Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Minustakin kommenttien poistelu on ankeaa. Niin kauan kuin jotenkin ollaan sananvapauden piirissä, soisin riitasointujenkin jäävän näkyviin.

Mutta tuohon liputtamiseen tarvitaan valitettavasti vain yksi liipasinherkkä lukija.  En usko, että täällä on mitään kommentteja poistelevaa kollegiota. Sen verran sakeaa tavaraa on ketjuun myös jäädä ajan mittaan.

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Katsohan, minun tekstini hävisi. En edes kirjoittanut mitään ilkeää. Pitääkö täällä alkaa ilmoittamaan asiattomaksi sitten muidenkin kommentteja? Saatte maistaa omaa lääkettänne.

Näemmä poistui minunkin kommenttini. Itse en edes ymmärrä, mikä tuo poistamisen mekanismi on. Kai näitä samoja taitoja kuin peukuttaa useampaan otteeseen viestejä. Todella tympeää nyt meno ketjussa.

Olen luonnollisesti pahoillani jokaisen puolesta, joka kokee, että ei tule kuulluksi, mutta suoraan sanottuna, ei tuo jatkuva marina asiasta varmaankaan sekään mitään lempeitä reaktioita aiheuta, kun ainakaan minä en enää tiedä, miten saakelinmoisesti anteeksi tässä pyydellä.

T: MaratonParkuja

Onhan tuokin epäkunnioittavaa sanoa ihan tosiasiasta kirjoittavien kommentteja "jatkuvaksi marinaksi". 

Tosiasia on, että viestejä poistettiin ja kriittisempiä, kyseenalaistavia tai eriäviä leimattiin hankaliksi ja "Mikähän sinua vaivaa, sinulla on varmaan paha olo" ja vastaavaa mantraa toistettiin jatkuvasti. 

Edelleen kysyn miksi on noin kovin vaikeaa tunnustaa, että näin on tapahtunut. Joku ongelma on näilläkin, jotka eivät sitä näe tai eivät halua tunnustaa nähneensä. Tai yrittää lieventää jotenkin, että paloittelen JOS näin on tapahtunut tai pyydän anteeksi KUN joku näin tuntee. Eli pyydetään anteeksi toisen tuntemaa tunnetta. Just joo. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisesti ne tekstit poistui, jos ei ollut samaa mieltä vakituisten kirjoittajien kanssa.

Minua ainakin ihmetytti se, kun alkuun ap:n mies oli niiiin ihana, eikä ap olisi halunnut erota. Mutta sitten kun mies sanoi, että erotaan, tämä oli tässä, niin ap:n mielestä mies olikin ihan p*as*a. Ollut koko suhteen ajan.

Tätähän ei silloin saanut kyseenalaistaa. Me ymmärtämättömät emme vain ymmärtäneet, selkeästä ristiriidasta huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuokin epäkunnioittavaa sanoa ihan tosiasiasta kirjoittavien kommentteja "jatkuvaksi marinaksi". 

Tosiasia on, että viestejä poistettiin ja kriittisempiä, kyseenalaistavia tai eriäviä leimattiin hankaliksi ja "Mikähän sinua vaivaa, sinulla on varmaan paha olo" ja vastaavaa mantraa toistettiin jatkuvasti. 

Edelleen kysyn miksi on noin kovin vaikeaa tunnustaa, että näin on tapahtunut. Joku ongelma on näilläkin, jotka eivät sitä näe tai eivät halua tunnustaa nähneensä. Tai yrittää lieventää jotenkin, että paloittelen JOS näin on tapahtunut tai pyydän anteeksi KUN joku näin tuntee. Eli pyydetään anteeksi toisen tuntemaa tunnetta. Just joo. 

Niin on, epäkunnioittavaa. Eikä kai kukaan ole kieltänyt, etteikö viestejä olisi poistunut, juuri äskenhän poistui oma viestini tältä aamupäivältä. Mutta sitä, miksi minun pitäisi asiaa toistuvasti pahoitella en kieltämättä ymmärrä. Minulla kun ei ole asian kanssa mitään tekemistä, ikinä en ole yhden yhtä viestiä edes pyrkinyt poistamaan. Anteeksi olen pyydellyt nyt ihan tarpeeksi sitä, että joku tuntee jotain. Enhän sillä pahoittelulla ole mitään aikaan saanutkaan, vaan valitus samaa asiaa koskien jatkuu aina ja aina ja aina.

T: MaratonParkuja

Tunnen tämän ikuisen luonteisen. Ihan sama miten paljon siltä anteeksi pyytelette, hän on loukkaantunut nyt ja sellaisena  pysyy. Ja näemmä MP on otettu syntipukiksi.

Miltä kuulostaisi, jos unohdetaan menneet ja kirjoitetaan jatkossa ns puhtaalta pöydältä ihan kaikki.

 

Itse olen muutaman kerran ketjuun jotain kommentoinut, lähinnä vertaistukena lukenut erilaisten ihmisten ajatuksia. Saanut tästä ketjusta ajateltavaa.

Suuri kiitos teille kaikille. Toivotaan, että voidaan tukea jatkossa toisiamme edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tämän ikuisen luonteisen. Ihan sama miten paljon siltä anteeksi pyytelette, hän on loukkaantunut nyt ja sellaisena  pysyy. Ja näemmä MP on otettu syntipukiksi.

No Maratoonarihan sanoi sen ikuisen marisijan. Toki hän vastaa omista sanomisistaan. Mutta ei muuten Maratoonaria sen kummemmin ole leimattu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tämän ikuisen luonteisen. Ihan sama miten paljon siltä anteeksi pyytelette, hän on loukkaantunut nyt ja sellaisena  pysyy. Ja näemmä MP on otettu syntipukiksi.

 

No Maratoonarihan sanoi sen ikuisen marisijan. Toki hän vastaa omista sanomisistaan. Mutta ei muuten Maratoonaria sen kummemmin ole leimattu. 

MP on useaan kertaan pahoitellut sitä että joku kokee itsensä sivuutetuksi. Ja joku hänen kommenttinsakin meni poistattamaan. Hän myös vastailee ihan koko ajan nimettömillekin. Mutta itse ymmärrän, että nimimerkillä kirjoittaessa laittaa itsensä toisella tavalla alttiiksi. Hyvässä ja pahassa.

Siksi en itse olekaan uskaltautunut nimimerkkiä edes ottamaan. Minäkin toivon että jatkettais hyvällä tasolla!

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siihenkin suhtauduttiin nuivasti kun yritti neuvoa aloittajaa alkaa ottamaan selvää ja valvomaan omia etujaan, juuri esim. omaisuuden ja lasten suhteen. Ei siitäkään tykätty. Olisi vain pitänyt antaa velloa ja ilmeisesti jotkut muutkin halusivat velloa ja syytellä miestä. Siksi tuntuikin oudolta. 

Tuntui siltä että osa halusi jäädä juurikin odottamaan miehen liikkuja reaktiivisesti proaktiivisen toiminnan sijaan. Sellainen on mulle vierasta mutta tiedän että monelle on suurin prioriteetti säilyttää tilanne ennallaan eikä ns keikuttaa venettä

Näissä eri tyyppisissä kommenteissa on merkitystä, ja usein silloin ne myös luetaan tietynlaisilla laseilla, missä tilanteessa kirjoittajat itse ovat. 

On niitä, jotka ovat edelleen suhteessa, mutta kipuilevat ja miettivät eroa tai ainakin toinen osapuoli miettii. Lisäksi oman mausteensa tuo, jos on ollut epäilystä uskottomuudesta tai selvää uskottomuutta. 

Sitten ovat ne, joilla ero on jo tapahtunut, mutta melko lähiaikoina. Siinäkin on kommentoinnissa ja suhtautumisessa muiden kommentteihin merkitystä ja oliko uskottomuutta vai ei. 

Osa on niitä jotka ovat jo eronneet aikaa sitten. Sama juttu, merkitystä kommentteihin ja suhtautumiseen on oliko uskottomuutta vai ei. 

Sitten on ryhmä jotka ovat eronneet, mutta solmineet joko vakavan tai kevyemmän suhteen tai ovat vaihtuvissa suhteissa. Siitten taas Jotkut ryhmässä ovat  eronneet, mutta ei ole suhdetta. Jne. 

Tämä kaikki tietysti johtaa siihen, että kun nämä kaikki erilaisilla taustoilla ja erilaisessa elämänvaiheessa olevat kirjoittavat yhteen samaan ketjuun jonka aihe on joillekin hyvinkin tunnepitoinen ja monisyinen. Toisilla jo eron suurimmat tunteet ovat laantuneet ja katsovat asioita jo kauempaa. Ei ole ihme, että myös keskustelussa tunteet lainehtivat laidasta laitaan. Toisia suututtaa yhdenlaiset kommentit ja kannanotot ja toisia taas toisenlaiset. Myös on loogista, että samanhenkiset ja samantyyppisessä tilanteessa olevat "sietävät" ja komppaavat enemmän toistensa tekstejä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisesti ne tekstit poistui, jos ei ollut samaa mieltä vakituisten kirjoittajien kanssa.

Minua ainakin ihmetytti se, kun alkuun ap:n mies oli niiiin ihana, eikä ap olisi halunnut erota. Mutta sitten kun mies sanoi, että erotaan, tämä oli tässä, niin ap:n mielestä mies olikin ihan p*as*a. Ollut koko suhteen ajan.

Jos tuo on murheistasi suurin, niin ole onnellinen. Elämässäsi on ilmeisesti kaikki hyvin, jollei sinulla ole muuta märehdittävää.

Täällä on aika monta muuta, joilla on paljon isompiakin huolia joiden kanssa painia. Ihmisiä, joille ketju on antanut paljon uskoa, toivoa ja vertaistukea vaikean tilanteen selättämiseen.

Mutta oletko miettinyt, miksi juuri sinun on niin vaikeaa päästää tästä ketjusta irti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisesti ne tekstit poistui, jos ei ollut samaa mieltä vakituisten kirjoittajien kanssa.

Minua ainakin ihmetytti se, kun alkuun ap:n mies oli niiiin ihana, eikä ap olisi halunnut erota. Mutta sitten kun mies sanoi, että erotaan, tämä oli tässä, niin ap:n mielestä mies olikin ihan p*as*a. Ollut koko suhteen ajan.

Jos tuo on murheistasi suurin, niin ole onnellinen. Elämässäsi on ilmeisesti kaikki hyvin, jollei sinulla ole muuta märehdittävää.

Täällä on aika monta muuta, joilla on paljon isompiakin huolia joiden kanssa painia. Ihmisiä, joille ketju on antanut paljon uskoa, toivoa ja vertaistukea vaikean tilanteen selättämiseen.

Mutta oletko miettinyt, miksi juuri sinun on niin vaikeaa päästää tästä ketjusta irti?

 

Tässähän tuli nyt hyvä esimerkki mihin ihmiset kiinnittävät huomiota ja mistä sitten joku taas ärsyyntyy. Joillekin on ketjussa outoa joku asia tai toimintatapa ja miettivät voiko pitää paikkaansa. Minusta siihenkin on oikeus. Sitten taas joku, jolla on ollut ehkä sama tilanne tai on toiminut itse samoin niin hermostuu. Siihenkin on myös oikeus. 

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä ollut vilkasta keskustelua ja mielenkiintoisesta aiheesta. Otan kantaa muutamaan asiaan yleisellä tasolla.

Ensinnäkin, uskon, että ihmissuhteita ja niiden muotoja on yhtä paljon kuin itse ihmisiäkin. En näe tarvetta lähteä luokittelemaan suhteita joihinkin kategorioihin. Ihmiset itse tietänevät parhaiten millaisessa suhteessa elävät tai haluavat elää. Se, mikä on olennaista on mielestäni se, että kahden ihmisen suhteessa kumpikin olisi suunnilleen samalla kartalla missä mennään. Se edellyttää rehellisyyttä molemmilta osapuolilta.

Minua tökkii tässä keskustelussa ja meidän suomalaisessa kulttuurissa yleensä pari asiaa, joihin törmää aika ajoin. Asenne, että ihmisen kuuluu pärjätä yksin ja siinä on jotain gloriaa. Ikään kuin syyllistettäisiin siitä, että ihmisellä on tarve pyrkiä yhteyteen ja parisuhteeseen toisen ihmisen kanssa. Mikä kuitenkin lienee aika luonnollinen perustarve ja aika universaaliakin, k

Alkuun täytyy pahoitella, että ihan just kuten MP (eikä nyt ole kyseessä Member of Parliament 😆) sanoi, myös minä luen ja kommentoin aika harvoin. Muistuu mieleen, että Ai niin ja googlaan tosiaan myös pitäisi ja on monta päivää luettavaa. Viimeksi taisin pistäytyä huhtikuussa ja taas heti heinäkuussa. 

Enpä voisi olla enempää samaa mieltä tämän Kuurankukan viestin kanssa. Lisäisin tähän vielä kuvan, mitä saa nykyään kaiken maailman self help -kirjoista ja artikkeleista, joissa ihan vakavasti otettavat asiantuntijat jakavat viisauttaan. Nimittäin sen, että tarkistapa tästä, miten monella tapaa olet psyykkisesti viallinen ja ihmissuhteissasi epänormaali. Ja uskoisin, että lopulta, jos rehellisiä ollaan, niin suurin osa meistä on aikamoisia vikapäitä ja muuten vaan epäterveistä lähtökohdista.

Enkä nyt todellakaan tarkoita, ettei tavallaan näin olisikin. Kuitenkin tapa lähestyä asiaa voisi olla vähemmän normittava ja enemmän juuri lähtökohtaisesti se, että ei etsittäisi niin syyllisiä vaan todettaisiin, että olemme täällä matkalla ja lähtökohdat ovat monenlaisia ja usein puutteellisia. Mutta niin se vain on ja niin kauan kuin on elämää, on mahdollisuuksia ja toivoa.

Tuike

Onhan se niinkin, että vaikka olisikin ihmisen perustarve pyrkiä yhteyteen ja parisuhteeseen toisen ihmisen kanssa. Mutta kun ei se perustarve kaikilla ole itsestäänselvyys. Ei kukaan täällä glorifioi tai ylpeile, mutta onhan se selvää, että yksin joutuu vastaamaan niin omasta hyvinvoinnistaan kuin taloudellisesta puolesta ihan toisin. Kyllähän toisaalta on arvostettavaa, että ihminen pystyy tekemään valinnan ottaako vain jonkun lähinnä sopivan tai peräti sopimattoman "kun niin kuuluu olla"  tai ei pysty olemaan yksin tai taloudellisesti on parisuhde kannattavampi. 

On esimerkiksi niin, että ei vain löydy sellaista ihmistä, varsinkaan kun ei ole enää mikään nuori, kenen kanssa haluaisi olla tiiviimmin yhdessä. Monilla, kuten minullakin, on aivan mahdotonta olla parisuhteessa, jos ei ole vetovoimaa, niin fyysistä kuin henkistä. Myös kovin erilaiset elämäntilanteet, luonteet, terveys on esteenä, mitä nyt voi tällä iällä olla. Mielestäni on fiksua olla toiveita millaisen kumppanin ja parisuhteen haluaa ja myös fiksua olla yksin jos tuntuu, että parisuhteeseen jostain syystä ei ole rahkeita. Ei yksinolo ole mikään huono asia lainkaan. Myös omien ajatustensa ja elämänsä selvittely yksin on jopa suositeltavaa joskus. 

Ei se ole silloin mitään yksinolemisen ylistämistä. Toisaalta olen sitäkin mieltä, että jos elämäntilanteet ja/tai omat ajatukset, eroprosessi, mikä tahansa asia hakusessa tai levällään kuin Jokisen eväät niin tosiasia on, että joskus siihen rakoon parisuhde ei ole paras ajankohta. Varsinkaan toisen vastaavan kanssa. Väärin olisi myös vetää siihen myöskään ihmistä, jolla erilainen elämäntilanne. 

Hei vaan. 

Monelaisia kommentteja on ketjuun tullut. Hyvä niin. 

Viesteihin vastaamisesta, jokainen varmaan vastaa viestiin mikä itseä puhuttelee, hyvässä tai pahassa. Itse ainakin luen viestejä, mietin ja pohdin. Aina ei jaksa, pysty, ehdi siinä hetkessä vastaamaan. Ajatukset jää päähän muhimaan ja joskus kun palaa palstalle ei enää muista kuka sanoi mitäkin. Jostain viestistä jää mieleen asia 1 toisesta asia 2 jne... ja toisinaan kun viestin lukee toistamiseen, avautuu teksti toisin kun ensimmäisellä lukemisella.

Sitten oma vastaus on jotain näiden ajatusten tuotosta. Tai, varsinkin alkupäässä ihan itsekkäästi oman olon vuodatusta ilman vastausta kenellekkään.

Minua auttoi monenlaiset viestit. Kannustavat, tsemppaavat, myötäelävät, kriittiset, perseelle potkivat, kyseenalaistavat, herättelevät. Tärkeintä mielestäni tapa millä viesti kirjoitetaan. Onko se toista kunnioittava vaikka tekstin sisältö olisikin hyvinkin suoraa puhetta vai arvosteleva, syyttävä ja vähättelevä? 

Harvoin, jos koskaan, tässä elämässä saa hyvää aikaan ikävillä sanoilla. Tämä toki vain minun mielipiteeni. 

Täällä on kaikki todella hyvin. Elämä rullaa ja asiat on mallillaan ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Hölmönä saa vaan hymyillä kun kaikki on niin hyvin. Ja uskokaa pois, tätä osaa todella arvostaa! 

Ap

 Ihana kuulla ap, että kaikki on nyt noin hyvin.

"Minua auttoi monenlaiset viestit. Kannustavat, tsemppaavat, myötäelävät, kriittiset, perseelle potkivat, kyseenalaistavat, herättelevät. Tärkeintä mielestäni tapa millä viesti kirjoitetaan. Onko se toista kunnioittava vaikka tekstin sisältö olisikin hyvinkin suoraa puhetta vai arvosteleva, syyttävä ja vähättelevä?" 

Varmasti monelle muullekin se on juurikin näin.

Ei se ole silloin mitään yksinolemisen ylistämistä. Toisaalta olen sitäkin mieltä, että jos elämäntilanteet ja/tai omat ajatukset, eroprosessi, mikä tahansa asia hakusessa tai levällään kuin Jokisen eväät niin tosiasia on, että joskus siihen rakoon parisuhde ei ole paras ajankohta. Varsinkaan toisen vastaavan kanssa. Väärin olisi myös vetää siihen myöskään ihmistä, jolla erilainen elämäntilanne. 

Hankalaksihan elämän tekee se, että harvemminhan ihminen saa ihan itse vapaasti valita. Tarkoitan, että eihän sitä voi päättää, koska joku ihminen elämääsi astuu = kenet tapaa koska. Ainut, minkä voi valita, on se, että jättää tilaisuuden käyttämättä, jää yksin, vaikka mahdollisuus parisuhteeseen olisikin, koska kokee, että aika ei ole hyvä. 

Suuri osa hyvistäkin asioista saattaa tapahtua, vaikka ajankohta ei ole paras. Silloin voi päättää uskaltaa siitä huolimatta ja lopputulos onkin todella hyvä. Monesti olen ajatellut tilaisuuksia, joihin olen tarttunut ja niitäkin kertoja, kuinka en uskaltanut. Sitä tiedostaa, miten suuriksi pienet valinnat voivat muodostua ja miten todella sattuman varassa elämä onkaan. 

Eikähän elämä takuita anna! Vaikka kuinka tekisit kaiken oikein ja oikeaan aikaan, saattaa asiat mennä pieleen kuitenkin. Alussa katastrofilta näyttänyt asia kääntyy onnenpotkuksi. Sitä voi vain yrittää elää arvojensa mukaisesti.

T: MaratonParkuja

Ihania uutisia ap!! Olen niin iloinen puolestasi!

-Sinilintu

Vierailija kirjoitti:

Ihania uutisia ap!! Olen niin iloinen puolestasi!

 

-Sinilintu

Joo unohtui minultakin sanoa, että onpa ihanaa kuulla hyviä uutisia, AP!

Kyllähän me aina tiedettiin ja uskottiin, että tämä päivä tulee, mutta onneksi se on NYT!

T: MaratonParkuja