Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12663)
Oksettaa tuo "uutena perheenä" ihan kuin exällä lasten äitinä ei olisi merkitystä, ihan kuin teidän uusi perheenne olisi parempi.
Oksettaa uudet naiset/miehet jotka kuvittelee menevänsä lasten oman äidin/isän yläpuolelle ja ohi. Vielä enemmän oksettaa lapsen oma vanhempi joka nostaa uuden perheen lapsen oman toisen vanhemman yläpuolelle.
Se äiti/isä on lapselle tärkein, ja se pitäisi jokaisen eronneen pitää mielessään. Ja vaalia lapsen suhdetta toiseen vanhempaan.
Muuten, onnea uuteen parisuhteeseesi. Se on ok, että uusi onnesi menee vanhan suhteesi ohi. Olet löytänyt paremmin itsellesi sopivan puolison.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En siis millään mittarilla ole täydellinen vaimo, jota olisi kiva Lapissa tai muualla esitellä, mutta onneksi se ei ole mieheni ykköskriteerikään. "
Katkera jostain kumman syystä olet 🤣
Ihan sivusta seuranneena tätä keskustelua, kärjistät kaiken uuden kirjoittajan kirjoitukset.
Vierailija kirjoitti:
"En siis millään mittarilla ole täydellinen vaimo, jota olisi kiva Lapissa tai muualla esitellä, mutta onneksi se ei ole mieheni ykköskriteerikään. "
Katkera jostain kumman syystä olet 🤣
Ihan sivusta seuranneena tätä keskustelua, kärjistät kaiken uuden kirjoittajan kirjoitukset.
En ole. Olen sarkastinen ja skeptinen hänen onnellisuudestaan, se kun tuntuu perustuvan kovin pinnallisille asioille.
Ihan eri asia kuin katkeruus, joka on tällä palstalla kuin kateus, sitä työnnetään heti motiiviksi, jos joku vähän kärkevämmin asioihin kommentoi.
Vierailija kirjoitti:
"En siis millään mittarilla ole täydellinen vaimo, jota olisi kiva Lapissa tai muualla esitellä, mutta onneksi se ei ole mieheni ykköskriteerikään. "
Katkera jostain kumman syystä olet 🤣
Ihan sivusta seuranneena tätä keskustelua, kärjistät kaiken uuden kirjoittajan kirjoitukset.
Ai? Mulle sivusta näytti siltä, että kaveri sai palautetta siitä, että luulee, että kaikki vaimot luulee, että kun lapset on tehty parisuhde kestää. Ja siitä, että haukkuu ex-vaimoa lihavaksi ja epäviehättäväksi ja siinä sivussa vielä ex-vaimon työtkin.
Omituisen katkeralta se kuulostaa, kun nyt onnellisia ollaan, eli mikä tarve tulla haukkumaan ex-vaimoa tänne. Luulisi tuntevan myötätuntoa, kun on uusi ihana perhe itsellä, sentään kuitenkin puhuu omien lastensa äidistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En siis millään mittarilla ole täydellinen vaimo, jota olisi kiva Lapissa tai muualla esitellä, mutta onneksi se ei ole mieheni ykköskriteerikään. "
Katkera jostain kumman syystä olet 🤣
Ihan sivusta seuranneena tätä keskustelua, kärjistät kaiken uuden kirjoittajan kirjoitukset.
En ole. Olen sarkastinen ja skeptinen hänen onnellisuudestaan, se kun tuntuu perustuvan kovin pinnallisille asioille.
Ihan eri asia kuin katkeruus, joka on tällä palstalla kuin kateus, sitä työnnetään heti motiiviksi, jos joku vähän kärkevämmin asioihin kommentoi.
Ei ehkä perustu pelkkiin pinnallisuuksiin, vaikka ulkoisistakin puhuttiin. Ehkä tuon miehen kirjoitus herätti täällä kärkkäitä kommentteja kun suurin osa täällä on luultavasti naisia ja toivovat suhteensa pysyviksi oli mitä oli. Ei haluta olla myönteisiä uudelle suhteelle ja ollaan lojaaleita exille. Yritetään löytää uudesta suhteesta negatiivista, lapsiin, vapaa-aikaan tms. liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta taas mies ei kuulosta pinnalliselta. Mitä pahaa siinä on, että haluaa puolison pitävän huolta itsestään (ei tarkoita laihaa, tiedoksi vaan). Olevan myös kiinnostunut kehittämään itseään niin työelämässä, kuin vapaa-ajalla.
Sohvalla viihtyvät, siihen tyytyväiset eivät tätä näytä ymmärtävän. Heti on kaikki niin pinnallista että...
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas mies ei kuulosta pinnalliselta. Mitä pahaa siinä on, että haluaa puolison pitävän huolta itsestään (ei tarkoita laihaa, tiedoksi vaan). Olevan myös kiinnostunut kehittämään itseään niin työelämässä, kuin vapaa-ajalla.
Sohvalla viihtyvät, siihen tyytyväiset eivät tätä näytä ymmärtävän. Heti on kaikki niin pinnallista että...
No eihän siinä mitään pahaa ole, eikä siinäkään, että uusi rakkaus löytyy. On sitten omassa luonteessa, mikä kolahtaa ja itselleni nyt tuossa se, että lähti tähän keskusteluun "vaimot luulee" kärki edellä ja vielä haukkui ex-vaimon lihoneen epäviehättäväksi. Miksi ei lähtenyt kertomaan, miten ihana uusi on, vaan haukkumaan vaimoa?
Minä siis olen sinkku ihan omasta tahdosta tällä hetkellä, joten ei mitään taka-ajatuksia minkään suhteen jatkumisen tms. kanssa. Mutta en pidä tuosta halveksivasta asenteesta, joka kohdistuu omien lasten äitiin. Sitä se ex-vaimo kun edelleen vaan on, vaikka uusi perhe olisi miten ihana.
Jonkunlaiseen reiluuteen tämä itselläni meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin todella kauan rikki ja edelleen, kolmen vuoden jälkeen ruoskin itseäni siitä, että annoin hyväksikäyttää itseäni eron jälkeen juurikin em. tilanteen tavoin. Kuvittelin, että rakkaus voittaisi ja sallimalla yhteydenpidon altistin itseni pitkälle korjausprosessille. Vuoden nuolin taisteluhaavoja ja sitten rakensin itseni uudelleen.
Jestas, tähän taas itse samaistuin suuresti:-)
Minä en eron jälkeen ajatellut, että toinen olisi minua hyväksikäyttänyt, koska ei se niin ollut, ihan samalla tavalla siinä pyörylässä pyörin itsekin. Ja halusin yhteydenpitoa jne ihan samalla tavalla.
Mutta tosiaan tuo rakkaus voittaa ja meitä erottavat asiat menettävät merkityksensä ja ja jaja en oikein enää muista edes, mitä silloin järkeilin.
Varsinainen asiani kuitenkin on itsensä ruoskiminen. Minä onnistuin myös rakentamaan ihan itse, oman pään sisään jonkunlaisen rangaistuskammion itselleni sen vuoksi, että en osannut lähteä suhteesta ajoissa. Hain vikoja itsestäni oikein urakalla, mietin kaikkea negatiivista, mitä toinen joskus erehtyi sanomaan, mietin tilanteita, sanoja, tekoja, luonteenpiirteitäni, lapsuuttani, muita ihmissuhteitani, loppumattomiin.
Siinä sivussa elin kyllä ihan hyvääkin elämää, kiva duuni, paljon ystäviä, läheisiä muita ihmissuhteita, mutta parisuhdetta en vikojeni vuoksi ja ajattelin, että ei minusta parisuhteeseen ole. Sellaiseen kumminkin 3-4 v erosta menin ja onneksi menin!
Hassua, mutta tähän jo nyt jonkun aikaa kestäneeseen tämä ketju on tuonut roppakaupalla hyvää! Olen päästänyt irti (!) niin monesta haitallisesta ajatuskuviosta, penkaissut vielä kerran niitä tunteita, nähnyt asioita eri perspektiivistä, löytänyt itsestäni itselleni empatiaa.
Kiva kun kirjoitit!
T: MaratonParkuja
Tunteista ja niiden merkityksestä ja tarkoituksista ym. kiinnostuneille löytyy Yle areenasta erinomainen podcast Tunteet, joka on Tiedeykkösen Extra-sarjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies. Rakastuin toiseen naiseen, enkä päivääkään ole katunut eroa vaimostani. Miksikö?
Vaimot luulevat, että kun on päästy naimisiin ja lapset tehty, mies tyytyy siihen mitä saa.
Hoidimme lapset ja kotityöt yhdessä.
Tästä huolimatta ex ei voinut/halunnut pitää enää itsestään huolta. Lihoi ei haluttavaksi. Työssään ei ollut kunnianhimoa, ihan riitti jämähdys nykyiseen perusduuniin, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut parempaan.
Seksi oli tylsää, vaikka ex sitä aina hehkuttikin. En ymmärrä miksi.
Tämä on niin totta. Ja sitten vaimot jeesustelee täällä miten ykkönen on aina ykkönen.
Tässä luin näitä (mielenkiintoisia) keskusteluja "ykkösen rooleista". Enhän minä halua miehelleni olla muuta kuin ykkönen, jos uusi nainen tulee kuvioihin niin siirryn sivuun ja annan paikkani uudelle ykköselle. Tavallaan helppoa. Yksi kerrallaan. Salasuhde on aina salasuhde, jos olet miehen/naisen kanssa salasuhteessa, niin suhde ei kestä päivänvaloa, mutta jokainen tavallansa.
Jokainen on oman onnensa seppä, jokaisella on oikeus erota ja kokea onnea uuden ihmisen kanssa.
Itse ihmettelen miksi eroa haluava alkaa puhumaan rumasti entisestä esim. uudelle ihmiselle. Pitkän parisuhteen esim. 20-30 vuotta jälkeen uuden puolison on turha uskoa, että kaikki on ollut p@skaa edellisessä suhteessa. Ihan varmasti ollaan oltu rakastuneita yms., ei ne pitkät suhteet muuten kestäisi. Useimmiten ne uskolliset puolisot "kyllästyvät" elämäänsä, kriiseilevät itsensä kanssa ja heräävät henkiin uuden ihmisen ihailevassa ilmapiirissä. Toiset sitten takertuvat siihen tunteeseen. Arki siihen uuteenkin suhteeseen tulee. Ei se silti ole väärin lähteä, mutta se rehellisyys ja sitä kautta kunnioitus edellistä kumppania kohtaan, mihin se häviää.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksi oli tylsää, vaikka ex sitä aina hehkuttikin. En ymmärrä miksi.
Tämä oli surullinen ja niin paljastava lause. Ex hehkutti seksiä, koska se oli hänestä hyvää. Hänestä oli ihanaa olla lähelläsi ja intiimisti. Hänelle se riitti, hän tunsi rakkautta, hän koki läheisyyttä jne. Sinä et.
Sen sijaan, että olisit sanonut mitään näistä asioista exälle, lihomisesta, paikoilleen jumittumisesta, tms. sinä rakastuit.
Siitä tässä on monta sivua jo puhuttu, että miksi sen, jolla on suhteessa huono olo ja seksikin jo huonoa, on niin saakelin vaikea avata sitä suutaan ja lähteä.
Miksi se pitää tehdä pettämisen kautta ja sen päälle tulla vielä palstoille se ex haukkumaan. Seuraavaksi vaadit mitalia siitä, että vaiheilit naisten välillä, ihan hyvää hyvyyttäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksi oli tylsää, vaikka ex sitä aina hehkuttikin. En ymmärrä miksi.
Tämä oli surullinen ja niin paljastava lause. Ex hehkutti seksiä, koska se oli hänestä hyvää. Hänestä oli ihanaa olla lähelläsi ja intiimisti. Hänelle se riitti, hän tunsi rakkautta, hän koki läheisyyttä jne. Sinä et.
Sen sijaan, että olisit sanonut mitään näistä asioista exälle, lihomisesta, paikoilleen jumittumisesta, tms. sinä rakastuit.
Siitä tässä on monta sivua jo puhuttu, että miksi sen, jolla on suhteessa huono olo ja seksikin jo huonoa, on niin saakelin vaikea avata sitä suutaan ja lähteä.
Miksi se pitää tehdä pettämisen kautta ja sen päälle tulla vielä palstoille se ex haukkumaan. Seuraavaksi vaadit mitalia siitä, että vaiheilit naisten välillä, ihan hyvää hyvyyttäsi.
Jos toteaa havaitsemansa negatiivisen asiain tilan ääneen tai kirjallisesti, niin onko se haukkumista? Ei ole. Kuulija tai lukija sen sijaan antaa sille värittyneen merkityksen, omista lähtökohdistaan käsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi oli tylsää, vaikka ex sitä aina hehkuttikin. En ymmärrä miksi.
Tämä oli surullinen ja niin paljastava lause. Ex hehkutti seksiä, koska se oli hänestä hyvää. Hänestä oli ihanaa olla lähelläsi ja intiimisti. Hänelle se riitti, hän tunsi rakkautta, hän koki läheisyyttä jne. Sinä et.
Sen sijaan, että olisit sanonut mitään näistä asioista exälle, lihomisesta, paikoilleen jumittumisesta, tms. sinä rakastuit.
Siitä tässä on monta sivua jo puhuttu, että miksi sen, jolla on suhteessa huono olo ja seksikin jo huonoa, on niin saakelin vaikea avata sitä suutaan ja lähteä.
Miksi se pitää tehdä pettämisen kautta ja sen päälle tulla vielä palstoille se ex haukkumaan. Seuraavaksi vaadit mitalia siitä, että vaiheilit naisten välillä, ihan hyvää hyvyyttäsi.
Jos toteaa havaitsemansa negat
No sanotaan se niin, että itse en kirjoittaisi tänne tuohon sävyyn exästäni. Ei ole tarvetta, vaikka toki negatiivisiakin asiantiloja havaittiin, miksi muuten olisi erottu.
Seksi oli tylsää, vaikka ex sitä aina hehkuttikin. En ymmärrä miksi.
Yllä olevan kirjoittajalle haluan sanoa, että voi hyvin olla myös niin, että exä(si) on pitänyt seksiänne hyvänä ja ollut tyytyväinen tietämättä paremmasta. Ei siis kannata ainakaan henkseleitä paukutella mahtavana rakastajana.
Ajattelin kertoa asiat niin kuin ne ovat, toisesta näkökulmasta. Mutta ei taida kärsiä kirjoittaa, kun heti menee joillakin tunteisiin.
Herkkä aihe jollekin, tosiaan.
Kyllä, puhuin exälle tunteistani, seksistä ja kaikesta muustakin mielen päällä olevasta. Exän mielestä kaikki oli hyvin, mitään ei tarvitse muuttaa suhteessamme jne..
Emme olleet enää samalla aaltopituudella. Halusin erota. Ero tuli exälle kuitenkin "yllätyksenä".
Tämänkin tein varmaan joidenkin mielestä väärin. Huomaan, että teillä on vielä paljon käsittelemättömiä asioita, vihaa tai katkeruutta. En tiedä. Mutta kenenkään sylkykupiksi en ala 😉
Vierailija kirjoitti:
Seksi oli tylsää, vaikka ex sitä aina hehkuttikin. En ymmärrä miksi.
Yllä olevan kirjoittajalle haluan sanoa, että voi hyvin olla myös niin, että exä(si) on pitänyt seksiänne hyvänä ja ollut tyytyväinen tietämättä paremmasta. Ei siis kannata ainakaan henkseleitä paukutella mahtavana rakastajana.
Olimme olleet aiemmin parisuhteissa (useammassa), joten valitettavasti joudun tuottamaan sinulle pettymyksen. Älä ole noin hyökkäävä ja katkera. Ei ainakaan kaunista sinua.
Vierailija kirjoitti:
Tässä luin näitä (mielenkiintoisia) keskusteluja "ykkösen rooleista". Enhän minä halua miehelleni olla muuta kuin ykkönen, jos uusi nainen tulee kuvioihin niin siirryn sivuun ja annan paikkani uudelle ykköselle. Tavallaan helppoa. Yksi kerrallaan. Salasuhde on aina salasuhde, jos olet miehen/naisen kanssa salasuhteessa, niin suhde ei kestä päivänvaloa, mutta jokainen tavallansa.
Jokainen on oman onnensa seppä, jokaisella on oikeus erota ja kokea onnea uuden ihmisen kanssa.
Itse ihmettelen miksi eroa haluava alkaa puhumaan rumasti entisestä esim. uudelle ihmiselle. Pitkän parisuhteen esim. 20-30 vuotta jälkeen uuden puolison on turha uskoa, että kaikki on ollut p@skaa edellisessä suhteessa. Ihan varmasti ollaan oltu rakastuneita yms., ei ne pitkät suhteet muuten kestäisi. Useimmiten ne uskolliset puolisot "kyllästyvät" elämäänsä, kriiseilevät itsensä kanssa ja heräävät henkiin uuden ihmisen ihailevassa ilmapiirissä. Toiset sit
Itse olen ajatellut että negatiivinen asenne exää kohtaan voi olla a) defenssi, b) omaa pettymystä. Ärsyttää kun tuntuu että toinen pilasi suhteen minkä piti jatkua kiikkustuoliin. Ja sitten ärsyttää kun se jätetty syyttää vain pelkästään suhteesta lähtijää, eikä ota itse mitään vastuuta, vaikka meitä oli kaksi tapp am assa rakkauden. Pöly laskee, aikaa kuluu ja harmistus laantuu. Sitten muuttuu asenne elääkin kohtaan neutraalimmaksi, näin olen nähnyt.
Olen pahoillani, jos sinulle vielä arka aihe kertoa näinkin päin, mutta jokaisen vaan pitää mennä elämässä eteenpäin, älä missään nimessä katkeroidu!
Eiköhän tähän todennäköisesti vähän kitkerästi vastaa sellaiset, joilla on hyvä parisuhde. He kun lähtevät siitä näkökulmasta, että parisuhteessa vaikuttaa vähiten ulkonäkö tai joku ammatillinen status, panostavat enemmän siihen henkiseen yhteyteen. Näin olettaisin itse miehenä.