Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12663)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teillä kaikilla on tavattoman monipuolinen elämä, vaatii taitoa. Tosin parien elämän yhteiset asiat tuntuvat olevan monella kadoksissa. Yhteinen tekeminen, harrastuksen myötä, ei tunnu tärkeältä.
Miksi seksi pelaa niin suurta osaa teillä suhteissa? Nyt on trendi, ettei niin suuresti tukeuduta toiseen henkilöön ja elämä on rauhallisempaa, eikä ketään loukata. Siis trendi on yleistymässä.
Minulle olisi mahdotonta elää vilkasta elämää omien ja toisista liitoista tulleiden lasten kanssa ja samalla pitää olla yhteyksissä vielä exiin ja ehkä saada vielä lapsi uuden miehen/naisen kanssa. Olisi henkisesti vaikeaa revittää itseään joka suuntaan. Siinä välissä vielä miettiä ja masentua liiton purkautumisen takia.
Olen myös eronnut, mutta siitä pääsee yli ja sitten naurattaa kaikki siihen liittyvä. Samoin kannattelen vain itseäni niiltä 15 vuodelta, jotka olin liitossa. Minun vierelläni kulkee vain ne minun as
Jos suhde perustuu kunnioittamiseen ja toisen hyväksymiseen kompromissien myötä, niin luulisi, että suhde toimii. Nyt tuntuu seksi saavan liian suuren tehtävän yhteisessä elämässä.
Eikö toiseen nr. 2 suhteeseen mentäessä mikään muuttunut? Eka liitto on kaatunut tai kaatumassa tai siinä roikutaan juu ja ei tyyliin. Toiseen liittoon mentäessä on omista virheistä kokemusta, mutta ei niitä toiveita ja virheitä haluta itse ottaa käsittelyyn. Miten ihmeessä lapset jaksavatkasvaa tasapainoisiksi noin moninaisissa liitoissa. Mustasukkaisuutta ja kateutta luulisi syntyvän ja siihen pitää myös aikousen osata oikealla tavalla suhtautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vaan kertoi. Tosin ei oikein kartalla ollut, kun ei erottanut mikä on
Epäiletköss siis nimimerkin Hukassa olevan trolli kun puhuikin terapiasta vaikka onkin menossa psykologille eikä terapeutille? Sitäkö ajat takaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pitäisikö Hukassan padota kaikki sisälleen siksi, ettei miehelle vain tulisi paha mieli omasta toiminnastaan? Hänhän on rehellisesti kertonut miehelleen keiden kanssa asiasta jutellut ja muistaakseni kyseessä oli hyvin minimaalinen otanta ystävistä."
Eikös Hukassa kertonut menevänsä psykologin vastaanotolle? Potaskan puhujiahan tää ketju on täynnä. Toivottavasti mies nyt lähtee omilleen, kun ei Hukka-ressu sitä eroa ole saanut aikaiseksi. Piti sitten toimia juuri noin. Siinäpä taas vertaisoppimista.
Kyllä kertoi, mutta kertoi myös muutamalle ystävälle avautumisesta. Ei kai ne poissulje toisiaan ja muuta kertomusta potaskaksi? Mitä tarkoitat? Toimia juuri miten? Puhutko psykologin vastaanotosta vai mitä mahdat hourailla?
Kyllä vaan kertoi. Tosin ei oikein kartalla ollut, kun ei erottanut mikä on
Ja epäilijä Ellu on herännyt taas päiväunlltaan väärällä jalalla. Juttelee täällä sivutolkulla itsensä kanssa vastaillen näihin epäilyksiin ja niitä hänellä on paljon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pitäisikö Hukassan padota kaikki sisälleen siksi, ettei miehelle vain tulisi paha mieli omasta toiminnastaan? Hänhän on rehellisesti kertonut miehelleen keiden kanssa asiasta jutellut ja muistaakseni kyseessä oli hyvin minimaalinen otanta ystävistä."
Eikös Hukassa kertonut menevänsä psykologin vastaanotolle? Potaskan puhujiahan tää ketju on täynnä. Toivottavasti mies nyt lähtee omilleen, kun ei Hukka-ressu sitä eroa ole saanut aikaiseksi. Piti sitten toimia juuri noin. Siinäpä taas vertaisoppimista.
Kyllä kertoi, mutta kertoi myös muutamalle ystävälle avautumisesta. Ei kai ne poissulje toisiaan ja muuta kertomusta potaskaksi? Mitä tarkoitat? Toimia juuri miten? Puhutko psykologin vastaanotosta vai mitä mahdat hourailla?
Kyllä vaan kertoi. Tosin
Vainoharhaisuutta ilmassa. T. Viisas Ville
Vierailija kirjoitti:
"Pitäisikö Hukassan padota kaikki sisälleen siksi, ettei miehelle vain tulisi paha mieli omasta toiminnastaan? Hänhän on rehellisesti kertonut miehelleen keiden kanssa asiasta jutellut ja muistaakseni kyseessä oli hyvin minimaalinen otanta ystävistä."
Eikös Hukassa kertonut menevänsä psykologin vastaanotolle? Potaskan puhujiahan tää ketju on täynnä. Toivottavasti mies nyt lähtee omilleen, kun ei Hukka-ressu sitä eroa ole saanut aikaiseksi. Piti sitten toimia juuri noin. Siinäpä taas vertaisoppimista.
Jaha. Nyt Hukassa on liitetty apn ja 28 v seuraan. Oikeasti, tämä on kohteliaisuus, hän on onnistunut kirjoituksissaan niin hyvin, että todellinen kateus on roihahtanut taas yhdessä pienessä sydämessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että harvapa sitä pystyy eroon tuosta vain, tietysti siihen liittyy aina kipuilua. Mutta en oikein pääse sisään minäkään tähän ajatteluun, miten vaikeaa on ottaa ero puheeksi. Käsittääkseni se menee vähän toisin päin: ensin otetaan puheeksi kaikki suhdetta vaivaavat asiat ja jos sopua ei löydy, päädytään keskustelemaan myös erosta mahdollisena vaihtoehtona.
Mutta hassulta itselleni tuntuu tuo, että ikään kuin tietäisin jo etukäteen, että ero tästä tulee, koska toinen ei kuitenkaan muutu, mutta alkaisin sitten viettelemään kivaa ja seksikästä kesää. Tai tarkoitan, että itse en pystyisi heittäytymään huolettomaan kesään ja nauttimaan yhdessä olosta, jos taustalla olisi tieto, että en epäile, vaan tiedän, että toinen syksyn tullen käyttäytyy kuten ennenkin. Ja ymmärtäisin täysin, jos toinen tuntisi itsensä petetyksi, jos niin tekisin. Sillä hän varmaan tulkitsisi, että olen hyväksynyt erimielisyytemme j
Minusta taas ei ole niin kovinkaan poikkeuksellista, että pariskunnat kiistelee ja kamppailee samoista ikuisuusongelmista vuodesta toiseen. Jollekin toiselle ne voi vaikuttaa pieniltä asioilta, joku voi kokea samanlaista turhautumista omassa parisuhteessaan. Vai väitätkö todella että on kovinkin harvinaista kiistellä esim kotitöiden jakaantumisesta ja aina kiistan jälkeen tilanteen parantua hetkellisestä, kunnes taas pian (yleensä naisosapuoli) huomaa hoitavansa yksin valtaosan? Joskus sitten vaan tulee mitta lopulta täyteen. Sama alkoholinkäytössä. Naiset taitaa hakea 90% eroista tässä maassa, uskallan väittää ettei nuo kaksi ole syynä ihan harvinaisimpien joukossa.
Mitä tulee koeaikaan, niin jos osapuoli kokee olevansa jotenkin koeajalla, niin siihenhän voi toki vaikuttaa itse ennaltaehkäisevästi sitoutumalla kerrankin lupaamiinsa asioihin ihan pysyvästi, eikä niin että samaa asiaa käsitellään kerta toisensa jälkeen.
"hän varmaan tulkitsisi, että olen hyväksynyt erimielisyytemme ja päättänyt jatkaa niistä huolimatta". Kuinka niin, jos hän itse vannoo, että asiat muuttuvat nyt? Olen itse jättänyt suhteen taakse, koska kumppani ei halunnut jättää joka viikonloppuisia kännejä. Ennen eroa ehdittiin käydä aiheesta monta keskustelua ja lupauksia kuulla monet monituiset kerrat. Eikö kumppanillani ollut sitten mitään vastuuta omista päätöksistään kun hän ihan itse päätti "jäädä koeajalle", siis halusi vielä yrittää senkin jälkeen kun kerroin hänelle että hänen krapulaisen olemuksensa katselu joka la ja su alkaa vaikuttaa tunteisiini, enkä enää ole varma rakastanko? Tuo kun ei ole ihan viimeisen päälle tahdonalainen juttu, että tunteet muuttuu kun toistuvasti kokee toisen negatiivisessa valossa.
Luin jostain, että keskimäärin ihmiset pohtivat eroa kaksi vuotta ennen kuin eroavat. Se on pitkä aika yrittää vielä saada parisuhdetta kuntoon. Siinä vaiheessa varmaankin käydään niitä keskusteluja (toivottavasti), että miten suhdetta pitäisi parantaa, jotta molemmat sitä haluavat. Tai yritetään selvittää ongelmia, jotka vaikuttavat parisuhteeseen. Jos kehitystä ei tapahdu, toinen väsyy ja pistetään lusikat jakoon.
Sen sijaan tässäkin ketjussa on monta tarinaa siitä, kun ero on tullut yllättäen, hoidetaan nopeasti tai toinen vain häipyy emotionaalisesti ja fyysisestikin, hankkii oman kämpän tai häipyy reissuilleen. Silloin melkein poikkeuksetta takana on salasuhde. Jos on rakastunut toiseen, tuskin on enää mitään tehtävissä. Miettikää itseänne kun olette olleet rakastuneita. Mikä maailman voima olisi silloin saanut teidät jättämään suhteen tai kiinnostumaan jostain muusta?
Eli olisi tärkeää tunnistaa tilanteet, milloin kannattaa vielä yrittää ja milloin se on vain toivotonta ajan ja energian hukkaa. Rehellisyyttä toivoisi kaikilta osapuolilta, jotta jokainen voisi tehdä omat valintansa vapaasti eikä niin, että toinen huijaa toista salaamalla todellisen tilanteen.
Kuurankukka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin jostain, että keskimäärin ihmiset pohtivat eroa kaksi vuotta ennen kuin eroavat. Se on pitkä aika yrittää vielä saada parisuhdetta kuntoon. Siinä vaiheessa varmaankin käydään niitä keskusteluja (toivottavasti), että miten suhdetta pitäisi parantaa, jotta molemmat sitä haluavat. Tai yritetään selvittää ongelmia, jotka vaikuttavat parisuhteeseen. Jos kehitystä ei tapahdu, toinen väsyy ja pistetään lusikat jakoon.
Sen sijaan tässäkin ketjussa on monta tarinaa siitä, kun ero on tullut yllättäen, hoidetaan nopeasti tai toinen vain häipyy emotionaalisesti ja fyysisestikin, hankkii oman kämpän tai häipyy reissuilleen. Silloin melkein poikkeuksetta takana on salasuhde. Jos on rakastunut toiseen, tuskin on enää mitään tehtävissä. Miettikää itseänne kun olette olleet rakastuneita. Mikä maailman voima olisi silloin saanut teidät jättämään suhteen tai kiinnostumaan jostain muusta?
Eli olisi tärkeää tunnistaa tilanteet, m
Niinpä. Pitäisi koittaa korjata tai sitten pitäisi erota. Harvoin nuo vaan on niin selkeitä tilanteita. Muistan joskus jostain lukeneeni, ehkä Väestoliiton apua eroon palstalta tmv, että on tyypillistä horjua eropäätöksen kanssa kauan, sitä kauemmin mitä pidempi suhde on taustalla. Ja sitä kauemmin mitä vaikeampi on määritellä sitä suhteen ongelmaa. Kunpa ne aina olisikin helppoja, tyyliin liian vähän aikaa yhdessä --> käydään jatkossa kerran kahdessa viikossa kahdenkeskeisillä treffeillä.
En tiedä olenko jotenkin poikkeuksellisen ambivalentti persoonaltani, mutta kyllä mulle on ollut jossain määrin tyypillistä ainakin suhteen loppua kohti vaihdella tunteissani. Ja siis kyse ei ole mistään asiasta joka olisi toisen korjattavissa. Toisena hetkenä vaan löytyy sieltä vielä se lämpö ja yhteinen mukava oleminen. Sitten voi olla kausi että ärsyttää toisen läsnäolo. Jopa seksuaalinen halu voi vaihdella fiiliksen mukaan. Miten tuotakin lähdet toisen kanssa yhdessä korjaamaan? Tai edes keskustelemaan? Olen varmasti kertonut, ettei välillä ole oikein fiilistä, mutta ei minulla ole mitään toiselle ehdottaa miten tilannetta koittaa korjata. Kun ei se toinen varsinaisesti tee mitään väärin. Ok, voi olla että voisi pitää vähän paremmin hammashygieniasta huolta, tai kysellä vähän vähemmän heti työpäivän jälkeen, mutta tuollaisten yksityiskohtien nyppiminen olisi minusta ihan simputusta. Kun ongelma on selvästi omissa tunteissa, ei toisessa.
Ei kai sitä ihan heti haluaisi erotakaan kun ei ole varma, etteikö sen oman ärtymyksen taustalla ole vaikka väsymys tai kyllästyminen työhön. Pitää hetki tunnustella. Olen pahoillani jos se sille osapuolelle tuottaa epävarmuutta, joka vielä on halustaan jatkaa varma. Olisiko sitten parempi toisen osapuolen kannalta vaan erota ensimmäisestä epäröinnistä?
Toisaalta onko hyväksi avautuakaan siitä huonosta fiiliksestään, oman kokemuksen mukaan kun se muuttaa suhteen dynamiikkaa, eikä mitenkään hyvään suuntaan. Tavallaan niin kuin kiihdyttää sitä alamäkeä. Kuten monesti on todettu, kun huomaa kumppanin lipsuvan etäämmäksi, monesti tulee takerruttua tiukemmin kiinni, joka vaan edelleen ahdistaa sitä tunteissaan epävarmaa kumppania.
koitan siis sanoa, ettei se tunteiden laimeneminen ole monesti korjattavissa vaikka mitkä terapiat laukattaisi, päinvastoin. Toisaalta se laimeneminen on ainakin yhtä usein ohimenevää, korjautuu itsestään ja johtuu alunperinkin enemmän jostain henkilökohtaisesta tilanteesta. Päätöksiä on siis ehkä vähän hölmäkin sännätä tekemään nopeasti, taikka kauheasti vatvoa asiaa yhdessä kun ei sille ole toisella osapuolella mitään tehtävissä.
Minusta taas ei ole niin kovinkaan poikkeuksellista, että pariskunnat kiistelee ja kamppailee samoista ikuisuusongelmista vuodesta toiseen. Jollekin toiselle ne voi vaikuttaa pieniltä asioilta, joku voi kokea samanlaista turhautumista omassa parisuhteessaan.
Olen eri, mutta käsittääkseni niinhän tuo maratonparjuja sanoikin. Että ensin keskustellaan ja kiistellään asioista ja jossain vaiheessa tulee sitten erokin puheeksi. Ei siis niin päin, että ensin aletaan puhua erosta ja sitten vasta niistä syistä, jotka eroon ovat johtaneet.
Mäkään en voi ihan käsittää tätä tarvetta täällä nyt puolustaa, että otin eron. Kyllä sen saa ottaa ja se pitää ottaa, ei siitä kukaan syyttele. Mutta sitä voi miettiä, että miten sen ottaa.
Jos itse kiistelisin miehen kanssa eroon asti johtavista syistä, olkoot ne mitä tahansa, niin en mä kyllä niissä tunnelmissa viettäisi mitään kivaa kesää viettäisi ja harrastaisi seksiä, kuten täällä yksi totesi.
Ei tulisi meillä puskista, että otan eron, sen verran kylmät tunnelmat olisi torpassa jo pidemmän aikaa ennen sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. Me olemme monimutkaisia me ihmiset. Tottakai kuvaamasi kaltainen tilanne on varmasti hyvin tavallista monissakin parisuhteissa. Tunteiden häilyminen ja laimentuminen.
Kannustaisin itsetutkiskeluun. Oman pään sisällä kannattaa ehkä selvitellä omia tunteitaan ennen kuin lähtee toiselle avautumaan.
Ja jos tunteet ovat laimenneet, ei kannata jäädä huonoon tilanteeseen. Toki monet elävät kaikenlaisissa kulissisuhteissa jopa vuosikymmeniä eikä siinäkään mitään, jos vaan molemmille on ok. Itse en jäisi.
Kuurankukka
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas ei ole niin kovinkaan poikkeuksellista, että pariskunnat kiistelee ja kamppailee samoista ikuisuusongelmista vuodesta toiseen. Jollekin toiselle ne voi vaikuttaa pieniltä asioilta, joku voi kokea samanlaista turhautumista omassa parisuhteessaan.
Olen eri, mutta käsittääkseni niinhän tuo maratonparjuja sanoikin. Että ensin keskustellaan ja kiistellään asioista ja jossain vaiheessa tulee sitten erokin puheeksi. Ei siis niin päin, että ensin aletaan puhua erosta ja sitten vasta niistä syistä, jotka eroon ovat johtaneet.
Mäkään en voi ihan käsittää tätä tarvetta täällä nyt puolustaa, että otin eron. Kyllä sen saa ottaa ja se pitää ottaa, ei siitä kukaan syyttele. Mutta sitä voi miettiä, että miten sen ottaa.
Jos itse kiistelisin miehen kanssa eroon asti johtavista syistä, olkoot ne mitä tahansa, niin en mä kyllä niissä tunnelmissa viettäisi mitään kivaa kesää viettäisi ja harrastai
"Mutta hassulta itselleni tuntuu tuo, että ikään kuin tietäisin jo etukäteen, että ero tästä tulee, koska toinen ei kuitenkaan muutu, mutta alkaisin sitten viettelemään kivaa ja seksikästä kesää. Tai tarkoitan, että itse en pystyisi heittäytymään huolettomaan kesään ja nauttimaan yhdessä olosta, jos taustalla olisi tieto, että en epäile, vaan tiedän, että toinen syksyn tullen käyttäytyy kuten ennenkin. Ja ymmärtäisin täysin, jos toinen tuntisi itsensä petetyksi, jos niin tekisin. Sillä hän varmaan tulkitsisi, että olen hyväksynyt erimielisyytemme ja päättänyt jatkaa niistä huolimatta. Jos en siis korostaisi, että tämä nyt vain on koeaikaa tms. "
Olisikohan viitattu tuohon kohtaan? Jos jälleen kerran on kiistelty vaikka siitä alkoholin käytöstä ja varoitettu, että jos ei mene korkki kiinni niin tästä saadaan vielä ero aikaiseksi. Sitten se korkki napsahtaa kiinni, raitistutaan, eikö silloin anneta sille raitistuneelle ihan aidosti mahdollisuus jatkaa suhdetta? "ikään kuin tietäisin etukäteen" -jos sen ikään kuin tietäisi, ettei se korkki pysy kiinni, niin miksi hemmetissä edes jäisi sitä kesää katselemaan? Sittenhän eroaa. Eiköhän sen kesän jää vielä suhteeseen toiveikkaana, että nyt asiat muuttuu. Ja voila, näin on voitu ottaa ero pöydälle ja sen jälkeen vielä elää mukavasti yhdessä, kunnes ero nousee pöydälle uudestaan.
Nyt tämä on vaan outoa inttämistä inttämisen ilosta. Joka hemmetin aviisissa neuvotaan ottamaan eron mahdollisuus esille ja sitten hakeutumaan parisuhdeterapiaan selvittämään onko mahdollista vielä korjata suhdetta. Mutta nyt sekin on väärin, koska eron esille otettuaan pitääkin olla valmis viemään sen päättäväisesti ja johdonmukaisesti loppuun saakka. Muu olisi koeajalla roikuttamista. Miksi meillä on avioerossa edes koeaikaa jos moinen vaiheilu on vaan jätetyn vedättämistä for crying out loud?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
28, maksoiko tai maksaako miehesi elatusapua? Vai luistiko siitäkin? Ethän antanut tästäkin periksi?
Taisi jäädä elarit saamatta....
Toisaalta onko hyväksi avautuakaan siitä huonosta fiiliksestään, oman kokemuksen mukaan kun se muuttaa suhteen dynamiikkaa, eikä mitenkään hyvään suuntaan. Tavallaan niin kuin kiihdyttää sitä alamäkeä. Kuten monesti on todettu, kun huomaa kumppanin lipsuvan etäämmäksi, monesti tulee takerruttua tiukemmin kiinni, joka vaan edelleen ahdistaa sitä tunteissaan epävarmaa kumppania.
Olen nyt varmaan sen verran vanhempi ihminen, että ihmettelen, että tätäkö parisuhteet nykyään on. Itselleni pitkässä parisuhteessa on ihan itsestään selvää, että fiilikset vaihtelee koko ajan. Joskus on pirun huono päivä, jolloin todella ärsyttää, jos toinen alkaa kysellä heti töistä tullessa. Silloin vaan sanotaan, että paskuri päivä, oon hetken. Puhutaan myöhemmin.
Tulee olo, että nykyään parisuhteessa pitäisi olla kivaa koko ajan ja hokea raksu rakas rakastan, kun aiemmin oli selvää, että ei aina jaksa. Ei huvita, syystä mikä lie.
Se on harmi, että aika useinhan nämä fiilikset ei tule yhtä aikaa, tietenkään, joten toinen voi olla enemmän läheisyyttä vailla ja toinen etäisyyttä. Silloin se läheisyyttä kaipaava joustaa, koska etäisyys ja itsellisyys on toiselle annettava. Ja kokemuksesta: kun sen antaa niin se toinenkin sieltä lähelle taas tulee. Ja nopeammin kuin silloin kun tilaa ei anneta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tämä on vaan outoa inttämistä inttämisen ilosta. Joka hemmetin aviisissa neuvotaan ottamaan eron mahdollisuus esille ja sitten hakeutumaan parisuhdeterapiaan selvittämään onko mahdollista vielä korjata suhdetta. Mutta nyt sekin on väärin, koska eron esille otettuaan pitääkin olla valmis viemään sen päättäväisesti ja johdonmukaisesti loppuun saakka. Muu olisi koeajalla roikuttamista. Miksi meillä on avioerossa edes koeaikaa jos moinen vaiheilu on vaan jätetyn vedättämistä for crying out loud?
Sinä intät inttämisen ilosta, että erota ei voi oikein. Teet sen yhdistelemällä aika mielivaltaisesti asiasta sanottuja erilaisia mielipiteitä olkiukkomaisesti, minkä lisäksi erotat ne konstekstistaan.
Vierailija kirjoitti:
Nyt tämä on vaan outoa inttämistä inttämisen ilosta. Joka hemmetin aviisissa neuvotaan ottamaan eron mahdollisuus esille ja sitten hakeutumaan parisuhdeterapiaan selvittämään onko mahdollista vielä korjata suhdetta. Mutta nyt sekin on väärin, koska eron esille otettuaan pitääkin olla valmis viemään sen päättäväisesti ja johdonmukaisesti loppuun saakka. Muu olisi koeajalla roikuttamista. Miksi meillä on avioerossa edes koeaikaa jos moinen vaiheilu on vaan jätetyn vedättämistä for crying out loud?
Sinä intät inttämisen ilosta, että erota ei voi oikein. Teet sen yhdistelemällä aika mielivaltaisesti asiasta sanottuja erilaisia mielipiteitä olkiukkomaisesti, minkä lisäksi erotat ne konstekstistaan.
Miksi edes ajattelisin niin, kun olen eronnut ilmeisen oikein kun ei ex-puolisoni ole moittinut vedättämisestä, roikottamisesta, uhkailusta, koeajoista, pimittämisestä, maton jalkojen alta vetämisestä.. Se vaan että kommentoijasta riippuen tapani erota oli joko juuri oikea tai ihan umpi-itsekäs ja sadistinen.
Jos luet viimeiset 5-6 sivua taaksepäin löydät vaan aika monta keskenään ristiriitaista esitystä, joiden kaikkien kirjoittaja on aivan varma, että hänen tapansa on ainoa oikea. Ja suurimpana erona kommenttien välillä tämä eroa ei saa ottaa esiin / pitää ottaa esiin etukäteen. Mitäpä jos vain todettaisi että tilanteet ovat keskenään heterogeenisiä, joten yleispätevää sääntöä ei ole. Omaan ikävään eroon projisoiminen ja joka toisen eronneen moittiminen sen pohjalta on aika hedelmätöntä.
Hih. Tästä ketjusta ei kannate ainakaan haeskella vertaistukea eron alla. Teet niin tai näin ni vikaan meni!
Jos luet viimeiset 5-6 sivua taaksepäin löydät vaan aika monta keskenään ristiriitaista esitystä, joiden kaikkien kirjoittaja on aivan varma, että hänen tapansa on ainoa oikea.
Niin ymmärrätkö, että ne eivät ole ristiriitaisia, vaan eri mielipiteitä? Yksi on yhtä mieltä ja toinen toista ja sinä vedät ne kaikki yhteen ja kimpoilet uhrina, että kun ei mitenkään voi tehdä oikein.
Sitähän se keskustelu on, erilaisten mielipiteiden esittämistä ja tietysti jokainen pitää omaansa "oikeana", eli esittää oman mielipiteensä.
Jos haluat jatkaa inttämistäsi, minä en enää osallistu. Erota voi monella tapaa ja monia mielipiteitä saa asiasta esittää.
Nythän tää mulle vasta valkeni, täällä siis joku olettaa, että kaikkia ketjussa esitetettyjä mielipiteitä pitää noudattaa ja nyt ovat aivan ymmällä, että apua miten mä erosin näin väärin. Voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Jos luet viimeiset 5-6 sivua taaksepäin löydät vaan aika monta keskenään ristiriitaista esitystä, joiden kaikkien kirjoittaja on aivan varma, että hänen tapansa on ainoa oikea.
Niin ymmärrätkö, että ne eivät ole ristiriitaisia, vaan eri mielipiteitä? Yksi on yhtä mieltä ja toinen toista ja sinä vedät ne kaikki yhteen ja kimpoilet uhrina, että kun ei mitenkään voi tehdä oikein.
Sitähän se keskustelu on, erilaisten mielipiteiden esittämistä ja tietysti jokainen pitää omaansa "oikeana", eli esittää oman mielipiteensä.
Jos haluat jatkaa inttämistäsi, minä en enää osallistu. Erota voi monella tapaa ja monia mielipiteitä saa asiasta esittää.
Minä en enää osallistu koska haluan viimeisen sanan :'D
Mitenkään ei voi [jättäjä] tehdä, että menee kaikkien [jätettyjen] mielestä oikein. Ja tämähän se juuri oli se toisen kirjoittajan väite joka tämän keskustelun kirvoitti varmaan 6 sivua sitten. Nyt kun olemme saavuttaneet yksimielisyyden niin voidaan tosiaan päättää tästä kulmasta väittely tähän.
Kyllä vaan kertoi. Tosin ei oikein kartalla ollut, kun ei erottanut mikä on terapiaa ja mikä psykologin vo. Tosin tässä ketjussa ei voi olla varma kenenkään sanomisista.