Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Toivotan kaikille hyvää ystävänpäivää ja hyvää viikonloppua.

Minä kanssa lähden nyt pienelle matkalle ja elämään sitä oikeata elämää.

Minä en kadu tänne kirjoittamia asioita, minulla on ollut täysi oikeus purkaa tuskaani ja elämääni tänne. En ole paljastanut tänne henkilöiden henkilötietoja. Jos joku oikeasti on yhdistänyt kirjoitukseni oikeaan minuun niin henkilö on selkeästi läheinen exän kanssa. Joku jolle ottaa koville tämä asuntokuvio ja ei niitä vaihtoehtoja kovin montaa ole. En aio asialla päätäni vaivata. Hieman selvityksessä muutama asia itselläni on, mutta vain mielenkiinnon takia.

Varmasti on aika tavata myös exä ja keskustella hieman vakavammin. Ongelma on se, että on vaikea keskustella yksin puhehousujen puutteen takia.

Toivon, että "huutelijoita" on enempi kuin yksi, sillä olisi aika ahdistava ajatus että tämä "mökkihullu ja 28 vuotta sikana" kirjoittaja kuuluisi eksän lähipiiri

On varmasti enemmän. Itse en huudellut asiattomuuksia, mutta vahingossa näin toisella alustalla kirjoituksiasi, joissa oli taikasanat 28 v, kusipääex & 5 lapsen äiti, poika ja mökkimies. Alustalta paljastui henkilöllisyys ja kuvia. Mutta mä en tee tällä tiedolla mitään - ihan sama oletko Sirkku vai Mirkku - mutta halusin vaan kertoa että ihan random palstalainen voi randomisti paljastua. Ja musta sä olet symppis.

Maratonparkuja kirjoitti, että Lisäksi tämä osoittaa, että olet liukumassa hänen suuntaansa, hänen sääntöihinsä: olet sinäkin sitten toisen kanssa, mikä tarkoittaa, että lähdössä et kuitenkaan ole. Tasaat vain tilejä, jotta voitte jatkaa.

Olen usein samaa mieltä MP:n kanssa, mutta nyt ajattelen, että yö toisen miehen kanssa ei ollut välttämättä liukumista oman miehen tahdon suuntaan ja tilien tasaamista. Tietysti jos Hukassa on tehnyt sen vaan näyttääkseen miehelle, mutta minusta vaikuttaa että asiassa saattaa olla aineksia myös itsensä etsimiseen. Eikö olekin mahtavaa, että Hukassa on lähtenyt viettämään iltaa ystävänsä kanssa ja laittanut oman ajan tärkeysjärjestyksessä ykköseksi! Voi olla ettei tapahtunut ollut suunniteltu ja toivottu juttu, mutta onko sillä väliä. Hukassa ei olisi omien sanojensa tehnyt näin edes sinkkuaikoina, mutta silloinhan hän on ollut vielä nuori naisen alku ja nyt aikuinen nainen. Tämä aikuinen nainen on laittanut aina muut itsensä edelle ja voisin kuvitella, että nyt on aika jolloin on hukassa itseltäänkin. Saattaa käydä mielessä, kuka ja minkälainen minä olen ja toisaalta minkälainen haluaisin olla. Ja varsinkin kun mieskään ei selkeästi ole se sama tyyppi, jonka kanssa seurustelu on aikoinaan alkanut. Me ihmiset kasvamme ja muutumme koko ajan. Silloin kun laittaa koko ajan muun itsensä edelle (perhe, työ), niin helposti ei enää tiedäkään kuka itse on ja mitä haluaa. Tässä kirjoituksessa ei ehkä ole nyt mitään punaista lankaa, ehkä haluan vaan Hukassa olevalle sanoa, ettei se mitä olet ollut ennen, ei välttämättä tarkoita, että sitä olet nyt ja aina. En tarkoita että yhden yön juttuja tulisi haluta, mutta jos tapahtunut ei tuonut iloa, niin sekin on arvokas kokemus ja auttaa jatkossa tekemään parempia päätöksiä ja toi oppia sinusta itsestäsi. 

Sopivasti tuli kuvioihin Hukassa-nimimerkin irtiotto. Kuulostaa tekaistulta.

Kuurankukka kirjoitti viitaten ilmeisesti omaan kommentiini: "Viittsus psykopaattiin on niin ala-arvoinen, että jätän kommentoimatta. Luotan myös siihen, että jokainen jolla on järkeä päässä, ymmärtää, että kyseinen kommentti kertoo eniten kommentoijasta itsestään."

Taisit nyt ymmärtää jotakin perustavanlaatuisesti psykopatiavertauksessani väärin, sillä en näe, miten olisi ala-arvoista ja loukkavaa kirjoittaa siitä, että on hyvin inhimillistä, että tärkeillä menneillä pitäaikaisilla asioilla on omat vaikutuksensa ja jälkensä, vaikka pystyisikin hienostikin jatkamaan elämäänsä. Mahdollisesti tulkitsit virheellisesti, että sinuun olisi viitattu tuolla psykopaatilla, ei tietenkään viitattu. Muutoin en ymmärrä tuohtumustasi edelleenkin mielestäni ihan validiin vertaukseen ihmisten tärkeiden isojen asioiden, elämänvaiheiden ja koettujen isojen tunteiden jälkien jättämisestä ja vaikutuksesta elämään, ja tämän asian inhimillisyydestä.

Tuostahan siinä ylitsepääsemisen vaikeudessakin on suureksi osaksi kyse; inhimillisyydestä, empatiasta, erilaisten tunteiden ja tärkeiden asioiden vaikutuksesta, ja niiden käsittelystä. Psykopaatilta puuttuu monia näitä inhimillisyyteen liitettyjä piirteitä, kuten vaikkapa ehkä tärkeimpänä se empatiakyky. He ajattelevat usein hyvin loogisesti ja pystyvät ajamaan rationaalisin perustein vain kylmästi omaa etuaan, ja esim. myös tunteiden normaali käsittely ja niiden vaikutus puuttuu, joten esim. pitkän parisuhteen jättäminen taakse voikin olla psykopaatille hyvin kylmä toimitus.

Siksi mielestäni ääripään vertauskohta kontrastiksi ihmisten normaaliin tunteiden ja isojen asioiden käsittelyyn ja sen vaikutuksiin on mielestäni ihan toimiva, ja nostaa asian ytimen esiin. Sen inhimillisyyden, ja sen, että eletyn elämän isot asiat jättävät vääjäämättä myös jälkiään, ja siihen olisi mielestäni hyvä suhtautua armollisestikin niin itseään kuin muitakin kohtaan. 

Olen huomannut, että aika usein ihmiset saattavat odottaa, että jonkun pitäisi pystyä nopeammin tai paremmin vaikkapa päästämään irti tai pääsemään yli vaikeistakin asioista. He saattavat tuskastua, jos toisella kestääkin asioiden käsittelyssä, tai on syntynyt vaikka traumoja, jotka vaikeuttavat tilanteessa ja voivat vaikuttaa pitkäänkin, joskus jopa vaikka koko loppuiän (esim ptsd). Kuten totesin, ihmiset eivät yleensä kuitenkaan ole niitä koneita tai psykopatteja, joten odotukset tällaiseen menneen nopeaan karistamiseen ovat toisinaan liian korkealla, joskus ihan niillä hyvää haluavilla rakastavilla ja tukevilla läheisilläkin, tai joillain vieraammilla ihmisillä. Joskus myös omat odotukset ja vaatimukset itselle omasta asioiden ylipääsemisestä saattavat olla epärealistisia, mikä sitten itse asiassa voi vain haitata sitä prosessia, joka tarvii käydä läpi, ja voi aiheuttaa myös itseään kohtaan riittämättömyyden ja huonouden tunteita, mikä ei varsinaisesti edistä asiaa.

Ihmiset kuitenkin usein yrittävät parhaansa selvitäkseen ja päästäkseen eteenpäin omien voimavarojensa ja kykyjensä mukaan. Jos vaikka voimavarat ovat ihan lopussa ja ihminen on ehtinyt mennä kovin rikki, niin aikaa voi kulua ja jälkiä ja isompiakin vaikutuksia voi jäädä pidemmäksikin aikaa. On mielestäni tärkeää hyväksyä sekin, että asiat ottavat aikansa, toisilla enemmän kuin toisilla.

Kirjoitukseni olivat tällaisia näkökulmia asiaan, voi olla samaa tai eri mieltä. Mitään ala-arvoista en nyt psykopaattivertauksessani kuitenkaan näe, joten oletan, että kyse taisi siinä kohtaa olla väärikäsityksestä. Mielestäni minulla on "järkeä päässä" ja näillä näkökulmillani on paikkansa ihan siinä missä muidenkin näkökulmilla ja pohdinnoilla.

"Kirjoitukseni olivat tällaisia näkökulmia asiaan, voi olla samaa tai eri mieltä. Mitään ala-arvoista en nyt psykopaattivertauksessani kuitenkaan näe, joten oletan, että kyse taisi siinä kohtaa olla väärikäsityksestä. Mielestäni minulla on "järkeä päässä" ja näillä näkökulmillani on paikkansa ihan siinä missä muidenkin näkökulmilla ja pohdinnoilla."

Sun kirjoitus oli aivan asiaa. Nää on ihan sekaisin täällä kirjoittelevat. Liekö ollut aamu- ja iltalääkkeetkin otettuna. Muutenkin se kirjoitus ei ollut lainkaan samaa kuin hänen aikaisemmat. Näillä on pakka sekaisin.

Tässä ovat yhdessä aivan ääritapaukset, jos Hukassa olevan irtiottoseikkailu oli totta. Mies on huiteillut avoimesti jo viisi vuotta, ei aikomustakaan muuttua. Hukassa potee moraalista krapulaa ainoasta yhdenyön seikkailustaan. Kun ei ole kuulemma nuoruudessakaan tällaiseen sortunut niin kuinka sitten nyt. Mitä minä nyt oikein luinkaan? 

Tilanteen huomioonottaen ei kannata ottaa miehensä rutinoita, että en tästä nyt tykkää, mutta estääkään en voi edes kuuluviin korviinsakaan. Ristiriitaista: mies on kuulemma oikein suositellut Hukassa olevalle, että hän kokeilisi muitakin miehiä. Mutta nyt mies ei sitten tykkääkään ja antaa jopa lausuntoja, että olisi hänelle kivempaa, ettei Hukassa jatkossa tapaisi tätä seikkailumiestä eikä oikein muitakaan. Olisin tuossa nauranut todella makeasti ja sanonut miehelle, että kyllä, aion kenties tavata tai ainakin alan käydä useimmin viihteellä ihan omaksi ilokseni. Ja meinaan sopivassa tilanteessa kokeilla muitakin. Ja siihen sinulla ei pitäisi olla mitään nokankoputtamista. Ei ainakaan siihen saakka kun itse jatkat omia irtiottojasi. 

Tuo on ihan manipuloinnin ja syyllistämisen kukkanen: ei toimintasi mukavalta tunnu, mutta kieltääkään en oikein voi. Hukassa on sanonut saman miehelle, mutta mies viisveisaa. Mies on sanonut saman Hukassa olevalle, mutta hän vetää kiltin tytön rooliaan edelleen. Tietysti sen sanoi miehelleenkin: no en tietenkään, pois se minusta. Mitä oikein minusta kuvittelet. Olen kunnollinen ihminen. 

Onko nyt jotenkin, että Hukassa saa kuitenkin jotain tästä vinoutuneesta suhteestaan miehen kanssa. Joku lapsuudessa opittu malli, että hän ainakin toimii oikein, tekee muut mitä tahansa. Tunteeko hän jotenkin kuitenkin olevansa niskan päällä tai parempi ja mies heikompi joka sitten heikkoudesta muihin naisiin puhuu kotona kivoja asioita ja on kaikin tavoin mukava palkinnoksi Hukassa olevalle. 

Vierailija kirjoitti:

Iltaa kaikille. Kyllä täällä olen toisinaan käynyt lukemassa hyviä keskustelujanne. Vaikea tällä hetkellä saada kiinni omista ajatuksista, enkä sen myötä ole saanut kirjoitettua itse mitään. Tässä edelleen ollaan samassa jamassa. Mies on nyt yrittänyt olla avoimempi ja kertonut asioista laajemmin, mutta huomaan, että hän väsyy minun loputtomiin analysointeihin ja kysymyksiini. Ne toki väsyttävät itseänikin, enkä toisinaan jaksa asioita edes ajatella. Sitten taas tulee päiviä, kun yliajattelen kaikkea. 

Itselläni kävi myös aikamoinen ylilyönti, kun lähdin juhlimaan myös kovin kuormittuneen ystäväni kanssa. Kaksi uupunutta naista ja alkoholi johtivat erittäin hulvattomaan iltaan, josta ei oikeastaan puutu muuta kuin tarkat muistikuvat. Heräsin vieraan miehen luota ja koska olemme olleet teineistä saakka yhdessä, ei sellaista tähänastisen elämäni aikana ole tapahtunut koskaan. Eikä sellainen minua varten olisi edes sinkkuna. No

Nyt olet oikealla linjalla! Näytät sille miehelle mistä kana pissii! Täytyy sanoa, että tämä on pitkästä aikaa parhain uutinen tällä palstalla. Nyt voisit vielä vihjailla että olet joka päivä tekemisissä tämän yhden yön penan kanssa niin miehelleä saattaisi tulla jotain ymmärrystä siitä, mitä on laittanut sinut käymään läviste! Toivottavasti kärsii helvetin tuskia kun miettii miten paljon on sinua satuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Toivotan kaikille hyvää ystävänpäivää ja hyvää viikonloppua.

Minä kanssa lähden nyt pienelle matkalle ja elämään sitä oikeata elämää.

Minä en kadu tänne kirjoittamia asioita, minulla on ollut täysi oikeus purkaa tuskaani ja elämääni tänne. En ole paljastanut tänne henkilöiden henkilötietoja. Jos joku oikeasti on yhdistänyt kirjoitukseni oikeaan minuun niin henkilö on selkeästi läheinen exän kanssa. Joku jolle ottaa koville tämä asuntokuvio ja ei niitä vaihtoehtoja kovin montaa ole. En aio asialla päätäni vaivata. Hieman selvityksessä muutama asia itselläni on, mutta vain mielenkiinnon takia.

Varmasti on aika tavata myös exä ja keskustella hieman vakavammin. Ongelma on se, että on vaikea keskustella yksin puhehousujen puutteen takia.

Toivon, että "huutelijoita" on enempi kuin yksi, sillä olisi aika ahdistava ajatus että tämä "mökkihullu ja 28 vuotta sikana" kirjoittaja kuuluisi eksän lähipiiri

Entäpä jos se on sun ex itse?

Älkää aliarvioiko tämän palstan kävijämääriä tai laatua. Miehenikin lukee tätä palstaa.

Kiitos kommenteista, niissää on jälleen paljon ajattelemisen aihetta. Itsekin olin todella yllättynyt, että jopa ulkopuoliselle psykologille avautuminen osoittautui näin vaikeaksi. Tuo erään kommentoijan pohdinta siitä, että minulla on tarve kokea olevani tilanteen päällä, osuu oikeaan. Vaikka tilannehan ei suinkaan ole hallinnassani. Jostain syystä minulla on valtava tarve käsitellä tämä asia itse läpi ja tehdä suuri ajatustyö omin voimin. Jotenkin haluan seistä eron hetkellä omilla jaloillani ja olla asian suhteen vahva ja suurimmat itkut jo itkettynä pois. Valmiina jatkamaan elämääni ilman häntä ja tyynenä valmis perustelemaan asia ulkopuolisille ihmisille. Suurena asiana koen myös sen, että haluan olla mahdollisimman vakaa seisomaan lasteni erosurun tukena ja ottamaan heidän kaiken oireilunsa vastaan vahvempana ja valmiimpana, enkä itkevänä ja sydänsuruisena itsekin rikkinäisenä äitinä.

Suurelta osin mietin tässä myös omaa äitiäni, joka ottaa asiat valtavan suurina ja henkilökohtaisesti. Hän on vahvamielipiteinen nainen ja murehtii ja stressaa kaikkea liikaa. Hänen terveydentilalleen ei minkäänlainen stressi ole hyväksi, joten en halua hänelle yhtään ylimääräistä huolenaihetta. Sisarukseni erittäin hyvässä hengessä sujunut ero parisuhteesta, jossa ei ollut yhteistä omaisuutta tai lapsia, oli hänelle niin kova paikka, että hän menetti yöunensa ja murehti ja itki monta viikkoa. Senkin vuoksi haluan hoitaa mahdollisesti tulevan eron niin kivuttomasti, kuin se on mahdollista. Kun olen itse asian jo käsitellyt, pystyn olemaan paremmin muiden tukena.

Tuo vieraan miehen vierestä herääminen ei kaduta minua laisinkaan. Se ei tuntunut tokikaan omalta toiminnalta, mutta tyyppi oli todella mukava ja kohtelias, sekä myös sinkku, joten mitään ahdistusta ei asiasta jäänyt. Vaikka se ei ollut milläänlailla suunniteltua, enkä koskaan olisi uskonut niin käyvän, koen, että se oli jopa erittäin tarpeellista. Koen sen ehkä myös jollain tavalla osana omaa itsenäistymistäni. 

 

- Hukassa

Vierailija kirjoitti:

Maratonparkuja kirjoitti, että Lisäksi tämä osoittaa, että olet liukumassa hänen suuntaansa, hänen sääntöihinsä: olet sinäkin sitten toisen kanssa, mikä tarkoittaa, että lähdössä et kuitenkaan ole. Tasaat vain tilejä, jotta voitte jatkaa.

Olen usein samaa mieltä MP:n kanssa, mutta nyt ajattelen, että yö toisen miehen kanssa ei ollut välttämättä liukumista oman miehen tahdon suuntaan ja tilien tasaamista. Tietysti jos Hukassa on tehnyt sen vaan näyttääkseen miehelle, mutta minusta vaikuttaa että asiassa saattaa olla aineksia myös itsensä etsimiseen. Eikö olekin mahtavaa, että Hukassa on lähtenyt viettämään iltaa ystävänsä kanssa ja laittanut oman ajan tärkeysjärjestyksessä ykköseksi! Voi olla ettei tapahtunut ollut suunniteltu ja toivottu juttu, mutta onko sillä väliä. Hukassa ei olisi omien sanojensa tehnyt näin edes sinkkuaikoina, mutta silloinhan hän on ollut vielä nuori naisen alku ja nyt aikuinen nainen. Tämä aikuinen

Tämä osuu monilta osin aivan oikeaan. Hyvä kirjoitus. On minulta suuri askel antaa tilanteen vain viedä ja toimia siten, joka sillä hetkellä hyvältä tuntuu miettimättä ollenkaan miltä se jonkun muun mielestä tuntuu. Toki jos vieraalla miehellä olisi ollut puoliso, olisin häntä miettinyt ja aiemmin omaa puolisoanikin, mutta nyt työnsin hänet pois mielestäni. En koe, että tein sitä mieheni halusta. Minulla olisi ollut tässä vuosien aikana monta mahdollisuutta toimia hänen ehdotustensa pohjalta, mutta olen tehnyt niin kuin itse olen halunnut. Ehkä se on osaltaan jonkinlaista irtautumista hänestä. Toisaalta yllätin myös itseni suuresti. Sen myönnän, että alkoholilla oli kyllä iso osuus asiassa.

- Hukassa

Jostain syystä minulla on valtava tarve käsitellä tämä asia itse läpi ja tehdä suuri ajatustyö omin voimin. Jotenkin haluan seistä eron hetkellä omilla jaloillani ja olla asian suhteen vahva ja suurimmat itkut jo itkettynä pois. 

Suurelta osin mietin tässä myös omaa äitiäni, joka ottaa asiat valtavan suurina ja henkilökohtaisesti. Hän on vahvamielipiteinen nainen ja murehtii ja stressaa kaikkea liikaa. Hänen terveydentilalleen ei minkäänlainen stressi ole hyväksi, joten en halua hänelle yhtään ylimääräistä huolenaihetta. Sisarukseni erittäin hyvässä hengessä sujunut ero parisuhteesta, jossa ei ollut yhteistä omaisuutta tai lapsia, oli hänelle niin kova paikka, että hän menetti yöunensa ja murehti ja itki monta viikkoa. Senkin vuoksi haluan hoitaa mahdollisesti tulevan eron niin kivuttomasti, kuin se on mahdollista. Kun olen itse asian jo käsitellyt, pystyn olemaan paremmin muiden tukena.

Voi ei Hukassa! Ihmettelin jo aiemmin samaa, mitä toiset toivat moneen kertaan esiin: kummastusta siitä, ettet osaa ottaa psykologin kanssa puheeksi avioliittonne tilaa. Ja nyt olen vielä enemmän ihmeissäni ja surullinen. Anteeksi, jos sanon liian kovasti, mutta yritän pitää kieleni kurissa. 

Miksi koet, että jos puhut psykologille avioliitostanne kuten olet tänne kirjoittanut, 'et käsittelisi asiaa itse läpi'? Tai paremminkin, olethan jo täällä keskustellut meidän anonyymien kanssa avioliitostasi, joten et sitä ihan itseksesi käsittele nytkään.

Toinen asia, mikä pisti silmään toisessa viestissä on tuo, että 'kun olet asian käsitellyt, pystyt olemaan paremmin muiden tukena'. Sen ymmärrän, että lapset tarvitsevat tukea, hehän ovat vasta lapsia, mutta koetko, että sinun pitäisi eron tullessa pystyä tukemaan myös äitiäsi? Arvelisin äitisi olevan suunnilleen minun ikäluokkaani ja tämänikäiset ovat kyllä ihan kykeneviä huolehtimaan itsestään eikä sinun pitäisi kantaa murhetta äitisi suhtautumisesta. 

Olen tuohtunut, koska oma äitini otti myös kaikki asiat valtavan suurina ja henkilökohtaisesti, oli vahvat mielipiteet, murehti ja stressasi kaikkea liikaa, vaikka hänen terveydentilalleen stressi ei ollut hyväksi, päin vastoin. Sitten hän kantoi marttyyrin viittaa kun oli murehtinut itselleen erilaisia sairauksia. Minut hän onnistui pitämään pitkään talutusnuorassaan satojen kilometrien päästäkin, mutta kumma kyllä, hän ei kuollut siihen, kun lopulta katkaisin välit häneen kokonaan. Ikävä juttu enkä ole itsestäni kauhean ylpeä, mutta hän meni kerrankin liian pitkälle sanoissaan enkä minä enää jaksanut enempää. 

Tähkäpää

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista, niissää on jälleen paljon ajattelemisen aihetta. Itsekin olin todella yllättynyt, että jopa ulkopuoliselle psykologille avautuminen osoittautui näin vaikeaksi. Tuo erään kommentoijan pohdinta siitä, että minulla on tarve kokea olevani tilanteen päällä, osuu oikeaan. Vaikka tilannehan ei suinkaan ole hallinnassani. Jostain syystä minulla on valtava tarve käsitellä tämä asia itse läpi ja tehdä suuri ajatustyö omin voimin. Jotenkin haluan seistä eron hetkellä omilla jaloillani ja olla asian suhteen vahva ja suurimmat itkut jo itkettynä pois. Valmiina jatkamaan elämääni ilman häntä ja tyynenä valmis perustelemaan asia ulkopuolisille ihmisille. Suurena asiana koen myös sen, että haluan olla mahdollisimman vakaa seisomaan lasteni erosurun tukena ja ottamaan heidän kaiken oireilunsa vastaan vahvempana ja valmiimpana, enkä itkevänä ja sydänsuruisena itsekin rikkinäisenä äitinä.

Suurelta osin mietin tässä myös omaa ä

Miksi sun äiti tarvitsisi tukea? Kyseessä on sun (mahdollinen) ero ja sinä ansaitset tukea. 

Itse asiassa Hukassa on aika k-pää itsekin. Haluaa voittaa ja "olla tukena" muille. Äitinsäkin vetää tarinaan mukaan ja siskon, että ei tarvitsisi tosiaan seisoa omilla jaloillaan. Ihan hyvää hyvyyttään jää nyt harrastamaan seksiä miehen kanssa ja siellä ja täällä.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa Hukassa on aika k-pää itsekin. Haluaa voittaa ja "olla tukena" muille. Äitinsäkin vetää tarinaan mukaan ja siskon, että ei tarvitsisi tosiaan seisoa omilla jaloillaan. Ihan hyvää hyvyyttään jää nyt harrastamaan seksiä miehen kanssa ja siellä ja täällä.

Tulkitsin niin, että hän just nimenomaan haluais seisoa omilla jaloillaan ennen isoja päätöksiä. Veikkaan, että nopeemmin pääsisi jaloilleen ilman miestä ja onnistuukohan se ylipäätään tuossa miehen rinnalla koskaan niin sitä en osaa sanoa. Mutta ymmärrän sinänsä hänen pointin. Kukapa ei lastensa tukena haluaisi olla? Lukuisa määrä ihmisiä pysyy suhteessa vain lasten takia eli ei se todellakaan harvinaista ole. Se mulla meni ohi, et miten hänen siskonsa on tässä nyt mukana?

Nää huutelijat huutelee, mut kylläpä tulee aina hiljasta, jos joku esittää tarkentavan kyssärin🏻

Hukassa. Tunnen tuskasi. Olen itsekin ikuinen romantikko ja tahtoisin uskoa, että rakkaus voittaa kaiken. Aina se ei kuitenkaan riitä. Olet tehnyt kaikkesi. Sinulla on vielä oma elämäsi elettävänä, eikä miehesi valitettavasti ole enää rakkautesi arvoinen. Levitä kauniit siipesi ja lennä! Voimaa matkallesi! 

"Koen sen ehkä myös jollain tavalla osana omaa itsenäistymistäni."

No nyt olette sitten molemmat itsenäistyneet ja voimaantuneet. Oiskohan aina miestenkin uudet suhteetkin aina vain itsenäistymisen merkki? Eli hyvä juttu siiskö.

Vierailija kirjoitti:

"Koen sen ehkä myös jollain tavalla osana omaa itsenäistymistäni."

No nyt olette sitten molemmat itsenäistyneet ja voimaantuneet. Oiskohan aina miestenkin uudet suhteetkin aina vain itsenäistymisen merkki? Eli hyvä juttu siiskö.

Ei tietenkään salasuhteet, mut toihan on hyvää irtautumista miehen otteesta. Antaa mennä vaan niin kovaa kun lähtee, eikä istuskella kotona itkemässä hulivilimiehen perään. Itsenäistymistä mitä parhaimmassa muodossa. Tuskin tossa tilanteessa mikään muukaan auttaa. Oma elämä pystyyn vaan niin eiköhän siinä sivussa se suhde omalla painollaan lopu. Tai sit huomaavat et haluavat olla yhdessä ja loppuu molempien säätäminen. Tommosessa välitilassa ei voi vuosikausia elää. Konkreettinen toiminta todellakin tuli tarpeeseen ja oli jo korkea aikakin. Ite olisin tehnyt ton saman jo kauan sitten.

Ei ne asiat täällä vatvomalla parane. Hyvä Hukassa! Munaa piirakkaan vaan niin huomaa mieskin, ettei ole mikään maailman ainoa rotu-uros. Löytyy niitä kyntäjiä muualtakin.

"Sisarukseni erittäin hyvässä hengessä sujunut ero parisuhteesta, jossa ei ollut yhteistä omaisuutta tai lapsia, oli hänelle niin kova paikka, että hän menetti yöunensa ja murehti ja itki monta viikkoa. Senkin vuoksi haluan hoitaa mahdollisesti tulevan eron niin kivuttomasti, kuin se on mahdollista. Kun olen itse asian jo käsitellyt, pystyn olemaan paremmin muiden tukena."

Se on helppo sanoa noin. Parin erossahan on kyse erittäin merkityksellisen suhteen päättymisestä ja kyllä sen jälkeen herää kaikenlaisia tunteita. Ja itkukin on luonnollista. Asetutkohan nyt läheistesi yläpuolelle, kun kerrot haluavasi pystyä olemaan muiden tukena? Ainakin äitiisi viittasit. Olisi kannattanut noista kaikista ajatuksistasi keskustella ammattiauttajan kanssa.