Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

6828, minä kyllä uskon, että miehesi on huomannut jotain olevan meneillään. Kyllähän sitä muutoksen huomaa tutussa ja rakkaassa ihmisessä. Pienetkin merkit ja teot paljastavat paljon. Epätietoisuus on piinaavan raastavaa ja valheet sattuvat kuin veitsenisku sydämeen. Vaikka totuuskin sattuu, uskoisin hänen kuitenkin arvostavan sitä. Ehkä et halua rikkoa elämääsi, mutta kuten 28 totesi, miehelläsi pitäisi olla oikeus valita. On kyseessä myös hänen elämänsä. Sanot, että täällä eletään vain kerran ja haluat nauttia elämästäsi. Muista kuitenkin, että myös miehelläsi on oma elämänsä elettävänä.

- Hukassa

Kuten jo sanoin, en kaipaa teidän hyväksyntäänne. Kerrotaan nyt sekin vielä, etten kaipaa neuvojannekaan. En ole täällä purkamassa tuntojani tai hakemassa suuntaa elämälleni. Tämä keskustelu tuli vastaan ja jäin mielenkiinnosta lukemaan sitä.  Päätin antaa teille myös toisenlaista näkökulmaa, koska ette selkeästi ymmärrä vastapuolen ajatuksia, vaan diagnosoitte täällä hyvin herkästi ihmisille narsismia. En aio muuttaa toimintatapojani vieraiden nettikirjoittelijoiden neuvojen pohjalta. Ajatuksiani ja näkökulmaani voin toki avata kiinnostuneille, mutta neuvoja en kaipaa. Tiedän tekeväni väärin, silti teen niin. Olen kuitenkin suurimmat sisäiset tunnekuohuni jo käynyt läpi, eikä aikomukseni ole tällä hetkellä muuttaa toimintatapaani millään lailla.

6828

Kaksoiselämää en missään tapauksessa kellekään suosittele. Jos voitte välttää sen, välttäkää. Se on henkisesti raskasta. Itsekin toivon, ettei sellainen olisi kohdalleni sattunut. Kävi kuitenkin niin, että tämä prinsessa löysi itselleen kaksi prinssiä, eikä osaa kummastakaan luopua. 

 

6828

Vierailija kirjoitti:

Kuten jo sanoin, en kaipaa teidän hyväksyntäänne. Kerrotaan nyt sekin vielä, etten kaipaa neuvojannekaan. En ole täällä purkamassa tuntojani tai hakemassa suuntaa elämälleni. Tämä keskustelu tuli vastaan ja jäin mielenkiinnosta lukemaan sitä.  Päätin antaa teille myös toisenlaista näkökulmaa, koska ette selkeästi ymmärrä vastapuolen ajatuksia, vaan diagnosoitte täällä hyvin herkästi ihmisille narsismia. En aio muuttaa toimintatapojani vieraiden nettikirjoittelijoiden neuvojen pohjalta. Ajatuksiani ja näkökulmaani voin toki avata kiinnostuneille, mutta neuvoja en kaipaa. Tiedän tekeväni väärin, silti teen niin. Olen kuitenkin suurimmat sisäiset tunnekuohuni jo käynyt läpi, eikä aikomukseni ole tällä hetkellä muuttaa toimintatapaani millään lailla.

6828

Noinhan se menee. Kun pettää jatkuvasti, niin siihen tottuu. Usko pois niin moni tietää. Sinä puolestasi et tiedä, mitä se on sille petetylle. Monen vuoden uskottomuuden selviäminen petetylle on oikeasti traumaattinen kriisi, mistä sinä tunnut vähät välittävän. Eli sinä et oikeasti tiedä, mitä se sinun toimintatapasi aiheuttaa. Seuraukset. Elät illuusiossa, valheessa aivan tietoisesti ja laskelmoiden. Sinulla ei ole mitään ajatuksia/skenaarioita vaan elät itsekkäästi ja omahyväisesti ikään kuin seurauksia ei olisi tulossakaan. Noin moni salasuhteessa vuosikaudet elänyt ajattelee. Lähinnä olen pahoillani puolisosi puolesta, hän ansaitsi aikuisena saada valita, haluaako hän elää teidän unelmaliitossa. Tuo tuskin on hänen unelmansa.

Toivoisin avarakatseisuutta siihen, että me ihmiset ollaan erilaisia ja meille sopii eri asiat enkä nyt puhu pettämisestä. Pohdin, miksi usean ihmisen rakastaminen samaan aikaa on niin tabu. Voidaan kyllä rakastaa ystävänä useampaa tai lapsia, mutta useampaa kumppania ei. Jos kaksi tai useampaa ihmistä haluaa olla monisuhteisia, niin miksipä ei. Miksi he ovat silloin narsisteja ja mitä ikinä? Eihän rakkaus lopu rakastamalla. Yhden kanssa elämä voi olla hankalaa elää ja useampi kumppani tuo siihen omat haasteensa, mutta joillekin se sopii ja on hyväksi. Olisiko pettämisiä vähemmän, jos erilaiset suhdemuodot olisivat hyväksyttävämpiä? 

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin avarakatseisuutta siihen, että me ihmiset ollaan erilaisia ja meille sopii eri asiat enkä nyt puhu pettämisestä. Pohdin, miksi usean ihmisen rakastaminen samaan aikaa on niin tabu. Voidaan kyllä rakastaa ystävänä useampaa tai lapsia, mutta useampaa kumppania ei. Jos kaksi tai useampaa ihmistä haluaa olla monisuhteisia, niin miksipä ei. Miksi he ovat silloin narsisteja ja mitä ikinä? Eihän rakkaus lopu rakastamalla. Yhden kanssa elämä voi olla hankalaa elää ja useampi kumppani tuo siihen omat haasteensa, mutta joillekin se sopii ja on hyväksi. Olisiko pettämisiä vähemmän, jos erilaiset suhdemuodot olisivat hyväksyttävämpiä? 

TEE MITÄ LYSTÄÄT. 

TEE REHELLISESTI HETI ALUSTA PITÄEN. KERRO.

Jokainen voi ja saa elää omaa elämäänsä tavallaan. Jos elää loukkaamatta toista/toisia.

Pettäminen on pettämistä, lupausten rikkomista, sitä en hyväksy.

Sinä, pettäjä. Mieti omalla kohdallasi, jos miehelläsi olisi toinen 'prinsessa', ehkä onkin, tavallaan toivoisinkin, että olisi... hän kyllä tietää, ettei kaikki ole kunnossa, usko pois.

Kohtelet puolisoasi väärin. Kerro hänelle!!! Hänellä on oikeus tehdä omat valintansa!

Luonteesi on varmaan vinksahtanut, jos käytöksesi on mielestäsi ok. Eipä tuohon ole korkea koulutus, eikä elämänkokemus tuonut fiksuutta. Oletko yhtä epäluotettava kaikissa asioissasi? Työssä, ystävyydessä??? Häpeä!

6828

Oletki trolli??? Toivottavasti. Oikea ihminen ei käyttäydy laillasi ja vielä retostele sillä!

Näissä pettämiskuvioissa minua hämää aina se, että puhutaan parisuhteesta. Jos toinen kuvittelee olevansa parisuhteessa eli suhteessa, jossa on vain kaksi ihmistä ja tosiasiassa heitä onkin kolme, niin eikö silloin parisuhde ole lakannut olemasta. Traagisinta on, ettei petetty sitä edes itse tiedä.

Minusta on täysin häikäilemätöntä tehdä tällainen valinta toisen ihmisen puolesta. Puhumattakaan siitä, että päästää intiimiin suhteeseen jonkun tuntemattoman, jonkun jota toisella ei ole ollut mahdollisuutta valita. Voi saada vaikka sukupuolitaudin tietämättä toiselta. Ja lisäksi pakotetaan elämään valheellisessa todellisuudessa.

Vaikka miten tuntuu ihanalta elämä, kun voita on molemmin puolin leipää, niin enpä voi hyväksyä jos tehdään salaa toiselta. Tämän maailman prinsessat vaikuttavat minusta kovin julmilta ja tuntuu jotenkin vaikealta ajatukselta, että rakkauteen kuuluu julma käytös.

Ymmärrän sen hyvin, että kun totuus selviää, niin petetystä saattaa hyvinkin tuntua siltä, että kaikki on ollut valhetta parisuhteessa. Niin kuin on ollutkin. 

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

Näissä pettämiskuvioissa minua hämää aina se, että puhutaan parisuhteesta. Jos toinen kuvittelee olevansa parisuhteessa eli suhteessa, jossa on vain kaksi ihmistä ja tosiasiassa heitä onkin kolme, niin eikö silloin parisuhde ole lakannut olemasta. Traagisinta on, ettei petetty sitä edes itse tiedä.

Minusta on täysin häikäilemätöntä tehdä tällainen valinta toisen ihmisen puolesta. Puhumattakaan siitä, että päästää intiimiin suhteeseen jonkun tuntemattoman, jonkun jota toisella ei ole ollut mahdollisuutta valita. Voi saada vaikka sukupuolitaudin tietämättä toiselta. Ja lisäksi pakotetaan elämään valheellisessa todellisuudessa.

Vaikka miten tuntuu ihanalta elämä, kun voita on molemmin puolin leipää, niin enpä voi hyväksyä jos tehdään salaa toiselta. Tämän maailman prinsessat vaikuttavat minusta kovin julmilta ja tuntuu jotenkin vaikealta ajatukselta, että rakkauteen kuuluu julma käytös.

Ymmärrän sen hyvin, e

Prinsessa = minäminäminä, viis muista!

Parusuhteessa on pari, siis 2! Ei kolme!!!

En ole pettämisen kannalla, vaan avoimuuden. Täälläkin kuullaan kokemuksia petetyksi tulemisesta ja se on yksi puoli tarinaa. Ihmissuhteissa on vähintäänkin kaksi ihmistä, joten molemmilla on oma osuus asioihin. Siksi koen mielenkiintoiseksi kuulla myös pettäjän tarinaa. Asiat eivät ole yksioikoisia. Ihmissuhde on yhdessä luotu, joten molemmilla on oma osuus siihen. Pettäjä toki valitsee pettää, mutta olennaista on myös ihmissuhteen tila. Onko siinä riittävällä tasolla molempien tarvitsemia asioita, voidaanko keskustella avoimesti myös vaikeista asioista, kohdataanko toinen aidosti jne...? Petetty voi olla myös rajaton, jolloin saattaa antaa kohdella itseään huonosti. Uskon, että terveessä ihmissuhteessa on harvemmin pettämistä. Jos suhteessa on tehty selväksi, että pettämisen jälkeen suhde päättyy ja sen takana myös pystytään seisomaan, on epätodennäköisempää, että siinä on pettämistä. En puolusta pettäjää, vaan siihen vaikuttaa monet asiat myös petetyn oma käytös ja suhteen tila. On helppo osoittaa sormella toista, kun katsoa omaa osuutta asioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosimme viime vuonna kesälomalla. Johtu mieheni pettämisestä. One night stand olis vielä käynyt, mutta exäni esiinty sinkkuna ja lähetteli rakkausviestejä. Minulle ei ole ikinä lähettänyt lemmrnviestejä tai leperrellyt hempeitä. Luulin että oli tähän kykenemätön.

Kun oli jäänyt kiinni niin laitoin jatkamisen ehdoksi että lopettaa yhteydenpidon naiseen. Sai hyvän mahdollisuuden.

Pidin sisäisiä keskusteluja itseni kanssa. Päätin että en kiusaa tai nälvi tai puhu naisesta. Mutta myös että toi yhteydenpito pitää todella loppua tai sitten erotaan, oli täysin selvä kuvio omassa mielessäni kaiken aikaa.

Kaksi kuukautta tosta ekasta käryämisestä niin jäi taas kiinni ja niinpä laitoin lopun tolle hölmöilylle. Rakkausviestit kyseiselle naiselle olivat menneet aina vaan hölmömmiksi.

Noi mun sisäiset monologit auttoivat suuresti kun toi toinen käryäminen ta

33 vuotta yhdessä. Asumme ruotsissa, kävi paljo töissä suomessa. Missä tapasikin sitten tämän naisen, ilmeisesti Tinderistä.

Selvisi samalla myös että käytti muutenkin ahkerasti Tinderiä suomessa ollessaan.

Naista en syytä, exänihän esiinty sinkkuna.

Tiedän naisen nimen, käväsin hänen Facebook sivullaan uteliaisuuttani.

En tiedä onko suhteelle tulevaisuutta kun asuvat eri maissa.

Olen suuresti kiitollinen että kuvio selvisi minulle.

Voin nyt sinkkuna paremmin kun viimiset vuodet suhteessamme.

Meidän satu oli ohi jo varmasti aikasempaa mutta sätkytteli hetkellisillä tekohengityksillä.

Vierailija kirjoitti:

En ole pettämisen kannalla, vaan avoimuuden. Täälläkin kuullaan kokemuksia petetyksi tulemisesta ja se on yksi puoli tarinaa. Ihmissuhteissa on vähintäänkin kaksi ihmistä, joten molemmilla on oma osuus asioihin. Siksi koen mielenkiintoiseksi kuulla myös pettäjän tarinaa. Asiat eivät ole yksioikoisia. Ihmissuhde on yhdessä luotu, joten molemmilla on oma osuus siihen. Pettäjä toki valitsee pettää, mutta olennaista on myös ihmissuhteen tila. Onko siinä riittävällä tasolla molempien tarvitsemia asioita, voidaanko keskustella avoimesti myös vaikeista asioista, kohdataanko toinen aidosti jne...? Petetty voi olla myös rajaton, jolloin saattaa antaa kohdella itseään huonosti. Uskon, että terveessä ihmissuhteessa on harvemmin pettämistä. Jos suhteessa on tehty selväksi, että pettämisen jälkeen suhde päättyy ja sen takana myös pystytään seisomaan, on epätodennäköisempää, että siinä on pettämistä. En puolusta pettäjää, vaan siihen vaikuttaa mo

Tavallaan ymmärrän mitä ajat takaa, tavallaan en. Avoimuuden kannalla olen minäkin ja ihmissuhteen tilakin varmasti vaikuttaa suhteeseen, mutta minusta ei mikään oikeuta pettämään / hankkimaan salasuhdetta. Jos suhteessa ei toisen osapuolen mielestä ole tarvittavia asioita niin se suu on saatava auki, oikea ratkaisu ei ole pettäminen. Minusta se, että sanot ettei terveessä suhteessa ole yleensä pettämistä on vähän naivia tai toisaalta myös totta, mutta "ei terveen suhteen" tekee se pettäjä. Aina on ihmisiä, jotka hakevat pettämisellä hetken huumaa elämäänsä, se riski on aina. Jos kuitenkin suhteen alussa käydään läpi, että pettäminen ei ole ok niin silloin sillä mennään. Jos tilanne muuttuu niin ainakin suhteen toisen osapuolen on oikeus saada tietää ja saada itse päättää haluaako elää niin. Omassa lähipiirissä on nyt 50v:n ympärillä tullut eroja valtavasti. On myös yksi pariskunta, jotka avasivat suhteensa ja juoksevat molemmat vieraissa ja tämä tuntuu heille sopivan.

Jos ollaan siinä tilanteessa, että kotona esitetään onnellista, harrastetaan seksiä ja läheisyyttä ja siinä samalla pidetään sivusuhdetta niin kun ne kulissit kaatuu niin se on julmaa. Tulevaisuuden lisäksi viedään se menneisyyskin, koko puoliso muuttuu silmissäsi. Tajuat asioita vielä vuosiakin eron jälkeen ja mietit, miksi et ollut edes totuuden arvoinen.

Omalta kohdaltani itse ero ei tunnu enää miltään, enkä ihmistä ole kaivannut millään lailla. Olisin toivonut kuitenkin, että yhteisen 28 vuoden ja lapsemme äitinä olisin merkityksellinen ihminen Hänelle ja Hän minulle. Näin ei ole.

28v yhdessä 

Ymmärrän aikuisena ihmisenä sen, että ihmiset ihastuvat, huumaantuvat, jopa rakastuvat vaikka ovat jo parisuhteessa. Se ei tavallaan ole väärin, mutta se on väärin, että jää siihen tilanteeseen eikä kerro omalle kumppanille mikä on menossa. 

Sitä mieltä olen kyllä, että yhtä yksityäistä hairahdusta ei aina kannata kertoa jos se jää siihen ja tajuaa sen jälkeen oman parisuhteensa arvon. 

Vierailija kirjoitti:

Todella fiksua tekstiä. Joudut valehtelemaan, tälle nyt vaan ei voi mitään ym. p.askaa. Kumpikaan ei ole ikinä ennen pettänyt. Unelmaliitto. Sinä tulet vielä putoamaan korkealta ja kovaa. Nauti nyt vielä kun voit. p.s. yliopistokoulutus ei takaa pysyvää työpaikkaa eikä sydämen sivistystä. Oletko sellaista kuullut?

 

Voi olla totta, että tämä kertoja ei ole ikinä ennen pettänyt. Mutta siitä en ole varma onko tämä hänen prinssinsä niin puhtoinen. Kokeneena naisena luulen, että ei ole ensimmäinen eikä viimeinen prinsessa.

Usein myös kun pettävä mies/nainen kertoo, että on hyvin sitoutunut omaan liittoonsa ja rakastaa omaa kumppaniaan jne. kertoo samalla rivien välissä, että en ole valmis eroamaan sinun vuoksesi. Tai, että älä vain ala miettiä eroa, koska en ole varma haluanko sen jälkeen enää olla kanssasi. En hae vakavaa parisuhdetta. Huuma perustuu juuri siihen salasuhteen jännitykseen ja, että kumpikin on kuitenkin varattu turvallisesti omalla tahollaan.

Jos kuitenkin toinen meneekin eroamaan ja alkaa odottaa, että nyt sitten tämä salasuhde muuttuukin jukiseksi parisuhteeksi toinen vetäytyy ja puolustelee, että enhän minä ole pyytänyt sinua eroamaan, päinvastoin, se oli ihan sinun oma päätöksesi. Jos halusit erota, ok, mutta minulla ja meidän suhteellamme ei ole sihen mitään vaikutusta. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin yliymmärtäjä. Olen yrittänyt opetella kyynisemmäksi, mutta se ilmeisesti on niin syvällä jo lapsuudesta johtuen.Se on hyvä piirre, mutta juuri esimerkiksi parisuhteessa se sokaisee jossain tilanteessa. 

Itse olin rakkaussuhteessa, avoliitossa, jossa nyt jälkeenpäin ajatellen tuolla ymmärtämiselläni myös pehmitin sitä seikkaa itselleni, että siedin miehen käytöstä jota ei olisi pitänyt sietää. Koska en ollut valmis lähtemään. Myös en halunnut, enkä voinut uskoa tiettyjä miehen piirteitä todeksi. Koska hän teki kanssani juuri tuota kuumaa/kylmää. Kun mies toisella kertaa oli ihana ja sanoi rakastavansa, niin tällainen ymmärtäjä vain sitten ymmärsi liikaa ne huonot jututkin. Myös kemia oli meillä vahvaa. 

Kun luen Hukassa kommentteja, niin tutulta nuo miehen toimintaperiaatteet tuntuvat. Mieheni ei tosin ollut noin avoimesti ihastunut tai uskoton muista,

Vanhoja kommentteja mutta mietin tuon Hukassa-nimim kertomusta veneilyharrastuksesta:

Mieheni oli rimpuillut epätyydyttävässä suhteessa jo jonkin aikaa kun tapasimme. Hänellä oli ollut erohalu, kumppanilla ei. Hän pelkäsi kumppaninsa satuttamista erolla ja sitä, ettei kumppani selviäisi erosta. No, mies rakastui toiseen ja erohan siitä lopulta tuli.

Kun aikaa erosta oli kulunut joitain kuukausia kävi selväksi, että suurin syy entisen kumppanin erohaluttomuuteen oli se, että mies mahdollisti hänelle elämän eri paikkakunnalla kuin missä hänen työuransa oli. Ei suinkaan mikään kuolematon rakkaus. Nainen hyötyi miehestä taloudellisesti, ja sai elää miehen mahdollistamana niin kovasti toivomaansa "eräelämää" vaikka työt veivät hänet arkiviikoiksi Helsinkiin.

Tiedän miltä tämän oivaltaminen miehestäni tuntui.

Mietin miten ex näkee tänä päivänä tuon ajanjakson elämässään. 

Se mikä on kuitenkin varmaa on, että ero toi molemmille mukanaan jotain uutta hyvää. Sinä et voi tietää mikä uusi rakas harrastus tai parempi harrastusseura sinua odottaa, ellet katso. Ole ainakin itsellesi rehellinen -jos sulle riittääkin veneily ja perhe, mies saattaa kaivata juuri sitä mitä sinä itse ehkä et?

"Jos ollaan siinä tilanteessa, että kotona esitetään onnellista, harrastetaan seksiä ja läheisyyttä ja siinä samalla pidetään sivusuhdetta "

Sitten on myös niitä suhteita, joissa kotona ei esitetä vaan kerrotaan, ettei homma toimi, etsitään keinoja jotta toimisi, luovutetaan ja aloitetaan erokeskustelu ja sitten toisen osapuolen taivuttelusta tai pahemmasta jänistetään. Olen nähnyt tällaisia (yleensä miehiä), koko olemus huokuu sitä, että haluaa pois ja irti, muttei haluaisi niitä päätöstä seuraavia vaikeita keskusteluja, riitaa, jälleen taivuttelua, psykologisia pelejä jne.

Kysymys kuuluu: miksi toinen osapuoli jää suostuttelemaan, miksei totea, ettei tästä taida enää mitään tulla, vihelletään nyt ainakin tässä peli poikki ja katsotaan miten asiat sitten etenee?

Jos jotain olen oppinut, on että jos koskaan puolisoni alkaa väläytellä eroa ja vaikuttaa että olen viimeinen seura mitä hän valitsisi, niin ehdotan ainakin väliaikaista eroa itse jos ei hänestä siihen ole. Elämä on lyhyt, en jää ruoskimaan kuollutta kaakkia.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän aikuisena ihmisenä sen, että ihmiset ihastuvat, huumaantuvat, jopa rakastuvat vaikka ovat jo parisuhteessa. Se ei tavallaan ole väärin, mutta se on väärin, että jää siihen tilanteeseen eikä kerro omalle kumppanille mikä on menossa. 

Sitä mieltä olen kyllä, että yhtä yksityäistä hairahdusta ei aina kannata kertoa jos se jää siihen ja tajuaa sen jälkeen oman parisuhteensa arvon. 

Pettäjä, joka jättää kertomatta "hairahduksestaan", ajattelee vain itseään. Petetyllä on oikeus tietää ja arvioida omasta puolestaan suhteen arvo.

"Jos ollaan siinä tilanteessa, että kotona esitetään onnellista, harrastetaan seksiä ja läheisyyttä ja siinä samalla pidetään sivusuhdetta niin kun ne kulissit kaatuu niin se on julmaa. Tulevaisuuden lisäksi viedään se menneisyyskin, koko puoliso muuttuu silmissäsi. Tajuat asioita vielä vuosiakin eron jälkeen ja mietit, miksi et ollut edes totuuden arvoinen."

Vuosia kestänyt salasuhde paljastuttuaan voi viedä petetyltä mielenterveyden ja työkyvyn ainakin tilapäisesti. Siinä pohtii, että jos olisin tiennyt tuon, en olis tehnyt sitä tai tätä ratkaisua. Tai jättänyt tekemättä jotain. Kun huijariksi paljastuu se läheisin, jonka juuri oletetaan välittävän eniten, se satuttaa. Onneksi moni ymmärtää lopulta, että vikahan on siinä huijarissa, joka kykeni sellaiseen valheellisuuteen. Mutta aikamoisen raskaan prosessin siinä joutuu käymään.

Tuo 6828 mietityttää, että onko trolli. Oikeasti jos pitää omaa miestään ykkösenä, niin miten kuvittelee salasuhteen paljastuttua uskottelemaan miten katuu sitä salasuhdetta. Nimittäin jos ei kadu, niin se on sitten siinä sen petetyn puolelta. Siinäpä dilemmaa.