Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12663)
Hukassa kirjoitti useita suvuja takaisinpain kertoneensa suhteen tilasta muutamille ystavilleen ja myos muutamalle yhteiselle miespuoliselle ystavalle. Ja etta mies kuulemma hapesi kovasti etta he saivat tietaa mita han on puuhaillut. Eli mies sitten kuitenkin osaa haveta! Mutta ainoastaan silloin jos kaverinsa saavat tietaa miehen naispuuhista. Vaimonsa ja lastensa aidin edessa ei hapeile ollenkaan vaan kertoo auliisti asioita.
Mies ilmeisesti pelkaa menettavansa kasvonsa ja kavereitten kunnioituksen kun he tietavat mita han on puuhaillut viimeiset viisi vuotta. Vaimon kunnioitus taas ei ole niin tarkeaa. Plus se etta vaimolle voi puhua mukavia ja hellyydella saa paljon anteeksi. Mutta toisille miehille - ja vaimon ystaville ja perheenjasenille - ei lassytys mene lapi, he nakevat oitis mita tuossa on tekeilla.
Hukassa, sanon nyt taman 65 vuoden elamankokemuksella: kun puolisoiden valinen kunnioitus katoaa niin se on lopun alkua. Mieti nyt tarkkaan onko enaa mitaan toivoa oikeasti etta voisit kaiken kokemasi jalkeen enaa kunnioittaa miestasi. Mies ei kunnioita sinua piirun vertaa, taysin yhdentekevaa mita han sinulle sanoo kun teot ovat mita ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että täällä on nyt kirjoittelemassa aika monta tyyppiä, jotka ovat katkeria exilleen/nyxilleen siitä, että nämä eivät muuttuneet toivotuiksi ja ero sen vuoksi tuli tai tulee. Haluavat siis jotain hyvitystä siitä, että heidän oli toisten pskuuden vuoksi pakko ottaa ero.
Jos ei muuta niin empatiaa ja sympatiaa siitä, miten kovia ovat kokeneet.
Miten aloittajan asia on edennyt? Toivon, että on omilla jaloillaan tukevasti seisova hyväntuulinen nainen.
Tuota kirjoitusmäärää ei voi lukea.
Voiko joku kertoa?
Vierailija kirjoitti:
On helpompaa elää haluamatta seksiä, kuin elää sinä kumppaneista joka seksiä kaipaisi. On helpompaa jättää lähtemättä sinne salille kuin päättää toisen mieliksi mennä vaikka sinne pilkille. On helpompaa olla sohvalla miettien etten edes kaipaa siistiä kotia, kuin olla se joka siivoaa kaikkien sotkut jne. Haluton, minkä asian suhteen hyvänsä, hallitsee koko suhdetta. En halua lasta: vitkuttelen päätöksen kanssa. En halua uutta asuntoa: laahaan jalkojani joka asuntonäyttöön. En kaipaa yhteistä ajanviettoa: keskityn omiin harrastuksiin ja lopun aikaa lojun sohvalla kännykän kanssa.
En osaa sanoa, en ole koskaan elänyt suhteessa, jossa haluttaisiin täysin erilaisia asioita ja toinen olisi vain passiivisena taakkana ja raahattavana.
Ja vähän ihmettelen muiden kyselijöiden tavoin, miksi kukaan, joka suhteen dynamiikan ymmärtää ja siitä kärsii, ei ota sitä eroa, vaan jää suhteeseen. Ihan huolimatta siitä, pahas
Eikös se sanonut että passiivisuuden määrä vaihtelee, välissä on parempia jaksoja. Vaikeaa sanoa onko kyse jostain terveysasiasta vai ihan yksinkertaisesti siitä, että sohvalle juuttuneella on itsellään mielenkiinto haihtunut. Kunnes uhkaa menettää kodinhoitajan, silloin herätään hetkeksi yrittämään.
Sinä et ole koskaan tokikaan ollut minkäänlaisissa ikävissä tilanteissa, mutta moni kertoo mm viivyttelemisestä lapsen hankkimisen kanssa. Siinähän suhde jatkuu vain toisen ehdoilla, toisella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin päättää koko suhde, ellei halua luopua omasta haavestaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulle se keskustelu lähtisi siitä, että puoliso toisi ongelman esiin. Kunniottaisin sitä, yhdessä mietittäisiin löytyykö ratkaisua. Onko molemmilla vielä rakkautta ja halua yrittää muuttaa tilannetta. Yrittäisin kuunnella ja ymmärtää, olla loukkaantumatta. Ei sen pitäisi olla vaikeata puhua ja kuunnella.
Meillä se erokeskustelu meni näin: mies ilmoitti ihan tavallisena arkipäivänä selvinpäin kuin salama kirkkaalta taivaalta, ettei rakasta minua ja haluaa eron. Siinä ei mitään ratkaisua voi löytyä, kun ongelmaksi määriteltiin heti rakkauden puute. Siihen loppui sitten se pitkä 17 vuoden avioliitto. Kuin seinään. Toki mies oli käyttäynyt etäisesti tuota ennen ja toinen nainenhan hänellä tietenkin sitten olikin valmiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että täällä on nyt kirjoittelemassa aika monta tyyppiä, jotka ovat katkeria exilleen/nyxilleen siitä, että nämä eivät muuttuneet toivotuiksi ja ero sen vuoksi tuli tai tulee. Haluavat siis jotain hyvitystä siitä, että heidän oli toisten pskuuden vuoksi pakko ottaa ero.
Jos ei muuta niin empatiaa ja sympatiaa siitä, miten kovia ovat kokeneet.
no omasta puolesta voin sanoa että pahaa mieltä enemmänkin tuottaa se mihin kumppani muuttui, ei se että oisin toivonut muuttuvan. Rakastuin toisenlaiseen ihmiseen kuin kenen kanssa 10 vuotta myöhemmin elän.
Sinä et ole koskaan tokikaan ollut minkäänlaisissa ikävissä tilanteissa, mutta moni kertoo mm viivyttelemisestä lapsen hankkimisen kanssa. Siinähän suhde jatkuu vain toisen ehdoilla, toisella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin päättää koko suhde, ellei halua luopua omasta haavestaan.
Olen toki ollut monenkinlaisissa ikävissä tilanteissa, iso osa ihan itsekin aiheuttamiani.
Olen myös siten yksinkertainen ihminen, että ajattelen, että jos toinen viivyttelee asian kanssa, on kyse asiasta, jota hän ei halua tehdä. Ei hän muuten viivyttelisi. Ja tekisin siitä johtopäätökset. Varmaan teksi ihan kamalan kipeää ja tuntuisi todella epäreilultakin. Ajattelisin kyllä myös vaihtoehtoa: haluanko todella tehdä lapsen ihmisen kanssa, joka epäröi yhtään? Se helpottaisi omaa päätöksen tekoa.
Muutoinkin niinhän se eron teossa on aina: sitä pitää vaan miettiä, mitä kompromisseja on valmis parisuhteen vuoksi tekemään. Enkä toivo, että kukaan tekee minun vuokseni kompromisseja, joiden kanssa elämä on kärsimystä, katkeruutta ja kiukkua.
T: MaratonParkuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28, maksoiko tai maksaako miehesi elatusapua? Vai luistiko siitäkin? Ethän antanut tästäkin periksi?
Noihin edellisiin kommentteihin viitaten. Itse olen juuri nyt kirjaimellisesti jumissa suhteessa. Omistan kotini yhdessä kumppanin kanssa. Olemme molemmat toisella kierroksella ja kotimme irtaimistosta on valtaosa minun. Lapseni asuu myös asunnossamme. Haluaisin erota, mutta kumppani ei suostu tekemään kauppaa asunnosta, eikä muuttamaan pois. Tuntuu niin epäreilulta, että olen etsinyt tämän kodin, olen suunnitellut ja teettänyt siihen remontin, olen haalinut meille kodin sisustuksen ja tarpeelliset tavarat, siis rakentanut tästä kodin. Ja nyt minun ja lapseni pitää kerätä tavaramme ja aloittaa taas alusta kun hän joka ei yhteisen kodin eteen tehnyt koskaan mitään (maksaa toki puolet laskuista) ei suostu muuttamaan pois. Koska ei halua erota. Muttei halua myöskään sitoumuksia. Ihan kaikki tehdään hänen tahtonsa mukaan. En saa koiraa, koska hän ei halua. Ei tehty lasta, koska hän ei halua. Ei hankittu mökkiä. Koska hän ei halunnut. Kotikin meillä on yhteinen vain siksi, että olisin ostanut sen hänen kanssaan tai ilman häntä.
Ja nyt hän ei halua erota, eikä muuttaa asunnosta jota ei edes halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hukassa kirjoitti useita suvuja takaisinpain kertoneensa suhteen tilasta muutamille ystavilleen ja myos muutamalle yhteiselle miespuoliselle ystavalle. Ja etta mies kuulemma hapesi kovasti etta he saivat tietaa mita han on puuhaillut. Eli mies sitten kuitenkin osaa haveta! Mutta ainoastaan silloin jos kaverinsa saavat tietaa miehen naispuuhista. Vaimonsa ja lastensa aidin edessa ei hapeile ollenkaan vaan kertoo auliisti asioita."
Oli kyllä ikävästi tehty, kun on ollut yhteinen sopimus. Olisi voinut esittää hypoteettisena kysymyksenä. Minusta tuo oli paha luottamuksen rikkominen ja miehen häpäisy muutamille ystäville ja yhteisille miespuolisille ystävälle.
Vierailija kirjoitti:
"Hukassa kirjoitti useita suvuja takaisinpain kertoneensa suhteen tilasta muutamille ystavilleen ja myos muutamalle yhteiselle miespuoliselle ystavalle. Ja etta mies kuulemma hapesi kovasti etta he saivat tietaa mita han on puuhaillut. Eli mies sitten kuitenkin osaa haveta! Mutta ainoastaan silloin jos kaverinsa saavat tietaa miehen naispuuhista. Vaimonsa ja lastensa aidin edessa ei hapeile ollenkaan vaan kertoo auliisti asioita."
Oli kyllä ikävästi tehty, kun on ollut yhteinen sopimus. Olisi voinut esittää hypoteettisena kysymyksenä. Minusta tuo oli paha luottamuksen rikkominen ja miehen häpäisy muutamille ystäville ja yhteisille miespuolisille ystävälle.
Pitäisikö Hukassan padota kaikki sisälleen siksi, ettei miehelle vain tulisi paha mieli omasta toiminnastaan? Hänhän on rehellisesti kertonut miehelleen keiden kanssa asiasta jutellut ja muistaakseni kyseessä oli hyvin minimaalinen otanta ystävistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä teillä kaikilla on tavattoman monipuolinen elämä, vaatii taitoa. Tosin parien elämän yhteiset asiat tuntuvat olevan monella kadoksissa. Yhteinen tekeminen, harrastuksen myötä, ei tunnu tärkeältä.
Miksi seksi pelaa niin suurta osaa teillä suhteissa? Nyt on trendi, ettei niin suuresti tukeuduta toiseen henkilöön ja elämä on rauhallisempaa, eikä ketään loukata. Siis trendi on yleistymässä.
Minulle olisi mahdotonta elää vilkasta elämää omien ja toisista liitoista tulleiden lasten kanssa ja samalla pitää olla yhteyksissä vielä exiin ja ehkä saada vielä lapsi uuden miehen/naisen kanssa. Olisi henkisesti vaikeaa revittää itseään joka suuntaan. Siinä välissä vielä miettiä ja masentua liiton purkautumisen takia.
Olen myös eronnut, mutta siitä pääsee yli ja sitten naurattaa kaikki siihen liittyvä. Samoin kannattelen vain itseäni niiltä 15 vuodelta, jotka olin liitossa. Minun vierelläni kulkee vain ne minun asiani, olkoot hyviä tai huonoja. Entinen mies ei merkitse enää mitään. Vaikea oli aluksi ymmärtää, että minun elämäni on jatkossa tärkeää. Masentumisen ja toimettomuuden jälkeen nousin pystyyn ja olen pysynyt jo hmmm hyvin kauan.
Ja nyt hän ei halua erota, eikä muuttaa asunnosta jota ei edes halunnut.
Tuo on kyllä ikävä tilanne. Eroamistahan hän ei voi estää mitenkään, ei siihen hänen suostumustaan tarvita. Ja jos ei lähde asunnosta, ostaa sitten sinut ulos. Voit siis alkaa katselemaan asuntoja, jotka sopisivat budjettiin ja se kannattaa tehdä heti, sopivaa ja mukavaa voi tietty olla hankala löytää.
Epäreilua todella häneltä, mutta sitten kai häneltä ei kannata muuta odottaakaan ja tehdä kaikki tulevaisuuden suunnitelmat sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Hukassa kirjoitti useita suvuja takaisinpain kertoneensa suhteen tilasta muutamille ystavilleen ja myos muutamalle yhteiselle miespuoliselle ystavalle. Ja etta mies kuulemma hapesi kovasti etta he saivat tietaa mita han on puuhaillut. Eli mies sitten kuitenkin osaa haveta! Mutta ainoastaan silloin jos kaverinsa saavat tietaa miehen naispuuhista. Vaimonsa ja lastensa aidin edessa ei hapeile ollenkaan vaan kertoo auliisti asioita."
Oli kyllä ikävästi tehty, kun on ollut yhteinen sopimus. Olisi voinut esittää hypoteettisena kysymyksenä. Minusta tuo oli paha luottamuksen rikkominen ja miehen häpäisy muutamille ystäville ja yhteisille miespuolisille ystävälle.
Mielenkiintoinen näkökanta. Mies voi jakaa peniksensä ja ajatuksensa vieraan naisen kanssa, mutta Hukassa ei tuntojaan ja ajatuksiaan hyvien ystävien kanssa. Semmoinen reilu meininki.
Käsittääkseni Hukassa ei ole sopinut mitään tuollaista, sentään.
"Pitäisikö Hukassan padota kaikki sisälleen siksi, ettei miehelle vain tulisi paha mieli omasta toiminnastaan? Hänhän on rehellisesti kertonut miehelleen keiden kanssa asiasta jutellut ja muistaakseni kyseessä oli hyvin minimaalinen otanta ystävistä."
Eikös Hukassa kertonut menevänsä psykologin vastaanotolle? Potaskan puhujiahan tää ketju on täynnä. Toivottavasti mies nyt lähtee omilleen, kun ei Hukka-ressu sitä eroa ole saanut aikaiseksi. Piti sitten toimia juuri noin. Siinäpä taas vertaisoppimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle se keskustelu lähtisi siitä, että puoliso toisi ongelman esiin. Kunniottaisin sitä, yhdessä mietittäisiin löytyykö ratkaisua. Onko molemmilla vielä rakkautta ja halua yrittää muuttaa tilannetta. Yrittäisin kuunnella ja ymmärtää, olla loukkaantumatta. Ei sen pitäisi olla vaikeata puhua ja kuunnella.
Meillä se erokeskustelu meni näin: mies ilmoitti ihan tavallisena arkipäivänä selvinpäin kuin salama kirkkaalta taivaalta, ettei rakasta minua ja haluaa eron. Siinä ei mitään ratkaisua voi löytyä, kun ongelmaksi määriteltiin heti rakkauden puute. Siihen loppui sitten se pitkä 17 vuoden avioliitto. Kuin seinään. Toki mies oli käyttäynyt etäisesti tuota ennen ja toinen nainenhan hänellä tietenkin sitten olikin valmiina.
Olen pahoillani puolestasi, on ollut hirveä shokki. No mies esitti asian suoraan kiertelemättä. Silti ahdistaa aina lukea, että toinen nainen valmiina (ts. 99% varmuudella salasuhde). Eihän suorempaa voi erohaluista ilmoittaa, kun sanomalla että haluaa erota kun ei enää rakasta. Hitto vie, kipeitä asioita.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
"Pitäisikö Hukassan padota kaikki sisälleen siksi, ettei miehelle vain tulisi paha mieli omasta toiminnastaan? Hänhän on rehellisesti kertonut miehelleen keiden kanssa asiasta jutellut ja muistaakseni kyseessä oli hyvin minimaalinen otanta ystävistä."
Eikös Hukassa kertonut menevänsä psykologin vastaanotolle? Potaskan puhujiahan tää ketju on täynnä. Toivottavasti mies nyt lähtee omilleen, kun ei Hukka-ressu sitä eroa ole saanut aikaiseksi. Piti sitten toimia juuri noin. Siinäpä taas vertaisoppimista.
Kyllä kertoi, mutta kertoi myös muutamalle ystävälle avautumisesta. Ei kai ne poissulje toisiaan ja muuta kertomusta potaskaksi? Mitä tarkoitat? Toimia juuri miten? Puhutko psykologin vastaanotosta vai mitä mahdat hourailla?
Vierailija kirjoitti:
Hukassa kirjoitti useita suvuja takaisinpain kertoneensa suhteen tilasta muutamille ystavilleen ja myos muutamalle yhteiselle miespuoliselle ystavalle. Ja etta mies kuulemma hapesi kovasti etta he saivat tietaa mita han on puuhaillut. Eli mies sitten kuitenkin osaa haveta! Mutta ainoastaan silloin jos kaverinsa saavat tietaa miehen naispuuhista. Vaimonsa ja lastensa aidin edessa ei hapeile ollenkaan vaan kertoo auliisti asioita.
Mies ilmeisesti pelkaa menettavansa kasvonsa ja kavereitten kunnioituksen kun he tietavat mita han on puuhaillut viimeiset viisi vuotta. Vaimon kunnioitus taas ei ole niin tarkeaa. Plus se etta vaimolle voi puhua mukavia ja hellyydella saa paljon anteeksi. Mutta toisille miehille - ja vaimon ystaville ja perheenjasenille - ei lassytys mene lapi, he nakevat oitis mita tuossa on tekeilla.
Hukassa, sanon nyt taman 65 vuoden elamankokemuksella: kun puolisoiden valinen kunnioitus katoaa niin se on lopun alkua. Mieti nyt tarkkaan onko enaa mitaan toivoa oikeasti etta voisit kaiken kokemasi jalkeen enaa kunnioittaa miestasi. Mies ei kunnioita sinua piirun vertaa, taysin yhdentekevaa mita han sinulle sanoo kun teot ovat mita ovat.
Osuitpa naulan kantaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle se keskustelu lähtisi siitä, että puoliso toisi ongelman esiin. Kunniottaisin sitä, yhdessä mietittäisiin löytyykö ratkaisua. Onko molemmilla vielä rakkautta ja halua yrittää muuttaa tilannetta. Yrittäisin kuunnella ja ymmärtää, olla loukkaantumatta. Ei sen pitäisi olla vaikeata puhua ja kuunnella.
Meillä se erokeskustelu meni näin: mies ilmoitti ihan tavallisena arkipäivänä selvinpäin kuin salama kirkkaalta taivaalta, ettei rakasta minua ja haluaa eron. Siinä ei mitään ratkaisua voi löytyä, kun ongelmaksi määriteltiin heti rakkauden puute. Siihen loppui sitten se pitkä 17 vuoden avioliitto. Kuin seinään. Toki mies oli käyttäynyt etäisesti tuota ennen ja toinen nainenhan hänellä tietenkin sitten olikin valmiina.
Parempi kertarytinä kuin jatkuva kitinä? Ainakaan et joutunut kitumaan vuosikausia missään harmaalla vyöhykkeellä, kun asia kerran oli toiselle osapuolelle jo noin selvä. Toivottavasti kuitenkin pääsit pian jaloillesi.
On helpompaa elää haluamatta seksiä, kuin elää sinä kumppaneista joka seksiä kaipaisi. On helpompaa jättää lähtemättä sinne salille kuin päättää toisen mieliksi mennä vaikka sinne pilkille. On helpompaa olla sohvalla miettien etten edes kaipaa siistiä kotia, kuin olla se joka siivoaa kaikkien sotkut jne. Haluton, minkä asian suhteen hyvänsä, hallitsee koko suhdetta. En halua lasta: vitkuttelen päätöksen kanssa. En halua uutta asuntoa: laahaan jalkojani joka asuntonäyttöön. En kaipaa yhteistä ajanviettoa: keskityn omiin harrastuksiin ja lopun aikaa lojun sohvalla kännykän kanssa.
En osaa sanoa, en ole koskaan elänyt suhteessa, jossa haluttaisiin täysin erilaisia asioita ja toinen olisi vain passiivisena taakkana ja raahattavana.
Ja vähän ihmettelen muiden kyselijöiden tavoin, miksi kukaan, joka suhteen dynamiikan ymmärtää ja siitä kärsii, ei ota sitä eroa, vaan jää suhteeseen. Ihan huolimatta siitä, pahastuuko se toinen.
T: MaratonParkuja