Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12663)
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, eli kun tänään sanon, että tämä tulee johtamaan vääjäämättä eroon kun tämä suhde ei parane kuin aina viikoksi pariksi kerrallaan ja kun alan viimein tuntea itseni taas onnelliseksi tässä niin taannutaan takaisin samaan tilanteeseen jossa toinen masentuu sohvalla kännykän kanssa ja toinen yrittää elää, niin voin sitten vuoden päästä erota ja tuntea toimineeni oikein. En vetänyt mattoa alta, koska sanoin. En toisaalta roikuttanut löyhässä hirressä koska erosin sitten kun tunteet oli lopulta kuolleet pois. Hyvä juttu!
Kuule: sinä voit mennä nettiin nyt ja laittaa eron vireille. Miksi et sitä tee? Siitä tässä nyt on kysymys. Sinä itse päätät olla aloittamatta eron vireille laittoa.
Ja kyllä: reilua olisi sanoa tuo nyt, eikä hillota tunteitaan ja antaa toisen kuvitella, että kaikki on kuten ennenkin, lopulta ihan hyvin, mitä nyt nainen välillä vähän narisee, mutta sehän on vain meidän s
"sinä et ole halukas eroon, koska tunteesi eivät ole kuolleet pois. Sinä haluat odotella, että niin käy, et erota. Ja sitä ennen pitää suun visusti supussa, koska haluat rauhassa itse valmistua tilanteeseen kun niin käy. Viis toisesta, mahdollistakoon hän tämän. "
Niin, minä en halua nyt erota, koska minä yhä rakastan. Kuten sanoin, on hyviä hetkiä yhä. Miksi pitäisi erota jos en sitä halua, eikä käsittääkseni toinenkaan?
Mutta tiedän, että tämä tulee johtamaan eroon jos ei mieheni toiminta muutu.
Eli uhkailenko nyt erolla ja jatkan sitten siitä roikuttamaan löysään hir teen vai jatkanko mieheni motivoimisen yrittämistä muin keinoin? Koska jos nyt uhkaan erolla, josta seuraa useamman kuukauden hyvä jakso, vain ajatutuakseen jälleen huonoon jamaan, niin silloinhan olen vedättänyt monta kuukautta..Jos en sano mitään, olen hillonnut ajatuksiani ja yllätän miehen erolla, suhteessa jossa kaikki on kuten ennenkin, nainen vaan vähän narisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, eli kun tänään sanon, että tämä tulee johtamaan vääjäämättä eroon kun tämä suhde ei parane kuin aina viikoksi pariksi kerrallaan ja kun alan viimein tuntea itseni taas onnelliseksi tässä niin taannutaan takaisin samaan tilanteeseen jossa toinen masentuu sohvalla kännykän kanssa ja toinen yrittää elää, niin voin sitten vuoden päästä erota ja tuntea toimineeni oikein. En vetänyt mattoa alta, koska sanoin. En toisaalta roikuttanut löyhässä hirressä koska erosin sitten kun tunteet oli lopulta kuolleet pois. Hyvä juttu!
Kuule: sinä voit mennä nettiin nyt ja laittaa eron vireille. Miksi et sitä tee? Siitä tässä nyt on kysymys. Sinä itse päätät olla aloittamatta eron vireille laittoa.
Ja kyllä: reilua olisi sanoa tuo nyt, eikä hillota tunteitaan ja antaa toisen kuvitella, että kaikki on kuten ennenkin, lopulta ihan hyvin, mitä nyt nainen välillä vähän narisee, mutta sehän on vain meidän s
ohis, mutta mistä päättelet että tuossa suhteessa kaikki on kuten ennenkin? Minä käsitin että miehen käytös on muuttunut aiemmasta ja korjautuu patistelemalla vaan vähäksi aikaa.
Niin, minä en halua nyt erota, koska minä yhä rakastan. Kuten sanoin, on hyviä hetkiä yhä. Miksi pitäisi erota jos en sitä halua, eikä käsittääkseni toinenkaan?
Tässähän se tuli. Tämmöisiähän yleensä ovat ne "erohaluiset", jotka eivät voi tehdä mitään oikein. Eron jälkeen uhriutuvat, että mitä mä olisin siinä tilanteessa voinut tehdä, kun olin erohaluinen, mutta en halunnut nyt erota, kun yhä rakastan.
Se mitä sinä juuri nyt voit tehdä on lakata välttelemästä niitä toisen kysymyksiä ja vastata suoraan, että vtutus alkaa olemaan niin stanallinen näiden yrityksien jälkeen, jotka kestävät viikon pari, että alkaa olemaan ero mielessä. Voit myös jutella siitä, riittääkö toiselle tosiaan kaikki se yhteinen, mitä teillä on.
Ja tietysti miettiä sitä, että jos toinen on enemmän pilkkikuvastoja sohvalla katseleva kuin liikunnallinen, niin rakkaudesta huolimatta oletteko te sopivia toisillenne. Tai ajatella, että sä voit liikkua ja toinen katsoa sillä välin pilkkien kuvia = onko suhteessa pakko tehdä samaa koko ajan.
Ammattiapuakin saa näiden miettimiseen. Jos ero nyt kuitenkaan ei ole se, mitä edes sinä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Niin, minä en halua nyt erota, koska minä yhä rakastan. Kuten sanoin, on hyviä hetkiä yhä. Miksi pitäisi erota jos en sitä halua, eikä käsittääkseni toinenkaan?
Tässähän se tuli. Tämmöisiähän yleensä ovat ne "erohaluiset", jotka eivät voi tehdä mitään oikein. Eron jälkeen uhriutuvat, että mitä mä olisin siinä tilanteessa voinut tehdä, kun olin erohaluinen, mutta en halunnut nyt erota, kun yhä rakastan.
Se mitä sinä juuri nyt voit tehdä on lakata välttelemästä niitä toisen kysymyksiä ja vastata suoraan, että vtutus alkaa olemaan niin stanallinen näiden yrityksien jälkeen, jotka kestävät viikon pari, että alkaa olemaan ero mielessä. Voit myös jutella siitä, riittääkö toiselle tosiaan kaikki se yhteinen, mitä teillä on.
Ja tietysti miettiä sitä, että jos toinen on enemmän pilkkikuvastoja sohvalla katseleva kuin liikunnallinen, niin rakkaudesta huolimatta oletteko te sopivia toisi
Hyvä juttu. Eli kun sanon täsmälleen noin: "alkaa olemaan ero mielessä", niin olen hoitanut tilanteen oikein. Vaikka kävisikin niin, että mies siitä hetkeksi hätkähtää ja ottaa uuden vaihteen silmään, mutta ensi syksyn pimetessä valitettavasti ote taas lipsuu ja niin lipsuu minunkin tunteeni välinpitämättömyyden puolelle. Vaikka kävisikin niin, että sitten marraskuisessa räntäsateessa osoitan hänelle ovea, niin hän muistaa tämän lausahdukseni, eikä tietenkään ole missään tulkitsemassa, että "meillä oli ihana kesä ja melkein loppuun asti seksiäkin, kunnes tavallinen arki oli varmaan eukolle liikaa". Jes, ottakaa kaikki talteen tuo lause ja seuraavan kerran kun joku kertoo erotragediastaan niin muistetaan kysyä, etteikö puoliso olisi kuitenkin joskus, ehkä vuosi sitten, ehkä kaksi, sanonut, että "tässä alkaa olemaan ero mielessä".
Vierailija kirjoitti:
Niin, minä en halua nyt erota, koska minä yhä rakastan. Kuten sanoin, on hyviä hetkiä yhä. Miksi pitäisi erota jos en sitä halua, eikä käsittääkseni toinenkaan?
Tässähän se tuli. Tämmöisiähän yleensä ovat ne "erohaluiset", jotka eivät voi tehdä mitään oikein. Eron jälkeen uhriutuvat, että mitä mä olisin siinä tilanteessa voinut tehdä, kun olin erohaluinen, mutta en halunnut nyt erota, kun yhä rakastan.
Se mitä sinä juuri nyt voit tehdä on lakata välttelemästä niitä toisen kysymyksiä ja vastata suoraan, että vtutus alkaa olemaan niin stanallinen näiden yrityksien jälkeen, jotka kestävät viikon pari, että alkaa olemaan ero mielessä. Voit myös jutella siitä, riittääkö toiselle tosiaan kaikki se yhteinen, mitä teillä on.
Ja tietysti miettiä sitä, että jos toinen on enemmän pilkkikuvastoja sohvalla katseleva kuin liikunnallinen, niin rakkaudesta huolimatta oletteko te sopivia toisi
Eron jälkeen uhriutuvat, että mitä mä olisin siinä tilanteessa voinut tehdä, kun olin erohaluinen, mutta en halunnut nyt erota, kun yhä rakastan.
...
vtutus alkaa olemaan niin stanallinen näiden yrityksien jälkeen, jotka kestävät viikon pari, että alkaa olemaan ero mielessä.
Määrittele erohaluinen jos sellainen ei ole ellei heti eroa, mutta kuitenkin on jos ilmaisee että ero on mielessä. En oikein tajunnut tämän kirjoituksen pointtia. Tässähän taisi tausta olla jossain kommentissa (ehkä useammassa?) jossa nimenomaan pidettiin huonona ottaa eroa esiin ellei ole mielessään valmistautunut viemään sitä sitten saman tien maaliin. Nyt ero pitäisi kuitenkin ottaa esille vaikkei vielä edes haluaisi erota.
Ei vaan voi voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa mielenkiintoista keskustelua jälleen. Kyllä tämä ketju on maaginen. Erityisesti haluan kiittää nimimerkkiä Liekki uudenlaisesta syväluotauksesta ihmisen mieleen tässä ketjussa. On todella ilo lukea oivalluksiasi ja toivon, että jaksat yhä kirjoittaa.
Kyllä minulla itselläni on tiukoissa paikoissa olleet kaikki defenssit käytössä. Takertuva älä jätä -moodi sekä myös minä kyllä pärjään, mene pois. Ja se on juuri näin, että suojakuori siinä puhuu. Samalla ruokkii toisen samankaltaisia defenssejä. Ja defenssit murtuvat vasta kun uskaltaa kohdata ne oikeat tunteensa ja haavoittuvuutensa suojakuoren alta.
Tuohon miten erota oikein -kysymykseen on vaikeaa ottaa kantaa. Kannattaisin kyllä rehellisyyttä kuitenkin. Ensin itselle ja sitten myös toiselle. Eroon liittyy väistämättä hankalia tunteita. Joten jos haluaa erota, niin ei varmaankaan voi odottaa toiselta kovin aurinkoista vastaanottoa. Toisaalta ei kannata pitkittää, jos tietää lopputuloksen. On julmaa herättää toisessa turhaa toivoa. Näen asian niin, että silloin kun toinen vielä yrittää keskustella suhteen kipukohdista, toivoa vielä on. Silloin olisi tärkeää tulla kuulluksi.
Minä olen myös välillä melkein kauhuissani seurannut 28:n pitkämielisyyttä ja rauhallisuutta eksää kohtaan. Ei riitä ymmärrystä minulta eikä sympatiaa miehelle, joka pelaa noin törkeästi kaksilla, ghostaa itsensä avomiehen ja isän rooleista ja roikottaa julmasti toista turhassa toivossa. Sitä ei oikeuta masennus eikä mikään muukaan. Liekille vielä haluaisin todeta, että ei riitä minultakaan ymmärrystä tippaakaan pettureille. Olen siinä mielessä vanhanaikainen. Tarkoitukseni oli vaan todeta, että parisuhteessa voi pettyä ja pettää toisen luottamuksen monella tavalla.
Kuurankukka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, minä en halua nyt erota, koska minä yhä rakastan. Kuten sanoin, on hyviä hetkiä yhä. Miksi pitäisi erota jos en sitä halua, eikä käsittääkseni toinenkaan?
Tässähän se tuli. Tämmöisiähän yleensä ovat ne "erohaluiset", jotka eivät voi tehdä mitään oikein. Eron jälkeen uhriutuvat, että mitä mä olisin siinä tilanteessa voinut tehdä, kun olin erohaluinen, mutta en halunnut nyt erota, kun yhä rakastan.
Se mitä sinä juuri nyt voit tehdä on lakata välttelemästä niitä toisen kysymyksiä ja vastata suoraan, että vtutus alkaa olemaan niin stanallinen näiden yrityksien jälkeen, jotka kestävät viikon pari, että alkaa olemaan ero mielessä. Voit myös jutella siitä, riittääkö toiselle tosiaan kaikki se yhteinen, mitä teillä on.
Ja tietysti miettiä sitä, että jos toinen on enemmän pilkkikuvastoja sohvalla katseleva kuin liikunnallinen, n
Niin siis juuri näin. Jos vihjailet erosta ja lopetat sen ja sen sijaan vietät toisen kanssa oikein mukavan kesän, joka sisältää seksiä niin on todellakin aivan erittäin todennäköistä, että toinen ei yhtään ota tosissaan puheitasi erosta. Koska ethän sinä ole tosissasi. Et sinä ole ottamassa eroa, vaan nauttimassa toisen kanssa kivasta kesästä ja seksistä.
Jos taas toisen toimet vtuttavat sinua eroon asti, et usko hänen puheitaan siitä, miten kaikki paranee, jos koskaan ei ole parantunut. Jos taas uskot, että voi parantua, et varmaan ole ottamassa eroa.
Sinä siis tässä vaiheilet, vihjailet, sanot sinne päin mutta teoillasi osoitat kaikkea muuta. Harrastat seksiäkin loppuun saakka.
Olet siis tuuliviiri, jonka aikomuksia toisen pitäisi ajatuksistasi lukea ja osata erota sinusta sen kivan seksirikkaan kesän jälkeen ennen kuin sua alkaa harmittamaan taas toisen olemus. Se olisi sitten varmaan oikein erottu ja sinäkin voisit lakata uhriutumasta sen suhteen, miten ikinä ei erohalukasta ymmärretä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ero pitäisi kuitenkin ottaa esille vaikkei vielä edes haluaisi erota.
Kysyn uudelleen: minkälainen on sellainen erohalukas, joka ei halua erota?
Ja miksi on erohalukas, kun ei halua erota?
Tämähän on ihan älytöntä ja älyttömyydellä tosiaan harvoin voi voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, minä en halua nyt erota, koska minä yhä rakastan. Kuten sanoin, on hyviä hetkiä yhä. Miksi pitäisi erota jos en sitä halua, eikä käsittääkseni toinenkaan?
Tässähän se tuli. Tämmöisiähän yleensä ovat ne "erohaluiset", jotka eivät voi tehdä mitään oikein. Eron jälkeen uhriutuvat, että mitä mä olisin siinä tilanteessa voinut tehdä, kun olin erohaluinen, mutta en halunnut nyt erota, kun yhä rakastan.
Se mitä sinä juuri nyt voit tehdä on lakata välttelemästä niitä toisen kysymyksiä ja vastata suoraan, että vtutus alkaa olemaan niin stanallinen näiden yrityksien jälkeen, jotka kestävät viikon pari, että alkaa olemaan ero mielessä. Voit myös jutella siitä, riittääkö toiselle tosiaan kaikki se yhteinen, mitä teillä on.
Ja tietysti miettiä sitä, että jos toinen on enemmän pilkk
7650: miten ihmeessä pitäisi sitten toimia??
Henkilö kertoo, että ellei meno kotona muutu on ero mahdollinen. Meno muuttuu. Pitäisikö tässä kohtaa siis erota siitä huolimatta? Musta tämä on juuri sitä tunteista kertomista ja ongelmien ratkomista yhdessä. Hienoa, ongelma korjaantui.
Sitten se ongelma kuitenkin palaa. Tässä kohtaa ei siis saa erota koska muuten on tuuliviiri?
Kokeillaan toisenlaisella ongelmalla. Kyse ei siis olekaan siitä, että toinen osapuoli heittäytyy toisen kannateltavaksi, eikä osallistu kodin ja arkielämän ylläpitoon. Ajatellaan, että ongelma onkin pettäminen. Petetyksi tullut kertoo että jos ei sivusuhde pääty, tulee ero. Sivusuhde päättyy. Pitäisikö siis silti erota kun kerran oli mennyt mainitsemaan sanan? Entä jos pettäminen toistuu vuoden päästä, saako sitten erota vai onko tuuliviiri, jos tuli harrastaneeksi seksiäkin tuossa välissä?
Missä sen osapuolen vastuu joka korjaa toimintaansa vain silmänlumeeksi estääkseen eron, jatkaakseen samalla mallilla kun uskoo pölyn laskeutuneen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen joka ikisen viestin tästä ketjusta ja varsinkin nyt kun ketju on ollut taas hyvin vilkas 2-3 viikkoa niin kaikkiin ei tule kommentoitua. Uusia nimimerkkiä käyttäviäkin on useampia, toivon että Teillä ei olisi tunnetta että kirjoituksenne jää näkymättä.
Minun on kanssa vaikea ottaa kantaa tuohon "oikein erottu keskusteluun", joka nyt käy aika kuumana. Minulla on oma kokemukseni, jossa mies ei ihan oikeasti tuonnut ikinä mitään ongelmia tietooni, ihan olen asiaa miettinyt useamman kerran "että, onko ollut jotain keskustelua, onko jotain mihin en reagoinut" tms. Mutta, ei ollut. Mies kun ei puhunut ja jos sellainen ihme olisi tapahtunut niin ihan varmasti olisin ymmärtänyt että nyt ollaan tärkeiden asioiden äärellä.
Olen myös sitä mieltä, että jos samoista asioista "joutuu" sanomaan useasti ja "uhkailee" erolla ja kuitenkin suhde aina vaan jatkuu niin ei se toinen ota asiaa enään todesta. Mikä toki on hölmöä. Toista ihmistä ei voi muuttaa ja jos tarve muuttaa on iso niin rakastaako enää sitä ihmistä oikeasti vai rakastaako entisiä hyviä aikoja. Onko tilanne niin, että ollaan kasvettu eri suuntiin. En tiedä. Nämä on todella vaikeita asioita.
28 v yhdessä
Vau. Enpä olisi uskonut että tästä ilmaisen koulutuksen maasta löytyy yhtäkään niin vajaaälyistä ihmistä, että elämänohjeet hankitaan ilmaiselta keskustelupalstalta.
Ei muuta kuin mukavaa loppuelämää :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joten jatketaan nyt sitten tätä tanssia..kuulostellaan, ollaan epävarmoja, koitetaan kysellä ja koitetaan väistellä suoria vastauksia.
Sinunhan se on valinta on. Jatka vaan, ihmettelen vain kuvauksesi perusteella, mikä sinut vielä saa eroa epäröimään.
Tai voit yrittää ennen kuulumatonta: kertoa toiselle suoraan nämä tunteesi. Ai niin, mutta se ei onnistu, kun sehän loukkaa. Mieluummin tanssailet teeskennellen kuin otat sen vastuun, että nyt seuraa ikävä, loukkaava keskustelu. Saattaa olla, että toisellakin on sinusta jotain sanottavaa.
Kyllä sun on nyt ihan välttis pakko katsella vähän ympärillesi. Niin jos se ratkaisu vaikka löytyisi työpaikalta, harrastuksesta, jne. Semmoinen sielunkumppani, että mössöstä pääsee pois.
Ihmettelen suuresti mistä tuo ajatus heräsi ettei olisi keskusteltu?
Kun olen sen kymmenen kertaa t
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt ero pitäisi kuitenkin ottaa esille vaikkei vielä edes haluaisi erota.
Kysyn uudelleen: minkälainen on sellainen erohalukas, joka ei halua erota?
Ja miksi on erohalukas, kun ei halua erota?
Tämähän on ihan älytöntä ja älyttömyydellä tosiaan harvoin voi voittaa.
Voi hyvän tähden! Koska haluaa erota, siis on erohaluinen, JOS toisen sivusuhde ei lopu, tai juopottelu, tai loisiminen, tai ilkeily, you name it. Sitten ei halua erota, JOS loppuukin.
Kumpi on siis parempi: natkuttaa kuukausi toisensa perään siitä juopottelusta, tai loisimisesta tmv ja yksi päivä todeta, että ei mennyt perille, autanko kantamaan laukut ulos vai saatko itse VAI varottaa etukäteen, että lähden nykimään, ellei se tämä tai tuo lopu JA sitten lähteä kun ei loppunut TAI jäädä kun loppui.
OIetko koskaan edes ollut parisuhteessa? Se on kahden kauppa, toisen käytös vaikuttaa toisen valintoihin. Toista voi yhä rakastaa ja silti voida huonosti suhteessa. Voi oikein hyvin tiedostaa, että jos vointi ei tästä parane niin erohan siitä tulee JA samaan aikaan yrittää vaikuttaa siihen että paranisi, eikä tarvitsisi päättää sitä suhdetta.
Edelleenkään mulle ei oikein aukea, että mitä se jätetty olisi toivonut tapahtuvan.
Vierailija kirjoitti:
Luen joka ikisen viestin tästä ketjusta ja varsinkin nyt kun ketju on ollut taas hyvin vilkas 2-3 viikkoa niin kaikkiin ei tule kommentoitua. Uusia nimimerkkiä käyttäviäkin on useampia, toivon että Teillä ei olisi tunnetta että kirjoituksenne jää näkymättä.
Minun on kanssa vaikea ottaa kantaa tuohon "oikein erottu keskusteluun", joka nyt käy aika kuumana. Minulla on oma kokemukseni, jossa mies ei ihan oikeasti tuonnut ikinä mitään ongelmia tietooni, ihan olen asiaa miettinyt useamman kerran "että, onko ollut jotain keskustelua, onko jotain mihin en reagoinut" tms. Mutta, ei ollut. Mies kun ei puhunut ja jos sellainen ihme olisi tapahtunut niin ihan varmasti olisin ymmärtänyt että nyt ollaan tärkeiden asioiden äärellä.
Olen myös sitä mieltä, että jos samoista asioista "joutuu" sanomaan useasti ja "uhkailee" erolla ja kuitenkin suhde aina vaan jatkuu niin ei se toinen ota asiaa enään todesta. Mikä toki on hölmöä. Toista ihm
Jos samoista asioista joutuu sanomaan useasti ja uhkailee erolla ja kuitenkin suhde aina vaan jatkuu....
...
Toista ihmistä ei voi muuttaa... vai onko kasvettu erilleen..
Herää kysymys mitä on se jätettyjen peräänkuuluttama keskustelu ja toive siitä että ongelmat otettaisi puheeksi ja koitettaisi yhdessä korjata jos ei juuri tuota ^
Tai kyky vastaanottaa sitä puhetta.
Ehkä ei todella ole aineksia jatkaa yhdessä jos oman tekemisen muuttaminen toisen pyynnöstä on siitä kiinni ottaako todesta hänen puheensa -en ota todesta, ei tarvitse muuttaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että mies ei halua päästää sinua huseeraamaan asuntonsa ja varojensa kanssa. Ja miksi pitäisikään?
Sinun ikäsi tai halusi solmia avioliitto vanhempien mieliksi (!!!) ovat aika laihoja perusteita mennä vihille. Tai tehdä edunvalvontavaltuutusta sinun hyväksesi.
Ymmärrän hyvin, että mies pakittaa, niin minäkin tekisin jos huomaisin kumppanini kärkkyvän päätäntävaltaa minun asioihini ja varoihini ja painostavan minua.
Toivottavasti eronne sujuu sopuisasti. Se on varmaan kummallekin parhaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että mies ei halua päästää sinua huseeraamaan asuntonsa ja varojensa kanssa. Ja miksi pitäisikään?
Sinun ikäsi tai halusi solmia avioliitto vanhempien mieliksi (!!!) ovat aika laihoja perusteita mennä vihille. Tai tehdä edunvalvontavaltuutusta sinun hyväksesi.
Ymmärrän hyvin, että mies pakittaa, niin minäkin tekisin jos huomaisin kumppanini kärkkyvän päätäntävaltaa minun asioihini ja varoihini ja painostavan minua.
Toivottavasti eronne sujuu sopuisasti. Se on varmaan kummallekin parhaaksi.
Tuo oli siis vastaus 7627:lle.
Lainaus: "Herää kysymys mitä on se jätettyjen peräänkuuluttama keskustelu ja toive siitä että ongelmat otettaisi puheeksi ja koitettaisi yhdessä korjata jos ei juuri tuota ^
Tai kyky vastaanottaa sitä puhetta.
Ehkä ei todella ole aineksia jatkaa yhdessä jos oman tekemisen muuttaminen toisen pyynnöstä on siitä kiinni ottaako todesta hänen puheensa -en ota todesta, ei tarvitse muuttaa mitään."
En voi vastata kuin oman mielipiteeni. Minulle se keskustelu lähtisi siitä, että puoliso toisi ongelman esiin. Kunniottaisin sitä, yhdessä mietittäisiin löytyykö ratkaisua. Onko molemmilla vielä rakkautta ja halua yrittää muuttaa tilannetta. Yrittäisin kuunnella ja ymmärtää, olla loukkaantumatta. Ei sen pitäisi olla vaikeata puhua ja kuunnella. Molempien, myös kuuntelijan on hyvä miettiä onko toisen pyynnöt kohtuullisia. Lopulta kuitenkin se, jolla on paha olla suhteessa on se, jonka se ratkaisu on tehtävä. Ihmiset muuttuvat ja ihmistä ei voi muuttaa, muutoksia voi tehdä toki, mutta jos esim. oma rentoutumiskeino on pilkkivideot ja toiselle reippaat kävelylenkit niin jompikumpi joustaa luopumalla omasta rentoutumiskeinosta. Parasta olisi jos molemmat pystyisivät joustamaan, tehtäisiin yhteisiä kävelylenkkejä, mutta ei myöskään ärsyynnyttäisi siitä kun toinen katsoo myös niitä pilkkivideoita. Toisaalta tämä keskustelu tuntuu nyt itsestä oudolta.
28v yhdessä
Itse ajattelen, että harvapa sitä pystyy eroon tuosta vain, tietysti siihen liittyy aina kipuilua. Mutta en oikein pääse sisään minäkään tähän ajatteluun, miten vaikeaa on ottaa ero puheeksi. Käsittääkseni se menee vähän toisin päin: ensin otetaan puheeksi kaikki suhdetta vaivaavat asiat ja jos sopua ei löydy, päädytään keskustelemaan myös erosta mahdollisena vaihtoehtona.
Mutta hassulta itselleni tuntuu tuo, että ikään kuin tietäisin jo etukäteen, että ero tästä tulee, koska toinen ei kuitenkaan muutu, mutta alkaisin sitten viettelemään kivaa ja seksikästä kesää. Tai tarkoitan, että itse en pystyisi heittäytymään huolettomaan kesään ja nauttimaan yhdessä olosta, jos taustalla olisi tieto, että en epäile, vaan tiedän, että toinen syksyn tullen käyttäytyy kuten ennenkin. Ja ymmärtäisin täysin, jos toinen tuntisi itsensä petetyksi, jos niin tekisin. Sillä hän varmaan tulkitsisi, että olen hyväksynyt erimielisyytemme ja päättänyt jatkaa niistä huolimatta. Jos en siis korostaisi, että tämä nyt vain on koeaikaa tms.
Ja toisen koeajalla pitäminen ei kuulosta hyvältä sekään. En tiedä, miten itse ottaisin sen, että minut laitetaan koeajalle.
Ehkä se vain on niin, että erimielisyyksiä pitäisi jaksaa käsitellä ja osa sitten päätyy eroon ja osa ei. Aika harvinaista lienee, että ollaan molemmat täysin samaa mieltä ja siitä pitää sitten molempien vaan kantaa taakkansa.
Mutta toisen taakkaa, eli mahdollista surua tai syyllisyyttä ei tietysti ole toisen kannettava.
T: MaratonParkuja
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että mies ei halua päästää sinua huseeraamaan asuntonsa ja varojensa kanssa. Ja miksi pitäisikään?
Sinun ikäsi tai halusi solmia avioliitto vanhempien mieliksi (!!!) ovat aika laihoja perusteita mennä vihille. Tai tehdä edunvalvontavaltuutusta sinun hyväksesi.
Ymmärrän hyvin, että mies pakittaa, niin minäkin tekisin jos huomaisin kumppanini kärkkyvän päätäntävaltaa minun asioihini ja varoihini ja painostavan minua.
Toivottavasti eronne sujuu sopuisasti. Se on varmaan kummallekin parhaaksi.
Kyllä se kai puoliskon toive avioliitosta on ihan yhtä vähän "laiha" peruste kuin toisen haluttomuus avioitua? Ja asuntokin oli yhteinen, miten siitä nyt tuli yhtäkkiä miehen asunto, jossa puoliso "huseeraa"?
Jos ihmisellä ei tosiaan ole yhtään perheenjäsentä niin eiköpähän se olisi hänen oma etunsa löytää joku muu luotettu kuin virkaholhooja, mutta sehän on toki hänen asiansa. Kuten on puolison asia päättää, ettei tahdo elää vanhuuttaan liitossa jossa ei puolisot pysty hoitamaan toistensa tai edes yhteisiä asioita siinä väistämättömässä tilanteessa että jompi kumpi menettää kykynsä huolehtia itsestään tai menehtyy.
Nuorena on niin helppo uhota itsenäisyyttään, mutta fakta on ettei puolison kuollessa pysty käyttämään edes yhteistä pankkitiliä, irtisanomaan vuokrasopimusta tai puhelinliittymää, avopuolisoina oikeudet ovat vielä rajatummat. Mikäli puolisot eivät ole erikseen ilmoittaneet toisiaan lähiomaisiksi, ei avopuolisolle ilmoiteta edes toisen joutumisesta onnettomuuteen. Hieno liitto tuollainen..
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että harvapa sitä pystyy eroon tuosta vain, tietysti siihen liittyy aina kipuilua. Mutta en oikein pääse sisään minäkään tähän ajatteluun, miten vaikeaa on ottaa ero puheeksi. Käsittääkseni se menee vähän toisin päin: ensin otetaan puheeksi kaikki suhdetta vaivaavat asiat ja jos sopua ei löydy, päädytään keskustelemaan myös erosta mahdollisena vaihtoehtona.
Mutta hassulta itselleni tuntuu tuo, että ikään kuin tietäisin jo etukäteen, että ero tästä tulee, koska toinen ei kuitenkaan muutu, mutta alkaisin sitten viettelemään kivaa ja seksikästä kesää. Tai tarkoitan, että itse en pystyisi heittäytymään huolettomaan kesään ja nauttimaan yhdessä olosta, jos taustalla olisi tieto, että en epäile, vaan tiedän, että toinen syksyn tullen käyttäytyy kuten ennenkin. Ja ymmärtäisin täysin, jos toinen tuntisi itsensä petetyksi, jos niin tekisin. Sillä hän varmaan tulkitsisi, että olen hyväksynyt erimielisyytemme j
"Ehkä se vain on niin, että erimielisyyksiä pitäisi jaksaa käsitellä ja osa sitten päätyy eroon ja osa ei. Aika harvinaista lienee, että ollaan molemmat täysin samaa mieltä ja siitä pitää sitten molempien vaan kantaa taakkansa. "
Yleensähän se on niin, että se hallitsee suhdetta ja yhteisiä tekemisiä, jolla on vähiten odotuksia yhteisen kannalta ja jonka oma valinta ei edellytä aktiivista tekemistä, vaan passiivista tekemättömyyttä.
On helpompaa elää haluamatta seksiä, kuin elää sinä kumppaneista joka seksiä kaipaisi. On helpompaa jättää lähtemättä sinne salille kuin päättää toisen mieliksi mennä vaikka sinne pilkille. On helpompaa olla sohvalla miettien etten edes kaipaa siistiä kotia, kuin olla se joka siivoaa kaikkien sotkut jne. Haluton, minkä asian suhteen hyvänsä, hallitsee koko suhdetta. En halua lasta: vitkuttelen päätöksen kanssa. En halua uutta asuntoa: laahaan jalkojani joka asuntonäyttöön. En kaipaa yhteistä ajanviettoa: keskityn omiin harrastuksiin ja lopun aikaa lojun sohvalla kännykän kanssa.
Sitten ei pidä pahastua kun jää ihan pysyvästi yksin siihen sohvalle rakkaimman ystävänsä, kännykän, kanssa. Ei auta sanoa, etten tehnyt mitään väärää suhteessa. Et niin, kun et tehnyt mitään.
Joulunaika ja elokuu ovat erokuukausia.