Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12663)
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä jaksat epäillä.
Miksi, oi miksi ap kertoisi täällä jotain tarinaa näin kauan?
Miksi, oi miksi, sinä kaipaat niin kovin konkretiaa?
Miksi, oi miksi et voi hyväksyä toisen kertomaa todeksi?
En ymmärrä.
Kaikissa eroissa exät leimataan narsisteiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäpä syy, miksi ne oikeat narsistinuhrit jää kaikkien näiden erossa exäänsä syyttelevien vuoksi ilman ymmärrystä.
Vaikka exä olisi kuinka narsistinen oikeasti, kuten esim. Ap ex, jää uhri ilman myötätuntoa ja ymmärrystä koska ajatellaan että taas vain yksi joka erossa haukkuu exäänsä.
Voimia vaan kaikille jotka ovat oikeasti elämässään narsistiseen persoonaan törmänneet.
Mitä tätä ketjua olen seurannut, niin ap:n kohdalla on oikeasti niin, että lapset eivät ITSE halua äitiään tavata.
Tämä on ap:lle kova paikka ja siitä syystä kääntää tämän ex-miehensä syyksi.
Ja "28 vuotta yhdessä", ei tarvitse tulla hyeenana paikalle taas tätäkin kommenttia vastaan hyökkäämään.
Aika harvinaista lienee, että puoliso ei ole se narsistin "pahin" uhri. Harvinaista lienee sekin, että narsisti ei pariudu, koska hänelle on tärkeää saada se vastakappale. Sekään ei ole ihmeellistä, että narsistin uhri ei vuosikausiin tajua, mistä on kyse ja selittelee asiat parhain päin ja niin tekee tietysti narsistikin.
Joten sinällään aivan loogista, että jos narsisteja on, niin parhaassa tapauksessa ne ovat jonkun exiä. Huonommassa tapauksessa puolisoita.
Muutoin ollut mielenkiintoista keskustelua taas. Hukassa kuulumiset kiinnostaa, miten joulu, joka on aika tunteellista aikaa, on alkanut sujumaan. Muiden kuulumiset tietysti myös!
Itsellä on aika rauhallista ollut, siskon perheessä tulee meidän joulupäivällinen syötyä, kuten joka vuosi. Nyt siskonlapsien myötä on perhe taas kasvanut pikkulapsilla, mikä tietysti on jouluna ihanaa. Ihan kivoja kyllä olleet vain aikuistenkin joulut. Molempien perheitä tavataan, tänään mennään miehen sisaruksien kanssa iltaa istumaan.
Minähän en oikeastaan erityisesti jouluihminen ole, mutta kyllä sentään jotain tulee laiteltuakin ja ystäviä tulee tänne 25. päivä. Eli muutamaksi päiväksi on menoa tiedossa ja sitten saakin taas hetkeksi hiljentyä!
T: MaratonParkuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko Ap kokeillut sitä keinoa, että teet asioita joita voit tehdä ilman lapsia (joista nautit) ja annat sen näkyä ulospäin eksälle korostetun voimakkaasti - vaikka lasten välityksellä jos et muuta keinoa keksi (lähdet etelään, matkustelet kotimaassa, et ole tavoitettavissa, treffailet miehiä tai annat ymmärtää että treffailet, teet jotain mieluista aikuisten hommaa ex-tempore, ihan mitä tahansa mitä et ole aiemmin lasten takia voinut tehdä - ja tekisit näitä vaikka tuntuisi siltä että et nyt jaksa/halua). Lisäksi et osoita kiinnostusta lasten asioihin hetkeen ollenkaan (siis ihan tarkoituksella kokeilun omaisesti). Kun narsisti tajuaa että hei, tuohan ei enää kärsi vaan nauttii elämästä - niin kohta on varmasti tunkemassa niitä lapsia sinulle takaisin, jotta et varmasti pääse enää uudestaan reissuun tms. Niin kauan kuin annat hänelle näkyä, että kärsit siitä, ettet saa olla lasten seurassa, niin pelkäänpä pahoin, että niin kauan eksä tulee jatkamaan toimintaansa. Tätä on kestänyt jo niin kauan, että kannattaisi ainakin kerran kokeilla käänteispsykologiaa.
Jos eksä kertoilee sinusta jo nyt kummallisia asioita lapsille niin ei se tästä kokeilusta huonommaksikaan voi mennä. Vaikeinta kokeilussa on miten suhtautua lapsiin ja olla heidän tavoitettavissaan. Jotta eksälle ei paljastu totuus, voisit hetkellisesti kokeilla sitä, että nyt joudut torjumaan myös heidät (siis vain kokeilun ajaksi). Äärimmäisyyksiin ei kuitenkan tarvitse mennä. Kuten sanottu, kuulostaa siltä, että pahemmaksi ei asiat voi muuttua eli siksi nyt kääntäisin kivet ja kannot ja kokeilisin tämänkin kortin. Ja lapset kyllä sitten aikanaan ymmärtävät tämän kun pystyt heille totuuden kertomaan ko ajanjaksosta. Ja nyt siis en puhu vuosista vaan kuukausista.
Lapsethan ovat niin vähän aloittajalla, että hän pystyy aivan hyvin kokeilemaan tuota käänteispsykologiaa exän suuntaan. Yhteyttä, sen mitä nyt on olemassa, voi lapsiin pitää oli missä tahansa, ei tarvitse kotiin jämähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei.
En minun kärsimykseni näy kenellekkään. Ei lapsille, saatika sitten exälle, se on minun sisälläni. Elän aivan omaa elämääni, ajattelematta laisinkaan mitä exäni siitä ajattelisi. Ja tämä vaati harjoittelua. Menen ja teen asioita, suunnittelen ja toteutan täysin omien halujeni mukaan.
Näin loppuvuodesta en vaan jaksa yhtään mitään ylimääräistä. Ja olen silloin itselleni armollinen ja teen sen minkä jaksan ja haluan. Ajattelematta ollenkaan mitä exäni siitä ajattelee.
En edes enää reagoi hänen päättömiin tekoihinsa joilla koittaa kenties saada reaktiota aikaan minussa. Tai ehkäpä hän ei oikeasti ajattele tippaakaan miltä asia minusta tuntuu, elää vain elämää lasten kanssa niin kuin minua ei enää olisi laisinkaan olemassa. En tiedä, enkä oikeastaan jaksa sitä edes miettiä. Se ei vaikuta mitenkään siihen kuinka asiat nyt on.
Sen olen päättänyt jo aikoja sitten, etten pelaa tätä peliä. Vain olemalla pelaamatta voin voittaa. En jaksa käyttää energiaani laisinkaan siihen, että teen nyt näin niin ehkä ex sitten toimii noin.
Sen ex on useita kertoja tuonut ilmi, että jos minä toimisin juuri kuten hän haluaa, asiat voisi muuttua. Ja kun en toimi, vastaan seurauksista.
Minä elän omaa elämääni juuri siten kun haluan. Siten miten minulle on paras. Myös tämä on asia jota olen joutunut opettelemaan ja opettelen edelleen. Liian kauan taivuin toisen tahtoon ja hävitin itseni. Nyt kun asetan rajoja, enkä hyväksy mitä vaan, joudun vastaamaan seurauksista. Näin tämä nyt menee.
Mutta, kiitos vinkistä. Jollain se saattaisi toimia. Meillä tätä on kuitenkin kestänyt jo varsin kauan. Ja tilanne on nyt tämä mikä on. Ja totta, tällä hetkellä on kyse lasten omasta halusta elää isän luona. Ei heitä siihen voida pakottaa koska ovat jo sen ikäisiä. He ovat valinneet näin. Ja sen kanssa eletään. Siksihän se sattuukin aivan valtavan paljon.
Mukavaa joulun jatkoa kaikille. Minä upotan jalkani jalkakylpyyn ja alan katsomaan jotain hömppää. On ollut oikein hyvä, rauhallinen joulu yksikseni. Pitkiä kävelyitä koiran kanssa, herkullista ruokaa syötynä juuri silloin kun huvittaa. Hautausmaalla käynti, lepoa ja rauhaa. Ihanaa tunnelmaa. Erilaista kuin ennen mutta, hyvä näin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä aloittajan exä tietää miten aloittaja toimii kun kumpikin elää omaa elämäänsä? Mitä hänen mielensä mukaan toimimista ex vaatii? Mitä ne vaatimukset ovat tai voivat olla tässä vaiheessa, kun erosta on jo aikaa ja lapsetkin käsittääkseni jo isompia. Tämä on monelle siksi epäselvää ja ehkä epäuskottavaakin kun mitään konkreettista esimerkkiä ei ole ollut. On vain näitä epämääräisiä viittauksia.
Nyt sitten ei kiitos, toivottavasti joku taas ei tule sanomaan ettei aloittajan tarvitse kertoa ja ei kuulu meille jne. Minun mielestäni olisi fiksua kertoa kun aloittaja kertoo tuonkin verran. Juuri siksi, että ei esimerkiksi olisi niin paljon epäilijöitä. Ja siksi, että väistämättä tulee joillekin uhriutujan kuva. Ihan näiden ehkä tiettyjen epämääräisyyksien vuoksi väärinkäsitysten välttämiseksi.
No, silti en avaa yksityiskohtia enempää, vaikka jotkut siksi minua epäilevät ja pitävät uhriutujana. Menisi liian tunnistettavaksi. Ymmärrän kyllä, että ne kiinnostaisi kuulla.
Oikeastaan minua ei kiinnosta mitä joku tuntematon tällä palstalla minusta ajattelee. Minulla on onneksi ympärilläni ihmisiä jotka tietävät ne kaikki yksityiskohdatkin ja ymmärtävät.
Myös tässä ketjussa on ihmisiä jotka uskovat kertomani, ilman yksityiskohtia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tähtikartallasi Uranus ohittaa auringon tai vastaavan tärkeän planeetan niin helppoa on päästää irti. Minulla se taisi olla Uranus Jupiter transiitti - se oli loppu enkä enää taakseni katsonut.
Jatkoa vielä tuohon edelliseen, valitettavasti Uranuksella kestää 84 vuotta kiertää auringon ympäri.......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, silti en avaa yksityiskohtia enempää, vaikka jotkut siksi minua epäilevät ja pitävät uhriutujana. Menisi liian tunnistettavaksi. Ymmärrän kyllä, että ne kiinnostaisi kuulla.
Oikeastaan minua ei kiinnosta mitä joku tuntematon tällä palstalla minusta ajattelee. Minulla on onneksi ympärilläni ihmisiä jotka tietävät ne kaikki yksityiskohdatkin ja ymmärtävät.
Myös tässä ketjussa on ihmisiä jotka uskovat kertomani, ilman yksityiskohtia.
Ap
Anteeksi, mutta jos kirjoittaa tänne palstalle kertoen omasta elämästään niin on ihan ymmärrettävää, että meitä tuntemattomia kiinnostaa. Ja tosiasiassa olemmekin kaikki tuntemattomia toisillemme. Ja myös kerrotut asiat herättävät ajatuksia. Ei siitä voi yksipuolisesti lukijoita syyttää. Sehän on ajattelevalle ihmiselle ihan luonnollinen reaktio. Monet ovat sellaisia ihmisiä, jotka eivät usko ilman jotain perusteita eikä heitäkään voi siitä syyttää. Ei voi olettaa, että kaikki ovat näitä, jotka epäilyksettä uskovat kaiken mitä tänne yleensäkin kirjoitetaan. Tietenkin sekin sopii joillekin. Niin kirjoittajana kuin lukijana.
En syytä ketään, ymmärrän kyllä, että halutaan lisätietoa, ymmärrän, että ilman konkreettisia esimerkkejä asiat jää leijumaan ja ihmisiä epäilyttää. Minä kuitenkin vedän rajan siihen mitä tilanteesta kerron. Olen pahoillani siitä, että se ei miellytä kaikkia. Mutta, näin se nyt vain on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mistä aloittajan exä tietää miten aloittaja toimii kun kumpikin elää omaa elämäänsä? Mitä hänen mielensä mukaan toimimista ex vaatii? Mitä ne vaatimukset ovat tai voivat olla tässä vaiheessa, kun erosta on jo aikaa ja lapsetkin käsittääkseni jo isompia. Tämä on monelle siksi epäselvää ja ehkä epäuskottavaakin kun mitään konkreettista esimerkkiä ei ole ollut. On vain näitä epämääräisiä viittauksia.
Nyt sitten ei kiitos, toivottavasti joku taas ei tule sanomaan ettei aloittajan tarvitse kertoa ja ei kuulu meille jne. Minun mielestäni olisi fiksua kertoa kun aloittaja kertoo tuonkin verran. Juuri siksi, että ei esimerkiksi olisi niin paljon epäilijöitä. Ja siksi, että väistämättä tulee joillekin uhriutujan kuva. Ihan näiden ehkä tiettyjen epämääräisyyksien vuoksi väärinkäsitysten välttämiseksi.
Sinä se jaksat yrittää urkkia sillä varjolla, että sinun epäilyksesi pitäisi jotenkin hälventää ja uteliaisuutesi tyydyttää. Kas kun et suoraan kysy asianosaisten nimiä ja osoitteita.
Tuskinpa AP:ta tai ketään muutakaan kiinnostaa, jos joku pitää asiaa epäuskottavana tai pitää uhriutujana. Mitä sitten? Miksi se häntä mitenkään heilauttaisi suuntaan tai toiseen?
Toiset ovat sensitiivisempiä yksityisyyden rajoille kuin toiset. Minusta on fiksumpaa ymmärtää pitää tietyt asiat itsellään, ne kun eivät tosiaankaan kuulu kaikille uteliaille. Juuri noinhan AP menettelee, mistä hänelle respektit ja hatunnosto. Kaikkea likapyykkiä ei tarvitse pestä keskellä kaupungin toria.
Kertoisitko itse yleisellä foorumilla julkisesti ja tunnistettavia yksityiskohtia säästämättä, miten oma ruma erosi eteni? Vastailisit kaikkiin tungetteleviin jatkokysymyksiin, ettei vaan kukaan epäile tarinaasi?
Niin, sitähän minäkin.
Omasta puolestani toteaisin, että eiköhän nämä jutut kuitenkin ole aina aika tavanomaisia. Siis että vaikka ap ei avaa yksityiskohtia, voin ainakin itse aavistella, mitä kaikkea siellä takana on, muiden kertomasta ja mitä olen ympärilläni itsekin nähnyt. Ihan sama, onko kyseessä nyt a vai b, molemmat tiettyjä juttuja, joita näissä tilanteissa vaan useimmiten kohdataan.
Enkä minäkään ketään syyttele, olen itse kovin utelias ja tahtoisin aina tietää kaikenlaista, myös täällä live-elämässä. Olen joutunut sitä piirrettäni hieman himmailemaankin, sanomaan itselleni, että ei kuulu sulle. Myös mielelläni pohdin kaikenlaista ihan teoreettisesti ja joudun siinä muistuttamaan minua, että ei tämä ole mikään teoreema vaan jonkun ihan oikea elämä. Joskus uteliaisuuteni myös nolottaa.
Semmoista se on. Minä alan valmistua vieraiden tuloon pikku hiljaa, oikein hyvät joulun jatkot ihan kaikille meille kirjoittavaisille!
T: MaratonParkuja
Mä lähden nyt mökiltä. Se mies lähti jo eilen iltamyöhään. Mun joskus kuvailemani mökkielämä taitaa torpata toistaiseksi. Yksi elämänjakso päättyi.
Joskus vain tuntuu, että kun osan asioistaan kertoo hyvinkin avoimesti, jopa helpostikin tunnistettavasti, ja sitten osan haluaa pitää omina tietonaan vedoten tunnistettavuuteen, niin siihen on kirjoittajan kannalta omat syynsä. On helppoa täällä kertoa, että kun se ja se sanoi ja teki sitä ja tätä ja tekee vieläkin sitä ja tätä. Kertomatta silti mitä se sitä ja tätä oikeastaan on.
Ja sinä jaksat epäillä.
Miksi, oi miksi ap kertoisi täällä jotain tarinaa näin kauan?
Miksi, oi miksi, sinä kaipaat niin kovin konkretiaa?
Miksi, oi miksi et voi hyväksyä toisen kertomaa todeksi?
En ymmärrä.