Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12663)
Vierailija kirjoitti:
Heippa. Enpä muista mitä olen tänne viimeksi päivittänyt, mutta tällä hetkellä oloni on melko vakaa ja hyvä. Kesäloma on tehnyt minulle hyvää ja olen todella ollut sen tarpeessa. Olen itkuni asian suhteen itkenyt ainakin tältä erää ja suhtaudun asiaan melko tyynesti enkä jaksa miettiä sitä liikoja. Mies on edelleen tekemisissä tämän naisen kanssa, mutta yrittää kai saada sitä jotenkin hallitusti loppumaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Hän on usein todella ahdistuneen oloinen, mutta itsepä hän on soppansa keittänyt. Taisi keveäksi tarkoitetusta kaverisuhteesta muodostua jotain aivan muuta.
Olen miettinyt eroa paljon ja jutellut asiasta hänen kanssaan sekä ehdottanut, että laittaisimme erohakemuksen ensimmäisen vaiheen vireille. Hän toivoo, etten vielä luovuttaisi, vaan antaisin kesän ja syksyn aikaa ja haluaisi saada suhteemme takaisin raiteilleen. Hän sanoo osaavansa katsoa myös kauemmas ja pitää suhdettamme niin vahv
Voi hyvän tähden sentään. Tuo on niin tyypillistä viestintää että naurattaisi jos ei vähän ärsyttäisi. "Anna vielä kesä aikaa.. katsotaan joulun yli.. Kyllä tää kesään mennessä on selvää" Se toinen nainen kuuntelee samat pyynnöt ja vakuuttelut, believe you me.
Minä en tiedä miksi miehellesi on kynnys erota, mutta ratkaisun tekeminen on selvästi vaikea. Kuitenkin toisen suhteen ylläpitäminen on sekin ihan aktiivinen päätös, vaikka hän ei varmasti sitä sellaisena halua myöntää.
Tilanne ratkeaa jommankumman naisista päätöksestä. Se on teistä kiinni kuluuko siihen vuosi taas, vai kuukausi.
"Keskity siihen toiseen mieheen", joopajoo. Nainen koittaa tehdä miestäsi mustasukkaiseksi ja sillä painostaa johonkin liikkuun ja mies haistaa bluffin. Tai jopa odottaa jonkun tekevän päätöksen hänen puolestaan, vaikka tuolla tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hukassa, miehesi sanoo sinulle vain mitä ajattelee sinun haluavan kuulla. Sanat ovat vain savuverho ja jos ne eivät muuta todellisuutta, ne ovat vain sanoja. Rakkaus ei ole puhetta se on valintaa, läsnäoloa ja uskollisuutta. Oletko sinä todella hänelle se, jonka hän valitsee joka päivä vai vain se, jolle hän valehtelee kauneimmin?
Jatkan edelliseen: aikoinaan kun nykyinen kumppani jäi sivusuhteesta kiinni, hän säikähti silloisen naisystävän reaktiota pahan kerran. Hänellä oli kuvitelma, että voisi hiljalleen pehmittää naisen ajatukseen erosta, jotta kenenkään ei sattuisi ja kaikki voisi olla kavereita. Viestintä oli juuri tuollaista epämääräistä löyhässä hirressä roikottamista. Hänkin väitti naiselle, että mulla on jo uusi mies ja että yhteydenpitomme on täysin kaverillista. Vältteli puhumasta tulevasta muuten kuin juuri noin; " katsotaan joulun yli, ei nyt tehdä vihapäissään mitään päätöksiä " Ja minulle puolestaan puhui ettei hän voi väkisin minusta pitää kiinni, eikä vaatia odottamaan, mutta hänen pitää nyt vaan rauhassa hoitaa eroasia loppuun, ettei tule mitään kriisejä.
No eihän se niin mennyt. Jos minä menin ulos kavereiden kanssa, hän tarkisteli koko ajan missä menen ja kenen kanssa ja lopulta kun kerroin tapailevani toista miestä, pahoitti mielensä. Eikä mikään pehmittely tai ajanpelaaminen tehnyt erostaan sen helpompaa. Vaikeinta taisi lopulta olla hällä itsellään hyväksyä että hänen eropäätöksensä tarkoittaa että tämä ihminen tulee vihaamaan häntä eikä koskaan halua enää olla missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu, jos on onnistuneita fwb-suhteita. Hyvä juttu jos on onnistuneita parisuhteita. Tunteiden ohjauksella, tai niiden hallitsemisen vaikeudella, sanon nyt vielä kerran, tarkoitan, että fwb-suhteessa ei saa olla tunteita eikä kiintymystä, parisuhteessa taas niitä oletetaan olevan ja ne ovat sallittuja. Silti kummassakin saatetaan elää ja olla ihan samalla tavalla.
En varmaan pysty sanoittamaan tätä ajatustani tai sitten olen jotenkin erilainen. Antaa olla, jos ei löydy täältä yhtään joka hahmottaa tai kokee itse mitä ajan takaa. Olisi ollut vain mielenkiintoista keskustella siitäkin puolesta, koska heitäkin ehkä on. Kaikille täällä tuntuu fwb- suhteet olevan selvää pässinlihaa.
Minä ainakin ymmärrän mitä tarkoitat. En ole koskaan pystynyt seksiin ilman tunteita, joten fwb olisi mulle mahdotonta. En siis voi ohjata itseäni haluamaan seksuaalisesti miestä, josta en tykkää miehenä vaan vain kaverina. Ja jos en halua, tuntuu seksi väkivallalta. Siitäkin on eron ajoilta kokemusta, että tein väkivaltaa itseäni kohtaan kun pakotin itseni seksiin, koska "pitää yrittää, eikä erota liian helposti". Opetus joka on tästäkin ketjusta mennyt selkäytimeen.
Tänään tämä ketju on täyttänyt 3 vuotta.
Uskomattoman nopeasti mennyt aika ja kuinka paljon tähän kolmeen vuoteen on mahtunut erilaisia tunteita. Surua, tuskaa, epätoivoa, itkua, epäuskoa, muserrusta, vihaa, raivoa, toivonkipinää, pettymystä, ymmärrystä, onnea, rakkautta ja iloa. Huh heijaa sanon minä.
Ja niin vaan kaikesta selvisin, muuttunut elämä tuntuu hyvältä ja elämä jatkuu iloineen, suruineen ja muutoksineen.
Sanoisin sille 3v sitten surussa ja epätoivossa kärsineelle minulle lempeydellä, että Sinä pärjäät ja selviät tästä. Tulee se päivä kun elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta.
Lämpimästi kiittäen yhdessä kulkemisesta ja Sinulle, joka ehkä juuri nyt elät sitä musertavaa muutosaikaa haluan sanoa, että selviät kyllä. Anna itsellesi aikaa surra, jokaisen polku on erilainen.
Kiitos siis ja halaus kanssakulkijoille 💖
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä edelliseen unohtuneen:-) Kiinnostaisi tietää, mitä se vastuunotto on, jota otetaan, kun suhde on semmoinen, että sitä pitäisi (vaikka ei edes haluaisi) nimittää parisuhteeksi?
Minusta meillä kaikkien pitää ottaa vastuuta kaikista suhteista ja yleensä ihmisten kanssakäymisestä. Meidän pitää olla rehellisiä, luotettavia, ystävällisiä, ei-ilkeitä, emme saa hyväksikäyttää ketään, emme saa tahallamme pahasti loukata, meidän pitää tähän x ja xx asiaa.
En siis näe, että seksin harrastaminen muuttaa asioita siten, että meidän tulee ottaa jotain erilaista vastuuta kuin otamme muissa ihmissuhteissamme. Tai en siis osaa nähdä, miten ja miksi muuttaa.
T: MaratonParkuja
Minusta se vastuunotto on sitä, että pitää olla tarkkana ettei tule käyttäneeksi hyväksi toisen tunteita. Siis jos itse on vähän haavoilla, tai haluton suhteeseen, muttei kuitenkaan halua elää fyysisessä yksinäisyydessä. Niin se ei anna oikeutta johtaa toista harhaan. Ja kyllä, ihastunut ihminen myötäilee, mullekin riittää pelkkä seksisuhde, mutta salaa toivoo että toisenkin tunteet herää. Kun olet ihan yhdessä sovitusti parisuhteessa, niin otat tuon vastuun, tai ainakin pitäisi. Mutta mites on näiden säätöjen kanssa?
No. Ap on selvinnyt, 28 löysi uuden rakkauden. Tuumis jatkoi kumppaninsa kanssa...
Monia uusia kirjoittajia on matkan varrella tullut kyytiin...
Tämä on loistava ketju, aihe on iätön
Kiitos kaikille osallistujille
Tuumis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos Hukassa-nimimerkille, että päivitit tilannettasi. Olen pari päivää miettinyt mitä kirjoittaisin, sillä tunnen "tuskaa" puolestasi, enkä missään nimessä halua loukata.
Kuulostaa hyvältä, että tältä erää on itkut itketty ja elämä tuntuu vakaalta. Ihminen on niin kummallinen otus, että itsesuojeluvaistosi kanssa luulen, että olet työntänyt ikävät asiat mielestäsi pois ja tavallaan huijaat itseäsi. Kyllä se toisen naisen olo ja miehesi käytös syö Sinua sisältä rikki.
Minä en ymmärrä miehesi puheista mitään. Ikävä kyllä puhuu asioista juuri sillä tavalla Sinulle, että tietää että pysyt siinä. On ihan selvä, että miehesi pelaa kahden naisen tunteilla ja miehelläsi on oikeita tunteita myös tätä toista naista kohtaan. Kyseessä ei ole pelkkä seksisuhde. Ja tämän sanon, että miehesi "tuskaisuus", todennäköisesti johtuu siitä, että se toinen nainen alkaa olemaan jo liian tärkeä, mutta miehesi ei uskalla tehdä ratkaisuja.
1/2 jatkuu .....
Kyllä se sitten siitä pikkuhiljaa kun saa tarpeekseen. Jokaisella on omat rajat, joiden pitää ensin ylittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2/2 jatkuu.
Ja silti Hukassa, ymmärrän Sinua. Rakastat miestäsi ja rakastat sitä tuttua ja turvallista ympärillä. Muutos tuntuu pelottavalta.
Haluan vielä Sanoa, että kun Teille tulee ero siis ennemmin tai myöhemmin tulee. On sitten syy se, että miehesi lähtee toisen naisen matkaan tai se, että Sinä päätät omasta elämästäsi. Uskon aidosti, että jos itse teet päätöksen niin jälkikäteen mietit että miksi ihmeessä annoit kaiken tapahtua, miksi et lähtenyt aikaisemmin. Ja jos miehesi lähtee niin toivon, että et "joutuisi" miettimään sisin rikki, että miksi katsoit niin pitkään ja että et katkeroidu ajatellen "että kaiken kestin turhaan ja mies lähti silti".
Pahoitteluni kirjoittamastani. Koen Hukassa niin, että ansaitsisit niin paljon parempaa, parempaa kohtelua.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
2/2 jatkuu.
Ja silti Hukassa, ymmärrän Sinua. Rakastat miestäsi ja rakastat sitä tuttua ja turvallista ympärillä. Muutos tuntuu pelottavalta.
Haluan vielä Sanoa, että kun Teille tulee ero siis ennemmin tai myöhemmin tulee. On sitten syy se, että miehesi lähtee toisen naisen matkaan tai se, että Sinä päätät omasta elämästäsi. Uskon aidosti, että jos itse teet päätöksen niin jälkikäteen mietit että miksi ihmeessä annoit kaiken tapahtua, miksi et lähtenyt aikaisemmin. Ja jos miehesi lähtee niin toivon, että et "joutuisi" miettimään sisin rikki, että miksi katsoit niin pitkään ja että et katkeroidu ajatellen "että kaiken kestin turhaan ja mies lähti silti".
Pahoitteluni kirjoittamastani. Koen Hukassa niin, että ansaitsisit niin paljon parempaa, parempaa kohtelua.
28 v yhdessä
😭-😱-🥱-😬-😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä edelliseen unohtuneen:-) Kiinnostaisi tietää, mitä se vastuunotto on, jota otetaan, kun suhde on semmoinen, että sitä pitäisi (vaikka ei edes haluaisi) nimittää parisuhteeksi?
Minusta meillä kaikkien pitää ottaa vastuuta kaikista suhteista ja yleensä ihmisten kanssakäymisestä. Meidän pitää olla rehellisiä, luotettavia, ystävällisiä, ei-ilkeitä, emme saa hyväksikäyttää ketään, emme saa tahallamme pahasti loukata, meidän pitää tähän x ja xx asiaa.
En siis näe, että seksin harrastaminen muuttaa asioita siten, että meidän tulee ottaa jotain erilaista vastuuta kuin otamme muissa ihmissuhteissamme. Tai en siis osaa nähdä, miten ja miksi muuttaa.
T: MaratonParkuja
Minusta se vastuunotto on sitä, että pitää olla tarkkana ettei tule käyttäneeksi hyväksi toisen tunteita. Siis jos itse on vähän haavoilla, tai haluton suhteese
Lainaus taisi taas epäonnistua. Mutta hyvä kun joku ja jotkut ovat tajunneet mistä oli kysymys. Ihmettelin, kun kukaan ei saanut ajatuksestani kiinni ja vain siunailivat, että mistä vastuunotosta nyt puhutaan ja mistä ihmeen säännöistä.
Moni myötäilee ja tosiaan suostuu pelkkään seksisuhteeseen jos on sellaiset " säännöt" sovittu. Mutta haluaaisi syvempää tai sitten kaikesta huolimatta ihastuu tai rakastuu. Se, jolla ei ole halua sitoutua, ei ole syvempiä tunteita, on vain itsekäs eikä välitä ajatella toisen kannalta, ajattelee, että mitäs lähdit kikkelis kokkelis jne. Silloin jos toisen, tunteettomamman, kannalta tilanne on helppo, seksi on hyvää ja pelkkä seksisuhde sopii tulee myös helposti kiusaus vain olla siinä ja jatkaa, vaikka huomaa toisen toivovan enempää.
Kyllähän näissä säädöissä saattaa herkemmät polttaa siipensä ja antaa loukata itseään. Tätä ei ihmeekseni tullut esiin kuin nyt vasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä erikoinen ketju tosiaan. Hyvin alkeellisen tekstianalyysin pohjalta jo näkee, että sama ihminen kirjoittaa 3-5 nimimerkin ja aina välillä nimimerkittömän äänellä. Vähän väliä tietysti mukaan tulee ihmisiä, jotka törmää ketjuun ensimmäisiä kertoja ja ottaa tosissaan ja keskustelu saa uutta pontta. Jos mitään ei tapahdu, pitäisi uskoa, että kaikki vakiokirjoittajat seuraa ketjua niin tarkkaan, että aktivoituu vuorokauden sisään vastailemaan toisilleen. Ihan hiton hämmentävää ja olisi hienoa tietää, mikä tämän tarkoitus on.
Hukassa olevan ja hänen lastensa tilanne on tällä hetkellä se, että aviomiehen kautta täysin vieras nainen päättää heidän perheensä elämästä ja pitää perhettä panttivankinaan.
On täysin ventovieraan naisen päättäväisyyden, itsepintaisuuden ja mielihalujen varassa, miten Hukassa olevan ja hänen perheensä tulevaisuus tulee menemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itken ja luen, sillä Ap:n kirjoittama teksti on kuin omasta kynästäni.
28 vuotta ollaan oltu mieheni kanssa, yksi lähes 17 vuotias lapsi meillä on. Minä rakastan edelleen niin paljon, että sattuu. Mieheni ei ole osannut puhua tunteista ikinä. Noin kaksi kuukautta olen vaistonut, että kaikki ei ole hyvin ja olen yrittänyt kysyä asiasta. Pieniä hetkiä ja asioita kun vaistoni on yrittänyt varottaa. Nyt sunnuntaina mieheni ilmoitti, että hänen pää on sekaisin, kaikki on yhtä harmaata massaa ja mikään ei tunnu miltään eikä hän tiedä mitä haluaa elämältään. Ainoastaan työssä ja eräässä kausiluontoisessa harrastuksessa on mitään järkeä enää. Enempää hän ei nyt pysty puhumaan kun hänen pitää kuulemma saada oma pää kuntoon ensin.
Tämän parin kuukauden aikana mieheni on aika-ajoin ollut paikalla, mutta ei läsnä, ek
Ystäviä ei saa hylätä.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä erikoinen ketju tosiaan. Hyvin alkeellisen tekstianalyysin pohjalta jo näkee, että sama ihminen kirjoittaa 3-5 nimimerkin ja aina välillä nimimerkittömän äänellä. Vähän väliä tietysti mukaan tulee ihmisiä, jotka törmää ketjuun ensimmäisiä kertoja ja ottaa tosissaan ja keskustelu saa uutta pontta. Jos mitään ei tapahdu, pitäisi uskoa, että kaikki vakiokirjoittajat seuraa ketjua niin tarkkaan, että aktivoituu vuorokauden sisään vastailemaan toisilleen. Ihan hiton hämmentävää ja olisi hienoa tietää, mikä tämän tarkoitus on.
Tätä samaa olet nyt jankuttanut pari - kolme vuotta. Kuin terrieri pidät siitä ajatuksesta kiinni.
Ja kyllä, todella usein vilkaisen onko ketju aktivoitunut ja kirjoittelen jos siltä tuntuu. Toiset roikkuu Facebookissa tai esim. Iltasanomien sivuilla, minä vilkaisen tätä ketjua.
Tunnut sinäkin seuraavan ja aktivoidut aina kun joku nimimerkillinen kirjoittaa. Se vasta minusta hämmentävää on.
Tämän ketjun tarkoitusta ei varmasti Ap ajatellut alkuun sen enempää ts. oli paikka johon jäsennellä tuntojaan. Näin tämän koin itse ja kun näin pitkä aika on kuljettu "yhdessä" niin tästä tuli tärkeä.
Jokainen voi miettiä omalta kohdaltaan tämän ketjun tarkoitusta tai sitä miksi kulkee mukana edelleen.
Mukavaa kesää Sinulle,
T: 28v yhdessä
Mä oon vakiseuraaja ja mulla on tämä sivu tallessa, joten on nopea tulla kurkkaamaan, onko tullu uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä erikoinen ketju tosiaan. Hyvin alkeellisen tekstianalyysin pohjalta jo näkee, että sama ihminen kirjoittaa 3-5 nimimerkin ja aina välillä nimimerkittömän äänellä. Vähän väliä tietysti mukaan tulee ihmisiä, jotka törmää ketjuun ensimmäisiä kertoja ja ottaa tosissaan ja keskustelu saa uutta pontta. Jos mitään ei tapahdu, pitäisi uskoa, että kaikki vakiokirjoittajat seuraa ketjua niin tarkkaan, että aktivoituu vuorokauden sisään vastailemaan toisilleen. Ihan hiton hämmentävää ja olisi hienoa tietää, mikä tämän tarkoitus on.
Tätä samaa olet nyt jankuttanut pari - kolme vuotta. Kuin terrieri pidät siitä ajatuksesta kiinni.
Ja kyllä, todella usein vilkaisen onko ketju aktivoitunut ja kirjoittelen jos siltä tuntuu. Toiset roikkuu Facebookissa tai esim. Iltasanomien sivuilla, minä vilkaisen tätä ketjua.
Tunnut sinäkin seuraavan j
Kommentoin kyllä ensimmäisen kerran muutama kuukausi sitten tähän ketjuun, eli nyt ei ihan osunut.
Hukassan kertomus / tapahtumakuvaus varmaan pitää paikkansa, mutta tuon satusedän tarinat eivät ole totuutta nähneetkään. Ihan random höpötyksiä, joissa ei ole mitään logiikkaa. Hataria vedätysyrityksiä.