Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12663)
Tuo 6881 osuu kommentillaan aivan oikeaan. Ja samaa mieltä, että reippaasti (!) yli 50% pettää. Olen lapsuus/teiniaikaisen kaveriporukan ainut naispuolinen. Jotkut edelleen keskenään enemmän tai vähemmän tekemisissä, mutta kerran vuodessa on aina koko ison jengin yhteinen muutaman päivän reissu. Ja voin kertoa, ettei ole mitään kaunista katseltavaa. Ehkä suurin syy omaan ikisinkkuuteeni. Usko miehiin on kyllä aika pohjalukemissa. Hekin tosi hyviä tyyppejä kaikki, mut ei tollasilla reissuilla kyl paljon puolisot mieltä paina. Jollain aina resepti johonkin viagran kaltaiseen nappiin ja näitä pillereitä siellä sit jakavat kaikkien kesken, nappaavat suuhun ja lähtevät saalistamaan. Ei tiettykään läheskään aina flaksi käy, mut kyllä toiveita löytyy. Lähes kaikilla lapset ja vaimot kotona, joukossa ehkä kaksi uskollista. Ikä 30-40 välillä. Pari heistä olevinaan avoimessa suhteessa, mutta kummasti molemmilta löytyy säätöjä, joista ei puolisot tiedä. Ja löytyy myös pidempiä seksisuhteita ilman rakkautta. Sivusuhde ja hyvää seksiä, rakkaus kuulemma puolisoa kohtaan. Tiedä näistä sitten. Nauttivat elämästä vielä kun vientiä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo 6881 osuu kommentillaan aivan oikeaan. Ja samaa mieltä, että reippaasti (!) yli 50% pettää. Olen lapsuus/teiniaikaisen kaveriporukan ainut naispuolinen. Jotkut edelleen keskenään enemmän tai vähemmän tekemisissä, mutta kerran vuodessa on aina koko ison jengin yhteinen muutaman päivän reissu. Ja voin kertoa, ettei ole mitään kaunista katseltavaa. Ehkä suurin syy omaan ikisinkkuuteeni. Usko miehiin on kyllä aika pohjalukemissa. Hekin tosi hyviä tyyppejä kaikki, mut ei tollasilla reissuilla kyl paljon puolisot mieltä paina. Jollain aina resepti johonkin viagran kaltaiseen nappiin ja näitä pillereitä siellä sit jakavat kaikkien kesken, nappaavat suuhun ja lähtevät saalistamaan. Ei tiettykään läheskään aina flaksi käy, mut kyllä toiveita löytyy. Lähes kaikilla lapset ja vaimot kotona, joukossa ehkä kaksi uskollista. Ikä 30-40 välillä. Pari heistä olevinaan avoimessa suhteessa, mutta kummasti molemmilta löytyy säätöjä, joista ei puolisot tie
J ä r k y t t ä v ä ä luettavaa, kuinka voit olla ystävä noiden öykkärien kaa? Avoin suhde on avoin suhde!!! Muu on p e t t ä m i s t ä... pettämistä!!! miten lie muu rehellisyys ja luotettavuus??? Ou mai gaad!
Vierailija kirjoitti:
Tuo 6881 osuu kommentillaan aivan oikeaan. Ja samaa mieltä, että reippaasti (!) yli 50% pettää. Olen lapsuus/teiniaikaisen kaveriporukan ainut naispuolinen. Jotkut edelleen keskenään enemmän tai vähemmän tekemisissä, mutta kerran vuodessa on aina koko ison jengin yhteinen muutaman päivän reissu. Ja voin kertoa, ettei ole mitään kaunista katseltavaa. Ehkä suurin syy omaan ikisinkkuuteeni. Usko miehiin on kyllä aika pohjalukemissa. Hekin tosi hyviä tyyppejä kaikki, mut ei tollasilla reissuilla kyl paljon puolisot mieltä paina. Jollain aina resepti johonkin viagran kaltaiseen nappiin ja näitä pillereitä siellä sit jakavat kaikkien kesken, nappaavat suuhun ja lähtevät saalistamaan. Ei tiettykään läheskään aina flaksi käy, mut kyllä toiveita löytyy. Lähes kaikilla lapset ja vaimot kotona, joukossa ehkä kaksi uskollista. Ikä 30-40 välillä. Pari heistä olevinaan avoimessa suhteessa, mutta kummasti molemmilta löytyy säätöjä, joista ei puolisot tie
Mitähän minä tuohon sanoisin.. toivoisin esimerkkisi kaltaisille naisille onnekkaampia valintoja puolisoiden suhteen ja kaikille parisuhteessa eläville kirkkaana mieleen, ettei toista ihmistä pidä ottaa itsestäänselvyytenä. Suorastaan käsittämätöntä että niin moni elää toinen ihminen rinnallaan ja kuvittelee, että sille käy ja kelpaa sama tai vähemmän kuin itselle. Tai no eihän se oikeastaan ole ihmeellistä kun ottaa huomioon miten ihmiset muualla elämässään toimii: pidetään lapsia omana omaisuutena; otetaan eläin ja parhaimmillaankin pidetään se hengissä, yksin valtaosan päivästä suljetussa tilassa vailla virikkeitä tai lajitoveria; lupaillaan kavereille sitä ja tätä ilman aikomustakaan kunnioittaa lupauksiaan. Ihmisillä tuntuu ihan yleisesti olevan se oma napa mielessä päällimmäisenä ja heikohko kyky ymmärtää että ne siinä lähellä olevat ihmiset (eläimet) on myös ihan oikeita yksilöitä omine toiveineen ja tarpeineen.
Mitä ihmettä, vetääkö jo 30-40 vuotiaat viagraa?! Heikosti heillä menee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikas oudoksi mennyt aiemmin ok ketju
Pettäminen on pettämistä, ellei avoin suhde!!!
Omaa oloani parantaa, kun uskottelen itselleni kaikkien ihmisten rakastavan/ihailevan minua. Älä etsi todisteita väittämälle 3D-maailmasta, vaan usko itseäsi vain. Eihän sillä lopulta ole väliä pitääkö väittämä paikkansa, vaan sillä millaisen olon saa itselleen aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattumalta osui tämä otsikko silmääni.
Olin 19-v., kun tutustuimme. Sitten avioliittoon. Olin 25-v., kun valmistuin lääkiksestä. Lapsia oli jo 3 , eikä edes kaksosia. Saimme vielä neljännen lapsen valmistumiseni jälkeen. Vaimoni siirtyessä tuonilmaisiin olimme olleet 65 vuotta avioliitossa. Olin rakastunut vahvasti toiseen naiseen alle 40-vuotiaana. Kerroin rakastumisestani välittömästi vaimolleni, mutta kumpikaan meistä ei halunnut avioeroa. Rakastin jatkuvasti myös vaimoani. Vaimonia oli kaunis nainen ja "lohduttajia" hänelle työntyi jatkuvasti. Lohduttajiensa kanssa hän innostui suuseksistä ja vaginaseksi kanssani muuttui vähitellen kivuliaaksi liukastimista huolimatta. "Ei sitten kauaa, eikä syvälle" oli hänen lemmenkutsunsa. Yhdyntämme harvenivat ja päättyivät yhä useammin hänen itkuunsa. En halunnut tuottaa hänelle kipua ja luovuimme seksistä kokonaan vajaat 20 vuotta sitten. Toista naista en etsinyt. Mastusbointi, työnteko, kirjojen teko ja urheilu ikäsarjani huipulla Euroopan ja maailman huipputasolla riittivät korvaamaan seksin. Vaimoni unohti joskus puhelimen olohuoneen pöydälle nukkumaan mennessään ja minulle tuntematon miesääni kertoi, että "panettaa taas ihan hirmuisesti". En vastannut mitään. Parin viikon kuluttua vaimo kysyi, että olinko joskus huomannut hänen unohtaneen puhelimensa olohuoneen pöydälle. Kerroin huomanneeni, mutta ei se minua vaivannut. Liittomme kesti 65 vuotta, vaimoni kuolemaan asti. Avioeroa kumpikaan ei ehdottanut.
Itse pidän tästä ketjusta edelleen, vaikka onkin muuttanut muotoaan matkan varrella. On mukavaa, että vanhat tutut nimimerkit jaksavat edelleen ottaa kantaa uusiinkin tarinoihin ja jakaa mielipiteitään sekä päivittää yhä omiakin kuulumisiaan. Kulkevat yhä ketjun selkärankana olemalla hengessä mukana, vaikka uusiakin kommentoijia itseni mukaanlukien on liittynyt joukkoon. Monenlaisia tarinoita mahtuu maailmaan ja on rikastuttavaa kuulla erilaisia elämäntarinoita. Paljon erilaisia mielipiteitä, mutta silti kohtuullisen asiallista keskustelua.
Jäi kiinnostamaan tuon 65-vuotta naimisissa olleen tarina. Miten pääsit yli toisesta rakkaudestasi? Koetko, että elämänne oli onnellista ja rakkautta riitti, vaikka vaimollasi sivusuhteita olikin?
- Hukassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sattumalta osui tämä otsikko silmääni.
Olin 19-v., kun tutustuimme. Sitten avioliittoon. Olin 25-v., kun valmistuin lääkiksestä. Lapsia oli jo 3 , eikä edes kaksosia. Saimme vielä neljännen lapsen valmistumiseni jälkeen. Vaimoni siirtyessä tuonilmaisiin olimme olleet 65 vuotta avioliitossa. Olin rakastunut vahvasti toiseen naiseen alle 40-vuotiaana. Kerroin rakastumisestani välittömästi vaimolleni, mutta kumpikaan meistä ei halunnut avioeroa. Rakastin jatkuvasti myös vaimoani. Vaimonia oli kaunis nainen ja "lohduttajia" hänelle työntyi jatkuvasti. Lohduttajiensa kanssa hän innostui suuseksistä ja vaginaseksi kanssani muuttui vähitellen kivuliaaksi liukastimista huolimatta. "Ei sitten kauaa, eikä syvälle" oli hänen lemmenkutsunsa. Yhdyntämme harvenivat ja päättyivät yhä useammin hänen itkuunsa. En halunnut tuottaa hänelle kipua ja luovuimme seksistä kokonaan vajaat 20 vuotta sitten. Toista naista en etsinyt. Mastusbointi, työnteko, ki
Siis tämänkö kirjoittaja on yli 85-vuotias?
Vierailija kirjoitti:
Itse pidän tästä ketjusta edelleen, vaikka onkin muuttanut muotoaan matkan varrella. On mukavaa, että vanhat tutut nimimerkit jaksavat edelleen ottaa kantaa uusiinkin tarinoihin ja jakaa mielipiteitään sekä päivittää yhä omiakin kuulumisiaan. Kulkevat yhä ketjun selkärankana olemalla hengessä mukana, vaikka uusiakin kommentoijia itseni mukaanlukien on liittynyt joukkoon. Monenlaisia tarinoita mahtuu maailmaan ja on rikastuttavaa kuulla erilaisia elämäntarinoita. Paljon erilaisia mielipiteitä, mutta silti kohtuullisen asiallista keskustelua.
Jäi kiinnostamaan tuon 65-vuotta naimisissa olleen tarina. Miten pääsit yli toisesta rakkaudestasi? Koetko, että elämänne oli onnellista ja rakkautta riitti, vaikka vaimollasi sivusuhteita olikin?
- Hukassa
Hukassa etsii vahvistusta sille että sikamiehensä on tarinoiden prinssi. Ja kauheaa olisi luopua veneestä ja kulissielämästä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pidän tästä ketjusta edelleen, vaikka onkin muuttanut muotoaan matkan varrella. On mukavaa, että vanhat tutut nimimerkit jaksavat edelleen ottaa kantaa uusiinkin tarinoihin ja jakaa mielipiteitään sekä päivittää yhä omiakin kuulumisiaan. Kulkevat yhä ketjun selkärankana olemalla hengessä mukana, vaikka uusiakin kommentoijia itseni mukaanlukien on liittynyt joukkoon. Monenlaisia tarinoita mahtuu maailmaan ja on rikastuttavaa kuulla erilaisia elämäntarinoita. Paljon erilaisia mielipiteitä, mutta silti kohtuullisen asiallista keskustelua.
Jäi kiinnostamaan tuon 65-vuotta naimisissa olleen tarina. Miten pääsit yli toisesta rakkaudestasi? Koetko, että elämänne oli onnellista ja rakkautta riitti, vaikka vaimollasi sivusuhteita olikin?
- Hukassa
Hukassa etsii vahvistusta sille että sikamiehensä on tarinoiden prinssi. Ja kauheaa olisi luopua veneestä
Tuo - Hukassa on mies, joka tuonut horinat tähän ketjuun. Kaappasiko ketjun selkärankaisilta?
Tarinoiden prinssiä ei miehestäni saa, mutta toki kiinnostaa myös sellaiset tarinat, joissa rakastumisen jälkeen ollaankin jatkettu oman puolison kanssa. Onko ratkaisu jäänyt kaduttamaan, vai jääkö siinä haikailemaan menetetyn rakkautensa perään. Onko elämä ollut vielä onnellista, vai onko säröt liian syvät. Vähän toisenlaistakin perspektiiviä on mukava kuulla tässä vakavia asioita punnitessaan. Tyypillisempää ja varmasti lopulta helpompaakin toki on erota, joten niitä näkökulmia on tarjolla enemmän.
- Hukassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulin hyvän lausahduksen, jossa sanottiin, että elämässä on aina kipua. Minkä kivun olemme valmiita kohtaamaan/valitsemaan? Ajatellen parisuhteen jatkamista vaikeiden vaiheen jälkeen joudumme valitsemaan myös kipumme. Olemmeko valmis kestämään eron tuoman kivun vai parisuhteen jatkamisesta johtuvan kivun. Kumman kivun kautta tai kohtaamalla saavutamme mahdollisesti sen, mitä tavoittelemme. En tiedä osaanko selittää riittävän selkeästi, mutta ehkä saitte jonkinlaisen käsityksen asiasta. Viittaan tällä ennen kaikkea Hukassan kirjoittamaan edelliseen viestiin.
Edelleen, en arvostele tässä suhteita, joissa rakastetaan, kunnioitetaan ja ollaan lojaaleja, tietenkään, mutten myöskään ihan allekirjoita että toi yksi kirjoittaja jotenkin vie kumppaniltaan sellaisen elämän jonka kumppani haluaisi.
Hän vie kumppaniltaan mahdollisuuden päättää, millaista elämää haluaisi.
Jo ihan käytännön puoli: jos kumppanilta kysyttäisiin, haluatko elämän, jossa luotat seksuaalisen terveytesi sinulle tuntemattoman (?) miehen varaan, voi olla, että hän vastaisi, että en. 6Nro (sori wn muista mitä ne oli) tietysti sanoo, että sadun prinssi ei muiden kanssa ole kuin hänen ja vaimonsa, mutta aviomies tuskin luottaisi tähän aivan yhtä sinisin silmin. Ja emme voi tietää, mitä salamiehen vaimo tekee. Joten.
Olen nähnyt itsekin monenmoista, ikää alkaa olemaan, ja olen sitä mieltä, että pettäjä pettää ennen kaikkea itseään. Koko kuvio usein kaatuisi itsellään, jos pettäjä katsoisi tilannetta raakarehellisesti. Itse en ole seksuaalisesti erityisen mustasukkainen, joten en pidä pettämistä maailmanloppuna, mutta itseltäni se on jäänyt tekemättä sen vuoksi, että tilanteissa, joissa on ollut mahdollisuuksia ja ihastumistakin, olen kuitenkin väistämättä nähnyt, mistä tässä todennäköisesti on kyse.
Harvemmin sadun prinsseistä, sielunkumppaneista, yhdestä elämästä, joka pitää elää tässä ja nyt, siitä, että minä olen tuolle toiselle niin vastustamaton, elämää suuremmasta kohtalosta, jota eivät vaan voi ymmärtää he, jotka eivät ole tätä kokeneet.
Useammin hetken huumasta, todellisuuspaosta, kiimasta, seksuaalisesta vaihtelun kaipuusta, kyllästymisestä, arjen paosta ja siitä, että haluan elää näitä ylös alas huhhahhei hurlumhei tunteita ja nauttia vapauden illuusiosta ja vaarankin tunteesta.
Olen sitten todennut, että annapa nainen olla, tuskin tuosta on sulle lopulta muuhun kuin noloon tarinaan, kun pääsi huuruista ja huumasta selviää.
T: MaratonParkuja
"Tyypillisempää ja varmasti lopulta helpompaakin toki on erota, joten niitä näkökulmia on tarjolla enemmän."
Asiantuntijoiden mukaan ihmiset pitkittävät parisuhteen ongelmien selvittelyä esim. ammattilaisen luo hakeudutaan vasta siinä vaiheessa, kun suhteessa on jo todella huonosti asiat. Tuo Hukassakin kertoo itkelleensä paljon. On myytti, että ihmiset eroavat helposti ja että se olisi helppoa. Muutos pelottaa enemmän.
"Vaikka mikään ei ole täysin mustavalkoista, Väestöliiton pari- ja perhepsykoterapeutti Nina Kauppisella on tähän ytimekäs vastaus:
Suomalaiset ovat yleisesti ottaen aika turvallisuudenhakuisia. Mieluummin pysytään epätyydyttävässä vanhassa, tutussa ja turvallisesta kuin otetaan riski kohti uutta ja tuntematonta."
"Parisuhteen tapauksessa hyvät asiat eivät kuitenkaan välttämättä korvaa suhteeseen liittyviä huonoja asioita."
Jos mies haluaa edelleen elää avoimessa liitossa, niin sehän jatkuu ja tämän nykyisen naisen jälkeen tulee uusia vaikka tästä luopuisi. Se on joko hyväksyttävä tai tehtävä ratkaisu oman hyvinvointinsa takaamiseksi.
Minustakin tuntuu siltä, että pettäjä pettää itseään. Tuo oli hyvä näkökulma MaratonParkujalta.
Jos tunnustaisi itselleen, millaisessa kuviossa oikeasti elää ja mitä tekee puolisolleen, saattaisi korttitalo ja kulissit romahtaa. Sen sijaan uskottelee, että elää unelmaliitossa kuin prinsessa jolla on kaksi prinssiä ja vieläpä suojelee omaa puolisoaan kun ei kerro, että on todellisuudessa vienyt häneltä mahdollisuuden päättää millaista elämää hän haluaa elää, millainen on hänen unelmaliittonsa ja jopa vaarantaa hänen terveytensä mielenterveydestä puhumattakaan.
Me ihmiset olemme kovin erilaisia ja se näkyy tässäkin ketjussa. Itse näen jotenkin hyvin surulliseksi sen, että unelmaliitto käsittää lähinnä komeat kulissit ja kämppissuhteen. Joillekin se voi riittää, minulle ei.
On myös tervetullutta kuulla erilaisia näkemyksiä ja näitä pettämistarinoita. En kuitenkaan lähtisi yleistämään että kaikki pettävät tai kaikki miehet pettävät.
Itse tunnen kaikenlaisia ihmisiä eri elämänpiireistä ja oma kokemukseni on, että suomalaiset ovat kuitenkin varsin turvallisuushakuisia ja sitoutuneitakin avioliitossaan. Silti pettämistä on myös paljon, mutta ei ehkä niin paljon kuin tässä ketjussa joistakin kirjoituksista saa kuvan.
On varmaankin myös paikkoja, joihin pettävät hakeutuvat toteuttamaan itseään ja siellä vieraillessa saattaa tulla aika synkkä kuva todellisuudesta, mutta se ei kerro koko yhteiskunnan tilasta mitään.
Kuurankukka
Hukassa, neuvoni sinulle on, että kuuntele itseäsi. Mieti millaisen elämän sinä haluat ja onko se mahdollista tämän nykyisen miehen kanssa. Ei kannata niinkään keskittyä siihen, mitä miehesi pään sisällä tapahtuu. Sillä lopulta et voi sitä tietää etkä siihen edes vaikuttaa juurikaan. Hän voi sanoa yhtä ja ajatella jotain muuta.
Voit vain keskittyä siihen, mitä itse haluat, miltä sinusta tuntuu ja mitä sinun kannattaa ottaa huomioon kun mietit mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita.
Kuurankukka
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä, vetääkö jo 30-40 vuotiaat viagraa?! Heikosti heillä menee...
Jos kotona on pirttihirmu, joka on alistanut miestä vuosikausia, se näkyy mm. erektiohäiriönä. On varmasti myös iso syy etsiä muuta seuraa.
Miehetkin kaipaavat lämpöä ja läheisyyttä, seksin lisäksi.
"Uskottomuus on yksittäisistä eroon johtaneista syistä suurin tekijä."
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/erokriisin-omahoito-ohjelm…