Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Mä lähden nyt mökiltä. Se mies lähti jo eilen iltamyöhään. Mun joskus kuvailemani mökkielämä taitaa torpata toistaiseksi. Yksi elämänjakso päättyi.

Ikävä, että Sinulle kävi noin. Yksi elämänjakso kun päättyy niin toinen alkaa. Mielikuvituskin on hyvä seuralainen.

Vierailija kirjoitti:

No, silti en avaa yksityiskohtia enempää, vaikka jotkut siksi minua epäilevät ja pitävät uhriutujana. Menisi liian tunnistettavaksi. Ymmärrän kyllä, että ne kiinnostaisi kuulla. 

Oikeastaan minua ei kiinnosta mitä joku tuntematon tällä palstalla minusta ajattelee. Minulla on onneksi ympärilläni ihmisiä jotka tietävät ne kaikki yksityiskohdatkin ja ymmärtävät.

Myös tässä ketjussa on ihmisiä jotka uskovat kertomani, ilman yksityiskohtia.

Ap

Olet kertonut teidän perheasetelmasta paljon tunnistettavampia asioita. Jos joku palstalainen sattumalta tuntee teidät niin varmasti tunnistaa.

Tuo tunnistettavuus on aivan tekosyy. Ap on tunnistettu jo muutenkin jos niikseen on. 

upupup

Vierailija kirjoitti:

Ex-mieheni oli sellainen pettäjä, joka oli tyytyväinen suhteeseen, mutta tarvitsi myös sivuvirityksiä. Hän ei hakenut suhdetta, vaan käsittääkseni huomio oli se tärkein juttu. Hänellä oli myös peliriippuvuus. Jos rahapelit olivat jäähyllä, Tinderistä sai dopamiinin. Hän oli jo ennen minun tapaamista käynyt lukemattomilla treffeillä, mutta lopettanut heti jos nainen osoitti vakavampaa kiinnostusta. Olin järkyttynyt kun koko kuvio selvisi. Hän yritti monin tavoin selittää, miksi hänen tinderöinti ei ole vakavaa ja oli valmis tekemään sen avoimesti, mutta ei lopettamaan. Samoin kun hukassa olevan tilanteessa, mies myös kannusti minua hankkimaan muita kokemuksia. Meillä oli intohimoinen ja kaikin puolin hyvä suhde. Paitsi se yksi iso mutta. Vielä näin vuosien jälkeen hän haluaisi palata yhteen. Meistä kumpikaan ei ole eron jälkeen ollut parisuhteessa. 

Mun mies taas oli nimenomaan sellainen pettäjä, että kun vihdoin parempi löytyi päälle nelikymppisenä, minut jätettiin ihan vain ilmoitusluontoisesti. Takaisin ei ole ruikuttanut. Avioliittomme kesti yli 18 vuotta.

"Mistä aloittajan exä tietää miten aloittaja toimii kun kumpikin elää omaa elämäänsä? Mitä hänen mielensä mukaan toimimista ex vaatii? Mitä ne vaatimukset ovat tai voivat olla tässä vaiheessa, kun erosta on jo aikaa ja lapsetkin käsittääkseni jo isompia. Tämä on monelle siksi epäselvää ja ehkä epäuskottavaakin kun mitään konkreettista esimerkkiä ei ole ollut. On vain näitä epämääräisiä viittauksia."

Niinpä. Itse aikoinaan hankalasta ihmisestä erottuani lasten jäädessä pääsääntöisesti minulle, niin ainut kiusa mitä pystyi tekemään ja hankaloittamaan elämää, olivat elatusmaksujen viivyttelyt, jatkuvat lastensuojeluilmoitukset ja lasten tapailujen perumiset. Jatkui lopulta lapsenlapseenkin kohdistuvalla kiusaamisella, jonka tiesi satuttavan minua. Käytiin oikeutta hovia myöten. Mutta meidän erossa tilanne oli niin päin, että minä halusin eron ja hän ei. Ja hän sanoi tietävänsä, ettei toista näin fiksua vaimoa saa koskaan, mutta jatkoi sanomalla tekevänsä kaikkensa niin etten tule selviämään. Eli hankalaa ihmistä (todella sairaalloista, mutta menestyvää) ei jätetä seurauksitta. Ap ei voi muuttaa kertomustaan enää vaikka eipä tuo juuri enää kirjoittelekaan.

Jollain ihmisillä on sairas kontrollin tarve. Se saattaa ulottua jopa nimettömiin kirjoittajiin, joilta tivataan yksityiskohtia ja uhkaillaan, että jos et kerro, en usko, mitä sanot. He siis oikeasti kuvittelevat, että vaikeassa elämäntilanteessa oleva pitää kaikkein tärkeimpänä uskottavuuttaan näiden jankkaajien silmissä.

Minusta tuo on mielenkiintoinen ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Jollain ihmisillä on sairas kontrollin tarve. Se saattaa ulottua jopa nimettömiin kirjoittajiin, joilta tivataan yksityiskohtia ja uhkaillaan, että jos et kerro, en usko, mitä sanot. He siis oikeasti kuvittelevat, että vaikeassa elämäntilanteessa oleva pitää kaikkein tärkeimpänä uskottavuuttaan näiden jankkaajien silmissä.

Minusta tuo on mielenkiintoinen ilmiö.

Ei se mitään kontrollin tarvetta ole jos huomioi tarinoiden epäloogisuuden. 

Vierailija kirjoitti:

Jollain ihmisillä on sairas kontrollin tarve. Se saattaa ulottua jopa nimettömiin kirjoittajiin, joilta tivataan yksityiskohtia ja uhkaillaan, että jos et kerro, en usko, mitä sanot. He siis oikeasti kuvittelevat, että vaikeassa elämäntilanteessa oleva pitää kaikkein tärkeimpänä uskottavuuttaan näiden jankkaajien silmissä.

Minusta tuo on mielenkiintoinen ilmiö.

Katsohan, 28 tuli kirjoittelemaan ilman nimimerkkiä 😆 hyvin sinut tunnistaa.

Ap:lla on nyt vaan käynyt niin, että lapset eivät häntä halua tavata. Ap kääntää kaiken exän syyksi. Näin ap:lle on helpompi asia selittää itselleen. Ei ole kerrottavaa exän "kiusaamistavoista" , kun niitä ei yksinkertaisesti ole. Syy siis ei ole se, että en voi kertoa kun joku tunnistaa tai nyt olisi niin raskasta kertoa. 

Vierailija kirjoitti:

"Jollain ihmisillä on sairas kontrollin tarve. Se saattaa ulottua jopa nimettömiin kirjoittajiin, joilta tivataan yksityiskohtia ja uhkaillaan, että jos et kerro, en usko, mitä sanot. He siis oikeasti kuvittelevat, että vaikeassa elämäntilanteessa oleva pitää kaikkein tärkeimpänä uskottavuuttaan näiden jankkaajien silmissä.

Minusta tuo on mielenkiintoinen ilmiö."

Epäilläänkö taas, että ap:n exähän se tässä uhkailee ja vainoaa ja jankkaa. Jos et et tee niin kuin haluan, niin en usko sinua...Oisko vainoharhaisuutta? Harhaluuloisuuttakin.

En ole 28v niin paljon kuin se teitä harmittaakin. Olen seurannut ketjua alusta lähtien, omaa eroa ei ole, joten en juuri kirjoittele. Mutta oikeastaan juuri te olette ketjun mielenkiintoisin osio, minulle.

Miten voi harmittaa noin kamalasti, että joku ei suostu palvelemaan teitä, vaikka oikein kerrotte, mistä on kyse ja miten asiat ovat ja tiedätte noin kamalasti ja paljon?

Tuo on oikeasti mielenkiintoinen vallantarve. Ei se muuta voi olla, vai miten sinä selität itsellesi tuon vaatimisen ja jankkaamisen tarpeen

Menee nyt ohi aiheen, mutta mulla meni välit sukulaiseen, joka ei lopettanut kyselemistään, vaikka sanoin, että aihe on semmoinen, että en siitä puhu kuin muutaman valitun ihmisen kanssa.

Hän käytti myös tuota, että miksi et voi kertoa, onkohan koko asiaa tapahtunutkaan, jos et voi kertoa. Se tuntui ihan kamalan pahalta ja enää ei olla tekemisissä. Sääli sinällään, mutta loukkasi tosi pahasti.

Voisi tätäkin puolta ajatella nämä nokkansa joka paikkaan tunkevat.

Ihme jankkaus-virus on pesiytynyt keskuutemme, lienee kovinkin tarttuvaa, koska on muissakin ketjuissa. Oireina piikittely, ilkeily, epäily ja jankutus. Parannuskeinoa ei tunnu olevan. Ei auta ignooraus, ei hyväntahtoisuus, ei kieltely. Emme-ketju saanut tartunnan, kuulumisketju kans ja moni muu... ei taida olla rokotusta tätä tautia vastaan...

Tunnelmallista Tapaninpäivää Ap, 28 ja muut

Kukaton Tuumis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jollain ihmisillä on sairas kontrollin tarve. Se saattaa ulottua jopa nimettömiin kirjoittajiin, joilta tivataan yksityiskohtia ja uhkaillaan, että jos et kerro, en usko, mitä sanot. He siis oikeasti kuvittelevat, että vaikeassa elämäntilanteessa oleva pitää kaikkein tärkeimpänä uskottavuuttaan näiden jankkaajien silmissä.

Minusta tuo on mielenkiintoinen ilmiö.

Katsohan, 28 tuli kirjoittelemaan ilman nimimerkkiä 😆 hyvin sinut tunnistaa.

Ap:lla on nyt vaan käynyt niin, että lapset eivät häntä halua tavata. Ap kääntää kaiken exän syyksi. Näin ap:lle on helpompi asia selittää itselleen. Ei ole kerrottavaa exän "kiusaamistavoista" , kun niitä ei yksinkertaisesti ole. Syy siis ei ole se, että en voi kertoa kun joku tunnistaa tai nyt olisi niin raskasta kertoa. 

Oletko unohtanut kaiken joulumätön ohessa ottaa lääkkeesi ajallaan? Vai oletko Ap:n exän nyxä? Vai molempia?

Tuo vastaavanlainen kontrollin tarve on tuttua. Se sairas tarve säilyttää kontrolli, eronkin jälkeen. Eron, jonka on itse halunnut. Tarkoitan tuota kirjoitusta jossa kontrollin tarvetta pohditaan tässä ketjussa. Miten tuntemattomalta penätään että sun on nyt toimittava kuten minä haluan! 

Kun asiat ei mennytkään kuten toivottiin. Ei oltukkaan kaikki kavereita keskenämme, exät ja nyxät. Ei säilytettykkään tavaroita exän luona. Ei pyydetäkkään apua, mihinkään, vaan pärjätään omillaan. En olekkaan exän varassa enää missään. Ei toimita lasten suhteen kuten ex haluaa. Ei hypätä enää hänen oikkujensa mukaan. Ja mikä pahinta myrkkyä hänelle, en enää suostu kuuntelemaan sitä haukkumista, arvostelua, en pelästy uhkailuja vaan rajaan hänet kovalla kädellä pois elämästäni. Se saa aikaan vastarinnan. Tyyliin, hyvä on, kerta et toimi kuten minä haluan, niin sitten vastaat seurauksista. Välillä on tasaisempia jaksoja, välillä taas aktivoituu. Hänen elämästä ei poistuta ilman seurauksia, ja jos poistutaan, pitäisi sen tapahtua juuri kuten hän haluaa, juuri kuten hän on suunnitellut tapahtuvan. Hän tarvitsisi minut vielä likasangokseen. Aina se on ollut niin, kun toimit juuri kuten minä haluan, kaikki sujuu hyvin. Tämä ei minun kohdallani enää toimi. Ja sehän ei käy. Silloin minä olen sairas, narsisti. Piikki lihassa, ihminen jota ilman kaikki on parempaa kaikilla. Ja tämä tarina siitä, miten sairas ja huono minä olen, on myös totuutena kerrottava muillekkin. Kavereille, sukulaisille, opettajille jne. Onneksi he tietävät totuuden joiden se on tärkeää tietää. Muut uskokoon mitä haluavat. Ikävintä on se soopa mitä syöttää lapsillemme. Täysin muunneltua totuutta. Onnekseni olen edes jotain saanut oikaistua. Mutta, kun valhetta kuulee tarpeeksi, tulee siitä helposti se ainoa, vääristynyt, totuus.

Jos, kun, täällä on tätä joidenkin vaikea uskoa, niin en ihmettele. Koska mietin itsekkin miksi? Miksi edelleen jatkaa? Miksi ei lopeta kun itsellään on kaikki hyvin? Mutta, varmaan se on juuri tuo valtava kontrollin tarve kaikkeen. Asiat on mentävä juuri siten miten minä haluan.

Tiedän kertoneeni täällä paljon. Ehkä liikaakin. Ne konkreettiset esimerkit kuitenkin jätän kertomatta. Ne on aivan liian tunnistettavia. Jos joku ei usko, en voi sille mitään. Ja kukapa tämmöistä todeksi uskoisikaan. 

Onneksi on olemassa ammattilaisia jotka tunnistavat ilmiön, ja ovat apuna ja tukena, kannattelemassa jotta kaiken tämän keskellä säilyy järjissään. Niin monet kerrat olen itseäni epäillyt ja varmasti tulen monet kerrat epäilemään. Mitä muuta sitä voi kaiken tämän hulluuden keskellä? 

Ap

Riidankylväjä joka saa voimansa siitä huomiosta mitä hänelle annetaan. Jos kaikki jättävät huomiotta, niin vaihtaa ketjua. Riitelee jokaisen kanssa joka tarttuu syötiin. Älkää vastatko sille niin kuivuu kasaan nämä riidanaloitukset.

Olen sitkeää flunssaa potiessani lukenut koko ketjun alusta alkaen. Ensinnäkin ap:lle kiitos, että avasit tämän ja pitkälti tämä on pysynyt hyvähenkisenä vertaistukiketjuna. Olen pahoillani siitä, mitä ap edelleenkin joudut kokemaan, mutta olet kyllä kasvanut ihmisenä huimasti näiden vuosien myötä. 28:n osalta olen  hyvilläni uudesta onnesta ja siitä, että mökkimies selvisi sairaalareissustaan. Kuurankukka, Tuumis, Maratonparkuja ja muut kommentoijat ovat osaltaan tehneet tästä ketjusta sen mikä se on. Hukassa -nimimerkkiä kohtaan tunnen myötätuntoa ja surua, ikävä tilanne vaikka uskon että sisimmässäsi jo tiedät mitä tehdä, mutta vielä ei ehkä ole aika. 

Oma ex-mies vuosikymmenten takaa oli kuin yhdistelmä ap:n ja 28:n ex-miehistä: narsisti, uhkailija ja manipuloija, toisaalta  patologinen valehtelija ja pelkuri, jolta puhehousut olivat pesussa kun hänelle niin sopi. Lisäksi myös sarjapettäjä, kuten jälkeenpäin kävi ilmi. Ja miten moiseen helmeen törmäsin: kun en ollut ennen ollut tuollaisen tapauksen kanssa tekemisissä en osannut kuvitellakaan, että tuollaista ihmistä voi olla olemassakaan. Ja miksi jäin niin pitkäksi aikaa: klassinen sammakko kattilassa. Omalta kohdaltani eroa helpotti se, että lapsia ei onneksi ehtinyt tulla, joten kun mittani viimein tuli täyteen eli salasuhde lävähti silmilleni, niin sitten minua ei enää voinut manipuloida takaisin. Yhteydenotot perheenjäseniin, työpaikalle, tuttavapiiriin - tuttua kauraa minullekin. Eroa ex-mies pitkitti parhaansa mukaan miten pystyi,  mikään sovittu ei pätenytkään, kauppakirjan kirjoituksiin ei tultu jne. Kun nimi oli viimein kauppakirjaan saatu ei ollut enää mitään syytä olla yhteydessä enkä ole ollutkaan. Olen jatkanut elämääni, tämä ketju vain toi muistoja mieleen, mistä oikein aikoinaan selviydyin. 

Kiitos kysymästä MaratonParkuja, meillä joulu on nyt sujunut oikein mukavissa ja perinteisissä merkeissä. Joulunalusaika oli melko kireää aikaa itselleni johtuen parisuhdetilanteen lisäksi myös työväsymyksestä. Olin melko kuormittunut ja väsynyt ja lopulta aatonaattona raivostuin miehelleni oikein kunnolla ja päästin kaiken ulos. Jopa hän hiljeni ja tarttui vähin äänin imurin varteen ja jälkeenpäin kertoi pelänneensä. Olenhan tuntojani avannut hyvinkin avoimesti, mutta yleensä kuitenkin asiaillisesti ja joko itkien tai rauhallisesti keskustellen. Nyt kiukuspäissäni sanoin melko ikäviä ja asiattomiakin asioita. No tämä purkautuminen helpotti itseäni ja sen myötä, jouluvalmistelujen jäätyä taa ja pienen loman alettua, olen saanut seesteisin mielin laskeuduttua joulun pyhiin. Tunnelma on ollut onnellinen ja hyvä. Perheen parissa leppoisaa yhdessäoloa ja joulun tunnelmaa. Joulu on aina ollut minulle tärkeä. Loma todella tuli nyt tarpeeseen. Toki se työssäni ilman kotielämän haasteitakin tuntuu tulevan todella tarpeeseen aina jokaiselle tiimimme työntekijälle, joten sen suhteen tilanne ei ole erityisen poikkeuksellinen.

Parisuhdetilanteesta sen verran, että elän varmaan nyt jonkinlaisessa välitilassa ajatusteni kanssa. Olen päässyt yli siitä jatkuvasta itkemisestä, joka on todella helpottavaa. Toki saattaa edelleen tulla tilanteita, joissa herkistyn, mutta en enää vietä iltojani itkien. Olitilani on pääsääntöisesti tasainen ja olen löytänyt oman iloisen ja nauravaisen itseni jälleen. Mieheni on tällä hetkellä paremmalla tuulella ja halailee ja antaa pusuja entiseen malliin. Ei enää raivostu, vaikka asiaa vatvoisinkin. Hänen huono omatuntonsa ei selkeästi enää vaivaa häntä nyt kun on pystynyt tunnustamaan asian. Mieltää tämän toisen suhteen kaverisuhteeksi, joka ei ole syventymässä mihinkään ja josta tämä seksuaalinen kemia haihtuu aikanaan pois. Nainen etsii itselleen vakavampaa suhdetta ja hän ei siihen ole ryhtymässä ja on naiselle tehnyt selväksi, ettei ole eroamassa. Ajattelee asian menevän niin, että heistä jää lopulta tavalliset kaverukset ilman ylimääräisiä sutinoita. Hänelle tilanne on siis suurimmaksi osaksi oikeinkin mukava ja voi niin sanotusti poimia rusinat pullasta.

Hukassa

Hukassa jatkaa

Kyse on nyt siis tällä hetkellä siitä, mitä minä päätän elämälläni tehdä. Toki voisin vaatia miestä lopettamaan tämän toisen suhteen, mutta sitä en aio tehdä. Jos tämä toinen nainen on häntä varten, niin sille ei sitten mitään voi. Eläkööt sen nyt läpi ja sinä aikana minä teen omaa ajatustyötäni. Raivonpuuskani jälkeen sanoinkin hänelle, että jonain päivänä saatan saada lopullisesti tarpeekseni ja ehkä suru on nyt muuttumassa vihaksi ja lopulta viha tunnekylmyydeksi. Aika näyttää. Ero ei kuitenkaan vieläkään ole minulle ajankohtainen.  Myönnettäköön, että olemme taas harrastaneet seksiä. Olen hyvin seksuaalinen ihminen ja kaipaan nautintoa. Toisina päivinä se ei tunnu hyvältä ja silloin vetäydyn tilanteesta, mutta kyllä sitä taas säännöllisesti on ollutkin. Mieheni mielestä seksielämämme on nyt jopa entistäkin parempi. Varmasti fyysisesti onkin, sillä kerrat ovat harventuneet ja näin ollen lataus kasvaa aina aikaisempaa suuremmaksi, mutta itseltäni tietty henkisyys kuitenkin puuttuu. Sitä en kuitenkaan löytäisi senkään vertaa mistään irtosuhteesta.

Sain häneltä joululahjaksi kahdenkeskisen kylpyläreissun nyt tähän joululomaan. Meillä oli syksyllä jo yksi aikaisemmin varattu yhteinen minireissu, jonne lähteminen ahdisti silloin suuresti ja sovimme etukäteen pelisäännöt reissulle, jotta se menisi hyvin. Reissua edeltävänä iltana riitelimme ikävästi. Nyt lahjan saaminen ja ajatus reissusta ei ole ahdistanut minua laisinkaan, joten on tässä suurta muutostakin omassa tunne-elämässäni tapahtunut vain parin kuukauden aikana. Toki mielestäni olisi mukava ollut ottaa myös lapset mukaan, mutta lähden mieluusti myös kahdestaan ja uskon, että tiedossa on hauska ja rentouttava matka. Kaikesta huolimatta me viihdymme yhdessä tosi hyvin. Täällä monen oli vaikea ymmärtää, miten toisena hetkenä voidaan itkeä ja olla ahdistuneita ja toisena hetkenä halailla ja nauraa yhdessä. Näin se meillä kuitenkin menee ja koska sitä hyvää on niin paljon, se varmasti pitää meidät molemmat kiinni tässä suhteessa.

Ap:n tilanne todella on sellainen, ettei siihen löydy minulta sanoja. Nostan hattua sinulle, että olet rämpinyt sen läpi noin vahvatahtoisesti ja järkevästi. Moni tuollaisessa sairaassa tilanteessa olisi täynnä pelkkää vihaa ja katkeruutta, mutta sinä onnistut kaikesta huolimatta löytämään hyviä asioita ja nauttimaan elämästäsi. Toivon ja uskon todella, että ajan myötä välit lasten kanssa palautuvat vielä normaaleiksi. Olethan sinä ollut heidän lapsuutensa perusta.

Hukassa