Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut kolmiodraama, valehdeltu ja petetty ja ero on ollut ruma ja huonosti ja loukaten hoidettu, sekä asiat jääneet käsittelemättä, niin on se joskus vähän niinkin, että niin makaa kuin petaa. On epärealistista odottaa, että se jätetty olisi nopesti sujut tapahtuneiden asioiden ja vaikka niiden valheiden kanssa. (Sopuisamman ja tavallisemmankn eron käsittelyssä usein kestää.)

Mielestäni on siis joskus vähän tekopyhää toivoa tuollaisen jälkeen, ettei pahaa verta joskus jäisi. Ja että "sormet ristissä toivoo, että se jätetty ja petetty olisi jatkossa onnellinen" tms, ja sillä samalla mennyt sitten saataisiin kuitattua ja saisi itselleenkin paremman omantunnon ja puhtaammat paperit.

Tämä nyt ihan yleisesti, tapauksia on hyvin erilaisia. Mitään vainoamista ja haitantekoa en tokikaan eron jälkeen ymmärrä ja sellaisen tuomitsen, enkä tuollaisesta nyt puhu. (Vaan vaikka vihan ja epäoikeudenmukaisuuden tunteista ja ehkä niiden

minä en ymmärtänyt tuota juttua ollenkaan niin että olisi edes odotettu että pettämällä jätetty olisi antanut anteeksi ja sujut asian kanssa. Tai että olis haettu puhtaampaa omatuntoa sen kautta että toivoo toiselle hyvää jatkossa, vaan monen vuoden kestäneestä syyllisyyden tunteesta kerrottiin. Yleensäkin suhteen loppu on vain yksi lehti tarinassa, emme tiedä kuinka osapuolet on muuten toisiaan kohdelleet, jotain voi tietty päätellä pitkään tehdystä erosta jossa erohaluton ei ole suostunut keskustelemaan erosta missään vaiheessa.

Tosiaan aihe oli pitkään elätetty eroviha tai katkeruus ja miten se ihmiseen itteensä vaikuttaa.

Ajatuksia armosta ja armollisuudesta. Ateeksiannostakin vähän.

Mielestäni joskus on hyvä olla myös armoton. Kun haluaa tuoda vaikkapa jonkin tärkeän vääryyden /  totuuden / asian esille, jota selvästi koitetaan piilottaa, vääristää tai väistää. Joskus silloin, kun on motiivi oikaista (tahallista) valheellisuutta.

Minäkin menen nyt esimerkkeineni sinne raamattuun ;) Ihan siksi koska armo ja anteeksianto on nimenomaan kristinuskon ydinajatuksia, vaikka toki näitä samoja teemoja löytyy muistakin filosofioista ja uskonnosta,

Itse Jeesuskin oli kyllä aika armoton ja kova valheellisuudelle ja esittämiselle, oman edun tavoittelulle toisten kustannuksella ja tekopyhyydelle, vaikka armo ja anteeksianto on silti nimenomaan kristinuskossakin niitä ydinkysymysiä. 

Itse olen elämässäni ollut ehkä liiankin armollinen ja ymmärtäväinen. Silloinkin kun vaikka anteeksi ei edes pyydetä. Slloin, jos joku koittaa välttää omaa vastuutaan ja selvästi huijaa itseään ja toisia, tai haluaa päästä kuin koira veräjästä, niin mielestäni kovuus ja tietty armottomuus on tällöin joskus ihan paikallaan.

Armottomuus tarkoittaa itelleni vaikkapa selvää suoraa argumentointia, jossa ikäviä asioita ei kierretä, ja näin asioita joudutaan katsomaan suoraan. Armottomuuden ei tarvi tarkoittaa vihaa ja kostonhimoa, vaan kyse voi olla ihan vaan rehellisyydestä ja suoruudesta periksiantamattomasti. Siitä, ettei oikeasti ikävää asia kuorruta tai anna toisten kuorruttaa jollain muulla, eikä sitä piilota ja peitä, vaan tuo nimenomaan esille ja sanoo ääneen.

Armollisuudellkin on toki iso paikkansa. Ihmiset kun ovat epätäydellisiä ja erehtyväisiä.

No nyt alkoi kyllä taas naurattaa🤣🤣 kun ollaan huolissaan, tietysti kaikella rakkaudella, työtilanteestani. Voin lohduttaa ja rauhoittaa, olen kyllä ihan töissä. Hommani vain ei ole mikään täysin tavanomainen 8-16 kellokortin perässä oleva. Mutta tosiaan huoli pois, ei vaikuta tienesteihin tämä homma, eikä ole pomo äkäisenä.

Pahahan se on kun taas spekulointiin meni. Toki toivon, että siinäkin kutienkin ehkä joku jotain ajatuksen tynkää sai, kuten itselleni usein toisten kirjotuksien kanssa käy, vaikka ne eivät juuri minun kirjoittamaani kosketakaan.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kummatkin kokolailla tiedä kun erotilanne tulee mistä kaikesta eropäätös on koostunut ja mitä suhteessa on tapahtunut. Tuskin on jäänyt miettimään puuttuvia erokeskusteluja jos on jo uuden kumppaninkin kanssa ollut pitkään. 

En oikein ole tajunnut ennen, että niin monille tai joillekin eron syy jää niin epäselväksi tai sanotaan epätoivotuksi tapahtumaksi kuin nyt täällä tuntuu olevan. Luulisi jotain enteitä olevan miltei kaikilla. Jotenkin käytös ja puheet muuttuneet. Joko itsellä tai toisella tai molemmillakin. 

Onhan joku yhteenveto tai keskustelu hyvä käydä. Mutta ei ne useinkaan mitään uutta mukanaan tuo. 

Näkökulma: On ollut enteitä, puhe ja käytös ovat muuttuneet. On ehkä epäilty pettämistä, keskusteltukin asioista. Puoliso on kiistänyt kaiken ja ehkä vielä syyttänyt toista turhista epäilyksistä. Kunnes sitten on

Tottakai on just näin. Tällaisia eroja on missä joko tarkoituksella on vedätetty kun ei osata tehdä ratkaisuja, tai sitten oltu niin neuvottomia ja keinottomia ettei olla muuta osattu kuin ajelehtia ja odottaa, että asiat ratkeaa itsestään.

Minäpä heitän oman viisi senttiäni sellaisesta tapauksesta missä roolit on toisinpäin. Lähtijä haluaisi keskustella eroasiat rehellisesti puolin toisin läpi, mutta toinen osapuoli ei suostu. Voisiko olla että jätetyksi tullut tietää ne omat juttunsa ja tekonsa mitkä todennäköisesti eroon tulee johtamaan, ja lopulta johti, mutta ei halua niistä puhua, kuten on ollut haluton puhumaan aiemmin ja kyvytön tai haluton suhteen vuoksi muuttamaan (?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut kolmiodraama, valehdeltu ja petetty ja ero on ollut ruma ja huonosti ja loukaten hoidettu, sekä asiat jääneet käsittelemättä, niin on se joskus vähän niinkin, että niin makaa kuin petaa. On epärealistista odottaa, että se jätetty olisi nopesti sujut tapahtuneiden asioiden ja vaikka niiden valheiden kanssa. (Sopuisamman ja tavallisemmankn eron käsittelyssä usein kestää.)

Mielestäni on siis joskus vähän tekopyhää toivoa tuollaisen jälkeen, ettei pahaa verta joskus jäisi. Ja että "sormet ristissä toivoo, että se jätetty ja petetty olisi jatkossa onnellinen" tms, ja sillä samalla mennyt sitten saataisiin kuitattua ja saisi itselleenkin paremman omantunnon ja puhtaammat paperit.

Tämä nyt ihan yleisesti, tapauksia on hyvin erilaisia. Mitään vainoamista ja haitantekoa en tokikaan eron jälkeen ymmärrä ja sellaisen tuomitsen, enkä tuollaisesta nyt puhu. (Vaan vaikka vihan

minä en ymmärtänyt tuota juttua ollenkaan niin että olisi edes odotettu että pettämällä jätetty olisi antanut anteeksi ja sujut asian kanssa. Tai että olis haettu puhtaampaa omatuntoa sen kautta että toivoo toiselle hyvää jatkossa, vaan monen vuoden kestäneestä syyllisyyden tunteesta kerrottiin. Yleensäkin suhteen loppu on vain yksi lehti tarinassa, emme tiedä kuinka osapuolet on muuten toisiaan kohdelleet, jotain voi tietty päätellä pitkään tehdystä erosta jossa erohaluton ei ole suostunut keskustelemaan erosta missään vaiheessa.

Tosiaan aihe oli pitkään elätetty eroviha tai katkeruus ja miten se ihmiseen itteensä vaikuttaa.

No tuo minun kirjoitukseni aihe ei ollutkaan "pitkään elätetty eroviha tai katkeruus ja miten se ihmiseen itseensä vaikuttaa", vaan petoksen, valheelisuuden ja kolmiodraaman sekä myös ruman eron (ja ihan yleisemminkin pahojen syvien loukkausten) aiheeseen liittyviä muita näkökulmia ja ajatuksia.

En myöskään ihan suoraan kommentoinut tuohon kerrottuun tapaukseen, koska sitä en tarkemmin tunne, ja asiat voivat olla niin tai näin tai vaikka mitenpäin, joista minulle ei ole tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut kolmiodraama, valehdeltu ja petetty ja ero on ollut ruma ja huonosti ja loukaten hoidettu, sekä asiat jääneet käsittelemättä, niin on se joskus vähän niinkin, että niin makaa kuin petaa. On epärealistista odottaa, että se jätetty olisi nopesti sujut tapahtuneiden asioiden ja vaikka niiden valheiden kanssa. (Sopuisamman ja tavallisemmankn eron käsittelyssä usein kestää.)

Mielestäni on siis joskus vähän tekopyhää toivoa tuollaisen jälkeen, ettei pahaa verta joskus jäisi. Ja että "sormet ristissä toivoo, että se jätetty ja petetty olisi jatkossa onnellinen" tms, ja sillä samalla mennyt sitten saataisiin kuitattua ja saisi itselleenkin paremman omantunnon ja puhtaammat paperit.

Tämä nyt ihan yleisesti, tapauksia on hyvin erilaisia. Mitään vainoamista ja haitantekoa en tokikaan eron jälkeen ymmärrä ja sellaisen tuomits

"En myöskään ihan suoraan kommentoinut tuohon kerrottuun tapaukseen,"

aa...ok. Käsitin väärin kun oli aika suoraan siteerattu sormet ristissä toivomista ja vihaisia viestejä vielä muutamaa vuotta myöhemmin.

Kaikki täällä puhuu yleisesti. Jotkut vain haluavat ottaa itseensä näistä.

Minustakin semmoinen hurskastelu hälkeenpäin kun ensin itse tekee tosi pahoja juttuja että toivon pelkkää hyvää on aika tekopyhää. Voi myös ymmärtää kuten MP sanoi että ei sen exän mielestä kuitenkaan oikeast tiedä. Voi olla aivan ok elämä mutta näiden paskiasten näkeminen nostaa vanhat mieleen.

Muistatteko Johnny Deppin ja Amber Heardin eroa? Oli club Depp ja club Heard, mutta ennen kaikkea club Heard joka oli valmis ristiinnaulitsemaan Deppin toisen osapuolen puheiden perusteella. Kukapa siitäkään tietää mikä totuus on, oikeus päätyi johonkin tulkintaan, juttuja kuultiin median kautta puolin toisin. Kuitenkaan Heard, joka lensi pyrstölleen Deppin kartanosta, ei tainnut lopulta olla se herttainen tyttöystävä jona moni olisi halunnut hänet nähdä. Mitähän nämä ihmiset ovat nyt mieltä Heardista ja Deppin häneen kohdistamasta kohtelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kummatkin kokolailla tiedä kun erotilanne tulee mistä kaikesta eropäätös on koostunut ja mitä suhteessa on tapahtunut. Tuskin on jäänyt miettimään puuttuvia erokeskusteluja jos on jo uuden kumppaninkin kanssa ollut pitkään. 

En oikein ole tajunnut ennen, että niin monille tai joillekin eron syy jää niin epäselväksi tai sanotaan epätoivotuksi tapahtumaksi kuin nyt täällä tuntuu olevan. Luulisi jotain enteitä olevan miltei kaikilla. Jotenkin käytös ja puheet muuttuneet. Joko itsellä tai toisella tai molemmillakin. 

Onhan joku yhteenveto tai keskustelu hyvä käydä. Mutta ei ne useinkaan mitään uutta mukanaan tuo. 

Näkökulma: On ollut enteitä, puhe ja käytös ovat muuttuneet. On ehkä epäilty pettämistä, keskusteltukin asioista. Puoliso on kiistänyt kaiken ja ehkä vielä syyttä

Minäpä heitän oman viisi senttiäni sellaisesta tapauksesta missä roolit on toisinpäin.

Tuut huomaamaan että tää on väärä palsta tuoda asiaa tuosta näkökulmasta. Never happened, unohda koko juttu.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän MP pysty itse itseään puolustamaan. Onkohan täällä joku ihminen koko ajan päivystämässä ihan sitä varten, että rientää sekunnissa puolustamaan kun hiukankaan alkaa tulla tiukempaa vastusta MP:n kommentteihin. Liki samoilla lauseillakin: "MP, älä vahingossakaan ala vastailla näihin". Miten on edes mahdollista. 

Tottahan tuo kommentti oli, että MP on aktiivinen ja kirjoittaa pitkiä tekstejä perehtyen tarkasti siihen mitä toiset ovat kirjoittaneet. Aikaahan se vie jos on töissä. 

 

Samaa oon ihmetellyt, että tuntemattoman kirjoittajan palaute seuraa välittömästi.

Hesarissa oli juttu toimihenkilöstä jolla on 34 tuntia luppoaikaa työviikon aikana :D On mullakin tosin välillä aika hiljaista ja välillä taas hirmu juoksua.

Ymmärrän loukatun tunteet. Mutta kun sitten jossain vaiheessa pitäisi siitä erosta ja erotetusta kuitenkin päästää irti. Mikä on se sopiva aika, se on yksilöllistä. Mutta jos aletaan monista vuosista puhua niin pitäisi laimentua, vaikkei kokonaan.

Itseäni auttoi tuo, että ajattelin ihan vakavasti miksi ja miten olisin edes pystynyt elämään miehen kanssa joka oli löytänyt uuden. Minkälainen suhde se olisi ollut jos mies olisi kaikesta huolimatta jäänyt. No ei kovin minkäänlainen ja itseäni olisi ehkä se loukannut vielä enemmän. Jos hän haluaisi olla toisen kanssa ja saan hänet säälistä pysymään, tai mikä syy sitten olisikin ollut, jäämään. 

Kun pitäisi jossain vaiheessa ajatella, että pakosta ei voi toista pitää ja eihän sillekään aina voi mitään jos oma kumppani rakastuu toiseen. Tai muusta syystä haluaa erota. Kyllä se on ihan luvallista kummalle vain, ei suhde voi ikuinen kahlekaan olla. Se kun on elämässä sellaista, ettei kovin pitkälle voi määrätä miten se menee. Varsinkaan toisen puolesta. 

Nyt joku tartuu, että kun se ero pitäisi osata hoitaa jotenkin nätisti. No niin, samaa mieltä, mutta kun elämä on sellaistakin, etteivät aina, eivätkä useinkaan, ihmiset toimi niinkuin olisi toivottua. Sekin pitäisi ymmärtää. Eroon saattaa liittyä niin paljon kaikkea, että ei vain kykene. Monesti eivät kummatkaan. Molemmat voivat olla rikki ja tunteet heittelevät laidasta laitaan. Usein niin, että juuri sillä hetkellä voi olla hyväkin, että liikaa möyritä asioita. Saattaa tulla vielä enemmän haavoja. Jossain vaiheessa ehkä olisi hyvä, jos silloinkaan pystyy asiallisesti. 

Minusta se, että kieltäytyy keskustelemasta, on kyllä vallankäyttöä, teki sen mistä asemasta käsin hyvänsä. Siis jos oikeasti ei ole esim. niin syvä trauma tms. että ei kykene keskustelemaan. Tavallaan ajattelen, että eikö luonnollisesti näin? Ihan sama onko jättäjä vai jätetty, toisen ikävästi kohteleminen on ikävää.

Nyt tosiaan olen "päässyt" seuraamaan erästä tapausta, toteaisin, että aika vaikeaa näyttää tosiaan olevan sen toisen kenkiin asettuminen. Molemmin puolin. On kai oikeastaan aika inhimillistäkin, että täytyy nähdä toinen huonossa valossa, jotta kykenee ajamaan omaa siitä toisesta piittaamatta.

Aikahan näihin asioihin joskus auttaa. Mutta en tiedä, tai en osaa sanoa, mitkä jäljet näistä jää. Sehän on hyvin yksilöllistä. 

Ja siitä näkökulmasta sanoisin, että ei se aivan tyystin oma valinta varmaankaan ole, että katkeroituu. Totta on paljon, mitä voi tehdä, että näin ei käy, mutta kun kaikilla on se oma luonne ja henkilöhistoria, niin kyllähän kaikenlainen henkinen jaksaminen ja toipuminenkin on erilaista. 

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

 

 

"En myöskään ihan suoraan kommentoinut tuohon kerrottuun tapaukseen,"

aa...ok. Käsitin väärin kun oli aika suoraan siteerattu sormet ristissä toivomista ja vihaisia viestejä vielä muutamaa vuotta myöhemmin.

Toki lähtökohta kirjoitukseeni oli (osin) tuosta tapauksesta otettu. Sehän on nyt selvää. Mutta olihan kommentissani paljon muutakin ja muitakin ajatuksia ja pohdintoja ja pääasiassa yleisellä tasolla, kuten nimenomaan mainittukin oli, joiden en tiedä liittyvätkö kuinka tai mitenkään juuri tuohon kyseiseen tapaukseen, tai näiden ihmisten ajatusmaailmoihin. Myös muita viimeaikaisten viestien aiheita oli kirjoituksessa kommentoitu.

(En myöskään vaikka tiedä, onko ollut jotain varsinaista haitantekoa eron jälkeen, ja millaista tämä kielenkäyttö on ollut ja kuinka usein jne. Miten eroasiat ovat tarkemmin ottaen aikoinaan menneet, ja onko ollut paljon valheellisuutta ennen eroa vai ei. jne jne. Enkä siksi voi mielestäni ottaa suoraan kokonaistilanteeseen ja kokonaiskuvaan juuri tähän tapaukseen kantaa. )

Eli nimenomaan ihan suoraan ei kommenttini ollut tuohon tapaukseen, vaikka joitain ajatuksia herättäviä asioita ja lähtökohtia siitä oli toki poimittu, kuten sinulle jo vastasinkin. Tämän olisi tekstistänikin mielestäni voinut myös päätellä, varsinkin kun asian parissa kohtaa myös mainitsin.

"minä en ymmärtänyt tuota juttua ollenkaan niin että olisi edes odotettu että pettämällä jätetty olisi antanut anteeksi ja sujut asian kanssa."

Itse tosin sain kyllä vähän sellaisen kuvan, että tässä tapauksessa kirjoittaja oletti, että kun tällä jätetylläkin on elämä mennyt selvästi eteenpäin, on parisuhteessa jne ja aikaa on kulunut viisi vuotta, että jätetty olisi jo jokseenkin sujut menneiden kanssa, jättänyt kolmiodraaman ja eron asiat taakseen, tai ei ainakaan toisi enää noita esiin. Ymmärsin myös, etteivät ole olleet kontaksissa muuten aikoihin, ja tuo satunnainen kohtaaminen oli yksittäinen kerta.

Näillä yksityiskohdilla ja juuri tuon tapauksen (tarkemmilla) asioilla, ei kuitenkaan ole varsinaista merkitystä omassa kirjoituksessani pohdittuihin näkökulmiin, vaan ne ovat ihan itsenäisinäkin olemassa.

Vielä ajatuksia syyllisyydestä: Minusta yleisesti ottaen syyllisyys on tärkeä tunne ihmisillä, joka on hyvästä syystä olemassa, ja se kertoo usein siitä, ettei ole toiminut ihan oikein. (Toki joskus syyllisyyttä voi tuntea ilman, että olisi tehnyt mitään varsinaisesti väärää tai huonosti, ja tämä asia on joillekin myös ihan henkilökohtainen ongelma, joka sitten taas olisi hyvä itsessään tunnistaa ja se käsitellä.)

Ihmisille on aika yleistä selitellä syyllisyyttä pois kaikenlaisilla keinoilla. Eli paeta sitä. On rohkeutta katsoa asioita ja omiakin toimia rehellisesti ja syvemmin ja todeta, että loukkasin tuossa kohtaa toista. Olisin voinut toimia paremmin. Silloin todennäköisemmin osaa toimia jatkossakin sitten paremmin. Myös anteeksi on näin helpompi pyytää, antaa ja saada.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän MP pysty itse itseään puolustamaan. Onkohan täällä joku ihminen koko ajan päivystämässä ihan sitä varten, että rientää sekunnissa puolustamaan kun hiukankaan alkaa tulla tiukempaa vastusta MP:n kommentteihin. Liki samoilla lauseillakin: "MP, älä vahingossakaan ala vastailla näihin". Miten on edes mahdollista. 

Tottahan tuo kommentti oli, että MP on aktiivinen ja kirjoittaa pitkiä tekstejä perehtyen tarkasti siihen mitä toiset ovat kirjoittaneet. Aikaahan se vie jos on töissä.

Kyllä se kotona kirjoitettunakin vie täsmälleen yhtä paljon aikaa :D

Yleensä siitä ei saa palkkaa kun kirjoittaa kotona tänne. Mutta töissä palkkaa kertyy vaikka kirjoittaisi tänne koko päivän. 

Muuten, miten jos on etätöissä, miten jaottelee milloin käyttää työaikaa muuhun kuin palkkatyöhön. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta se, että kieltäytyy keskustelemasta, on kyllä vallankäyttöä, teki sen mistä asemasta käsin hyvänsä. Siis jos oikeasti ei ole esim. niin syvä trauma tms. että ei kykene keskustelemaan. Tavallaan ajattelen, että eikö luonnollisesti näin? Ihan sama onko jättäjä vai jätetty, toisen ikävästi kohteleminen on ikävää.

Nyt tosiaan olen "päässyt" seuraamaan erästä tapausta, toteaisin, että aika vaikeaa näyttää tosiaan olevan sen toisen kenkiin asettuminen. Molemmin puolin. On kai oikeastaan aika inhimillistäkin, että täytyy nähdä toinen huonossa valossa, jotta kykenee ajamaan omaa siitä toisesta piittaamatta.

Aikahan näihin asioihin joskus auttaa. Mutta en tiedä, tai en osaa sanoa, mitkä jäljet näistä jää. Sehän on hyvin yksilöllistä. 

Ja siitä näkökulmasta sanoisin, että ei se aivan tyystin oma valinta varmaankaan ole, että katkeroituu. Totta on paljon, mitä voi tehdä, että näin ei käy, mutt

"On kai oikeastaan aika inhimillistäkin, että täytyy nähdä toinen huonossa valossa, jotta kykenee ajamaan omaa siitä toisesta piittaamatta."

Kyllä. Ja toisaalta kun on oppinut näkemään puolison erityisen myönteisessä valossa, on eron tekeminen erityisen vaikeaa

Nimim, kokemusta manipuloivasta suhteesta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kummatkin kokolailla tiedä kun erotilanne tulee mistä kaikesta eropäätös on koostunut ja mitä suhteessa on tapahtunut. Tuskin on jäänyt miettimään puuttuvia erokeskusteluja jos on jo uuden kumppaninkin kanssa ollut pitkään. 

En oikein ole tajunnut ennen, että niin monille tai joillekin eron syy jää niin epäselväksi tai sanotaan epätoivotuksi tapahtumaksi kuin nyt täällä tuntuu olevan. Luulisi jotain enteitä olevan miltei kaikilla. Jotenkin käytös ja puheet muuttuneet. Joko itsellä tai toisella tai molemmillakin. 

Onhan joku yhteenveto tai keskustelu hyvä käydä. Mutta ei ne useinkaan mitään uutta mukanaan tuo. 

Näkökulma: On ollut enteitä, puhe ja käytös ovat muuttuneet. On ehkä epäilty pettämistä, keskusteltukin asioista. Puoliso on kiistänyt kaiken ja ehkä vielä syyttä

Tottakai on just näin. Tällaisia eroja on missä joko tarkoituksella on vedätetty kun ei osata tehdä ratkaisuja, tai sitten oltu niin neuvottomia ja keinottomia ettei olla muuta osattu kuin ajelehtia ja odottaa, että asiat ratkeaa itsestään.

Minäpä heitän oman viisi senttiäni sellaisesta tapauksesta missä roolit on toisinpäin. Lähtijä haluaisi keskustella eroasiat rehellisesti puolin toisin läpi, mutta toinen osapuoli ei suostu. Voisiko olla että jätetyksi tullut tietää ne omat juttunsa ja tekonsa mitkä todennäköisesti eroon tulee johtamaan, ja lopulta johti, mutta ei halua niistä puhua, kuten on ollut haluton puhumaan aiemmin ja kyvytön tai haluton suhteen vuoksi muuttamaan (?)

Minulle kerran eräs ihminen sanoi suoraan (kyse ei ollut parisuhteesta), ettei hän halua usein kertoa omia ajatuksiaan, sillä ne ovat välillä aika rumia ja toiset eivät niistä pitäisi. Hän käyttäytyi silti joskus imeisesti näiden ajatustensa mukaisesti siis kuitenkin, vähän ikävällä tavalla, eli sillä tavalla ne tulivat jollain tasolla ilmi, vaikkei hän halunnutkaan niitä kertoa. Hänellä oli aika paljon sellaista passiivis-aggressiivista käytöstä. Suoraan ei tavallisesti halunnut tai osannut sanoa, eikä keskusteluhaluja ollut hankalampiin asioihin.

Kun hän poikkeuksellisesti vähän avasi näitä "rumia" ajatuksiaan, niin ne olivat esim. sellaisia lähtökohtaisesti hyvinkin negatiivisia, ilkeämielisiäkin, oletuksia vaikkapa toisten toiminnan motiiveista. Jos hän olisi vaikkapa erimielisyydessä ääneen näitä sanonut, niin todennäköisesti toinen olisi huudahtanut tyliin, että enhän minä nyt noin ajattele!

Tuo on ehkä vähän eri asia, mutta olen samaa mieltä kanssasi siitä, että joskus puhumishaluttomuus johtuu siitä, että tietää itse toimineensa jotenkin huonosti, tai ei ainakaan niin kovin hyvin, tai tietää itse ajattelevansa ikävästi, ja siksi ei halua keskustella. Ei ole ehkä valmis kohtaamaan kunnolla näitä asioita ehkä itsekään itsessään, tai ainakaan toisen kanssa. Siksi ei siis halua myöskään käsitellä omaa osuuttaan vaikkapa eroon johtaneissa asioiden kuluissa ja syissä. Oli sitten jätetty tai jättäjä, en näe itse tuossa roolien vaihdossa eroa.

Moni on vähän pelkuri. Asioista syvempi keskustelu vaatii myös itsensäkin suhteellisen rehellistä kohtaamista, joillekin jo tämä voi olla vaikeaa. Toisen kohtaaminen ongelmakohdissa sitten vielä lisää vaikeuskerrointa entisestään.

Liittyen yhteen tapailuun/seurusteluun useampi vuosi sitten: En normaalisti ajattele tyyppiä, en stalkkaa somea, en ole missään tekemisissä, mulla on uusi suhde ja olen mennyt eteenpäin. Mutta jos se valehteleva kusipää tulisi yllättäen jossain vastaan, saattaisin sanoa hyvin rumasti.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä siitä ei saa palkkaa kun kirjoittaa kotona tänne. Mutta töissä palkkaa kertyy vaikka kirjoittaisi tänne koko päivän. 

Muuten, miten jos on etätöissä, miten jaottelee milloin käyttää työaikaa muuhun kuin palkkatyöhön. 

Voisi olla ihan uuden aloituksen paikka aiheesta, jos tuollaisia haluaa alkaa pohtia :D 

Ei ehkä aivan tämän ketjun juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä siitä ei saa palkkaa kun kirjoittaa kotona tänne. Mutta töissä palkkaa kertyy vaikka kirjoittaisi tänne koko päivän. 

Muuten, miten jos on etätöissä, miten jaottelee milloin käyttää työaikaa muuhun kuin palkkatyöhön. 

Voisi olla ihan uuden aloituksen paikka aiheesta, jos tuollaisia haluaa alkaa pohtia :D 

Ei ehkä aivan tämän ketjun juttuja.

 

No, tämä töissä kirjoittelu tänne ketjuun nyt tuli esiin tuossa jossain aiemmin. Ei tarvi lähteä pohtimaan sen tarkemmin, kuhan nyt vain heitin mietintään. Onhan tällä heitelty ilmaan paljon muutakin.