Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Tässä kun kirjoittaa, niin väliin tulee useampi kirjoitus, jotka näkee vasta kun oman kirjoituksen on lähettänyt.

Muistutan, että kirjoitan vain omasta tapauksestani. Kun puhutaan rehellisyydestä eron kohdalla, niin nämä "en halua Sinua sängyssä" tai "henkesi haisee" on sitten taas eriasia. No, itse haluaisin kyllä tietää jos suuni haisisi. Syitä haluttomuuteenkin voi olla monia. Mutta, se oikeasti riittäisi, että kertoo että ei ole enää onnellinen yhdessä ja haluaa erota. Jos taustalla on pitkään jatkunut salasuhde niin hyvä siitä on mainita. 

Jos joku muistaa niin omassa tapauksessani väliaikaisen erilleen muuton jälkeen toisen "sanattomat signaalit" oli hyvin ristiriitaisia. Hänen aloitteesta käytiin kaupassa ja lounailla joka viikko. Teki tikusta asiaa ja tuli yllättäen ovesta sisään jne. 

No, mennyt on mennyttä ja elämä jatkunut jo pitkän tovin.

28 v yhdessä 

Sivusta huutelen että toiselle voi sanoa vaikka tuhat kertaa ja silti se tulee joka kerran niin kuin uutena tietona.. menee just vähän tuohon asiaan, että uudelle kumppanille haluaa näyttää parhaansa mutta pitkäaikaisen ei oo niin väliä..

28, selittikö exä koskaan jälkikäteen itseään tai pahoitteliko toimintaansa tai ottiko vastuun teoistaan?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on aika itsekästä ajatella, että eron syyt ovat "oman pään sisäisiä syitä", joita toisen ei tarvi tietää. (Kuten tänään esim. 10565 kirjoitti) Tässä ajatuksessa on lisäksi myös kontrolloiva klangi. 

On toista kunnioitavaa kertoa ja puhua eroon johtaneista asioista, vastata kysymyksiin parhaansa mukaan mahdollisimman rehellisesti. Jos ei tiedä jotain asiaa, niin senkin voi kertoa rehellisesti.

Tämä auttaa usein huomattavasti eron käsitteyssä sitä toista osapuolta. Auttaa siten myös menemään eteenpäin ja päästämään irti. Jos jää ilman tärkeitä vastauksia, niin se voi todella lisätä kärsimystä ja vaikeuttaa ja pitkittää erokäsittelyä. Eri asia sitten, jos joku ei haluakaan tietää, tai hänellä ei ole sellaista epäselvyyttä asiassa.

Miksi ei haluaisi suoda toiselle osapuolelle tätä häntä auttavaa asiaa usein vaikeassa tilanteessa? Vai onko kyse siitä, että ajattelee vain omalta kannaltaan,

Koska ne selitykset on subjektiivisia, niitä värittää se sen hetkinen tunne jossa toisen osapuolen kanssa ei enää halua elää ja ne on lopulta melko raadollisia 'syitä' miksi juuri minä en enää juuri hänen kanssa halua jatkaa. Ei ne ole mitään universaaleja totuuksia joita jätetyn olisi hyvä kehittää itsessään, että saa suhdetta pelaamaan enää kenenkään kanssa. Näin siis pitkässä suhteessa, jossa kumpikaan ei ole muuttunut äkillisesti vaikka jonkin päihdeongelman vuoksi. Toinen kelpasi vuosia ja se ettei enää kelpaa on todellakin enemmän siellä jättäjän päässä oleva 'vika' kuin jätetyssä.

Et ehkä ihan vastannut siihen että onko mahdollista ettei miehesi tiennyt ettei rakasta? Voi rakastaa ja silti kokea suhteen epätyydyttäväksi.

En oikein tähän osaa vastata. Kun ne puhehousut puuttuivat. 

Toki salakämpän ja keksittyjen työkeikkojen takana on pakko olla "paha olo perheenä". Jälkikäteen toki ymmärsin, että kämppä on varmaan ollut kutumaja uuden kanssa. 

Toivon, että exä on onnellinen, se ei ole minulta pois. 

28v yhdessä 

Minun on vaikea ymmärtää, etteivät ihmiset hakeudu pariterapiaan keskustelemaan liittonsa/suhteensa tilasta. Tavoitteenahan usein on juuri päästä selvyyteen suhteen tilasta ja mitä korjattavaa siinä voisi olla puolin ja toisin. Varsinkin kun täällä puhutaan pitkistä parisuhteista. Niitä syitä on tosi vaikea yksin tai kaksin vain setviä ja päästä eteen päin. Ilmeisesti ei ole luottamusta asiantuntijuuteen ja ennemmin pähkäillään ja uhriudutaan jossain palstalla. Ja on siis myös maksuttomiakin palveluja olemassa. Ja jos toinen ei halua hakea apua yhdessä, sitä voi hakea yksinkin. Ainakin oma eroni pitkästä suhteesta muuttui selkeämmäksi lukuisten parisessioiden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

28, selittikö exä koskaan jälkikäteen itseään tai pahoitteliko toimintaansa tai ottiko vastuun teoistaan?

Ollaan todella vähän tekemisessä. Viime vuonna nähtiin pari kertaa, eikä tänävuonna sen enempää. Tiettyjä asioita hoidetaan tekstiviesteillä.

Olen sitä mieltä, että menneet on menneitä. Kuuntelisin kyllä, mutta toisaalta enää en tietoa tarvitsisi erosta selviämiseen. Viime vuonna exä taisi sanoa, että "ei tiedä mikä v#ittu Häneen iski" ja on pahoitellut monta kertaa sitä miten toimi. 

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea ymmärtää, etteivät ihmiset hakeudu pariterapiaan keskustelemaan liittonsa/suhteensa tilasta. Tavoitteenahan usein on juuri päästä selvyyteen suhteen tilasta ja mitä korjattavaa siinä voisi olla puolin ja toisin. Varsinkin kun täällä puhutaan pitkistä parisuhteista. Niitä syitä on tosi vaikea yksin tai kaksin vain setviä ja päästä eteen päin. Ilmeisesti ei ole luottamusta asiantuntijuuteen ja ennemmin pähkäillään ja uhriudutaan jossain palstalla. Ja on siis myös maksuttomiakin palveluja olemassa. Ja jos toinen ei halua hakea apua yhdessä, sitä voi hakea yksinkin. Ainakin oma eroni pitkästä suhteesta muuttui selkeämmäksi lukuisten parisessioiden jälkeen.

Minun on jotenkin vaikea ymmärtää kommenttiasi. Minä olisin ollut valmis pariterapiaan heti, vaikka luulinkin, että suhteemme oli kunnossa. Olisin kääntänyt jokaisen kiven. Pariterapiaan en kaivannut yksin. 

Toiseksi, täällä kirjoittelu ei ole uhriutumista vaan keskustelua.

Eroseminaari olisi hyvä ollut käydä.

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Tartun tuohon hengityksen haisemiseen kun osui hyvin nuoruuden suhteeseen. Silloinen poikaystävä oli harmissaan kun suhteessa oli liian vähän seksiä. Sanoin siihen että pitäisi olla ensin muuta läheisyyttä ja seksi tulee siinä mukana. Liian vähän tulee nykyisin halailtua ja pussailtua. Hän siihen sitten tokaisi että mitäs en enää suutele. Hän ei sitä niin kaipaa joten se on mun vastuulla. Sanoin suoraan että hänen henkensä haisee niin ettei enää houkuttele suudella. Sen sijaan, että hän ois osoittanut mitään halua asian korjaamiseen, hän suuttui ja ihmetteli miksi se ei mua aiemmin haitannut. Sanoin että aiemmin hän ilmeisesti söi purkkaa tai pesi hampaitaan enemmän. Ei kuulemma arjessa kukaan enää jatkuvasti pese hampaita, kaikkihan haluaa näyttää uudessa suhteessa parhaat puolensa.

Miksi niin moni lakkaa huolehtimasta itsestään pitkässä suhteessa! Miksi moni kokee että joku vieras ihminen ansaitsee raikkaan suun ja ihon (jopa it

Juuri noin. Yhtälailla moni  yleensä mies lakkaa arvostamasta ja hellittelemästä puolisoaan.

Puoliso on kuin koneen osa, joka tekee ne mitä sen kuuluukin. Jos ei viikkoihin ole kuullut kiitosta mistään, ei mitään positiivista, ei kosketusta, ei mitään läheisyyttä; niin vaikeaa siinä on syttyä rakastelullekaan. Saati sitten rakastamaan toista.

Ja kun sekin on vain yks suoritus muiden joukossa ilman minkäänlaista esileikkiä, se loppuu joskus. Ja loppuu sitten ihan kokonaan.

Ei kukaan jaksa loputtomiin, jos ei itse saa mitään.

"Järjetön aivosumu päällä toimi sen mitä pystyi, mm. löytyi käytetyt sukat jääkaapista, tavarat hukkuivat, jonkinlaisia ahdistus- ja paniikkihäiriöitä tuli yms. T... Ei voi hyvin, kaikki ilo on kadoksissa, kireä, poissaoleva, suorittaa koko ajan, ei pysty pysähtymään, laihtunut, harmaa jne. "

Voisin lukea omasta puolisostani. Lisätään aamuöinen valvominen, huokaileminen, raskas hengitys, jatkuva kännykän räpellys ja siihen juuttuminen, ei muista mitä hänelle kerrotaan tai mitä on sovittu, liikunta ei huvita, seksi ei huvita.. kaikki on ihan kiva tai ok eikä mikään huippuhyvää tai tosi onnistunutta...MP saa nyt puuttua kun puututaan toisen ilmaisuun..

Olen miettinyt olisko hänellä toinen nainen, mutta en kuitenkaan usko. Ehkä on just niin kuin hän sanoo; työ on nykyisin yrityskaupan jälkeen ihan haitarista ja syö elämästä kaiken ilon.

Ja jos onkin, niin jos se tunteiden ja elämänarvojen ristiriita saa hänet noin huonosti voivaksi, niin todella toivon, että tekee ratkaisuja elämässään pian.

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea ymmärtää, etteivät ihmiset hakeudu pariterapiaan keskustelemaan liittonsa/suhteensa tilasta. Tavoitteenahan usein on juuri päästä selvyyteen suhteen tilasta ja mitä korjattavaa siinä voisi olla puolin ja toisin. Varsinkin kun täällä puhutaan pitkistä parisuhteista. Niitä syitä on tosi vaikea yksin tai kaksin vain setviä ja päästä eteen päin. Ilmeisesti ei ole luottamusta asiantuntijuuteen ja ennemmin pähkäillään ja uhriudutaan jossain palstalla. Ja on siis myös maksuttomiakin palveluja olemassa. Ja jos toinen ei halua hakea apua yhdessä, sitä voi hakea yksinkin. Ainakin oma eroni pitkästä suhteesta muuttui selkeämmäksi lukuisten parisessioiden jälkeen.

Tai sitten käydään pariterapiassa, mutta erillään kun toinen ei halua puhua suoraan asioista vaan peittelee ja muuttelee totuutta koko ajan.

Siinä sitä olisi ollut tilaisuus saada kuulla toisen mielipide, mutta milläs aikuisen miehen pakotat.

Ja kun sitten lähdet, toinen jankuttaa vuosikymmeniä, että miksi et kertonut, mikä oli vialla.

Myös otan kantaa tuohon "minä, minä". 

Täällähän nyt juuri peräänkuulutetaan niitä syitä sitä, miksi toinen haluaa/halusi erota. Silloinhan juuri pitää kertoa sen syyt jolta kysytään, miten voisi edes kertoa muiden? Ei se ole itsekästä vaan ainoa ihminen joka tietää on se henkilö itse. Jos halutaan vastausta miksi, mikä, milloin jne. niin eikö silloin halutakaan toisen osapuolen näkemystä oikeastti vaan odotetaan, että hän alkaisikin pohtia eron syitä vastapuolen näkemyksen mukaan? Eihän se nyt noin voi toimia. Vastapuoli kertoo tietenkin sitten omat näkemyksensä, mutta molemmilla saa olla ja on täysi oikeus olla oma "minusta tuntuu" näkökulma. Ei se ole itsekästä, hänenhän elämästä on kyse 50 % myös. 

Miettikääs nyt: jos naapuri kysyy mikä oli syynä, että leikkasit tuon pensasaidan noin matalaksi niin eikö silloin pidä puhua omasta syystä miksi halusi leikata matalaksi eikä alkaa selittää naapurin syytä miksi hän haluaa pitää aita korkeampana. 

Kyllä mielestäni 28 exän syyt olivat mielestäni selkeät, tai siis miltä hänestä oma elämäntilanteensa tuntui. Ei hän vain pystynyt sen enemmän selittämään kun oli itsekin varmaan, että miten tässä nyt näin meni ja mitä pitäisi oikein tehdä. Hän kertoi oman olonsa, sitähän kysyttiin. 

"Pariterapia ei ole vain parisuhteelle. Pariterapia mielletään usein kahden ihmisen väliseksi prosessiksi, mutta harvoin puhutaan siitä, miten suuri merkitys yksilöllä itsellään on koko terapian onnistumisessa. 

Pariterapia ei ole pelkästään suhteen dynamiikan tarkastelua, vaan se tarjoaa myös tilaisuuden tutkia omaa osuutta, tarpeita ja tunteita. 

Tämä kirjoitus avaa, miten pariterapia voi auttaa sinua kasvamaan yksilönä osana parisuhdetta."

https://www.vakauttaelamaan.fi/l/yksilona-pariterapiassa/

Samaa mieltä edellisen kanssa. Tuntuu että ajetaan takaa tuossa sellaista vastuunottoa jossa jättäjä sanoo mitä jätetty haluaisi parhaan arvauksen mukaan kuulla. Tyyliin, vika ei ole sinussa, se on minussa; olet liian hyvä mulle. ikäkriisi, henkilökohtainen kriisi, petin ja en enää ansaitse sua tms. Tapahtuuko tuollaista muuten kuin lifetime -kanavan elokuvissa ees..? Voihan noin tietysti sanoa, mutta kokemusta on että niistä kauniista sanoistakin vedetään myöhemmin vastuuseen. Tuttu mies sanoi erokeskustelujen yhteydessä noiden em tapaisten korulauseiden lisäksi jotain tyyliin tulen aina rakastamaan sinua jollain tavalla. Ajatteli kuulema että se olisi lohdullista kuulla että hän kuitenkin välittää yhä ja eteenpäinkin. Myöhemmin sai kuulla syytökset vedättämisestä ja perusteluna juuri tää, että et voi sanoa eron aikana että tulet aina rakastamaan ja kuvitella ettei toinen jää sitten toivomaan että huomaat joku päivä että ero oli virhe.

Vierailija kirjoitti:

Et ehkä ihan vastannut siihen että onko mahdollista ettei miehesi tiennyt ettei rakasta? Voi rakastaa ja silti kokea suhteen epätyydyttäväksi.

En oikein tähän osaa vastata. Kun ne puhehousut puuttuivat. 

Toki salakämpän ja keksittyjen työkeikkojen takana on pakko olla "paha olo perheenä". Jälkikäteen toki ymmärsin, että kämppä on varmaan ollut kutumaja uuden kanssa. 

Toivon, että exä on onnellinen, se ei ole minulta pois. 

28v yhdessä 

Niin. Houkutus uuteen ihmiseen tutustumisessa voi olla todella voimakas vaikka samaan aikaan haluaisikin pitää liitostaan kiinni. Aika näyttää kumpi toiveista on voimakkaampi. Eihän se oikein ole muita osapuolia kohtaan, mutta näin se vaan valitettavasti menee. Fiksuin eroaa ensin, tai jättää kolmannen pyörän taakseen, mutta ei se sitä tosiasiaa poista että se tunne ja tarve oli ja on, salassa sitten vaan, oman pään sisällä. Kahta voi rakastaa samaan aikaan, rakkaus on vaan erilaista. Se on henkilökysymys minkälainen rakkaus kellekin on arvokkainta missäkin elämäntilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

"Järjetön aivosumu päällä toimi sen mitä pystyi, mm. löytyi käytetyt sukat jääkaapista, tavarat hukkuivat, jonkinlaisia ahdistus- ja paniikkihäiriöitä tuli yms. T... Ei voi hyvin, kaikki ilo on kadoksissa, kireä, poissaoleva, suorittaa koko ajan, ei pysty pysähtymään, laihtunut, harmaa jne. "

Voisin lukea omasta puolisostani. Lisätään aamuöinen valvominen, huokaileminen, raskas hengitys, jatkuva kännykän räpellys ja siihen juuttuminen, ei muista mitä hänelle kerrotaan tai mitä on sovittu, liikunta ei huvita, seksi ei huvita.. kaikki on ihan kiva tai ok eikä mikään huippuhyvää tai tosi onnistunutta...MP saa nyt puuttua kun puututaan toisen ilmaisuun..

Olen miettinyt olisko hänellä toinen nainen, mutta en kuitenkaan usko. Ehkä on just niin kuin hän sanoo; työ on nykyisin yrityskaupan jälkeen ihan haitarista ja syö elämästä kaiken ilon.

Ja jos onkin, niin jos se tunteiden ja elämänarvojen ristiriita saa hänet no

Halaus Sinulle. On raskasta seurata vierestä kun omalla kumppanilla on todella huono olla. Eikä missään nimessä pidä ajatella, että kyseessä toinen nainen (vaikka se sitten totuus oli omalla kohdallani). Kun en edelleenkään tiedä oliko muna vai kana ensin. Unohdinkin omasta listasta tuon "aamuöisen valvomisen" ja kaiken puhutun / sovitun unohtamisen. Levottomat jalatkin tuli riesaksi. Oli todella vaikeata aikaa oman hämmennyksen ja surun takia, mutta huoli toisesta kuitenkin peitti muun alleen. Lisäksi kun piti jaksaa oma arki ja lapsen arki. Ihan hirveätä aikaa, mutta olisin kuitenkin seissyt rinnalla, onneksi vaisto lopulta sai ymmärtämään että asiat ei meillä täsmännyt ja riuhtasin irti.

Toivottavasti puolisosi hakee apua olotilaan ja muista Sinä pitää omasta hyvinvoinnista huolta. Tee itsellesi tärkeitä ja mieluisia asioita.

28v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ehkä ihan vastannut siihen että onko mahdollista ettei miehesi tiennyt ettei rakasta? Voi rakastaa ja silti kokea suhteen epätyydyttäväksi.

En oikein tähän osaa vastata. Kun ne puhehousut puuttuivat. 

Toki salakämpän ja keksittyjen työkeikkojen takana on pakko olla "paha olo perheenä". Jälkikäteen toki ymmärsin, että kämppä on varmaan ollut kutumaja uuden kanssa. 

Toivon, että exä on onnellinen, se ei ole minulta pois. 

28v yhdessä 

Niin. Houkutus uuteen ihmiseen tutustumisessa voi olla todella voimakas vaikka samaan aikaan haluaisikin pitää liitostaan kiinni. Aika näyttää kumpi toiveista on voimakkaampi. Eihän se oikein ole muita osapuolia kohtaan, mutta näin se vaan valitettavasti menee. Fiksuin eroaa ensin, tai jättää kolmannen pyörän taakseen, mutta ei se sitä tosiasiaa poista että se tunne ja tarve oli ja o

Houkutuksen uuteen ihmiseen tavallaan tajuankin. Ihminen jolla on huono olla, on kyseessä esim. ikäkriisistä lähtenyt paha olo, läheisen menettäminen tai mitä vaan. Ykskaks tulee uusi ihminen, jonka läheisyydessä voi unohtaa kaiken "raskaan/arkisen/kyllästyttävän", uusi ihminen kuuntelee ja kyselee, on kiinnostunut Sinusta. Se huuma voi saada pään ihan sekaisin. Pitkän parisuhteen ero voi olla monen asian yhteissumma.

Itse tapasin mökkimiehen vasta kaiken jälkeen, mutta se tunne/huuma/hämmennys oli silti valtava juttu alkuun, olisi voinut sekoittaa "terveenkin mielen". Eikä tuo alun tunne ole hävinnyt mihinkään, se on osittain muuttunut ja kypsynyt ihanaksi yhdessäoloksi.

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Myös otan kantaa tuohon "minä, minä". 

Täällähän nyt juuri peräänkuulutetaan niitä syitä sitä, miksi toinen haluaa/halusi erota. Silloinhan juuri pitää kertoa sen syyt jolta kysytään, miten voisi edes kertoa muiden? Ei se ole itsekästä vaan ainoa ihminen joka tietää on se henkilö itse. Jos halutaan vastausta miksi, mikä, milloin jne. niin eikö silloin halutakaan toisen osapuolen näkemystä oikeastti vaan odotetaan, että hän alkaisikin pohtia eron syitä vastapuolen näkemyksen mukaan? Eihän se nyt noin voi toimia. Vastapuoli kertoo tietenkin sitten omat näkemyksensä, mutta molemmilla saa olla ja on täysi oikeus olla oma "minusta tuntuu" näkökulma. Ei se ole itsekästä, hänenhän elämästä on kyse 50 % myös. 

Miettikääs nyt: jos naapuri kysyy mikä oli syynä, että leikkasit tuon pensasaidan noin matalaksi niin eikö silloin pidä puhua omasta syystä miksi halusi leikata matalaksi eikä alkaa selittää naapurin syytä miksi hän haluaa pitää aita korkeampana. 

Kyllä mielestäni 28 exän syyt olivat mielestäni selkeät, tai siis miltä hänestä oma elämäntilanteensa tuntui. Ei hän vain pystynyt sen enemmän selittämään kun oli itsekin varmaan, että miten tässä nyt näin meni ja mitä pitäisi oikein tehdä. Hän kertoi oman olonsa, sitähän kysyttiin. 

Minäminä oli kyllä sanottu siihen asiaan, jossa alettiin syyllistään sitä, joka kysyy ja haluaisi kuulla eron syitä. Ja minäminä ihminen on sitä mieltä, ettei minun (eroa haluavan) tarvi kertoa, kun minä en halua, kun kyseessä on minun elämäni ja minun valintani olla kertomatta. Eikä halua ottaa toista huomioon sen vertaa, että kävisi järkevän erokeskustelun. Se on minäminä ja itsekästä.

Tietenkin jokaisen toivotaan kertovan nimenomaan siltä omalta kannaltaan asiat, sitten kun puhutaan. Vaikka toki toisenkin huomioonottaminen on suotavaa.

(28 vuotta exän syyt ja monet salatut toimet, eivät olleet itseni mielestä lainkaan kyllä selkeitä, päinvastoin.)

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä edellisen kanssa. Tuntuu että ajetaan takaa tuossa sellaista vastuunottoa jossa jättäjä sanoo mitä jätetty haluaisi parhaan arvauksen mukaan kuulla. Tyyliin, vika ei ole sinussa, se on minussa; olet liian hyvä mulle. ikäkriisi, henkilökohtainen kriisi, petin ja en enää ansaitse sua tms. Tapahtuuko tuollaista muuten kuin lifetime -kanavan elokuvissa ees..? Voihan noin tietysti sanoa, mutta kokemusta on että niistä kauniista sanoistakin vedetään myöhemmin vastuuseen. Tuttu mies sanoi erokeskustelujen yhteydessä noiden em tapaisten korulauseiden lisäksi jotain tyyliin tulen aina rakastamaan sinua jollain tavalla. Ajatteli kuulema että se olisi lohdullista kuulla että hän kuitenkin välittää yhä ja eteenpäinkin. Myöhemmin sai kuulla syytökset vedättämisestä ja perusteluna juuri tää, että et voi sanoa eron aikana että tulet aina rakastamaan ja kuvitella ettei toinen jää sitten toivomaan että huomaat joku päivä et

Todellakin. Jos sitä eroa on "tehty" riitelemällä asioista, joista kumpikaan ei pysty antamaan periksi jo vuosia. Molemmat inhoavat toisiaan ja jopa lomat vietetään erillään.

Ja koko ajan elämä on muuttunut kuormittavammaksi ja tuskaisemmaksi ja samalla on hoidettava lapsi, työ/opiskelut ja koti, niin lopulta alkaa jo oma terveys pettämään.

Itse lakkasin nukkumasta kokonaan ja kun menin terveyskeskukseen hakemaan unilääkkeitä, lääkäri määräs minut saman tien psykiatrille ja kun selitin millaista perhe-elämää elämme, hän sanoi, että kaiken voi ymmärtää, kaikkea ei tarvitse sietää. Toi tulee menemään pahemmaksi. Haluatko lapsellesi tällaisen lapsuuden.

Vähän sen jälkeen ihastuin toiseen mieheen ja silloin tajusin, että käytännöllisesti olen jo henkisesti eronnut tästä painajaisesta, joka oli jatkunut vuosia.

Ei varmasti fiksuin tapa, mutta unelmien ja haaveiden romahtaminen oli minulle niin iso juttu, että halusin pitää kiinni niistä viimeiseen asti. Tunteet vaan päätti toisin.

Ihastus kesti sen aikaa, että pääsin tekemään eron ja omilleni ja jatkamaan lapsen kanssa kahden. Exän tekemiset löivät sitten sen vihon viimeisen sinetin erolle.

Kävin eroseminaarin ja sen avulla selvisin. Tiesin mitä milloinkin seuraa ja jonkinlaisen arvion, miten kauan se kestää.

Riidat exän kanssa ja se, että hän osoittautui olevan aivan erilainen, kuin minkä kuvan hän oli alkuun antanut, on tehnyt minusta äärivarovaisen miesten suhteen.

Huonoon suhteeseen en enää ala - koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on aika itsekästä ajatella, että eron syyt ovat "oman pään sisäisiä syitä", joita toisen ei tarvi tietää. (Kuten tänään esim. 10565 kirjoitti) Tässä ajatuksessa on lisäksi myös kontrolloiva klangi. 

On toista kunnioitavaa kertoa ja puhua eroon johtaneista asioista, vastata kysymyksiin parhaansa mukaan mahdollisimman rehellisesti. Jos ei tiedä jotain asiaa, niin senkin voi kertoa rehellisesti.

Tämä auttaa usein huomattavasti eron käsitteyssä sitä toista osapuolta. Auttaa siten myös menemään eteenpäin ja päästämään irti. Jos jää ilman tärkeitä vastauksia, niin se voi todella lisätä kärsimystä ja vaikeuttaa ja pitkittää erokäsittelyä. Eri asia sitten, jos joku ei haluakaan tietää, tai hänellä ei ole sellaista epäselvyyttä asiassa.

Miksi ei haluaisi suoda toiselle osapuolelle tätä häntä auttavaa asiaa usein vaikeassa tilanteessa? Vai onko k

Koska ne selitykset on subjektiivisia, niitä värittää se sen hetkinen tunne jossa toisen osapuolen kanssa ei enää halua elää ja ne on lopulta melko raadollisia 'syitä' miksi juuri minä en enää juuri hänen kanssa halua jatkaa. Ei ne ole mitään universaaleja totuuksia joita jätetyn olisi hyvä kehittää itsessään, että saa suhdetta pelaamaan enää kenenkään kanssa. Näin siis pitkässä suhteessa, jossa kumpikaan ei ole muuttunut äkillisesti vaikka jonkin päihdeongelman vuoksi. Toinen kelpasi vuosia ja se ettei enää kelpaa on todellakin enemmän siellä jättäjän päässä oleva 'vika' kuin jätetyssä.

Nyt ollaankin jo melkein näissä kliseisissä sanoissa: "It's not you, It's me" :D Vaikka tämänkaltainen lyhyt perustelu onkin käytössä yleensä lyhyemmissä suhteissa ja tapailuissa. Kyllä pitkän parisuhteen eroissa on usein jo jotain muutakin sanottavaa. Kaiken ei tarvi olla mitään negatiivista myöskään. Syitä eroihin onkin sitten valtavasti erilaisia. Kyllä siellä takana on usein jotain ihan syvempiä kunnon syitä, jotka itse tietää, ja ne olisi hyvä toisellekin pääpiirteissään vähintään kertoa. Ja tottakai ne on omia näkökuulma, eikä mitään kaikenkattavia totuuksia.

Ja minulle ainakin eron syyt ovat olleet jotain ihan muuta kuin vaikka haiseva hengitys, taikka sitten jotkin arjen yksityiskohdat ja epämääräiset ahdistukset, joiden syytä ei tunnistaisi syvemmin itse ollenkaan. Tähän aiheeseen nyt aiemmin kerrotut esimerkit kuulostavat lähinnä siltä, ettei tällaisten esimerkkien eroava ihminen ei itsekään ole kauheasti kosketuksissa omaan elämänsä asioihin, tunteisiinsä ja siihen, mistä on kyse. Tai ei vain halua niitä syvempiä omia syitään alkaa kertomaan. (Toki jotkut ihmiset eivät halua siksikään jakaa ajatuksiaan, koska tietävät niiden olevan vain rumia ja ikäviä mietteitä, jotka kertovat enemmän vain siitä kertojasta itsestään.) 

Helppoa asioista puhminen ei aina ole, ei suhteessa eikä erossa. Se olisi kuitenkin monesti tärkeää. Mihinkään suoralle haukkumalinjalle ei kannata lähteä, vaan puhua enemmänkin niistä syvemmistä oikeista syistä. Ja vaikka asiat elämässä olisivatkin osin hakusessa ja muutoksessa, niin kyllä suurin osa oikeasti tietää, millaisista asioista siellä pohjalla on oikeasti kyse omissa erohaluissa. Ja kyllä ne pääpiirteittäin olisi hyvä tietenkin sille toiselle myös kertoa.   

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä edellisen kanssa. Tuntuu että ajetaan takaa tuossa sellaista vastuunottoa jossa jättäjä sanoo mitä jätetty haluaisi parhaan arvauksen mukaan kuulla. Tyyliin, vika ei ole sinussa, se on minussa; olet liian hyvä mulle. ikäkriisi, henkilökohtainen kriisi, petin ja en enää ansaitse sua tms. Tapahtuuko tuollaista muuten kuin lifetime -kanavan elokuvissa ees..? Voihan noin tietysti sanoa, mutta kokemusta on että niistä kauniista sanoistakin vedetään myöhemmin vastuuseen. Tuttu mies sanoi erokeskustelujen yhteydessä noiden em tapaisten korulauseiden lisäksi jotain tyyliin tulen aina rakastamaan sinua jollain tavalla. Ajatteli kuulema että se olisi lohdullista kuulla että hän kuitenkin välittää yhä ja eteenpäinkin. Myöhemmin sai kuulla syytökset vedättämisestä ja perusteluna juuri tää, että et voi sanoa eron aikana että tulet aina rakastamaan ja kuvitella ettei toinen jää sitten toivomaan että huomaat joku päivä et

Rehellisyttä täällä ainakin on peräänkuulutettu. Se onkin monelle vaikea taiteenlaji, varsinkin hankalammissa tilantissa, ja silloin kun totuus ja oma toimintakaan ei niin kauniilta enää kuulosta.