Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12663)
Vertaistuki on todella tärkeää ja antoisaa. Vain vertainen voi todella ymmärtää asioita joita toinen kokee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaus: On varmasti enemmän. Itse en huudellut asiattomuuksia, mutta vahingossa näin toisella alustalla kirjoituksiasi, joissa oli taikasanat 28 v, kusipääex & 5 lapsen äiti, poika ja mökkimies. Alustalta paljastui henkilöllisyys ja kuvia. Mutta mä en tee tällä tiedolla mitään - ihan sama oletko Sirkku vai Mirkku - mutta halusin vaan kertoa että ihan random palstalainen voi randomisti paljastua. Ja musta sä olet symppis."
Yleensä selittelemällä ei saa mitään hyvää aikaiseksi, mutta nyt sen teen. Haluan myös kiittää tästä yllä olevasta kirjoituksesta. Hieman myös korjata, eli "mökkimiehestä" en ole ikinä missään muualla kirjoittanut, enkä käyttänyt termiä "kusipääex", 28v yhdessä nimimerkkiä tms myöskään en ole käyttänyt. Ja haluan myös korostaa, että mökkimiehestä ei ole ollut ikinä yhtäkään kuvaa missään. Mutta olen muutamia lyhyitä kommentteja kirjoittanut mm. erosta toisessa paikassa jossa kirjoitetaan ns. julkisesti ja siellä ihmisten kohtaaminen on aikapaljon inhimillisempää. Eli tätä täällä käymääni elämänkaarta ei löydy mistään. Ko. alustaa käyttäen on minut kuitenkin mahdollista ollut löytää. Hieman huvittaa, mutta pientä salapoliisityötä tehden löysin sieltä 6 naista, joilla takana ero ja yhteistä eloa takana 28 vuotta.
Kirjoituksesi ansiosta poistuin tästä toisesta sovelluksesta (ja laitoin sen yksityiseksi ensin) ja laitoin ainoan julkisen mediani myös yksityiseksi, vaikka tässä julkisessa mediassani ei ole ikinä pahaa sanaa sanottu exästäni tms. Tämä oli nyt hyvä aika tehdä.
Jatkan vielä.
28v yhdessä
Tämä ketju on antanut minulle tosi paljon. On ollut ihana saada vertaistukea, hyviä neuvoja, ohjeitakin. Kuitenkin se tärkein anti on ollut se paikka johon pystyi kirjoittamaan kaiken mikä päässä liikkui, pallotella yhdessä asioita, saada uusia näkökulmia asioihin (kun läheltä ei aina näe hyvin).
Nyt elämässäni tapahtuu taas paljon, mutta nyt en pysty tänne enää kirjoittamaan. Palstasta tuli jotenkin vieras, en pysty juuri nyt "kirjoittamaan rehellisesti" ja muuta tapaa en osaa.
Tietyllälailla päästän irti tästä ketjusta nyt. Ainakin menneisyyden osalta (vaikka juuri sillä rintamalla tapahtuu).
Minulla ja mökkimiehellä menee todella hyvin. Elämä on siltäosin mallillaan.
Jos ketju ei hiljene kokonaan, niin luen kyllä ja vastailenkin vertaistuellisesti, mutta omaa tulevaakaa likapyykkiä en täällä jaa (toki varaan puheoikeuden muuttaa mieltäni).
Hyvää viikonloppua kaikille.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Mulle on jäänyt mieleen lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren tv-esiintyminen joskus vuosituhannen vaihteessa. Hänen äitinsä oli kuollut, kun Raisa oli 6-vuotias ja leski-isä hammaslääkäri oli tietenkin melko pihalla ja lisäksi kiireinen ja jopa piittaamaton suhteessa Raisaan. Raisa kertoi eläneensä rajatonta nuoruutta ja toisaalta liiallista vastuun kantamista. Surustakaan ei puhuttu. Tuossa ohjelmassa Raisa sanoi, että on tarpeeksi, jos saa vähennettyä omien lasten suhteen traumoja 10 % siitä, mitä on itse kokenut. Minulta putosi melkoinen taakka. 10 %. Tässä linkki Raisan kertomaan:
"Mutta Raisa tahtoo paremmaksi. Hän haluaa ymmärtää omia lapsiaan ja omaa lapsuuttaan. Kahden lapsen äitinä hän päättää erikoistua lastenpsykiatriaan.
Jos lapsuuteni olisi ollut toisenlainen, olisin varmaankin ihan eri ammatissa. Äiditön ja hoivaton lapsuus teki minusta äidillisen hoivaajan.
Lastenpsykiatriksi opiskelu ei tee täydelliseksi ä
Ei mikään koulutus takaa mitään osaamista. Päiväkodissa lapsen ryhmässä järkyttävä kiusaaja. Äitinsä perheneuvolan psykologi. Ulkona kuin lumiukko. Ei uskaltanut nähdä totuutta lapsestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin surullista ja harmillista 28. Mutta ymmärrän täysin sinua ja tekemääsi päätöstä. Tai sitä, että kirjoittaminen ei vaan tunnu hyvälle. Niin mielelläni kuin myötäeläisin kaikissa elämäsi käänteissä ja kuulisin mitä sinulle kuuluu ja miten menee. Tai myötäelän minä silti, jossain siellä olkapäälläsi tsemppaan eteenpäin ja muistutan mistä ollaan osittain yhdessä noustu. Paska on tullut elämään jossain määrin pysyväksi, ainakin minulla, mutta senkin kanssa oppii elämään ja elämä voi olla todella hyvää. Eteenpäin mennään ja elämä kantaa. Iso lämmin halaus sinulle 28. Voimia, jaksamista, iloa ja rakkautta, kaikkea mahdollista hyvää sinun elämääsi.
Tulee ikävä kuulumisiasi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin surullista ja harmillista 28. Mutta ymmärrän täysin sinua ja tekemääsi päätöstä. Tai sitä, että kirjoittaminen ei vaan tunnu hyvälle. Niin mielelläni kuin myötäeläisin kaikissa elämäsi käänteissä ja kuulisin mitä sinulle kuuluu ja miten menee. Tai myötäelän minä silti, jossain siellä olkapäälläsi tsemppaan eteenpäin ja muistutan mistä ollaan osittain yhdessä noustu. Paska on tullut elämään jossain määrin pysyväksi, ainakin minulla, mutta senkin kanssa oppii elämään ja elämä voi olla todella hyvää. Eteenpäin mennään ja elämä kantaa. Iso lämmin halaus sinulle 28. Voimia, jaksamista, iloa ja rakkautta, kaikkea mahdollista hyvää sinun elämääsi.
Tulee ikävä kuulumisiasi.
Ap
Ap, 28, Oikein hyviä voimisia teille, on ollut mukava... mukava ja mukava... matkustaa pitkään kanssanne. Minäkin luen, mutta eipä juuri kirjoitettua tule - enää...
Ihanaa kevättä
Tuumis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi 28 v, saatanpa hieman kuvitella, mitä elät läpi, sillä valitettavasti ex on jo tapansa näyttänyt. Voisin kuvitella, että asiat liittyvät rahaan, jota hänellä ei ole ja nyt onkin sitten kiire myydä kämppä altasi jopa ennen kuin poika ennättää kunnolla muuttaa. Kun tämäkin on suorastaan ennustettava asia.
Ymmärrän minäkin, että et jaksa kirjoitella, mutta harmihan tämä on. Mietin sitäkin, miten maratonparkujalla menee nuoren läheisen kanssa, mutta taitaa nyt apeus vallita monelle vakkarilla. Itse olen lueskelija ja kaipaan aina teitä kaikkia!
Kyllä täällä virtuaalimaailmassa kannattaa olla varovainen jos jakaa asioita tunnistettavasti. Varsinkin, jos tiedot voidaan yhdistää omaan naamaan ja nimeen muilla alustoilla.
Toisaalta 28 on kirjoittanut tähän ketjuun jo vuosia, joten jos joku on yhdistänyt, se lienee jo tapahtunut.
Tämän ketjun on tarkoitus antaa jotain hyvää sen sijaan, että se tuottaisi pahaa mieltä. Jokainen tekee ratkaisut omalta kohdaltaan miten parhaaksi katsoo.
28, on ollut ilo lukea kasvutarinaasi ja olet ollut täällä voimaannuttavana esimerkkinä varmasti monelle. Ketju on ilmeisesti myös antanut sinulle jotain hyvää kun olet niin pitkään täällä viihtynyt. On todella sääli, jos katoat ketjusta.
Voimaa ja valoa kaikille!
Kuurankukka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene nyt eri huoneeseen edes nukkumaan..
Vihdoin asunnon myynti alkaa olla lähitulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene nyt eri huoneeseen edes nukkumaan..
Et sitten lukenut aloitusta pidemmälle?
Ap:n miehellä paljastui olevan toinen nainen, ap muutti pois kotitalosta ja tilalle muutti tämä salarakas. Lapset jäivät kotitaloon ja ap muutti kerrostalokoppiin. Ap:n mies on yhä tämän salarakkaan kanssa eikä ole pätkääkään katunut eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen seurannut tätä koko ketjun ajan ja myös välillä jotain kommentoinut.
Pakko hehkuttaa viime viikolla saimme viimein viimeisen yhdistäneen asian hoidettua exän kanssa.
Olen vihdoin täysin vapaa hänestä tai no onhan meillä lapset ja itseasiassa ihan hyvät välitkin nykyään.
Mutta yli 2 vuotta se otti.
Välillä jo luulin ettemme koskaan pääse kokonaan yhteisistä asioista eroon.
ja viimein tuntuu että muutkin asiat menevät eteenpäin, työt ja elämä.
Ja kyllä korkkasin skumpan viikonloppuna ylhäisessä yksinäisyydessä.
Tsemppiä kaikilla ja toivottavasti ette kokonaan häviä pois.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen seurannut tätä koko ketjun ajan ja myös välillä jotain kommentoinut.
Pakko hehkuttaa viime viikolla saimme viimein viimeisen yhdistäneen asian hoidettua exän kanssa.
Olen vihdoin täysin vapaa hänestä tai no onhan meillä lapset ja itseasiassa ihan hyvät välitkin nykyään.
Mutta yli 2 vuotta se otti.
Välillä jo luulin ettemme koskaan pääse kokonaan yhteisistä asioista eroon.
ja viimein tuntuu että muutkin asiat menevät eteenpäin, työt ja elämä.
Ja kyllä korkkasin skumpan viikonloppuna ylhäisessä yksinäisyydessä.
Tsemppiä kaikilla ja toivottavasti ette kokonaan häviä pois.
Luulenpa vaan, että näiden vuosien aikana monikin on saanut täältä vertaistukea, eroon tai yhdessä jaksamiseen. Eihän kahta samanlaista liittoa ole, mutta läheltä voi liipata;)
Mukavaa kevättä kaikille
Tuumis
35 v on erosta, exänikin jäi omien sanojensa mukaan kaipaamaan minua vaikka hän oli se joka petti ja jätti. Erossa emme puhuneet mitään, minä vaan häivyin, tunteista ei puhuttu. Hän päätyi kuitenkin vuosien päästä laastarisuhteensa kanssa naimisiin vaikkei muijaansa koskaan ollut kosinutkaan, koska odotti minua takaisin. Minä olin vielä liian rikki ja tyhmän ylpeä antamaan anteeksi sen miten pahadti minua loukkasi.
Minä särjin näissä rytäköissä sydämeni ja kai koko sieluni niin pahasti etten ole koskaan rakentanut perhettä enkä oikein kai koskaan oikeasti rakastunutkaan ketään tuon nuoruudenrakkaani jälkeen.
Ihan ok suhteita on muutama ollut mutta me päättyvät aina siihen ettei niintä kehkeydy seurustelua kummempaa.
Näen hyvin usein, joskus jopa viikottain millon minkäkinlaisia unia tuosta exästäni. Näen häntä oikeastikin satunnaisesti vilaukselta ja näen kuinka hän katsoo minua. Tämä ruokkii varmasti sitä että aivoni ei päästä irti. Unissa toistuu usein yksi ja sama teema, etsin häntä silmilläni tai etsin ihan fyysisesti mutta en löydä tai näen hänen olevan kavereittensa tai muiden naisten seurassa ja hän menee poispäin minusta. Joskus yritän kutsua häntä, hän ei kuule eikä käänny tai jos kääntyy, jatkaa matkaa pos. Hiljattain näin unta jossa puolustin häntä ja hänen elämäänsä eräälle tutulle joka moitti ja vähätteli exääni.
Luopuisin mielelläni näistä unista jo, ne vaikuttaa mielialaani, olen TAAS surullinen siitä mitä kävi enkä saanut häntä. Häntä jonka olin koko nuoruuteni halunnut.
Aivoni ja sydämeni ei päästä irti. Tällä mennään varmaan päätyyn saakka.
Vierailija kirjoitti:
35 v on erosta, exänikin jäi omien sanojensa mukaan kaipaamaan minua vaikka hän oli se joka petti ja jätti. Erossa emme puhuneet mitään, minä vaan häivyin, tunteista ei puhuttu. Hän päätyi kuitenkin vuosien päästä laastarisuhteensa kanssa naimisiin vaikkei muijaansa koskaan ollut kosinutkaan, koska odotti minua takaisin. Minä olin vielä liian rikki ja tyhmän ylpeä antamaan anteeksi sen miten pahadti minua loukkasi.
Minä särjin näissä rytäköissä sydämeni ja kai koko sieluni niin pahasti etten ole koskaan rakentanut perhettä enkä oikein kai koskaan oikeasti rakastunutkaan ketään tuon nuoruudenrakkaani jälkeen.
Ihan ok suhteita on muutama ollut mutta me päättyvät aina siihen ettei niintä kehkeydy seurustelua kummempaa.
Näen hyvin usein, joskus jopa viikottain millon minkäkinlaisia unia tuosta exästäni. Näen häntä oikeastikin satunnaisesti vilaukselta ja näen kuinka hän katsoo minua. Tämä ruokkii var
Vastaavassa tilanteessa muutin kauemmaksi. Uskon, että se voi auttaa ainakin hiukan irtipäästämisessä. Nyt kyllä pohdin muuttoa takaisin. Ehkä olen turhaan toiveikas.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää.
Vierailija kirjoitti:
35 v on erosta, exänikin jäi omien sanojensa mukaan kaipaamaan minua vaikka hän oli se joka petti ja jätti. Erossa emme puhuneet mitään, minä vaan häivyin, tunteista ei puhuttu. Hän päätyi kuitenkin vuosien päästä laastarisuhteensa kanssa naimisiin vaikkei muijaansa koskaan ollut kosinutkaan, koska odotti minua takaisin. Minä olin vielä liian rikki ja tyhmän ylpeä antamaan anteeksi sen miten pahadti minua loukkasi.
Minä särjin näissä rytäköissä sydämeni ja kai koko sieluni niin pahasti etten ole koskaan rakentanut perhettä enkä oikein kai koskaan oikeasti rakastunutkaan ketään tuon nuoruudenrakkaani jälkeen.
Ihan ok suhteita on muutama ollut mutta me päättyvät aina siihen ettei niintä kehkeydy seurustelua kummempaa.
Näen hyvin usein, joskus jopa viikottain millon minkäkinlaisia unia tuosta exästäni. Näen häntä oikeastikin satunnaisesti vilaukselta ja näen kuinka hän katsoo minua. Tämä ruokkii varmasti sitä että aivoni ei päästä irti. Unissa toistuu usein yksi ja sama teema, etsin häntä silmilläni tai etsin ihan fyysisesti mutta en löydä tai näen hänen olevan kavereittensa tai muiden naisten seurassa ja hän menee poispäin minusta. Joskus yritän kutsua häntä, hän ei kuule eikä käänny tai jos kääntyy, jatkaa matkaa pos. Hiljattain näin unta jossa puolustin häntä ja hänen elämäänsä eräälle tutulle joka moitti ja vähätteli exääni.
Luopuisin mielelläni näistä unista jo, ne vaikuttaa mielialaani, olen TAAS surullinen siitä mitä kävi enkä saanut häntä. Häntä jonka olin koko nuoruuteni halunnut.
Aivoni ja sydämeni ei päästä irti. Tällä mennään varmaan päätyyn saakka.
Tulipas surullinen olo. Ikäänkuin elämäsi olisi hukkaan heitetty.
On erilaisia vertaistukiryhmiä. Itse olen ollut suljetussa kahden ammattilaisen ohjaamassa vertaistukiryhmässä. Suljetussa ryhmässä ja ammattilaisten ohjaamana työskentely prosessinomaista ja turvallista. Ryhmä toimi vajaat kaksi vuotta ja siinä oli myös virkistystoimintaa mukana. Me osallistujat olimme todella kiitollisia tuosta kaikesta saamastamme. Tämä oli ennen finanssikriisin myötä tulevaa lamaa, jolloin kaikista palveluista karsittiin kovalla kädellä. Vieläkin koen tuon ryhmän annin erittäin merkitykselliseksi.