Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

28 kyllä sinun asioista tietäjiä on enemmän kuin siskosi ja ystävä. Asioilla on tapana tulla hiljaisesti julki, vaikka ei tahdokaan.

Ei se exäsi niin paha ole,  kuten olet kirjoitellut..Pata kattilaa soimaa ja niin edelleen.

Muistanko oikein, että 28 kertoi joskus, että se puhehousuton painoi 30 kg vähemmän kuin rouva itse. Silloin alkoi mielikuvat puskemaan, että joku hintelä mies ja massanainen.

Vierailija kirjoitti:

28 kyllä sinun asioista tietäjiä on enemmän kuin siskosi ja ystävä. Asioilla on tapana tulla hiljaisesti julki, vaikka ei tahdokaan.

Ei se exäsi niin paha ole,  kuten olet kirjoitellut..Pata kattilaa soimaa ja niin edelleen.

Aivan varmasti täällä kirjoittelee 28 v hyvä ystävä! Nyt tuli uskottavaa settiä.

Vierailija kirjoitti:

28 kyllä sinun asioista tietäjiä on enemmän kuin siskosi ja ystävä. Asioilla on tapana tulla hiljaisesti julki, vaikka ei tahdokaan.

Ei se exäsi niin paha ole,  kuten olet kirjoitellut..Pata kattilaa soimaa ja niin edelleen.

Itse en ole puhunut kuin siskolleni ja ystävälleni tarkemmin. Olen alle viidelle ihmiselle kertonut, että olemme eronneet ja syyn, että exälläni oli jo ennen eroa toinen nainen (näille ihmisille en ole muista asioista kertonut). 

Kyllähän minun asioista voi moni tietää, en minäkään tiedä mitä ympärillä puhutaan. Sisko ei tunne ystäviäni ja ystäväni ei ole tekemisissä muiden tuttujen kanssa.

Voin kuvitella, että kuinka innoissasi sinäkin levittelet juttuja (jos olet todellinen henkilö). Et uskalla olla minuun yhteydessä ja siitä kyllä tiedänkin että vain heittelet.

Kun olet minuun suoraan yhteydessä niin käydään pahimmat Sinua loukkaavat väärinkirjoitukset läpi niin oikaisen täällä jokaisen virheeni.

Hyvinhän se exä sitten on saanut puhehousut jalkaansa jos jaksaa eroon liittyviä asioita kertoa ympäriinsä. 

28 v yhdessä 

28 v yhdessä vielä jatkaa.

Tuo henkilö joka vihjailee tuntevani "meidät" saa kyllä mielenkiintoni heräämään. Sillä olen oikeastaan katkaissut yhteydenpidon kaikkiin yhteisiin ihmisiin. Yksi yhteinen kaveripariskunta meillä oli eksän puolelta, mutta yli 1,5 vuotta sitten olin tekemisissä. Muut yhteiset vanhat kaverit on jääneet myöskin pois ja toisaalta en Heitä ole infonut yksityiskohdista. Jäljelle jää eksän sisarukset ja sisaruksien aikuiset lapset. Heille en ole puhunut erosta mitään, mutta olisihan se mielenkiintoista jos Heistä joku tätä lukisi. Vaikea kuvitella ketään heistä vauva-palstan suurkuluttajaksi ja vielä oikeasti niin, että juuri tämä ketju osunut silmiin. Eksän siskokin aikoinaan (eron jälkeen) puhui minulle, että on huolissaan eksän puhumattomuudesta, on ollut aina samanlainen. Viimeksi syksyllä kun eksän näin niin "kertoi minulle huolistaan" niin ainoastaan kysyin että pystyyhän puhumaan niistä nykyiselleen, niin eksä sanoi "että, ei pysty". Sen takia olisi vaikea uskoa, että eksä puhuisi kauan aikaa sitten tapahtuneesta erosta kenellekään. En siis oikeasti voi uskoa, että on todellista henkilöä joka voi sanoa "että eksäni ei ole niin paha" (kuin olen kirjoittanut).

28 v yhdessä 

Olisikin kyllä jänskä kiemura, jos vaikka 28 v exän sisko täällä olisi hänet bongannut. Se on selvää, että vaikka oma veli murhan tekisi, sitä selittelisi, että eihän se ollut kuin tappoj ja ärsyttävän ihmisen tappoi, semmoinen on vähän ihmisluonne. Mutta toisaalta jos olisi yhtään järki-ihminen niin ajattelisi vähän, että tässä on sen veikkakullan kertoman tarinan toinen puoli. 

Vielä jatkan (pahus).

Ainoa, joka voisi loukkaantua tästä asumisjärjestelystä on nykyisen eksä ja voisi kokea, että kohtelen rumasti eksääni kun näen isän ja pojan yhteydenpidon kovin vajaavaisena. En epäile isän rakkautta poikaansa, mutta teot voisivat olla hieman pontevampia. Toisaalta jos nykyinen oikeasti lukisi tätä, niin toivoisin että Hän on oikeasti tietoinen alkuaikojen päällekkäisyyksistä yms.

Nyt on niin, että seuraan keskustelua ja saatan jotain kirjoitella, mutta eksän "fanin" tuskaa helpottaakseni jätän kirjoituksistani eksän ja eksän/pojan jutut pois (ainakin toistaiseksi). 

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Vielä jatkan (pahus).

Ainoa, joka voisi loukkaantua tästä asumisjärjestelystä on nykyisen eksä ja voisi kokea, että kohtelen rumasti eksääni kun näen isän ja pojan yhteydenpidon kovin vajaavaisena. En epäile isän rakkautta poikaansa, mutta teot voisivat olla hieman pontevampia. Toisaalta jos nykyinen oikeasti lukisi tätä, niin toivoisin että Hän on oikeasti tietoinen alkuaikojen päällekkäisyyksistä yms.

Nyt on niin, että seuraan keskustelua ja saatan jotain kirjoitella, mutta eksän "fanin" tuskaa helpottaakseni jätän kirjoituksistani eksän ja eksän/pojan jutut pois (ainakin toistaiseksi). 

28 v yhdessä 

Pehva. Siis tuossa piti lukea alussa eksän nykyinen (eikä siis nykyisen eksä). 

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Vielä jatkan (pahus).

Ainoa, joka voisi loukkaantua tästä asumisjärjestelystä on nykyisen eksä ja voisi kokea, että kohtelen rumasti eksääni kun näen isän ja pojan yhteydenpidon kovin vajaavaisena. En epäile isän rakkautta poikaansa, mutta teot voisivat olla hieman pontevampia. Toisaalta jos nykyinen oikeasti lukisi tätä, niin toivoisin että Hän on oikeasti tietoinen alkuaikojen päällekkäisyyksistä yms.

Nyt on niin, että seuraan keskustelua ja saatan jotain kirjoitella, mutta eksän "fanin" tuskaa helpottaakseni jätän kirjoituksistani eksän ja eksän/pojan jutut pois (ainakin toistaiseksi). 

28 v yhdessä 

En ihan tajua miksi. Jos oikeasti joku sinut tuntisikin sinulla on kyllä oikeus vaikka hesan keskustorilla huutaa, mitä oikeasti tapahtuu. Mutta joo, ymmärrän inhottavan ja epävarman tunteen, joskin myös sitä mieltä, että näille huutelijoille ei pitäisi antaa mitään valtaa. Nyksäkin olisi saanut ihan aikanaan ottaa sinuun suoraan ja reilusti yhteyttä, jos jotain epäselvää on. Mutta ei uskalla ja halua koska ei halua kuulla niitä tosiasioita joita sulla olisi sanottavana.

Eikös tänne saa kuka vaan kirjoittaa? Vähän aika sitten joku kirjoitti, että tunnistaa kaxkasin, kun kertoi isästään. Tuskin exän uus tuntee isää. Mutt joo, jos kerta kaikilla on oikeus kirjuutella mitä vaan niin siinähän se nyt edessä. Itse en ikinä kirjoittelisi randompalstalle omasta elämästäni niinkuin täällä on tehty. Siis jos ei ole pelkkää performanssia.

Lainaus: "En ihan tajua miksi. Jos oikeasti joku sinut tuntisikin sinulla on kyllä oikeus vaikka hesan keskustorilla huutaa, mitä oikeasti tapahtuu. Mutta joo, ymmärrän inhottavan ja epävarman tunteen, joskin myös sitä mieltä, että näille huutelijoille ei pitäisi antaa mitään valtaa. Nyksäkin olisi saanut ihan aikanaan ottaa sinuun suoraan ja reilusti yhteyttä, jos jotain epäselvää on. Mutta ei uskalla ja halua koska ei halua kuulla niitä tosiasioita joita sulla olisi sanottavana."

Olen samaa mieltä kanssasi. Olen täällä kirjoittanut todella rehellisesti tuntemuksistani ja tilanteista. Olen aiemminkin sanonut, että sisko, ystäväni, poika ja mökkimies tietävät kirjoittamisestani ja olen sanonut, että olisi mielenkiintoista jos eksäni lukisi koko ketjun. Minua ei siis haittaisi jos kuka tahansa heistä lukisi koko ketjun. Raja menee kuitenkin siinä, että haluaisin henkilöiden pysyvän ulkopuolisille ihmisille vieraina ja kertomani asiat täällä palstalla. Siksi täällä en käytä oikeita nimiä, paikkakuntia, tarkkoja ammatteja jne. Ihmiset on oikeita olemassa olevia henkilöitä.

Seison kyllä kaiken kirjoittamani takana, eikä minua huutelijat haittaa (olen sitä kuraa saanut niskaani aika pitkään). En haluaisi oikeata juorujen levittäjää oikeaan elämääni. Ei kyllä hyödyttäisi laisinkaan myöskään eksääni, sillä sitten joutuisin kertomaan totuuksia aika paljon laajemmalla rintamalla. Enkä minä sitä halua.

28v yhdessä 

"Nyksäkin olisi saanut ihan aikanaan ottaa sinuun suoraan ja reilusti yhteyttä, jos jotain epäselvää on. Mutta ei uskalla ja halua koska ei halua kuulla niitä tosiasioita joita sulla olisi sanottavana."

Samalla logiikalla: olisihan vakikirjoittajakin voinut suoraan  ja reilusti puhua ne asiat IRL eikä täällä. Eihän tämä ole heidän suljettu ketju vaikka dissataankin kaikkia muita. Vain mielistelijä-uutuudet otetaan följyyn. 

On näet melko yksimielisyyden kerho tässä. Aikuiset ihmiset! Vai onkohan tuokin "tietäjä" vakituisten draaman kehittämistä? Ei tätä enää aikoihin ole otettu tosissaan. Semmoinen kummajainen koko ketju.

Vierailija kirjoitti:

Olisikin kyllä jänskä kiemura, jos vaikka 28 v exän sisko täällä olisi hänet bongannut. Se on selvää, että vaikka oma veli murhan tekisi, sitä selittelisi, että eihän se ollut kuin tappoj ja ärsyttävän ihmisen tappoi, semmoinen on vähän ihmisluonne. Mutta toisaalta jos olisi yhtään järki-ihminen niin ajattelisi vähän, että tässä on sen veikkakullan kertoman tarinan toinen puoli. 

Eivät kaikki sisarukset puolustele verisukulaistensa tekosia. Minun exäni sisko pisti tähän veljeensä välit täysin poikki, kun meille tuli ero. Sisko oli tietoinen veljensä sikailuista minua ja paria muutakin entistä kumppania kohtaan sekä vähän muustakin metkuilusta.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tänne saa kuka vaan kirjoittaa? Vähän aika sitten joku kirjoitti, että tunnistaa kaxkasin, kun kertoi isästään. Tuskin exän uus tuntee isää. Mutt joo, jos kerta kaikilla on oikeus kirjuutella mitä vaan niin siinähän se nyt edessä. Itse en ikinä kirjoittelisi randompalstalle omasta elämästäni niinkuin täällä on tehty. Siis jos ei ole pelkkää performanssia.

Hyvä huomio tuo, että tuskin exän uus tuntee isääni. Ja siihen huutelijaan joka väitti tunnistaneeni minut isäni takia, tähän en uskonut laisinkaan. Etteikö etelä-suomessa olisi yhtään viidenkympin ikäistä naista, jonka isä on ottanut alkoholia vähän enemmänkin. 

Mitä näitä miettimään. Jos tämä henkilö minut oikeasti tuntee niin mielelläni hänen kanssaan juttelisin, mutta rohkeus ei taida riittää siihen.

28 v yhdessä 

No, nyt minäkin jo kyllästyin tähän aiheeseen. Ihan ohi aiheen mennään.

Tämän jälkeen onkin helppo kysellä miten Ap:lla tai Hukassa menee.

No onhan se nyt ihan selvää, että se on nyxä. Tunnisti siitä, kun 28 kirjoitti, että häntä riipaisi kun olivat laittaneet someen kuvan exästä ja nyxästä nyyhkimässä koiran haudalla ja jotain siinä viestissä oli isästäkin muistaakseni.

Eli huomasi oman nolon käytöksensä ja muutenkin on saanut täältä lukea miehensä valheista ja siitä, miten pyöri vielä vanhassa sängyssä vaikka leikki täysin eronnutta miestä omassa kämpässään. Vähemmästäkin harmittaa, mutta kyllähän tänne tosiaankin kirjoittajia mahtuu siitä vaan harmia purkamaan.

Jäin miettimään 28 v:n exää ja sitä, miten lempeää Kuurankukkaa korpeaa miehen käytös. Se jotenkin muistutti siitä, että viha on myös rakkautta puolustava voima. 

Pohdin viime viikonloppuna ystäväni kanssa sitä, miten meillä on tarve jotenkin pitää suhteen päätyttyä kiinni läheisyydestä ja päättää asiat harmonisesti ja ilman avointa riitelyä. Toisinaan omalla kustannuksellamme. Jäin pohtimaan, onko kyse jostain miellyttämisen tai läheisriippuvuuden muodosta, enkä pysty sanomaan varmaksi. Osin olen myös aidosti sovinnollinen, enkä näe pitkäaikaisessa kaunan kantamisessa järkeä tai hyötyä itselleni. Jotain tässä silti kuplii pintaan.

Ajelin tuossa kotiin, ja huomasin olevani taas hieman allapäin ja kaipaavani kahden viikon penaani. Sitten tietoisuuteen ui ajatus "mitä minä oikeasti kaipaan kyseisessä miehessä?"

Tuttavuutemme oli loppuviimein todella lyhyt. Ja kun näin jälkikäteen katson asioita hormonihurman vähitellen väistyessä, ei kovin kaunis sittenkään.  Olin aivan alusta lähtien hyvin avoin taustastani ja siitä, että se aiheuttaa haasteita parisuhderintamalla. Luottamukseni on petetty niin perustavanlaatuisesti monta kertaa, että minun on vaikea sietää hiljaisuuksia tai sitä, etten tiedä mitä toisen mielessä liikkuu. Pelkään myös, että teen hätäännyksen ohjaamana jotain sellaista, mikä saa toisen hylkäämään minut.

Minulle sanottiin "mun kanssa saa tehdä virheitä",  "mä en koskaan halua tehdä mitään, mikä satuttaisi sua", "mun kanssa toimii suoruus ja avoimuus", "mulla ei ole lukkoja" "mä kyllä lupaan puhua sulle suoraan jos jotain muuttuisi sydämessäni, käsi sydämellä",  "mä en ole yhtään itsekäs" "kun itse arvostan paljon suoruutta, niin sitä tulee oltua luonnostaan itekin sellainen".

Mites sitten käytäntö? Toiseksi viimeisten, sinänsä vallan malliikkaasti menneiden treffiemme jälkeen minulle tuli tunne, että jotain oli vialla. Vastaukset viipyivät ja niiden sävy poikkesi aiemmasta. Menin paniikkiin, ja lähetin sarjan sinänsä aivan asiallisia, mutta hätääntyneen sävyisiä viestejä. Sain parin tunnin tauon jälkeen vastaukseksi ääniviestin, jossa vakuuttettiin, että kaikki on hyvin ja että mikään ei ole muuttunut.

Seuraavilla (viimeiseksi jääneillä treffeillä) kävi ilmi, että totuus oli ihan jotain muuta, ja mies puhui ponnekkaasti tarpeesta hidastaa. Myöhemmin kävi ilmi, että enemmän oli käynyt mielessä lopettaa koko juttu, mutta ei ollut saanut sanottua asiaa. Kun pari päivää myöhemmin laitoin ankean puhelun jälkeen ääniviestin, että tuntuu surulliselta ja siltä, että hän etääntyy luotani, sain vastaukseksi kuusi päivää hiljaisuutta. Siis tältä luonnostaan suoralta. Ja myöhemmin kävi ilmi, että tässä välissä olikin sitten jo ehditty Tinderiin, koska hän ei ole yhtään itsekäs eikä koskaan haluaisi satuttaa minua. Niin ja hei, käsi sydämellä, hän kyllä lupaa puhua suoraan, jos jotain muuttuisi hänen sydämessään.

Kun tähän vielä yhdistää sen, että hän toiseksi viimeisillä treffeillämme ehdotti suojaamatonta seksiä, vaikka tiesi minun olevan vailla hormonaalista ehkäisyä ja raskaudelle otollisessa vaiheessa, niin kyllä täytyy sanoa, ettei moista epäitsekkyyden ruumiillistumaa olekaan ihan hetkeen tullut vastaan. Ja juuri nyt on todella vaikea ymmärtää, mitä h*lvettiä hän ajatteli halutessaan vielä jatkaa tapailua heiluessaan Tinderissä. Tämä mieheltä, joka oli alle kaksi kuukautta aikaisemmin tapaamisemme ensimmäisellä viikolla puhunut näkevänsä minussa "loppuelämän potentiaalia" (punalippu!).

Juuri nyt tuntuu siltä, että ko. sankari voi minun puolestani vetää syvälle tumppuun ja ratsastaa Tinderinsä kanssa auringonlaskuun. (Toivon, että) en jää kaipaamaan.

-Liekki

Minulle sanottiin "mun kanssa saa tehdä virheitä",  "mä en koskaan halua tehdä mitään, mikä satuttaisi sua", "mun kanssa toimii suoruus ja avoimuus", "mulla ei ole lukkoja" "mä kyllä lupaan puhua sulle suoraan jos jotain muuttuisi sydämessäni, käsi sydämellä",  "mä en ole yhtään itsekäs" "kun itse arvostan paljon suoruutta, niin sitä tulee oltua luonnostaan itekin sellainen".

Hmph. Nyt on pakko sanoa taas suoraan. Itselleni jokainen lause noista olisi ollut red flag uudessa tuttavuudessa, ihan sama, olisiko kyse ystävästä vai muusta suhteilusta. 

Ihmisellä on yleensä tapana vakuutella toista siitä, mistä itse ei ole kovin vakuuttunut. Esim. itse saatan sanoa, että pyrin aina suoruuteen ja toteankin, että tämän saa lukea niin, että olen usein passiivis-aggressiivinen. Tiedostan tämän huonon puoleni ja työskentelen sen kanssa, mutta onnistumiset ovat usein harvassa. Mitä herkempi asia, sen useammin tähän sorrun.

Muutenkin miehen käytös on täyslaidallinen jotain ihme kuspäisyyttä. Siis mitä ihmettä, kahden viikon pena ehdottelee suojaamatonta seksiä. Testien kautta tämä kaveri ollenkaan sänkyyn tuon jälkeen.

Ja kuitenkin, kaikesta huolimatta Liekki hän edelleen herättää sinussa myös kaipausta. Tähän kannattaa nyt pysähtyä. Sillä olen aika varma, että se ei ole ollut pena ollenkaan, joka saa näin tuntemaan, vaan lupaus, jonka hän toi tullessaan. Lupaus parisuhteesta jne. Sanomattakin selvää, mutta miksi sitten oikeasti oikean elämän myrskyissä siihen lupaukseen on niin helppo sortua? 

Kahden viikon pena on kai tullut muiden jatkoksi sanastoon, eli voimme todeta, että kyllä ne kriittisetkin puheenvuorot tuovat paljon keskusteluun!

T: MaratonParkuja

Hei Liekki, kiitos pitkästä analyysistä. MaratonParkujan kommentista komppaan sitä, että myös minun kokemukseni mukaan ihmisillä on usein tarve vakuutella toisia siitä, mistä ei itsekään ole ihan vakuuttunut. Sen takia kannattaakin välillä pysähtyä kuuntelemaan myös niitä omia kelojaan, joita toistelee itselleen tai etenkin muille.

Lisäksi jäin pohtimaan tuota kun pohdit, että mitä jäit oikeastaan kaipaamaan ja suhde ei tosiasiassa ollutkaan kovin hyvä.

Joskus on inhimillistä ihastua ihastumisen tunteeseen. Tätä tukisi myös se, kun aiemmin kerroit, että edellisestä parisuhteesta on jo aikaa. Olisiko sittenkin kyse ollut siitä, että toivoit niin kovasti, että tämä mies olisi ollut enemmän kuin olikaan? Tai kun hän herätti voimakkaita tunteita sinussa, olit enemmän tunteiden kuin miehen pauloissa? Onko tässä mitään järkeä?

Inhoan kaikenlaisia yleistyksiä, mutta valitettavasti kuulostaa peliliikkeiltä enemmän kuin aidoilta tunteilta miehen puolelta. Etenkin tuollaiset ehdotukset, joissa tavoitteena olisi ollut pitää sekä Tinderin suhteet että suhde sinun kanssasi vireillä.

Hukassa, missä olet? Toivottavasti et kokonaan hukassa.

Kuurankukka

Liekki, itse tapailin jossain vaiheessa hiukan saman oloista miestä.

Toki hänellä oli paljon vanhoja haamuja joista puhuimme paljon. Itse kerroin hänelle että olen aiemmissa suhteissa tuntenut jääneeni yksin esim sairaana ja kun olisi eniten tukea kaivannut. Normaalisti olen vahva ja itsenäinen. Hän ymmärsi ja oli niin "in" jutussa.

Kun hänelle sitten iski tuo viilenemisvaihe jätti hän minut täyteen hiljaisuuteen yli viikoksi, juuri kun sairastuin pahasti.

Eli teki juuri sen ainoan asian mikä oli traumaattista minulle.

No onneksi siis pääsin hänestä eroon. Tai en edes kai olisi päässyt jos en itse olisi juttua lopettanut, olisi varmaan roikottanut minua ikuisesti, koska ei halunnut aiheuttaa pahaa oloa kenellekään.

Sittemmin tapasin miehen joka näkee vaivaa, vaikka asumme kaukana tiedän aina milloin näemme seuraavan kerran. Vaikka se olisi 3 viikon päästä, niin se on sovittu ja kalenterissa. Hän tekee vaativaa työtä, mutta laittaa minut etusijalle.

Jos jotain tapahtuisi, niin tiedän että hän hyppäisi autoon ja tulisi luokseni.

Joskus aiemmin kirjoitin omasta erosta ja exän ja teinien vaikeasta suhteesta, kun exä vähän hävisi heidän elämästä, puhumattakaan meidän vaikeista väleistä.

Mutta nyt kohta 3 vuotta erosta ja asiat ovat rauhoittuneet, teinit lähes asuvat isällään lyhyemmän harrastus- ja koulumatkan takia, heillä menee kivasti, minulla ja exällä on hyvät välit, jopa hänen uuteen kumppaniin on hyvät välit. Luulen että exän nyksä on suuressa roolissa siitä että exä osasi alkaa näkemään asioita myös minun näkökulmasta. Joten nyt menee ihan kivasti.

Tsemppiä siis kaikille, elämä kantaa kyllä, vaikka muutamatkin itkupotkuraivarit on kolmeen vuoteen mahtunut puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Minulle sanottiin "mun kanssa saa tehdä virheitä",  "mä en koskaan halua tehdä mitään, mikä satuttaisi sua", "mun kanssa toimii suoruus ja avoimuus", "mulla ei ole lukkoja" "mä kyllä lupaan puhua sulle suoraan jos jotain muuttuisi sydämessäni, käsi sydämellä",  "mä en ole yhtään itsekäs" "kun itse arvostan paljon suoruutta, niin sitä tulee oltua luonnostaan itekin sellainen".

Hmph. Nyt on pakko sanoa taas suoraan. Itselleni jokainen lause noista olisi ollut red flag uudessa tuttavuudessa, ihan sama, olisiko kyse ystävästä vai muusta suhteilusta. 

Ihmisellä on yleensä tapana vakuutella toista siitä, mistä itse ei ole kovin vakuuttunut. Esim. itse saatan sanoa, että pyrin aina suoruuteen ja toteankin, että tämän saa lukea niin, että olen usein passiivis-aggressiivinen. Tiedostan tämän huonon puoleni ja työskentelen sen kanssa, mutta onnistumiset ovat usein harvassa. Mitä herkempi asia, sen useammin tähän

Silläkin uhalla, että joku taas syyttelee jostain samanmielisten klubista, niin olen kyllä tehnyt itse täysin vastaavia havaintoja siitä, että monilla on tarve selostaa ja kertoa uudelle tuttavuudelle, että "mä olen sitten tällainen ja tällainen." Ja se on usein pelkkää heidän omaa toiveajatteluaan. Tulee elävästi mieleen eräskin entinen työkaveri, joka muisti usein ja varsin äänekkäästi julistaa, kuinka positiivinen ihminen hän on. No, arvaatte varmaan että kattia kanssa. Ja auta armias, jos jokin asia meni eri tavalla kuin hänen mielestään olisi pitänyt, niin alkoi kauhea huuto, raivo, meuhkaaminen ja sättiminen. Että sellaista positiivisuutta sitten, kun "The Bitch" pääsi irti.

Mitä Liekkiin tulee, vaikuttaa siltä, että hänellä (kuten niin kovin monella muullakin) on ollut kova halu löytää "joku", jotta saisi elää sitä kuviteltua ihanaa ja tavoiteltavaa parisuhdeauvoa. Ongelma on vain siinä, että jos koko parisuhde perustuu siihen, että halutaan vain löytää "joku" kumppaniksi, niin mielestäni silloin noustaan persus edellä puuhun. Ollaan siis luotu kuvitelma siitä, millainen kumppani halutaan ja mitä parisuhderintamalla halutaan saada. Sitten aloitetaan kuumeinen casting, jotta löytyisi se joku, joka noin suurin piirtein sopisi roolittamaan tuota parisuhdenäytelmän toista pääosaa. Käydään treffeillä, jotka muistuttavat lähinnä työhaastattelua. Ja sitten tartutaan kiinni tuohon kahden viikon penaan (mikä loistava termi!), joka on ehkä vähän sinne päin, suht siedettävä poislukien muutama pikku outous tai isompikin puute, mutta jonkinlainen mahdollinen kandidaatti kuitenkin rooliin. 

Tuo pena puolestaan saattaa olla liikkeellä löytääkseen vain parin päivän (tai yön) mirkun. Sitten pena puhuu hätäpäissään mirkulle suut silmät täyteen asioita, joita toivoo mirkun toivovan kuulla, jotta pääsee pesälle. Ja mirkun silmät syttyvät: tässä hän on! Ihanaa! Saan vihdoinkin sen parisuhteen, lapset, perheen jne. Mutta pena ei ole yhtään niin vakuuttunut tai varsinkaan sitoutunut ja lyö pakin päälle, kun huomaa mirkun miettivän toisten treffien jälkeen jo tulevien lasten nimiä. Tällöin pena, jolla itsesuojeluvaisto onneksi toimii, tekee paniikkijarrutuksen ja U-käännöksen, eikä hänestä enää näy kuin perävalot ja pölypilvi. Varsinkaan, kun mirkku vielä soitellee perään ja kuulustelee, miksi jätit minut kahden viikon hyvän alun jälkeen. Vaikka penalle kyseessä oli vain parit ihan ok treffit ihan ok mirkun kanssa, josta hän ei kuitenkaan halunnut mitään sen enempää, joten hän jatkoi matkaa.

Tämä siis noin yleisellä tasolla, moni tekee tätä. Tunnustan itsekin nuorempana toimineeni jotakuinkin näin. Elämä kuitenkin opettaa.