Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

En itsekään anna suurta painoarvoa hänen jutuilleen. Etenkään tuollaisiin aikamääreisiin en luota tippaakaan. Hän on kehottanut naista panostamaan ja keskittymään toiseen mieheen, josta nainen vaikuttaa olevan kiinnostunut ja kertonut tälle, ettei itse ole eroamassa eikä aio enää perustaa uutta perhettä. Naisella ilmeisesti tällainen on haaveissa. Mies varmasti toivoisi asian menevän niin ja kaiken palautuvan normaaliksi, mutta käytännössä ei olekaan niin helppoa jättää toista pois elämästään. Selkeästi nainen on muodostunut hänelle hyvin tärkeäksi ja hän tahtoisi pitää tämän elämässään edes ystävänä. Kuitenkaan potentiaalia varsinaiseen parisuhteeseen ei ole, vaan yhteys on pinnallisempi. Veikkaan heidän välillään olevan vahvaa ihastusta, jota he eivät saa käskyttämällä sammumaan.

 

Itse en aio puuttua tilanteeseen millään lailla, enkä vaatia häntä lopettamaan yhteydenpitoa. Jos hän on mennäkseen, niin menkööt. Uskon, että vielä sekin päivä koittaa kun olen itse valmis tästä lähtemään, mutta vielä se ei ole. En tiedä olisiko ollut helpompaa vain repäistä itseni kerralla irti jo kauan sitten, mutta koen olevani tällä hetkellä henkisesti paljon valmiimpi ja vahvempi kuin esimerkiksi puoli vuotta sitten, jolloin olin aikamoinen ihmisraunio.

- Hukassa

Hukassa,

Olkoon tämä ketju sinulle esimerkkinä siitä, miten ihminen voi vahvistua niin paljon, että lopulta muuttaa elämänsä parempaan suuntaan. Moni tässä ketjussa kirjoittanut on tehnyt niin. Ero ensimmäisten ja nykyisten kirjoitusten välillä on monen kohdalla valtava.

Ansaitset hyvän elämän ja hyvää kohtelua. Niin kuin me kaikki.

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

Hukassa,

Olkoon tämä ketju sinulle esimerkkinä siitä, miten ihminen voi vahvistua niin paljon, että lopulta muuttaa elämänsä parempaan suuntaan. Moni tässä ketjussa kirjoittanut on tehnyt niin.

 

Ero ensimmäisten ja nykyisten kirjoitusten välillä on monen kohdalla valtava.

Ansaitset hyvän elämän ja hyvää kohtelua. Niin kuin me kaikki.

Kuurankukka

Vain idiootti kirjoittaa noin.

Mikäs jeesustelija sinä sitten oot?

Ikää on 120 vuotta ja on munaa kertoa elämän totuudet.

Vierailija kirjoitti:

Hukassa,

Kiitos päivityksestä.

Ikävä sanoa, mutta jos mies todella haluaisi laittaa suhteen toiseen naiseen poikki, se tapahtuisi nopeasti. Kuulostaa selityksiltä. Ja siltä, että mies ostaa lisää aikaa suhteelle. Jostain syystä. Halutakseen punnita onko suhteesta jotain pysyvämpää tulossa?

Minulle välittyy miehestäsi valitettavasti sellainen kuva, että hän puhuu toista ja tekee toista. En uskoisi mitään, mitä hän sanoo.

Pidä huolta itsestäsi ja lapsistasi.

Kuurankukka

😁

Keskustelu on naurettavaa. Kuka perheellinen tänne ehtiii ja viitsii kuvailla tapahtumankäänteitä.

Kiitos Hukassa päivityksestäsi. Arvostan Sinua ja järkeviä pohdintojasi. Mielestäni nimimerkki Hukassa sopisi paljon paremmin miehellesi, sillä  hän on oikeasti se, joka on nyt hukassa. Kyllä meille  niin naisille kuin miehillekin , tulee näitä ihastumisia pitkän liiton varrella. Osa johtaa eroon , osa jatkaa vähän kolhiintuneena mutta elämästä taas kerran piirun verran oppineena. 

Olen itse aikoinaan pettänyt ja jättänyt, ja tullut itsekin petetyksi ja jätetyksi. Silloin kun itse ihastuin , aivokemiat meni ikäänkuin sekaisin. Nyt jo 60+++ ja paljon nähneenä ja kokeneena, osaan jo ajatella niin että ei ehkä ihmisten kannattaisi olla niin mustavalkoisia. Jokaisessa liitossa on varmasti jotain hyvää ja jotain huonoa. Jos yhdessä haluaa vanheta, olla lasten tukena ja kalliona, niin ehkä kannattaa miettiä se kuuluisat kaksikin kertaa. Laittaa vaakakuppiin ne hyvät ja huonot asiat liitossa ja sitten ajan kanssa miettiä, kumpaan suuntaan vaaka kallistuu. 

Loppu viimeksi itse kuitenkin voi aina päättää , ainakin meillä täällä pohjoismaissa, minkälaiseen elämään haluaa satsata. Jos kumppani on se energia syöppö vuodesta toiseen eikä ole mitään annettavaa toiselle, niin ehkä se vaaka sitten kippaa sinne minne sen kuuluukin. Mutta harkinta kannattaa aina, ja muistaa että se kuumin huuma menee kaikilla ohi, keskimäärin 2 vuodessa. Siitä on vuosisatojen kokemus.

Toki vaikeat persoonallisuushäiriöt ja väkivaltaisuus ovat aina ne asiat, joita ei pidä sietää. Raja kulkekoon siinä. 

Kiitos kaikille jo tähän asti mukana olleille ja jatkakaamme tätä mielenkiintoista ajatusten vaihtoa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos Hukassa päivityksestäsi. Arvostan Sinua ja järkeviä pohdintojasi. Mielestäni nimimerkki Hukassa sopisi paljon paremmin miehellesi, sillä  hän on oikeasti se, joka on nyt hukassa. Kyllä meille  niin naisille kuin miehillekin , tulee näitä ihastumisia pitkän liiton varrella. Osa johtaa eroon , osa jatkaa vähän kolhiintuneena mutta elämästä taas kerran piirun verran oppineena. 

Olen itse aikoinaan pettänyt ja jättänyt, ja tullut itsekin petetyksi ja jätetyksi. Silloin kun itse ihastuin , aivokemiat meni ikäänkuin sekaisin. Nyt jo 60+++ ja paljon nähneenä ja kokeneena, osaan jo ajatella niin että ei ehkä ihmisten kannattaisi olla niin mustavalkoisia. Jokaisessa liitossa on varmasti jotain hyvää ja jotain huonoa. Jos yhdessä haluaa vanheta, olla lasten tukena ja kalliona, niin ehkä kannattaa miettiä se kuuluisat kaksikin kertaa. Laittaa vaakakuppiin ne hyvät ja huonot asiat liitossa ja sitten ajan kanssa miettiä, kumpaan su

Hyvä pointti, nuorena kaikki on mustavalkoisempaa, iän ja kokemusten myötä oppii suvaitsevuutta. Jos oppii. Kaikkihan me virheitä teemme. Kuka enemmän, kuka vähemmän. Kuka tahallaan, kuka vahingossa. Tunteilleen ei voi mitään...

Paikka, missä me aikoinaan päätimme erota, mutta muutimmekin sen puolen vuoden tuumaustauoksi, jäi vuosikausiksi käymättä. Muistutti ikävästä riidasta. Nyt käymme taas, ensi viikolla mennään. Yhteisiä vuosia on 31, tuumaus aikanaan kannatti.

Mukavaa viikonloppua kaikille

Tuumis

Vierailija kirjoitti:

Minua tällä hetkellä mietityttää eniten lapset tai lähinnä esikoisemme. Hänellä on selkeät esiteinin elkeet ja muutenkin erittäin voimakas luonne. Tuo, miten ap:lla kävi lastensa kanssa on asia, jota en olisi osannut ilman tätä ketjua edes miettiä. Nyt näen kuitenkin hyvinkin todennäköisenä skenaariona sen, että vanhin lapsemme tosiaan eron myötä muuttaisi isänsä kotiin, jossa ei rajoja paljoa aseteta eikä menemisten perään katsota. Juttelin asiasta myös ongelmanuorten parissa työskentelevän ystäväni kanssa, joka piti pelkoani todella aiheellisena ja näki skenaarion jopa melko todennäköisenä, eikä laisinkaan hyvänä asiana.

Hukassa, nyt kysyn suoran kysymyksen, tarkoitukseni ei ole loukata, vaan saada pohtimaan. Yritätkö esikoisen tulevan murrosiän varjolla perustella itsellesi sitä, että jäät liittoon miehesi kanssa, vaikka muuten haluaisitkin erota? On minustakin mahdollista, että murrosikäinen lähtisi mieluusti asumaan sen kanssa, joka ei rajoja aseta, mutta ap:n tapauksessahan on mukana myös ex-miehen harjoittama lasten manipulointi äitiä vastaan. Sitä ei tiedä, miten teillä kävisi. Voi olla, että kohta esikoinen tahtoisi mieluummin asua taas äidin kanssa. 

Minusta on hyvä sanonta se, että vanhempien välinen suhde on lapsen todellinen koti. Jos vanhempien suhde ei ole kunnossa, onko lapsen kotikaan kunnossa vaikka kulissit olisivatkin?

Tähkäpää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hukassa,

Olkoon tämä ketju sinulle esimerkkinä siitä, miten ihminen voi vahvistua niin paljon, että lopulta muuttaa elämänsä parempaan suuntaan. Moni tässä ketjussa kirjoittanut on tehnyt niin.

 

Ero ensimmäisten ja nykyisten kirjoitusten välillä on monen kohdalla valtava.

Ansaitset hyvän elämän ja hyvää kohtelua. Niin kuin me kaikki.

Kuurankukka

 

 

 

Vain idiootti kirjoittaa noin.

Mikäs jeesustelija sinä sitten oot?

Ikää on 120 vuotta ja on munaa kertoa elämän totuudet.

 

Kirjoitatpa rumasti, toivottavasti et oikeassa elämässä ole yhtä epäkohtelias, sääli lähelläsi olevia kohtaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hukassa,

Olkoon tämä ketju sinulle esimerkkinä siitä, miten ihminen voi vahvistua niin paljon, että lopulta muuttaa elämänsä parempaan suuntaan. Moni tässä ketjussa kirjoittanut on tehnyt niin.

 

Ero ensimmäisten ja nykyisten kirjoitusten välillä on monen kohdalla valtava.

Ansaitset hyvän elämän ja hyvää kohtelua. Niin kuin me kaikki.

Kuurankukka

 

 

 

Vain idiootti kirjoittaa noin.

Mikäs jeesustelija sinä sitten oot?

Ikää on 120 vuotta ja on munaa kertoa elämän totuudet.

 

 

Ikäiseksesi (120v) kirjoitat sujuvasti :) hah

Jos ei Hukan esikoinen muuttaisi täysin isänsä luo, niin kyllä sitä isäviikonloppuinakin ehtisi sattua ja tapahtua ja viina virrata.. isähän ei selkeästi ole enää millään muotoa luotettava, joten on aiheellista miettiä voiko hänen vastuulleen luottaa kriittistä elämänvaihetta elävän teinin tunnekuohujensa kanssa. Lapset ja heidän hyvinvointinsa tulee asettaa etusijalle

Onko Hukassa miehellä alkoholiongelmia? Ei ole tullut ilmi mitenkään kirjoituksissa. Miksi nyt siihen viitataan? Vaikka isällä on toinen nainen se ei tarkoita, että olisi alkon kanssa läträäjä. En puolusta isää, mutta asiat asioina. 

"Hän on kehottanut naista panostamaan ja keskittymään toiseen mieheen, josta nainen vaikuttaa olevan kiinnostunut ja kertonut tälle, ettei itse ole eroamassa eikä aio enää perustaa uutta perhettä."

Siis oikeesti, mitä skeidaa. Nää on ihan omituisia kirjoituksia. Toivottavasti kukaan ei tosissaan ota näitä juttuja vertaistukena.  

Vierailija kirjoitti:

"Hän on kehottanut naista panostamaan ja keskittymään toiseen mieheen, josta nainen vaikuttaa olevan kiinnostunut ja kertonut tälle, ettei itse ole eroamassa eikä aio enää perustaa uutta perhettä."

Siis oikeesti, mitä skeidaa. Nää on ihan omituisia kirjoituksia. Toivottavasti kukaan ei tosissaan ota näitä juttuja vertaistukena.  

Minustakin kyllä tuntuisi oudolta kuunnella oman miehen suusta tämäntyyppistä juttua toisesta suhteestaan. Joko on täyttä huttua miehen puolelta tai onko kyseessä joku pariskunnan outo molemminpuolinen riippuvuuskuvio. Yleensähän myös ei kerrota vaimolle mitä kakkossuhteessa tehdään tai puhutaan. 

En tajua sitäkään, ettei muka tuo toinen nainen osaa päästää irti miehestä, jos mies päästelee suustaan tuollaista. Itse ainakin tajuaisin jos oikein kehoitetaan menemään toisen miehen kanssa. Miehen luulisi tuolloin olevan hyvinkin helppo erota tästä naisesta koska on tuonut noin selkeästi oman näkemyksensä, ettei ole väliä mitä toinen nainen tekee. Miksi mieskään silloin enää roikkuu kakkossuhteessa jos tunteet ja halu olla yhdessä ovat tuota luokkaa. Ei tarvita mitään "hallittua irtiottoa" odotella.

Toisaalta, onhan mies myös kehoittanut omaa vaimoaan kokeilemaan toisia miehiä, joten ei suurta väliä silläkään osapuolella näköjään. Jos siis kertomus pitää paikkaansa. 

"Jos siis kertomus pitää paikkaansa."

Tämäpä just...tämäkin siis.

Tulinpa tänne vielä jeesustelemaan, etenkin kun se näyttää jotakuta noin ärsyttävän :D ::D

Hukassa, täällä kirjoittelee kaikenlaista porukkaa ja saat neuvoja laidasta laitaan. Jopa asiatonta tekstiä. Haluaisin kuitenkin vielä sanoa sinulle, että minun mielestäni asioiden suhteellisuudella on rajansa.

Kuulostaa siltä, että miehesi on alistanut sinut kuvioon, joka voi olla hyvin haitallista sinun hyvinvoinnillesi ja jopa mielenterveydellesi.

Sen vuoksi pidän kyseenalaisina kommentteja, joissa yritetään kaunistella tilannetta tai vedotaan siihen, että kaikki tekevät virheitä ja elämä ei ole mustavalkoista.

Se, mitä miehesi tekee, ei ole virhe, vaan tietoista toimintaa, joka on jatkunut jo vuosia. Jolle olet jopa siunauksesi antanut, vaikka et sitä itse halua.

Neuvoisin kuuntelemaan nyt itseäsi ja miettimään millaista elämää haluat pidemmällä tähtäimellä elää ja mikä on oikeasti hyväksi sinulle.

Lapsista sanon vain sen, että kannattaa miettiä myös siltä kannalta, onko nykyinen tilanne hyväksi heille. Lapset vaistoavat kyllä asioita enemmän kuin aikuiset usein uskovatkaan.

Asioiden suhteellisuudella on siis rajansa eikä kaikkea voi eikä kannatakaan painaa villasella tai hyväksyä.

Kuurankukka

Olipa mukava kuulla, että Hukassa on saanut tukevaa maata jalkojensa alle. Sen sijaan miehen penkki vaikuttaa alkaneen huojua puheista päätellen. Valtatasapaino keikkuu.

Itse kun välillä stressin kourissa sinkoilen impulsiivisesti ympäriinsä, arvostan vakaata harkintaa ja eri näkökulmien tarkastelua. Ja vaikka vanhempien suhde kuinka olisi lasten koti, niin on niillä vakailla kasvuolosuhteilla ja perusturvallisuudella myös vankka merkitys erityisesti kehityksen herkkyyskausilla, joista murrosikä on ehkä kaikista alttein pieleenmenemisille. Kun ei se elämä eron hetkellä aina ihan tasaista ole, vaikkei taustalla mitään draamaa olisikaan.

Omat kuviot ovat edelleen vaiheessa ja välillä tuntuu, ettei ihan jaksa. Onneksi on nyt lomaa minullakin, saa edes maata rauhassa naamallaan pl. perunkirjoitusasiat, jotka venähtivät 3 kk:n määräajasta vanhojen kuolinpesien setvimisen takia.

Mieli hakee tasapainoa ja keikkuu äärilaidasta toiseen. Omat menneet virheet näyttäytyvät selkeinä, samoin kuin taipumus toistaa niitä nykyhetkessä. Uudet opit tuntuvat kuitenkin myös purevan, ja edistystä on tapahtunut. Tämä herättää välillä suunnatonta murhetta ja katumusta, kun tajuaa, ettei asioiden olisi tarvinnut mennä näin tähän asti. Ihmissuhteissa on nyt kokonaan uusia sävyjä ja värejä, jotka tuntuvat yhtä aikaa ahdistavilta ja oudoilta, toisaalta taas aivan uudella tavalla turvallisilta ja lämpimiltä. Yritän opetella tulemaan toimeen myös niiden kanssa.

Sen verran kesken kaikki vielä on, etten minäkään tähän väliin halua yksityiskohtiin kommentteja ulkopuolelta - yritän kerrankin keskittyä itseeni ja siihen, mitä minä tunnen ja ajattelen.

Kaiken mustan ja synkän keskellä tulee aina välillä tunne, että myrskyn toisella puolella on jotain  enemmän ja parempaa. Nyt pitää vain keskittyä pysymään pinnalla.

Rauhallista ja lempeää kesää kaikille toivotellen

Liekki

Vierailija kirjoitti:

Kiitos Hukassa päivityksestäsi. Arvostan Sinua ja järkeviä pohdintojasi. Mielestäni nimimerkki Hukassa sopisi paljon paremmin miehellesi, sillä  hän on oikeasti se, joka on nyt hukassa. Kyllä meille  niin naisille kuin miehillekin , tulee näitä ihastumisia pitkän liiton varrella. Osa johtaa eroon , osa jatkaa vähän kolhiintuneena mutta elämästä taas kerran piirun verran oppineena. 

Olen itse aikoinaan pettänyt ja jättänyt, ja tullut itsekin petetyksi ja jätetyksi. Silloin kun itse ihastuin , aivokemiat meni ikäänkuin sekaisin. Nyt jo 60+++ ja paljon nähneenä ja kokeneena, osaan jo ajatella niin että ei ehkä ihmisten kannattaisi olla niin mustavalkoisia. Jokaisessa liitossa on varmasti jotain hyvää ja jotain huonoa. Jos yhdessä haluaa vanheta, olla lasten tukena ja kalliona, niin ehkä kannattaa miettiä se kuuluisat kaksikin kertaa. Laittaa vaakakuppiin ne hyvät ja huonot asiat liitossa ja sitten ajan kanssa miettiä, kumpaan su

Mitä uutta tässä oli?

Kaikki tietää. Halutaan vain ne kaksi vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Heippa. Enpä muista mitä olen tänne viimeksi päivittänyt, mutta tällä hetkellä oloni on melko vakaa ja hyvä. Kesäloma on tehnyt minulle hyvää ja olen todella ollut sen tarpeessa. Olen itkuni asian suhteen itkenyt ainakin tältä erää ja suhtaudun asiaan melko tyynesti enkä jaksa miettiä sitä liikoja. Mies on edelleen tekemisissä tämän naisen kanssa, mutta yrittää kai saada sitä jotenkin hallitusti loppumaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Hän on usein todella ahdistuneen oloinen, mutta itsepä hän on soppansa keittänyt. Taisi keveäksi tarkoitetusta kaverisuhteesta muodostua jotain aivan muuta.

 

Olen miettinyt eroa paljon ja jutellut asiasta hänen kanssaan sekä ehdottanut, että laittaisimme erohakemuksen ensimmäisen vaiheen vireille. Hän toivoo, etten vielä luovuttaisi, vaan antaisin kesän ja syksyn aikaa ja haluaisi saada suhteemme takaisin raiteilleen. Hän sanoo osaavansa katsoa myös kauemmas ja pitää suhdettamme niin vahv

 

Kiitos tilannepäivityksestä, Hukassa.

Hyvä, jos oma olosi on nyt rauhallisempi ja seesteisempi. Mies on ilmeisesti edelleen puun ja kuoren välissä eikä osaa päättää ja tehdä selvää ratkaisua. Vähän kuin alkoholisti selittäisi, että lopettelen tässä pikkuhiljaa tämän juomisen, vierottaudun vähitellen, päivä kerrallaan. Kuulostaa vahvasti itsensä huijaamiselta. Mies yrittää viivyttää ja saada lisäaikaa. Se, että hän "uskoo suhteenne olevan niin vahva, että se kestää tämänkin" tarkoittanee käytännössä sitä, että mies uskoo edelleen sinun kiltteyteesi ja mukautuvaisuuteesi ja siihen, ettet henno ottaa ratkaisua omiin käsiisi. Hän siis luottaa sinun (aiempaan) heikkouteesi. Toivottavasti hän on väärässä.

Eron ensimmäisen vaiheenhan voi laittaa vireille heti. Sitten puolen vuoden kuluttua on mahdollista hakea lopullista eroa heti jos niin haluaa, tai sitten pohdiskella vielä se seuraavakin 6 kk. Yhteensä siis 6-12 kk hyvää aikaa harkita. Jos sen aikana kumpikaan ei hae lopullista eroa, hakemus raukeaa. En näe mitään järkevää syytä, miksi tuota joka tapauksessa pitkää prosessia pitäisi viivyttää alkamaan vasta syksyllä. Miksei kannattaisi jättää ensimmäisen vaiheen hakemusta sisään heti? Sen voit hyvin tehdä yksinkin. Eihän siinä mitään häviä.

Ymmärrän, että sinua askarruttaa lasten kohtalo eron jälkeen. Teidän on sovittava miehen kanssa siitä, että säännöt ovat selvät ja puhallatte yhteen hiileen lasten kasvatuksessa myös rajojen ja vapauksien suhteen riippumatta siitä, kummassa kodissa he kulloinkin aikaansa viettävät.

Toivotan sinulle voimia, onnea ja rauhallista mieltä tilanteesi uudelleen järjestelyssä. Kyllä se hyvin menee.

Hukassa kertoi keskustelleensa erosta miehensä kanssa. Mies pyysi jälleen kerran jatkoaikaa ja uskoo, että liitto on niin vahvalla pohjalla, että tästäkin selvitään ja saadaan raiteilleen jne...

Yleensähän on niin, että kun toinen tai jompikumpi puhuu erosta se on selvä merkki merkki herätykseen. Tarttis tehrä jottain tai ei hyvä heilu. Sen pitäisi kyllä siis pistää miettimään haluanko tätä nykyistä perhettä tosiaan ja miten tosissani. Ristiriitaista puhua, että liitto on vakaalla pohjalla ja sitten kaiken aikaa heilutetaan paattia uskoen toisen pitkään kärsivällisyyteen ja ymmärtämiseen ja mihin lieneekään. Miten liitto on vakaa tuossa kuviossa, en oikein tajua logiikkaa. 

Vai tarkoittaako se, että tässä "vakaassa liitossa" toinen voi toimia miten itse haluaa ja toinen odottaa muuttuuko mikään vai ei. Entäs jos mies luopuu toisesta suhteesta ja palaa ruotuun. Kuinka kauan hän jaksaa kotielämää kun on noin kauan tottunut ulkoisiin piristysimpulsseihin? En halua olla pessimisti, mutta tuontyyppiset miehet eivät yleensä jaksa kuin jonkun hetken. Vielä kurjempaa on, että usein saavat oman kumppanin rauhoittumaan ja luottamaan ainakin joiltain osin. Ja sitten keksivät itselleen (ja jopa kertovat kumppanilleen) syyn miksi nyt taas ovat löytäneet uuden mielenkiintoisen ihmisen josta eivät halua luopua. Tai palaavat entiseen kakkossuhteeseensa. Sekin joskus on mahdollista. Kun on ollut taukoa sekin taas tuntuu piristävältä ja kuin uudelta.

Olen monesti miettinyt naisena miten tuonkaltaisen ja vastaavien kokemusten jälkeen pystyy luottamaan, käydäänkö koskaan asioita läpi vai annetaanko vain olla ja liittoa jatketaan niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

En itsekään anna suurta painoarvoa hänen jutuilleen. Etenkään tuollaisiin aikamääreisiin en luota tippaakaan. Hän on kehottanut naista panostamaan ja keskittymään toiseen mieheen, josta nainen vaikuttaa olevan kiinnostunut ja kertonut tälle, ettei itse ole eroamassa eikä aio enää perustaa uutta perhettä. Naisella ilmeisesti tällainen on haaveissa. Mies varmasti toivoisi asian menevän niin ja kaiken palautuvan normaaliksi, mutta käytännössä ei olekaan niin helppoa jättää toista pois elämästään. Selkeästi nainen on muodostunut hänelle hyvin tärkeäksi ja hän tahtoisi pitää tämän elämässään edes ystävänä. Kuitenkaan potentiaalia varsinaiseen parisuhteeseen ei ole, vaan yhteys on pinnallisempi. Veikkaan heidän välillään olevan vahvaa ihastusta, jota he eivät saa käskyttämällä sammumaan.

 

Itse en aio puuttua tilanteeseen millään lailla, enkä vaatia häntä lopettamaan yhteydenpitoa. Jos hän on mennäkseen, niin menkööt. Uskon, että vielä sekin päivä koittaa kun olen itse valmis tästä lähtemään, mutta vielä se ei ole. En tiedä olisiko ollut helpompaa vain repäistä itseni kerralla irti jo kauan sitten, mutta koen olevani tällä hetkellä henkisesti paljon valmiimpi ja vahvempi kuin esimerkiksi puoli vuotta sitten, jolloin olin aikamoinen ihmisraunio.

Vähän niin kuin laastarin irti repimistä. Vähän kerrassaan, hiljalleen hivuttaen ja pitkään kipuillen, tai sitten kerralla reipas riuhtaisu, jonka jälkeen on todella huojentunut olo.

Pääasia, että olet itse valmis, kun sen aika on.