Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (10655)
En tiedä helpottaako teitä, mutta minua auttoi erossa, kun keskityin haaveilemaan millaista elämäni on eron jälkeen vuoden päästä ja millainen koti minulla on ja mitä alan harrastaa (asioita, joita ei "saanut" tehdä parisuhteen aikana). Toipuminen on hidasta, mutta se alkaa vasta kun ero on selvä. Ja jos mies ei eroa saa aikaiseksi niin tee se itse. Aika mahdotonta se on jatkaa ihmisen kanssa joka on halunnut erota, koskaan et enää voi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle vielä, että kun luin tuon keittiöpsykologin tekstin niin olen kovasti samaa mieltä kaikesta mitä Hän kirjoitti, hyvin oli kirjoitettu ja ihanaa, että "yleisöstä" tulee kommentteja.
Luulen Ap ihan aidosti, että muutto uuteen kotiin olisi hyvä ratkaisu. Miehesi tajuaisi, että olet tosissasi ja uskoisin, että Sinun ja lasten olisi niin paljon helpompi "hengittää". Asioiden selvittely ja hoitaminen jatkuisi sieltä käsin. Hyvä, että pystyt töissä hieman avautumaan, tietävät myös siellä missä mennään. Olet kyllä hienosti pärjännyt, olet vahvempi kuin alkuun uskoitkaan, luota itseesi ja siihen että asiat pikkuhiljaa järjestyvät.
Kiitos myös myötätunnosta. Tiedän, että tulen vielä käymään pohjalla. Hetken sairauslomaakaan en itseltäni pois sulje, yritän niin pitää itseni kasassa poikani läsnäollessa ja nyt pojan koeviikolla ja arviointiviikolla poika on ollut todella paljon kotona. Nyt esimerkiksi kahtena päivänä ei kouluun menoa laisinkaan. Pidin niin toivoa yllä tämän 9 kk, että tilanne saa voimaan todella huonosti. Syödä pitäisi, huomasin sunnuntainakin että olin syönyt aamiaisen ja havahduin puoli kasi illalla että en ole syönyt mitään. Eniten kuitenkin huolestuttaa, että en muista syödä lääkkeitä. Huomasin juuri, että kaikki ma aamun, ma illan ja tämän aamun lääkkeet syömättä.
Olen todella onneton nykyään ja jotain on tehtävä, että toivun tästä tilanteesta ja se vaatii minulta nyt irtipäästämistä ts. irtivaatimista, surun päälle päästämistä ja luottamista siihen, että se suru menee joskus ohi ja toipuminen kipeästä erosta alkaa.
T: 28v yhdessä
Voi ei 28, pakko tuon teidänkin tilanteen on edetä, sinun vuoksesi. Nämä kuukaudet on olleet niin kuluttavia. Minä sentään olen voinut tehdä työtä irtipäästämiseksi, sinulla on se oikesti vielä edessä. Vaikka toki sitä olet tässä samalla työstänyt, mutta kuitenkin toivo paremmasta on elänyt samalla.
Ainoa syy tällä hetkellä miksi en lähde on raha. Mieshän on jopa uhannut että jättää lainoista osansa maksamatta jos lähden. Tämä on se jarru. Olen lirissä taloudellisesti jos sen tekisi.
Ap
Ap, ota pankkiin yhteyttä laina- asioissa.
Kyllä asiat aina järjestyvät kun alkaa vaan järjestellä.
Yritä ajatella elämääsi eteenpäin- uusi asunto, vapaus miehen painostavasta läsnäolosta.
Parempaa kevättä sinulle💐
Vierailija kirjoitti:
Voi ei 28, pakko tuon teidänkin tilanteen on edetä, sinun vuoksesi. Nämä kuukaudet on olleet niin kuluttavia. Minä sentään olen voinut tehdä työtä irtipäästämiseksi, sinulla on se oikesti vielä edessä. Vaikka toki sitä olet tässä samalla työstänyt, mutta kuitenkin toivo paremmasta on elänyt samalla.
Ainoa syy tällä hetkellä miksi en lähde on raha. Mieshän on jopa uhannut että jättää lainoista osansa maksamatta jos lähden. Tämä on se jarru. Olen lirissä taloudellisesti jos sen tekisi.
Ap
Minun mieheni teki juuri noin aikoinaan. Olin antanut oman osuuteni hänen yrityslainansa vakuudeksi ja erottuamme hän jätti tahallaan lainansa maksamatta. Lisäksi olin antanut blankon vekselin yhteisen yrityksemme käytettäväksi hätätilanteessa. No sillä hän kiristi kauan, että kirjoittaa sellaisen etten koskaan selviä. Eikä siis antanut sitä minulle takaisin. Lopuksi uhkasi ajaa meidät lapsineen betoniseinään. Otin silti eron vaikka menetin taloudellisesti paljon. Kiusasi myös eron jälkeen sairaasti yhtä lapsistamme eli soitti että hakee pienen pojan uimahalliin ja kun poika toppapuvussa odotti niin soitti ettei tule ja tätähän sinä halusit. Niin paljon piinaa, mutta silti ero oli ainoa ratkaisu. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei 28, pakko tuon teidänkin tilanteen on edetä, sinun vuoksesi. Nämä kuukaudet on olleet niin kuluttavia. Minä sentään olen voinut tehdä työtä irtipäästämiseksi, sinulla on se oikesti vielä edessä. Vaikka toki sitä olet tässä samalla työstänyt, mutta kuitenkin toivo paremmasta on elänyt samalla.
Ainoa syy tällä hetkellä miksi en lähde on raha. Mieshän on jopa uhannut että jättää lainoista osansa maksamatta jos lähden. Tämä on se jarru. Olen lirissä taloudellisesti jos sen tekisi.
Ap
Hän voi silti tehdä sen. Ja kirjoituksesi myötä pelkään muutenkin, mitä kaikkea hän vielä tekee. Tuollaisen uhkaaminenkin jo taloudellista väkivaltaa.
Tuossa on rujoa kertomaa miten tuollaisten väkivaltaisten kanssa käy. Jos siis jää henkiin...
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mita-on-taloudellinen-vakivalta-par…
Vierailija kirjoitti:
Voi ei 28, pakko tuon teidänkin tilanteen on edetä, sinun vuoksesi. Nämä kuukaudet on olleet niin kuluttavia. Minä sentään olen voinut tehdä työtä irtipäästämiseksi, sinulla on se oikesti vielä edessä. Vaikka toki sitä olet tässä samalla työstänyt, mutta kuitenkin toivo paremmasta on elänyt samalla.
Ainoa syy tällä hetkellä miksi en lähde on raha. Mieshän on jopa uhannut että jättää lainoista osansa maksamatta jos lähden. Tämä on se jarru. Olen lirissä taloudellisesti jos sen tekisi.
Ap
Tuossa videossa narsistin taloudellisesta väkivallasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi.
Avioeron kakkosvaihe laitettu vireille, enää ei mene kauan niin minut (meidät) on tuomittu avioeroon. Jännä fiilis, samaan aikaan pettynyt, epäonnistunut mutta päälimmäisenä tunteena on kuitenkin helpotus. Viime yönä nukuinkin pitkästä aikaa aamu seitsemään! Kun pitkään olen taas herännyt neljältä pyörittämään asioita.
Ensimmäisen lapun allekirjoitus sai aikaan lähes paniikin, oli kamalaa, kädet tärisi jne. Nyt tämän toisen allekirjoitus ei tuntunut yhtään niin pahalle. Oli kun kivi olisi vierähtäny rinnan päältä.
Tänään olen kirjoittanut puhtaaksi osituksen ja yhden version lasten huolto yms sopimuksesta. Miehen kanssa ne pitää tietenkin vielä käydä läpi ja hänhän varmasti niistä riitelee, mutta helpompi kuitenkin tehdä valmiisiin pohjiin muokkauksia kun alkaa hänen kanssa kaikkea alusta kirjoittamaan.
Kun huhtikuu alkaa, jos mies ei saa tehtyä asioita edistääkseen talon lunastusta itselleen, niin aion olla yhteydessä pankkiin ja kysyä sieltä mitä lainoille olisi tehtävissä? Onko mitään? Sepä selviää sitten.
En nyt muista kerroinko jo, että mieshän siis alkoi täällä vääntämään jopa verhoista ja matoista, miten hän haluaa kaiken jäävän tänne. Repi auki minun pakkaamia laatikoita että mitä niihin on pakattu.
No, en todellakaan aio niistä hänen kanssaan vääntää. Aion esittää hänelle, että hyväksyn (minulle epäreilun) osituksen ja jätän suurimman osan tavaroista yms hänelle, kunhan lapsista tehdään osituksen kanssa samanaikaisesti sopimus missä tärkein asia on se, että lasten osoite on minun luona. Jos ei suostu, niin mennään sitten vaikeimman kautta. Otan vaikka pesänjakajan ja persnettoa maksettavaksi tästä hommasta.
Kyllä mä ihmettelen, miten olen ollut niin tyhmä, että olen monta vuotta katsellut tätä touhua? Tämä suhde on ollut mätä jo kauan.
Miksi en ole uskaltanut lähteä, erota aikoja sitten?
Miksi nytkin piti odottaa, että mies laittaa eron vireille?
No voin sanoa, että se on parasta mitä hän on minulle vuosiin tehnyt.
Tällä hetkellä mun sisällä on rauha. Vaikka monta taistelua on vielä edessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Moi.
Avioeron kakkosvaihe laitettu vireille, enää ei mene kauan niin minut (meidät) on tuomittu avioeroon. Jännä fiilis, samaan aikaan pettynyt, epäonnistunut mutta päälimmäisenä tunteena on kuitenkin helpotus. Viime yönä nukuinkin pitkästä aikaa aamu seitsemään! Kun pitkään olen taas herännyt neljältä pyörittämään asioita.
Ensimmäisen lapun allekirjoitus sai aikaan lähes paniikin, oli kamalaa, kädet tärisi jne. Nyt tämän toisen allekirjoitus ei tuntunut yhtään niin pahalle. Oli kun kivi olisi vierähtäny rinnan päältä.
Tänään olen kirjoittanut puhtaaksi osituksen ja yhden version lasten huolto yms sopimuksesta. Miehen kanssa ne pitää tietenkin vielä käydä läpi ja hänhän varmasti niistä riitelee, mutta helpompi kuitenkin tehdä valmiisiin pohjiin muokkauksia kun alkaa hänen kanssa kaikkea alusta kirjoittamaan.
Kun huhtikuu alkaa, jos mies ei saa tehtyä asioita edistääkseen talon lunastusta itselleen, niin aion olla yhteydessä pankkiin ja kysyä sieltä mitä lainoille olisi tehtävissä? Onko mitään? Sepä selviää sitten.
En nyt muista kerroinko jo, että mieshän siis alkoi täällä vääntämään jopa verhoista ja matoista, miten hän haluaa kaiken jäävän tänne. Repi auki minun pakkaamia laatikoita että mitä niihin on pakattu.
No, en todellakaan aio niistä hänen kanssaan vääntää. Aion esittää hänelle, että hyväksyn (minulle epäreilun) osituksen ja jätän suurimman osan tavaroista yms hänelle, kunhan lapsista tehdään osituksen kanssa samanaikaisesti sopimus missä tärkein asia on se, että lasten osoite on minun luona. Jos ei suostu, niin mennään sitten vaikeimman kautta. Otan vaikka pesänjakajan ja persnettoa maksettavaksi tästä hommasta.Kyllä mä ihmettelen, miten olen ollut niin tyhmä, että olen monta vuotta katsellut tätä touhua? Tämä suhde on ollut mätä jo kauan.
Miksi en ole uskaltanut lähteä, erota aikoja sitten?
Miksi nytkin piti odottaa, että mies laittaa eron vireille?
No voin sanoa, että se on parasta mitä hän on minulle vuosiin tehnyt.Tällä hetkellä mun sisällä on rauha. Vaikka monta taistelua on vielä edessä.
Ap
Voi Ap
Huh helpotus. Oot jännän äärellä. Onneksi pistit asioita paperille, selkeyttää tosi paljon.
Niinkuin kirjoitit, paljon on vielä edessä, mutta paljon myös takana.
Kunpa näkisit kaiken hyvän, mitä elämässäsi on. Nyt ja edessä. Ilman puolisoasi ei olisi ihania lapsia. Hyviä aikoja ei kannata lytätä. Niitä oli - nyt alkaa erilainen hyvä.
Usko siihen
Rohkeutta&Hyviä yöunia🌻
Tuumis
Ps muista kääntää kellot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa kiva kuulla ap että asiat ovat edistyneet!
Pankissa osataan neuvoa laina-asioissa.
Kaikkea hyvää sinulle, elämä alkaa helpottaa kun laitoit pyörät pyörimään.
Kiitos Ap, että päivittelet asioita tänne, elämme mukana.
Olipa ihana lukea kirjoituksesi, jossa oli niin paljon voimaa ja valoa. Silmäsi ovat auenneet ja olet selkeästi päästänyt irti miehestäsi ja menneestä. Kunnon yöunet ja sisäinen rauha + helpotuksen tunne, olen niin iloinen niistä.
Tsemppiä tuleviin taisteluihin, sinä pärjäät kyllä nyt kun olet löytänyt voimavarasi.
T: 28v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moi.
Avioeron kakkosvaihe laitettu vireille, enää ei mene kauan niin minut (meidät) on tuomittu avioeroon. Jännä fiilis, samaan aikaan pettynyt, epäonnistunut mutta päälimmäisenä tunteena on kuitenkin helpotus. Viime yönä nukuinkin pitkästä aikaa aamu seitsemään! Kun pitkään olen taas herännyt neljältä pyörittämään asioita.
Ensimmäisen lapun allekirjoitus sai aikaan lähes paniikin, oli kamalaa, kädet tärisi jne. Nyt tämän toisen allekirjoitus ei tuntunut yhtään niin pahalle. Oli kun kivi olisi vierähtäny rinnan päältä.
Tänään olen kirjoittanut puhtaaksi osituksen ja yhden version lasten huolto yms sopimuksesta. Miehen kanssa ne pitää tietenkin vielä käydä läpi ja hänhän varmasti niistä riitelee, mutta helpompi kuitenkin tehdä valmiisiin pohjiin muokkauksia kun alkaa hänen kanssa kaikkea alusta kirjoittamaan.
Kun huhtikuu alkaa, jos mies ei saa tehtyä asioita edistääkseen talon lunastusta itselleen, niin aion olla yhteydessä pankkiin ja kysyä sieltä mitä lainoille olisi tehtävissä? Onko mitään? Sepä selviää sitten.
En nyt muista kerroinko jo, että mieshän siis alkoi täällä vääntämään jopa verhoista ja matoista, miten hän haluaa kaiken jäävän tänne. Repi auki minun pakkaamia laatikoita että mitä niihin on pakattu.
No, en todellakaan aio niistä hänen kanssaan vääntää. Aion esittää hänelle, että hyväksyn (minulle epäreilun) osituksen ja jätän suurimman osan tavaroista yms hänelle, kunhan lapsista tehdään osituksen kanssa samanaikaisesti sopimus missä tärkein asia on se, että lasten osoite on minun luona. Jos ei suostu, niin mennään sitten vaikeimman kautta. Otan vaikka pesänjakajan ja persnettoa maksettavaksi tästä hommasta.Kyllä mä ihmettelen, miten olen ollut niin tyhmä, että olen monta vuotta katsellut tätä touhua? Tämä suhde on ollut mätä jo kauan.
Miksi en ole uskaltanut lähteä, erota aikoja sitten?
Miksi nytkin piti odottaa, että mies laittaa eron vireille?
No voin sanoa, että se on parasta mitä hän on minulle vuosiin tehnyt.Tällä hetkellä mun sisällä on rauha. Vaikka monta taistelua on vielä edessä.
Ap
Hei Ap,
tämä oli huojentavaa luettavaa, varmaan siksi että se sinun oma huojentuneisuus ja rauhallinen selkeys kuulsi niin läpi tekstistäsi. Tyyneys. Et pelkää enää vaan kuljet pystypäin. Ihana kuulla. Hyvä tyttö! Vaikuttaa että olet sinut tilanteen kanssa ja hyväksynyt myös sen, että vielä voi vääntöä tulla enemmän tai vähemmän, mutta se kuuluu asiaan ja lopputulema on kuitenkin hyvä. Ja siitä vapaudesta kannattaa todellakin vaikka maksaa. Sinä pääset ulos ahdistavasta häkistä, mies jääköön kiukuttelemaan itsekseen. Katsoo sitten aikanaan peiliin, jos uskaltaa...
Muistan itsekin, miten kevyeltä tuntui aikanaan täyttää se kakkosvaiheen hakemus (ensimmäisen hakemuksen jättäminen tuntui isommalta askeleelta), kun tiesi että nyt ollaan ihan loppusuoralla. Ne loppuväännöt voi toki kestää aikansa, mutta ainakaan sinun ei tarvitse enää olla siellä ahdistavassa ilmapiirissä ja katsella toisen pärstää. Pääset omaan kotiin, ja voit sanoa miehelle, jos tulee hetki että juuri silloin et jaksa hänen kanssaan asioida. Tai voit käyttää apuna lakimiestä. Miehen valta sinuun kirpoaa, ihanaa!
Itsekin rimpuilin vuosia väärän miehen kanssa, kunnes lopulta keräsin rohkeuteni ja irtauduin. Ja kun jälkikäteen mietin, miksi se suhde ylipäätään piti käydä läpi, niin kyllä se opetti minulle kovan koulun kautta sen, mitä en missään tapauksessa parisuhteelta halua. Äärettömän arvokasta tietoa. Niinpä osaan arvostaa nykyistä kumppaniani yli kaiken, ja hän on todellakin aivan erilainen kuin ex. Hellä, hyvä, tervepäinen rakastava Mies. Ilman niitä menneen suhteen kauhukokemuksia en ehkä edes olisi täysin tajunnut, millainen helmi tämä nykyinen on.
Hyvä jos olet itse yhteydessä pankkiin, tuli mieleeni että onko mies syöttänyt tässäkin sinulle ihan satuja? No, sittenpä sekin selviää. Ja jos ette pääse keskenänne sopimukseen osituksesta vaan otatte pesänjakajan, niin silloinhan se ositus tehdään tasapuolisesti, eli ei suosi miestä. Pitäköön verhot, matot sun muut, mutta hyvittäköön ne sitten rahalla.
Voi että mun tuli hyvä mieli puolestasi. Olet niin reipastunut ja löytänyt oman arvosi. Älä enää ikinä anna kenenkään painaa sinua lysyyn. Ja koko tämän painin ja väännön ja p'skan jälkeen tulet todella tajuamaan, miten voimakas olet kun tuosta selvisit. Olen ylpeä sinusta, Ap!
ISO HALI <3 <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei 28, pakko tuon teidänkin tilanteen on edetä, sinun vuoksesi. Nämä kuukaudet on olleet niin kuluttavia. Minä sentään olen voinut tehdä työtä irtipäästämiseksi, sinulla on se oikesti vielä edessä. Vaikka toki sitä olet tässä samalla työstänyt, mutta kuitenkin toivo paremmasta on elänyt samalla.
Ainoa syy tällä hetkellä miksi en lähde on raha. Mieshän on jopa uhannut että jättää lainoista osansa maksamatta jos lähden. Tämä on se jarru. Olen lirissä taloudellisesti jos sen tekisi.
Ap
Tuossa videossa narsistin taloudellisesta väkivallasta.
Onko tuo videon puhuja joku oikea psykiatri, vai itse väkivaltaisessa suhteessa traumatisoitunut nainen, joka puhuu "asiantuntijana"? Kuulostaa aika keittiöpsykologialta monin paikoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihania viestejä, kiitos niistä. "Iso hali" rankkoja kokemuksia sinullakin. Uskon, että minäkin tämän koulun käytyäni olen hyvin tarkka jatkossa seurastani.
Tuosta tuli mieleen, että edelleenkään ei ole mitään mielenkiintoa edes ajatella uutta seuralaista. Yksin on hyvä.
Huomaan miten minuun vaikuttaa se, että on sunnuntai, mies on ollut viikon pois ja saattaa pölähtää tänne milloin tahansa. Tänään, huomenna, viikon päästä. Kierrän taloa kun rotta häkkiä, kurkin ikkunasta, olo on apea ja ahdistaa. Olen myös huomannut, että tämä olo jatkuu päivän pari jos mies ollut kotona, hänen lähdettyään. Kun on pois, on paljon helpompi hengittää ja selkeämmät ajatukset. Eli, minun todella on päästävä muuttamaan täältä pois. Kuten useampi on tässä matkan varrella todennut, lopullinen toipuminen voi tapahtua vasta kun olen päässyt täysin omilleni.
Mutta, toisaalta toivon, että mies tänne pölähtäisi, että saisimme käytyä sopimukset läpi ja varattua pankkiin ajan laina-asioissa. Sitten voisin alkaa valmistelemaan muuttoani aivan oikeasti.
Taidan vaihtaa tyttönimenikin takaisin. Ihan viimeistään vuoden päästä kun passi vanhenee. Vaikka, saatan sen kyllä tehdä heti kun ero selvä.
Tämmöstä tänään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihania viestejä, kiitos niistä. "Iso hali" rankkoja kokemuksia sinullakin. Uskon, että minäkin tämän koulun käytyäni olen hyvin tarkka jatkossa seurastani.
Tuosta tuli mieleen, että edelleenkään ei ole mitään mielenkiintoa edes ajatella uutta seuralaista. Yksin on hyvä.
Huomaan miten minuun vaikuttaa se, että on sunnuntai, mies on ollut viikon pois ja saattaa pölähtää tänne milloin tahansa. Tänään, huomenna, viikon päästä. Kierrän taloa kun rotta häkkiä, kurkin ikkunasta, olo on apea ja ahdistaa. Olen myös huomannut, että tämä olo jatkuu päivän pari jos mies ollut kotona, hänen lähdettyään. Kun on pois, on paljon helpompi hengittää ja selkeämmät ajatukset. Eli, minun todella on päästävä muuttamaan täältä pois. Kuten useampi on tässä matkan varrella todennut, lopullinen toipuminen voi tapahtua vasta kun olen päässyt täysin omilleni.
Mutta, toisaalta toivon, että mies tänne pölähtäisi, että saisimme käytyä sopimukset läpi ja varattua pankkiin ajan laina-asioissa. Sitten voisin alkaa valmistelemaan muuttoani aivan oikeasti.
Taidan vaihtaa tyttönimenikin takaisin. Ihan viimeistään vuoden päästä kun passi vanhenee. Vaikka, saatan sen kyllä tehdä heti kun ero selvä.
Tämmöstä tänään.
Ap
Toi nimiasia on hauska. Itse tosin pidin oman nimeni avioituessamme, mutta siskoni otti tyttönimen takaisin erotessaan. Myöhemmin myös aikuinen tyttärensä vaihtoi "meidän sukuun".
On erotessa varmaan aika yleistä.
Tulis ukko kotiin, saisitte paperit selviksi.
Kyllä se siitä setviytyy. Milläs mielellä lapset on?
Terkkuloita🌻
Tuumis
Vierailija kirjoitti:
Seksiä on edelleen.
Mies ei halua että asiaa kerrotaan vielä kenellekkään. Kaikista vähiten lapsille.On omilla reissuillaan, ja työreissuilla. Lomaa ei pidä meidän muiden kanssa. Kuulema siinäkin syy minussa, että vuosi vuodelta siirtänyt enemmän lomiaan syksyyn (metsästys...)
Minä toivon niin kovin asioiden korjaantuvan, etten pysty siirtymään toiseen huoneeseen. Heikko mikä heikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin se mies on tyytymätön?
On kenties paljon poissa kotoa koska käy jo toisen naisen luona.
Minuun. Arkeen. Lapsiin. Siihen ettei yhteistä aikaa ole. Teinien kanssa elämä on melkosta vääntämistä. Teen asiat väärin. Mielestään on vain rahottaja. Vaikka minä en ikinä ole häneltä rahaa vailla. Maksan omat ja lasten menot, ja laskut. Kun rahat ei riitä, tingin lähinnä omista menoista. Hän hoitaa lainan lyhennykset. + omat menonsa
Siitäkin on sitä mieltä, että maksaa meidän muiden kiittämättömien asumista. Lapsetkaan eivät osaa olla asiasta kiitollisia.
On siis paljon omilla reissuillaan, eikä suostu lähtemään yhteisille reissuille, ja sanoo olevansa tyytymätön siihen, kun ei ole yhteistä aikaa.
Aikamoista kehäpäätelmää tässä nyt.
Kiitos taas teille Ap, Tuumis ja 28v, teidän kirjoitukset antavat voimaa ja uskoa omaan jaksamiseen.
Taloudella kiristämistä ja uhkailua ei voi kyllä käsittää eikä hyväksyä mitenkään.
Itse yritän henkisesti selvitä erosta, fyysinen ero tapahtui 6kk sitten. Rakastan häntä edelleen ja ajattelen joka päivä, mutta ymmärrän että emme voi palata yhteen. Toivon kovasti että hänellä on asiat paremmin. Hän ei halua että otan yhteyttä vaikka halusin tietää miten hän voi.
M38v
Mä voisin tässä välissä kiittää tämän ketjun keskustelijoita vertaistuesta. Oma avoero tapahtui vähän päälle vuosi sitten, suhde ei niin pitkä ollut kuin teillä eikä lapsia osallisena. Kuitenkin yhteinen talo ja lainaa oli, joten yhtäkkiä toisen ilmoittaessa, että erotaan, oli kova paikka edessä. Vaikka kuinka oli omistukset puoliksi, niin toisen suunnalta oli milloin mitäkin kiristystä ja kiukuttelua, välillä asioita ei pystynyt yhtään hoitamaan kun ei 4v tasolle tipahtanut suostunut ottamaan yhteyttä. Rahaa jäi tuonne paljon, mutta pääsin pois.
Toipumisaikana tätä ketjua olen lukenut välillä ja tajunnut kuinka paljon omassakin suhteessa on ollut pielessä kompromissien ja vallankäytön suhteen. Teille muille haluaisin kertoa, että kuinka paljon kevyempi ja onnellisempi olo on nyt ihan vain yksin, uusi kämppä on mukava ja huoleton, aikaa riittää kavereiden kanssa harrastamiseen ja itse saan päättää menot ja ruokakaapin sisällöt.
Eli, aika kyllä parantaa ja ne kurjat tunteet pitää vaan käydä läpi, jotta pääsee uuteen. Itsellä toki kierolla tavalla helpotti se, että exästä erossa kuoriutui sellainen k*sipää, ettei ole tarvinnut haikailla takaisin. Ja silti, koville se ero ja iso elämänmuutos otti. Siitä ei ole vielä tietoa, onko minusta koskaan uuteen suhteeseen, mutta ainakin nyt ovat kaikki vaihtoehdot auki.
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin tässä välissä kiittää tämän ketjun keskustelijoita vertaistuesta. Oma avoero tapahtui vähän päälle vuosi sitten, suhde ei niin pitkä ollut kuin teillä eikä lapsia osallisena. Kuitenkin yhteinen talo ja lainaa oli, joten yhtäkkiä toisen ilmoittaessa, että erotaan, oli kova paikka edessä. Vaikka kuinka oli omistukset puoliksi, niin toisen suunnalta oli milloin mitäkin kiristystä ja kiukuttelua, välillä asioita ei pystynyt yhtään hoitamaan kun ei 4v tasolle tipahtanut suostunut ottamaan yhteyttä. Rahaa jäi tuonne paljon, mutta pääsin pois.
Toipumisaikana tätä ketjua olen lukenut välillä ja tajunnut kuinka paljon omassakin suhteessa on ollut pielessä kompromissien ja vallankäytön suhteen. Teille muille haluaisin kertoa, että kuinka paljon kevyempi ja onnellisempi olo on nyt ihan vain yksin, uusi kämppä on mukava ja huoleton, aikaa riittää kavereiden kanssa harrastamiseen ja itse saan päättää menot ja ruokakaapin sisällöt.
Eli, aika kyllä parantaa ja ne kurjat tunteet pitää vaan käydä läpi, jotta pääsee uuteen. Itsellä toki kierolla tavalla helpotti se, että exästä erossa kuoriutui sellainen k*sipää, ettei ole tarvinnut haikailla takaisin. Ja silti, koville se ero ja iso elämänmuutos otti. Siitä ei ole vielä tietoa, onko minusta koskaan uuteen suhteeseen, mutta ainakin nyt ovat kaikki vaihtoehdot auki.
Kiitos kiitoksista. Tuskinpa kukaan meistä kesäkuussa 2022 ketjuun kirjoittaneista arvasi, miten loistava foorumi syntyy. Kaikki ovat saaneet purkaa olojaan, antaa ohjeita, tsempata ja myötäelää...
Tämä on kyllä ketjujen parhautta, sitäkin on vaikea uskoa, miten positiivisena säilynyt kaikesta huolimatta.
Jatketaan samaa malliin🌻
Tuumis
Kiitos tästä kirjoituksesta, kiva saada miehenkin näkökulmaa asiaan.
Rakkaus on päätös - Niin totta.
Ymmärrän kyllä omaa miestäni siltä osin, että kaikki taisi lähteä itsensä etsimisestä, siitä että ikinä ei ole asunnut yksin, kriisi itsensä kanssa + masennus ja siinä kaiken keskellä rakkaus loppui tai ennen sitä. Meillä kaikilla on yksi elämä ja jos toisen kanssa ei ole onnellinen niin oikeus on lähteä. Tämä sattuu, mutta siitä en ole vihainen.
Vihan tunteet nousee siitä kuinka helppoa toisen on vaan lähteä ja jättää lapsikin 100% toiselle, ei ole viikkosysteemiä tai edes joka toinen viikonloppu systeemiä. Nuori 17v miehenalku kyllä kaipaa isäänsä. On jätettynä ahdistavaa herätä yhteisestä parisängystä, yhteisten ja miehen omien tavaroiden keskeltä ja hoitaa yksin kaikki rakkauden hedelmäämme liittyvät asiat. On raskasta vältellä naapureita, olemme asuneet tässä taloyhtiössä 22 vuotta, mietin onko ne huomanneet, että auto puuttuu parkkipaikalta.
Kaikkein raskainta on tajuta, että mieheni on niin julma, että pistää minut laittamaan poikki vaikka rakastan edelleen. Mieheni aiheutti shokin 9 kk sitten, muutti pois 4 kk sitten ja silti puhuu minulle, kuinka ei ole luovuttanut meidän suhteen ...... niinkuin sanoin, että viimeisen 11 päivän aikana ollaan nähty 6 kertaa ja jokaikinen tapaaminen ollut miehen ehdottama. En silti näe miehessäni mitään tunteita vaikka erotessa pussailee / halailee. No, minun sydän ei enää kestä tätä ja minun on päästettävä irti, että pääsen toipumaan.
Mieheni oli hyvä kumppani 28 vuotta ja täydellinen isä lähes 17 vuotta. Sisimmässäni en halua Hänelle pahaa, haluan että toipuu ja on onnellinen. Pahalla hetkellä ajattelen, että toivottavasti kokisi näin suurta kipua rakkauden takia joskus, mutta en mä sitä oikeasti toivo.
Pahoitteluni jälleen pitkästä kirjoituksesta, ei edes haittaa vaikka ketään ei lukisi, tämä on vaan oman pään tyhjentämistä.