todella itse halua tulla tänne. Ja mun on vaan ollut pakko hyväksyä asia.
Mä niin odotan sitä päivää, kun mun ei tarvitse enää olla exän kanssa missään tekemisissä.
Ostaisi joku nyt sen talon pois!!!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pientä päivitystä. Tyttöystävälle kerrottu lauantaina. Sujui, kuten olettaa saattoi. Arvasi heti, että tästä johtui poikkeava käytökseni. Ja muistutti kysyneensä muutamaan kertaan, että onko jotain vialla ja minä olin kieltänyt. Ja arvasi oikein, että ei tässä ollut kyse mistään yksittäisestä lipsahduksesta vaan kyse on enemmänkin trendistä. Ja syytti minua hyväksikäyttäjäksi, että olen salannut seksin takia vaikka tiesin lopun olevan tulossa. Eihän se nyt niin ole, sitä tietää satuttavansa toista ja haluaa lykätä. Mutta huomaan satuttaneeni ajattelemattomuudellani. Ei hän silti poikki lyönyt, sanoi tarvitsevansa aikaa, liikaa sulatettavaa. Ei palauttanut avaintani eikä pyytänyt omaansa takaisin. Kielsi ottamasta yhteyttä, hän ottaa ollessaan valmis. Varoitti kyllä, että loppu on todennäköisesti tulossa. Ymmärrän hyvin.
Niin, lapsiahan tämä myös koskettaa. Minulla on kaksi lasta exän kanssa. Olen heidän etävanhempi. Tyttiksellä on yksi lapsi aiemmasta liitostaan, jonka yh hän on. Kuten tällaisissa tapauksissa lienee tavallista, niin lapsi ikään kuin kuuluu pakettiin ja johon olin ehtinyt kovasti kiintyä. Yhteen muutosta emme olleet vielä onneksi mitään sopineet, mutta sen verran tiiviisti olimme yhdessä että laitoin lapselle huoneen vähällä käytöllä olleesta työhuoneestani. Reissuunkin piti lähteä viikon päästä tyttiksen ja kaikkien lasten kanssa, varattu ja maksettu. Mitähän sillekin tekisi? Mietiskelin salaavani asian matkan ohi, mutta oli tämä jo tarpeeksi paha näin. Olisinko edes pystynyt, kun se poltteli sisälläni? Helpottiko olo kertomisella? Ei ainakaan vielä, syyllisyys on vaihtunut itseinhoon. Ja ihmetykseen: onko tämä totta, teinkö minä tämän?
Turha minun on exää syytellä. Minä tuhosin parisuhteeni, käydä nyt exsää painamassa tyttiksen selän takana ja vielä ilman kumia. Exä vain pakotti minut tunnustamaan. Omasta puolestani olen kyllä hyvin vihainen. Että mielipidettäni ei kysytä ja vielä salataankin. Tosin salasinhan minäkin. Lapset tietysti tulivat minulle kaiken tämän keskelle juhannukseksi ja ovat Heinäkuun loppuun. Olen täysin poissa tasapainosta, keskittymiskyvytön. Vien lapset huomenna vanhemmilleni muutamaksi päiväksi. Puhuin vain tyttiksen tilanteesta. Yritän kasvokkain läväyttää koko tragedian auki. Katsotaan mitä mieltä ovat poikansa suorittamisesta. Exää en ole nähnyt ilmoituksensa jälkeen. Yritän siihenkin löytää rohkeutta.
-M36
Vierailija kirjoitti:
Pientä päivitystä. Tyttöystävälle kerrottu lauantaina. Sujui, kuten olettaa saattoi. Arvasi heti, että tästä johtui poikkeava käytökseni. Ja muistutti kysyneensä muutamaan kertaan, että onko jotain vialla ja minä olin kieltänyt. Ja arvasi oikein, että ei tässä ollut kyse mistään yksittäisestä lipsahduksesta vaan kyse on enemmänkin trendistä. Ja syytti minua hyväksikäyttäjäksi, että olen salannut seksin takia vaikka tiesin lopun olevan tulossa. Eihän se nyt niin ole, sitä tietää satuttavansa toista ja haluaa lykätä. Mutta huomaan satuttaneeni ajattelemattomuudellani. Ei hän silti poikki lyönyt, sanoi tarvitsevansa aikaa, liikaa sulatettavaa. Ei palauttanut avaintani eikä pyytänyt omaansa takaisin. Kielsi ottamasta yhteyttä, hän ottaa ollessaan valmis. Varoitti kyllä, että loppu on todennäköisesti tulossa. Ymmärrän hyvin.
Niin, lapsiahan tämä myös koskettaa. Minulla on kaksi lasta exän kanssa. Olen heidän etävanhempi. Tyttiksellä on yksi lapsi aiemmasta liitostaan, jonka yh hän on. Kuten tällaisissa tapauksissa lienee tavallista, niin lapsi ikään kuin kuuluu pakettiin ja johon olin ehtinyt kovasti kiintyä. Yhteen muutosta emme olleet vielä onneksi mitään sopineet, mutta sen verran tiiviisti olimme yhdessä että laitoin lapselle huoneen vähällä käytöllä olleesta työhuoneestani. Reissuunkin piti lähteä viikon päästä tyttiksen ja kaikkien lasten kanssa, varattu ja maksettu. Mitähän sillekin tekisi? Mietiskelin salaavani asian matkan ohi, mutta oli tämä jo tarpeeksi paha näin. Olisinko edes pystynyt, kun se poltteli sisälläni? Helpottiko olo kertomisella? Ei ainakaan vielä, syyllisyys on vaihtunut itseinhoon. Ja ihmetykseen: onko tämä totta, teinkö minä tämän?
Turha minun on exää syytellä. Minä tuhosin parisuhteeni, käydä nyt exsää painamassa tyttiksen selän takana ja vielä ilman kumia. Exä vain pakotti minut tunnustamaan. Omasta puolestani olen kyllä hyvin vihainen. Että mielipidettäni ei kysytä ja vielä salataankin. Tosin salasinhan minäkin. Lapset tietysti tulivat minulle kaiken tämän keskelle juhannukseksi ja ovat Heinäkuun loppuun. Olen täysin poissa tasapainosta, keskittymiskyvytön. Vien lapset huomenna vanhemmilleni muutamaksi päiväksi. Puhuin vain tyttiksen tilanteesta. Yritän kasvokkain läväyttää koko tragedian auki. Katsotaan mitä mieltä ovat poikansa suorittamisesta. Exää en ole nähnyt ilmoituksensa jälkeen. Yritän siihenkin löytää rohkeutta.
-M36
Voi ettäs mikä sotku. Ei oikein aina usko mitä oikeassa elämässä voi tapahtua. Eikä vain elokuvissa🙃. Totuus on tarua ihmeellisempi. Todellakin.
Eniten harmittaa lasten puolesta. Ovat nyt aikamoisen myllerryksen alla. Ja se matka? Voisiko onnistua kuitenkin suunnitelmien mukaan? Luulen että lapsetkin on sitä odottaneet kovasti.
Ehkä laittaisin tyttikselle viestiä: Ajattelen sinua tms vaikka kielsikin.
Kumman ottaisit jos saisit valita: tyttiksen vai exän?
En tiedä oletko lukenut koko ketjun, mutta monenlaisia tarinoita on, jokunen miehiltäkin.
Moni myös purkaa mieltään täällä, anonyyminä on helpompi kirjoittaa. Tämä on todellakin ketjujen parhautta
Tsemppiterkut
Tuumis🌻
Ps päivitäthän tilannetta
🕯yksivuotisjuhla, Ap.
Tasan 1 vuosi siitä kun maailmasi mureni ja avasit ketjun. Pitkä on matka.
🥂sille.
28, yhtä kauan on ajatuksiamme jaettu
Myös kaikille muille matkalla mukaan tulleille
Tsemppiä. Elämä on. 🛴 tai🏎
(Toivottavasti kuvat näkyy; potkulauta ja kilpa-auto)
Tuumis🌻
Juhlapäivä. Minä niitä kuvia en edelleenkään saa/osaa lisätä. Muuten tähän jotain laittaisin.
En enää muista tarkkaan, oliko se touko/kesäkuuta viime vuonna, kun mies erohalustaan kertoi. Sanoi, että juhannuksen voin vielä olla teidän kanssa. Tai jotain sen suuntaista.
Kaikki oli semmosta luopumista, viimeinen juhannus, viimeinen kesäloma anoppilassa jne.
On ollu ihan hirveä vuosi. Olen ollu niin pohjalla että en koskaan ennen.
Mutta, olen myös päässyt sieltä pohjalta ylös, löytänyt uudelleen omaa itseäni, joka oli jossain maan rakoon polettuna vuosia.
Mulla on paljon parempi olla ilman miestä. Ei tarvitse pingottaa. Ei tarvitse olla parisuhteessa mutta yksin. Ei tarvitse miettiä missä toinen menee, mitä tekee ja kenen kanssa. Jne jne.
Juhannuksen aikaan luin kolme kirjaa aivan hyvällä omallatunnolla, ilman että tarvitsi kuunnella valitusta siitä että luen liikaa. Aivan, siitäkin voi saada negatiivista palautetta. Kuten lähes kaikesta tekemästään.
On tässä vielä töitä tehtävänä, on myös huonoja hetkiä, huonoja päiviä. Mutta, onneksi jo enemmän hyvää. Tai ainakin semmosta tasasta, tyyntä.
Sitä tulevaa sovittelua/oikeudenkäyntiä odotan kauhulla. Mutta ei mulle jäänyt muuta vaihtoehtoa, kun hoitaa asiat sitä kautta. Jokainen ammattilainen kenen kanssa olen keskustellut, on ohjannut minua samaan suuntaan.
Sopimukset pitää saada aikaan.
Vielä siihen vuoden takaiseen. Näihin aikoihin oli juhannuksen vietosta palattu, ja mies häipy omille teilleen. Tuska ja epätoivo oli niin kamala, että se sai mut kirjottamaan tänne. Kenellekkään en vielä asiasta ääneen puhunut. Tämä oli se kanava, missä asiat pääsi ulos päästäni ja sain onneksi!!! Tähän ketjuun seurakseni mahtavia ihmisiä, joilta sain kaipaamaani tukea.
Kiitos. Olette auttaneet minua tällä matkalla paljon!! Ja ketjusta on tullut tärkeä. Ja teistä ihmisistä, jotka tähän ketjuun kirjoitatte. Lämmin halaus kaikille.
Koiran käytin lenkillä, nyt juodaan parvekkeella aamukahvia. Koiran kanssa. Kaikki lapset on mun luona, aivan ihanaa. Tuntu, että heräsin eloon kun kodissa on elämää. Sisarukset kinaa hyväntahtosesti (ja ei niin hyväntahtosesti),lasten kavereita ramppaa kylässä. On enemmän ruuanlaittoa, tiskiä ja sotkua, mutta nekin tekee mielellään. Kun on rakkaat kasassa. Jos aina olen pitänyt perhettä arvoasteikossa ykkösenä, on sen arvo entisestään vaan noussut. Tosin, enää ei ole merkitystä sillä ydinperheellä, mistä pidin liian kauan kiinni kynsin hampain kaikkien hyvinvoinnin kustannuksella. Vaan meillä on tosi hyvä näin.
Varmasti vielä tulee päivä, kun on ne sopimukset, asiat rullaa, exään ei tarvitse olla kun pakolliset yhteydessä ja näen kaikkia lapsiani säännöllisesti. Sitä päin ollaan menossa.
Kolmas lomapäivä. Vien tänään auton öljynvaihtoon. Ensi viikolla reissuun.
Mukavaa vuosipäivää kaikille!!!
28, miten teidän juhannus meni???
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin se mies on tyytymätön?
On kenties paljon poissa kotoa koska käy jo toisen naisen luona.
Minuun. Arkeen. Lapsiin. Siihen ettei yhteistä aikaa ole. Teinien kanssa elämä on melkosta vääntämistä. Teen asiat väärin. Mielestään on vain rahottaja. Vaikka minä en ikinä ole häneltä rahaa vailla. Maksan omat ja lasten menot, ja laskut. Kun rahat ei riitä, tingin lähinnä omista menoista. Hän hoitaa lainan lyhennykset. + omat menonsa
Siitäkin on sitä mieltä, että maksaa meidän muiden kiittämättömien asumista. Lapsetkaan eivät osaa olla asiasta kiitollisia.
Eli äijä on narsisti tai jotain.
Vuosipäivä tänään tällä ketjulla tosissaan. Muistin sen heti aamulla herättyäni. Tasan vuosi sitten minun maailmani oli murentunut kahta vuorokautta aiemmin. Pitkä ja kivulias vuosi takana. Kuitenkin vielä silloin vuosi sitten kuvittelin, että kaikki korjaantuu vielä, että miehen masennus on kaiken syynä jne. Minulla oli monta "välikuolemaa" tällä matkalla.
Olin itkenyt 2 vuorokautta, en pystynyt nukkumaan, en syömään ja oksensinkin välillä. Muistan vielä sen hetken kun tämän ketjun löysin ja luin ja niille omille kyynelille ei meinannut tulla loppua, Ap:n kirjoitukset riipi omaa sydäntäni. Tartuin tähän ketjuun kun hukkuva.
Välillä tämä ketju ja te kanssakulkijat olitte ainoa valon pilkahdus pimeässä. Kuuntelitte ja välillä lempeästi ravistelitte. KIITOS.
Nyt tuli kyyneleet, kipeätä tekee pelkkä ajatus kaikesta tuskasta ja pimeästä mitä ympärillä oli. Ei sitä vieläkään täysin ehjä ole, kun menetti kaiken johon oli uskonut 28 vuotta niin täysin yllättäen, sydän hajosi kokonaan.
Mutta, elämä jatkuu ja kaikilla niillä kliseillä on jokin tarkoitus "aika parantaa haavat", "se mikä ei tapa niin vahvistaa", "kaikella on tarkoitus" jne.
KIITOS Ap, Tuumis, Kuurakukka, Maratonparkuja ja kaikki Te muut kanssakulkijat.
Ja palaan vielä juhannukseeni myöhemmin, nyt se ei tunnu sopivalta.
Hieno juttu 28, että olet pohtinut asioita. Toivottavasti et pahastunut suorasukaisuudestani. Kannattaa kuunnella omia tunteitaan kyllä. Eikä minusta ole mitään pahaa siinä, että nauttii hyvästä seksistä. Sehän on vain ihanaa, elämän suola. Kannustaisin sua hakeutumaan jonnekin veden äärelle sieltä kerrostaloasunnosta juhannuksena. Vaikka yksin, nauttimaan hyvästä ruuasta ja juomasta. Ja eihän sitä tiedä kenet voi kohdata missä vaan. Mukavaa juhannusta kaikille!