Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12660)
Tää on i h a n a ketju, isolta osin. Luen silloin tällöin edelleen. Omia kuulumisia en juurikaan kirjoittele, kun on samaa mukavaa... meillä tuli keväällä 30 yhteistä vuotta, muistan kun aikoinaan olimme 'nuori pari', siskot oli avioituneet jo aikaa sitten. No kaksi erosi, ei tullut pitkää liittoa heille.
Tiistaina kävimme ajelulla, hassuteltiin koko matka, tietysti päämäärämme, erikoiskauppa, oli kiinni, ei haitannut. Maisemat oli upeat. Sadetta, tihkua, halovalo ja aurinkoa. Järviä. Lähikuppilassa juotiin oluet ja luettiin paikallislehdet, kaksi tuttua sattui samaan aikaan, vaihdettiin kuulumiset. Samalla paikalla on joulumyyjäiset, varasin jo pöydän sukilleni ym kutomuksille.
Mukavaa Marraskuuta Kaikille
Kukaton Tuumis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, että tämä ketju on jälleen herännyt eloon! Toivottavasti jatkuu aktiivisena APn ja muiden vakkareiden postaukset ja mielenkiintoiset keskustelut.
Tää ketju elää... jeSss
Aikaa on kulunut aloituksesta, siispä aiheetkin vähän muuttuu, niinkuin kuuluukin, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos näistä hyvistä kirjoituksista, näitä asiallisia tekstejä on ollut ilo lukea. Kun tämä ketju aikoinaan alkoi, seurasin tätä mielenkiinnolla, koska itselläkin oli jo paljon elettyä ja koettua elämää takana, olen ollut elämäni aikana niin jättäjä kuin jätettykin, ja muutaman kerran jotain koetin neuvoa myös omista kokemuksistani johtuen.
Kun ketju alkoi, elelin tasaista ja onnellista elämää oman "mökkimieheni" kanssa ja iloitsin siitä miten olimme toisemme löytäneet aikuisina (yli 50v) ja koin kuten tuossa yllä , ettei ollut kummallakaan enää tarvetta näyttää tai esittää mitään, ja molemmilla oli myös omat elämänpiirinsä, mutta ehti tulla paljon myös yhteisiä ystäviä, sosiaalisia kun olimme molemmat .Elämä oli mukavaa ja lämmintä yhdessä oloa , toinen tosiamme tukien arjen tiimellyksissä.
Valitettavasti sitten menetin hänet kuolemalle yhtä yllättäen kuin hän aikoinaan tulla tups
Kiitos Sinulle kirjoituksestasi ja kyllä minä muistan edellisiäkin kirjoittamiasi. Sinun kirjoituksista paistaa läpi aikuismainen ymmärrys, rauha, viisaus, eletty elämä ja rakkaus. Olen iloinen, että sait kokea noin vahvan rakkauden, mutta surullinen kuolemasta. Kuitenkin kirjoituksestasi paistaa se ilo + onni siitä mitä Teillä oli ja sitä ei kukaan vie sinulta pois.
Minä olen todella onnellinen siitä, että vielä 50 v:nä kohtasin mökkimiehen ja jotenkin tässä on rauha. Olen aina itse ollut puhelias, mutta on niin iso juttu, että puheyhteys toiseen on tällainen, eikä tässä todellakaan ole tarve esittää mitään. Ollaan vaan ja ihmetellään elämää yhdessä.
Ei elämää kannata elää murehtien asioista mitä voisi sattua. Eletään tätä päivää ja pidetään läheisistä huoli ja ollaan kilttejä muille.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Tää on i h a n a ketju, isolta osin. Luen silloin tällöin edelleen. Omia kuulumisia en juurikaan kirjoittele, kun on samaa mukavaa... meillä tuli keväällä 30 yhteistä vuotta, muistan kun aikoinaan olimme 'nuori pari', siskot oli avioituneet jo aikaa sitten. No kaksi erosi, ei tullut pitkää liittoa heille.
Tiistaina kävimme ajelulla, hassuteltiin koko matka, tietysti päämäärämme, erikoiskauppa, oli kiinni, ei haitannut. Maisemat oli upeat. Sadetta, tihkua, halovalo ja aurinkoa. Järviä. Lähikuppilassa juotiin oluet ja luettiin paikallislehdet, kaksi tuttua sattui samaan aikaan, vaihdettiin kuulumiset. Samalla paikalla on joulumyyjäiset, varasin jo pöydän sukilleni ym kutomuksille.
Mukavaa Marraskuuta Kaikille
Kukaton Tuumis
Kiva se on lukea myös siitä "kivasta tavallisesta". 30 vuotta on todella hieno yhdessä olo aika ja se, että Teillä elämä on hyvää edelleen yhdessä.
28v yhdessä
Ihana kuulla tosiaankin kaikkien kuulumisia!
Sinä, jolta mies menehtyi voi kun kaunis kirjoitus, juuri noin asiat on! Ja kieltämättä, onhan se ohikiitävästi itselläkin käynyt mielessä, että kun näin vanhempana tavattiin, jää aika väkisin lyhyemmäksi kuin sen soisi. Mutta sitä ei kannata jäädä vatkomaan, vaan tosiaan joka päivä kiittää ja ilahtua siitä, mitä on.
T: MaratonParkuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mökkimies uskollinen ja vilpitön.
Aiheet saa toki muuttua, mutta tämäkin aihe, mistä aloitus on tehty, on aina jollekin ajankohtainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mökkimies uskollinen ja vilpitön.
Mökkimies on ihana kuuntelemaan, jos vain satutaan samaan paikkaan. Kaipaan näitä meidän juttutuokioita, hän on herttanen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mökkimies on ihana kuuntelemaan, jos vain satutaan samaan paikkaan. Kaipaan näitä meidän juttutuokioita, hän on herttanen...
Vierailija kirjoitti:
Mökkimies on ihana kuuntelemaan, jos vain satutaan samaan paikkaan. Kaipaan näitä meidän juttutuokioita, hän on herttanen...
Innostuu muustakin. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökkimies uskollinen ja vilpitön.
ON SE.
Voi kun on lapsellista täällä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku on ilmeisesti tullut pahasti petetyksi kun tulee tähän mukavaan ketjuun ilkeilemään.
Hyvää joulun odotusta ja kaunista alkutalvea kaikille💐
Vieläkö ap seuraa keskustelua?
28 vuotta ja sikana - E Normaali
Hei vaan, kyllä ap edelleen käy seuraamassa ketjua ja lukemassa viestit, vaikka kirjoittaminen on jäänyt vähälle.
Mukavaa marraskuun loppua kaikille, kait voi jo sanoa loppua, kun ollaan yli puolessa. Voiton puolella vuoden ankeimmassa kuukaudessa.
Ap
Heippa. Olen syyskuusta asti lukenut ketjua aina kun arkikiireiltä olen ehtinyt ja nyt sain sen luettua vihdoin loppuun. Huh minkä matkan olette moni käynyt läpi! Itselläni on myös matkaa takana ja yhä jälkellä. Syyskuussa se otti uuden harppauksen ja siksi tähän ketjuun koukutuin. Olen saanut siitä kovasti tukea, mutta silti olen kovin hukassa elämäni kanssa.
Olemme mieheni kanssa nuoruuden rakastavaiset ja toistemme ensimmäiset kaikessa. Meillä on alakouluikäiset lapset ja olemme olleet noin 17 vuotta yhdessä. Ensimmäiset reilut kymmenen vuotta olivat tavallaan jonkunlaista alkuhuumaa ja näimme vain toisemme. Sitten muutama vuosi sitten vaistosin jotain erikoista olevan meneillään ja paljastuikin mieheni pieni seikkailu ja viestittelysuhde nuoreen naiseen. Olin täysin järkyttynyt ja hän suhteen katkaisi. Myöhemmin hän uskalsi kuitenkin avata itseään ja kertoi kaipaavansa kokemuksia myös muiden naisten kanssa. Itselleni herkkänä luonteena asia otti todella koville, mutta käsittelin aihetta aktiivisesti mielessäni, tein ajatustyötä ja kuuntelin sekä luin juttuja avoimista suhteista. Tähän sitten suostuin sillä ehdolla, että hän on minulle rehellinen eikä laita toista naista tärkeysjärjestyksessä edelleni. Nyt tätä uutta elämänvaihetta on jatkunut viisi vuotta ja olen kovasti kasvanut alun jälkeen sekä oppinut käsittelemään mustasukkaisuuttani sekä siedän asioita paremmin kuin ennen. Suhdemalli ei kuitenkaan ole itselleni luontainen laisinkaan. Itse en kaipaa mitään keveitä kokemuksia, vaan tarvitsen syvän tunneyhteyden syttyäkseni. Tämän vuoksi mieheni on vaikea olla minulle rehellinen ja salailua onkin näihin vuosiin mahtunut. Satutan itseni aina uudelleen ja kyseenalaistan itseäni. Miksi suostun tälläiseen? Olenko täysi kynnysmatto?
Rakastan miestäni syvästi ja olen valmis tekemään melkein mitä vaan vuoksemme. Meillä on aina ollut todella hyvää seksiä ja vuosien myötä se on vain parantunut. Nyt syksyllä tilanteeseen on kuitenkin tullut ensimmäistä kertaa muutos. Se on edelleen todella kiihkeää, mutta se on vähentynyt selkeästi ja mieheni on muutenkin ottanut minuun etäisyyttä ja ollut todella äreä. Hänellä on ollut pitkään vapauden kaipuuta ja ikäkriisiä, jonka vuoksi hän on käynyt omilla huvireissuillaan paljon. Osaan yhdistää täysin miltä reissulta hän on uuden suhteensa löytänyt. Hän ei asiaa avaa millään lailla, mutta tiedän sadan prosentin varmuudella, että vieras nainen on kuvioissa säännöllisesti. Löydän hiuksia ja vaistoan valheet. Silti en osaa nähdä eroa varteenotettavana vaihtoehtona. Ajattelen, että miksi heittää pitkä ja hyvä suhde pois pienen nuorena väliin jääneen hurvittelun vuoksi? Jos meillä on tämän vaiheen jälkeen vielä vuosia onnellista elämää edessä, niin eikö se ole sen arvoista? Kuitenkin kyseenalaistan itseäni ja mietin olenko läheisriippuvainen. Meillä on perheenä sekä pariskuntana todella hauskaa yhdessä ja minulla on todella suuri kynnys rikkoa lasteni perhettä. Vaikka kai mies sen tässä rikkoo valheillaan. Valheet satuttavat. Mies kertoo rakastavansa minua syvästi eikä halua erota. Kaipaa vain vähän omaa tilaa. Tiedostan toki, että sekin saattaa olla valhetta. Usein kuitenkin vaistoan valheet todella taitavasti enkä sinisilmäisesti usko enää hänen juttujaan.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos näistä hyvistä kirjoituksista, näitä asiallisia tekstejä on ollut ilo lukea. Kun tämä ketju aikoinaan alkoi, seurasin tätä mielenkiinnolla, koska itselläkin oli jo paljon elettyä ja koettua elämää takana, olen ollut elämäni aikana niin jättäjä kuin jätettykin, ja muutaman kerran jotain koetin neuvoa myös omista kokemuksistani johtuen.
Kun ketju alkoi, elelin tasaista ja onnellista elämää oman "mökkimieheni" kanssa ja iloitsin siitä miten olimme toisemme löytäneet aikuisina (yli 50v) ja koin kuten tuossa yllä , ettei ollut kummallakaan enää tarvetta näyttää tai esittää mitään, ja molemmilla oli myös omat elämänpiirinsä, mutta ehti tulla paljon myös yhteisiä ystäviä, sosiaalisia kun olimme molemmat .Elämä oli mukavaa ja lämmintä yhdessä oloa , toinen tosiamme tukien arjen tiimellyksissä.
Valitettavasti sitten menetin hänet kuolemalle yhtä yllättäen kuin hän aikoinaan tulla tupsahti elämääni vaiheessa, jossa olin jo päättänyt etten koskaan enää ryhdy mihinkään suhteeseen aiempien rankkojen kokemusten vuoksi. Saimme kuitenkin yhteistä hyvää elämää yli 15v ja olen iloinen että ne vuodet olivat olemassa. Kuolemasta on nyt noin vuosi, ikävä ja suru on edelleen kovaa, mutta pakko on ollut jatkaa elämää, onneksi on ystäviä ja hyviä ihmisiä ollut koko ajan ympärillä. Yksinäistä toki on, mutta se on ennenkaikkea sellaista sielun yksinäisyyttä kun se toinen "sielunkumppani" on poissa lopullisesti.
Siksi kannustankin jokaista joilla se vielä on, muistakaa rakastaa häntä joka päivä. Ja antaa yksi halaus ihan vaan siitä että hän on olemassa , teidän elämässänne. Lämmintä syksyä kaikille ja ollaan toinen toisillemme ystävällisiä.