Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Tuo pena puolestaan saattaa olla liikkeellä löytääkseen vain parin päivän (tai yön) mirkun. Sitten pena puhuu hätäpäissään mirkulle suut silmät täyteen asioita, joita toivoo mirkun toivovan kuulla, jotta pääsee pesälle. 

Minä luulen, että asia usein on vähän surullisempi. Pena juttelee noita juttuja, koska hänkin haluaa nähdä itsensä sellaisena ihmisenä kuin kuvaa olevansa. Lisäksi hänkin haluaa ehkä löytää jonkun. Etenkin, jos hätäpäissään puhuu. Hänkin siis haluaisi varmaan suhteen, jossa ollaan suoraselkäisiä ja virheitä ei tarvitse pelätä, jälleen kerran vain käytäntö sakkaa ja sössii hyvän teorian.

Voi olla (todennäköistä on), että olen ihan ulkona skenestä, mutta ei kai enää kenenkään tarvitse valehdella saadakseen pesää? Eikö se ole ihan ok sanoa, että haluaa kasuaalia seksiä ilman sitoumuksia? Ja eikö oikeastaan monet suhteet alakin niin, että kivat ihmiset tapaa ja siitä jotenkin yhden yön jutusta vaan ajaudutaan pidempiin suhteisiin.

Luulen siis, että pahimmat ongelmat tai miksi niitä nyt näissä asioissa sanoo syntyykin siitä, että kahdet toteutumattomat unelmat kohtaavat ja on vaikeaa nähdä, missä kohtaa se meni näin pieleen. Missä kohtaa petin omat ja missä toisen unelmat ja toisinpäin.

T: MaratonParkuja

Yksinäisyyden pelko. Vanhempi mies tai nainen ei yleensä saa nuorempaa kumppania.

Vierailija kirjoitti:

28, kyllä selitys taitaa kuitenkin olla vain se, että minua ärsyttää todella paljon eksäsi käytös ja se, että hänellä tuntuu edelleen olevan vielä jonkinlaista valtaa sinun elämääsi. Se paistaa minun mielestäni välillä kirjoituksistasi. Lisäksi on käytännön asiat kuten yhteinen asunto. Minua myös todella ärsyttää se, miten hän kohtelee omaa lastaan :(

Olemme varmasti varsin erilaisia ihmisiä, sillä minä olisin sinun asemassasi polttanut päreeni jo monta kertaa.

En ole missään vaiheessa ollut mikään eksäsi suurin fani :D Sen takia varmaankin reagoin vahvasti.

Kuurankukka

Minusta on hyvin utopistista ja epärelistista ja naiviakin ajatella, että esim. parikymmentä vuotta elämästään ei vaikuttaisi millään tavalla myös nykyisyydessä. Ihan kenellä tahansa. Se olisi itse asiassa aika epänormaalia. Olemme ihmisiä. Ja hyvin mustavalkoista mielestäni on myös ajatella, että koko ihminen ja koko yhteinen elämä pitäisi täysin arvottaa romukoppaan, jos kuitenkin on ollut paljon hyviäkin vuosia pitkään, ja pitäisi ajatella ettei mies ollutkaan "se oikea". Ja kukapa tietää, ehkä mennytkin suhde joskus on ollut "se oikea" kuitenkin kaikki ne vuodet. Nyt saattaa olla toinen "se oikea". 

On hyvin erikoinen ajatus, että menneen, joka on ollut hyvin iso ja tärkeä osa elämää, voisi pyyhkiä täysin vaikuttamattomaksi ja olemattomaksi tuosta noin vain, tai että niin pitäisi edes tehdä. Ehkä vain psykopaatti kykenee sellaiseen. 

Itse en kyllä näe 28 kirjoituksista exällä olevan valtaa elämäänsä. Tottakai menneellä on omat vaikutuksensa, mutta mielestäni 28 vaikuttaa päässeen itse asiassa jopa aivan poikkeuksellinen hienosti eteenpäin elämässään. Toisinkin voisi olla vastaavassa tilanteessa, mikä sekin olisi hyvin inhimillistä. Emme ole koneita, mikä unohtuu ihan liian usein, kun oletetaan miten mistäkin tulisi selvitä ja miten toimia.  

Vierailija kirjoitti:

Mitä Liekkiin tulee, vaikuttaa siltä, että hänellä (kuten niin kovin monella muullakin) on ollut kova halu löytää "joku", jotta saisi elää sitä kuviteltua ihanaa ja tavoiteltavaa parisuhdeauvoa. Ongelma on vain siinä, että jos koko parisuhde perustuu siihen, että halutaan vain löytää "joku" kumppaniksi, niin mielestäni silloin noustaan persus edellä puuhun. Ollaan siis luotu kuvitelma siitä, millainen kumppani halutaan ja mitä parisuhderintamalla halutaan saada. Sitten aloitetaan kuumeinen casting, jotta löytyisi se joku, joka noin suurin piirtein sopisi roolittamaan tuota parisuhdenäytelmän toista pääosaa. Käydään treffeillä, jotka muistuttavat lähinnä työhaastattelua. Ja sitten tartutaan kiinni tuohon kahden viikon penaan (mikä loistava termi!), joka on ehkä vähän sinne päin, suht siedettävä poislukien muutama pikku outous tai isompikin puute, mutta jonkinlainen mahdollinen kandidaatti kuitenkin rooliin. 

Tuo pena puolestaan saattaa olla liikkeellä löytääkseen vain parin päivän (tai yön) mirkun. Sitten pena puhuu hätäpäissään mirkulle suut silmät täyteen asioita, joita toivoo mirkun toivovan kuulla, jotta pääsee pesälle. Ja mirkun silmät syttyvät: tässä hän on! Ihanaa! Saan vihdoinkin sen parisuhteen, lapset, perheen jne. Mutta pena ei ole yhtään niin vakuuttunut tai varsinkaan sitoutunut ja lyö pakin päälle, kun huomaa mirkun miettivän toisten treffien jälkeen jo tulevien lasten nimiä. Tällöin pena, jolla itsesuojeluvaisto onneksi toimii, tekee paniikkijarrutuksen ja U-käännöksen, eikä hänestä enää näy kuin perävalot ja pölypilvi. Varsinkaan, kun mirkku vielä soitellee perään ja kuulustelee, miksi jätit minut kahden viikon hyvän alun jälkeen. Vaikka penalle kyseessä oli vain parit ihan ok treffit ihan ok mirkun kanssa, josta hän ei kuitenkaan halunnut mitään sen enempää, joten hän jatkoi matkaa.

Ei anneta tosiasioiden pilata hyvää tarinaa? Kuten totesin, olin syksyllä (ja edelleen) stressaavan elämäntilanteen vuoksi poikkeuksellisen läheisyyden- ja rakkaudenjanoinen.  Ennen kahden viikon penaani olin edellisen kerran ollut parisuhteessa - tai etsinyt - sellaista noin kolme vuotta sitten. Päätin tuolloin noin puoli vuotta kestäneen tapailun itse, ja mies (joka on uudessa parisuhteessa) lähettelee edelleen viestejä perääni. Sen jälkeen ei ole kauheasti ollut inspiraatiota deittailla, suurelta osin juuri siksi että nettitreffailu tuntuu työnhaulta.

Pena teki minuun punalipuista huolimatta vaikutuksen juuri sillä, että treffit eivät tuntuneet työnhaulta ja elän edelleen siinä käsityksessä, että me molemmat viihdyimme aidosti toistemme seurassa. Ja ehkä hän oli vain piparin perässä, vaikka enpä ollut kyllä koskaan aikaisemmin nähnyt miehen itkevän minun kokemani kivun vuoksi. Ehkä hän oli vain piparin perässä, kun esitteli minut parhaille ystävilleen. Ehkä hän oli vain piparin perässä siinäkin vaiheessa, kun halusi vielä kaiken jälkeen jatkaa tutustumista ilman seksiäkin (olkoonkin että vaati samaan aikaan olla Tinderissä). Ehkä ei.

Olen (taas kerran, huoh) muistaakseni MaratonParkujan kanssa samoilla linjoilla siitä, että mies on itse rikki ja itselleen vieras. Hän haluaisi olla asioita, joita ei ole, ja huono itsetunto estää näkemästä sitä. Ei minua valitettavasti välittämästä hänestä, minulla kun on taipumus rakastua toisen kipuun, joka sitten satuttaa minua. Hurt people hurt people. Minä itseäni, hän minua. Hän halusi jotain tavoittamatonta ja ehjää, eikä kestänyt, että joku tarvitsi hänestä jotain. Minä taas en halunnut enkä halua teeskennellä olevani muuta kuin olen. Jos en tällaisena kelpaa, niin sitten ei tarvitse kelvata.

-Liekki, joka jatkaa vielä seuraavaan kommenttiin

(jatkoa edelliseen)

Se, mikä lainauksessa eniten tympäisi, oli että näköjään on ihmisiä, joiden mielestä "itsesuojeluvaisto onneksi toimii", kun on ensin itse  "puhunut hätäpäissään mirkulle suut silmät täyteen asioita, joita toivoo mirkun toivovan kuulla, jotta pääsee pesälle". Minä kun pidän tällaisia penoja selkärangattomina hyväksikäyttäjäp*skoina, joilla ei ole edes kanttia sanoa toiselle päin naamaa, että sori, ei pysty enempään. Itse en koskaan vielä ole ollut niin puutteessa, että olisi tarvinnut alkaa toiselle valehdella, tai jättää sanomatta, kun omasta puolestani ei ole ollut aihetta enempään. Lisäksi on yksi asia, jos on vaikea loukata toisen tunteita ja sen takia sanoa 'ei'. Toinen, merkittävästi etovampi, jos ei välitä toisen tunteista sen vertaa, että viitsisi kantaa vastuun omista tekemisistään. Sanomattakin on selvää, että jätetty osapuoli on tällaisissa tapauksissa ylivoimainen voittaja.

Satutettuja ja kyvyttömiä voin jollain tapaa ymmärtää, itsekkäitä k*sipäitä, jotka ovat kyvyttömiä ajattelemaan mitään muuta kuin omaa napaansa, en sitten ollenkaan.

-Liekki

Hyvinhän se exä sitten on saanut puhehousut jalkaansa jos jaksaa eroon liittyviä asioita kertoa ympäriinsä. 

28 v yhdessä 

Tämä tietäjäkeissi näyttää minusta jotenkin kummalliselta. Enkä tiedä, onko eksäsi minkälainen noin ihmisenä muuten, mutta sinänsä en pitäisi hänenkään avautumistaan mahdottomana. Minun kokemukseni mukaan ne puhehousunsa hukanneet ovat kyllä usein niitä, jotka muissa yhteyksissä ovat kovia selittelemään asioita itselleen parhainpäin. Toisen osapuolen kanssa kasvokkain ei sitten kyllä ole minkäänlaista kanttia kohdata, kuten huomattu on.

Tärkeintä näille hahmoille on siis se, miltä ulospäin näyttää, ei se, mitä on. Joku joskus jopa totesi minulle, että "En halua itsestäni ajateltavan, että olisin jotenkin pahansuopaisesti toiminut." Se, miten hän oli käytännössä toiminut, oli sivuseikka. Vaikka ei hän toki pahansuopaisesti ollut toiminut, ainoastaan umpi-itsekkkäästi ja epärehellisesti. Olkoonkin, että asia itsessään ei ollut suurensuuri.

-Liekki

Iltaa kaikille. Kyllä täällä olen toisinaan käynyt lukemassa hyviä keskustelujanne. Vaikea tällä hetkellä saada kiinni omista ajatuksista, enkä sen myötä ole saanut kirjoitettua itse mitään. Tässä edelleen ollaan samassa jamassa. Mies on nyt yrittänyt olla avoimempi ja kertonut asioista laajemmin, mutta huomaan, että hän väsyy minun loputtomiin analysointeihin ja kysymyksiini. Ne toki väsyttävät itseänikin, enkä toisinaan jaksa asioita edes ajatella. Sitten taas tulee päiviä, kun yliajattelen kaikkea. 

Itselläni kävi myös aikamoinen ylilyönti, kun lähdin juhlimaan myös kovin kuormittuneen ystäväni kanssa. Kaksi uupunutta naista ja alkoholi johtivat erittäin hulvattomaan iltaan, josta ei oikeastaan puutu muuta kuin tarkat muistikuvat. Heräsin vieraan miehen luota ja koska olemme olleet teineistä saakka yhdessä, ei sellaista tähänastisen elämäni aikana ole tapahtunut koskaan. Eikä sellainen minua varten olisi edes sinkkuna. No miehelläni ei tokikaan ollut varaa siitä vihainen olla, mutta kyllä se häneen kovaa kolahti ja jopa hänestä löytyi vahvoja mustasukkaisuuden tunteita.

 

Kohta olemme lähdössä perheen kesken talvilomareissuun. Onhan tämä hullua. Aivan sekaisin koko paletti. Ja mieheni ollut edelleen kaverinaisensa kanssa tekemisissä, mutta nyt nainen on jälleen ilmoittanut haluavansa etäisyyttä. Tuntuu kuin eläisin keskellä saippuaoopperaa, kun taas kolikon kääntöpuolelta löytyy tasainen lapsiperhearki normaaleine touhuineen. Ei kai tähän oikein voi muuta todeta, kuin huhhuh. Saapa nähdä mihin tämä vielä päättyy.

- Hukassa 

Vierailija kirjoitti:

Iltaa kaikille. Kyllä täällä olen toisinaan käynyt lukemassa hyviä keskustelujanne. Vaikea tällä hetkellä saada kiinni omista ajatuksista, enkä sen myötä ole saanut kirjoitettua itse mitään. Tässä edelleen ollaan samassa jamassa. Mies on nyt yrittänyt olla avoimempi ja kertonut asioista laajemmin, mutta huomaan, että hän väsyy minun loputtomiin analysointeihin ja kysymyksiini. Ne toki väsyttävät itseänikin, enkä toisinaan jaksa asioita edes ajatella. Sitten taas tulee päiviä, kun yliajattelen kaikkea. 

Itselläni kävi myös aikamoinen ylilyönti, kun lähdin juhlimaan myös kovin kuormittuneen ystäväni kanssa. Kaksi uupunutta naista ja alkoholi johtivat erittäin hulvattomaan iltaan, josta ei oikeastaan puutu muuta kuin tarkat muistikuvat. Heräsin vieraan miehen luota ja koska olemme olleet teineistä saakka yhdessä, ei sellaista tähänastisen elämäni aikana ole tapahtunut koskaan. Eikä sellainen minua varten olisi edes sinkkuna. No miehelläni ei tokikaan ollut varaa siitä vihainen olla, mutta kyllä se häneen kovaa kolahti ja jopa hänestä löytyi vahvoja mustasukkaisuuden tunteita.

Kohta olemme lähdössä perheen kesken talvilomareissuun. Onhan tämä hullua. Aivan sekaisin koko paletti. Ja mieheni ollut edelleen kaverinaisensa kanssa tekemisissä, mutta nyt nainen on jälleen ilmoittanut haluavansa etäisyyttä. Tuntuu kuin eläisin keskellä saippuaoopperaa, kun taas kolikon kääntöpuolelta löytyy tasainen lapsiperhearki normaaleine touhuineen. Ei kai tähän oikein voi muuta todeta, kuin huhhuh. Saapa nähdä mihin tämä vielä päättyy.

-Hukassa

Oho, no nyt sai vaihteeksi mies ajateltavaa. Eihän hänellä tosiaan ole mitään varaa hermostua, kun hän käy itse säännöllisesti vieraissa ja on yllyttänyt sinuakin käymään.

Joko aloitit käynnit psykologin luona?

Mies on kuvitellut pystyvänsä suhtautumaan asiaan hyvinkin keveästi ja selkeästi yllättyi itsekin omien tunteidensa vahvuudesta. Sanoi silti sen olevan reilua ja tasapuolista. Itse totesin siihen, ettei tuo ollut millään lailla verrattavissa hänen kaverinaiseensa ja heidän säännölliseen tapailuunsa. Kyllä tasapuolisuus on vielä kaukana. Kovin tuntui häntä ahdistavan ajatus siitä, että ryhtyisin vierailemaan tuon miehen luona säännöllisesti. Sanoi, ettei sellaista missään nimessä toivo, mutta hyväksyisi asian. Pakkohan hänen olisi. Itse en kuitenkaan kaipaa yhtään lisäsäätöä elämääni, joten sellainen vaihtoehto ei ole millään lailla edes harkinnan alla. 

 

Psykologin luona olen käynyt kaksi kertaa, mutta näin syvälle asioihin emme ole päässeet. Tunti vierähtää hyvin nopeasti ja tässä päällä on niin paljon kaikkea muutakin kuormittavaa, joten aika on kulunut työn sekä arjen haasteiden parissa. En jotenkaan näe itseäni hänelle avautumassa tästä hullunmyllystä, mutta katsotaan. Olen kyllä sivunnut mieheni viime vuosien huvireissujen suurta määrää ja tarvetta sekä ikäkriisiä, mutta hän ei jostain syystä ole niihin tarttunut sen enempää. On sitä mieltä, että miehellä on keskittymishäiriö ja siitä asiasta olen ollut samaa mieltä jo pitkään.

- Hukassa

Hei Hukassa. Kiitis kun kerroit tilanteesta. En sinuna itseäni soimaisi ylilyönnistä niin kuin sitä kuvasit eikä miehellä todellakaan ole varaa siitä vetää hernettä nenään. Eikä se ole mitenkään verrattavissa sivusuhteeseen, jota mies pitää yllä naiseen, jolla on herännyt vahvoja tunteita.

Uskon, että tämä kaikki on vain heijastusta siitä taakasta, mitä kannat sisälläsi koko ajan. Olen eniten huolissani nyt siitä, että et jostain syystä uskalla avautua psykologille tilanteestasi. Apua olisi nyt käden ulottuvilla. Ammattiapua. Miksi et edes yrittäisi ottaa sitä vastaan? Mitä menetettävää sinulla olisi?

Selvyyden vuoksi: En ole tietenkään missään vaiheessa ollut sitä mieltä, että menneisyys pitäisi jotenkin unohtaa. Sen sijaan olen kyllä sitä mieltä, että sille tulisi olla rajansa, miten paljon sen antaa määrittää nykyistä elämäänsä ja valintojaan. Koko ketjun idea on ollut pohtia miten päästää irti. Olen yrittänyt antaa tähän omalta osaltani näkökulmia. 



Viittsus psykopaattiin on niin ala-arvoinen, että jätän kommentoimatta. Luotan myös siihen, että jokainen jolla on järkeä päässä, ymmärtää, että kyseinen kommentti kertoo eniten kommentoijasta itsestään.

28, vielä sinulle haluaisin sanoa, että olet joutunut jonkun häirikön (yhden tai useamman) asiattomien kommenttien kohteeksi tässä ketjussa. Varoituksen sanana haluaisin todeta, että olet kyllä mielestäni vuosien varrella jakanut tänne aika paljon tietoa, jonka monet sinut tuntevat voisivat kyllä mahdollisesti yhdistää sinuun. Käytännön yksityiskohtia. Esimerkiksi jo pelkästään tuo 28 vuotta yhdessä, sillä ihmiset ovat laskutaitoisia. Se yhdistettynä muihin yksityiskohtiin antaa sinusta varsin paljon tietoa. 

Vaikutat varsin rehelliseltä ja avoimelta ihmiseltä, mikä on minusta hyvä asia. Mutta täällä nettimaailmassa kannattaa olla varovainen käytännön tiedon osalta. Tunteet ja niistä avautuminen on toki asia erikseen. En tunne sinua enkä tiedä, keitä täällä mellastavat ihmiset ovat. Mutta ehkä tämä on tarpeellinen varoitus kaikille muillekin, jotka asioista varsin yksityiskohtaisesti avautuvat. 

Voimaa ja valoa!

Kuurankukka

On sitä mieltä, että miehellä on keskittymishäiriö ja siitä asiasta olen ollut samaa mieltä jo pitkään.

Anna mä arvaan: keskittymishäiriö estää miestä muistamasta, että kaupassa pitäisi käydä ja imuroida, kotityöt menee sinne päin jos niitä muistaa tehdä jne. Mutta mitään muuta elämää ei keskittymishäiriö estä, harrastukset sujuu hyvin ja töissä menee ok. Mun ex vetosi myös aina keskittymishäiriöön kun olisi lasten tai mun takia jotain tehdä.

Jätin harjoittelemaan keskittymistä itsekseen.

Olen eniten huolissani nyt siitä, että et jostain syystä uskalla avautua psykologille tilanteestasi. Apua olisi nyt käden ulottuvilla. Ammattiapua. Miksi et edes yrittäisi ottaa sitä vastaan? Mitä menetettävää sinulla olisi?

Kiva kuulla sinusta Hukassa! Edellisestä olen Kuurankukan kanssa 100 pros samaa mieltä. Ja samalla tämä on osoitus siitä, että asia on hautautunut nyt niin syvälle, että välttelet sitä kaikin tavoin. Sanoisin jopa, että tuo on vähän itsetuhoista jo. Oikeasti hälytysmerkki, jota ei pidä ohittaa.

Samaa on tietysti myös vieraan miehen vierestä herääminen silloin kuin ei sitä itse tahdo. Nyt ei pidä ymmärtää väärin: en todellakaan arvostele tekoa sinällään, tietenkään. Mutta jos se ei tuottanut sinulle mitään iloa, se on vain yksi taakka lisää.

Nämä ovat oikeasti hälytysmerkkejä, kun välttelet asiaa näin, et ota vastaan apua ja teet tekoja, joita et tahtoisi tehdä. Nyt ne eivät tunnu isoilta, eivätkä vielä olekaan. Mutta entä jatko?

Ei ole ollenkaan epätavallista, että alkoholistin kanssa alkoholisoituu kumppanikin. Aluksi vastutellaan juomista, keskustellaan siitä jne. ja sitten jossain vaiheessa huomataan, että toinenhan on oikeinkin hauskaa seuraa, kun itsekin on vähän huppelissa. Ja sitten vähän enemmän. 

Sitä yleensä seuraakin stten vaihe, jossa ei kumpikaan enää kuvittele juomista lopettavansa, vaan aletaankin kilpailla siitä, kumpi nyt on juonut enemmän. Selkeästi sanoen kaksi juoppoa kinastelee, kumpi tänään pilasi asiat olemalla humalassa ja vertailevat mitä kukakin on juonut. Olen katsellut minäkin tätä äitini kautta.

Pelkään, että miehelle tämäkin on peli, hän kun tuntuu olevan koukussa draamaan. Nyt hän tuntee taas sinua kohtaan voimakkaita tunteita, mustasukkaisuutta jne. Hän saa kilpailla. Lisäksi tämä osoittaa, että olet liukumassa hänen suuntaansa, hänen sääntöihinsä: olet sinäkin sitten toisen kanssa, mikä tarkoittaa, että lähdössä et kuitenkaan ole. Tasaat vain tilejä, jotta voitte jatkaa.

T: MaratonParkuja

P.S Mitä tulee asioiden kertomiseen täällä: itse ajattelen, että jos joku tunnistaa tai on tunnistavinaan, ihan sama. Minä olen kertonut omalta kantiltani totuuden ja pohdiskellut omia reaktioitani, tunteitani jne. Jos jolla kulla tämän palstan ulkopuolella se on ongelma, tervetuloa keskustelemaan niin täällä kuin siellä. Se vastaanko ja mitä vastaan on sitten taas minun valintani.

Hyvä että Hukassa on päässyt jo aloittamaan psykologikäynnit. Mutta täytyy sanoa, että Kuurankukan tavoin olen yllättynyt siitä, että tätä isoa ongelmaa eli miehen seikkailuja naismaailmassa sivusuhteineen päivineen ei ole otettu käsittelyyn. Minä kun kuvittelin, että se oli se koko pointti, miksi Hukassa päätti mennä psykologille siivoamaan ja järjestämään ajatuksiaan, olkoonkin että hänen elämässään on varmasti paljon muutakin kuormittavaa. Uskoisin että tuo miehen tötöily on kuitenkin Hukassan pahoinvoinnin juurisyy, joka tulisi käsitellä mahdollisimman pian.

Nyt jäi mielikuva siitä, että taloon kutsutaan siivooja, jolle annetaan tehtäväksi vain pyyhkiä ja sipistellä pölyjä pois kirjahyllyn päältä, vaikka parhaalla matolla, keskellä olohuoneen lattiaa on löysä ja haiseva läjä p*skaa, jonka löyhä kantautuu koko asuntoon ja johon asukkaat tahtomattaan tallaavat kerta toisensa jälkeen kulkiessaan huoneen läpi.

Hukassa, psykologin on vaikea päästä käsiksi kaikkein suurimpaan ongelmaan, jollet kerro hänelle, minkä itse koet ahdistavan sinua kaikkein eniten. Hän on paikalla auttaakseen.

Ap, mitä sinulle kuuluu ? 

- Anne

28 sanoi kertoneensa myös pojallensa, että kirjoittelee täällä. Miltä tuntuisi nuoresta miehestä lukea "äidin päiväkirjaa" täältä, seksiasioineen?

Jään tämän kommentin jälkeen viikonlopun mittaiselle tuumaustauolle keskustelusta nauttimaan elävän elämän iloista. Oli ilahduttavaa kuulla, että Hukassa on edelleen keskuudessamme, mutta yhdyn nyt marttarinkiin minäkin tuon psykologin suhteen. Pyysin aikanaan itse äitiäni käymään psykologilla, kun vaikutti siltä, että hänellä ei ole valmiuksia käsitellä menneisyyden ongelmia. Hän noudatti pyynnön kirjainta mutta ei henkeä: ei ollut maininnut mitään alkoholismistaan, minun syömishäiriöstäni tai muistakaan menneisyyden ongelmista. Ei liene ihme, että anti jäi ohueksi. Eli apua saa, kun sitä osa pyytää ja ottaa vastaan.

Mitä enemmän asioita tarkastelen, sitä enemmän näyttää siltä, että suurimmat ongelmat syntyvät ongelmien salailusta ja puhumattomuudesta. Siitä kuuluisasta virtahevosta olohuoneessa. Jokainen voi miettiä, kuinka paljon sitä haluaa ruokkia, kun seuraukset päätöksistä ulottuvat tyypillisesti seuraavaankin sukupolveen.

Mukavin ystävänpäivätoivotuksin

Liekki

Vierailija kirjoitti:

28 sanoi kertoneensa myös pojallensa, että kirjoittelee täällä. Miltä tuntuisi nuoresta miehestä lukea "äidin päiväkirjaa" täältä, seksiasioineen?

Olen kasvattanut kyllä hyvin tunneälykkään ja suvaitsevan nuoren miehen. Nuorella miehellä oma seksielämä. Tästä asiasta, en olisi laisinkaan huolissani. Meillä on todella hyvä keskusteluyhteys ollut aina, erosta ja pojan isän toiminnasta ollaan voitu keskustella hyvin avoimesti aina. Toki, olen kunnioittanut Heidän välejään aina ja pitänyt kyllä kieleni kurissa mielipiteistäni isän toiminnasta.

28 v yhdessä 

Toivotan kaikille hyvää ystävänpäivää ja hyvää viikonloppua.

Minä kanssa lähden nyt pienelle matkalle ja elämään sitä oikeata elämää.

Minä en kadu tänne kirjoittamia asioita, minulla on ollut täysi oikeus purkaa tuskaani ja elämääni tänne. En ole paljastanut tänne henkilöiden henkilötietoja. Jos joku oikeasti on yhdistänyt kirjoitukseni oikeaan minuun niin henkilö on selkeästi läheinen exän kanssa. Joku jolle ottaa koville tämä asuntokuvio ja ei niitä vaihtoehtoja kovin montaa ole. En aio asialla päätäni vaivata. Hieman selvityksessä muutama asia itselläni on, mutta vain mielenkiinnon takia.

Varmasti on aika tavata myös exä ja keskustella hieman vakavammin. Ongelma on se, että on vaikea keskustella yksin puhehousujen puutteen takia.

Toivon, että "huutelijoita" on enempi kuin yksi, sillä olisi aika ahdistava ajatus että tämä "mökkihullu ja 28 vuotta sikana" kirjoittaja kuuluisi eksän lähipiiriin (siis myös poikani lähipiiriin). 

28 v yhdessä 

28 ja muutkin, vielä tarkentaisin tuosta tunnistamisen riskistä: En siis ottanut mitään kantaa siihen, onko se ongelma ihmiselle itselleen, jos hänet täällä tunnistetaan. Se olkoon jokaisen oma asia. Reaktioni oli vain suoraa seurausta yhteen 28:n viesteistä, jossa hän kyseenalaisti sen mahdollisuuden, että joku voisi hänet tunnistaa yhden kertomansa asian perusteella. Halusin vain tuoda esiin, että näen tunnistamisen riskin kyllä mahdollisena, sillä 28 on tuonut esille paljon yksityiskohtia omasta elämästään vuosien varrella.

Minäkin todella toivon, että asiattomat kommentoija(t) ovat vain palsta-hei-hei-porukkaa eikä ketään lähipiiristä.

Tuo virtahepo olohuoneessa -ilmiö on nyt se, mikä minua huolestuttaa Hukassa nimimerkin tapauksessa. Kiitos teille muille, jotka osasitte sanoittaa paremmin.

Hyvää ystävänpäivää ja viikonloppua kaikille!

Kuurankukka

Halusin vain tuoda esiin, että näen tunnistamisen riskin kyllä mahdollisena, sillä 28 on tuonut esille paljon yksityiskohtia omasta elämästään vuosien varrella.

Tästä oli alkuvaiheessa tosiaan jo puhettakin ja luulen, että moni meistä teki päätöksensä tuolloin, myös minä. Periaatteessa jos joku oikeasti haluaisi alkaa suurennuslasilla tutkimaan kirjoituksiani ja tuntisi minut, voisi hyvin tunnistaa. Sen verran monta vinkkiä olen minäkin tietäjille antanut.

Tein aikanaan päätöksen, että varovaisuus veisi pohjan kirjoittelulta. Siis jos alkaisin miettiä, että kerronko nyt tämän, koska siitä voi tunnistaa. Tulee vielä nykyään, mutta etenkin silloin, vuodatettua sen verran tunteella, että jos siinä olisi alkanut himmailla, olisi jäänyt koko teksti siihen. 

Tätä on silti hyvä pohtia ja hyvä muistutus. Toisaalta ajattelen sitenkin, että jos tämä nyt kirvoittaisi jotain tosielämän keskusteluja, nehän voisivat olla hyvinkin tarpeellisia ja tervehdyttäviä😀 

Ja käsi sydämelle kommentoijalle: jos todella joku exän läheinen täättä lukisi 28 v tekstejä niin  kiinnostaisikin tietää, miltä tuntuu. saada lukea täältä, kuinka pitkään 28v exää puolusti ilmiselvästä tilanteesta huolimatta, kuinka kauan 28v jaksoi uskoa ja luottaa, kuinka kauan puhehousuja etsittiin ja löytämistä luvattiin ja miten 28v kärsivällisesti niitä odotti. 

Ei siinä itsekään voisi muuta kuin mutista, että joo ei kai se noin sentään ihan mennyt - mutta kun meni ja livenä sitä elettiin.

T: MaratonParkuja