Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Tässä pilapiirtäjän huomio trendistä:

https://www.iltalehti.fi/villeranta/a/3f17d97e-641c-48c6-9b78-40968f74f8cf

Piirros nivoutuu aikamme keskustelukulttuuriin: jollekin uudelle parisuhdemuodolle keksitään viikoittain uusi nimitys, ja koko ilmiöstä puhutaan kukkaiskielellä. Moni otti piirroksen hyvin henkilökohtaisesti. () Useimmiten Rannan tavoitteena on ihmisten tekopyhyyden, inhimillisten heikkouksien ja kaksoisstandardien paljastaminen. Ihmisillä on hirveän suuri tarve olla toisten silmissä ja tietysti myös omissa silmissään hyviä ihmisiä. Syntyy surkuhupaisaa jälkeä, kun hyvät ihmiset eivät hoksaa toisinaan tekevänsä myös väärin ja toimivansa huonosti.

https://yle.fi/a/74-20006697

"Erohakemus on lähtenyt ja mieskin sopeutuu asiaan pikkuhiljaa. Tuo on todella kaukaa haettua spekulaatiota, että hän sitä pakoilisi"

--> niin kuin aiemminkin kommentoitu, tämä Hukassan kommentti todella vaivaa minua. Todella ristiriitainen siihen nähden, että mies ei ole sitä allekirjoittanut kahden kuukauden aikana. Pakoilua se on. 

Minä ihan tosissani mietin niitä syitä miksi mies toimii noin itsekkäästi kaikessa. Onko siinä taustalla myös taloudelliset asiat? Pelkääkö mies erinlaista vastuuta lapsista? Tässä Hukassan tapauksessa on tunne, että kumpikaan "ei pysty päästämään irti", vaikka onnellisia eivät kumpikaan ole.

28 v yhdessä 

Nimenomaan, viisi vuotta lasten elämästä, joka edelleenkin vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, ei ole mikään pieni aika, vaan kyseessä on hyvin iso osa koko lapsuudesta. Melkein kolmasosa. En sanoisi, että näillä aikamäärillä on enää kyse mistään maltillisesta harkinnasta ja siitä, ettei halua höykyillä, vaan siitä, että paetaan todellisuutta kaikin tavoin eikä uskalleta tarkastella raatorehellisesti sitä, millaisia seurauksia sillä on. Kyse ei ole enää harkinnasta ja maltista, vaan pakenemisesta. Ja läheisriippuvuudesta. On tottakai hienoa, että Hukassa laittoi avioerohakemuksen, mutta hän on sen jälkeen taas passivoitunut - syystä taikka toisesta - sen suhteen. Ihminen joka olisi asian kanssa tosissaan, ottaisi ihan toden teolla selvää, mikä hommassa kestää, koska noin pitkiä käsittelyaikoja ei ole missään päin Suomea. Ja pelkäänpä, että tähän mies luottaa, että vitkuttamalla ja pakoilemalla tiedoksisaantia Hukassa perääntyy koko jutussa, koska mies saa samalla manipuloitua ja kaasuvalotettua asiat itselleen mieluisaksi.

- Käpybara

Minusta tuntuu, että Hukassa on tyytyväinen siitä, että mies ei ole suostunut allekirjoittamaan avioeron tiedoksiantoa. Onhan se osoitus siitä, että mies ei halua erota ja välittää. Siksi Hukassa ei perään kysele, vaan sai tavallaan vahvistuksen, että noniin, katsokaas, tein hakemuksen, jota mies ei edes suostu allekirjoittamaan, joten mies rakastaa ja haluaa minut.

En usko hetkeäkään, että Hukassa haluaa erota miehestään. Hän haluaa pysyä samassa talossa ja saman miehen kanssa eläen kuten aina ennenkin ja ummistaa silmänsä, että mies hoitelee sivussa toista naista myös.

MaratonParkujalta lainaus: "Kyllä minäkin muistan ajan, miten pahalta tuntui toistaa ja jankuttaakin 28v:lle, miten sillä, miten upea mies on ollut aikanaan ei ole enää tässä tilanteessa merkitystä."

Niin, tuossa se asian ydin oli/on. Onko upea mies sellainen, joka satuttaa ihmistä, jonka kanssa elänyt 28 vuotta valehteluillaan ja selän takana toimimisella kuukausia tai jopa vuosia. Upea mies olisi hoitanut eron rehellisesti. Se miten hyvä mies jätti eron jälkeen kaiken vastuun lapsesta (myös taloudellisesti) sille surevalle ihmiselle, siitä näen punaista edelleen. Toki, suututtaa eniten lapsen puolesta. Onneksi isän ja pojan välit ovat hyvät nyt.

Hukassa toimii oman tahtinsa mukaan ja tavallaan ymmärrän, asioiden kypsyminen omassa päässä vaatii aikansa. Miehen toiminta on niin käsittämättömän julmaa, että aidosti pelkään että kun Hukassa vihdoinkin sisäistää sen niin sitten sattuu ja lujaa. Minun ärräpäät lentelee vain miestä kohtaan.

Minusta on hyvä, että Hukassa miettii ja suunnittelee asioita, mutta ei Hukassa voi miettiä miehen puolesta esim. eron jälkeisiä "asumis/huoltajakuvioita". Kun niitä ei voi kuin arvailla.

28 v yhdessä 

Tuossa Hukassa olevan kuviossa on kunnioitus hukassa ihan kaikkeen suuntaan. Mies pelaa epäkunnioittavasti niin vaimon kuin kakkosnaisen kanssa. Epäkunnioittavaa on hakea tukea ja turvaa vaimolta, että kakkossuhde "käy vieraissa". Myös on epäkunnioittavaa pariskunnan yhdessä retostella kakkosnaisen moraalista yms. En syytä Hukassa yksistään, usein on niin näissä kuvioissa, että vaimo kääntyy mieluummin kakkosta vastaan kuin miestään. Se on inhimillinen keino suojata itseään. Mutta usein vain syventää ja hämärtää kuvioita. 

Sitä emme tiedä miten kakkosnainen oikeasti toimii ja mitä on esimerkiksi sanonut Hukassa olevasta ja koko tilanteesta tai miten paljon ottanut kantaa ylipäätään ja millä tyylillä. En ihmettele yhtään, että haluaa irrottautua ja tavata muitakin. Tai ainakin on oikeus tavata muita, yhtä hyvin kuin miehellä oikeus olla vaimonsa kanssa samaan aikaan. 

Itse ajattelisin raakasti niin, että jos mieheni pystyy kertomaan ikäviä ja ylipäätään henkilökohtaisia asioita kakkosesta minulle (vaimolle) niin miksi ei vastavuoroisesti tekisi samoin minusta kakkoselle. Siksi ei kannata mennä mukaan tämäntyyliseen peliin vaikka se houkuttaisikin. Se tuntuu hetken hyvältä ehkä, mutta pistäisi kyllä miettimään. Että mitäs siellä kakkosnaisen luona mahdeltaankaan jutella meidän suhteestamme ja minusta. 

Nämä tilanteet ovat jotenkin niin normijärjen ulottumattomissa, että sen vuoksi niitä on vaikea ymmärtää. Tavallaan siis kenelläkään ei ole syytä valehdella, ts. tiedossa on jo kaikenlaista faktaa ja tapahtunutta. Mutta siitä huolimatta moni vain tuntuu haluavan valehdella, ts. itse kokee voimakkaasti, että se on parempi vaihtoehto kuin kertoa totuus.

Toisena puolena tietysti se, että moni vain haluaa uskoa, vaikka tiedossa on kaikenlaista. Ja yllättävän usein taitaa olla niin, että molemmat, sekä valehteleminen ja uskominen, tehdään sen vuoksi, että halutaan säästää toisen tunteita. Ja myös hallita tilannetta siten, että ottaa vastaan vain sen informaation, mikä tukee tämän hetken päätöshaluja tai tunnetilaa.

Ja tämä tuntuu käyvän ihan aikuisille, älykkäille ihmisille. Ehkä oikeasti on niin, että tunne on järkeä vahvempi, eli kykenee ylikirjoittamaan järjen kuiskeet helpostikin.

Sitten välillä tulee selkeyden hetkiä, jotka ovat tuskallisia ja niistä tahtoo eroon, eikä suinkaan mitään pysähtymisiä äärelle.

Tältä se ainakin vierestä vaikuttaa:-(

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Nämä tilanteet ovat jotenkin niin normijärjen ulottumattomissa, että sen vuoksi niitä on vaikea ymmärtää. Tavallaan siis kenelläkään ei ole syytä valehdella, ts. tiedossa on jo kaikenlaista faktaa ja tapahtunutta. Mutta siitä huolimatta moni vain tuntuu haluavan valehdella, ts. itse kokee voimakkaasti, että se on parempi vaihtoehto kuin kertoa totuus.

Toisena puolena tietysti se, että moni vain haluaa uskoa, vaikka tiedossa on kaikenlaista. Ja yllättävän usein taitaa olla niin, että molemmat, sekä valehteleminen ja uskominen, tehdään sen vuoksi, että halutaan säästää toisen tunteita. Ja myös hallita tilannetta siten, että ottaa vastaan vain sen informaation, mikä tukee tämän hetken päätöshaluja tai tunnetilaa.

Ja tämä tuntuu käyvän ihan aikuisille, älykkäille ihmisille. Ehkä oikeasti on niin, että tunne on järkeä vahvempi, eli kykenee ylikirjoittamaan järjen kuiskeet helpostikin.

Sitten vä

Juuri näin, osasit sanoittaa tämän vain paljon paremmin. Totuuden kohtaaminen ei ole miellyttävää, joten siksi turvaudutaan ennemmin enemmän tai vähemmän tiedostamattomaan valehteluun ja totuuden välttelyyn. Ja se on kovin inhimillistä ja yleistä.

- Käpybara

Tajusin sen, miksi ajatukseni ohjautuvat niin voimakkaasti lasten näkökulmaan: olen itse ollut lapsi hieman vastaavissa kuvioissa. Äitini oli älykäs ja empaattinen nainen, hänestä pitivät niin työkaverit kuin isäni sukulaisetkin. Hän oli juuri sellainen, joka kyseli ihmisiltä kysymyksiä suoran neuvomisen sijasta. Mutta älykkyydestään huolimatta isäni valinta isäksi oli hänelle todellinen pohjanoteeraus, enkä voi olla hämmästelemättä, että minkä ihmeen takia äitini roikkui yliseksuaalisen sarjapettäjä-luonnehäiriöisen miehen kanssa elämänsä loppuun saakka. Hän oli kuulemma miettinyt eroa, mutta jostain syystä jäänyt. Isäni pani lukuisten naapureiden kanssa, perhepäivähoitajani kanssa, äitini kampaajan kanssa, uudessa liitossaan ympäriinsä paneskelu on vain jatkunut. Ja vaikka suuren osan tapahtumista olen saanut kuulla jälkikäteen aikuisena, olen tajunnut, että kuinka vahvasti kaikki nämä salaisuudet ovat vaikuttaneet elämäämme lapsena.

Yhtenä vaihtoehtona olen miettinyt sitä, että äiti jäi, koska tiesi sisimmässään, että jos ero tulee, niin isästäni ei olisi ollut sen jälkeen isäksi. Todellisuus isäni luonteesta ja heikkouksista olisi tullut esille. Äitini oli se, joka kannatteli isääni, isälläni on ollut hyvin väkivaltainen ja kammottava lapsuus, jossa lapset ovat pelänneet jopa henkensä edestä. Voisin kuvitella, että äitini on samalla tavalla ajatellut mielessään, että hän haluaa pelastaa tuon rikkinäisen miehen, jonka sisällä asuu satutettu pikkupoika. Voi kunpa äitini olisi eronnut, niin siinä vaiheessa, kun hän kuoli, meidän lasten ei olisi tarvinnut jäädä isäni hoiviin, koska kulissit eivät olisi olleet enää pitkään aikaan kasassa. Äidin kannattelu ei muuttanut isääni millään tavalla, koska isäni ei ole koskaan joutunut ottamaan vastuuta itsestään, omasta käytöksestään, luonnehäiriöstään, hyväksikäytöistään, väkivallasta, riippuvuuksista (seksiriippuvuuskin on riippuvuus) eikä mistään. 

Haluaisin toisinaan niin kovasti kysyä äidiltäni, että mitä helvettiä oikein ajattelit? Vaikka silti samanaikaisesti rakastan ja kaipaan häntä niin äärettömästi.

- Käpybara

Vierailija kirjoitti:

MaratonParkujalta lainaus: "Kyllä minäkin muistan ajan, miten pahalta tuntui toistaa ja jankuttaakin 28v:lle, miten sillä, miten upea mies on ollut aikanaan ei ole enää tässä tilanteessa merkitystä."

Niin, tuossa se asian ydin oli/on. Onko upea mies sellainen, joka satuttaa ihmistä, jonka kanssa elänyt 28 vuotta valehteluillaan ja selän takana toimimisella kuukausia tai jopa vuosia. Upea mies olisi hoitanut eron rehellisesti. Se miten hyvä mies jätti eron jälkeen kaiken vastuun lapsesta (myös taloudellisesti) sille surevalle ihmiselle, siitä näen punaista edelleen. Toki, suututtaa eniten lapsen puolesta. Onneksi isän ja pojan välit ovat hyvät nyt.

Hukassa toimii oman tahtinsa mukaan ja tavallaan ymmärrän, asioiden kypsyminen omassa päässä vaatii aikansa. 

Miehen toiminta on niin käsittämättömän julmaa, että aidosti pelkään että kun Hukassa vihdoinkin sisäistää sen niin sitten sattuu ja lujaa. Minun ärräpäät lentelee vain miestä kohtaan.

Minusta on hyvä, että Hukassa miettii ja suunnittelee asioita, mutta ei Hukassa voi miettiä miehen puolesta esim. eron jälkeisiä "asumis/huoltajakuvioita". Kun niitä ei voi kuin arvailla.

28 v yhdessä 

Olen äärettömän surullinen, että Hukassa on nimimerkkinsä mukaisesti niin pahasti hukassa itseltään. Sammakko kuumenevassa vesikattilassa. Surullisinta oli, että Hukassa loukkaantui miehensä puolesta, kun täällä epäiltiin, että mies pakoilee avioerohakemuksen tiedoksiantoa. Loukkaantui niin, että vetäytyi palstalta - toivottavasti uteliaisuus vetää edes kurkkimaan, mitä täällä kirjoitetaan.

Noista mietinnöistä ja suunnitelmista tuli mieleen, onko Hukassa tottunut olemaan perheen yksinhuoltaja, perheen, jossa aviomies on isoin lapsista? Ja aviomiehelle Hukassa on yhtäaikaa vaimo, äiti ja yksi rakastajattarista. Hänelle tilanne on nyt ihanteellinen, miksi hän siitä luopuisi niin kauan kuin pystyy Hukassaa manipuloimaan?

Tähkäpää

Voi Käpybara miten koskettava kirjoitus. Kiitos kun toit tähän ketjuun lapsen näkökulman. Sepä se, vaikka lapsi ei ymmärtäisikään mitä tarkalleen ottaen tapahtuu, hän ymmärtää kyllä salaisuudet, kummallisen ilmapiirin, äidin kivun ja tuskan, sen että isä voi tehdä mitä haluaa. Lapsi siis aistii, että kaikki ei ole hyvin ympärillä, ihmissuhteissa on jotain vääristynyttä  ja se voi häntä satuttaa monin tavoin. Näin uskon.

Hukassa kuviossa on paljon läheisriippuvuutta, manipulaatiota, valehtelua ja myös itsepetosta kertomansa perusteella. Sellainen vyyhti, että on vaikeaa hahmottaa mitä triangelin eri osapuolet edes tuntevat. Tietävätkö itsekään? Ja tunteet varmaan menevät vuoristorataa hetkestä toiseen.

Eikö meillä kaikilla olisi lupa odottaa parisuhteelta turvaa, jokin pehmeä paikka kovassa maailmassa? Samaa tulisi tietysti olla lapsille tarjolla. Turvallinen koti, jossa kaikilla on hyvä olla.

Kysyy 

Kuurankukka

"En syytä Hukassa yksistään, usein on niin näissä kuvioissa, että vaimo kääntyy mieluummin kakkosta vastaan kuin miestään."

Ei tarvitse syyttää, mutta voi todeta, että tuo nimimerkki-nainen siis soisi miehelleen liiton ulkopuolisen seksin toisen naisen kanssa. Mutta siis naisen pitäisi siis olla vain seksilelu. Näin hän on mennyt esineellistämään ja mustamaalaamaan toista naista vaikka miksi. Kyseessä on reifikaatio eli esineellistäminen. On siis joko jo alunperin kieroutunut tai sitten prosessin myötä.

Ei ole mitään käsittämätöntä. Jos sulle kumppani ehdottaa suhteen/liiton avaamista, mitä vastaat, se ratkaisee.

Tähkäpää, en usko, että Hukassa nimimerkki vetäytyi palstalta mieheensä liittyvien kommenttejen takia. Uskoisin, että suurempana kipukohtana oli kirjoitukset lapsien hyvinvoinnista. Ne järkyttivät varmasti, vaikka Hukassa tuntuu kestävän kaiken itseensä kohdistuvan "kivun" niin olen ihan varma, että lapsien hyvinvointi on Hukassalle tärkein asia. Hukassa ei vaan näe tilannetta niinkuin me ja se miten me näemme sen oli järkytys. Luulen, että tekstit oli liikaa sillä hetkellä, toivon, että Hukassa kuitenkin työstäisi asioita eteenpäin myös lasten parasta ajatellen.

Käpybaran ja Liekin elämäntarinaa ja kirjoituksia on antoisaa lukea. Olen myös pahoillani kaikesta, mitä olette joutuneet kokemaan. Oma lapsuuteni oli pääosin hyvä, mutta hieman osaan samaistua isäni alkoholismin takia. Juhlapyhien jännittynyt ilmapiiri tulee mieleen usein edelleen ja se varpaillaan olo, sitten teininä myös jo se valtava häpeäminen. Ja minulla on maailman ihanin isä selvinpäin. Mutta, hyvän ja pääosin turvallisen lapsuuden sain elää.

Kiva oli kuulla Sinusta Ap ja oikein mukavaa syksyn jatkoa.

MaratonParkujan ja Kuurankukan kirjoitukset aina kultaa.

Toivottavasti Sinulle Tuumis kuuluu hyvää?

Samoin Sinilintu, toivottavasti kuuluu hyvää ja pärjäilet.

Kiitos myös kaikille nimimerkittömille. 

Paljon täältä saa mietittävää edelleen, ihan siis omaan elämään nykypäivänäkin.

Kiitos,

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Tähkäpää, en usko, että Hukassa nimimerkki vetäytyi palstalta mieheensä liittyvien kommenttejen takia. Uskoisin, että suurempana kipukohtana oli kirjoitukset lapsien hyvinvoinnista. Ne järkyttivät varmasti, vaikka Hukassa tuntuu kestävän kaiken itseensä kohdistuvan "kivun" niin olen ihan varma, että lapsien hyvinvointi on Hukassalle tärkein asia. Hukassa ei vaan näe tilannetta niinkuin me ja se miten me näemme sen oli järkytys. Luulen, että tekstit oli liikaa sillä hetkellä, toivon, että Hukassa kuitenkin työstäisi asioita eteenpäin myös lasten parasta ajatellen.

Käpybaran ja Liekin elämäntarinaa ja kirjoituksia on antoisaa lukea. Olen myös pahoillani kaikesta, mitä olette joutuneet kokemaan. Oma lapsuuteni oli pääosin hyvä, mutta hieman osaan samaistua isäni alkoholismin takia. Juhlapyhien jännittynyt ilmapiiri tulee mieleen usein edelleen ja se varpaillaan olo, sitten teininä myös jo se valtava häpeäminen. Ja minulla on maailman ih

Näin minäkin vähän luulen, että lasten näkökulma oli se liian arka paikka, jota oli vaikea katsoa. Äitini myös rakasti lapsiaan yli kaiken ja teki kaikkensa lastensa eteen, vaikka samanaikaisesti oli täysin sokea isäni suhteen ja läheisriippuvainen, hän ei todella nähnyt isääni sellaisena mitä isä oikeasti oli, vaan eli jossain haavekuvassa elämänsä loppuun asti. Ja kyllä minä ymmärrän sen, että lasten hyvinvointi osuu jokaisella normaalilla vanhemmalla arkaan paikkaan, koska normaali ihminen rakastaa omia lapsiaan äärettömästi. Omalla kohdallani äitini ja isäni totaalinen sokeus todellisuudelle on aiheuttanut sen, että haluan ehdottomasti kuulla ennemmin totuuden. Vaikka se olisikin jotain ikävää äitiydestäni. Haluan ottaa ennemmin totuuden ja herättelyn vastaan, kuin tietämättäni osallistua lasteni tuhoamiseen, koska todellisuutta olisi liian vaikeaa katsoa. Sokeus omalle itselle ja vallitseville olosuhteille on se, mitä kammoksun kaikista eniten.

- Käpybara

Vierailija kirjoitti:

"En syytä Hukassa yksistään, usein on niin näissä kuvioissa, että vaimo kääntyy mieluummin kakkosta vastaan kuin miestään."

Ei tarvitse syyttää, mutta voi todeta, että tuo nimimerkki-nainen siis soisi miehelleen liiton ulkopuolisen seksin toisen naisen kanssa. Mutta siis naisen pitäisi siis olla vain seksilelu. Näin hän on mennyt esineellistämään ja mustamaalaamaan toista naista vaikka miksi. Kyseessä on reifikaatio eli esineellistäminen. On siis joko jo alunperin kieroutunut tai sitten prosessin myötä.

Ei ole mitään käsittämätöntä. Jos sulle kumppani ehdottaa suhteen/liiton avaamista, mitä vastaat, se ratkaisee.

Hukassan ja miehen suhde on alkuun ollut ihan perinteinen yksiavioinen suhde. On totta, että Hukassa nimimerkki on noin 5 vuotta sitten suostunut suhteen avaamiseen. Onhan Hukassa nimimerkillä kuitenkin oikeus vaihtaa mielipidettänsä, niinkuin mieskin vaihtoi alkuasetelmasta. Suhteen avaamisessa on aina riski, että tunteet tulevat kuvioon, mutta en millään usko että tämä tilanne on se, mitä Hukassa odotti.

Se, että Hukassa nyt on kääntynyt miehensä kanssa "arvostelemaan/tuomitsemaan" toisen naisen toimintaa tai luonnetta on hämmentävää. Näen sen täysin miehen pelaamisena ja se meinaa nostaa sykettä.

28v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hyvä, että Hukassa miettii ja suunnittelee asioita, mutta ei Hukassa voi miettiä miehen puolesta esim. eron jälkeisiä "asumis/huoltajakuvioita". Kun niitä ei voi kuin arvailla.

Monet miehet jättävät ne lapset äidin kontolle, varsinkin tilanteessa, kun miehellä on toinen nainen. On koettu. Aivan turha luulla, että miehellä olisi mitään mielenkiintoa hoitaa lapsia ja ottaa vastuuta edes joka toinen viikonloppu. Kun mies lähtee, hänellä ei ole mikään pakko nähdä lapsia. Ainut pakko on maksaa elatusmaksut, muuhun laki ei pakota. 

Hieman asian vierestä, mutta eilen istuin bussissa ja edessäni istui äiti kahden lapsensa kanssa. Nuorempi lapsi oli nukahtanut äitiänsä vasten ja isompi oli kännykän kanssa. Istuivat siis bussissa, kohdassa jossa olivat vastakkain ja tavallaan äiti istui selkä bussin menosuuntaan päin, minua vastapäätä.

En tiedä mikä herätti huomioni, mutta mietin, että äidillä varmaan flunssa kun silmät vetisti. Myöhemmin huomasin, että kyyneleet sieltä salaa silmiin tupsahti useamman kerran, vaikka näki, että kaikkensa teki peitelläkseen niitä. 

Jäimme samalla pysäkillä pois ja en tiedä mikä minuun meni, kun otin sitä naista olkapäästä varovasti kiinni ja sanoin, että en tiedä mitä Hän käy tällä hetkellä läpi, mutta toivon kovasti voimia. Naisen silmiin nousi kyyneleet ja halattiin isosti ja se nainen kiitti minua ja sanoi, että sanani merkitsi Hänelle kovasti. Lyhyt hetki ja kyyneleitä pyyhin itse myös hetken päästä.

Oudointa tässä on se, että se nainen on ollut moneen kertaan tänään mielessä. Se lempeys ja reippaus toimia ja herätellä lasta kun bussista nousivat. Ja se salaa kyyneleiden pyyhkiminen, se suru mikä katseessa oli (kun kuvitteli, että kukaan ei näe).

28v yhdessä 

En edes tiedä miksi tämän kirjoitin.

Maailma tarvitsee paaaaaaljon enemmän 28 veen kaltaisia ihmisiä!

-Liekki

Muu täällä ei nyt ilmeisesti monelle kommentoijalle kelpaisi, kuin että Hukassa heittäisi kertaseisomalta miehen tänään pellolle.

Itse kunnioitan Hukassan kertomaa harkinta-ajan käyttöä. Suosittelisin sitä muillekin, menee mielestäni aikalailla jo painostuksen puolelle, joka ei oikeasti nopeuta yhtään kenenkään prosessointia, helposti jopa päinvastoin. Sellaisesta alkaa olla haittaa. Vaikka epäkohtia miehen toiminnasta ja tilanteesta on ja on ollut tietenkin hyvä osoittaa. 

Kyse on myös kuitenkin Hukassan omasta elämästä ja hänen omista valinnoistaan, joita muut eivät tee hänen puolestaan. Kukaan muu ei elä hänen elämäänsä tai tee hänen päätöksiään, eikä sellaiseen painostukseen pitäisi sortua mielestäni täälläkään.

Olen samaa mieltä monesta asiasta useiden kommentoijien kanssa, ja olen itsekin samoista epäkohdista kirjoittanut nimenomaan miehen toiminnassa. Aiemmin myös rajojen asettamisen tärkeydestä jne. Myös Kuurankukan kanssa samaa mieltä siitä, että oma esimerkki siitä, miten itseä saa kohdella, on tärkeää lapsillekin.

Mutta kyllä tässä on mielestäni ihan luonnekysymyksetkin (Hukassan oma luonne) mukana, kaikki toiminta aina ei johdu myöskään jostain viasta, häiriöistä tai ole traumaperäistä.

On myös niinkin, että jos on elänyt turvallisen ja suojatunkin lapsuuden, ja on luonteeltaan empaattinen välittävä ihminen, niin silloin voi myös olla enemmän altis kaikenlaisen kieroilunkin uhriksi, koska sellainen maailmankuva ja ihmiskuva on niin vieras, että tuollaista toimintaa (esim. valehtelua, itsekkyyttä, manipulointia) voi olla vaikea tunnistaa ja käsittää.

Muistuttaisin myös, ettei asioiden todellinen laita ole selvinnyt Hukassalle kuin itse asiassa aika vastikään. (vaikka toki aiemmin olikin ollut hyvinkin epämääräistä odottelua pitkään avoimessa suhteessa.) Jonka jälkeen toiminta on Hukasalla mielestäni ollut oikeastaan kohtuu ripeääkin, ja avioerohkemuskin on jo jätetty.

Tämä on asia, joka ketjussa usein painaa mieltä. Että onko tullut kirjoitettua jotain niin raskasta, että toisten olo vain pahenee. Pieleenkin kirjoitus voi mennä monella tavalla, kun ei vaan osaa nähdä asioita kuin omasta kulmastaan lopulta todella syvälle.

Kuurankukka vähän aikaa sitten kirjoitti, että koskaan ei voi tietää, mitä taakkaa toinen kantaa ja se on aivan täydellisen totta. Ja sen kun aina muistaisi. Ymmärrän hyvin miten ison lahjan naiselle 28v annoit. Saattaa olla joku niin vaikea tilanne, jossa tuntuu, että kukaan ei ymmärrä tai välitä. Mutta joku välittää!

Sitäkin olen miettinyt, mitä joku kirjoitti, että kaikesta huolimatta tässäkin tilanteessa Hukassa näkee vian itsessään. Että hän on niin raskas jne. Kai sitä nyt on raskaat jutut jos elämässä on noin vaikeaselkoinen ja hankala tilanne. Kyllähän me sen täällä kestäisimme, mutta joskus sen hengähdystauon tarvitsee. Ketju on intensiivinen! Itsekin olen joutunut käsittelemään asioita hieman ennen kuin olen arvannut enemmän avata.

T: MaratonParkuja