Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12659)
Olen itse myös nyt seurannut kahta uudempaa ketjua, joissa lähtötilanne on se, että kaksi pitkää parisuhdetta päättynyt miehen pettämiseen (salasuhteeseen) tai muuten hyvin oudoksi menneeseen käytökseen (jonka takana todennäköisesti pettämistä). Molemmat ketjut pysyneet suhteellisen asiallisena, mutta surkea niitä on lukea kun tajuaa kuinka yleistä kaikki on. Aikamoisia elämäntarinoita kaikki. Toinen ketjuista kolahtaa vielä enemmän kun sen ketjun Ap elää selkeästi vielä siinä kieltämisvaiheessa ja tavallaan rakkauden takia olisi valmis hyväksymään kaiken, myös kaiken p#askan käytöksen mieheltä joka jäi kiinni jo pitkään kestäneestä salasuhteesta.
Vaikka oma suru on jo historiaa niin kuitenkin muistaa kuinka kaameata se alkuun oli.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä.
Onko kiva sunnuntai? Ootteko mökkimiehen kanssa moksällä? Nukuitteko pitkään aamulla? Oliko ihana aamu?
Onko poika mukana?
Kerro toki kuulumisia. Aina on palstalla ankeuttajia. Ei pidä heistä välittää. Ilkeitä ja kateellisia.
Tämä edeltävä viikko ja viikonloppu ollaan vietetty töiden takia eripuolella Suomea, mutta viikonloppu on ollut oikein hyvä silti. Nyt siis harvinaisen pitkä erossaolo = 7 päivää. Huomenna illalla nähdään ja pääsen kainaloon nukkumaan. Ei tuo poika mukana kulje mökille, vaikka hyvin toimeen tulevat.
Minulle kuuluu hyvää ja huominen on mielenkiintoinen päivä. Tulen viettämään huomenna exän kanssa yhdessä noin 6 tuntia. Istumme kaksisteen autossa noin kaksi tuntia. Tilanne on outo minulle, emme ole nähneet varmaan puoleen vuoteen. Meno liittyy poikaan, en avaa sitä enempää. Kun tulen kotiin niin mökkimies jo odottelee minua. Ja mökkimies tietää huomisesta menostani ei tarvitse huolta siitä kantaa.
Vähän nauratti tänään kun tajusin, että huomenna aamulla näen isäni, sitten exäni, sitten mökkimiehen ja poikani näen toki myös. Että näen kaikki elämäni tärkeimmät miehet, vaikka yksi heistä kuuluu menneisyyteen, mutta on kuitenkin poikani isä.
Nyt mä jatkan siivousta, iski siivousvimma tänään kunnolla.
Mukavaa Sunnuntai iltaa kaikille.
28 v yhdessä
Mä en osaa tätä nykyistä lainausta, ei toimi. Mutta jossain aiemmin oli lause, ap:n exän teot on ap:n olettamuksia. Tai jotain sinne päin. Näin ei ikävä kyllä ole, vaan tasasen säännöllisen epäsäännöllisesti tapahtuu jotain aivan konkreettista millä ex paljastaa touhunsa. Vaikka en niitä asioita täällä avaa, niitä tapahtuu. Viimeksi eilen.
Olisin todella mielelläni tietämättä näistä asiosta. Valitettavasti se ei täysin onnistu, koska meillä on yhteiset lapset.
Siivousta ilmassa, minäkin innostuin vähän vaihtamaan huonekalujen paikkojen.
Oikein hyvä viikonloppu on ollut täälläkin. Paljon kaikkea kivaa. Eikä kivan tarvitse olla aina suurta, vaan pieniä juttuja jotka tekee ihmiselle hyvää. Kaks päivää oon kulkenut hymykorvissa. Exän taustalla tekemät asiat ei minun tasapainoani enää hetkauta.
Ap
Minulla on tainnut mennä jotain ohi. Kirjoitit ap, että lapset pakkomuutettiin toiselle paikkakunnalle, niin ilmeisesti sitten kotinne on myyty. Toivottavasti et jäänyt ihan puille paljaille, tai ainakaan velkaa.
Tiedän kyllä tunteen kun on valmis juoksemaan toiseen suuntaan seurauksista välittämättä. Mulle jäi velkoja joita maksoin kuusi vuotta eron jälkeen. Kolme työtä siihen tarvittiin, osa-aikaisia tosin kaikki.
Mies vaan vihelteli menemään, ei puhettakaan elatusmaksuista tai siitä että olisi maksanut velkoja minulle takaisin.
Ja sinä, joka olet kertonut isästäsi, ja äidistäsi joka myöhemmin käytti runsaasti alkoholia. Tavallaan ymmärrän äitiäsi, jos olen oikein ymmärtänyt, oli hän se vieraannutettu vanhempi? Kuinka helppoa olisi turruttaa itseään alkoholilla tai muilla päihteillä saadakseen asiaan hetken unohduksen. Tästä syystä, ja alkoholin aiheuttaman entistä suuremman ahdistuksen vuoksi itse pysyttelin pitkään täysin erossa alkoholista. Mutta, kaikki tämä kokemani on tuonut myös tietynlaista ymmärrystä heitä kohtaan jotka turruttavat itsensä päihteillä. Väärä tapa se on, ja aiheuttaa vain lisää ongelmia ja hankaluuksia, mutta siinä olotilassa se saattaa tuntua ainoalta ratkaisulta. Ainoalta keinolta kestää sietämätöntä oloa ja tilannetta jolle ei voi mitään.
Hei ap. Tuo tulkinta on varmasti helppo tehdä, mutta tässä minun tapauksessani se on väärä. Äitini alkoholisoitui vasta kauan eron jälkeen, ja siihen johtaneet syyt olivat aivan muualla. Ja meillä äitini kaiken tapahtuneen jälkeen vihasi isääni niin paljon, ettei hänelle ollut ongelma pelata samaa peliä kuin isä. Isä kyllä vieraannutti meidät itsestään hyvin tehokkaasti ihan itse, mutta äiti todellakin heitti bensaa liekkeihin. Meillä ei kumpikaan vanhemmista lopulta osannut olla se aikuinen ja nousta omien tunteidensa yläpuolelle suojellakseen lapsiaan. Äiti vajosi isän kanssa samalle tasolle vihassaan.
Mutta ei siitä sen enempää. Voin vain sanoa, että olen kasvanut valtavan paljon ihmisenä isän ja äidin takia. Kaiken tapahtuneen jälkeen voin vain sanoa, että kasvaessaan.. ongelmallisten ihmisten kanssa koko ikänsä, lapset on ohjelmoitu tiettyihin toimintatapoihin ja tunnereaktioihin (esim. syyllisyys), että sen ohjelmoinnin tunnistamiseen ja purkamiseen tarvitaan ensinnäkin kyky hyväksyä tapahtunut, ja sen jälkeen aikaa ja tukea. Lapselle on aikuisenakin rankkaa hyväksyä kaikki se manipulaatio tapahtuneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6287 Olen pahoillani puolestasi, että olet joutunut käymään noin kovan myllyn läpi elämässäsi.
Minun ei olisi pitänyt tehdä liian pikaista johtopäätöstä asioista.
Mahtavaa kuulla, että olet päässyt jaloillesi kaikesta huolimatta.
Talo on myyty. Velkaa ei onneksi jäänyt. Eipä kyllä voittoakaan tullut.
28, voi olla outo tilanne olla autossa exän kanssa kahden noin kauan. Tai, ehkä kaikki menee yllättävän luontevasti? Kuka tietää. Hienoa, että pystyt menemään exän kanssa samaan autoon pojan asioissa. Se ei ole itsestäänselvyys.
Ap
Hei Ap,
ensin kyllä hieman mietin tuota exän kanssa yhdessä menemistä, mutta logistisesti järkevin vaihtoehto tai jos totta puhutaan niin ainoa vaihtoehto. Ajattelin, että avoimin mielin menen, enkä aio vanhoja kysellä. Anteeksi olen antanut ajat sitten, mutta tiettyjä asioita en voi unohtaa ikinä. Kyllä minä toivon, että toimeen tullaan nyt ja jatkossakin. Jotenkin elämä on vaan ollut helpompaa sen jälkeen kun exä jäi kokonaan elämästäni pois.
Mielenkiinnolla siis kohti tätä päivää 😃
28v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että tapahtuu aina väliajoin jotain uutta niin pysyy ketju hengissä
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että tapahtuu aina väliajoin jotain uutta niin pysyy ketju hengissä
Kieltämättä nyt tulee mieleen, että on keksitty taas uusi käänne, että saadaan pidettyä ihmiset uteliaina ja ketju hengissä. Tästä autoreissustahan nyt jotkut ihmiset odottavat jänniä juttuja. Nyt pitää vain miettiä, kumpi on vetävämpää, että alkaako se exä vonkata vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että tapahtuu aina väliajoin jotain uutta niin pysyy ketju hengissä
Kieltämättä nyt tulee mieleen, että on keksitty taas uusi käänne, että saadaan pidettyä ihmiset uteliaina ja ketju hengissä. Tästä autoreissustahan nyt jotkut ihmiset odottavat jänniä juttuja. Nyt pitää vain miettiä, kumpi on vetävämpää, että alkaako se exä vonkata vai ei.
En usko että alkaa. Luulisin että on jonkinlainen irrationaalinen mustasukkaisuus ex-vaimokkeen uudesta rakkaudesta. Liittyen ehkä pojan kesätyökuvioihin tai asumiseen. Taustalta kuultanee läpi se, että oma suhde lapsia sinne tänne putkautelleeseen wt-naiseen alkaa rakoilla.
Tai! Ehkä se kaniini haluaa nyt lapsen mies nro 4 kanssa.
Joka tapauksessa toteamme, ettei vaihtamalla parantunut sillä joka aktiivisesti lähti vaihtamaan, koska täytyyhän poeettisen oikeuden toteutua.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että tapahtuu aina väliajoin jotain uutta niin pysyy ketju hengissä
Lauantaina meinasin jo kysellä joko kohta tapahtuisi joku käänne, siksi hiljaista oli jokusen päivän kun porukka ilmeisesti kyllästyi vääntämään lausutaanko se tomaato vai tomeito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että tapahtuu aina väliajoin jotain uutta niin pysyy ketju hengissä
Kieltämättä nyt tulee mieleen, että on keksitty taas uusi käänne, että saadaan pidettyä ihmiset uteliaina ja ketju hengissä. Tästä autoreissustahan nyt jotkut ihmiset odottavat jänniä juttuja. Nyt pitää vain miettiä, kumpi on vetävämpää, että alkaako se exä vonkata vai ei.
En usko että alkaa. Luulisin että on jonkinlainen irrationaalinen mustasukkaisuus ex-vaimokkeen uudesta rakkaudesta. Liittyen ehkä pojan kesätyökuvioihin tai asumiseen. Taustalta kuultanee läpi se, että oma suhde lapsia sinne tänne putkautelleeseen wt-naiseen alkaa rakoilla.
Tai! Ehkä se kaniini haluaa nyt lapsen mies nro 4 kanssa.
Joka tapauksessa toteamme, ettei vaihtamalla parantunut sillä joka aktiivises
Nythän saadaan eräs porukka erittäin tyytyväiseksi vihjailemalla, että taitaa uusi suhde rakoilla ja mies halusi purkaa sydäntään elostaan, oliko se nyt monenko lapsen yksinhuoltajan kanssa. Se pitää tietysti myös aina muistaa mainita, myös "kaniini" tehokas maininta. Ottaen huomioon, että ketju suurelta osin koostuu ex-vaimoista pitää miettiä mikä vetoaa heihin.
Minä puolestani olen huomannut monessa ketjussa ja myös ns. naistenlehdissä ilmiön, jossa erota ei voida asuntolainojen vuoksi. Sitten sinnitellään pahassa olossa ja ei se sitten ihme ole, jos löytääkin uuden tyypin ja rakastuu. Helpommalla pääsisi, jos ei olisi tätä suomalaista omistusasuntoperinnettä. Keskimääräinen lainanlyhennys on noin 1/3 osa nettokuukausituloista + vastikkeet vielä. Varallisuuden pitäisi kasvaa omistusasunnon myötä, mutta tuossa ap ilmoitti, ettei mitään jäänyt. Itse olen aikoinaan eronnut ja oli omistusasunto, mutta ei mietityttänyt yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että tapahtuu aina väliajoin jotain uutta niin pysyy ketju hengissä
Kieltämättä nyt tulee mieleen, että on keksitty taas uusi käänne, että saadaan pidettyä ihmiset uteliaina ja ketju hengissä. Tästä autoreissustahan nyt jotkut ihmiset odottavat jänniä juttuja. Nyt pitää vain miettiä, kumpi on vetävämpää, että alkaako se exä vonkata vai ei.
En usko että alkaa. Luulisin että on jonkinlainen irrationaalinen mustasukkaisuus ex-vaimokkeen uudesta rakkaudesta. Liittyen ehkä pojan kesätyökuvioihin tai asumiseen. Taustalta kuultanee läpi se, että oma suhde lapsia sinne tänne putkautelleeseen wt-naiseen alkaa rakoilla.
Tai! Ehkä se kaniini haluaa nyt lapsen mies nro 4 kanssa.
Joka tapauksessa toteamme,
6294: eron syystä se varmaan riippuu mitä ex-vaimo miettii. Olen itsekin ex, ja en tykkää yhtään ex-mieheni uudesta naisesta. Mutta, enhän minä sen kanssa seurustelekaan! En todellakaan toivo heille mitään huonoa, koska välitän yhä kovasti exästäni, vaikkei naisen vaatimuksesta ollakaan enää missään tekemisissä. Lapsen ja yhteisten ystävien puheiden perusteella ex kuulostaa onnelliselta. Surku olisi jos hänen toinen liittonsa ei kestäisikään. Joskus lapsi puhuu asioita jotka eivät mun korvaani kuulosta kivoilta ja en todella tunne mitään vahingoniloa, vaan rintaan hiipii pelko. Onneksi ne ovat olleet joko lapsen vahvasti liiottelemia (ei pidä äitipuolestaan) tai sitten ohimeneviä juttuja.
6296. Haluaisin uskoa ja toivon, että olit vilpitön kirjoituksessasi. Kuitenkin silmään sattui kolmekin epäedullista seikkaa exän uudesta: sinä et tykkää, lapset eivät tykkää ja exän vaatimuksesta et pidä yhteyttä exääsi. Kerroit myös, että välität vielä paljon exästäsi. Oliko se syynä että pidit ehkä liikaa yhteyttä kun uusi ne yhteydenpidot halusi lopettaa? Usein silloin kun kovin vielä tykkää/välittää exästään hämärtyy kuinka paljon on sopivaa pitää yhteyttä eron jälkeen. Varsinkin jos on uusi kuvioissa.
Ymmärrän, että on vaikeata kun ei voi vaihtaa spontaanisti kuulumisia niinkuin ennen jos siihen exän puolelta olisi mahdollisuus ja yhteiset lapset joihin voi aina vedota. Mutta usein miehet ovat ikäänkuin kahden tulen välissä: eivät halua loukata entistä, mutta uusikin pitää tehdä tyytyväiseksi ja pitää jatkossakin tyytyväisenä. Sitten miehet keikkuvat siinä välimaastossa kun eivät osaa/uskalla/halua sanoa tarpeeksi suoraan. Silloin usein se uusi joutuu välikädeksi. Usein myös verukkeeksi ja syntipukiksi, että nyt ei oikein enää sovi jutella niin paljon kuin ennen.
Aloittaja joissain kommenteissaan jonkin aikaa sitten kertoi, että haluaa olla niin epäitsekäs ettei vaadi itselleen mitään erossa. Oletetaan nyt siitä talosta, muuta isompaa omaisuutta ei ole mainittu. Siihen ei vastaillut mitään kun kysyttiin jääkö edes mitään jaettavaa tai ehkä velkaa. Että helppoa on olla silloin jalo kun ei ole mitään jaettavaa. No nyt selvisi, ettei ainakaan talosta jaettavaa jäänyt, joten ei hänen edes tarvinnut eikä voinutkaan kieltäytyä ottamasta mitään vastaan.
Vierailija kirjoitti:
6296. Haluaisin uskoa ja toivon, että olit vilpitön kirjoituksessasi. Kuitenkin silmään sattui kolmekin epäedullista seikkaa exän uudesta: sinä et tykkää, lapset eivät tykkää ja exän vaatimuksesta et pidä yhteyttä exääsi. Kerroit myös, että välität vielä paljon exästäsi. Oliko se syynä että pidit ehkä liikaa yhteyttä kun uusi ne yhteydenpidot halusi lopettaa? Usein silloin kun kovin vielä tykkää/välittää exästään hämärtyy kuinka paljon on sopivaa pitää yhteyttä eron jälkeen. Varsinkin jos on uusi kuvioissa.
Ymmärrän, että on vaikeata kun ei voi vaihtaa spontaanisti kuulumisia niinkuin ennen jos siihen exän puolelta olisi mahdollisuus ja yhteiset lapset joihin voi aina vedota. Mutta usein miehet ovat ikäänkuin kahden tulen välissä: eivät halua loukata entistä, mutta uusikin pitää tehdä tyytyväiseksi ja pitää jatkossakin tyytyväisenä. Sitten miehet keikkuvat siinä välimaastossa kun eivät osaa/uskalla/halua sanoa
Voi olla että pidettiinkin jonkun makuun liikaa yhteyttä aluksi. Ei siinä mitään lapsia tarvittu tekosyynä, me oltiin ystäviä vuosia ja yhteinen ystäväpiirikin. Tottakai vaihdettiin esim vanhempiemme uutiset tai ajatuksia kun lapsella oli jotain erityistä meneillään. Nähtiin yhteisellä salilla (josta olen jo aikaa sitten lähtenyt) ja nähtiin yhteisten kavereiden tykönä (joista osan olen jo jättänyt taakse myös vuosia sitten, sattuneesta syystä). Nyt on vaan niin, ettei me olla mahduttu edes samoille rokkifestareille 50'000 vieraan joukkoon -kun olen tervehtinyt entistä puolisoani ihan sanomalla että "moooi" on hänen vaimonsa kääntynyt kannoillaan ja rynnännyt pois paikalta. Minä en varmaankaan voi näivettyä ja kadota pois maapallon päältä, jotta hänen olisi helpompi olla. Erostamme oli vuosia jo siinä vaiheessa kun he tapasivat..
Saattaahan olla että jos siitä uudesta vaimosta ei 'vanhat' perheenjäsenet tai ystävät oikein perusta, niin se johtuu siitä uudesta vaimosta, eikä kaikista niistä muista :'D
Mutta ei sillä minulle ole merkitystä niin kauan kun koittavat teinini kanssa elää sovussa. Ex-mies hänestä kaikesta päätelleen tykkää ja hänelle sen onnen suon. Tämä nainenhan se hänen tulevaisuutensa on, en minä. Pointti oli varmaankin se, ettei minussa herätä minkäänlaista riemua se jos kuulen, että heillä on jotain kähinää keskenään, koska erosimme ystävinä ja ystävänä toivon hänen onneaan. Näin niin kuin vastauksena siihen kommenttiin jota lainasin.
En senkummemmin saivartele, mutta se mooi voidaan sanoa monella sävyllä ja ilmeellä. Jos takana on jo paljon muuta yhteydenpitoa ja uusi on siitä ärsyyntynyt. Itse olen exä, mutta minkäänlaista mielenkiintoa ei ole jutella muusta kuin jostain lyhyesti jos on aihetta. Vihoissa emme ole, muttei vaan huvita.
Taas tähän jo ehkä täällä kerrotukin tarina kaveristani ja hänen ex-miehestään. He siis ovat kovia soittelemaan toisileen vaikka miehellä jo uusi ollut monia vuosia. Kuten erostakin. Olen sanonutkin, että tuo ei ole kivaa sille uudelle. Hän on muka ihan silmät ymmyrkäisinä, että mitä siinä nyt on. Olen ollut läsnä kun tämä exä soittaa ja kyllä ihan heti erotan sanasta "mooooi" kuka on puhelimen päässä. Aivan eri sävyllä hän sen sanoo ja puhuu kuin muiden soittaessa. Kyllä siinä jutuissa on ainakin minun mielestäni sellainen tietynlainen lirkutteleva sävy, että uutena naisena ärsyyntyisin.
Vierailija kirjoitti:
En senkummemmin saivartele, mutta se mooi voidaan sanoa monella sävyllä ja ilmeellä. Jos takana on jo paljon muuta yhteydenpitoa ja uusi on siitä ärsyyntynyt. Itse olen exä, mutta minkäänlaista mielenkiintoa ei ole jutella muusta kuin jostain lyhyesti jos on aihetta. Vihoissa emme ole, muttei vaan huvita.
Taas tähän jo ehkä täällä kerrotukin tarina kaveristani ja hänen ex-miehestään. He siis ovat kovia soittelemaan toisileen vaikka miehellä jo uusi ollut monia vuosia. Kuten erostakin. Olen sanonutkin, että tuo ei ole kivaa sille uudelle. Hän on muka ihan silmät ymmyrkäisinä, että mitä siinä nyt on. Olen ollut läsnä kun tämä exä soittaa ja kyllä ihan heti erotan sanasta "mooooi" kuka on puhelimen päässä. Aivan eri sävyllä hän sen sanoo ja puhuu kuin muiden soittaessa. Kyllä siinä jutuissa on ainakin minun mielestäni sellainen tietynlainen lirkutteleva sävy, että uutena naisena ärsyyntyisin.
ok. meillä ei ole lirkuttelevaa sävyä, en ollut lirkutteleva edes suhteen aikana (joka kertookin paljon miksi suhde päättyi) enkä todellakaan sen jälkeen. Kaksi teini-ikäisestä saakka seurustellutta, joista tuli vuosien varrella toisilleen kuin sisko ja veli. Ex suhtautui minuun lähinnä kuin johonkin velanperijään (siteeratakseni LÄPÄLLÄ erästä koomikkoa joka oli huomannut, että aikuisetkin vastaavat äidilleen kuin siellä soittaisi velanperijä), joten mustasukkaisuuteen ei todellakaan ole mitään syytä. Soiteltu ei silloinkaan, mutta kun vaihdoimme viestiä vaikka lapsen yökyläreissusta, josta tuli jälkeenpäin sanomista, niin lipsahti, kamalaa sentään, myös; "mites sulla menee?".. Olemme läheiset samaan tapaan kuin nyt perheen jäsenet yleensä ovat läheisiä, tosiaan vähän kuin sisarukset. Harmi -ja täysin turhaa, että sen koki uusi uhaksi.
[Ja ennenkuin joku ehtii tarttua tuohon läpällä heitettiin velanperijäkommenttiin, niin kyllä, exääni harmittaa myös että vaimonsa on niin fiksoitunut siihen, ettei exän kanssa voi olla tekemisissä. Omansa toki käy "teellä juttelemassa niitä näitä", mutta se onkin eri asia.]
Ot huomio, että vauvalla on ollut useampi uusi ketju, jossa nainen ihmettelee pitkäaikaisen puolison muuttumista todella erikoiseksi, samaan tyyliin kuin AP:n ja 28:n miehet muuttuivat. Jos kirjoittajat eivät ole samoja henkilöitä niin tuntuu että tuo miesten pimahtaminen tietyssä iässä ei ole niin harvinainen ilmiö kuin olisin luullut.
Pikaeroja, salasuhteita, salakämppiä ja ihan samat metkut kieltämisineen ja taloudellisine venkoiluineen sekä liiton venyttäminen niin pitkään että ei tarvitse maksaa enää elatusmaksuja. Jotenkin mietityttää että ottaisitko se uusi muikki ukon, jos tietäisi todellisuuden eron takana. Että miten erilaiseksi se ihminen voi muuttuua.