Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12663)
Hukassa, en ole tänne ennen kirjoittanut ja lukenut harvakseltaan mutta tarinasi on pääpuolin tuttu. Nyt säikähdin todenteolla kun kirjoitit että miehellä on vastuu laskuista ja sinä kannat palkkasi ruokakauppaan.
Voi kunpa et olisi mennyt samaan miesten yleiseen ansaan, johon itse astuin aikoinaan. Siinä minä maksoin pienemmällä palkallani koko perheen juoksevat kulut ja mies eli minun rahoillani samalla kerryttäen omaisuutta itselleen. Hän maksoi asuntoa ja kiinteää omaisuutta jotka jäivätkin sitten hänelle eron jälkeen. Oletko ehtinyt miettiä, jääkö sinulle erossa käteen mitään vai oletko vain ruokkinut miestä ja mahdollistanut miehelle omaisuuden keräämisen myös sillä summalla joka hänellä muuten olisi mennyt ruokaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hukassa, en ole tänne ennen kirjoittanut ja lukenut harvakseltaan mutta tarinasi on pääpuolin tuttu. Nyt säikähdin todenteolla kun kirjoitit että miehellä on vastuu laskuista ja sinä kannat palkkasi ruokakauppaan.
Voi kunpa et olisi mennyt samaan miesten yleiseen ansaan, johon itse astuin aikoinaan. Siinä minä maksoin pienemmällä palkallani koko perheen juoksevat kulut ja mies eli minun rahoillani samalla kerryttäen omaisuutta itselleen. Hän maksoi asuntoa ja kiinteää omaisuutta jotka jäivätkin sitten hänelle eron jälkeen. Oletko ehtinyt miettiä, jääkö sinulle erossa käteen mitään vai oletko vain ruokkinut miestä ja mahdollistanut miehelle omaisuuden keräämisen myös sillä summalla joka hänellä muuten olisi mennyt ruokaan?
Tämä on varteenotettava pointti Hukassalle ja muillekin. Itsekin aikoinaan pyöritin arkea ja uusioperhettä ja koko palkkani kului tähän. Silloinen mies, jonka palkka oli 3 - 4 x minun palkkani vaati, että pakolliset kulut jaetaan tarkasti puoliksi. Hän sijoitti ja piilotti kaikki yli jäävät tulonsa minun tietämättäni erilaisiin rahastoihin, joita hän ei eron koittaessa tunnustanut olevan olemassakaan, joten eron koittaessa tilit menivät paperilla suurin pirtein tasan, vaikka tilanne oli todellisuudessa jotain ihan muuta. Omaa liiallista kiltteyttäni, hölmöyttäni ja sinisilmäisyyttänihän tuo oli, enkä enää tietenkään suostuisi tuollaiseen. Elämän kova koulu teki tehtävänsä. Toivottavasti te muut osaatte jo nyt pitää paremmin puolenne, myös raha-asioissa. Älkää olko liian sinisilmäisiä. Tsemppiä Hukassalle ja kaikille muillekin.
"Mikä yksi puhuja? Itse osaan erottaa täällä monia ääniä ja esim. marotonparkujan olen mielestäni bongannut joskus muissakin ketjuissa. Mutta myönnän, että voin olla väärässäkin ja vain haluaisin hänet tunnistaa."
Minä olen bongannut 28:n ja ap:n. Eniten ap:n.
Jännä tuo, että osa kuvittelee täällä yhden ihmisen yksinään kirjoittelevan. Joku taas epäilee tekoälyä. Ja jotkut tunnistavat kirjoittajia tyylistä muissakin ketjuissa. Joskus on niin samankaltaista kirjoittamista että ihan kuin olisi itse sen kirjoittanut, muttei kuitenkaan ole. Kukaanhan ei voi varmaski tietää mitä tällä anonyymilla palstalla tapahtuu.
Hukassa. Hoida raha asiat kuntoon. Säästä sukanvarteen kaikki minkä voit. Niin ettet joudu niitä jakamaan avioerossa. Nosta vaikka käteiseksi. Tulet tarvitsemaan omaa rahaa kun ero tulee. Ja erohan tuossa ennemmin tai myöhemmin on tulossa.
Mies on perheessä vapaamatkustaja ja tulee aina tekemään just mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päästä irti päästäinen, muuten on pääsi kohta täinen !
Tämä ketju on hiljentynyt. Ilmeisesti ap:lla ja 28:lla kaikki nyt paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi koska tämä on ollut hyvä ketju ja varmaan tänäänkin moni on samassa tilanteessa kuin vaikka Hukassa. Jolla varsinkin toivon että asiat ovat oikeastikin järjestymässä. Alkuperäiset kirjoittajat ovat ymmärtääkseni päässeet muutenkin hyvinkin eteenpäin vrt yli 2v sitten alkaneeseen ketjuun, jos vain olette viitsineet lukea.
Itselläni takana niin raskaita eroja kuin kuolemankin kautta menetystä, mutta kaikille muillekin lukijoille, sukupuolesta huolimatta, haluan toivottaa hyvää kevättä ja sitä että asioilla on tapana järjestyä. Toki omakin aktiivisuus edesauttaa ja sen miettiminen miten oikeasti haluaa elää elämäänsä, mutta muistakaa kaikki että emme elä tätä elämäämme yksin ja koetetaan olla hyviä ihmisiä myös toisillemme.
Juhannuksen tienoossa tulee 3vuotta ketjun aloituksesta. Alkuperäiset Ap ja 28 ovat todellakin päässeet pitkälle, terkut heille.
Aihe ei kuitenkaan ole 'kuollut', matkan varrella on kyytiin tullut monta, keillä reissu vielä (pahasti) kesken, heille tsemppiä lähetän.
Mukavaa loppukevättä, kiirenkorvat jo vihertää...
Tuumis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toden totta 28.6.2022 tulee 3 vuotta siitä kun Ap ketjun aloitti. Huh, kun aika on mennyt nopeasti.
Kuukausi mennyt siitäkin kun tänne viimeksi olen mitään kirjoitellut.
Kiirettä on pitänyt, pari viikkoa sitten poika todellakin muutti omaan kotiin. Tekemistä on riittänyt ja kaikki sitten tapahtui todella nopeasti. Kävivät katsomassa asuntoa ja viiden päivän päästä alkoi vuokrasopimus. Olen niin iloinen, että kelpuuttivat niin paljon tavaroita mukaan = astioita noin 3 pahvilaatikollista, pyyhkeitä, torkkupeittoja jne. Nyt olen keskellä ikkunaremonttia. Olen iloinen poikani puolesta, mutta kylläpä kirpaisi hetkellisesti. Oli kyllä kyynelien pidättelyä hetkellisesti kun ovi kävi. Nyt oli aika päästää irti lapsesta ja olen kyllä ylpeä siitä miten hienosti on hoidellut asioita joka suuntaan.
Elän kyllä ihanaa aikaa tällä hetkellä, suhteemme mökkimiehen kanssa voi todellakin hyvin. Olemme ihan höpsöinä toisiimme. Kävimme 2 vuotispäiväämme juhlistamassa ulkomailla. Nyt olimme mökillä pidennetyn viikonlopun puuhommissa. Ja tavallista arkea mahtuu joukkoon myös, paljon vietämme aikaa toistemme luona. Olen onnekas, että saan näitä tunteita kokea, en pidä mitään itsestäänselvänä. Meillä on vaan kovin helppoa olla yhdessä.
Kaikkea hyvää kaikille.
28 v yhdessä
Täytyy todeta, että tämän ketjun luettuani, on usko miehiin romuttunut totaalisesti. Miten yleistä tuollainen kaksoiselämä voikaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksoiselämä on yleistä. Se miten törkeästi asioista voidaankaan valehdella.
Aina kannattaa huolehtia omasta itsestä, siitä, että pärjää vaikka mitä tapahtuisi.
Se, kummat pettää enemmän, siihen en ota kantaa. Tässä ketjussa nyt on naisia jotka ovat tulleet petetyiksi.
Täällä elämä rullaa. Tilanne on paljon parempi ja lohdullisempi kuin vuosi sitten.
Koskaan ei voi tietää mitä elämässä tulee eteen. On valtavan paljon asioita joihin ei voi itse vaikuttaa mitenkään. Tapahtuu asioita joita ei koskaan olisi itselle uskonut tapahtuvan. Pahoja asioita. On ihmisiä jotka toimivat tavoilla joita ei voi ymmärtää, ei millään. Eikä niille asioille voi mitään.
Itsensä voi pelastaa, ikävien, satuttavien, surullisten asioiden keskellä voi pitää huolen itsestä. Rakentaa itsensä uudelleen. Kasasta paloista entistä ehommaksi. Antaa liimasaumojen näkyä, koska ne on kasvattaneet sinusta sinun. Vanha totuus että kärsimys jalostaa, tai miten se menikään, pitää paikkansa. Kun vihasta ja katkeruudesta pääsee yli, antaa elämän suurimmat vastoinkäymiset eniten oppia. Syvyyttä, ymmärrystä ja empatiaa muita kohtaan. Koskaan et voi tietää mitä toinen ihminen käy läpi. Ketä tahansa voi kohdata vaikka minkälainen koettelemus.
Meidän yhteiskunnassa on joillain asioilla vielä vahva leima. Ajatellaan että siinä pitää itsessä olla jotain vikaa. Jne. Ei se niin ole, toki joskus on, muttei aina.
Ollaan toisille ihmisiä. Inhimillisiä. Jos ei ymmärretä, ei ainakaan teilata. Koitetaan edes kuunnella. Koitetaan olla tuomitsematta.
On asioita jotka on todella väärin. On asioita missä sinua ei ymmärretä vaikka kuinka puhuisit. On asioita joissa sinuun lyödään leima mitä et ole ansainnut. Ja ainoa asia mitä voit tehdä on luottaa itseesi, elää omaa elämääsi. Pitää kiinni omista rajoistasi, oli ne juuri sinun rajat sitten minkälaiset hyvänsä. On paljon asioita joille ei vaan voi mitään. Sen asian kanssa eläminen ei ole helppoa. Mutta sen asian hyväksyminen auttaa eteenpäin.
Voimia jokaiselle löytää ne omat rajansa, oma hyvä olonsa, vaati se sitten mitä vaati. Kaikilla meillä se on eri. Yksi saa onnen jostain, toinen toisaalta.
Luovuttaa ei saa, paitsi välillä vähäksi aikaa, että sitten taas jaksaa jatkaa eteenpäin.
Hengittäminen auttaa suuressa hädässä ihan oikeasti. Se rauhoittaa hermostosi. Elämässä on päiviä, aikoja, kausia, että on keskityttävä vaan hengittämään. Muuhun ei pysty. Mutta elämä kantaa ja se typerä klisee, aika auttaa. Töitä on tehtävä selviämisen eteen. Kunkin sen verran kun se vaatii.
Reilua elämä ei ole. Mutta aivan hyvää kuitenkin. Ikävien asioiden keskellä oppii parhaimmillaan huomaamaan pienen pienet ilon murusetkin.
Sinä selviät kyllä! Oli tilanteesi nyt mikä tahansa.
Ap
Oikein hyvää, rentoa ja levollista Äitienpäivää kaikille, etenkin Ap:lle! <3 <3 <3
Huimaa nähdä täältä sivusta, miten valtavan paljon käymäsi vaikeudet ovat kasvattaneet ja jalostaneet sinua. Tsemppiä myös tästä eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos Ap, että kirjoitit ja tekstisi kyllä oli täyttä asiaa. Ihana kuulla, että siellä elämä rullaa ja että tilanne on paljon parempi ja lohdullisempi kuin vuosi sitten.
Oman eron jälkeen suurin oppi itselleni oli rakentaa oma elämä sellaiseksi, että pärjään niin taloudellisesti kuin henkisestikin yksin. Olen oppinut nauttimaan yksinolostakin valtavasti, tämä korostuu nyt entisestään kun poikani muutti omaan kotiin. Mökkimies tuo elämääni paljon lämpöä ja iloa, mutta minulle sopii elämä hyvin näin, ts. omat kodit, mutta vietetään tosi paljon aikaa yhdessä. Elämässä voi tapahtua mitä vaan, kyllä sitä on tajunnut myös että pitää elää juuri sitä hetkeä/päivää ja löytää siitä ne ilot/onnen hetket.
Ensimmäinen äitienpäivä kun heräsin ilman kotona asuvaa lasta. Outoa.
Onneksi poika tulee kahvittelemaan.
Ja hyvää äitienpäivää kaikille, erityisesti Ap:lle iso halaus.
28v yhdessä
Kun lapsi jää asumaan kotiin niin ei ole yksin eikä tiedä miltä todellinen yksinolo tuntuu. Samoin jos löytää uuden nopeasti, niin jää väliin se todellinen yksinolon kokeminen. Vaikka ei asuta samassa taloudessa tai vai tapaillaan niin kuitenkin on olemassa joku. Totaalinen yksinjääminen on ihan erilainen kokemus kuitekin. Silloin on pakko tottua, että kotonaan asuu yksin eikä ole minkäänlaista suhdetta, mistä saa välillä läheisyyttä ja ehkä seksiseuraa.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi jää asumaan kotiin niin ei ole yksin eikä tiedä miltä todellinen yksinolo tuntuu. Samoin jos löytää uuden nopeasti, niin jää väliin se todellinen yksinolon kokeminen. Vaikka ei asuta samassa taloudessa tai vai tapaillaan niin kuitenkin on olemassa joku. Totaalinen yksinjääminen on ihan erilainen kokemus kuitekin. Silloin on pakko tottua, että kotonaan asuu yksin eikä ole minkäänlaista suhdetta, mistä saa välillä läheisyyttä ja ehkä seksiseuraa.
Kirjoittamasi on totta. Asuin toki poikani kanssa, mutta exän muuttaessa pois, poikani oli jo aika itsenäinen ja eli hyvin vahvasti omaa elämää tyttöystävän kanssa ja välillä montakin yötä poissa. Alussa se koti, josta toinen aikuinen lähti tuntui kovin tyhjältä. Olimme pariskunta, jotka teimme paljon asioita yhdessä ja vietimme aikaa nimenomaan yhdessä. Moni tuntemani eronnut pariskunta ei enää viimeisinä vuosinaan viettäneet aikaa yhdessä, pahimmillaan eivät pystyneet olemaan "rennosti" yhdessä samassa huoneessa. Ero siis yhteisen 28 vuoden jälkeen oli valtava. Onneksi kuitenkin ehdin ensin olemaan "yksin" ja opin siitä nauttimaan. Ja nimenomaan arvostan sitä, että mökkimiehen tultua elämääni en koe olevani yksinäinen vaikka olen fyysisesti yksin. Ymmärrän, että siinä ero.
Yksinäisyyden tunne on "outo" juttu, sillä usein törmää keskusteluihin siitä kuinka yksinäisyys satuttaa. Samaan keskusteluun kirjoittaa ihmisiä, jotka kokevat yksinäisyyttä ja mainitsevat, että Heillä ei ole kuin mies ja lapset. Aina joku älähtää siihen, "että" kehtaatkin kirjoittaa yksinäisyydestä kun Sinulla on se perhe. Ihminen voi kokea yksinäisyyttä monella tapaa.
Yksinäisyyden tunne on raastavaa, tahtomattaan ainainen yksin olo on raastavaa.
28 v yhdessä
On tärkeää huomata, että lapsi ei voi koskaan korvata kumppania. Surullista nähdä tapauksia, joissa vanhempi takertuu eron jälkeen lapseen. Lapsen harteille ei pitäisi sälyttää koskaan aikuisten taakkoja. Tämä ei ole kommentti kenellekään ketjussa kirjoittavalle, vaan yleinen toteamus.
Kuurankukka
Joko 28 vuotta yhdessä on asunto myynnissä tai olet ostanut sen itsellesi kokonaan entiseltä mieheltäsi?
Vierailija kirjoitti:
Joko 28 vuotta yhdessä on asunto myynnissä tai olet ostanut sen itsellesi kokonaan entiseltä mieheltäsi?
Onko ollut asiasta puhetta kun poikakin on muuttanut omilleen. Vai onko jo hoidettu. Sekin on eräänlaista irtipäästämistä.
Mikä yksi puhuja? Itse osaan erottaa täällä monia ääniä ja esim. marotonparkujan olen mielestäni bongannut joskus muissakin ketjuissa. Mutta myönnän, että voin olla väärässäkin ja vain haluaisin hänet tunnistaa.