Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12663)
"Arvostan ja rakastan häntä valtavasti. Niin paljon, etten halua erota mistään hinnasta. Meillä on vuosikymmenten ihana unelmaliitto, josta ei toisen huomioimista ja rakkautta puutu eikä ole koskaan puuttunut. Ihana yhdessä rakennettu elämä."
"Silti rakastan miestäni ja tiedän, että hän on minulle se paras."
Noin se minunkin ex-mieheni ajatteli ja oli aivan tolaltaan, kun otin hänestä lopulta eron hänen kaksinaamaisuutensa vuoksi. Että siksi minua huvittaa tuon 6828 pollyannamainen kertomansa ja käsityksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran kommentoin, että ensinnäkin on hyvä kuulla erilaisia näkemyksiä ja että siitä syntyy keskustelua. Siinä mielessä tämä pettäjän tarina on tervetullut keskustelun avaus.
Mutta minua tökkii edelleen rehellisyyden puute ja ristiriitaisuus tekstissä. Kyseessä on pitkään jatkunut salasuhde puolison selän takana ja täysin tietoinen valinta pettäjältä elää näin. Miten ihmeessä sellainen on mahdollista, jos on unelmaliitto ja rakastaa toista syvästi? Jos näin todella olisi, niin tuskinpa sitä lähtisi tieten tahtoen vaarantamaan. Rakkauteen kuuluu myös mielestäni vahvasti kunnioitus ja luottamus. Ainakin minun on vaikea kuvitella syvää rakkautta ilman niitä. Miten voi kunnioittaa puolisoaan jos ei ole edes rehellinen? Onko rehellinen edes itselleenkään?
Meillö kaikilla on vain yksi elämä. Myös petetyn puolisolla. Hänkin ansaitsisi mahdollisuuden elää sellaista elämää kuin itse haluaa.
Kuurankukka
"Meillö kaikilla on vain yksi elämä. Myös petetyn puolisolla. Hänkin ansaitsisi mahdollisuuden elää sellaista elämää kuin itse haluaa."
Tämä seuraava teksti ei tarkoita ettenkö olisi samaa mieltä edellisen lauseen kanssa.
Kuitenkin, minusta moni nyt romantisoi aika ronskisti tyypillistä pitkää parisuhdetta. Mitä se rakkaus pitkässä parisuhteessa sitten yleensä on?
-kumppanuutta
-ehkä ystävyyttä
-tottumusta
-kiintymystä
-toiseen nojaamista eli sikäli luottamusta
-turvaa
-yhteiselämän mukavuudet
-ristisidonnaisuudet esim lapset
...
Mitä se sitten on se elämä mitä kumppani haluaisi, mutta jää vaille, koska puoliso ei ole rehellinen? Tai koska puoliso harrastaa seksiä vieraan kanssa. Ehkä mahdollisuuden luopua epätyydyttävästä suhteesta niin, ettei syy ja seuraukset ja päätöksen raskaus lankea itselle? En keksi muuta, siis suhteessa jossa ollaan tultu tilanteeseen jossa toisella osapuolella on sivusuhde. Syvästi rakastaminen on jotain mikä on helppoa sanoa, mutta mitä se todellisuudessa aivan valtaosassa pitkistä parisuhteista sitten oikeasti tarkoittaa.
Näissä kokonaisessa kahdessa parisuhteessani olen oppinut, että ensiarvoisen tärkeää on valita puolisonsa niin, että hänen kanssaan viihtyy melkein joka päivä, ystävänä. Se rakkaus joka herättää omistuksenhalua ja mustasukkaisuutta, se on hiipuvaa laadultaan, vaikkei omistuksenhalu ja mustasukkaisuus toki olekaan, niiden vaikuttimena kun voi olla myös pelko. Kun sen rakkauden joka saa tuntemaan kipua pelkästä ajatuksesta toisen jakamisesta jättää hiljalleen taakseen, on hyvä että ystävyys jatkaa, koska ystävyys antaa sitten enemmän tilaa toisen virheiden ja heikkouksien hyväksymiseen.
Eli mitä yritän tässä sanoa on, etten ensinnäkään usko, että romanttisesti kumppaniaan rakastava pystyy toiseen sänkyyn muuten kuin ehkä armottomassa päihteessä. Samalla en usko että pitkässä parisuhteessa eletään niin eri tunteessa, että toinen vielä kovin rakastaisi, intohimoisesti ja omistavasti ja toinen sillä tavalla niin kuin perheenjäsentä rakastetaan. Eli näen ettei tarkoittamasi kirjoittaja elä sellaisessa suhteessa, jossa kumpikaan osapuoli eläisi intohimoisesta romanttisesta rakkaudesta, vaan enemmän tuosta listasta syitä edellä. Toisen sivusuhteen paljastuminen voisi herättää menettämisen pelon ja kenties huijatuksi tulemisen vihan, mutta tuskin tuossa tilanteessa sellaista rakastuneen sydämen särkymisen kipua.
Jatkan edelliseen, että tutkimusten mukaan suuri enemmistö petetyksi tulleista haluaa vielä jatkaa suhdettaan pettäjän kanssa. Jos joskus on sydämensä särkenyt, tietää, ettei sitä enää korjata samassa seurassa. Syyt jäädä yhteen ovat siis niissä listaamissani asioissa. Eikä siinä ole mitään väärää, mutta asiaan voisi suhtautua rehellisemmin ja pragmaattisemmin, draamailun ja romantisoinnin tarkoituksena on vain uhriutuminen ja pettäjän motivoiminen korjaaviin toimenpiteisiin syyllisyydentunnon kautta. Yhteen voidaan jäädä jos sitä molemmat haluaa, mutta selittelyn tie on ihan yhtä epärehellinen kuin se petos. Se on itseen kohdistuvan petoksen jatkamista, sillä kertaa omasta toimesta.
Mut joo, olen valmis jättämään sellaisen aukon, että uskomukseni yllä saattavat olla oman temperamenttini värittämiä. Jos minulla se romanttinen rakkaus hiipuu pois, ei sitä kyllä enää pysyvästi herätetä millään treffeillä tai romanttisilla matkoilla, edes terapialla. Enkä ole koskaan halunnut seksiä ilman tunteita, enkä tuntenut tunteita kahta kohtaan samaan aikaan. Ystävyys taas kestää lähes mitä vaan myrskyjä ja karikoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää kirjoittelua ollut ja vaikka "salasuhteen ja pettämisen uhrina" olen itse ollut niin mielenkiintoista se on lukea pettäjänkin näkökulmaa. Ja itseasiassa kiitän 6828:a rohkeudesta kirjoittaa, sillä onhan tämä ketju pitkälti erotarinoita täynnä ja petettyjen tarinoita.
Hyvää herättelyä myös ollut keskustelu siitä kuinka paljon pettämistä tapahtuu. Vaikka itse olin uskollinen 28 vuotta niin kyllähän sitä ympärillä tapahtui paljon, niin ystäväpiirissä, työyhteisössä ja matkoilla yms. Oli yksittäisiä "hauskanpitoja/yhden illan juttuja". No, minusta kaikki pettäminen on väärin. Sekin on totta, että ihastumisia pitkissä suhteissa tulee, jopa minullakin oli 28v:n aikana muutama, mutta itse tein sen päätöksen, että en petä ja kyllä ne ihastuksen tuntemukset katosivat.
Aina pitäisi kunnioittaa sen verran rinnalla elävää ihmistä, että olisi rehellinen. Jos suhteessa on tilanne, että on tarve käydä vieraissa niin pitää tuoda ne ongelmat esiin miksi se tarve on.
28v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija
Kuitenkin, minusta moni nyt romantisoi aika ronskisti tyypillistä pitkää parisuhdetta. Mitä se rakkaus pitkässä parisuhteessa sitten yleensä on?
-kumppanuutta
-ehkä ystävyyttä
-tottumusta
-kiintymystä
-toiseen nojaamista eli sikäli luottamusta
-turvaa
-yhteiselämän mukavuudet
-ristisidonnaisuudet esim lapset
RISTISIDONNAISUUDET
ELI
LAPSET
Ristisidonnaisuuksia voi myös olla yhteinen omaisuus / saavutettu elintaso. Toki mainitsemani voisi kuulua myös kategoriaan "yhteiselämän mukavuudet" tai "turvaa (ts. taloudellinen turva".
Kyllä minä ymmärrän mitä kirjoittaja hakee tekstillänsä.
Minulla oli itselläni vielä pitkässä suhteessa "ne perhoset vatsassa", että en osaa ajatella toisenlaista suhdetta. Pelkkä ystävyys ei riittäisi minulla parisuhteeseen, ystävät on erikseen.
28v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös pitkässä suhteessa sama kokemus kuin 28:lla eli perhoset vatsassa. En lähtisi yleistämään, että pitkät suhteet perustuvat lähinnä ystävyyteen ja kumppanuuteen. Enkä itse jäisi sellaiseen suhteeseen.
Sen sijaan ihmisillä voi kyllä olla kaikenlaisia parisuhteita ja syitä olla yhdessä.
Edelleen pointtini oli tuo ristiriita. Unelmaliitto, rakkaus - ja salasuhde.
Kuurankukka
Vierailija kirjoitti:
Hyvää kirjoittelua ollut ja vaikka "salasuhteen ja pettämisen uhrina" olen itse ollut niin mielenkiintoista se on lukea pettäjänkin näkökulmaa. Ja itseasiassa kiitän 6828:a rohkeudesta kirjoittaa, sillä onhan tämä ketju pitkälti erotarinoita täynnä ja petettyjen tarinoita.
Hyvää herättelyä myös ollut keskustelu siitä kuinka paljon pettämistä tapahtuu. Vaikka itse olin uskollinen 28 vuotta niin kyllähän sitä ympärillä tapahtui paljon, niin ystäväpiirissä, työyhteisössä ja matkoilla yms. Oli yksittäisiä "hauskanpitoja/yhden illan juttuja". No, minusta kaikki pettäminen on väärin. Sekin on totta, että ihastumisia pitkissä suhteissa tulee, jopa minullakin oli 28v:n aikana muutama, mutta itse tein sen päätöksen, että en petä ja kyllä ne ihastuksen tuntemukset katosivat.
Aina pitäisi kunnioittaa sen verran rinnalla elävää ihmistä, että olisi rehellinen. Jos suhteessa on tilanne, että on tarve käydä vieraissa
Kirjoitin noi pari aiempaa kommenttia. Mulla on ollut aiemmissa suhteissa [yksi 18 vuotta kestänyt ja tietysti nuoruuden seurustelusuhteita] ihastumisia ym vaiheilua itselläni, mutta tämän hetkisessä suhteessa ei ole. Vaikuttaisi vahvasti siltä, että ihastumisia tai epäröintejä suhteen kanssa tulee kun sellainen rakkaus hiipuu mitä romanttista ja seksuaalista intressiä kohtaan tunnetaan, tai suhteessa on muuten tunnepuolen vaikeuksia. Niitä on tullut minulla nuorena muutaman viikon tai kuukauden jälkeen, jolloin seurustelusuhteet on tietysti päättyneet ja toisessa pitkässä suhteessani muutaman vuoden seurusteltuamme epäsäännöllisesti aina loppuun saakka. Nykyistä kumppaniani olen rakastanut kymmenisen vuotta, enkä vielä ole kokenut halua erota tai ulkopuolista ihastusta. Tuntuu että olemme ehkä keksineet sen meille sopivan reseptin pitää se hehku elossa: riittävä erillisyys, jatkuva keskustelu, raatorehellisyys JA sen priorisoiminen että pysyisimme toisillemme yhä haluttavina. Tämä ei tarkoita pelkkää ulkoista tai pelkkää seksiä, vaan sitä, että on oikeasti kiinnostunut siitä minkälainen suhde sen kumppanin pitää tyytyväisenä ja sitoutunut tekemään myös töitä sen eteen (= jos puoliso pitää siististä hiustyylistä niin ei ole maailman suurin asia käydä säännöllisesti parturissa; jos kumppani vihtyy luonnossa niin miksipä et haluaisi olla mukana, vaikkei metsässä rämpiminen olisikaan suosikkiaktiviteettisi; jos kumppanille yksinolo on tärkeää niin kannattaa auttaa järjestämään omaa aikaa; jos toinen on halukas iltaisin toinen aamuisin, niin molemmat voivat ottaa asiakseen säännöllisesti tehdä aloitteen silloin kun sen tietää toiselle parhaiten maistuvan jne)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös pitkässä suhteessa sama kokemus kuin 28:lla eli perhoset vatsassa. En lähtisi yleistämään, että pitkät suhteet perustuvat lähinnä ystävyyteen ja kumppanuuteen. Enkä itse jäisi sellaiseen suhteeseen.
Sen sijaan ihmisillä voi kyllä olla kaikenlaisia parisuhteita ja syitä olla yhdessä.
Edelleen pointtini oli tuo ristiriita. Unelmaliitto, rakkaus - ja salasuhde.
Kuurankukka
Mene töihin. 🥒🖕🔊💩
Vierailija kirjoitti:
Menkää töihin. Ootte töissä? Etäpäivä?
💩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös pitkässä suhteessa sama kokemus kuin 28:lla eli perhoset vatsassa. En lähtisi yleistämään, että pitkät suhteet perustuvat lähinnä ystävyyteen ja kumppanuuteen. Enkä itse jäisi sellaiseen suhteeseen.
Sen sijaan ihmisillä voi kyllä olla kaikenlaisia parisuhteita ja syitä olla yhdessä.
Edelleen pointtini oli tuo ristiriita. Unelmaliitto, rakkaus - ja salasuhde.
Kuurankukka
No, väännän rautalangasta: Monelle unelmaliitto on tyydyttävät jopa komeat puitteet ja jonkinlainen yhteinen sosiaalinen verkosto. Ja rakkaus, no ei kai sitä voi kiistää, että rakkauttahan on oltava kun yhdessä elämää kauan ollaan jaettu ja yhä halutaan jatkaa. Eli mielestäni voi samaan aikaan kokea olevansa unelmaliitossa ja rakastavansa, ja harrastaa seksiä kolmannen osapuolen kanssa. Sen sijaan kuka pettää ensimmäisten seurustelukuukausien aikana kun uutta rakkauden kohdetta haluaa niin että varpaat kipristyy? Ei kukaan. Jos tuosta tunteesta saa pidettyä kiinni edes jollain tasolla, ei petä, kuin kostoksi korkeintaan. Jos ei, niin pitää miettiä riittääkö itselle tai toiselle suhde jossa rakastetaan, kunnioitetaan ja halutaan olla lojaaleja. Mun on mahdotonta ymmärtää kuinka voi elää yhdessä yhteistä elämää joka päivä, vuosikymmenien yhteinen historia, ja toisella on perhoset vatsassa kun samaan aikaan toinen perhostelee ihan muualla. Se tunnehan syntyy ja elää kahden ihmisen välillä, molempien tunteesta, ei se yksin elä. Motivaatio voi olla eritahtista, sitoutuminen, energia, mutta ei jännite paremman sanan puutteessa voi olla yksipuolista.
Edelleen, en arvostele tässä suhteita, joissa rakastetaan, kunnioitetaan ja ollaan lojaaleja, tietenkään, mutten myöskään ihan allekirjoita että toi yksi kirjoittaja jotenkin vie kumppaniltaan sellaisen elämän jonka kumppani haluaisi. Ellei se elämä joka viedään olisi siis mahdollisuus lähteä rakentamaan sitä ihan uuden ihmisen kanssa, jota se kumppani ei uskalla tavoitella koska kuvittelee että toinen on vielä kovin sitoutunut yhteiselämään.
Kirjoittajan kumppanihan elää juuri nyt juuri sellaista suhdetta jota juuri nyt haluaa elää!
Vierailija kirjoitti:
"Meillö kaikilla on vain yksi elämä. Myös petetyn puolisolla. Hänkin ansaitsisi mahdollisuuden elää sellaista elämää kuin itse haluaa."
Tämä seuraava teksti ei tarkoita ettenkö olisi samaa mieltä edellisen lauseen kanssa.
Kuitenkin, minusta moni nyt romantisoi aika ronskisti tyypillistä pitkää parisuhdetta. Mitä se rakkaus pitkässä parisuhteessa sitten yleensä on?
-kumppanuutta
-ehkä ystävyyttä
-tottumusta
-kiintymystä
-toiseen nojaamista eli sikäli luottamusta
-turvaa
-yhteiselämän mukavuudet
-ristisidonnaisuudet esim lapset
...
Mitä se sitten on se elämä mitä kumppani haluaisi, mutta jää vaille, koska puoliso ei ole rehellinen? Tai koska puoliso harrastaa seksiä vieraan kanssa. Ehkä mahdollisuuden luopua epätyydyttävästä suhteesta niin, ettei syy ja seuraukset ja päätöksen raskaus lankea itselle? En keksi muuta,
Samaa mieltä. Se mikä yksipuoliseksi rakkaudeksi jälkikäteen koetaan on useinmiten ollut läheisriippuvaisen suhteen merkki..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
6828: täällä selkeästi ihmiset, jotka eivät koskaan itse ole joutuneet pettäjän asemaan, puhuvat pettäjän suulla.
Pettäjän asemaan ei joudu, kyllä se on ihan oma, tietoinen päätös.
:D
Totta.
Huhhuh. Petos on rikos!!! Ihmisyyttä vastaan. Luottamuksen, lupauksen pettäminen... vaikka miten kuorrutettaisi tunteisiin, huumaan, 'oikeuksiin'. Avoimuus! Jos on kanttia!!!
Sinä joka kyselet kakkakuvin:
1)miksi olet täällä? Mikä on sinun tarinasi?
2) on eläke, vapaapäiviä, taukoja työssä, loma...
"No, väännän rautalangasta: Monelle unelmaliitto on tyydyttävät jopa komeat puitteet ja jonkinlainen yhteinen sosiaalinen verkosto. Ja rakkaus, no ei kai sitä voi kiistää, että rakkauttahan on oltava kun yhdessä elämää kauan ollaan jaettu ja yhä halutaan jatkaa. Eli mielestäni voi samaan aikaan kokea olevansa unelmaliitossa ja rakastavansa, ja harrastaa seksiä kolmannen osapuolen kanssa."
No noin sen puolella, jolla voinut olla sekin kolmas, mutta josta puoliso ei vielä tiedä. Kun saa tietää, niin kuvio menee rikki tai siis paljastuu rikkonaiseksi. Itse olin pitkässä liitossa ja puoliso oli todella tyydytetty siinä suhteessamme, mutta minä en. Ihan pariterapiassa suhdetta kelattiin kunnolla ja kyllä se on niin, ettei semmoinen epäsuhta toimi kuin toiselle. Todella pitkällisen ja perusteellisen harkinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että se liitto/"kauppa" ei toimi minun edukseni. Enkä tarkoita puitteita ja taloutta. Eron myötä meni yhteinen sosiaalinen verkostokin. En olisi voinut tyytyä siihen enää ja otin riskin ja eron. Ja kyllä kannatti. En olisi koskaan osannut edes kuvitella, millaiseksi elämäni muuttui ajan myötä. Niin tyydyttäväksi, merkitykselliseksi ja mielenkiintoiseksi. (Tietysti erosurun jälkeen.) Se on ollut elämäni paras ja merkittävin ratkaisu.
Unelmaliitto = rahanahneet ja läheisriippuvat muijat pitää kiinni kulisseista
Vierailija kirjoitti:
Unelmaliitto = rahanahneet ja läheisriippuvat muijat pitää kiinni kulisseista
Tämä minua aina ihmetyttää, on perheitä ja talouksia, jossa nainen tienaa enemmän. Totta on se, että kahden ihmisen tuloilla usein hankitaan mukavuuksia enemmän kuin yhden tuloilla pystyisi. Itse en voisi elää suhteessa vain rahan takia ja olenkin aina maksanut omat kuluni (ja perheen kaikki isommat hankinnat). No, eron jälkeen ne hankinnat jäi minulle ja exä siirtyi toisen naisen valmiseen kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unelmaliitto = rahanahneet ja läheisriippuvat muijat pitää kiinni kulisseista
Tämä minua aina ihmetyttää, on perheitä ja talouksia, jossa nainen tienaa enemmän. Totta on se, että kahden ihmisen tuloilla usein hankitaan mukavuuksia enemmän kuin yhden tuloilla pystyisi. Itse en voisi elää suhteessa vain rahan takia ja olenkin aina maksanut omat kuluni (ja perheen kaikki isommat hankinnat). No, eron jälkeen ne hankinnat jäi minulle ja exä siirtyi toisen naisen valmiseen kotiin.
Olen itse samalla lailla kohtuullisen korkeatuloinen. Ehkä kuitenkin vielä enemmän pienikuluinen.
Mutta eihän sitä käy kiistäminen, että anonyymeissa kyselyissä toiseksi tärkein syy haluta välttää ero on taloudelliset syyt. Tärkein oli lapset. Tästä oli vasta ehkä kaksi viikkoa sitten artikkeli jommassa kummassa iltapäivälehdessä.
Itse en osta mitään mitä en yksin saisi hankittua, kulurakenteellani säästöt jäisi vain säästämättä jos jäisin elämään yksin. Merkittävin syyni pitää kiinni suhteestani on rakkaus, toinen poikani. Poikani on hyvin kiintynyt mieheeni ja toisinpäin. Surisin heidän pettymystään jos haluaisin erota. Mies on pojalleni arvokas esikuva. Jos alkaisin epäillä tunteitani, koittaisin varmaan silti pitää suhteen pystyssä em syystä. Miksi se on niin vaikeaa myöntää monelle, että se kuolematon rakkaus ei ole ehkä se painavin syy pysyä yhdessä?
On ihan olemassa trauma kun tulee petetyksi:
https://www.betterhelp.com/advice/stress/what-is-post-infidelity-stress…
Siitä on nyt yli kaksi vuotta ja olen yrittänyt jäädä suhteeseen mutta luottamus ja kunnioitus meni ja näen hänet niin eri silmin. Vaikeaa on. Olen lukenut teitä alusta asti ja saanut siitä vertaistukea. Ehkä pian irtipäästämisen aika minullekin.