Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Heti kun hetken näyttää valoisammalle tulee jokin isku.

Hain lapsen isältä, siellä oli uuden naisen auto pihassa. Ovat kuulema uusi, hänen lapset ja isä ja meidän tytär yhdessä superparkissa. Eli, nyt tutustutetaan jo lapsia toisiinsa.

Yritän ajatella, että vihdoin tyttäreni saa kaipaamansa siskon.

Ja toisaalta yritän olla ajattelematta asiaa.

Silti rintaan ja kurkkuun iski pala, paine. Tunne, että haluan juosta karkuun. Se tunne mistä hetki sitten kirjoitin että selkeänä hetkenä ymmärrän miten väärin se on. Mutta nyt taas haluan vaan huutaa ja itkeä ja antaa kaiken olla.

Tämän vuoksi en haluaisi käydä lähelläkään exän elämää. Aina on jotain mikä siellä alkaa ahdistamaan. Mua ahdisti jo ajaminen sinne suuntaan.

Tunnen itseni niin täysin petetyksi. Koitan kyllä ajatella, että eihän rakkaudelle mitään voi ja nyt siellä ollaan onnellisia, lapsilla parempi olla.

Mutta mun luona niillä ei ole hyvä olla. Taidan oikeasti jättää ne isälle asumaan ja häipyä. Karata kauas! Ettei mun tarvitse enää törmätä yllättäen tämmösiin asioihin.

Mutta, onhan se hienoa, että isä vihdoin tekee asioita lastensa kanssa. Ei se ole sitä ennen tehnyt.

Mä hajoon tähän paskaan oikeesti!

Yks lapsista on mun luona pääasiassa, yks viikko-viikko ja se yks on miten sattuu, pääasiassa isällänsä.

Mä suren myös lasten sisarussuhteiden vuoksi, kun ovat niin levällään. Onneksi niillä on kuitenkin hyvät, vahvat suhteet toisiinsa, jospa ne kantaisi vaikka nyt eivät samalla tavalla arkea jaa.

Todella kauniita sanoja tuolla kirjoitettiin minusta äitinä. Kiitos niistä.

Kirjoitettiin myös, että isän luona ei ole hyvä lasten olla. Tätä minä kyseenalaistan omassa päässäni paljon. Jos touhu jatkuisi semmoisena kun se oli meidän yhdessä olon aikana, lapsilla ei olisi hyvä olla. Mutta nyt se on ilmeisesti muuttunut, isä on onnellisempi, rennompi, tekee enemmän lastensa kanssa.

Paitsi tänään tietysti tapaaminen uuden ja sen lasten kanssa meni edelle yhden, sen hylkiö lapsen harrastuskuskauksen. Mutta ne kaksi lasta saa enemmän aikaa ja huomiota isältään. Tai näin ajattelen. En minä tiedä mitä siellä tapahtuu.

En tiedä, mutta minä kävin kävelyllä koiran kanssa, uusissa maisemissa. Soitin pojalle. Kyllä mua riipii kun kaikki ihmiset kävelee joko pariskuntana tai kaverin kanssa. Minä olen aivan yksin. Mistä kummasta alan tässä iässä kavereita haalimaan?

Synnyinpaikkakunnlla niitä olisi. Se on yksi syy, miksi mieleni tekisi lähteä täältä. Siellä olisin nytkin voinut mennä jonkun luo, tai pyytää jonkun käymään. Täällä menen yksin tyhjään kotiin ja ne ajatukset tulee taas.

Ap

Tuskin sun miehesi on onnellinen sen uuden kanssa. Joku vaan pitää olla kun ei osaa olla yksin. Monilla miehillä toi ongelma. Eivät käsittele eroa vaan hypätään heti uuteen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin sun miehesi on onnellinen sen uuden kanssa. Joku vaan pitää olla kun ei osaa olla yksin. Monilla miehillä toi ongelma. Eivät käsittele eroa vaan hypätään heti uuteen suhteeseen.

Näinhän se valitettavan usein on.

Arki iskee heidänkin suhteeseensa vielä. Ei miehesi luonne ole miksikään muuttunut. Siinä vaiheessa Sinä ap olet todennäköisesti selvinnyt erosta ja elät jo hyvää elämää.

Ap, toivottavasti olet vihdoinkin ottanut yhteyttä juristiin, olet saanut tämän linkin aiemminkin

lexly.fi/elamantilanteesi/erossa-hoidettavat-lakiasiat?gclid=EAIaIQobChMI6pqelcmV_wIV4QqiAx0nzwhzEAAYASAAEgJ8G_D_BwE

Kirjoitit että sinä olet köyhä ja miehesi luona (teidän yhteisessä kodissanne) lapsilla on kaikkea, moottiripyöristä mönkijöihin. Olethan tietoinen että sinä omistat kummankin teidän puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta puolet, jollei teillä ole avioehdon alaista omaisuutta. Sillä ei ole väliä kenen nimissä omaisuus on. Nythän miehesi käyttää kaikkea omaisuuttanne huoletta ja sinä kituutat!  Lexlyllä on jopa ilmaista avioeeroavustusta, josta on hyvä lähteä liikkeelle.

Tsemppiä ja katse eteenpäin!

Surullista luettavaa ap. En ymmärrä exääsi, mikä tuolla kiirehtimisellä on. Miksi lapsille ei anneta aikaa sopeutua siihen, että äiti muuttanut pois vastikään. Mitä tuon uuden päässä liikkuu, kun kykenee heti asettumaan taloksi kun koko pakka vielä levällään?

Ei se ex osaa asettua toisten asemaan. Hänelle suhde on jo "vanha" kestänyt pitkään. Ja nyt vihdoin saavat olla täysin avoimesti yhdessä.

Ei hän varmasti ole antanut ajatustakaan sille, miltä lapsista tuntuu. Tai, varmasti on jutellut asiasta heidän kanssa, ja kun lapsi sanoo että ihan sama mulle, se on sama kun siunaus asialle.

Uskon hänen olevan onnellinen, lopulta salailu on loppunut ja tämä pitkään kehittynyt rakkaus on todellista.

Hänhän laittoi yhden lapsista siihen asemaan, että lapsi joutui salaamaan asian jopa sisaruksiltaan.

Kunnes minä toin julki, että tiedän asian. Ettei lapsen tarvitse enää salailla.

En tiedä, tietääkö ex edelleenkään, että tiedän kuka tämä uusi nainen on. En ole asiasta ollut hänen kanssa puheissa sanallakaan. En ylipäätään koko uudesta suhteesta. Tai suhteesta, eihän se mikään uusi ole.

Kyllä itse olisin toivonut lapsille pidempää aikaa sopeutua vanhempien erilleen muuttoon. Ja kyllä, ihmettelen kovasti sitä, minkälainen nainen menee niin pian yöpymään miehen kotiin, edellisen naisen vasta muutettua pois. Se ei mene minun järkeen. Varsinkin kun siellä lapsi paikalla.

Kyllä siellä naapuritkin on asiaa ihmetelleet, että uusi on talossa kun muuttoauton perävalot hävinneet näkyvistä.

Mutta, kuten sanoin, heille suhde on vanha ja varmasti heillä jo kiire päästä ns eteenpäin, tutustua toistensa lapsiin ja tutustuttaa lapset toisiinsa. Jotta saavat jatkossa viettää aikaansa yhdessä myös niillä viikoilla kun lapset heillä.

Exäkin siellä esittää vuoden isää, joka tekee ja touhuaa lastensa kanssa. Kuten aiemmin sanoin, että kiva lapsille, että vihdoin niin tekee.

Niinhän se, ex, minulle sanoi, että täällä on vaan yksi asia mikä on rikki, ja se olet sinä. Kun sinä oot pois, täällä on kaikki hyvin.

No, nyt on rikkinäinen osa poistettu. Ja kaikki ehjää.

Ap

Hyvä ap. Olen niin pahoillani puolestasi. Tuossa edellä on tullut tukku hyviä neuvoja, mitä kannattaa tehdä, joten en ala sua nyt neuvomaan enempää. Muuta kuin sen, että tuo sinun masennus vaikuttaa olevan nyt akuutein asia hoitaa. Kun saat mielesi paremmaksi, jaksat hoitaa myös muita asioita. Ja se uusi naisenkuvatus, jolla on yhtä hieno moraali kuin ex-miehelläsi, on saanut varsinaisen lottovoiton. Ajattele, millaista on kun hänelle selviää millaisen miehen on ristikseen ottanut. Sillä ei koira karvoistaan pääse. Ex-miehesi vaikuttaa varsinaiselta tapaukselta. Sinä olet onnekkaampi kun pääsit hänestä eroon, vaikka nyt tuntuisi miltä. Vuoden päästä olet jo uudessa suhteessa jonkun normaalin ihmisen kanssa ja huomaat mistä pääsit eroon ja silloin uusi nainen on kaulaa myöten liemessä.

Niin viisaita sanoja Kuurankukalta, tämän ketjun parhaat neuvot!

Voivoi, Ap. Oletpa sopan seassa, vaikket itse sitä keittänytkään. Muistelen ketjun alkukommentteja, niin paljon on tapahtunut! Ja tuo mies, mörkö ei ansaitse sulta yhtään ajatusta. Ei hyvää ei pahaa. Lojukoon liemissään. Mutta lasten takia joudut tietysti asioimaan tuon id..ootin kanssa. Kunpa ajattelisit itsestäsi nätimmin, mörkö on onnistunut latistamaan sua pitkään, EI ENÄÄ!

Tsemppihalit🌻

Tuumis

Työpaikka, sen ihmiset ja tämä ketju, ihmiset täällä todella kauniine sanoineen ja viisailla neuvoillaan ovat pitäneet minua pinnalla.

Jälleen hämmästyn, miten järkeviä ja osuvia neuvoja ja kommentteja täällä kirjoitetaan. On ihmisiä joilla on myötätuntoa ja selvästi tietoa/kokemusta mistä kirjoittavat.

KIITOS! Teille kaikille. Olette minulle oikeasti valtavan suuri voimavara.

Monesti palaan näihin viesteihin, kommentteihinne ja luen niitä. Haen niistä voimaa jatkaa eteenpäin.

Välillä mietin, että avaan itsestäni tänne liikaa. Sitten ajattelen, että entä sitten, ei minulla ole salattavaa.

Siitä sairaslomasta, lääkäri olisi kirjoittanut, en halunnut. Työ on pelastanut minut.

Tuleva kesäloma hieman hirvittää. Ajattelin lähteä pois näiltä nurkilta heti kun mahdollista.

Ap

Ihanaa jos meistä on ollut sinulle apua, Ap. Tilanteesi on vaikuttanut niin kohtuuttomalta, eikä vähiten siksi, että aluksi kannoit koko taakkaa harteillasi yksin. Hyvä jos asian jakaminen on helpottanut oloasi ja selvittänyt ajatuksiasi. Edelleen suosittelen oikeusaputoimiston puoleen kääntymistä.

Minäkin olen huomannut, että tämä ketju on vetänyt puoleensa myötätuntoisia ja hyväntahtoisia ihmisiä. Muutama satunnainen ilkeilijä on jäänyt omaan arvoonsa ja ymmärtänyt häipyä keskustelusta.

Tuli mieleeni, että jos sinun puoliksi omistamassasi talossa asuu uusi nainen, pitäisikö hänen maksaa sinulle vuokraa? Tai suostuisikohan hän lunastamaan sinun puolikkaasi talosta itselleen, jos ovat oikeasti tosissaan? Sinä saisit rahasi pois, ja pääsisit vihdoin taloon liittyvistä vastuistasi eroon.

Kunhan tuli mieleen.

Mitä jos tästä tuleekin mahtava vapauden kesä? Tee asioita joista nautit. Maisemanvaihdos jonkin pienen tai miksei isommankin reissun puitteissa olisi varmaan erittäin tervetullutta vaihtelua. Tarvitset nyt hemmottelua. Olet ansainnut sen.

ISO HALI <3 <3

Vierailija kirjoitti:

Työpaikka, sen ihmiset ja tämä ketju, ihmiset täällä todella kauniine sanoineen ja viisailla neuvoillaan ovat pitäneet minua pinnalla.

Jälleen hämmästyn, miten järkeviä ja osuvia neuvoja ja kommentteja täällä kirjoitetaan. On ihmisiä joilla on myötätuntoa ja selvästi tietoa/kokemusta mistä kirjoittavat.

KIITOS! Teille kaikille. Olette minulle oikeasti valtavan suuri voimavara.

Monesti palaan näihin viesteihin, kommentteihinne ja luen niitä. Haen niistä voimaa jatkaa eteenpäin.

Välillä mietin, että avaan itsestäni tänne liikaa. Sitten ajattelen, että entä sitten, ei minulla ole salattavaa.

Siitä sairaslomasta, lääkäri olisi kirjoittanut, en halunnut. Työ on pelastanut minut.

Tuleva kesäloma hieman hirvittää. Ajattelin lähteä pois näiltä nurkilta heti kun mahdollista.

Ap

Tässä kopioitu tämän päiväinen viesti ketjusta "Narsistin keskustelutyyli":

Näillä ohjeilla narsistista eroon:

1. Älä syyllistä itseäsi. Tapahtunut ei ollut sinun syytäsi.

2. Sanotaan, ettei kukaan riitele yksin. Narsistin kanssa tämä ei päde. Narsisti voi aloittaa riidan tyhjästä ja riidellä yksin ilman osuuttasi asiaan.

3. Älä häpeä. Puhu.

4. Kerro kokemuksistasi ja tunteistasi läheisillesi, ystävillesi, tutuillesi sekä ammattiautajille.

5. Älä lannistu jos sinua ei uskota. Ihmiset eivät voi täysin ymmärtää sitä, mitä he eivät ole itse kokeneet.

6. Lue narsismia käsittelevää kirjallisuutta saadaksesi tukea ajatuksille, havainnoille ja tunteille.

7. Luota omaan ajatteluusi. Sinä tiedät mitä olet kokenut, kuullut, tuntenut sekä nähnyt.

8. Vaikka narsistin lähisukulaiset tai yhteiset tuttavanne eivät uskoisi kertomaasi, muista, että sinä tiedät mitä olet kokenut ja miten sinua on kohdeltu.

9. Hanki ammattiapua ja terapiaa. Henkilökohtaista kokemusta narsismista omaava terapeutti voi ymmärtää sinua parhaiten.

10. Selvitä toimiiko paikkakunnallasi Narsismin uhrien tuki ry:n vertaistukiryhmä. Ryhmässä tiedetään, uskotaan ja ymmärretään mistä puhut.

11. Pysy mahdollisimman etäällä narsistista.

12. Älä pidä narsistiin yhteyttä. Estä hänen yhteydenotot. Jos sinun on kuitenkin pidettävä yhteyttä esimerkiksi yhteisten lasten takia, rajoita keskustelu vain lapsiin koskeviin asioihin.

13. Sinun ei tarvitse jäädä yhteisten lasten vuoksi suhteeseen. Lapset voivat saada vääristyneen kuvan ihmissuhteista, omasta itsestä, parisuhteesta, vanhemman roolista, jos toinen vanhemmista on narsisti. Esimerkkisi lämpimänä, hyväksyvänä, kannustavana ja rakastavana vanhempana on lapselle hyvin arvokasta ja auttaa häntä selviytymään.

14. Jos ongelma on työpaikalla, eivätkä keskustelut ongelmatilanteista ole auttaneet, vaihda työpaikkaa tai hae muihin tehtäviin. Narsisti ei sitä vuoksesi tee.

15. Pidä tiukasti kiinni päätöksistäsi, se on ehdottoman tärkeää. Näin vältät joutumasta tilanteisiin joihin et halua.

16. Aseta rajat. Miten sinua saa kohdella ja miten ei? Mitä sinulle saa sanoa ja mitä ei? Mitä rajoja asetat myös omalle toiminnallesi?

17. Opettele pitämään kiinni rajoistasi. Aloita sanomalla: ei.

18. Unohda yleisten ero-oppaiden neuvot. Ne eivät yleensä päde tai toimi narsistin kanssa.

19. Ystävyyssuhde eron jälkeen on epärealistinen toive.

20. Anna anteeksi itsellesi se miten annoit itseäsi kohdeltavan. Muu anteeksianto on sinun päätettävissäsi, jos se ei tunnu hyvältä juuri nyt, anna ajatuksen olla.

21. Muistele minkälainen olit ennen kuin tapasit hänet. Palauta mieleesi mistä nautit, mitä tykkäsit tehdä ja mikä teki sinulle hyvänolon.

22. Helli itseäsi ja kohtele itseäsi hyvin, olet sen ansainnut.

23. Opettele rakastamaan itseäsi ja päästämään lopulta irti menneestä. Mieti menneiden sijaan tulevaisuutta. Mitä hyvää tulet ottamaan kaiken sen tilalle jonka jätät taaksesi? Mitä mennyt opetti sinulle?

24. Vastuu irtaantumisesta on sinulla, ei kenelläkään muulla.

25. Olet itse vastuussa hyvinvoinnistasi. Älä turhaan kuluta aikaasi odotellessa, että joku tulee pelastamaan.

26. Yhtä ainoaa oikeaa neuvoa ei ole. Yllä olevat keinot ovat pääaineksia, joista voit koota itsellesi sopivan paketin, joka auttaa sinua pääsemään irti ja eteenpäin.

27. Jos joku keino ei auta eikä toimi, heitä se pois ja ota sen tilalle toinen.

28. Muistathan, että saat pyytää apua, eikä sinun tarvitse yrittää selviytyä yksin.

29. Selviytyminen ja hyvä elämä on mahdollista, sen todistaa monen muunkin onnistuminen tässä haastavassa, mutta ei mahdottomassa tehtävässä. Luota itseesi.

30. Älä koskaan luovuta. Yritä ja jatka sinnikkäästi niin kauan, kunnes onnistut.

Lähde: narsismi.info , löytyy muutakin tietoa mikä pitää paikkansa.

Ap, joudutko vielä maksaa jotain vanhan talon menoista, vaikka et enää asu siellä?

Minussa heräsi heti pieni pilkunviilaaja, kun kerroit uuden/uusvanhan tyttöystävän puoliksi muuttaneen puoliksi omistamaasi taloon.

Tietääkö kukaan ketjun konkareista mitä laki sanoo, jos toisen omistajan tietämättä (koska mies ei ole ap:lle itse virallisesti kertonut) myynnissä olevaan taloon muuttaa vieraita ihmisiä? Eikö Ap saisi ainakin tässä kohtaa jo laittaa lakimiehet exän perään ja laittaa tyypin ns. järjestykseen? Mitä jos myynnissä olevaan taloon aiheutuu ylimääräisten ihmisten vuoksi jotain vahinkoa ja talon myyntiarvo laskee?

Mitä tyttöystävään muuten tulee, on hän harvinaisen röyhkeä tapaus. Toisaalta hän on täysin miehen puheitten ja valheitten varassa eikä tiedä paremmasta. Aika näyttää naiselle, miten suuren virhelaskelman hän on tehnyt.

Onneksi Ap olet päässyt miehestä eroon. Tiedän, että nyt sinuun sattuu ja olet masentunut, mutta sinä selviät tästä. SINÄ SELVIÄT TÄSTÄ!

Onko tämä joku terapiaketju? Lisään tähän, että älä luota mulkeroon.

Lapsi kun tuli isältään. Silmät loistaen kertoi, miten isä on nykyisin ihan erilainen. Ei enää ollenkaan semmonen huutava mulkero kun ennen. Kuinka on mopoa rassattu ja isänsä mönkijälläkin saa ajaa kunhan kortti hommattuna.

Ja minä mietin, että voiko se olla pysyvä muutos? Olinko minä oikeasti niin kamala, että todella nyt kaikki on ehjää ja hyvin. Kestääkö se?

Olisi tietysti ihanaa lasten kannalta, että se kestäisi. Ja lapsen puolesta olen iloinen, että viikonloppu isällä meni hyvin ja oli mukavaa. Hän ansaitsee hyvän isäsuhteen.

Enkä minä voi sanoa sille lapselle, että mieti nyt oikeesti, että onhan se lupaillut ennenkin ties mitä. Pelkään, että jossain vaiheessa tulee pettymys.

Mutta, lapsen sanat oli kun tikari, siksi, koska ne osui omaan syyllisyyteeni siitä, että aiheutin huonon ilmapiirin kotiimme.

Silti, nyt en musertunut tämän asian alle. Vaan tilalla on joku, en oikein tiedä mikä tunne. Ehkä hyväksyntä, tyhjyys. Ajatus, että nyt haetaan tämäkin lapsi hänen puolelle, ja minulta viedään elämästä kaikki.

En tiedä, ei kukaan varmasti ymmärrä tätä miltä minusta tuntuu.

Entä sitten, jos muutos isässä ei ole pysyvä, vaan ns räjähtää käsiin jossain vaiheessa?

Mutta, pelkäänkö sitä turhaa. Rikkinäinen osa on nyt pois. Ehkä muutos on oikeasti pysyvä, ja kaikki syy oli minussa.

Ja jotenkin, minä alan hyväksyä osani sinä rikkinäisenä osana, jota ilman kaikilla on parempi olla.

Ehkä mä todella teen sen, että jätän kaiken ja lähden muualle.

Ja tämä on taas oman pään purkua, huomaatte varmaan, että pää ei ole ihan kunnossa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kun tuli isältään. Silmät loistaen kertoi, miten isä on nykyisin ihan erilainen. Ei enää ollenkaan semmonen huutava mulkero kun ennen. Kuinka on mopoa rassattu ja isänsä mönkijälläkin saa ajaa kunhan kortti hommattuna.

Ja minä mietin, että voiko se olla pysyvä muutos? Olinko minä oikeasti niin kamala, että todella nyt kaikki on ehjää ja hyvin. Kestääkö se?

Olisi tietysti ihanaa lasten kannalta, että se kestäisi. Ja lapsen puolesta olen iloinen, että viikonloppu isällä meni hyvin ja oli mukavaa. Hän ansaitsee hyvän isäsuhteen.

Enkä minä voi sanoa sille lapselle, että mieti nyt oikeesti, että onhan se lupaillut ennenkin ties mitä. Pelkään, että jossain vaiheessa tulee pettymys.

Mutta, lapsen sanat oli kun tikari, siksi, koska ne osui omaan syyllisyyteeni siitä, että aiheutin huonon ilmapiirin kotiimme.

Silti, nyt en musertunut tämän asian alle. Vaan tilalla on joku, en oikein tiedä mikä tunne. Ehkä hyväksyntä, tyhjyys. Ajatus, että nyt haetaan tämäkin lapsi hänen puolelle, ja minulta viedään elämästä kaikki.

En tiedä, ei kukaan varmasti ymmärrä tätä miltä minusta tuntuu.

Entä sitten, jos muutos isässä ei ole pysyvä, vaan ns räjähtää käsiin jossain vaiheessa?

Mutta, pelkäänkö sitä turhaa. Rikkinäinen osa on nyt pois. Ehkä muutos on oikeasti pysyvä, ja kaikki syy oli minussa.

Ja jotenkin, minä alan hyväksyä osani sinä rikkinäisenä osana, jota ilman kaikilla on parempi olla.

Ehkä mä todella teen sen, että jätän kaiken ja lähden muualle.

Ja tämä on taas oman pään purkua, huomaatte varmaan, että pää ei ole ihan kunnossa.

Ap

Ap,

luulen ymmärtäväni, miltä sinusta tuntuu. Ja ymmärrän, että sinusta tuntuu tällä hetkellä tuolta.

Teet parhaillaan suursiivousta omassa mielessäsi, ja kaikki mustimmat möröt kömpivät esiin niiden kivien alta, joita nyt mielessäsi kääntelet. Se kuuluu asiaan, vain sillä tavalla saat sen siivouksen tehtyä. Kaikki matonaluset on putsattava. Anna niiden mörköjen mennä menojaan, kiitä käynnistä ja kerro ettet enää tarvitse niitä, vaikka vähän aikaa sitten vielä ehkä tarvitsit. NIilläkin on ollut merkityksensä. Paino sanalla "ollut".

Hienoa, jos lasten isä on nyt skarpannut ja vaikuttaa lasten mielestä iloiselta ja onnelliselta ja tekee heidän kanssaan asioita. Anna lasten nauttia tuosta uudesta yhteydestä isäänsä, kannusta ja tue sitä. Toivotaan että se jatkuu. Voi olla että tulee jossain vaiheessa pettymyksiäkin, mutta sitten tulee. Nekin kuuluvat elämään, ei niitä pidä pelätä.  Eikä niitä välttämättä edes tule. Älä siis suotta murehdi etukäteen, anna huomisen pitää huolta itsestään. Lapsia ei sinulta kukaan vie, sitä on turha pelätä. Mutta jos varoittelet heitä isästään, niin silloin tavallaan pakotat heidät valitsemaan puolensa. Sitä ei pidä tehdä; lapsilla on oikeus hyvään suhteeseen kummankin vanhemman kanssa. Ja jos valittavana on iloinen, onnellinen ja huojentunut isä, joka tekee lasten kanssa kaikenlaista uutta ja jännää, ja toisella puolella äiti, joka kieriskelee katkeruudessa ja syyllisyydessä ja varoittelee ettei siihen isään parane uskoa kun se on ennenkin aiheuttanut pettymyksiä, niin silloin et ole kovin vahvoilla siinä puolenvalintakisassa.

Olet monta kertaa kertonut, miten tunnet tapahtuneista valtavaa syyllisyyttä ja mietit, oliko kaikki sinun syytäsi, oletko sinä se rikkinäinen pala kuviossa jne. Ole niin kiltti, lue tämä huolellisesti:

Vika ei ole sinun. Sinä et ole syypää mihinkään. Vika oli siinä, että sinä ja ex ette vain sopineet yhteen. Väärät palapelinpalat toisillenne siihen kuvioon. Eikä se ole kenenkään syy tai vika. Te yrititte aikanne ja saitte upeat lapset tehtyä tähän maailmaan. Nyt on aika kummankin teistä rakentaa uusi, enemmän oman näköinen elämä. Sinä tulet onnistumaan siinä myös, tulet vielä olemaan onnellinen kunhan kykenet päästämään irti syyllisyydestä ja katkeruudesta. Vika ei ole sinun, vika ei ole exänkään. Ei edes sen uuden naisen. Mies on ehkä hoitanut asiaa tökerösti, mutta  en haluaisi lähteä mukaan siihen mollaamiseenkaan mitä täällä on jonkin verran esitetty, että mies olisi sika tai idiootti tai ilkeä tai paha. Tuskin tahallaan. Tilanne on varmasti ollut todella vaikea ja outo hänellekin, eikä hänellä ole ollut osaamista tai edes käsitystä siitä, miten hoitaa asiat paremmin. Jossain vaiheessa saatat jopa löytää myötätuntoa häntä kohtaan. Toivon myös, että löydät myötätuntoa itseäsi kohtaan. Silloin olet toden teolla eheytymisen tiellä.

Kaikkea hyvää alkavaan viikkoosi, ja ISO HALI! <3 <3

Voi AP

Tiedätkö, jos lopetat sen itsesi syyllistämisen voisi olosikin ehkä vähän parantua. Sinä tiedät, lapset tietää, sukulaiset ja tuttavat tietävät, että olet ollut hyvä, aina saatavilla ja läsnä oleva äiti. Eikö näin ole ollutkin? On.

Se että exäsi tekee kaikkensa sen eteen, ettet selviäisi lastesi kanssa rahallisesti EI OLE OIKEIN!!

Hänellä on sitä sun tätä hauskaa vempelettä, rahaa viedä mukaviin paikkoihin jne...

Annat hänelle eväät tämän toteutumiseen sillä, ettet masennukseltasi nyt jaksa tehdä järkipäätöksiä.

Ja sekin on exän yksi päämäärä, saada sinut masentuneeksi. Näin ollen voi hallita ja tehdä mitä ikinä itse tahtoo.

Tietäen ettei seuraamuksia ole. Ei elareitten maksua, ei vuokraa maksettavana, ei lasten harrastusmaksuja ja oliko vielä ettei lainan lyhennystäkään talosta, pelkkä korko?

Ja palkka huomattavasti suurempi kuin sinulla, kyllä hällä hyvin pyyhkii. Ei varmaan ole kiire myydä taloakaan, tuohan on ihanne tilanne kenelle vain.

Ja pahimmassa tapauksessa voit vielä joutua hänelle maksamaan elareita, jos osoitteet ovat isän luona.

Sun pitää saada parannettua itsesi. Aivan oikeasti. Nyt aloita ensin esim sillä, ettet pohdi eron syitä.

Otat yhteyttä ystäviisi/tuttaviin tai ainakin vastaat puhelimeen kun sellainen soittaa. Ystävät ja varmasti pelkät tuttavasi ovat sinusta hyvin hyvin huolissaan...

Masentunut ihminen ajattelee just noin, kaikki asiat olisi paremmin ilman minua. Sillä herääkin huoli, mitä todella ajattelet

Voi ku sua voisi jotenkin auttaa... Saada sut hereille uskomaan ja näkemään kuinka hyvä ihminen/äiti sä olet lapsillesi ollut ja tulet jatkossakin sitä olemaan.

Ap kysyit: "Entä sitten, jos muutos isässä ei ole pysyvä, vaan ns räjähtää käsiin jossain vaiheessa?"

Sitten niin käy, ja sinä olet siellä läsnä lapsillesi ja autat heitä pettymyksestä eteenpäin. Koska olet hyvä äiti ja haluat lapsillesi parasta. Kokemuksesta tiedän, ettei ole helppoa purra hammasta ja tarpoa köyhyydessä ja yksinäisyydessä, kun ex vielä syyllistää kaikesta, mutta siitä selviytyy, lastenkin takia. Lapsethan haluavat olla molempien vanhempien puolella, jos edes osaavat mitään puolia ajatella, sillä he tarvitsevat molempia vanhempiaan ja heidän tukeaan ja rakkauttaan, jotta selviytyvät heidänkin elämänsä mullistaneesta tilanteesta. 

Omat selviytymiskeinoni olivat, että keskityin hoitamaan ensi sijassa lapsia  ja toissijaisesti eroon liittyviä viranomais- ja sopimusasioita. Rahatilanne koheni, kun omaisuus jaettiin lakimiehen avustuksella (enkä vain luottanut miehen sanomisiin) ja elatusmaksut alkoivat myös juosta, koska lastenvalvoja hoiti miehen kanssa tappelun. Vähensin myös kommunikoinnin miehen kanssa minimiin ja yleensä vielä tekstareilla, jolloin hän ei huonona kirjoittajana jaksanut lähteä syyllisyys/syyttely/haukkumislinjalle ollenkaan. Olisiko sinulla sellaisia keinoja, joilla voisit saada oman tilanteesi kohenemaan niin, että päivittäisiä huolia olisi vähemmän eikä masennus lietsoutuisi jatkuvasti? 

Kaikkea hyvää sinulle, ap!

Voi Ap,

kyllä tuon tuntemasi tuskan lukeminen Sydämestä riipii. On kyllä ollut kamala vuosi.

Jokainen meistä ketjua seuranneesta tietää kuinka hyvä äiti olet lapsillesi ja sen, että olet niin tottunut hoitamaan 100% kaiken lapsiin liittyvät asiat, että Sinun on varmasti vaikea päästää irti ja antaa vastuuta toiselle vanhemmalle. Olen ihan varma, että olet kolmen lapsen äitinä myös hieman hukannut itsesi ja olet myös sen takia hieman hukassa. Olet ihan varmasti lapsille aina se tärkein, mutta nyt on isäkin ottanut vastuuta lapsista ja se on lapsille tosi tärkeä asia. Varmasti myös se pelko on, että kuinka kauan isä jaksaa "olla uusi kivempi versio itsestään" mietityttää, mutta sitä ei pidä liikaa miettiä.

Voi kun sinulla olisi mahdollista lähteä Sinne synnyinpaikkakunnalle vähän lomailemaan ja tapaamaan ystäviä yms.

Ja Sinä et ollut mikään rikkinäinen osa, miehesi ilkeyttä en voi ymmärtää. Miksi se kaikki paha olo piti purkaa aiemmin Sinuun ja lapsiin.

Minä en voi täysin tietää miltä Sinusta tuntuu, mutta uskon, että olet tällä hetkellä rikki. On varmasti vaikea hoitaa asioita kun mieli on noin synkkä. Voi kun voisi jotenkin auttaa.