Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

28 v yhdessä kirjoitti:

Syvä huokaus.

Mies kävi tänään ja korjasi asian mitä tulikin korjaamaan, ringitti ovikelloa ja ihan odotti oven takana että pääsin avaamaan. Oli jotenkin kiireisen oloinen, yritin jutella ja sanoin, että nyt on aika tehdä se muuttoilmoitus pois, että vastike nousee todella paljon enkä enää ole valmis maksamaan yhtä ylimääräistä vesimaksua ja että olen nyt yli 3 kk asiasta sanonut. Ei kommentoinut siihen mitään. Lähtiessään kysyi, että onko minulla torstaina mitään ihmeellistä, että voisi tulla tekemään ruokaa. Huokaus.

Minulla on ihan oikeasti tunteet kuolleet, en tunne tällä hetkellä mitään Häntä kohtaan. Se itseasiassa tuntuu kamalan oudolta jopa pelottavalta. Rakastin niin valtavan monta vuotta ja rakastin niin pitkään eron jälkeen, mutta minussa on tapahtunut muutos. Tätä toivoin kuukausitolkulla, että kipu loppuisi ja nyt se on loppunut. Silti se on outoa.

En silti halua olla yhteydessä vaan haluan elää nyt omaa uutta elämääni.

Haluan selkeät rajat, oman itsenäisen elämän ja haluan ottaa kesän vastaan ilman surua, kipua ja ahdistusta.

Haluan taas hymyillä, nauttia elämän pienistä asioista, uusista ihmisistä ja auringon paisteesta.

Mies ei näköjään osaa olla yhdessä, mutta ei myöskään osaa olla erikseen... Hän ei tuolla menolla pääse itse tilanteesta eteenpäin vaan roikkuu jossain ihmeellisessä välitilassa. Ollako vai eikö olla? Onneksi sinä olet osannut päästää irti. Sinun on nyt oltava se vahvempi osapuoli ja piirrettävä selvät rajat. Ei mitään kauppareissuja tai ruuanlaittoja tai lounaita tai korjaamisia, halaamisista puhumattakaan. Ehkä totaalinen kesätauko? Siinä ajassa jo luulisi että tilanne selkiytyy ja jäsentyy kummankin päässä.

Ymmärrän että sinusta tuntuu oudolta, kun tunteet ovat kadonneet.  Sekin kuuluu asiaan. Sinä olet ottanut harppauksen eteenpäin ja olet nyt löytämässä itsesi uudelleen. Toivottavasti saat nauttia kesästäsi täysin rinnoin, kepein mielin, kesämekon helmat tuulessa hulmuten ja kukkaseppele hiuksillasi. Ja toivotaan että miehelläkin tulisi kesän aikana uusia tuulia elämään, että hänkin uskaltaisi päästää sinusta kokonaan irti.

ISO HALI!! <3 <3

28, mietin, että etkö voisi tehdä muuttoilmoitusta itse? Tai ilmoittaa taloyhtiöön, että tämä henkilö ei asu enää tässä osoitteessa. Jos haluat, että mies ei enää käy siellä, sinun on asetettava rajat. Älä suostu enää korjailuun, ruuanlaittoon tai siihen, että mies astuu kynnyksen yli. Pyydä avain takaisin. Sano miehelle, että haluat parisuhteen tai et mitään. Katkaise välit vähäksi aikaa kokonaan. Puhu vain jos asia liittyy jotenkin lapsen asioihin ja senkin voi hoitaa puhelimessa. Tuollainen välitilassa roikottaminen on myös henkistä väkivaltaa kuten joku täällä aikaisemmin sanoi ja sitä on jatkunut jo 11 kuukautta eli ihan liian pitkään. Sinun on sanottava selkeästi miehelle, että asiat ovat nyt näin ja toimittava sen mukaan, jos haluat muutoksen. Sillä muuten mies olettaa, että sama voi jatkua kuten ennenkin koska olet ennenkin sen sallinut. Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu.

Kuolematon, tilanteesi kuulostaa todella hurjalta ja tarvitset todella kipeästi ulkopuolista apua. Miehesi käytös ei enää kuulosta vain sekoilulta, vaan psykoosilta, joka on hengenvaarallinen tila. Hän on sairas. Jos teillä on jo sosiaalityöntekijät mukana, kysy mikä mahdollisuus saada mies vaikka pakolla hoitoon. Jos on psykoosi päällä, soita ambulanssi. Se on hengenvaarallinen tila ihmiselle itselleen ja muille. On sanomattakin selvää, että et voi päästää miestä enää saman katon alle lapsen kanssa ennen kuin hän on todella raitistunut. Parisuhde narkomaanin kanssa kuulostaa aivan mahdottomalta ajatukselta. Voisit miettiä myös auttaisiko sinua jos purkaisit tilannetta jollekin ulkopuoliselle taholle. Onhan sitä apua myös päihderiippuvaisten läheisille tarjolla. Toivon sydämestäni, että tilanteesi kohentuu.

Edellisen kirjoitti Kuurankukka

28 v yhdessä kirjoitti:

Kuurankukka kirjoitti:

28, mietin tuossa, että kyllä sinun täytyy asettaa nyt rajat sillä ex-miehesi ei jostain syystä halua tai pysty siihen. Voi hyvin olla, että hän vaistoaa kilpailijan tai että olet alkanut elää omaa elämääsi. Mutta sillä ei ole merkitystä, mitä hänen päässään liikkuu. Hänhän itse lähti jo kotoa 10 kk sitten eli hän teki jo oman ratkaisunsa eikä halunnut olla sinun kanssasi. Kysyisin myös, onko teillä muut kuin asumiskuviot edenneet eli onko avioero vireillä ja omaisuuden ositus meneillään. Sillä sinulle tulee myös ratkaistavaksi, miten haluat asua jatkossa, myydä kodin ja ostaa uuden vai mitä. Joka tapauksessa tässä väliaikanakin sinulla on myös oikeus omaan rauhaan. Kotirauha on taattu kaikille laissa. Tsemppiä! Aseta vain rohkeasti rajat. Huomasit miten hyvää se teki edellisellä kerralla kun kunnolla puhuit eksän kanssa ja asetit omat rajasi.

Kohta 11 kk on siitä kun mies ilmoitti pommina, että ei ole onnellinen ja 6 kk on pois muutosta.

Emme ole naimisissa ja yhteistä omaisuutta on tämä asunto (50%/50%). Monta kuukautta otin tämän asunnon myynnin puheeksi, täysin ahdistuneena tässä asumisesta, mutta enää en jaksa, sillä ei tämä juuri nyt ahdista. Täytyy tämä kyllä myydä, että mies saa omansa pois. Tiedän miksi mies ei hoputa, sillä olen myös tuonnut sen esiin, että kun tämä asunto myydään niin pojan asumiskuviot pitää myös miettiä. Poika on ilmoittanut, että asuu sen kanssa joka asuu tässä ja on ihan selvää, että mies ei halua asua lapsensa kanssa vaan yksin. Poikahan haluaisi jo muuttaa omilleen, mutta olen asiaa jarrutellut, mutta olen ihan varma että muuttaa omilleen heti kun täyttää 18v (reilu 0,5 vuotta). Tässä on nyt tällainen väliaika, olisi niin paljon helpompi myydä tämä ja miettiä ratkaisua vain omalta osaltani. Olen asunnut nyt vain isohkoa vastiketta maksaen, mutta myöskään mies ei maksa mitään pojan kuluja (ei elareita). Miehestä on nyt myynti kiinni, mutta katsotaan miten edetään.

Jäin nyt ihan miettimään tuota miehen ravailua täällä varoittamatta, niin ne mehut todellakin toi tullen vaan sisään omilla avaimilla. Yleensä ringittää, mutta samalla jo tulee niillä avaimilla sisään, eli en ehdi takapuoltani nostaa työtuolin takaa kun se ovi jo aukeaa. Ei se mulle kyllä sovi, tarvitsee tehdä stoppi siihen kyllä.

Edelleen myös halaa aina lähtiessä, mutta ei Yritä pussailla kun en anna siihen mahdollisuutta.

Rajat täytyy nyt asettaa ihan alusta asti. Minussa on tapahtunut niin suuri muutos viidessä viikossa, että otan härkää sarvista kiinni vielä tänään ...... ilmoitti meinaan minulle, että tulee korjaamaan tunnin päästä erään asian ......

Ihan tosissani pystyn ajattelemaan tällä hetkellä niin, että toivon, että ex on onnellinen ja elää nyt sitä elämää jota halusi niin kovasti, että perhe piti jättää.

Kiitos taas kaikista kommenteista.

28v. Me täällä sanotaan, että aseta rajat miehelle. Mutta olet kirjoittanut jo aiemmin: Olen ihan tosissani sanonut, että erikseen sopimatta ei tulla oven taakse, mutta huonolla menestyksellä.

Nyt pitää mut varpaillaan koko ajan kun "sitä sun tätä" pitää olevinaan korjata täällä, asioita joita ei ole hoidettu 2-5 vuoteen ja nyt juuri pitää korjata.

Sä toimit oikein. Olet sanonut monta kertaa miehelle, missä rajasi menevät. Uskon, että olet ollut selkeä viesteissäsi. Mies kuitenkaan ei kunnioita rajojasi! Onkohan syy ettei hän a.) tajua, eli hän on ihan pihalla tilanteesta, vai b.) että hän ymmärrä kyllä, mutta polkee arvoasi?

Oli syy mikä hyvänsä, sinun on otettava kovemmat aseet käyttöön. Muuten mies ravaa kotonasi hamaan tappiin etkä pääse elämään omaa elämääsi, jonka tahto on hyvin selvä viesteissäsi; se on suuri, jättimäinen edistysaskel mikä on tapahtunut sinussa viime kuukausina!

Joten ala hoitaa asiat itse. Tee muuttoilmoitus itse. Soitat tai laitat viestin taloyhtiöön että hän ei asu täällä enää.

Avoerolain mukaan Jos avopuoliso tai kuolleen avopuolison perillinen sitä vaatii, toimitetaan avoliiton päättyessä avopuolisoiden omaisuuden erottelu. Sun pitää päästä muuttamaan omaan kotiin. Kun mies ei ole neuvottelukykyinen asumiskuvioissa, haet tarvittaessa vaikka yhteisomistuksen purkamista, jotta pääsette eroon asunnosta. Mies ei usko puhetta, joten sulta vaaditaan nyt enemmän. Kun saat tilanteeseen ulkopuolisia, ihan vaikka aluksi sen yhteyden taloyhtiöön kun teet muuttoilmoitusta, ehkä mies tajuaa että olet tosissasi tai ei ainakaan toivottavasti kehtaa jatkaa tuota käytöstä.

Niin kauan kun sallit miehen tulla kotiisi ja annat hänen halailla itseäsi, hän roikkuu siinä toivossa ettei tarvitstsi sinusta kokonaan luopua.  Hankala tilanne, mutta ehkä nyt tarvitsee olla hieman raaka ja katkaista kaikki ne tavat, joilla mies koettaa tehdä itseään tykö.

Et selvästikään ole luonteeltasi mikään "bitch", mutta nyt sellainen vaihde olisi hyvä saada edes hetkeksi päälle, jotta saat miehen vieroitettua. Ystäviä ehtii olla sitten joskus myöhemmin, jos kumipikin vielä sellaista haluaa.

Kiitos jälleen kirjoituksista.

Kirjoititte mm "että mies ehkä kuvittelee auttavansa, mutta estää pääsemästä eteenpäin". Tuota se oli vielä pari kuukautta sitten, kaipasin ja rakastin niin paljon, että tartuin jokaiseen pieneenkin toivonkipinään. Haaveilin, että mies herää ja tajuaa "virheensä" ja palaa kotiin. Kun mies sanoi, että ei ole luovuttanut meidän suhteen (helmi/maaliskuussa) niin jäin odottamaan jotain muutosta, mutta tuntui, että mies vaan etääntyy.

Kolme viikkoa ennen puhehousujen pukemista muutos alkoi tapahtumaan. Koko kolme viikkoa yritin puhua, järjestin aikaa yms. Valvoin, en syönyt (laihduin 5 kiloa), olin itkuinen yms. Ja kun vihdoinkin pääsin puhumaan niin mikä helpotus se oli, kuin taakka olisi harteiltani pudonnut. Sattui silti, mutta kipu oli toisenlaista. Ja tästä puhumisesta tosissaan meni 4 yötä kun mökkeilyn yhteydessä törmäsin tähän laastarisuhteeseen. Eikä mitään olisi tapahtunut, jos puhumista ei olisi tapahtunut. Mies herätti minut henkisesti ja ruumiillisesti henkiin. Tuntui niin ihmeelliseltä, että joku kiinnostui minusta, oli todella herrasmies ja se mikä tärkeintä niin sain ja saan olla oma itseni, hieman rikki, mutta silti kiinnostava. Ja niinkuin sanoin aiemmin niin en elä tälle laastarisuhteelle, emme ole loppuelämän pari, mutta niin kauan kun tapaileminen tuntuu hyvältä niin saa jatkua.

Joku myös kirjoitti, että exän pitäisi päättää haluaako parisuhteeseen. Nyt se on myöhäistä, minä en pystyisi / haluaisi enään. Kärsin liikaa tuon 10 kuukautta, että kyllä se nyt tunteeni vei. Ihan varmasti tulen aina tavallaan rakastamaan, mutta nyt siitä puuttuu romanttinen rakkaus.

Haikeata, mutta elämä on.

Istahdin puiston penkille, takana vasta 7000 askelta, mutta nyt matka jatkuu.

Kiitos,

Voi Ap kun olisi kiva tietää miten pärjäät?

Ap

Laitathan kuulumisia, me täällä niin odotellaan🌻

Tuumis

28:lle peukut pystyyn!

Olet selkeästi voitolla, on ollut ihanaa(?) ja kipeääkin olla matkassasi kohta vuosi

Täällä minä olen.

En oikein tiedä mitä kertoisin. Kirjottaisin. 28:lle terveisiä, sinä olet päässyt pitkälle. Se on aivan mahtavaa! Toivottavasti mieskin avaa silmät ja ymmärtää asioiden todellisuuden. Päästää irti.

Mulla on iso työ itseni kasaamisessa. Tuntuu, että alan vasta ymmärtämään miten mua on kohdeltu vuosia. Ja silti edelleen välillä kyseenalastan tapahtuneita asioita, syytän itseäni niistä.

Itsesyytökset siitä, että olen antanut kohdella itseäni huonosti vuosia ja siitä, että olen antanut kohdella lapsiani huonosti vuosia on valtavat.

Mietin, että ehkä asia oli niin, että miehellä oli minun kanssa niin paha olla, että se purkaantui huonona käytöksenä perhettä kohtaan. Juominen toimi ehkä oikeasti pakokeinona arjesta. Ehkä kaikki on nyt oikeasti paremmin, ja lapsilla hyvä olla isänsä kanssa? Mutta, entä jos näin ei ole ja sama ahdistava ilmapiiri jatkuu, ja lapset sille edelleen altistuu.

Avaimet se muuten antoi takasin lapsille eikä ole enää niitä ottanut pois. Paitsi esikoisella ei ilmeisesti ole avainta isälleen.

Mä tarvitsen apua itselleni, etten jää kiinni tähän syyllisyyteen, katkeruuteen.

Oon aika loppu. On hyviä päiviä, on huonoja päiviä.

Palaako tähän elämään joskus ilo? Onko viikonloput joskus vielä kivoja?

Mä olisin valmis luovuttamaan. Jättämään lapset isälleen ja lähtemään itse pois täältä, nuolemaan haavani ja nousemaan uudelleen jaloilleni.

Ap

Muuta käyttäytymistäsi jotenkin. Ala ottamaan itsellesi aikaa ja huoltoa. Muuta itse pois ja jätä mies lasten kanssa. Pian hän huomaa mitä se oikeasti on. Saat ne lapset kuitenkin omalle kontollesi loppujen lopuksi.

Vierailija kirjoitti:

Muuta käyttäytymistäsi jotenkin. Ala ottamaan itsellesi aikaa ja huoltoa. Muuta itse pois ja jätä mies lasten kanssa. Pian hän huomaa mitä se oikeasti on. Saat ne lapset kuitenkin omalle kontollesi loppujen lopuksi.

Sorry kuin vain alun. Kommentoin sitä. Unohda kommenttini.

Hei Ap, kiva kun kirjoitit kuulumisia.

Voi kun niin toivoisin, että pystyisit ajattelemaan, että menneisyys on mennyttä ja pystyisit kasaamaan kaiken tarmon tulevaisuuteen. Ymmärrän kyllä, että se on tosi vaikeeta. Olet kokenut kovia ja kestänyt vuosia huonoa kohtelua. Älä kuitenkaan syytä itseäsi, se on aivan turhaa ja katkeroittaa Sinua. Miehelläsi on varmasti ollut paha olla, mutta se ei ole ollut Sinun syy eikä missään nimessä oikeuta huonoa kohtelua Sinua ja lapsianne kohtaan. Sillä juomisella kyllä moni mies peittää pahan olonsa, eli exänihän tissutteli usein pe ja la illan niin, että oli nukkumaan mennessä aivan päissään. Ei juo enää alkoholia laisinkaan ja myönsi itse jossakin vaiheessa jälkikäteen, että juominen meni liiallisuuksiin kun oli niin paha olla.

Hyvä, että myönnät tarvitsevasi apua ja toivottavasti saat kaiken tarvitsemasi avun.

Juuri tuli pojalta viesti, että jää tyttöystävälle yöksi. Kyllä minulla vielä on tottumista tähän yksinäisyyteen, kun rinnalla oli ihminen 28 vuotta ja oli äitiä tarvitseva lapsi + koirakin. Jokin levottomuus minussa asuu ja kun tulee viikonloppu ilman suunnitelmia niin huomaan ahdistuvani. Ja kesä kyllä ahdistaa kovin yksinäisenä. Yritän kuitenkin elää uutta elämääni, tajusin tänään, että olemme asuneet pojan kanssa kaksisteen jo yli puolivuotta.

Jotenkin kun se 50 v tuli mittariin niin olisi hirveä tarve vielä elää täysillä, ehkä se on minun 50v kriisini.

Kiitos 28, tuo sanomasi, että vaikka miehellä ollut paha olla, ei se oikeuta siihen, että oli meille muille inhottava ja hankala. Se avasi silmiäni tajuamaan, että juuri näinhän se on. Kyllä aikuisen ihmisen pitää itse ottaa vastuu omasta toiminnastaan. Ylilyöntejä sattuu varmasti jokaiselle, mutta se miten niihin suhtautuu, miten ne käsittelee ja miten niistä jatkaa eteenpäin on aika olennaista. Ylilyönnit on eriasia, kun jatkuva päsmäröinti ja alistaminen jne.

Minäkin olen nyt yksin. Kaikki lapset on isällään.

Heräsin taas joskus tosi aikasin huonon yön jälkeen. Mutta pakotin itseni nukahtamaan vielä ja nyt vasta olen nousemassa kahvinkeittoon.

Eilen juttelin pitkän puhelun ystävän kanssa. Ja huomasin taas sen hyvää tekevän voiman. Minulla on erittäin paha tapa sulkeutua pahaan olooni. Mitä huonompi fiilis, sen sulkeutuneemmaksi käännyn. Pidän kaiken sisällä, en puhu asioista kenellekkään, en edes vastaa puhelimeen. Tästä mun pitää opetella eroon. Koska selvästi ääneen puhuminen ja sen toisen ihmisen kanssa keskustelu auttaa ihan valtavasti.

Ja auttaa tämä kirjoittaminenkin. Kuten viestin alotin, sai 28 lause minut ymmärtämään. Yksin nämä asiat vaan kiertää kehää ja paisuu mun päässä. Niistä häviää ns järki ja tunne lyö yli.

Ehkä tästä tulee hyvä päivä? Tuntuu sille. Koiran kanssa pitkä lenkki aivan uusissa maisemissa, samalla kun vien lapsen harrastukseen. (Minä vien vaikka lapsi isällään...)

Ap

Lääkärissä kun kävin, sain niistä testeistä tulokseksi keskivaikea masennus ja keskivaikea ahdistus.

Aloin koiraa ulkoiluttaessa miettimään 28:n miestä, tai exää. Kun hän masennuttuaan halusi pois.

Itsehän olen aina ollut Äiti, ennen kaikkea, lapset minulle tärkeintä kaikesta.

Mutta nyt ensimmäistä kertaa koskaan mulla on ollut ihan oikeasti semmonen olo, että jätän lapset isälle (siitä huolimatta, että tunnen ja tiedän isän) ja muutan itse pois.

Vaikka vuodeksi. Oma olo ja tuskaisuus on välillä niin suurta, että oikeasti ajattelen, että lapsilla olisi parempi täällä isän kanssa, jolla parempi talous jne.

Entä minun kanssa, köyhän ja rikkinäisen äidin joka ei pysty/jaksa tehdä lasten kanssa mitään extra kivaa.

Isän kanssa voi ajella mönkkärillä tai prätkällä, lenkkeillä, ulkoilla, puuhastella jne. Isän luona parempi ilmapiiri, rakastunut onnellinen isä vs masentunut katkera rikkinäinen äiti.

Näin selkeänä hetkenä, mikä nyt on, tämä ajatus tuntuu pelottavalta! Miten oikeasti voisin ajatella jättäväni lapseni ja lähteväni, varsinkin kun isä on minkälainen on. Ja entä, jos en saa päätäni kuntoon, ja todella lähden?

En ikinä, ikinä, milloinkaan olisi ajatellut olevani tämmöisessä tilanteessa missä nyt olen.

Onneksi kuitenkin välillä on myös hyviä päiviä, selkeitä hetkiä.

Ap

Hei siskot! En kaikkia kommentteja ehdi lukemaan, mutta suurimman osan. Näistä videoista sain itse vahvistuksen mitä on narsistinen käytös ja kuinka se vaikuttaa uhriin. Suosittelen lämpimästi katsomaan kaikki narsisti vs. minä videot. Tässä yksi linkiksi. Tsemppiä kaikille! 

Hei Siskot! En ehdi kaikkia kommentteja lukemaan, mutta suurimman osan ja siksi suosittelen lämpimästi katsomaan narsisti vs. minä videot. Tässä yksi linkiksi. Tsemppiä!

Hei Ap,

kirjoituksesi sai minut kovasti mietteliääksi.

Hyvä, että kävit lääkärissä. Testeissä sait samat tulokset kun exäni. Exäni kyllä minulle myönsi, että pahimmillaan niillä yön ajotunneilla oli mielessä käynyt myös se, että jos ajaisi kalliota päin niin kaikki tuska häviäisi. En sitten tiedä kertoiko lääkärille ikinä sitä, mutta kertoo kyllä miehen tunnetiloista paljon. Muista hakea apua välittömästi jos ajatukset menee liian synkäksi.

Itselläni tuli vanhat kivut pintaa kun aloin niin miettimään sitä kuukausien piinaa kun kaiken oman surun ja kivun keskellä oli huoli siitä toisesta ihmisestä ja masennuksesta. Kun yritti ymmärtää, että mikä on masennusta ja mikä on rakkauden loppumista. Veikö masennus kyvyn rakastaa minua + lastamme vai veikö rakkauden loppuminen minuun + ikäkriisi miehen masennukseen. Jokaisen miehen sanan + teon analysoin todella tarkkaan ja toivoin yhteenpaliuta. Minulla oli hyvä mies ja puolustelin miehen toimintaa täällä pitkään.

Sinulla on niin selkeä syy masennukselle, hyvin ymmärrettävä ja inhimillinen.

En tiedä missä vaiheessa mies lakkasi kuuntelemasta minua laisinkaan tai missä vaiheessa miehen käytös muuttui hyvin itsekkääksi sen asian suhteen, että ei itse halua minua, mutta ei myöskään halua päästää minua vapaaksi.

Ja uskokaa tai älkää niin mies ilmestyi tänne torstaina keskellä päivää ruokakamojen kanssa. No, minulla alkoi koulutus puolen tunnin päästä ja mies valmisti ruuan, söi yksin ja lähti pois. Sen puolen tunnin aikana otin taas kerran muuttoilmoituksen puheeksi ja kerroin, että olen tyhjentänyt sen makuuhuoneen vaatekaapin ikean isoon kassiin, että otin sen itselleni käyttöön. Ilmoitti, että tulee sunnuntaina käymään vaatteet läpi jne.

Siis mä en vaan jaksa tätä, että tulee oikeastaan vaan ilmoittaen, että tulee ja jos mä vastustan niin tulee silti.

Ap:lle vielä, eli yritä ylläpitää niitä muita ihmissuhteita, yritä keksiä jotain omaa niihin hetkiin kun lapset on isällä, itse kävin yksin elokuvissa yms, jotta pääsin kotoolta pois vaikka lähteminen oli välillä tosi vaikeata.

Itselläni on helposti sama tapa jäädä piahtaroimaan surun, kivun, vihan yms tunteisiin, oikein ruokin niitä ja lamaannun niihin tunteisiin. Nyt meinaa tulla huonompi viikonloppu, mutta juuri päätin, että ylös ja ulos ..... lähden kävelylenkille ja samalla käyn eräillä markkinoilla.

Ja vielä, kirjoituksestasi paistaa se kuinka paljon mietit exän uutta rakkautta ja onnellisuutta ja sitä mitä kaikkea kivaa lapset saavat tehdä isällänsä jne. Ole itsellesi kiltti ja älä anna ajatuksien pyöriä niissä. Ymmärrän kyllä, mutta se katkeruus syö Sinun sisuksesi. Älä satuta itseäsi.

Kyllä se päivä vielä tulee, että ensin huomaat että ei satu enää ja tulee se päivä kun huomaat, että pystyt tuntemaan myös onnea + hyvää oloa.

Kuolematon. Voimia sinulle, huumeet on itselleni aivan vieraita. Kuulostaa todella hurjalle miehesi käytös. Hienoa, että olet asettanut hänelle tiukat rajat. Ikävä kyllä niin kauan kun aineet vie miestä, ei sinulla ole muuta mahdollisuutta, itsesi ja lapsesi vuoksi, pysytellä erossa.

On minunkin mielessä käynyt autoa ajaessa, että jos vaan päästäisi kädet irti ja painaisi kaasua. Tai että kumpa vaan kuolisin, joku vaikka tappaisi minut. Loppuisi tämä tuska.

En kuitenkaan ole tekemässä mitään itselleni.

Kotoota lähteminen on joskus todella vaikeaa, oikeastaan mahdotonta, enkä saa itseäni liikkeelle, vaikka tiedän että liikkeelle lähtö tekisi hyvää. Onneksi on myös päiviä jolloin saan itseni ulos täältä.

Kehää kiertävistä ajatuksista koitan päästä eroon. Opetella pysäyttämään ne.

Exän uusi onni niinkään ei minua haittaa. Se, että se alkoi petoksella selkäni takana aikoja sitten sattuu tosi paljon.

Se että, hän pystyy tarjoamaan lapsille enemmän tuntuu pahalle. Hän myös vaikeuttaa elämääni, pimittää lasten osotteita edelleen itsellään. Ei vastaa kun kysyn mitä meinaa asian kanssa. Eli, en saa mitään tukia, eikä hän maksa mitään elareita. Talous on tiukilla.

Ositus on tekemättä, talo on myymättä.

Kun vaan saisin itseäni sen verran kuntoon, että jaksaisin alkaa taistelemaan. Mua niin inhottaa koko ajatus. En haluaisi.

Ja kesä tulossa, menee varmasti syksyyn ennen kun asiat selviää.

Olen pahoillani, jos kirjoitukseni palautti 28 sulle kaiken sen tuskan mieleen.

Nyt lähden hakemaan lapsen ja vien sen ja muita poikia treeneihin ja käyn koiran kanssa kävelemässä aivan uudessa paikassa, missä en ole ennen käynyt.

Jos jotain positiivista, hyvä laihdutuskuuri tämä on ollut. En muista milloin olisin painanut näin vähän mitä nyt. Ruoka ei vaan maistu. Ei se tällä hetkellä okseta, mutta ruokahalu on aika olematon.

Ap

Ap:lle vielä, älä pahoittele, että muistutit siitä kaikesta tuskasta, se on osa minun elämää ei sitä pyyhityksi pois saa. Se on rankkaa seurata vierestä kun rakas ihminen muuttuu masennuksen vuoksi ja luopuu kaikesta vanhasta. Olen nyt sen kuitenkin hyväksynyt, toista ihmistä ei voi omistaa eikä rakastamalla ehjäksi saada. Nyt minun on keskityttävä itseeni ja poikaani.

Todella hyvä, että vaikka mielessäsi on käynyt todella synkkiäkin ajatuksia niin olet kuitenkin tiedostanut että "ne ovat vain hetken ajatuksia".

Se, että exäsi on pissiaivo on totuus (anteeksi), mutta ymmärrän, että se petollisuus selän takana ja sen varmistuminen on ollut tosi kova paikka.

Se, että taloutesi on nyt noin tiukilla miehesi takia on todella epäreilua. Olen kuitenkin käsittänyt, että kaksi lapsistasi asuu pääosin Sinun luonasi. Onko sillä miehellä nyt oikeasti edes mitään kiirettä myydä sitä asuntoa kun asuu siinä ja jos olen oikein käsittänyt niin varsinainen lainan lyhennys on tauolla (vain korot). Kyllä sitä jokainen toivoisi, että taistella ei tarvitsisi, sillä se vie voimia niin hirveästi.

Mukavaa lauantaita Ap:lle ja tietenkin kaikille muille myös.

Vierailija kirjoitti:

On minunkin mielessä käynyt autoa ajaessa, että jos vaan päästäisi kädet irti ja painaisi kaasua. Tai että kumpa vaan kuolisin, joku vaikka tappaisi minut. Loppuisi tämä tuska.

En kuitenkaan ole tekemässä mitään itselleni.

Kotoota lähteminen on joskus todella vaikeaa, oikeastaan mahdotonta, enkä saa itseäni liikkeelle, vaikka tiedän että liikkeelle lähtö tekisi hyvää. Onneksi on myös päiviä jolloin saan itseni ulos täältä.

Kehää kiertävistä ajatuksista koitan päästä eroon. Opetella pysäyttämään ne.

Exän uusi onni niinkään ei minua haittaa. Se, että se alkoi petoksella selkäni takana aikoja sitten sattuu tosi paljon.

Se että, hän pystyy tarjoamaan lapsille enemmän tuntuu pahalle. Hän myös vaikeuttaa elämääni, pimittää lasten osotteita edelleen itsellään. Ei vastaa kun kysyn mitä meinaa asian kanssa. Eli, en saa mitään tukia, eikä hän maksa mitään elareita. Talous on tiukilla.

Ositus on tekemättä, talo on myymättä.

Kun vaan saisin itseäni sen verran kuntoon, että jaksaisin alkaa taistelemaan. Mua niin inhottaa koko ajatus. En haluaisi.

Ja kesä tulossa, menee varmasti syksyyn ennen kun asiat selviää.

Olen pahoillani, jos kirjoitukseni palautti 28 sulle kaiken sen tuskan mieleen.

Nyt lähden hakemaan lapsen ja vien sen ja muita poikia treeneihin ja käyn koiran kanssa kävelemässä aivan uudessa paikassa, missä en ole ennen käynyt.

Jos jotain positiivista, hyvä laihdutuskuuri tämä on ollut. En muista milloin olisin painanut näin vähän mitä nyt. Ruoka ei vaan maistu. Ei se tällä hetkellä okseta, mutta ruokahalu on aika olematon.

Ap

Kovasti voimia, ap. Sinua on kohdeltu ja kohdellaan väärin. Lapsiasi on kohdeltu ja kohdellaan väärin. Olet vaikeassa tilanteessa. Älä syytä itseäsi. Aikuinen ihminen, myös ex-miehesi, vastaa itse tunteistaan ja käytöksestään. Ex-miehesi hallitsi sinua vuosia syyttämällä sinua, syyllistämällä sinua, asioista jotka eivät olleet missään määrin sinun vastuullasi. Jatkuikohan sitä niin kauan, että nyt "sisäinen puheesi" itsellesi on myös syyllistävää? Koita päästä siitä eroon. Miehesi oli rankasti henkisesti väkivaltainen. Sinä olet väkivallan uhri. Auttaisikohan, jos kirjoittaisit paperille ylös faktat tilanteestasi sellaisena hetkenä kun et ole tunteitten vallassa, tai voimalauseet itsellesi, ja lukisit em. paperia jos tunteet meinaavat ottaa vallan? Ikään kuin muistilappu itsellesi.

Jos et saanut lääkäriltä masennuslääkereseptiä, niin mene toiselle lääkärille ja pyydä se. Ota selvää lääkkeitten toimintatavasta (alussa olo voi huonontua, ja lääkkeitten vaikutuksen alkamisessa voi kestää jonkun aikaa. Eli mene vaikka väkisin ne muutamat viikot, ennen kuin näet tehoaako lääke). Älä missään nimessä kerro ex-miehellesi, tai lapsillesi, tai täällä palstalla tms, jos syöt masennuslääkkeitä. Pidä lääkepakkaukset, reseptit jne. pois lasten silmistä. Tällöin ex-miehesi ei pysty käyttämään niitä aseena sinua vastaan.

Lapsilla voi olla materiaalisesti paremmat olot isän luona. Olkoot. Henkisesti lasten olot isällä ovat kamalat. Sinä olet lämmin, rakastava, aito, empaattinen, aidosti lasten parasta ajatteleva, lapsille läsnäoleva... Listaa voisi jatkaa pitkään. Ja olen tutustunut sinuun vain tämän ketjun kautta.

Ota lääkkeet nyt "henkiseksi kainalosauvoiksi", kerää hetki voimia ja ota sitten yhteyttä hyvään asianajajaan. Taistelu on edessäsi nyt joka tapauksessa. Se on vaan hoidettava, mahdollisimman hyvin eikä saa viivytellä turhia. Sinulla on myös oikeuksia, ei vain velvollisuuksia. Sinä voit toimia oikeuksiesi puitteissa, vaikka mies vastustaisi. Taistelun jälkeen alkaa uusi aika.

Pidä itsestäsi hyvää huolta. Olet tärkeä.

Kehittele tavat ajatusten kehän katkaisuun. Pidätkö musiikista tai lukemisesta? Maalaamisesta? Käsitöistä? Aloita vaikka niin vaikea neulomus tai muu käsityö, että et pysty muuta kuin keskittymään siihen. Tai lähde itseksesi kävelylle, ihan hissukseen astelet, kuuntele lintujen laulua, katsele kukkia ja puita ja taivasta, mene puistoon tms. jos lähellä on, syö jäätelö jos mieli tekee. Tuollainen hissuttelukävely auttaa pahaan oloon usein paremmin kuin hikijuoksulenkki. Aika auttaa. Sinä paranet, sinä selviät. Nyt on vaikeaa, mutta tilanne menee ohi. Sinulla on edessäsi vielä hyviä vuosia.