Kuivia alkoholisteja paikalla?

Ehkä sinun täytyy vain juoda niin kauan, että oma pohja tulee vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinun täytyy vain juoda niin kauan, että oma pohja tulee vastaan.

Tuhansia kertoja takana "ei enää koskaan" kokemuksia, mutta elämä selvinpäin on vaan ihan perseestä.

Oon kohta ollut puoli vuotta juomatta ja kivointa on ettei enää alkoholi pyöri enää mielessä yhtään. Arki ei mitään kivaa koko ajan ole, mutta paljon helpompaa mitä alkoholin kanssa 🤗

Kyllä se löytyy.

Ajatus kypsyy kokoajan. 

Toisten kokemuksella ei ole merkitystä siihen saakka, kun haluat viellä juoda.

Vertaistuki auttaa vasta, kun et enää halua juoda.

Vierailija kirjoitti:

Oon kohta ollut puoli vuotta juomatta ja kivointa on ettei enää alkoholi pyöri enää mielessä yhtään. Arki ei mitään kivaa koko ajan ole, mutta paljon helpompaa mitä alkoholin kanssa 🤗

Minua ei kiinnosta selvinpäin mikään. Jään vaan kotiin möllöttämään. Jos menen ulos kavereiden kanssa niin tulee vain sellainen olo, että olisi mukavaa humalassa, selvinpäin ei ole. 

Onko kiinnostus asioihin palannut vai lähtikö se lainkaan sinulta kun lopetit juomisen?

Jos sulla on mahdollisuus päästä päihdekuntoutukseen, käytä se mahdollisuus. Koen että muuta ei kannata nyt tuohon aloitukseen sanoa. Tsemppiä

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on mahdollisuus päästä päihdekuntoutukseen, käytä se mahdollisuus. Koen että muuta ei kannata nyt tuohon aloitukseen sanoa. Tsemppiä

Ei ole mahdollista. 

Ei kellään ole antaa vastausta? 

Alan uskoa, että kyseessä on vain joku mantra millä oppii valehtelemaan itselleen että olisi saanut jotain tilalle.

Yksi masentunut juoppo täällä, toki sortua juomaan voi milloin vain seuraavan vastoinkäymisen kohdalla. 

Ymmärrän tuon lauseen, että kaikki on perseestä selvinpäin ja siksi ajattelinkin vastata omalla kokemuksella. 

Alkoholiin on helppo paeta pahaa oloa ja itseään eikä se kyllä todellakaan helpota heti kun lopettaa juomisen, päinvastoin. On tuskallista ja pelottavaa kohdata itsensä eikä voi edes lohduttaa itseä sillä mihin on aina ennen tottunut. Miten se pitäisi kestää? Pysähtynyt olo ja omia ajatuksia ei tunnu kestävän. 

Mutta niinkin lässyltä kuin se kuulostaa, on kestettävä päivä kerrallaan. Jossain kohtaa olo tasaantuu ja hetkittäin aurinkokin paistaa, pieniä valon pilkahduksia synkkyyteen ja kurjuuteen. Jossain kohtaa kaikki on kamalaa, ärsyttää, surettaa, masentaa, kaikinpuolin kurjaa. Ja hetkittäin elämä tuntuu ihanalta, välillä enemmän ja välillä vähemmän. 

Mutta selvinpäin kun jatkaa niin se arjen tasaisuus ja tylsyys alkaakin tuntua mukavalta ja turvalliselta. Kun kaoottisuus, morkkis ja häpeä vähenee. Huomaa arvostavansa krapulattomia aamuja. 

Heikkoina hetkinä romantisoi huurteiset päivät ja sortuu. Unohtaa kuinka kamala olo juomisesta tulee ja pääsee toistamaan taas ikuisesti "ei enää" toiston kehää.

Ei elämä nytkään kummoisempaa ole mutta vähentynyt häpeän ja itsevihan määrä tekee arjesta parempaa kuin se on ollut vuosiin.

On vain joka päivä päätettävä yrittää ja jokaisesta epäonnistumisesta nousta uudelleen. On vain yritettävä olla parempi. 

Kyllä se siitä. Kokeile pidempään kuin kuukausi, ei sinulla mitään menetettävääkään ole. Palaat juomiseen jos palaat, paska olo jatkuu jos jatkuu. Elämä on pitkä aika inhota itseään ja elämäänsä, rankaista itseään myrkyllä loputtomasti kerta toisensa jälkeen. 

Kyllä, tunteita voi opetella käsittelemään niin ettei tarvitse vetää kännejä. Jopa tällainen jolla on ollut vaikeaa traumaoireilua. Ja olin myös vuosikausia sellainen että mulle oli täysin käsittämätöntä miten joku voi saada selvinpäin kiksejä yhtään mistään kuten esim. harrastuksista. Se johtuu osittain siitä että ryyppääminen vetää aivokemiat niin sekaisin, ja kun aina turvautuu siihen juomiseen ei vaan ala kehittää vaihtoehtoisia tapoja yhtään mihinkään. Pitkä on tieni ollut mutta kuten moni sanoo, hirveinkin päivä on raittiina parempi kuin se että olisi edelleen alkoholin orjuuttamana. Koska orjuutta se on, se on pakkomielle, milloinkaan et ole henkisesti vapaa niin kauan kuin se jatkuu.

En tiedä lasketaanko mua holistiksi kun ei se mua määrää, tykkään vaan juoda liiaksi.

Olen ihmetellyt itsekin tätä. Ei mulla uni parane tai ilo lisäänny, mikään ei oikein tunnu miltään. Ajoittaisia onnistumisen elämyksiä ehkä liikunnasta. Ahdistaa enemmän, masentaa kaikki. Noh, painoa yleensä lähtee mutta vaan sen takia kun reagoin pahaan oloon syömättämyydellä.

Suurin muutos tulisi jos sais nukkumisen kuntoon, mä en vaan osaa ja oikeaa lääkettä ei anneta. Aika monesti nuorempana tullut tintattua ihan sen takia että saa nukuttua. 

Tää on kierre minkä se oikea lepo katkaisis. 

Kai se pitäis tässä jotain "mukavaa tekemistä ja ihmisiä" ja lässynlää löytää mutta kun oon niin armottoman väsynyt ettei jaksa eikä kiinnosta.

Kertokaa mullekin.

Tietenkin elämään täytyy hankkia sisältöä. Ei siihen "tilalle" tule itsestään mitään, jos istut kotona odottamassa, että mistäköhän jotakin tipahtaa tilalle. Alat täyttämään sitä juomisen aiheuttamaa tyhjiötä jollakin järkevällä.

Itse olin kova juhlimaan nuorempana ja kaikki viikonloput ja joskus keskellä viikkoakin olin menossa. Kun kyllästyin totaalisesti elämäntapaan täytyi ns. opetella aivan uusi elämäntapa siihen tilalle. Eihän siihen yhtäkkiä tullut mitään tilalle, kun ei sitä järkevää täytettä ollut ollut siihen saakka kuten jotakin säännöllistä järkevää harrastusta tms. Ja nimenomaan sellaisia, joita ei tehdä juodessa.

Aloin liikkumaan luonnossa, myöhemmin ostin kameran ja aloin kuvaamaan luontoa ja eläimiä. Luonto kaikkina vuodeaikoina on valtavan kaunis. Samalla kun ulkoilee sekä liikkuu, täyttyy myös esteettinen puoli. Aina on hyvä mieli sen jälkeen. Olin aiemmin kova lukemaan, joten elvytin jälleen lukemisharrastukseni. Käyn kirjastossa edelleen säännöllisesti ja luen paljon. Aloin myös pitämään enemmän yhteyttä niihin ystäviin, jotka eivät olleet ystäviä juomiskuvioista ja heidän kanssaan on tavattu milloin mitäkin tehden tai vaan keskustellen. 

Täytyy vain löytää ne omat jutut, ei mikään tule itsestään, eikä kellään ulkopuolisella ole taikasauvaa toisen juomisen tyhjyyden täyttämiseen. Mutta voin vannoa, että elämäsi muuttuu ainoastaan parempaan suuntaan juomisen jättäessäsi ja muuta mielekkäämpää tekemistä saadessasi. Omalla kohdallani juomisesta ja siitä elämäntavasta on jo niin kauan, että enää on edes hankala kuvitella, että haluaisin palata sellaiseen takaisin. Ja edes tarkalleen muistaakaan, minkälaista se oli-onneksi! Ei enää sitä nuhjuista oloa, krapuloita, heräämisiä milloin mistäkin jatkopaikoista ja ehkä jälleen uudelleen juomisen aloittamista... Mitään siinä elämäntavassa ei ole, mitä kaipaisin tai haluaisin takaisin.

Olo on kokonaisuudessaan hyvä pääosin. Tottakai edelleen tulee elämässä välillä mutkia matkaan, mutta eipä ole asiaa, jota ei viinan juomisella voisi vielä vähän pahentaa. Eli ei tulisi mieleenkään tarttua enää pulloon vaan selkeällä mielellä ja ajatuksella asiat kyllä selkeytyvät ja järjestyvät ajan kanssa.

Heippa, täällä 6 ja puoli vuotta raittiina ollut alkoholisti. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että siihen elämän parantumiseen lopettamisen jälkeen voi mennä pitkäkin aika. Juomisen loputtua voi olla hetki jopa hankalampaa, varsinkin jos taustalla traumoja tms. joita juomisella vuosia tukahduttanut, ja ne alkavat nousta pintaan (siinä vaiheessa on tärkeää, että olisi ammattiapua mukana). Siihen, että tavalliset asiat alkavat taas tuottaa nautintoa, voi mennä useampikin vuosi, muutaman viikon selvänä olo ei vielä riitä. Aluksi selvä elämä ei tietenkään tunnu miltään, kun hermosto on tottunut siihen, että ainoastaan alkoholilla saa nautintoa. Ajan myötä tämä muuttuu kyllä, kun jaksaa vain yrittää. Tämä vaatii tietenkin asioiden käsittelyä. Jos vain yrittää väkisin olla juomatta, eikä hoida sairautta, riippuvuus yleensä siirtyy johonkin muuhun asiaan, esim. pelaamiseen, seksiin, sairaalloiseen treenaamiseen tms. Itselle se "paljon enemmän tilalle" tarkoittaa konkreettisesti sitä, että on kokonaisvaltaisesti hyvä olo koko ajan. Ihan tavallinen arki ja rauhallinen elämä tuntuu taivaalliselta. Nautin suunnattomasti vaikkapa uimisesta, saunomisesta, metsässä kävelystä, lintujen bongaamisesta, tähtitaivaan tarkkailusta, läheisten kanssa olemisesta.

Alkohomi kuivattaa kehoa, joten kaikki alkoholistit ovat kuivia.

Kuivilla tyypeillä suut napsuu niin että sen melkein kuulee tänne asti. Jos valintanne on omasta mielestänne sen arvoista niin jatkakaa. En viitsi enempää neuvoa kun olen nähnyt miten siihen suhtaudutaan. On se vaan aika booring jos ei voi nauttia elämästä.

Kiitos vastauksista. Kai se on vaan pakko yrittää pakottaa itsensä tekemään asioita, kun on selvinpäin ja ehkä se niistä nauttiminen tulee perässä joskus.

Vierailija kirjoitti:

Kuivilla tyypeillä suut napsuu niin että sen melkein kuulee tänne asti. Jos valintanne on omasta mielestänne sen arvoista niin jatkakaa. En viitsi enempää neuvoa kun olen nähnyt miten siihen suhtaudutaan. On se vaan aika booring jos ei voi nauttia elämästä.

Harvemmin kukaan "kuiva tyyppi" harmittelee valintaansa, päinvastoin. Kun elämään on alkanut tulla muuta mielekästä sisältöä ja pää on kirkastunut juomisen lopetettua on olo aikalailla hieno ja asiat tuntuu ihan eri tavalla.

Se on juova alkoholisti, joka keksii koko ajan muidenkin puolesta selityksiä, miksi "kannattaa" ja on "oikeutettu" juomaan. Kommenttisi kuulostaa juuri niin ontolta ja mustavalkoiselta, kuin juovan alkoholistin jutut onkin. Siinä ei paljon perusteita tarvi, miksi juominen "kannattaa". Syyksi juomiselle riittää, jos sataa vettä tai jos tänään ei satanutkaan.... Kun se elämä on niin onttoa. 

Jos jostakin olen ylpeä itsessäni, niin siitä, että se kaiken turruttaminen viinalla on ohi. Se olo on ohi. Se "tunnottomuus" on ohi. Se apea näköalaton elämä on ohi. Sain elämän kaikilla aisteilla takaisin. Töitä vaati, mutta takaisin pullon ääreen en enää vaihtaisi! Kiitän itseäni ja jotakin "ylempää" päivittäin tästä.

Mitä on ne harrastukset joita harrastat humalassa?

Vierailija kirjoitti:

Mitä on ne harrastukset joita harrastat humalassa?

Kalstusta, veneilyä, luonnossa liikkumista, pyöräilyä. Näiden lisäksi kavereiden kanssa puistoilua, mutta siitä varmaan pitää ainakin luopua, jos mielii selvänä olla. 

Aina kun lähden harrastamaan, niin taskussa on viinapullo tai reppu täynnä olutta. 

Tänä viikonloppuna kävin keräämässä sieniä ja join taas 0.7l viskipullon siinä ohessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on ne harrastukset joita harrastat humalassa?

Kalstusta, veneilyä, luonnossa liikkumista, pyöräilyä. Näiden lisäksi kavereiden kanssa puistoilua, mutta siitä varmaan pitää ainakin luopua, jos mielii selvänä olla. 

Aina kun lähden harrastamaan, niin taskussa on viinapullo tai reppu täynnä olutta. 

Tänä viikonloppuna kävin keräämässä sieniä ja join taas 0.7l viskipullon siinä ohessa. 

Moni holisti istuu kotonaan. Tuo on jo puolivoittoa että teet asioita. Kyllä nuo harrastukset on selvinpäinkin kivoja, kun jaksat vaan lähteä. 

-eri