Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12659)
No jo voi. Siis hetki, ukko venyttelee suhteessa kanssasi ja maksaa vain asuntoa (?)..sinä maksat juoksevat kulut. Mitäs sitten kun maksettu? Hälle jää maksettu asunto, sulle ne maksetut ruuat ja laskut ja kengän kuva persiisiin.. Toiv naimisissa ilman avioehtoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jo voi. Siis hetki, ukko venyttelee suhteessa kanssasi ja maksaa vain asuntoa (?)..sinä maksat juoksevat kulut. Mitäs sitten kun maksettu? Hälle jää maksettu asunto, sulle ne maksetut ruuat ja laskut ja kengän kuva persiisiin.. Toiv naimisissa ilman avioehtoa..
En tiedä, miten tämä liittyy aiheeseen, mutta tuntuu olevan palstan perusteella yleisin naisten älyttömyys ja harminaihe. Meillä myös ukko venyttelee suhteessa kanssani ja maksaa omaa asuntoaan. Sen sijaan minä en maksa juoksevia kuluja, vaan puolet niistä. Jos joskus tulee ero, on ihan ok, että hälle jää maksettu asunto, hänhän sitä maksaakin. Mulle jää oma sijoitusasuntoni, jota makselen tässä viimeistä vuotta.
Naimisissa, avioehdon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskittykää nyt siihen ikiomaan elämäänne ja jättäkää apn elämä ihmettelemättä. Noista kaikista on ollut puhetta vaikka kuinka, mutta se on ihan sama, kuinka monta kertaa ne selostetaan läpi ja kenen toimesta, samat palaa ihmettelemään samoja asioita.
Ihan tavattoman tylsää ja typerää jankkausta. Mutta eihän näillä tietäjillä varmaan ole omassa elämässään yhtään mielenkiintoista asiaa kerrottavana.
Aha. Kun meikä kirjoittaa että olen mieheni entinen sivuhoito nykyinen puoliso, niin haluan tuoda esiin tapahtumista toisen näkökulman, mutta olen täysin varautunut tiedätte kyllä minkälaisiin kommentteihin. Ne vähän kuuluu asiaan ja eihän he täysin väärässäkään ole. Mua pissattiin silmään monta kuukautta ja moni varoitti, ystävöt jopa vähän turhautuneena. Jos olisin uskonut, enkä olisi ollut niin
Eihän ap:lle natsaa mitkään ja kenenkään neuvot täällä. Sehän on jo monesti tullut ilmi. Poislukien muutamien, tiedätte kyllä keiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskittykää nyt siihen ikiomaan elämäänne ja jättäkää apn elämä ihmettelemättä. Noista kaikista on ollut puhetta vaikka kuinka, mutta se on ihan sama, kuinka monta kertaa ne selostetaan läpi ja kenen toimesta, samat palaa ihmettelemään samoja asioita.
Ihan tavattoman tylsää ja typerää jankkausta. Mutta eihän näillä tietäjillä varmaan ole omassa elämässään yhtään mielenkiintoista asiaa kerrottavana.
Aha. Kun meikä kirjoittaa että olen mieheni entinen sivuhoito nykyinen puoliso, niin haluan tuoda esiin tapahtumista toisen näkökulman, mutta olen täysin varautunut tiedätte kyllä minkälaisiin kommentteihin. Ne vähän kuuluu asiaan ja eihän he täysin väärässäkään ole. Mua pissattiin silmään monta kuukautta ja moni varoitti, ystävöt jopa vähän turha
Antakaa parempia neuvoja, tai edes yhtä hyviä kuin tiedätte kyllä ketkä. Niin eiköhän ala natsaamaan!
Neuvoja ja pohdintoja on tullut kyllä ihan hyviäkin. Mutta "ei sovi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ööhh. Ilmeisesti ne empaatikot haluavat velloa niissä tunteissa vuosia ja vuosia eron jälkeen. Juu ei siinä mitään, jokainen kuluttaa oman elämänsä kuten haluaa. Kunhan ei päätä myös vaikka nyt niiden lasten puolesta, että heidänkin kuuluu vanhempiensa eron laineita ottaa vastaan vielä 2 vuotta erosta. Voipi tosin olla että lapset itse päättävät sitten toisin.
Puutunpa taas minäkin. Jos se vellominen ottaa kaksi vuotta, se ottaa. Itse asiassa ajattelen, että jos liitto on kestänyt 25+ vuotta, kaksi vuotta käsitellä eroa on aika vähän, etenkin jos siihen liittyy muutakin kuin tsau vaan sitten, muru. Sehän ei tarkoita, että elämään ei mahtuisi muutakin kuin vellomista.
Tätä juuri en teissä "ratkaisukeskeisissä" ihmisissä oikein ymmärrä. Te ette osaa nähdä ratkaisuna sitä, että ihminen toimii, kuten hänelle on luontaista ja tekee asioita siinä aikataulussa, kun se hänelle sopii. Teille kelpaa vain se rav
---> Nykyään tuo empaattinen on alkanut saada ikävän kaiun siitä että "kaikkea pitää ymmärtää". Ihminen voi märehtiä asioitaan hamaan tappiin ja kuormittaa muita toiminnallaan ilman että siihen saisi puuttua ja tästä olen eri mieltä. Tunneasioiden käsittelyssä voi toki mennä vaikka koko loppuelämä (ja niin usein onkin), mutta silti siinä sivussa voi tehdä niitä ratkaisujakin. Mutta tämä oma tahti voi olla myös temperamenttikysymys. Jotkut jäävät sitten helpommin pyörittämään sitä samaa tunnelevyä ilman että etenevät yhtään mihinkään. (Mietin tässä mm. avioeksääni, jolle sopi omaksua asioita omaa tahtiin. Ja eikä siinä - mutta itse totesin etten jää odottelemaan sitä hetkeä, joka tulee tai ei tule joskus, että hän saisi asioita eteenpäin. Ja oltaisiin taas samalla aaltopituudella.
Minusta ap on sen sijaan mennyt koko ajan eteenpäin ja työstänyt asioita, vaikka tunneaaltoliikettä on ollutkin. Eli ei ole jäänyt tuleen makaamaan. Ja tässä näen "ratkaisuna" myös henkisen kehityksen, joka varmasti kantaa myös tulevaan! On asioita, joihin voi vaikuttaa ja pyrkiä vaikuttamaan ja sitten niitä, jotka eivät ole omissa käsissä. Jokainen varmasti valikoi sen, mihin energiansa kohdentaa. Eli on ollut käytännön toimia tilanteen parantamiseksi, mutta eri näkövinkkelistä, mistä joku toinen asiaa tarkastelee.
Ja ap:n tulkinta tilanteesta eksän osalta on ap:n tulkinta. Ja siihen voi uskoa tai olla uskomatta. Ja voi myös kyseenalaistaa. Itse olen kohdannut elämässäni mielestäni muutaman narsistityyppisen henkilön, jotka eivät varmasti kaikkien silmissä sitä ole, vaikka näyttöä on vaikka kuinka. Silloin sitä omalla kohdallaan joutuu tekemään valintaa - etenkin jos on tällaisen henkilön lähipiirissä - minkälaisen toimintatavan valikoi. Ja mitä siitä seuraa. Ja voi joutua kokeilemaan useampiakin tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Se vellominen, olkoonkin kuinka oikeutettua hyvänsä, tekee läheisten, monesti juuri lasten, elämän raskaaksi. Siitähän on monesti kysymys kun yritetään antaa vinkkejä. Ei olekysymys vain yhden ihmisen kriisistä. Tietenkin myös velloja tekee raskaaksi oman elämänsä. Ei ole kysymys etteivätkö ratkaisukeskeiset ymmärrä, että eron jälkeen toisilla kestää kauemmin toipua. Tässä taas tehdään oletuksia. Itse olen ratkaisukeskeinen, mutta silti ymmärrän ihmisten erilaiset persoonallisuudet.
Minusta ei ole hyvää ystävyyttä vain vuodesta toiseen kuunnella hiljaa tai myötäilemällä toisen avautumisia ja samalla huomata, että toinen tällä pitkittää erokriisiään. Hyvä ystävä toimii kuulevana korvana kyllä, sehän on meille ratkaisukeskeisillekin selvää, mutta kyllä jossain vaiheessa pitää suutakin avata. Ja yrittää avittaa eteenpäin.
Samaa mieltä! t. myös ratkaisukeskeisiin itsensä laskeva, tuo äsken Maratonparkujalle tänne vastaillut. Itse toivon, että ystävät uskaltavat myös suoraan sanoa ja ehdotella asioita eivätkä vaan myötäillä "juu rankkaa on" ja "voi, voi". Jos kiertää kehää omien ajatusten kanssa niin kaipaa erilaista näkökulmaa ja välillä jopa suoraa herätystä, jos on kovasti jumissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta on oikeasti vähän outoa ajatella, että ihminen koskaan voisi kertoa muuta kuin sen oman totuutensa. Sen vuoksi itse pidättäydynkin just niissä faktoissa: tiedän sen, minkä toinen kertoo. Tämä yksi täyttää aukkoja omilla kokemuksillaan ja kaveriensa kertomuksilla ihan huolella, eikä edes tajua, että se on just sitä tulkintaa ja spekulointia, mitä väittää muiden tekevän.
Naurattais, ellei säälittäis, että elämä koostuu useassa ketjussa saman vänkäämisestä.
Jotkut ovat kertomuksissaan objektiivisempia kuin toiset. Ja joidenkin totuus on suoranaista vääristelyä. Eli ilman liikoja etukäteisspekulointeja ja tulkintoja, kun ottaa useamman näkökulman niin saa varmaan koottua jonkinmoisen faktaversion asioista. Näin ne vissiin viranomaisetkin tekee. Eikä sekään ole aukotonta.
En ole tuo ns. vänkääjä, mutta ne jotka empatiaa peräänkuuluttavat: tunnetteko empatiaa henkilöitä kohtaan, joiden toimintaa ette voi millään muotoa ymmärtää? Vai onko se rajattu vain niille, jotka kuuluvat ns. samaan heimoon? Olkoonkin, että tämä menee tämä on tätä ns. metakeskustelua ja menee ohi ketjun aiheen niin kunhan tuumailen. Ketju tuntuu osin muuttuneen puolesta ja vastaan, kun pitäisi nähdä koko kirjo.
Äh, lainaukset eivät nyt tahdo laisinkaan toimia... t. yllä oleviin kommentoinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitanpas minäkin tänne jotain. Minusta jankkaajat ovat nämä vakkarit ja he eivät edes huomaa sitä. Älkää vakkarit jankatko, pliis.
Välillä vakkarit itsekin kirjoittaa tänne ilman nimimerkkiä, tunnistaa kirjoitustyylistä 😉
Mitä he tällä yrittävät? Että heidän "puolellaan" on muitakin? Vai mikä tämän idea on?
Mielestäni vakkarit ei jankkaa, vaan kannustaa
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maratonparkuja. Mitä kuuluu? Älä välitä näistä ikävistä ihmisistä.
Tilannekatsausta.
28 v yhdessä.
Onko kiva sunnuntai? Ootteko mökkimiehen kanssa moksällä? Nukuitteko pitkään aamulla? Oliko ihana aamu?
Onko poika mukana?
Kerro toki kuulumisia. Aina on palstalla ankeuttajia. Ei pidä heistä välittää. Ilkeitä ja kateellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka kolmannen suomiakan lempileffa on hiljaiset sillat!!. kunnon avioeropornoo...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo voi. Siis hetki, ukko venyttelee suhteessa kanssasi ja maksaa vain asuntoa (?)..sinä maksat juoksevat kulut. Mitäs sitten kun maksettu? Hälle jää maksettu asunto, sulle ne maksetut ruuat ja laskut ja kengän kuva persiisiin.. Toiv naimisissa ilman avioehtoa..
En tiedä, miten tämä liittyy aiheeseen, mutta tuntuu olevan palstan perusteella yleisin naisten älyttömyys ja harminaihe. Meillä myös ukko venyttelee suhteessa kanssani ja maksaa omaa asuntoaan. Sen sijaan minä en maksa juoksevia kuluja, vaan puolet niistä. Jos joskus tulee ero, on ihan ok, että hälle jää maksettu asunto, hänhän sitä maksaakin. Mulle jää oma sijoitusasuntoni, jota makselen tässä viimeistä vuotta.
Naimisissa, avioehdon kanssa.
Hyvin toimittu. Ilo lukea!
T. järki pelaa
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä.
Onko kiva sunnuntai? Ootteko mökkimiehen kanssa moksällä? Nukuitteko pitkään aamulla? Oliko ihana aamu?
Onko poika mukana?
Kerro toki kuulumisia. Aina on palstalla ankeuttajia. Ei pidä heistä välittää. Ilkeitä ja kateellisia.
Mitä ihmettä joitain aikuisia ihmisiä kiinnostaa udella vieraalta ihmiseltä nukuitteko pitkään aamulla, oliko ihana aamu tms. Elättekö elämäänne jonkun toisen elämän kautta? Jos elämän kiinnostuksen kohteet ovat tätä luokkaa niin huh huh. Silloin kyllä ymmärrän, että hiukan vaikeammat pohdinnat menevätkin ohi hilseen. Ja nämä vaikeampia asioita kirjoittavat ihmiset ovat mielestänne ilkeitä ankeuttajia ja vieläpä kateellisia. Älkää nyt jatkuvasti heittäkö kateuskorttia, paljastatte vain oman ajatusmaailmanne kapeuden.
Onkohan täällä kovin paljon todellakin kateellisia ihmisiä kun niin herkästi epäillään muita kateudesta. Miten se "ovat vain kateellisia" muuten jatkuvasti tulisi esiin. Itse olen vissiin niin tyhmä etten ymmärrä kadehtia.
Vierailija kirjoitti:
joka kolmannen suomiakan lempileffa on hiljaiset sillat!!. kunnon avioeropornoo...
Typerä vanhojen aikuisten lööövstooori.
Mary Streepin omat kliseiset suun ja naamanvääntelyt aina samoja. Ilmeet ja eleet oksettavia ja ennalta-arvattavia.
On niin kovin mukasyvällinen.
Ei muuten ole. Kiivas äkkipikainen itseriittoinen järkipää, kylmä bisnesnainen reaalielämässä.
- Nainen 59v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskittykää nyt siihen ikiomaan elämäänne ja jättäkää apn elämä ihmettelemättä. Noista kaikista on ollut puhetta vaikka kuinka, mutta se on ihan sama, kuinka monta kertaa ne selostetaan läpi ja kenen toimesta, samat palaa ihmettelemään samoja asioita.
Ihan tavattoman tylsää ja typerää jankkausta. Mutta eihän näillä tietäjillä varmaan ole omassa elämässään yhtään mielenkiintoista asiaa kerrottavana.
Aha. Kun meikä kirjoittaa että olen mieheni entinen sivuhoito nykyinen puoliso, niin haluan tuoda esiin tapahtumista toisen näkökulman, mutta olen täysin varautunut tiedätte kyllä minkälaisiin kommentteihin. Ne vähän kuuluu asiaan ja eihän he täysin väärässäkään ole. Mua pissattiin silmään monta kuukautta ja moni varoitti, ystävöt jopa vähän turhautuneena. Jos olisin uskonut, enkä olisi ollut niin jyrkän varma että tiedän kyllä itse paremmin, k
Semmoista ei ole kuin uusioperhe.
Uusperhe on sana ja käsite.
Kuutio on aivan eri juttu.
Ootko kuutiopää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mökkimiehelle kuuluu? Millainen seksielämä?
Onko Viagra käytössä?
Tykkääkö myös miehistä?
Eihän tuossa kommentissa edes neuvota mitään 😅 Tai no jos sen ottaa neuvona että kommentoija kertoo olleensa joskus itse omalle tilanteelleen sokea vaikka muut ympärillä on päivänselvästi nähneet missä menee metsään.
Tää 6261lle