Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Yksi asia nyt vain, huomenna enemmän: ap, mitä ikinä lakimies maksaa, se on vähemmän kuin luulet ja paras sijoutus, minkä ikinä olet tehnyt.

T: MaratonParkuja

Tiedätkö, maratonparkuja, olen kanssasi asiasta aivan samaa mieltä.

Tämä asia viedään loppuun nyt.

Minulle riitti.

Oikeesti.

Mun sisällä on niin iso viha ja toisaalta varmuus. Että nyt täältä tulee sitä, mitä on tilattu.

Millään rahalla ei ole enää väliä. Ei sillä mitä talosta ehkä saataisiin, eikä sillä mitä asianajaja maksaa. Kunhan tähän saadaan piste. Loppu.

Mä olen vuosia vastaanottanut paskaa, kestänyt niin paljon kaikkea huonoa kohteluani itseäni kohtaan, ja nyt tuli se viimeinen pisara.

Nyt tämä homma viedään loppuun. Tulkoon ihan mitä tahansa.

Minä tiedän mikä ja kuka ja minkälainen minä olen.

Ja minä tiedän mikä ja kuka ja minkälainen on vastapuoli.

Hän on yhden lapsista saanut lahjottua puolelleen. Sille minä en mitään voi. Se on nyt vaan hyväksyttävä. Hän on valintansa tehnyt. Minä en enää odota. Nyt mennään näillä korteilla mitä tällä hetkellä on.

Talon myynti edistyi 10 minuutissa, kun tein asialle jotain. Pistin kovaa kovaa vastaan.

Olen myös ilmoittanut exälle, että jos hän kieltää lasten osoitteenmuutoksen. Ja kerta haluaa heidät niin kovin. Niin siinä hetkessä kun kieltää asian, lapset muuttavat hänen luokseen. Ja käyvät täällä joka toinen vkonloppu. Enkä minä tule joustamaan asiasta.

Ja näin aion asiassa myös toimia. Ja sen jälkeen, viimeistään peliin astuu asianajaja.

Minä tiedän minkälainen äiti minä olen ja minä tiedän suhteeni lapsiini. Ja vihdoin minä myös uskon itse tähän asiaan. Ja luotan että elämä, vahva koko heidän elämän kestänyt side kantaa.

Ex saa sitä mitä haluaa.

Sanoin hänelle myös, että jatkossa voimme keskustella asioista asianajajien välityksellä. Lopetin viestittelyn siihen.

Miettiköön. Ja todella, aivan oikeasti, jos tämä asia ei etene, minä otan asianajajan hoitamaan tämän sotkun. Hoitakoon muut. Mun ei tarvitse enää kestää yhtään sitä paskaa mitä sieltä tulee.

Olen jo alustavasti sopinut vanhempieni kanssa lainasta asianajajan kulujen kattamiseksi.

Nyt saa se mies takaisin sitä mitä on tilannut. Mä en vastaanota enää yhtään, en jousta. En ymmärrä. En halua nähdä sitä enää ikinä.

Ap

On varmasti ollut turhauttavaa koittaa jankuttaa tätä asiaa minulle jo pitkään. Mutta, iso kiitos, että olette niin tehneet.

Nämä asiat on vaikeita ja tarvitsevat aikaa. Minulla näköjään aika kauan.

Ja lopulta se viimeinen pisara tulee. Ja se on tullut nyt.

Kivaa viisuiltaa kaikille!

Ja KIITOS!!

Ap

Hyvä, ap!

Hyvä juttu, hienoa kuultavaa! Hullun kanssa kun ei auta neuvotella. Nyt viimeinen vaihde silmään, oikeus on sinun puolella, älä anna miehesi horjuuttaa sinua enää! Viha syö aina enemmän vihaajaa kuin vihattavaa ja tulet pääsemään tuosta tunteesta eroon vielä, kun asiat saatetaan oikeudenmukaiseen päätökseen, sitä älä huolehdi yhtään.

Asianajajat (useimmat) antavat maksuaikaa, sekä mahdollisuuden maksaa pienimmissä erissä, mutta ihanaa jos vanhempasi ovat tarjonneet apuaan, ota kaikki plusmerkit vastaan! Täällä me kaikki muutkin ollaan, emme päästä sinua kaatumaan. Lämmin halaus, sekä ihanaa ja aurinkoista äitienpäivää sinulle ja lapsillesi.

Elämässä on, tai ainakin voi olla, vaikeita aikoja ja tilanteita. Voi ottaa tosi koville, viedä mielen maahan, eikä aina ole selvää, miten olisi paras toimia ja jatkaa eteenpäin. Kaikki toimintavaihtoehdot eivät aina ole käytännön syistä mahdollisia. Mahdollisuuksia voivat rajoittaa työ, koulu, asuminen, raha, ikä, terveys, yhteisymmärryksen puute on usein kuvassa mukana.

Niin mielelläni kuin neuvoisinkin, en sitä kuitenkaan tee, koska en yksinkertaisesti osaa; samantyypin ongelmat ovat tänäkin aamuna askarruttaneet mieltä. Jotain pientä muutosta tässä on tekeillä, en tiedä, kuinka paljon se parantaa tilannetta, mutta tuskinpa huonontaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleekohan mun korvien väli enää ikinä kuntoon? Siellä olisi paljon työmaata tehtävänä...

Mutta, edelleen 28, oon tosi ilonen sun puolesta! Ja olet hyvänä esimerkkinä minulle, ja muillekkin.

Aivan mahtava kokemus ollut sulla. Olet sen kaiken kyllä ansainnutkin.

Siitä lakiavusta jne. Varmaan se on juuri niin, kuten aiemmin tuolla kirjoitettiin. Sitä vaan toivoo viimiseen asti, että asiat hoituu omalla painollansa.

Ja toisaalta, asiat on kuitenkin edennyt harppauksen (lopullisen erilleen muuton) vasta muutama viikko sitten.

Annan nyt itselleni aikaa kerätä voimia ja toisaalta aikaa exälle elää ensimmäisen kerran ikinä arkea lasten kanssa. Katson, mihin se johtaa.

Tytär jo viime viikolla halusi aiemmin pois isänsä luota, koska oli huono olla siellä.

Talosta on myyntisopimus uusittu. Kunpa joku sen pian ostaisi!

Sitten on miehenkin muutettava sieltä pois, ja tilanne lasten asioiden suhteen on taas eri.

Siinä samassa saatanee osituskin tehtyä. Ja ihan sama mulle, kunhan saadaan semmoset paperit aikaan ettei olla enää milläänlailla sidoksissa toisiimme.

Jos asiat ei etene, kyllä minä ne lopulta hoidan, vaikka sen lakiavun kautta. Mutta en vielä.

Ja toisaalta en halua polttaa kaikkia siltoja exään, koska meidän on kuitenkin vielä oltava lasten asioissa tekemisissä. Tämä ei tarkoita sitä, että enää millään tavalla alistuisin hänen juttuihinsa, tai hyväksyisin mitä vaan.

Annan nyt vaan hetken olla. Katson mitä siitä seuraa.

Vaikka toisaalta haluaisinkin kaiken selväksi nyt heti. Mutta, siitä seuraisi vaan tosi iso riita. Enkä mä halua enkä jaksa sitä vielä.

Ap

Ikävä todeta Ap, mutta teillä on ollut se "tosi iso riita" päällä jo kohta vuoden. Tai mikäli olen viimeisiä viestejäsi oikein tulkinnut, miehesi on jonkin asteisesti "riidellyt" aivan alusta alkaen. 

Tähän asti roolit ovat olleet niin, että miehesi on ollut toistuvasti se iskujen jakaja ja sinä vastaanottaja. Mitä luulet, muuttuuko tilanne, ellei kumpikaan muuta käytöstään? Ja mitä luulet, mikä on todennäköisyys sille, että mies muuttaisi (itselleen) hyväksi havaitsemaansa käytöstään?

Lakimieheen turvautuminen olisi sinun tapa muuttaa omaa suhtautumista ja käytöstäsi tässä teidän isossa riidassa. Nousisit lattianraosta jaloillesi seisomaan.

Tämä on oikeasti aivan totta. Kiitos, että avasit silmiäni.

Ex teki jälleen todella inhottavan tempun, minkä jälleen käänsi minun syyksi. Ja nyt minä olen niin syvästi vihainen hänelle. Että jotain mun sisällä ja olemuksessa muuttui. Ensin romahdin ja itkin vessanlattialla, sitten tapahtui jotain mun sisällä.

Mun ei tarvitse enää kestää sitä. Enkä aio enää kestää sitä, en alennu samalle tasolle kanssaan. Riidelkööt yksinään. Mikään mitä minä sanon tai yritän ei auta yhtään mitään.

Asianajajan ottamattomuuteen isoin syy on raha. Talous on muuton ja eron ja tulevien isompien menoerien vuoksi tosi tiukilla. Enkä halua laittaa rahaa oikeustaisteluihin.

Mutta kyllä hän taas teoilla ja sanoilla osoitti sen, että tuskin ilman tullaan selviämään.

Mutta, askel muutokseen on kuitenkin otettu, käytöksen muutoksessa. Minä revin itseäni entisestään irti hänen myrkystään ja jos ennen toimin tavalla x, nyt toimin tavalla y. En edes viitsi alentua vastaamaan (puolustautumaan) niiltä älyttömiltä syytöksiltä mitä sieltä tulee.

Se että pelaa lapsilla, on kaikista kamalinta. Se muhun sattuu, mutta sitä iloa en hänelle anna, että sen näkisi/kuulisi. Möykätköön yksinään.

Tekee vaan itselleen hallaa.

Mussa on herännyt aivan uudenlainen taistelutahto. Jos ennen hänen myrkkynsä vei mut pohjalle, nyt se lyö alas ja nousen ylös entistä vahvempana. Kovempana. Semmosella Perkele! Asenteella, että mua sä et enää satuta!

Toki, varmaan tein virheen muuttaessani pois, hän tulee käyttämään sitä mua vastaan, lasten osotteilla tekee kiusaa jne jne. Mutta siinäpä tekee. Enää ikinä en anna sille sitä iloa, että näkisi miten paljon se sattuu.

Eilen sen sijaan, että olisin jäänyt kotiin itkemään, lähdin työkavereiden kanssa illanviettoon. Mietin kyllä viimiseen asti, mutta siinäkin se Perkele! Tuli. Se että, nyt mä haluan jotain ihan muuta ajateltavaa vähäksi aikaa. Se että mun pää tarvitsee tuuletusta. Kuten sanoin, joku mun sisällä on muuttunut. Sen tuntee. Ikävä kyllä se taitaa olla viha. En halua että se jyllää liian kauan, tai jää päälle, mutta nyt tähän paikkaan se on erittäin tarpeellinen tunne. Sain sen avulla tehtyä myös pari isompaa päätöstä lopulta ja edistettyä niitäkin.

Olin siis ihan autolla, alkoholiin en halua koskea koska tiedän vähintään seuraavan päivän olevan kamala, ellei jo saman illan. Mutta muutaman tunnin kävin pyörähtämässä, ja kyllä teki hyvää!

Vaan huomaa siinä, kun joku yllättäen myötätuntoisesti halaa, ilman ennakkovarotusta, meinaa musertua siihen.

Tämä on nyt sekava, tämmönen ulos virrannut sen enempä miettimätön kirjoitus.

Tuumis, onnea teille tuhannesti. Aivan mahtavaa, varsinkin se, että vaikeuksien jälkeen saitte liittonne toimimaan ja olette oikeasti onnellisia. Se on hienoa, todella hienoa. Hyvä, toimiva, onnellinen parisuhde antaa elämään niin paljon.

Ap

NO NYT, AP!

Nyt olet päässyt siihen tahtotilaan, jolla pystyt siirtämään vuoria. Upeaa nähdä tuo asenteen muutos joka sinussa on tapahtunut! Viha/kiukku on erittäin voimakas tunne, siitä saa valtavan määrän virtaa. Se kannattaa hyödyntää. Vihaan ei tietenkään pidä jäädä pitkäksi aikaa, mutta saat siitä nyt tällä hetkellä juuri sen tarvittavan energian ja päättäväisyyden, jolla piirrät tonttisi rajat uudelleen ja teet selväksi, että niitä ei kukaan ylitä. Hyvä tyttö!

Teet oikein kun et enää puolustele itseäsi. Jos puolustelet, olet automaattisesti altavastaajan roolissa, ja siitä alkaa se tango jonka tanssimiseen tarvitaan kaksi.  Mies on vienyt, sinä olet seurannut. Hän on kiskonut sinua marionetin langoista ja sinä olet reagoinut. Jos vielä tulee miehen puolelta jotain syytöksiä, älä reagoi. Korkeintaan totea, että vai niin, ja jatka keskustelua takaisin niihin asioihin, joita sinä tahdot edistää. Kerroit tuolla jossain ihan ensimmäisissä viesteissäsi, miten mies sai sinut tekemään mitä halusi, kun tiesi vuosien kokemuksella, mistä naruista kannattaa vetää että myönnyt. Ihan sama kuvio tässä - hän syyttelee, koska tietää että sinä reagoit puolustautumalla. Manipuloi. Nyt vedä itse kypärä päähän, suojat ylle ja käy vastahyökkäykseen (PRKL!!). Mies yllättyy varmasti ja joutuu hakemaan oman pelipaikkansa uudelleen.

Paikkakuntasi oikeusaputoimisto on se taho, mihin kannattaa ottaa yhteyttä ja varata aika jotta saat lakiapua.  Yksityisellä maksa huimasti enemmän, mutta tuo on merkittävästi edullisempi vaihtoehto henkilölle, jonka talous ei välttämättä kestä yksityisen asianajajan hankkimista. Esim. Länsi-Uudenmaan oikeusaputoimisto auttaa, jos satut asumaan Läntisellä Uudellamaalla. Kokemuksesta voin kertoa, että ammattihankala ex muuttui huomattavasti yhteistyöhaluisemmaksi, kun otin oikeusaputoimiston kautta lakimiehen hoitamaan avioeroon liittyviä ositusasioita. Asiat alkoi järjestyä, eikä hän halunnut niitä tarpeettomasti pitkittää. Maksaa se lakiapu hänellekin, ja yksin hän tuskin haluaa/uskaltaa toimia, jos sinulla on käytössäsi asianajaja.

Hienoa, että kävit tuulettumassa työporukan kanssa. Sekin tekee todella hyvää että näkee vähän muuta menoa ja muita ihmisiä ja saa rentoutua ilman, että koko ajan ne ikävät asiat painavat jossakin mielen perällä. Nyt on vielä hankalaaaa, mutta pahin on jo takana. Pidä tuo uusi asenne: PRKL! NYT RIITTÄÄ! - JA CHA-CHA-CHAA!

ISO HALI <3 <3  

Ootko sama äiti, joka kirjoitti avauksen teinistä, joka viettää äitienpäivää isän luona? Miten vaan niin onnittelut pohjakosketuksesta ja siitä, että nyt alkaa nousu pinnalle!

Hienoa ap

Asenne ratkaisee!

Nyt se on kohillaan prkle!

Kypsyttelyn tulos: kyllä ukkosikin varmaan ihmettelee mikä sinuun iski !!! Ja häneen🙃

Uskoisin myös että lapset ymmärtää, kun tilanne tasaantuu. Olethan äiti, joka ei alunperin edes tätä eroa halunnut. Silti huolettaa mitä myrkkyä heille syötetään isän taholta. Olethan heille kertonut oikean puolen asioista.

Nyt vielä loppurutistus!

Ihotsemppihali hhah... iso tsemppihali🌻

Tuumis

Luin kaikki viestit alusta loppuun kahdessa päivässä. Mahtavaa, että näinkin kurjasta aiheesta voidaan puhua kauniisti, tällaisella palstalla. Oli kuin jännityskirjaa olisi lukenut, niin kuin joku kommentoi; välillä aallokko heitti pohjaan, välillä käytiin pinnalla vetämässä keuhkot täyteen, sitten taas sukellus tummaan veteen. Tuossa helmi-maaliskuussa Ap ja 28v olivat taas kovilla, mutta oli ihanaa lukea että nyt meneekin paremmin.

Tässä välillä muutamat aina kyselee masennuksen syiden perään ja Ap:kin mietti, mitä on tehnyt väärin. Minun mielestä nuo on juuri niitä asioita elämässä, mitä ei voi järjellä selittää. Olen itsekin ollut tilanteissa, missä sitä etsii jotain kaiken kattavaa vastausta asioihin. Niitä kuitenkaan löytämättä. Elämää voi pohtia loputtomiin - joskus tietenkin ihan hyvä pohtia, mutta vatvominen on kuluttavaa. Tuolla matkalla oli aikoja, kun molemmat väsyy juuri tähän. Jos olisin ollut paikalla silloin, niin olisin neuvonut, että ruoka, lepo ja sopivassa suhteessa liikunta, näistä yrittäkää pitää kiinni kaikessa myllerryksessä.

Ihanaa Ap kun aloitit tämän keskustelun ja mahtavaa, että tänne löysivät 28v, Tuumis ja monet muut, joilla on ollut paljon annettavaa ja myös käytännön neuvoja esim. tuohon taloasiaan (mies on ihan perseestä tässä). En tiedä oliko minulla annettavaa tähän, mutta tämä kokemusten jakaminen kosketti niin, että oli pakko kommentoida.

Tuohon lapsiasiaan vielä sen verran, että kun kulissit kaatuvat, niin ehkä ymmärtävät oman parhaansa? Että onko koti siellä missä saa ehkä materiaa mutta kävellään munankuorilla ja kerjätään ovikellolla sisäänpääsyä (viitaten siihen avainasiaan) vai siellä mihin pääsee omalla avaimella ja saa olla oma itsensä. (Vähän mustavalkoinen jako tässä, mutta tällaisen vaikutelman olen saanut.)

Kesää kohti ja lämpimiä terveisiä kaikille, haasteisiin kovasti tsemppiä <3

Vierailija kirjoitti:

Luin kaikki viestit alusta loppuun kahdessa päivässä. Mahtavaa, että näinkin kurjasta aiheesta voidaan puhua kauniisti, tällaisella palstalla. Oli kuin jännityskirjaa olisi lukenut, niin kuin joku kommentoi; välillä aallokko heitti pohjaan, välillä käytiin pinnalla vetämässä keuhkot täyteen, sitten taas sukellus tummaan veteen. Tuossa helmi-maaliskuussa Ap ja 28v olivat taas kovilla, mutta oli ihanaa lukea että nyt meneekin paremmin.

Tässä välillä muutamat aina kyselee masennuksen syiden perään ja Ap:kin mietti, mitä on tehnyt väärin. Minun mielestä nuo on juuri niitä asioita elämässä, mitä ei voi järjellä selittää. Olen itsekin ollut tilanteissa, missä sitä etsii jotain kaiken kattavaa vastausta asioihin. Niitä kuitenkaan löytämättä. Elämää voi pohtia loputtomiin - joskus tietenkin ihan hyvä pohtia, mutta vatvominen on kuluttavaa. Tuolla matkalla oli aikoja, kun molemmat väsyy juuri tähän. Jos olisin ollut paikalla silloin, niin olisin neuvonut, että ruoka, lepo ja sopivassa suhteessa liikunta, näistä yrittäkää pitää kiinni kaikessa myllerryksessä.

Ihanaa Ap kun aloitit tämän keskustelun ja mahtavaa, että tänne löysivät 28v, Tuumis ja monet muut, joilla on ollut paljon annettavaa ja myös käytännön neuvoja esim. tuohon taloasiaan (mies on ihan perseestä tässä). En tiedä oliko minulla annettavaa tähän, mutta tämä kokemusten jakaminen kosketti niin, että oli pakko kommentoida.

Tuohon lapsiasiaan vielä sen verran, että kun kulissit kaatuvat, niin ehkä ymmärtävät oman parhaansa? Että onko koti siellä missä saa ehkä materiaa mutta kävellään munankuorilla ja kerjätään ovikellolla sisäänpääsyä (viitaten siihen avainasiaan) vai siellä mihin pääsee omalla avaimella ja saa olla oma itsensä. (Vähän mustavalkoinen jako tässä, mutta tällaisen vaikutelman olen saanut.)

Kesää kohti ja lämpimiä terveisiä kaikille, haasteisiin kovasti tsemppiä <3

Kiitos Sinulle, että luit ja kommentoit. Tänne on todella tullut kirjoitettua kaikki kipeimmätkin hetket. Kun on tullut oman päänsä kanssa umpisolmu niin jo se kirjoittaminen tuonnut selkeyttä itselle. Samoin ne hetket kun yksinäisyys ja pelot tulevaisuudesta on vetänyt syvyyteen niin on tullut se tunne, että täällä ollaan kuljettu rinnalla. Olen äärettömän kiitollinen siitä.

Itselläni nyt menee paremmin ja kyllä se työ piti tehdä oman päänsä sisällä ensin, että alkoi näkemään ympärillä myös hyvää. Enkä sitä kadu, että 10 kk odotin ja toivoin, minun piti tehdä se ..... Se aika vaadittiin asian hyväksymiseen ja lopulta irti päästämiseen.

Tänään on hieman huonompi päivä, mutta tiedostan sen, että tämä päivä kuuluu siihen "ensimmäinen vuosi on pahin" kategoriaan. Kyseessä ensimmäinen äitienpäivä sen jälkeen kun "elämäni muuttui". Viime äitienpäivänä vielä oltiin onnellinen perhe. Oli omat rituaalit, eli käytiin äitini haudalla ja miehen äidillä mansikkakakulla. Lapsemme on ollut tyttöystävällä perjantaista asti, eli yksin olen. Mutta, tämäkin päivä selvitään.

Ap:lle kovasti tsemppiä ja nyt näyttää siltä, että löysit voimavarasi ja olen siitä todella iloinen. Anna vihan olla vain väliaikainen vieras, juuri nyt kuitenkin tervetullut vieras (kunhan ei jää lopullisesti asumaan). Olen myös iloinen, että kävit niissä illanistujaisissa, jokainen hetki kun saat jotain muuta ajateltavaa on tärkeitä. Ottaa kaaliin tuo ex-miehesi todellakin, julmaa touhua .... mutta, voipi mies hämmästyä kun alat tosissaan pistämään vastaan.

Minussa elää muutos. Täällä taloyhtiössä (24 asuntoa) olin ennen tosi sosiaalinen, mutta olen hyvin erakoituneena ollut ja hävennyt kun parkkipaikkamme on tyhjä (asuimme yhdessä tässä 23 vuotta) ...... Nyt olen alkanut kohtaamaan naapureita (ihania) ja jutellessa maininnut, että asumme pojan kanssa nykyään kaksin. Ihmiset on reagoineet aivan ihanasti, sanoneet, että jos tarvitsen apua tai myöntäneet miettineensä asiaa kun autoa ei ole näkynyt jne.

Kesää kohti mennään, kesälomaa en vielä oikein uskalla ajatella, mutta ehkä siskoni kanssa lähdetään viikon reissuun ja se tuntuu hyvältä.

Halaus kaikille.

Aurinkohuomenta kaikki!

Taisin tuolla alkumetreillä todeta, että voi jospa joku olisi minulle syvimmässä ahdingossa, jossa pyrki eroon, mutta ei osannut, olisi sanonut: viimeinen pisara tulee aina. Aina. Eli olisin ymmärtänyt, että jos en osaa päästää irti, se johtuu siitä, että en vain stana ole valmis. Syyt siihen, että ei ollut valmis oli moninaiset, jokunen (heeeeh) semmoinen, josta ensimmäisenä olisi pitänyt ymmärtää päästää irti, mutta kun tein sen lopullisen syyttelytyöni itseäni kohtaan, onnistuin muistuttamaan, että suurin syy kuitenkin oli se, että rakastin. Kivittäkää😂

Ap, sinun kohdallasi syyt olivat vielä painavampia, eli lapset. Minä olen aivan vakuuttunut, että heidän kanssaan välisi korjaantuvat, kun ei oikeastaan ole korjattavaakaan. Muistetaan, että etenkin teinit ovat luonnostaan, oikeutetusti, pinnallisia, ajattelemattomia ja menevät siitä, mistä ajattelevat aidan olevan matalin. Se on heidän oikeutensa! Teini-ikä ei kuitenkaan kestä ikuisesti ja me kaikki selvisimme siitäkin, noista ominaisuuksista ja olemme nyt eikös vaan tasapainoisia, tunteensa kontrolloivia aikuisia..eiku, mutta tarkoitan, että elämänkokemus tuo heille kokemusta siitäkin, mitä teillä tapahtui.

On tosiaan tämmöinen palvelu, mistä oma kaveri sai apua

https://lexly.fi/elamantilanteesi/erossa-hoidettavat-lakiasiat

Heillä on myös ilmaista lakipalvelua, eli ellet tiedä tarkkaan, millä saralla teillä kiikastaa esim. omaisuuden jaossa, sieltä saa ilmaista konsultaatiota.

Ei maksa yhtään mitään, että vain juttelet jonkun lakiasiantuntijan kanssa. Ei yhtään mitään!

T: MaratonParkuja

MAHTAVAA AP!!!

Sä oot vihdoin oman itsesi Herra Älä anna toisen sanoa mitä teet, milloin ja miksi!

Sulla on just oikea asenne nyt, se vähän kesti mut on todella kiva nähdä et se lopulta tuli.

Tsemppiä ja jaksamista!

On varmasti heikkoja hetkiä vielä, mutta sä pärjäät ku asenne on oikea. Toisin se voi olla raskasta, kun ei ole noin ennen käyttäytynyt.

Mutta muista aina, sun ei tarvi elää ja tehdä asioita niin kuin toinen haluaa oman "helpon ja mukavan" elämisen takia!!!!!

Aivan mahtavaa, toivon kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi.

Jatka samaa rataa👍💗

Moi.

Olen saanut varmuuden siihen, että miehellä todella oli suhde pitkään toiseen naiseen meidän liittomme aikana. Ja tämä nainen on asettunut taloksi minun entiseen kotiini, jo heti seuraavalla viikolla kun olin sieltä poistunut. Asuu siellä noin joka toinen vk.

Lapsillekkin esitelty, ainakin sille yhdelle joka siellä on eniten.

Toivon todella, että se koti saadaan myytyä pian!!!

Kuten niin moni on sanonut, mies ei ota avioeroa muuta kun toisen naisen vuoksi.

Se, että tämä epäilyni sai vahvistuksen sattuu aivan todella paljon. Loukkaa. Vie lopullisenkin pohjan kaikelta. Vaikka "tiesin" asian ja tiesin kenestä kysekki. Sattuu se, että olin todella oikeassa tosi paljon. Ja ne kaikki älyttömät syytökset mitä minua kohtaan on esitetty. Siinäkin ikiaikainen totuus miten pettäjä syyttää toista omista teoistaan. Jos kyse olisikin miehen uudesta suhteesta niin se ja sama mulle. Mutta tämä on rakentunut vuosia. Toki en tiedä milloin eka varsinainen pettäminen tai milloin varsinaisen suhteen aloitus on alkanut. Mutta ensimmäisestä epäilystä asiassa on vuosia aikaa.

Vielä enemmän minua repii se lokakampanja mitä mies harrastaa lapselle minusta. Mua niin pelottaa että menetän yhden lapsistani. Se repii mut rikki. Palasiksi. Sattuu maailman eniten. On jotain niin kamalaa, etten sitä ikinä pysty kirjottamalla kuvaamaan. Asia mikä saa mut lattialle itkemään usein. Puristaa mun sisällä. Vie ruokahalun.

Mikään mieheen liittyvä ei tunnu miltään siihen verrattuna.

Olen vaihteeksi ollu tosi rikki. Niin rikki, että varasin itselleni ajan lääkäriin. Ja työpsykologille. Tarvitsen apua, että pysyn kasassa itseni kanssa.

Exän kanssa olen yhteydessä vain pakolliset lapsiin liittyvät asiat, nekin viesteillä. En halua puhua sen kanssa puhelimessa. En pysty. Valuttaa aina sen myrkkynsä mun päälle.

En aina pysty menemään edes kauppaan, kun pelkään että törmään häneen. Kotona olen turvassa. Ja toisaalta olen jumissa täällä. On päiviä että vaan itken. En aina pääse liikkelle mihinkään. Vaikka tiedän, että se auttaisi. Vapaat ei ole kivoja. Arki on parempi. Pitkät viikonloput on lähinnä tuskallisia.

Jos lapsia ei olisi muuttaisin johonki tosi kauas.

Töissäkin on pitkästä aikaa ollut vaikempaa, tai siis, ajatukset meinaa sielläkin vallata pään. Mutta, olen sen sanonut työkavereille. Ja silti se on paikka mihin pääsen karkuun.

Tuntuu niin pahalle, että lapset näkee mut tämmösenä riekaleena. Tuntuu, että ne joutuu kannattelemaan mua. Ei se ole oikein. Lapsi halaa kun romahdan. Ne kaksi muuta lohduttaa miten se yksi vielä tulee takasin.

Jannika B:n ihmisen muotosena kasana sohvan nurkassa. (Laulu)

Vaikka olen rikki, palasina, sydän verellä ja riekaleina. Lähinnä siitä pelosta mitä lapselleni ja minulle tapahtuu. Silti olen vahvempi kun ennen. Minua ei enää pompoteta. Olen vetänyt tiukat rajat ja pidän niistä kiinni.

En alennu enää edes vastaamaan mitään niihin viesteihin missä mua haukutaan ja arvostellaan. Vastaan vain, kun kyse jostain jonkun lapsen asiasta. Tässäkin olen vetänyt rajan. Jos joku asia mikä hoidettava, se on hoidettava, enkä minä ole aina se, joka ne hommat paikkoo.

28, ihana kuulla että sulla menee paremmin!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Moi.

Olen saanut varmuuden siihen, että miehellä todella oli suhde pitkään toiseen naiseen meidän liittomme aikana. Ja tämä nainen on asettunut taloksi minun entiseen kotiini, jo heti seuraavalla viikolla kun olin sieltä poistunut. Asuu siellä noin joka toinen vk.

Lapsillekkin esitelty, ainakin sille yhdelle joka siellä on eniten.

Toivon todella, että se koti saadaan myytyä pian!!!

Kuten niin moni on sanonut, mies ei ota avioeroa muuta kun toisen naisen vuoksi.

Se, että tämä epäilyni sai vahvistuksen sattuu aivan todella paljon. Loukkaa. Vie lopullisenkin pohjan kaikelta. Vaikka "tiesin" asian ja tiesin kenestä kysekki. Sattuu se, että olin todella oikeassa tosi paljon. Ja ne kaikki älyttömät syytökset mitä minua kohtaan on esitetty. Siinäkin ikiaikainen totuus miten pettäjä syyttää toista omista teoistaan. Jos kyse olisikin miehen uudesta suhteesta niin se ja sama mulle. Mutta tämä on rakentunut vuosia. Toki en tiedä milloin eka varsinainen pettäminen tai milloin varsinaisen suhteen aloitus on alkanut. Mutta ensimmäisestä epäilystä asiassa on vuosia aikaa.

Vielä enemmän minua repii se lokakampanja mitä mies harrastaa lapselle minusta. Mua niin pelottaa että menetän yhden lapsistani. Se repii mut rikki. Palasiksi. Sattuu maailman eniten. On jotain niin kamalaa, etten sitä ikinä pysty kirjottamalla kuvaamaan. Asia mikä saa mut lattialle itkemään usein. Puristaa mun sisällä. Vie ruokahalun.

Mikään mieheen liittyvä ei tunnu miltään siihen verrattuna.

Olen vaihteeksi ollu tosi rikki. Niin rikki, että varasin itselleni ajan lääkäriin. Ja työpsykologille. Tarvitsen apua, että pysyn kasassa itseni kanssa.

Exän kanssa olen yhteydessä vain pakolliset lapsiin liittyvät asiat, nekin viesteillä. En halua puhua sen kanssa puhelimessa. En pysty. Valuttaa aina sen myrkkynsä mun päälle.

En aina pysty menemään edes kauppaan, kun pelkään että törmään häneen. Kotona olen turvassa. Ja toisaalta olen jumissa täällä. On päiviä että vaan itken. En aina pääse liikkelle mihinkään. Vaikka tiedän, että se auttaisi. Vapaat ei ole kivoja. Arki on parempi. Pitkät viikonloput on lähinnä tuskallisia.

Jos lapsia ei olisi muuttaisin johonki tosi kauas.

Töissäkin on pitkästä aikaa ollut vaikempaa, tai siis, ajatukset meinaa sielläkin vallata pään. Mutta, olen sen sanonut työkavereille. Ja silti se on paikka mihin pääsen karkuun.

Tuntuu niin pahalle, että lapset näkee mut tämmösenä riekaleena. Tuntuu, että ne joutuu kannattelemaan mua. Ei se ole oikein. Lapsi halaa kun romahdan. Ne kaksi muuta lohduttaa miten se yksi vielä tulee takasin.

Jannika B:n ihmisen muotosena kasana sohvan nurkassa. (Laulu)

Vaikka olen rikki, palasina, sydän verellä ja riekaleina. Lähinnä siitä pelosta mitä lapselleni ja minulle tapahtuu. Silti olen vahvempi kun ennen. Minua ei enää pompoteta. Olen vetänyt tiukat rajat ja pidän niistä kiinni.

En alennu enää edes vastaamaan mitään niihin viesteihin missä mua haukutaan ja arvostellaan. Vastaan vain, kun kyse jostain jonkun lapsen asiasta. Tässäkin olen vetänyt rajan. Jos joku asia mikä hoidettava, se on hoidettava, enkä minä ole aina se, joka ne hommat paikkoo.

28, ihana kuulla että sulla menee paremmin!

Ap

Voi muru. Jo luulin ettei sun tilanne hullummaksi voi mennä... kylläpäs sua nyt koetellaan. Onneksi pääset lääkäriin.

Isoisoiso tsemppihali🌻

Tuumis

Hei Ap,

Kyllä tekee pahaa lukea tekstiäsi, ihan Sydämestä kirpaisee ja ei tiedä mitä sanoa.

Uskon, että sattuu todella pahasti se, että epäilyt toisesta naisesta on olleet totta ja nimenomaan siitä, että tilanne on mahdollisesti kestänyt pitkään.

En hetkeäkään usko, että olet menettämässä yhtä lastasi. Lapsesi kasvaa ja ymmärtää kyllä todellisen tilanteen jossakin vaiheessa. Pysy tukena, rinnalla ja anna tilaa (vaikka vaikeata).

Todella hyvä, että olet varannut itsellesi lääkärin ja työpsykologin.

Niin toivoisin, että tilanteesi helpottuisi ja kokisit elämässä jotain joka toisi iloa, valoa ja toivoa. Jonkinlaisia valon säteitä.

On tässä aikamoinen 11 kuukautta eletty.

Halaus Ap Sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Hei Ap,

Kyllä tekee pahaa lukea tekstiäsi, ihan Sydämestä kirpaisee ja ei tiedä mitä sanoa.

Uskon, että sattuu todella pahasti se, että epäilyt toisesta naisesta on olleet totta ja nimenomaan siitä, että tilanne on mahdollisesti kestänyt pitkään.

En hetkeäkään usko, että olet menettämässä yhtä lastasi. Lapsesi kasvaa ja ymmärtää kyllä todellisen tilanteen jossakin vaiheessa. Pysy tukena, rinnalla ja anna tilaa (vaikka vaikeata).

Todella hyvä, että olet varannut itsellesi lääkärin ja työpsykologin.

Niin toivoisin, että tilanteesi helpottuisi ja kokisit elämässä jotain joka toisi iloa, valoa ja toivoa. Jonkinlaisia valon säteitä.

On tässä aikamoinen 11 kuukautta eletty.

Halaus Ap Sinulle.

Niin ja ylläolevan kirjoitti 28v yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Moi.

Olen saanut varmuuden siihen, että miehellä todella oli suhde pitkään toiseen naiseen meidän liittomme aikana. Ja tämä nainen on asettunut taloksi minun entiseen kotiini, jo heti seuraavalla viikolla kun olin sieltä poistunut. Asuu siellä noin joka toinen vk.

Lapsillekkin esitelty, ainakin sille yhdelle joka siellä on eniten.

Toivon todella, että se koti saadaan myytyä pian!!!

Kuten niin moni on sanonut, mies ei ota avioeroa muuta kun toisen naisen vuoksi.

Se, että tämä epäilyni sai vahvistuksen sattuu aivan todella paljon. Loukkaa. Vie lopullisenkin pohjan kaikelta. Vaikka "tiesin" asian ja tiesin kenestä kysekki. Sattuu se, että olin todella oikeassa tosi paljon. Ja ne kaikki älyttömät syytökset mitä minua kohtaan on esitetty. Siinäkin ikiaikainen totuus miten pettäjä syyttää toista omista teoistaan. Jos kyse olisikin miehen uudesta suhteesta niin se ja sama mulle. Mutta tämä on rakentunut vuosia. Toki en tiedä milloin eka varsinainen pettäminen tai milloin varsinaisen suhteen aloitus on alkanut. Mutta ensimmäisestä epäilystä asiassa on vuosia aikaa.

Vielä enemmän minua repii se lokakampanja mitä mies harrastaa lapselle minusta. Mua niin pelottaa että menetän yhden lapsistani. Se repii mut rikki. Palasiksi. Sattuu maailman eniten. On jotain niin kamalaa, etten sitä ikinä pysty kirjottamalla kuvaamaan. Asia mikä saa mut lattialle itkemään usein. Puristaa mun sisällä. Vie ruokahalun.

Mikään mieheen liittyvä ei tunnu miltään siihen verrattuna.

Olen vaihteeksi ollu tosi rikki. Niin rikki, että varasin itselleni ajan lääkäriin. Ja työpsykologille. Tarvitsen apua, että pysyn kasassa itseni kanssa.

Exän kanssa olen yhteydessä vain pakolliset lapsiin liittyvät asiat, nekin viesteillä. En halua puhua sen kanssa puhelimessa. En pysty. Valuttaa aina sen myrkkynsä mun päälle.

En aina pysty menemään edes kauppaan, kun pelkään että törmään häneen. Kotona olen turvassa. Ja toisaalta olen jumissa täällä. On päiviä että vaan itken. En aina pääse liikkelle mihinkään. Vaikka tiedän, että se auttaisi. Vapaat ei ole kivoja. Arki on parempi. Pitkät viikonloput on lähinnä tuskallisia.

Jos lapsia ei olisi muuttaisin johonki tosi kauas.

Töissäkin on pitkästä aikaa ollut vaikempaa, tai siis, ajatukset meinaa sielläkin vallata pään. Mutta, olen sen sanonut työkavereille. Ja silti se on paikka mihin pääsen karkuun.

Tuntuu niin pahalle, että lapset näkee mut tämmösenä riekaleena. Tuntuu, että ne joutuu kannattelemaan mua. Ei se ole oikein. Lapsi halaa kun romahdan. Ne kaksi muuta lohduttaa miten se yksi vielä tulee takasin.

Jannika B:n ihmisen muotosena kasana sohvan nurkassa. (Laulu)

Vaikka olen rikki, palasina, sydän verellä ja riekaleina. Lähinnä siitä pelosta mitä lapselleni ja minulle tapahtuu. Silti olen vahvempi kun ennen. Minua ei enää pompoteta. Olen vetänyt tiukat rajat ja pidän niistä kiinni.

En alennu enää edes vastaamaan mitään niihin viesteihin missä mua haukutaan ja arvostellaan. Vastaan vain, kun kyse jostain jonkun lapsen asiasta. Tässäkin olen vetänyt rajan. Jos joku asia mikä hoidettava, se on hoidettava, enkä minä ole aina se, joka ne hommat paikkoo.

28, ihana kuulla että sulla menee paremmin!

Ap

Tämäpä oli karua luettavaa. Ap, olen todella, todella pahoillani, että joudut käymään tuosta lihamyllystä läpi.

Nyt kuitenkin tiedät varmuudella, mistä oli/on kyse, sait vahvistuksen epäilyillesi ja myös vahvistuksen sille, ettei sinun ole aihetta epäillä omaa mielenterveyttäsi - et ole kuvitellut turhia. Intuitiosi kertoi sinulle totuuden, vaikka mies sen pitkään kielsikin. Kirjoitit, että sinuun sattuu se että olit todella oikeassa tosi paljon. Ymmärrän että tilanne loukkaa sinua äärettömän paljon - ketäpä ei - mutta toivon että huomaat erään todella tärkeän seikan: Sinun intuitiosi on vahva. Se toimii ja voit luottaa siihen. Se on tärkein ystäväsi ja supervoimasi, jota tulet tarvitsemaan monessa tilanteessa ja joka pitää sinun puoliasi. Siitä kannattaa olla kiitollinen. Kuuntele sitä.

Muistan elävästi, miten aikoinaan itse epäilin omaa mielenterveyttäni, kun ex valehteli minulle useaan kertaan silmät kirkkaana päin naamaa, kielsi kaiken ja väitti minua hulluksi ja vainoharhaiseksi jne jne. Itselleni tuli hirveä ristiriita siinä, että vaikka toinen kuinka vannoi ja vakuutti jotakin, intuitioni kuitenkin kertoi selvästi ettei se ole totta. Tuntui siltä että pääni räjähtää, pelkäsin että minulla alkaa viirata. MIKSI minusta tuntuu siltä että asiat ovat jotain ihan muuta kuin mitä hän väittää, olenko aivan sekaisin? Kunnes kaikki lopulta paljastui. Sattuihan se aivan järkyttävän paljon, mutta onneksi asia selvisi. Oli todella huojentavaa todeta, että sisäinen ääneni oli ollut kaiken aikaa oikeassa, ja se olikin ehkä tärkein oppiläksyni siinä suhteessa: luota intuitioosi, vaikka toinen osapuoli väittäisi jotain ihan muuta. Kyllä naisen vaisto tietää, jos vain itse uskaltaa ottaa sen tiedon vastaan.

Muistathan myös, että vaikka totuus voi kirpaista kovasti ja tuntua aluksi suorastaan raastavalta, se ei kuitenkaan milloinkaan vahingoita. Se auttaa sinua sijoittamaan itsesi oikeaan kohtaan kartalla, ja vasta silloin pystyt suunnistamaan eteenpäin sinne, minne haluat päästä. Sinä tarvitsit nyt tämän tiedon ja selityksen tapahtumille, jotta pystyt ymmärtämään ja irrottautumaan. Toivottavasti tuon toisen suhteen paljastuminen myös sai sinut nyt vihdoin ymmärtämään, että ne kaikki miehen esittämät syytökset ja hyökkäykset sinua kohtaan ovat vain savuverho hänen omien tarkoitusperiensä häivyttämiseksi. Sinä olet loistava äiti eikä siitä ole kahta sanaa.

Hienoa että olet nyt hakenut itsellesi apua. Tarvitset sitä, olet sen arvoinen. Me kanssasisaret täällä tuetaan, kannatellaan ja kannustetaan sinua eteenpäin taipaleellasi, et kulje yksin... Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi!

ISO HALI!!! <3 <3

Ap, olen todella pahoillani puolestasi. On kuitenkin todella hyvä, että totuus on nyt paljastunut ja että olet hakenut ulkopuolista apua. Nyt näet mikä ex-miehesi on oikeasti ollut. Totuuden kohtaaminen on tie parempaan. Pidä puolesi ja lastesi puolta. Ja muista, että ulkopuolinen apu tilanteessasi on hyvä asia. Olet oikealla tiellä. Kuten joku kirjoittikin, kannattaa kuunnella omaa intuitiota rohkeasti. Voimia!

Miten menee ap ja 28?