Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (10661)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä itse haluan kuulla syyn - en mitään tarkkaa analyysiä, mutta rehellisen syyn."
Pitkästä liitosta pariterapian kautta eronneena voin kertoa, etten oikeasti mitään yhtä tai kahta syytä todennut, vaan sen terapian aikana kävimme puolin ja toisin suhteemme ongelmia kummankin näkökulmasta. Minä sitten tulin siihen tulokseen, etten enää usko tämän suhteemme muuttuvan sellaiseksi, jossa voisin hyvin. Ja sen kerroin siellä terapiassa, että siksi haluan erota. Ja hyvää se teki molemmille. Siis helpommaksi. Silti minullekin ero oli vaikea prosessi kaikkiaan. Toinen ei ollut kokenut suhdettamme huonoksi ja terapeutti huomauttikin, että toisella on tässä suhteessa ollut "koti" ja toisella ei. Ja sitä kipua oli siis ollut paljon. Ja melko kauankin vaikka oli yritetty ja yritetty.
Niinpä. Tosi v
"Onko ihmisillä siis vaikeuksia yleensäkin paljon pukea sanoiksi omat tunteensa ja ajatuksensa jotenkin koostetussa muodossa tai muodostaa kokonaisuvaa asioista"
On joo, me ollaan sillä lailla vajavaisia ettei me osata kovin monisanaisesti -ja syisesti kertoa ettei tunne ole enää sellaista rakkautta mitä tuntee kumppania kohtaan. Ja että me koitetaan suhteen aikana puhua kumppanille ja olla kiinnostuneita hänen kuulumisista, ettei eron hetkellä tuu niin yllättäviä löydöksiä 😐
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
"Onko ihmisillä siis vaikeuksia yleensäkin paljon pukea sanoiksi omat tunteensa ja ajatuksensa jotenkin koostetussa muodossa tai muodostaa kokonaisuvaa asioista, tai ylipäätään tunnistaa näitä (tunteitaan ja ajatuksiaan) ja mistä ne kumpuaa? Tuntuu, että osassa kirjoituksia nyt kuvataan tällaisia asioita aika paljon."
Lyhyesti: on. Kun ajattellaan vaikka 28 veen exää, niin hänen toteamuksensa siitä, ettei itsekään tiedä, mikä v*ttu häneen meni, on erittäin kuvaava.
Tässä on ollut hyvää keskustelua ja paljon hyviä näkökulmia. Yllättävän monella tuntuu kuitenkin olevan ajatus siitä, että "näinhän erot yleensä tapahtuvat" tai että kyllähän sitä tietää sanomattakin mitä toinen ajattelee, turha puhua.
Terapeutti sanoi joskus, että minulla on harvinainen kyky olla rehellinen itselleni. Totesin hämmästyneenä, että kaikillahan meillä se on. Terapeutti totesi, ettei todellakaan ole, mitä minun oli vaikea ymmärtää.
Sittemmin olen todennut, että olimme molemmat osin väärässä. Kokemus on osoittanut, että suurella osalla ihmisistä ei todellakaan ole kykyä rehellisyyteen itselleen - ja omanikin on varsin rajallinen. Me kaikki haluamme pitää yllä positiivista kuvaa itsestämme, ja tulkitsemme sen vuoksi asioita itsellemme edullisesti. Täälläkin on helppo huomata, että virheitä on keskimäärin paljon mukavampi osoitella toisista kuin itsestään.
Totuus usein sattuu, mutta on kasvun edellytys. Ehkä kasvaminen usein on kivulias prosessi juuri siksi, että se vaatii omien sokeiden pisteiden tunnistamista ja itselleen mieluisista tulkinnoista luopumista.
Äkkiseltään väittäisin myös, että tuskin kukaan pystyy muodostamaan täydellisen objektiivista kokonaiskuvaa suunnilleen yhtään mistään.
-Liekki