Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12660)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä moi.
Viime aikoina olen puhunut siitä, miten turhauttavaa on se, että nämä asiat vaivaa edelleen. Miten sitä toivoisi voivansa jo heittää kaiken sonnan roskakoppaan, unohtaa. Ja sain vastaukseksi, että väkivaltaisesta suhteesta toipuminen vie aikaa, etenkin, kun edelleen asiat on aktiivisia, ne ikävät asiat joita edelleen tapahtuu. Ne pitää prosessia käynnissä. Aivan viime aikoina, erään kirjan luettuani, olen vasta alkanut käsittelemään asioita joita tapahtui suhteemme aikana. Tai en alkanut niitä käsittelemään, vaan ne tuli uniin, josta ymmärsin niiden olevan täysin käsittelemättä. Erossa ja eron jälkeisissä asioissa on ollut aivan tarpeeksi reppua kannettavaksi. Nollalinja yhteydenpidossa exään on auttanut itseäni todella paljon. Ikävä kyllä, lasten kautta asioita tapahtuu. Ja ne piikit sieltä lentää suoraan minuun. Minä olen se kohde johon hän tähtää. Onneksi mulla on varsin paksu haarniska mistä ne piikit kimpoaa takaisin lähettäjälleen.
Syksy ja pimeys on väsyttänyt, töitä on ollut paljon ja vuoristorataa omien tunteiden kanssa. Toki, se vuoristorata on ollu tosi kesy verrattuna aiemmin koettuun menoon. Pieni lomanpätkä, itsestä huolehtien teki niin hyvää.
Elämässä on todella paljon ilonaiheita! Välillä tekisi mieli pomppia onnesta ja ilosta. Pakahdun rakkauden tunteista. Osaan nauttia pienistä iloista. Olen saanut onnekseni ja ilokseni viettää aikaa, oikeasti aikaa, toisen niistä isällä asuvista lapsista kanssa. Olen saanut kanssaan puhuttua, hänen aloitteestaan. Oiottua asioita. Mä olen niin onnellinen siitä! Niin onnellinen palanneesta yhteydestä.
Ja samalla, esikoinen on entistä etäämmällä, menee pitkiä pitkiä aikoja ettei hän edes vastaa viesteihini. Ja jos vastaa, on siellä myös isänsä linjalla, sen osaan vastauksistaan lukea. Suru asiasta on valtavan iso.
On isoja ääripään tunteita. Päällimmäisenä kuitenkin, kiitollisuus, rakkaus, ilo ja onni.
Ja miten ihanaa on, kun on oma koti. Oma turvapaikka, joka on kuin hellä syli joka ottaa vastaan tuntu mille hyvänsä. Miten ihanaa on, kun voi vapaasti olla just sitä mitä ja kuka on. Kukaan ei hauku eikä arvostele.
Ap
Ihana, ihana ap. Niin viisas ja valtavan paljon tämän matkan aikana kasvanut supernainen!
Kasvuasi on ollut mahtavaa seurata, olen niin onnellinen puolestasi, että olet saanut viettää aikaa toisen lapses kanssa.
Narsistisesta suhteesta selviäminen vie aikaa. Se on aivan eri asia kun tavallisen suhteen päättyminen. Olen itse kokenut tämän. Ole itsellesi armollinen, olet jo tosi pitkällä toipumisessa! Kaksi eteen, yksi taakse, niin se menee. Voimia!
Vaude Ap, olipa loisravia uutisia, olen niiiiiiin onnellinen puolestasi...
Jatka samaan malliin, Nainen
Elä, nauti, iloitse, tanssi!!!
Mukavaa Syksyn jatkoa
28:lle terkut, tunnelmallisia mökkihetkiä
Tuumis
Kukat edelleen kadoksissa puhelimesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
28, miten menee?
Kiitos kysymästä. Itseäni toistelen kun sanon, että minulla kaikki hyvin.
Nyt vasta kun elämäni suuren myllytyksen alkamisesta on 2,5 vuotta (+ välietappeja sen jälkeen) niin osaan katsoa erinlailla taaksepäin ja mä olen kyllä jopa ylpeä siitä kuinka hyvin selvisin. Kun kyseessä ei ollut pelkkä ero 28 vuoden jälkeen vaan siihen sisältyi niin paljon valheita, en tarkoita pelkästään toiseen naiseen liittyviä valheita vaan siihen tosiasiaan että exä valehtelee ja on valehdellut paljon muustakin. Kuinka sokea ja luottavainen sitä rakkauden takia oli.
Minusta on kuoriutunut ihan toisenlainen nainen, varmasti vahvempi, vaativampi ja itsenäisempi. Perusminä säilyi kuitenkin, haluan tuntea ja ajatella hyvää ihmisistä, hieman turhan puhelias, mutta silmäni on kyllä auenneet siihen tosiasiaan että kuinka paljon puolisoita petetään (ikävä kyllä). Tulin eilen illalla kotiin, olin 3 päivää reissussa ystävättäreni kanssa ja jos olisin mahdollisuuden antanut niin menoa todellakin olisi ollut. Tutustuttiin poikkeuksellisesti tosi paljon ihmisiin ja niin vain puolisoita olisi petetty jos tilaisuuden olisin antanut. Reissu oli kyllä ihana.
Ja mökkimiehen kanssa on nyt yli 1,5 vuotta kuljettu yhdessä, hyvältä tuntuu edelleen. Meillä on yhteinen kolmen viikon "joululoma" ja lennämme kauas. Elämäni ensimmäinen joulu pojasta erossa, mutta toki keskustelin matkasta etukäteen ja asia on pojalle ok.
Pakko jatkaa töitä.
Ihanaa Syksyä kaikille 🍁
28v yhdessä
Vielä haluan Ap sanoa, että kirjoituksesi oli ihana lukea.
Elämääsi on tullut rauha ja tunnet ihania tunteita = onnea ja iloa. Ja koti tuntuu hyvältä. Aivan ihana lukea myös, että olet lähentynyt toisen isällä asuvan lapsen kanssa. Uskon, että esikoinenkin vielä sieltä elämääsi tulee, mutta omalla aikataulullaan.
Meidän tilanne toki kovin erilainen, mutta kyllä se 0-linjaus exää kohtaan on paras. Itselläni tilanne helpotti kovin kun lapsi täytti sen 18 vuotta.
Kaikkea hyvää Ap jatkossakin, kukattomalle Tuumikselle terkut ja toki kaikkea hyvää muille myös.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kuuluu Ap, 28, MaratonParkuja ja muut? Täällä on onnellinen nainen, joka ottaa päivän kerrallaan sellaisena kuin se vastaan tulee. Maailma myrskyää ympärillä, mutta sisällä on rauha.
Hyvää vuoden harmainta päivää kaikille!
Kuurankukka
Ja 28 vee yhdessä käy Ruotsin laivalla ja on varma, että kaikki miehet pettää. PAITSI oma mökkimies, joka tekee reissuja pitkin Suomea. Mitähän siellä reissuilla tapahtuu, kysynpähän vaan. Ei saata ihan nätisti olla, mutta ei hyväuskoinen 28 tätä tiedä 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. En mää, mutta pojjaat.
Vierailija kirjoitti:
Ja 28 vee yhdessä käy Ruotsin laivalla ja on varma, että kaikki miehet pettää. PAITSI oma mökkimies, joka tekee reissuja pitkin Suomea. Mitähän siellä reissuilla tapahtuu, kysynpähän vaan. Ei saata ihan nätisti olla, mutta ei hyväuskoinen 28 tätä tiedä 😅
Hei Sinulle muruseni 😘
On Sinulla hieno tapa tehdä vääriä oletuksia ja lukutaitokin hakusessa. Ruotsin laivalla olen tainnut viimeksi käydä yli 10 vuotta sitten. Luin tekstini myös uudelleen ja missään en väitä, että kaikki miehet pettävät. Ko. reissussa pettäviä miehiä olisi ollut kyllä, tästä ei jäänyt mitään epäselvää.
No, mökkimies jonkin verran reissaa, mutta nykyään poikani kulkee paljon mukana ja samoin Hänen aikuisia lapsiaan, en siis usko "pettämiseen". Toisaalta mikä on pettämistä? Ensinäkin on pitänyt sopia, että tässä suhteessa ei saisi olla muita. Toisaalta myös olla pettämättä on tahtotila. Ei pettämiseen tarvita mitään reissuja, tämänhän minä hyvin tiedän, halutessaan voi pettää ihan samassa työpaikassa olevan työkaverin kanssa.
Meillä on kaikki hyvin (vaikka se Sinua harmittaisikin). Sinisilmäinen tai hyväuskoinen en ole, mutta edelleen luotan ihmisiin. Kaikesta pitää pystyä puhumaan. Onnellinen nainen olen edelleen.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuuluu Ap, 28, MaratonParkuja ja muut? Täällä on onnellinen nainen, joka ottaa päivän kerrallaan sellaisena kuin se vastaan tulee. Maailma myrskyää ympärillä, mutta sisällä on rauha.
Hyvää vuoden harmainta päivää kaikille!
Kuurankukka
Ihana kuulla Sinusta Kuurankukka. Ja nimenomaan, että olet onnellinen nainen. Täällä toinen ja voin hyvin allekirjoittaa tuon "ottaa päivän kerrallaan sellaisena kun se vastaan tulee".
Kaikkea hyvää Sinulle jatkossakin ja onneksi ylläpito poisti pari täysin typerää kommenttia koskien Ap:ta.
28 v yhdessä
28 miehen mukana koko suku työreissulla aina, ei se voi pettää siitä syystä. Ikinä. Koskaan. Niih!
Vierailija kirjoitti:
28 miehen mukana koko suku työreissulla aina, ei se voi pettää siitä syystä. Ikinä. Koskaan. Niih!
No, melkein aina joku aikuinen lapsi on mukana sillä perheyrityksistä kyse. Jos tarve / halu pettää tulisi niin siitä vaan, ei elämäni siihen kaatuisi. Jotenkin tämä kuvioni vaivaa Sinua enemmän kuin minua. Nyt siirryn ruokapöytään, sillä mökkimies luonani tekee ruokaa ja hyvää tekeekin.
Niih 😋
28 v yhdessä
Se on helppoa heittää, että jos tulisi tarve tai halu pettää niin siitä vaan. Silloin on ajatuksena takana ja alitajuisesti miettii, etteihän se kuitenkaan minua petä. Mutta oikeasti jos pettäminen tapahtuu niin aika kovanokka pitää olla ettei se elämää heilauta. Ja heiluttaahan se jos ei joku leikkisuhde ole.
Itse olen aina ajatellut niin, että kun olen vakaassa suhteessa niin pettäminen olisi kova paikka. Estää en kenenkään pettämistä voi jos niin haluaa, mutta voin kyllä ihan hyvin tunnustaa, että se satuttaisi ja vaikuttaisi elämääni.En ala mitään heittoja tehdä, että siitä vaan, ei tunnu missään eikä hetkauta. Miksi edes niin tarvisi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Se on helppoa heittää, että jos tulisi tarve tai halu pettää niin siitä vaan. Silloin on ajatuksena takana ja alitajuisesti miettii, etteihän se kuitenkaan minua petä. Mutta oikeasti jos pettäminen tapahtuu niin aika kovanokka pitää olla ettei se elämää heilauta. Ja heiluttaahan se jos ei joku leikkisuhde ole.
Itse olen aina ajatellut niin, että kun olen vakaassa suhteessa niin pettäminen olisi kova paikka. Estää en kenenkään pettämistä voi jos niin haluaa, mutta voin kyllä ihan hyvin tunnustaa, että se satuttaisi ja vaikuttaisi elämääni.En ala mitään heittoja tehdä, että siitä vaan, ei tunnu missään eikä hetkauta. Miksi edes niin tarvisi tehdä?
Ymmärrän kyllä kirjoituksesi ja kyllä varmasti pettäminen tuntuisi pahalta ja satuttaisikin. Kuitenkin kirjoitin, että "ei elämäni siihen kaatuisi" ja seison tuon takana 100%. Suhde voisi kaatua, mutta ei elämäni. Oli niin kova paikka nousta edellisestä erosta, silloin oli lähellä "että elämäni kaatui". Nykyisessä suhteessa halua edelleen luottaa, mutta elämää on nähnyt tähän ikään mennessä niin paljon enemmän eikä asiat ole niin mustavalkoisia. En elä "sitku" elämää, enkä murehdi asioita joita voisi tapahtua, voi myös olla että ei tapahdu ikinä. Nyt on enemmän kuin hyvin asiat, muuta en tarvitse ja suhteemme on hyvin vakaalla pohjalla.
28 v yhdessä
Tuntui vain pahalta tuo "Siitä vaan". Tiedän omasta kokemuksesta, että silloin kun olin naimisissa ja en enää välittänyt toisesta niin välillä heitin tuon "Siitä vaan" kommentin. Silloin on helppoa heitellä. Erosimmekin sitten.
Mutta kun sitten noin 50-vuotiaana rakastuin ja olimme parisuhteessa ei tullut mieleenikään heittää tuollaista kommenttia. Se vain tuntui jotenkin väärältä koska ei ollut totta, en ajatellut niin. Koska välitin tosi paljon hänestä ja suhde tuntui hyvältä. En vaan olisi pystynyt, koska en todellakaan oikeasti ajatellut, että siitä vaan, ei haittaa. Olisin jotenkin pettänyt itseäni ja aliarvioinut suhdettamme. Silti kyllä tajusin, että en voi ketään hallita, siitä ei ollut kysymys.
Ero oli minulla ainakin siinä, että kun toiseen on jo kyllästynyt voi tavallaan päästää suustaan ja miettiä mielessään eri tavalla kuin silloin kun toinen on tärkeä ihminen.
Alue: Aihe vapaa
upupup