Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12660)
Vierailija kirjoitti:
Tuntui vain pahalta tuo "Siitä vaan". Tiedän omasta kokemuksesta, että silloin kun olin naimisissa ja en enää välittänyt toisesta niin välillä heitin tuon "Siitä vaan" kommentin. Silloin on helppoa heitellä. Erosimmekin sitten.
Mutta kun sitten noin 50-vuotiaana rakastuin ja olimme parisuhteessa ei tullut mieleenikään heittää tuollaista kommenttia. Se vain tuntui jotenkin väärältä koska ei ollut totta, en ajatellut niin. Koska välitin tosi paljon hänestä ja suhde tuntui hyvältä. En vaan olisi pystynyt, koska en todellakaan oikeasti ajatellut, että siitä vaan, ei haittaa. Olisin jotenkin pettänyt itseäni ja aliarvioinut suhdettamme. Silti kyllä tajusin, että en voi ketään hallita, siitä ei ollut kysymys.
Ero oli minulla ainakin siinä, että kun toiseen on jo kyllästynyt voi tavallaan päästää suustaan ja miettiä mielessään eri tavalla kuin silloin kun toinen on tärkeä ihminen.
Kyllähän minä mökkimiehestä kovasti välitän, meillä on tosi hyvä olla yhdessä ja Tuumista lainaten niin ihan se tavallinenkin arki on ihanaa. En nykysuhteessa enkä edellisessäkään suhteessa olisi kumppanille heittänyt "siitä vaan" kommenttia. Silti näen, että se on asia joka on toisen henkilön päätös = pettää tai olla pettämättä. Tärkeintä on, että ne asiat on käyty rehellisesti läpi yhdessä. Minä vaan olen nykyään paljon itsenäisempi kuin ennen ja väitän aidosti, että selviäisin erostakin "helpommin", samanlailla ei elämäni kaatuisi. Totta kait tuntuisi pahalta.
Kaikkea hyvää Sinulle ja ymmärrän kyllä Sinunkin näkemyksesi.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallinen arki on parasta, ikääntyessä tietää, mistä tykkää. Nyt pullataikina nousee, leivon kanelikierrepullia ja puolukkapiirakkaa.
Ulkona tihkusade, ei haittaa.
Kynttelikkö laitetaan tänään ikkunalle.
Lyhtyjä ulkona. Kynttilöitä sisällä.
28, nauti. Ignooraa nuo hölmöt kommentit, niinkuin varmaan teetkin.
Ap, tsemppiä syksyyn!
Kukaton Tuumis
Sinusta todellakin tuli kukaton ja sitten taas minun hymiöni tulee esiin, ei näitä aina ymmärrä.
Itseasiassa käyn palstalla enään aika harvoin ja hiljastahan täällä on näköjään ollut, mutta olen tehnyt kyllä jonkinlaisen vaikutuksen erääseen, mutta ei haittaa.
Tässä vuodenajassa parasta on kynttilät, ulkolyhdyt ja takka (okei ja kainaloon käpertyminen).
Ensikuussa tulee 2,5 vuotta siitä kun Ap ketjun aloitti. Nyt tuntuu, että voiko siitä olla jo niin kauan.
Kaikkea hyvää, t: 28v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
28 vuotta ja sikana (Eppu Normaalin tuotantoa)
Kovasti kiinnostaa, minkälaisia olivat sisällöltään ne viestit, mitä ap:sta poistettu??
Elämä menee eteenpäin. Ja joskus aika jättää ystävät taakse. Pätee myös ex-miehiin. Aika parantaa haavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovasti kiinnostaa, minkälaisia olivat sisällöltään ne viestit, mitä ap:sta poistettu??
Ketjuun oli tullut neljä lyhyehköä kirjoitusta peräkkäin, joista siis kaksi poistettiin. En edes muista tarkkaan mitä niissä oli, mutta ei mitään asiasisältöä, eikä keskustelua vaan puolitoista riviä pelkkää ilkeilyä.
Onhan sinulla tuöpaikka/ammatti? Miten niin totaallinen yksinäisyys? Ai sinä et ole oivaltanut että avioliitossa voi olla yksin muttei yksinäisenä kun tapaat ihmisiä se on todella yhdessä olemista. Ai että miehellä on ystäviä? Ei siis yhteisiä ystäviä? Piteleekö kulissit hommaa pystyssä! Pidä nyt omista tuttavista kiinni. Kyllä sinä pärjäät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heips kaikille, MaratonParkujapa tässä.
Ketjun vanhassa hengessä otan kantaa keskusteluun ihan vaan mielipiteellä😀
Tuntui vain pahalta tuo "Siitä vaan". Tiedän omasta kokemuksesta, että silloin kun olin naimisissa ja en enää välittänyt toisesta niin välillä heitin tuon "Siitä vaan" kommentin. Silloin on helppoa heitellä. Erosimmekin sitten.
Ymmärrän tämän mielipiteen, kun on kovasti rakastunut, ei voi oikein mistään ajatella, että siitä vaan. Kaikki, mitä toinen tekee, on merkityksellistä.
Mutta ymmärrän hyvin myös 28 v pointin. Kun näin vanhemmalla iällä alkaa "se seuraava elämä" uuden ihmisen kanssa, ainakin omalla kohdalla hommaan on tullut tietynlaista varmuutta ja rauhallisuutta, mitä nuorempana ei ollut. Sitä kun tietää jo, että kyllä siitä erosta toipuu, jos se tapahtuu.
Samalla kuitenkin suhteessa on uutta syvyyttä: tietää, että sellaisen ihmisen, jonka kanssa voi kaikesta puhua ja on hyvä olla löytäminen ei ole itsestään selvyys. Ja samalla ymmärtää, että toinen on oma, erillinen ihmisensä, jolla todellakin oikeus tehdä mitä haluaa ihan siitä vaan. Jos hän niin päättää. Se on samaan aikaan vapauttavaa ja pelottavaa. Koska itsellä on sama oikeus.
Nyt vasta ymmärrän täydemmin, mitä se tarkoittaa, että tämä elämä toisen kanssa valitaan joka päivä.
Kuulumisista sen verran, että niitä ei juuri ole😀 Elämä kulkee tasaista laatuaan, mistä en todellakaan valita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heips kaikille, MaratonParkujapa tässä.
Ketjun vanhassa hengessä otan kantaa keskusteluun ihan vaan mielipiteellä😀
Tuntui vain pahalta tuo "Siitä vaan". Tiedän omasta kokemuksesta, että silloin kun olin naimisissa ja en enää välittänyt toisesta niin välillä heitin tuon "Siitä vaan" kommentin. Silloin on helppoa heitellä. Erosimmekin sitten.
Ymmärrän tämän mielipiteen, kun on kovasti rakastunut, ei voi oikein mistään ajatella, että siitä vaan. Kaikki, mitä toinen tekee, on merkityksellistä.
Mutta ymmärrän hyvin myös 28 v pointin. Kun näin vanhemmalla iällä alkaa "se seuraava elämä" uuden ihmisen kanssa, ainakin omalla kohdalla hommaan on tullut tietynlaista varmuutta ja rauhallisuutta, mitä nuorempana ei ollut. Sitä kun tietää jo, että kyllä siitä erosta toipuu, jos se tapahtuu.
Samalla kuitenkin suhteessa on uutta syvyyttä: tietää, että sellaisen ihmisen, jonka kanss
Luin tekstisi useamman kerran ja jälleen hämmennyin kuinka hyvin sanoitit ajatukseni. Huh, huh. Ymmärsit kaiken sen mitä en osannut sanoittaa.
Mietin noiden aiempien kirjoituksieni jälkeen, että joku saattaa tulkita, että Mökkimiehen kanssa suhde ei olisi niin "tärkeä" tai tunteeni vahvat. On todella tärkeä, olemme kovinkin onnekkaita kun toisemme löysimme. Tästä haluaa pitää kiinni, mutta on ymmärrys siitä että olemme erillisiä yksilöitä ja yhdessä olo perustuu täysin haluun olla yhdessä. Ei ole ympärillä niitä rakennettuja taloudellisia asioita, yhteisiä lapsia tms. Itselleni tärkeällä itsenäisyydellä tarkoitan juuri sitä, että tiedän pärjääväni myös yksin, että ei ole sellaista oletusta, että toinen ihminen on kaikkeni. Nämä kaikki asiat on hyvä pystyä puhumaan toisen kanssa. On ihanaa, että elämässäni on ihminen jonka kanssa pystyy keskustelemaan kaikesta, nauraa yhtä tyhmille jutuille ja läheisyys on ihanaa.
Mennyt elämä ja kokemukset kulkee mukana, mutta tässä suhteessani ne ei ole jäänyt kummittelemaan käsittelemättömäksi möröiksi.
Kiitos MaratonParkuja kuinka hyvin sanoitat.
28v yhdessä
Sen verran vastaan Maratonparkujalle: itse olin noin 50-vuotias, jonka mainitsinkin. Joten olin elänyt ennenkin elämää, ollut myös erilaisia suhteita, muitakin kuin se ex-mies. Mutta jotenkin silloin, tuossa iässä, ymmärsin tapaamani ihmisen arvon ja myös oman arvoni. Minulla ei ollut mitään syytä aliarvostaa häntä ja suhdettamme eikä myös tarvetta korostaa omaa vahvuuttani jollain lailla.
Ymmärsin ja ymmärrän hyvin, että olemme erillisiä ihmisiä. Se on jopa erittäin tärkeä pointti. Mutta minun ei tarvitse enää korostaa, ei itselle eikä muille, että pärjään eron jälkeenkin. Se on ikäänkuin itsestäänselvyys kaikkien kokemusten jälkeen. Mutta ei ole heikkoutta sanoa se, että en voi estää toisen tekemisiä, mutta se ei ole mikään kevyt juttu minulle jos pettäminen tapahtuu. Minun ei tarvitse naamioida sitä mitenkään omaan vahvuuteen. Olen vahva, mutta samalla silti haavoittuva.
On eri asia tietää ja todeta, että erosta selviää kuin antaa ymmärtää, että se on sama ja se. Vallankin kun tietää, ettei se ole sama ja se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
28v yhdessä,
mikä on "se juttu" kun teette sitä, mieluisin? Miten usein? Tuleeko selkä kipeeksi vai lonkat?
Onko mökkimies aktiivinen ja hanakas joka päivä vai kerran viikossa, kerran kahdessa viikossa?
Oletteko mökillä ympäri vuoden? Onko se huvila? Onko siellä huussi? Sinäkö sen tyhjennät?
En tiedä mitä tunnereaktiota yrität näillä kirjoituksilla minusta hakea? Voin kuitenkin kertoa, että ensireaktiolla saat hymyn huulille ja perään tulee hämmennys ja jopa huoli Sinusta. Olen utelias ihminen ja mietin mikä on Sinun elämäsi tilanne, oletko yksinäinen, petetty/jätetty ja siitä katkeroitunut vai missä piilee syy lähes hulluille kirjoituksillesi? Olisin meinaan itse todella huolissani omasta mielenterveydestäni, jos tarve olisi kirjoitella nimettömänä palstalla moisia aivopieruja.
Kaikkea hyvää myös Sinulle,
28v yhdessä
Minäpä kerran tapasin tällaisen "mökkimiehen" illalla ravintolassa. Oli työreissulla ja tiedätte mitä olisi halunnut tehdä...
Tästä ei ole edes pitkä aika, reissumiehet vaan on tällasia, vaikka muuta väittävät :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koin saman 28 vuoden liiton jälkeen. Shokki todellisuuden koittaessa oli järkyttävä. Hain apua psykiatrilta, se kannatti. Vuosi siihen suunnilleen menee. Eli hae apua ja odottele ja sopeudu. Kyllä se siitä. Hyvät välit eronkin jälkeen on tärkeät. Tsemppiä tulevaan. Äijä 50
Mutta ei ole heikkoutta sanoa se, että en voi estää toisen tekemisiä, mutta se ei ole mikään kevyt juttu minulle jos pettäminen tapahtuu.
Ei tietenkään ole. Mutta tässä asiassa ihmiset ovat hyvin erilaisia joka tapauksessa. Esimerkiksi itse en ole koskaan ollut erityisen mustasukkainen seksuaalisesti, ts. en ole kovin paljon ajatuksia vaivannut sillä, onko toinen jotain tehnyt vai ei.
Lisäksi koko ajatus tuntuu jotenkin kaukaiselta. Siis miksi nyt suhteessani, vaikka mekin molemmat olemme työmatkoillla usein, minä useammin kuin mies, miettisin edes, että mitäs jos se siellä nyt pettää ja miltä se sitten tuntuisi ja varmasti tuntuisi pahalta. Voisi varmaan tuntuakin.
Ja sen taas toisaalta tiedän takuuvarmasti, että on useitakin asioita, joilla mies voisi niin halutessaan minua satuttaa kuin joku satunnainen läheisyys jonkun toisen kanssa. Esim. jos jotain vakavaa tapahtuisi ja hän ei olisikaan tukena. Tai jos hän vaikenisi tyystin, ei kertoisi ja juttelisi enää vapaasti, jne.
Mielestäni toisaalta ei myös kannata takertua sanoihin. Tuskin 28 v tarkoitti, että ihan sama, siitä vaan, tee mitä lystäät. Vaan hän käsittääkseni tarkoitti, että kokee kuten minä, ei tarvetta miettiä tätä asiaa. Ei ole olennainen.
28 v, tuo yksi on kateutensa riivaama, sääliksi käy.
T: MaratonParkuja
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerran tapasin tällaisen "mökkimiehen" illalla ravintolassa. Oli työreissulla ja tiedätte mitä olisi halunnut tehdä...
Tästä ei ole edes pitkä aika, reissumiehet vaan on tällasia, vaikka muuta väittävät :(
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerran tapasin tällaisen "mökkimiehen" illalla ravintolassa. Oli työreissulla ja tiedätte mitä olisi halunnut tehdä...
Tästä ei ole edes pitkä aika, reissumiehet vaan on tällasia, vaikka muuta väittävät :(
Tapasit reissumiehen, joka olisi halunnut sänkypuuhiin. Jos oli varattu mies niin olisi pettänyt puolisoaan. Tuosta kirjoituksestasi nyt ei selvinnyt oliko vain reissumies vai varattu reissumies. Kovaa hommaa tuo reissutyö on ja usein yksinäistäkin jos mies oli vapaa niin olisi selkeästi halunnut iloa elämäänsä ja vipinää vällyjen väliin.
Pettäviä miehiä ja naisia on ollut aina ja tulee aina olemaan.
28v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Koin saman 28 vuoden liiton jälkeen. Shokki todellisuuden koittaessa oli järkyttävä. Hain apua psykiatrilta, se kannatti. Vuosi siihen suunnilleen menee. Eli hae apua ja odottele ja sopeudu. Kyllä se siitä. Hyvät välit eronkin jälkeen on tärkeät. Tsemppiä tulevaan. Äijä 50
Kaikkea hyvää myös Sinulle. Tiedän, että 28 vuotta on pitkä aika olla yhdessä ja shokki valtava kun kaikki romahtaa. Hienoa, että hait apua.
28v yhdessä
Ihanaa, että tämä ketju on jälleen herännyt eloon! Toivottavasti jatkuu aktiivisena APn ja muiden vakkareiden postaukset ja mielenkiintoiset keskustelut.
Alue: Aihe vapaa
Tavallinen arki on parasta, ikääntyessä tietää, mistä tykkää. Nyt pullataikina nousee, leivon kanelikierrepullia ja puolukkapiirakkaa.
Ulkona tihkusade, ei haittaa.
Kynttelikkö laitetaan tänään ikkunalle.
Lyhtyjä ulkona. Kynttilöitä sisällä.
28, nauti. Ignooraa nuo hölmöt kommentit, niinkuin varmaan teetkin.
Ap, tsemppiä syksyyn!
Kukaton Tuumis