Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12658)
Varmaan olisi isän hyvä tukea suhdetta toiseen huoltajaan jos ei niin tee. ok. Mitä sitten? Pannaanko porukassa isän perään joku polvilumpionmurskaaja kannustamaan vai kuinka tässä edettäisi? Otetaanko kuitenkin ihan ekaksi selvää, että isä ihan varmaan manipuloi ja vieraannuttaa, vai pannaanko pesäpallomailamiehet heti liikkeelle?
No nythän alkaa tämä selvitä. Joku on siinä käsityksessä, että hänen pitää edetä ja tehdä jotain apn asiassa ja on valmis aika extreme-keinoihin.
Kun monet ovat ihan siinä käsityksessä, että pointti on, että tässä ketjussa on tilaa avautumisille ja se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan olisi isän hyvä tukea suhdetta toiseen huoltajaan jos ei niin tee. ok. Mitä sitten? Pannaanko porukassa isän perään joku polvilumpionmurskaaja kannustamaan vai kuinka tässä edettäisi? Otetaanko kuitenkin ihan ekaksi selvää, että isä ihan varmaan manipuloi ja vieraannuttaa, vai pannaanko pesäpallomailamiehet heti liikkeelle?
No nythän alkaa tämä selvitä. Joku on siinä käsityksessä, että hänen pitää edetä ja tehdä jotain apn asiassa ja on valmis aika extreme-keinoihin.
Kun monet ovat ihan siinä käsityksessä, että pointti on, että tässä ketjussa on tilaa avautumisille ja se riittää.
Niin. Ihmiset voi karkeasti jakaa valittelijoihin ja ratkaisujen etsijöihin. Näiden kahden on joskus vaikeaa ymmärtää toisiaan.
Niin. Ihmiset voi karkeasti jakaa valittelijoihin ja ratkaisujen etsijöihin. Näiden kahden on joskus vaikeaa ymmärtää toisiaan.
Niin. Karkeast ihmiset voi tosiaankin jakaa kahteen ryhmään, empaattiset ja epäempaattiset. Empaattiset ymmärtävät, että on arvokasta myös vain tuulettaa tunteitaan ja ajatuksiaan, epäempaattiset kutsuvat tätä valitteluksi ja tyrkyttävät vänkäpäisesti omia ratkaisujaan sen sijaan, että kuuntelisivat ihmistä.
Pikaisesti; tottakai keskustelen lasteni kanssa läpi myös ne vaikeat asiat, oman pahanolon yli läikkymiset, pyydän tarvittaessa anteeksi. Avaan syitä omaan käytökseeni.
Toki, vähäinen yhteys on tehnyt tästä vaikeaa, ja olisi tarvetta paljon syvällisemmillekkin keskusteluille. Toivoisin heidän nykyistä paremmin näkevän minun olevan omilla jaloillani ja tilanteen olevan eri. Tätä koitan heille tehdä tiedettäväksi.
Manipulointi alkoi kun asuimme vielä samassa taloudessa. Isä on selkeästi sanonut, että lasten on valittava vanhempien välillä. Ja tämän hän on toistanut usein. Ei vain erokriisissä. Olen nähnyt viestejä joita laittaa lapsille minusta. Edelleen. Eikä ne todellakaan ole mitään mukavia. Ei siinä äidin roolia lasten elämässä vahvisteta. Keinoja saada lapset puolelleen on monia. Kun se ennen etäinen isä kiinnostuu lapsistaan, onhan se lapsille mukavaa. Ja on asiassaan onnistunut. Ja minä olen epäonnistunut siinä, että olisin kyennyt pitämään lapset osana elämääni. Olen tehnyt paljon virheitä. On ihan saman mitä teen tai miten toimin, jotenkin asiat saadaan isän toimesta aina käännettyä minua vastaan. Monesti itsellä on asiasta vain mutu-tunne, kunnes jokin paljastaa näin todella olevan. Ja aina tulee se konkreettinen todiste, mikä asian vahvistaa. Samanlaiset keinot sillä isällä on lapsiaan kohtaan käytössä edelleen, tiukkaa kontrollia ja kohtuuttomia rangaistuksia. Tiedän tämän varmasti, tämä ei ole vain kuvitelmaani. Vaan lapset on jo siellä tiukasti jumissa. On vaihdettu paikkakuntaa ja koulua sinne. Vaikea sieltä on enää lähteäkkään.
Monenlaista olen kokeillut parantaakseni suhdetta lapsiini. Olen todennut, että voin olla vain oma itseni, tehdä sen mikä minusta tuntuu oikealle ja hyvälle. Pitää yhteyttä yllä. Olla olemassa lapsilleni. Vaikka etäällä. En voi olla muuta kun olen. Sen olen tällä matkalla oppinut. Ihmisen pitää elää ja toimia niin, että pystyy olemaan itsensä kanssa ja se mitä tekee tuntuu omalta.
Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö ottaisi vinkkejä vastaan, ettenkö jatkuvasti pohtisi tapoja, enkö olisi valmis kokeilemaan eri keinoja. Kunhan se tapa tuntuu omalta, kunhan se tapa on minun tapani toimia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ihmiset voi karkeasti jakaa valittelijoihin ja ratkaisujen etsijöihin. Näiden kahden on joskus vaikeaa ymmärtää toisiaan.
Niin. Karkeast ihmiset voi tosiaankin jakaa kahteen ryhmään, empaattiset ja epäempaattiset. Empaattiset ymmärtävät, että on arvokasta myös vain tuulettaa tunteitaan ja ajatuksiaan, epäempaattiset kutsuvat tätä valitteluksi ja tyrkyttävät vänkäpäisesti omia ratkaisujaan sen sijaan, että kuuntelisivat ihmistä.
ööhh. Ilmeisesti ne empaatikot haluavat velloa niissä tunteissa vuosia ja vuosia eron jälkeen. Juu ei siinä mitään, jokainen kuluttaa oman elämänsä kuten haluaa. Kunhan ei päätä myös vaikka nyt niiden lasten puolesta, että heidänkin kuuluu vanhempiensa eron laineita ottaa vastaan vielä 2 vuotta erosta. Voipi tosin olla että lapset itse päättävät sitten toisin.
Vierailija kirjoitti:
Pikaisesti; tottakai keskustelen lasteni kanssa läpi myös ne vaikeat asiat, oman pahanolon yli läikkymiset, pyydän tarvittaessa anteeksi. Avaan syitä omaan käytökseeni.
Toki, vähäinen yhteys on tehnyt tästä vaikeaa, ja olisi tarvetta paljon syvällisemmillekkin keskusteluille. Toivoisin heidän nykyistä paremmin näkevän minun olevan omilla jaloillani ja tilanteen olevan eri. Tätä koitan heille tehdä tiedettäväksi.
Manipulointi alkoi kun asuimme vielä samassa taloudessa. Isä on selkeästi sanonut, että lasten on valittava vanhempien välillä. Ja tämän hän on toistanut usein. Ei vain erokriisissä. Olen nähnyt viestejä joita laittaa lapsille minusta. Edelleen. Eikä ne todellakaan ole mitään mukavia. Ei siinä äidin roolia lasten elämässä vahvisteta. Keinoja saada lapset puolelleen on monia. Kun se ennen etäinen isä kiinnostuu lapsistaan, onhan se lapsille mukavaa. Ja on asiassaan onnistunut. Ja minä olen epäonnistunut siinä,
Tämä oli niin selkeä kommentti. Näin olen Aptä tulkinnutkin. Joku luulee, että 'vellot' reilut kaksi vuotta samalla eronsuolla kuin ketjua aloittaessasi. Sehän ei pidä lainkaan paikkaansa.
Toisaalta on outoa, kun aloituskommentti on joka sivun alussa, aiheuttaa varmaan sekaannusta uusimmissa kirjoittajissa, sehän vähän näyttää, että Ap toistaisi samaa ja samaa... en välttämättä tykkää tästä uudistuksesta.
Tulin katsomaan ketjua just oikeaan aikaan, Ap:n päivitys oli mukavaa luettavaa🙂
Täällä kaikki jatkuu kivaa arkea viettäen, osa-aikaeläkettä suosittelen kaikille, ketkä tahtoo vapaata ja on taloudellisesti mahdollista
Touhukasta torstaita
Tuumis🌻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ööhh. Ilmeisesti ne empaatikot haluavat velloa niissä tunteissa vuosia ja vuosia eron jälkeen. Juu ei siinä mitään, jokainen kuluttaa oman elämänsä kuten haluaa. Kunhan ei päätä myös vaikka nyt niiden lasten puolesta, että heidänkin kuuluu vanhempiensa eron laineita ottaa vastaan vielä 2 vuotta erosta. Voipi tosin olla että lapset itse päättävät sitten toisin.
Puutunpa taas minäkin. Jos se vellominen ottaa kaksi vuotta, se ottaa. Itse asiassa ajattelen, että jos liitto on kestänyt 25+ vuotta, kaksi vuotta käsitellä eroa on aika vähän, etenkin jos siihen liittyy muutakin kuin tsau vaan sitten, muru. Sehän ei tarkoita, että elämään ei mahtuisi muutakin kuin vellomista.
Tätä juuri en teissä "ratkaisukeskeisissä" ihmisissä oikein ymmärrä. Te ette osaa nähdä ratkaisuna sitä, että ihminen toimii, kuten hänelle on luontaista ja tekee asioita siinä aikataulussa, kun se hänelle sopii. Teille kelpaa vain se ravakka napakka ratkaisupaketti, jonka mielessänne asiasta luotte.
Itse en pidä sitä edes ratkaisuna, vaan ainakin muille läheisille lisää ongelmia luovana.
T: MaratonParkuja
Se vellominen, olkoonkin kuinka oikeutettua hyvänsä, tekee läheisten, monesti juuri lasten, elämän raskaaksi. Siitähän on monesti kysymys kun yritetään antaa vinkkejä. Ei olekysymys vain yhden ihmisen kriisistä. Tietenkin myös velloja tekee raskaaksi oman elämänsä. Ei ole kysymys etteivätkö ratkaisukeskeiset ymmärrä, että eron jälkeen toisilla kestää kauemmin toipua. Tässä taas tehdään oletuksia. Itse olen ratkaisukeskeinen, mutta silti ymmärrän ihmisten erilaiset persoonallisuudet.
Minusta ei ole hyvää ystävyyttä vain vuodesta toiseen kuunnella hiljaa tai myötäilemällä toisen avautumisia ja samalla huomata, että toinen tällä pitkittää erokriisiään. Hyvä ystävä toimii kuulevana korvana kyllä, sehän on meille ratkaisukeskeisillekin selvää, mutta kyllä jossain vaiheessa pitää suutakin avata. Ja yrittää avittaa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ööhh. Ilmeisesti ne empaatikot haluavat velloa niissä tunteissa vuosia ja vuosia eron jälkeen. Juu ei siinä mitään, jokainen kuluttaa oman elämänsä kuten haluaa. Kunhan ei päätä myös vaikka nyt niiden lasten puolesta, että heidänkin kuuluu vanhempiensa eron laineita ottaa vastaan vielä 2 vuotta erosta. Voipi tosin olla että lapset itse päättävät sitten toisin.
Puutunpa taas minäkin. Jos se vellominen ottaa kaksi vuotta, se ottaa. Itse asiassa ajattelen, että jos liitto on kestänyt 25+ vuotta, kaksi vuotta käsitellä eroa on aika vähän, etenkin jos siihen liittyy muutakin kuin tsau vaan sitten, muru. Sehän ei tarkoita, että elämään ei mahtuisi muutakin kuin vellomista.
Tätä juuri en teissä "ratkaisukeskeisissä" ihmisissä oikein ymmärrä. Te ette osaa nähdä ratkaisuna sitä, että ihminen toimii, kuten hänelle on luontaista ja tekee asioita siinä aikataulussa, kun se hänelle sopii. Teille kelpaa vain se rav
Jep. Just tämä, on e r i l a i s i a ratkaisuja ja vastauksia... harmaan sävyjä paljon, ei pelkkää mustavalkoista kyllä/ei!!!
Tää vielä... sit puolukkaan
Tuumis🌻
Minusta ei ole hyvää ystävyyttä vain vuodesta toiseen kuunnella hiljaa tai myötäilemällä toisen avautumisia ja samalla huomata, että toinen tällä pitkittää erokriisiään. Hyvä ystävä toimii kuulevana korvana kyllä, sehän on meille ratkaisukeskeisillekin selvää, mutta kyllä jossain vaiheessa pitää suutakin avata. Ja yrittää avittaa eteenpäin.
Kuten AP toteaa, vellominen on vain osa elämää. Silloin touhutätien nenän pistot asioihin yrittämisellään eivät tuota kuin masennusta, ahdistusta ja turhaa harmia, myös niiden lasten ja läheisten elämään.
Vaikka kuinka täällä tuntuu, että tunnetaan toisemme, hoetaan koko ajan, että oikeasti emme. Silloin ei ole mitään hyvän ystävän statusta, vaan parasta on kohteliaisuus ja huomioon otto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei ole hyvää ystävyyttä vain vuodesta toiseen kuunnella hiljaa tai myötäilemällä toisen avautumisia ja samalla huomata, että toinen tällä pitkittää erokriisiään. Hyvä ystävä toimii kuulevana korvana kyllä, sehän on meille ratkaisukeskeisillekin selvää, mutta kyllä jossain vaiheessa pitää suutakin avata. Ja yrittää avittaa eteenpäin.
Mielestäni pitää myös erottaa asiat toisistaan. Esim. itse tulkitsen niin, että erosta AP jo mennyt eteenpäin, joten siitä jankuttaminen on turhaa, eikä siinä vellota. Sen sijaan ongelmana edelleen on eron seuraukset, eli tilanne lapsien kanssa.
Näkisin niin, että enemmän kuin ratkaisuihin tämän suhteen keskustelu on kääntynyt nimenomaan vellomiseen, sen korostamiseen, mitä virheitä AP on mahdollisesti tehnyt, mitä tulee tekemään ja kuinka vaikeaa tämä nyt lapsille on.
Varsinaisia ehdotuksia on ollut aika vähän, oikeastaan vain yksi, eli APn pitää antaa nyt lapsille tilaa. Sen hän on tehnyt. Jos on jotain muuta kuin em. vellomista tarjolla, AP varmaan ilahtuisi kuulleessaan.
T: MaratonParkuja
"Jos se vellominen ottaa kaksi vuotta, se ottaa.
Itse asiassa ajattelen, että jos liitto on kestänyt 25+ vuotta, kaksi vuotta käsitellä eroa on aika vähän, etenkin jos siihen liittyy muutakin kuin tsau vaan sitten, muru. "
;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ole hyvää ystävyyttä vain vuodesta toiseen kuunnella hiljaa tai myötäilemällä toisen avautumisia ja samalla huomata, että toinen tällä pitkittää erokriisiään. Hyvä ystävä toimii kuulevana korvana kyllä, sehän on meille ratkaisukeskeisillekin selvää, mutta kyllä jossain vaiheessa pitää suutakin avata. Ja yrittää avittaa eteenpäin.
Kuten AP toteaa, vellominen on vain osa elämää. Silloin touhutätien nenän pistot asioihin yrittämisellään eivät tuota kuin masennusta, ahdistusta ja turhaa harmia, myös niiden lasten ja läheisten elämään.
Vaikka kuinka täällä tuntuu, että tunnetaan toisemme, hoetaan koko ajan, että oikeasti emme. Silloin ei ole mitään hyvän ystävän statusta, vaan parasta on kohteliaisuus ja huomioon otto.
Aaaargggghhh! En hakenut tällä hyvän ystävän statusta täällä, vaan kirjoitin vähän niinkuin yleisesti tästä asiasta. Mutta tähänkin sanaan nyt takerruttiin. Kyllähän täälläkin tämä kertomani periaate toimii näin kuin kerroin. Vaikka ei olla sinällään ystäviä. Mutta asia on silti sama. Sanotaan nyt niinkin, että jos näitä "touhutätien nenän pistoja" ei joskus olisi, niin monet asiat eivät elämässä liikahtaisi mihinkään.
Toisaalta tuntuu, että jotkut kyllä ovat hiukan omanneet itsensä aloittajan ystäväksikin.
Kiitos Ap jälleen päivityksestä, kirjoitukseesi "ei ole mitään lisättävää". Asiallista, järkevää pohdintaa vahvalta naiselta, joka on selkeästi mennyt elämässään eteenpäin. Tekstistäsi huokuu varmuus ja nimenomaan se, että olet ns. sinut vallitsevan tilanteen kanssa. Nimenomaan osa kirjoittajista velloo asioiden kanssa, joiden vellomisen Sinä asianosaisena olet jo lopettanut.
Sinänsä mietin kyllä, että ihminen on voinut mennä elämässään eteenpäin ja olla hyvinkin onnellinen (esim. minä) ja silti joskus vanhasta elämästä tai erosta jotain tulee mieleen. Silloin suon niille ajatuksille hetken, käsittelen asian päässäni ja jatkan taas tyytyväisenä elämääni, joku voi nähdä sen vellomisena. Minä näen kuitenkin koko elämäni matkana, johon kuuluu monta etappia ja ilman niitä etappeja en olisi se ihminen joka olen nyt (51 vuotiaan naisen elämässä 28 vuotta on pitkä pätkä elettyä elämää).
Terkkuja MaratonParkujalle ja Tuumikselle.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Mökkimies auttaa.
Mihin tarvitset muru mökkimiehen apua? Suosittelisin etsimään oman mökkimiehen tai pärjäämään ihan itse.
Mitä mökkimiehelle kuuluu? Millainen seksielämä?
Ihanaa, Ap, kuulla sinusta! Toivon, että muistat että noiden räksyttäjien lisäksi täällä on paljon lukijoita jotka toivovat sinulle hyvää ja iloitsevat siitä, kuinka olet mennyt eteenpäin. Hyvää alkavaa syksyä sinulle!
T. Hiljainen sivustaseuraaja
Vierailija kirjoitti:
Mitä mökkimiehelle kuuluu? Millainen seksielämä?
Onko Viagra käytössä?
Tykkääkö myös miehistä?
Sä rakastat