Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Mitä mökkimiehelle kuuluu?

Niistä sitten jokainen luo taas oman totuutensa perustuen omiin kokemuksiinsa, mielipteisiinsä, kasvatukseensa, viiteryhmäänsä, moraaliinsa jne. Jne.

Siinähän se ongelma taitaa ollakin, että ei luo jokainen. Vaan jotkut pysyttäytyvät niissä tiedoissa mitä heillä on ja pyrkivät pitämään keskustelun annetuissa raameissa, vaikka tiedostaakin, että kaikkea mahdollista tietoa ei ole.

Koska varmaa on, että jos tarinaa alkaa koristelemaan omien kokemuksien ja henkilöhistoriansa kautta, mennään väistämättä tilanteeseen, jossa se, josta puhutaan (tässä tapauksessa vakkarit) kokevat, että hei, nyt et enää puhu minusta, vaikka puheesi minulle ja nimimerkkiini osoitatatkin.

Nyt puhutaan sinun kuvitelmistasi, siitä, miten sinä täytät aukot omalla historiallasi minun tarinastani.

Ja siitä seuraa yleensä kiistelyä, kun yritetään kumota se tarina, jonka joku ihan päin vetäisi uutena totena.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mökkimiehelle kuuluu?

Mökkimiehelle kuuluu hyvää ja meille kuuluu hyvää. Vietämme todella paljon aikaa yhdessä, tuleva viikonloppu ollaan pitkästä aikaan eripäässä Suomea töiden takia. Syys- ja lokakuu ovat hyvin kiireisiä mökkimiehelle työrintamalla, mutta järjestelemme niin, että voimme viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä ja etätyöni helpottaa asiaa suunnattomasti. 

28v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Niistä sitten jokainen luo taas oman totuutensa perustuen omiin kokemuksiinsa, mielipteisiinsä, kasvatukseensa, viiteryhmäänsä, moraaliinsa jne. Jne.

Siinähän se ongelma taitaa ollakin, että ei luo jokainen. Vaan jotkut pysyttäytyvät niissä tiedoissa mitä heillä on ja pyrkivät pitämään keskustelun annetuissa raameissa, vaikka tiedostaakin, että kaikkea mahdollista tietoa ei ole.

Koska varmaa on, että jos tarinaa alkaa koristelemaan omien kokemuksien ja henkilöhistoriansa kautta, mennään väistämättä tilanteeseen, jossa se, josta puhutaan (tässä tapauksessa vakkarit) kokevat, että hei, nyt et enää puhu minusta, vaikka puheesi minulle ja nimimerkkiini osoitatatkin.

Nyt puhutaan sinun kuvitelmistasi, siitä, miten sinä täytät aukot omalla historiallasi minun tarinastani.

Ja siitä seuraa yleensä kiistelyä, kun yritetään kumota se tarina, jonka joku ihan päin vetäisi uutena totena.

Se on alitajuistakin, ihminen ei välttämättä itse huomaa tekevänsä niin. 

Olihan tuossakin oman elämän ja henkilöhistorian kautta värittämistä kun miltei tyrmättiin tämä henkilö, joka kertoi, että on ollut onnellisessa parisuhteessa ja ei ole huonoja ihmissuhteita. 

Perusteltiin ettei hän voi tietää siitä ja siitä kun ei ole kokemusta. Mihin hän sitä kokemusta tai vastaavaa taustaa olisi tarvinnut kun sillä nyt ei olekaan mitään merkitystä? Jos näitä luetaan niin, etteivät omat taustat millään lailla merkitse. 

Nämä, jotka valittavat ketjun menneen pilalle ilmeisesti kaipaavat vain kivoja juttuja mökkimiehestä ja muuta helposti sulavaa tekstiä. 

Höh

Ketju on mennyt pilalle ilkeilystä. Ei elämän tarvitse olla 'maitoa, mökkimiestä ja mainiota'. Monenlaiset tarinat sopii joukkoon, ilkeily ja solvaus ei. Mielestäni. Ei ole aikuismaista kirjoittelua...

Sulassa sovussa syksyyn😉

Olikos täällä joku kestovollottaja kirjoitellut .

Mitähän kuuluu. Nessut loppu. Lähti kaupasta ostaan. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka valittavat ketjun menneen pilalle ilmeisesti kaipaavat vain kivoja juttuja mökkimiehestä ja muuta helposti sulavaa tekstiä. 

Sanotaanko näin, että ketju on kovin muuttunut.

Tällä hetkellä kun lukee uutisia, mitä tahansa mediaa tai tätä vauva-palstaa niin tekstit on aika raskaita (mm. sotaa, talouden ahdinkoa, irtisanomisia ja ihmisten hätää). Samat aiheet tällä palstalla, mutta vielä höystettynä ihmisten ilkeilyllä ja mikä minusta pahinta on se, että ihmiset käyvät toisiaan vastaan.

Luulen, että ihmisten on vaan välillä kiva lukea kivoja juttuja tai yleensäkin helposti sulavaa tekstiä.

Itse välillä pysyn poissa vauva-palstalta ihan sen takia kun huomaan sen vaikuttavan negatiivisesti itseeni. Ahdistun ihmisten pahoinvoinnista.

28v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Olihan tuossakin oman elämän ja henkilöhistorian kautta värittämistä kun miltei tyrmättiin tämä henkilö, joka kertoi, että on ollut onnellisessa parisuhteessa ja ei ole huonoja ihmissuhteita. 

Perusteltiin ettei hän voi tietää siitä ja siitä kun ei ole kokemusta. Mihin hän sitä kokemusta tai vastaavaa taustaa olisi tarvinnut kun sillä nyt ei olekaan mitään merkitystä? Jos näitä luetaan niin, etteivät omat taustat millään lailla merkitse. 

Ymmärrät väätin. Oman henkilöhistorian kautta OMIEN asioiden kertominen on todella kiva ok. Sen sijaan se, että tekee sitä toisten asioille vaan herättää närää. Siis juuri niin, että turha väittää tietävänsä asiasta, josta ei mitään tiedä.

Olisi kiva jos kaikki kertoisi vain omia kuulumisia, eikä yrittäisi selittää, mitä muille kuuluu ja miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itken ja luen, sillä Ap:n kirjoittama teksti on kuin omasta kynästäni.

28 vuotta ollaan oltu mieheni kanssa, yksi lähes 17 vuotias lapsi meillä on. Minä rakastan edelleen niin paljon, että sattuu. Mieheni ei ole osannut puhua tunteista ikinä. Noin kaksi kuukautta olen vaistonut, että kaikki ei ole hyvin ja olen yrittänyt kysyä asiasta. Pieniä hetkiä ja asioita kun vaistoni on yrittänyt varottaa. Nyt sunnuntaina mieheni ilmoitti, että hänen pää on sekaisin, kaikki on yhtä harmaata massaa ja mikään ei tunnu miltään eikä hän tiedä mitä haluaa elämältään. Ainoastaan työssä ja eräässä kausiluontoisessa harrastuksessa on mitään järkeä enää. Enempää hän ei nyt pysty puhumaan kun hänen pitää kuulemma saada oma pää kuntoon ensin.

Usein kyse tosiaan on enemmästä naisella luin yksinkertaisella miehellä, kuten rahasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole sen kummemmin 100 % oikeassa tai väärässä kommentoidessaan tässä ketjussa. Sehän on ymmärrettävää, että ihmiset perustavat arvelunsa omaan elämänkokemukseensa ja tunteisiinsa perustuen. Sen kummempi expertti ei ole kukaa, turha aliarvioida tai ylentää sen kummemmin myöskään kenenkään kommentteja. 

Kiinnostaisi tietää, missä muissa asioissa sun on vaikeaa ottaa toisten kokemuksia tosissani, vaan toteat, että ethän sä nyt tässä 100 pros oikeassa ole, koska mun elämänkokemuksen mukaan tuollaista ei voi tapahtua?

Vai onko kyse siitä, että sulla meneekin johonkin kummaan oikeassa/väärässä, aliarvioitu/ylennetty-akselille tämä keskustelu, eli olet täällä enemmänkin kilpailemassa mielipiteiden paremmuudesta kuin kuuntelemassa muiden kertomuksia elämästään?

Mulla nimittäin ei mene niin tunteisiin, että pitäisi koko ajan ajatella, ett

6183. Juuri näin. Esimerkki siitä kuinka kummallisesti voi tulkita toisten ihmisten aikeet: vanhempani pyysivät minua ja miestäni leikkaamaan mökin pihan upeat vanhat syreenit, koska ne eivät enää oikein kukkineet, olivat siis vanhentuneet. Teimme työtä käskettyä. Nähtyään leikatut pensaat, siskoni kysyi jotenkin hyökkäävästi leikkasimmeko 'oikeasti' ne pensaat siksi jotteivät ne varjostaisi edellisenä kesänä tekemäämme mansikkapenkkiä. Jos on valmiiksi jotenkin negatiivinen mieli jostain asiasta tai henkilöstä, niin ihan minkä tahansa teon voi tulkita mahdollisimman tuomittavana, ainakin taustamotiiveiltaan jos ei muuten. Tätä näkee eronneiden vanhempien välillä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan tuossakin oman elämän ja henkilöhistorian kautta värittämistä kun miltei tyrmättiin tämä henkilö, joka kertoi, että on ollut onnellisessa parisuhteessa ja ei ole huonoja ihmissuhteita. 

Perusteltiin ettei hän voi tietää siitä ja siitä kun ei ole kokemusta. Mihin hän sitä kokemusta tai vastaavaa taustaa olisi tarvinnut kun sillä nyt ei olekaan mitään merkitystä? Jos näitä luetaan niin, etteivät omat taustat millään lailla merkitse. 

Ymmärrät väätin. Oman henkilöhistorian kautta OMIEN asioiden kertominen on todella kiva ok. Sen sijaan se, että tekee sitä toisten asioille vaan herättää närää. Siis juuri niin, että turha väittää tietävänsä asiasta, josta ei mitään tiedä.

Olisi kiva jos kaikki kertoisi vain omia kuulumisia, eikä yrittäisi selittää, mitä muille kuuluu ja miksi.

Olen tämä henkilö joka kertoi, ettei ole huonoja ihmissuhteita taustalla. Se oli vastauksena väitteelle, että olen vain kateellinen sille, että joku on päässyt eteenpäin huonosta ihmissuhteesta. Eli joku oletti minun motiivini epäillä pitäneekö aloittajan miehen narsisti-diagnoosi ihan paikkaansa liittyvän siihen että olen vain kateellinen koska itse yhä kärvistelen huonossa liitossa. Eli allekirjoitan mitä sanot: kun ei mitään toisen kommentoijan elämästä tiedä niin ei kannata sitä kateus-leimakirvestä heilutella heti jos kohtaa eriävän mielipiteen.

"Ei tarvii keksiä mitään tarinoita, voi vain kertoa että exäni manipuloi lapsiani minua vastaan ja maratonparkuja on valmis laittamaan päänsä pantiksi että tämä on fakta. Siihen mitään anekdootteja tarvita, ei mitään keksittyjä tarinoita, riittää kun vain toteaa ettå näin on. Siitäkin huolimatta, että aloittaja itse pohti lasten valinnan kuultuaan, että hänen kotonaan ei ole niin mukavaa ja kodinomaista kun hänellä on tämä erosurukin ja että lapset varmaan halusivat jäädä vain vanhaan kotiinsa jossa on 'onnellista". Muutama kymmenen sivua eteenpäin ja nämä mahdolliset syyt lasten valinnalle oli unohdettu ja olikin kyse yksim isän narsistisesta manipuloinnista. Koska näin vain oli. Ei perusteluja kuten vanha koti, perheen kesken puuhastelua, jne, vaan näin vain on, piste."

Juurikin tämä teksti! Hyvin kiteytetty mitä täällä yritetään vakkareille kertoa. Mutta tämä on sokea piste Ap:lle, 28 vuotta yhdessä, Tuumikselle, MaratonParkujalle... Ei voi näin olla, ei mitenkään. Maitoa vaan ostellaan kaupasta ja muita hienoja fraaseja yritetään luetella.

Keskusteluketju on elänyt reilusti yli kaksi vuotta. Ap kirjoitti tänne kokoajan sen hetkistä tilannetta, niitä tunteita ja ajatuksia mitä heräsi. Muutoshan oli valtava kaikille. Tilanne eli kokoajan. En edelleenkään ymmärrä mitä 6215:n kirjoittaja tavallaan hakee. Ymmärrän, että Ap:n on ollut alkuun tarpeen hakee ns. normaaleja syitä siihen miksi lapset haluaa jäädä isällensä ja isän käytös/teot on selvinneet siitä pikkuhiljaa.

Maitoasiaan olen itse viitannut kerran, mutta hyvin tässä taas niputetaan meidät nimimerkilliset kirjoittajat, mm. maitokeskustelua kävi myös moni nimimerkitön.

Luulen, että tämä asia ei muuksi muutu puolin ja toisin vaikka täällä kuinka väännettäisiin. Toiset on Ap:n puolella ja toiset vastaan, se tässä nyt ainakin on tullut selväksi.

28v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Keskusteluketju on elänyt reilusti yli kaksi vuotta. Ap kirjoitti tänne kokoajan sen hetkistä tilannetta, niitä tunteita ja ajatuksia mitä heräsi. Muutoshan oli valtava kaikille. Tilanne eli kokoajan. En edelleenkään ymmärrä mitä 6215:n kirjoittaja tavallaan hakee. Ymmärrän, että Ap:n on ollut alkuun tarpeen hakee ns. normaaleja syitä siihen miksi lapset haluaa jäädä isällensä ja isän käytös/teot on selvinneet siitä pikkuhiljaa.

Maitoasiaan olen itse viitannut kerran, mutta hyvin tässä taas niputetaan meidät nimimerkilliset kirjoittajat, mm. maitokeskustelua kävi myös moni nimimerkitön.

Luulen, että tämä asia ei muuksi muutu puolin ja toisin vaikka täällä kuinka väännettäisiin. Toiset on Ap:n puolella ja toiset vastaan, se tässä nyt ainakin on tullut selväksi.

28v yhdessä 

 

Haluaisin korostaa että olen nimenomaan kaikkien vanhempien ja heidän lapsiensa puolella. Myös Ap.n ja hänen lastensa. Edelleen, ihminen ei pysty, ei lain, ei muiden mahdollisuuksien puitteissa vaikuttamaan kuin omaan käytökseensä kun on kyse yhteisvanhemmuudesta. Laki sallii melko laajan skaalan epävastuuntuntoista käytöstä lapsia kohtaan ja toisaalta sallii teini-ikäiselle suuren itsemääräämisvallan asumiseen liittyen. Ei ole ketään vastaan olemista todeta ettei Ap nykyisellä keinovalikoimallaan ja lähestymistavallaan ole saanut aikaan itselle, tai luultavasti edes lapsille mieluista lopputulosta. Jos tilanteeseen on johtanut menneet 'virheet', niin ei auta kuin yrittää korjata eli hattu kourassa myöntää erehtyneensä, olleensa tunnekuohussa tmv ja perustella että tilanne on nyt muuttunut. Ja sitten toimia sen mukaan.

Jos jotain olisin kaivannut omalta vanhemmalta, olisi se ollut kerran avata missä hän on itse mielestään toiminut ajattelemattomasti ja sitten keskustella aiheesta. Sellainen keskustelu vapauttaa tunnelman usein välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan tuossakin oman elämän ja henkilöhistorian kautta värittämistä kun miltei tyrmättiin tämä henkilö, joka kertoi, että on ollut onnellisessa parisuhteessa ja ei ole huonoja ihmissuhteita. 

Perusteltiin ettei hän voi tietää siitä ja siitä kun ei ole kokemusta. Mihin hän sitä kokemusta tai vastaavaa taustaa olisi tarvinnut kun sillä nyt ei olekaan mitään merkitystä? Jos näitä luetaan niin, etteivät omat taustat millään lailla merkitse. 

Ymmärrät väätin. Oman henkilöhistorian kautta OMIEN asioiden kertominen on todella kiva ok. Sen sijaan se, että tekee sitä toisten asioille vaan herättää närää. Siis juuri niin, että turha väittää tietävänsä asiasta, josta ei mitään tiedä.

Olisi kiva jos kaikki kertoisi vain omia kuulumisia, eikä yrittäisi selittää, mitä muille kuuluu ja

Kuule kun kukaan ei puhunut just sulle. Täällä koko ajan korostetaan, että näitä kriittisiä on enemmän kuin yksi, joten myöskään juuri sinulle yhdelle ei ole mikään viesti tarkoitettu.

Mutta jonkunlaista merkillistä oikeassa olemista täällä nyt useampikin hakee ja siten halunnee itse päästä dominoimaan ketjua, koska kokee, että nämä vakkarit ovat jo "saaneet tarpeeksi tilaa".

6217 Kiitos kirjoituksesta.

Itse uskon, että Ap on tehnyt ihan kaiken voitavansa asian eteen. Ap on usein korostanut sitä, että on tänne kirjoittanut ne synkimmätkin ajatukset mitenkään niitä hienostelematta ja osittain senkin avulla pystynyt toimimaan lapsiin päin "asiallisesti/järkevästi". Ei tämä tilanne varmasti kenellekään ole mieluisa, ei lapsille eikä äidille. 

Olisiko se isän tehtävä keskustella avoimesti lapsien kanssa missä on toiminut ajattelemattomasti, olisiko isän tehtävä myös kannustaa lapsia olemaan yhteydessä äitiin. Jos Ap olisi toiminutkin tunnepuuskassa ajattelemattomasti ja sanonut esim. jotain typerää niin kyllä lapsienkin olisi ihan hyvä oppia anteeksianto. Normaali vanhempi kyllä kannustaa lasta pitämään yhteyttä myös toiseen vanhempaan. 

Kun lapset kasvaa niin varmasti tulee vielä se päivä kun Ap pystyy keskustelemaan lapsien kanssa näistä vuosista. 

Nyt puhuin Ap:n suulla, mutta itse näen tilanteen näin, tämä on minun mielipiteeni.

Olen ollut vuositolkulla erään lähisukulaisen pyörityksessä ja se oli ihan käsittämätöntä miten henkilö pystyi manipuloimaan ihmisiä omien tarkoitusperien mukaan. Kun Hänen "vihamieheksi" pääsin niin kyyti oli kylmää. Siinä meni vuosia ja yritin asiat hoitaa hyvällä, no lopulta oli palkattava apua ja hoidettava asiat lakiteitse. Voitin kaiken.

28v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

6217 Kiitos kirjoituksesta.

Itse uskon, että Ap on tehnyt ihan kaiken voitavansa asian eteen. Ap on usein korostanut sitä, että on tänne kirjoittanut ne synkimmätkin ajatukset mitenkään niitä hienostelematta ja osittain senkin avulla pystynyt toimimaan lapsiin päin "asiallisesti/järkevästi". Ei tämä tilanne varmasti kenellekään ole mieluisa, ei lapsille eikä äidille. 

Olisiko se isän tehtävä keskustella avoimesti lapsien kanssa missä on toiminut ajattelemattomasti, olisiko isän tehtävä myös kannustaa lapsia olemaan yhteydessä äitiin. Jos Ap olisi toiminutkin tunnepuuskassa ajattelemattomasti ja sanonut esim. jotain typerää niin kyllä lapsienkin olisi ihan hyvä oppia anteeksianto. Normaali vanhempi kyllä kannustaa lasta pitämään yhteyttä myös toiseen vanhempaan. 

Kun lapset kasvaa niin varmasti tulee vielä se päivä kun Ap pystyy keskustelemaan lapsien kanssa näistä vuosista. 

Nyt puhuin A

Varmaan olisi isän hyvä tukea suhdetta toiseen huoltajaan jos ei niin tee. ok. Mitä sitten? Pannaanko porukassa isän perään joku polvilumpionmurskaaja kannustamaan vai kuinka tässä edettäisi? Otetaanko kuitenkin ihan ekaksi selvää, että isä ihan varmaan manipuloi ja vieraannuttaa, vai pannaanko pesäpallomailamiehet heti liikkeelle?

Lapset alkoivat kerrotun perusteella heti erilleen muuton jälkeen tehdä pysyvää pesää isän kotiin. Nopeaa ja tehookasta manipulointia isältä joka siihen saakka oli ollut ilkeä poissaoleva ja autoritäärinen.

Vai, olisiko niin, että nuoret valitsivat nuoren tapaan omat huoneet ja pelit ja rensselit ja välit äitiin mutkistuivat siinä kohtaa kun äiti ilmaisi pettymystään tästä valinnasta?

Ihan sillä kysyn kun on omassakin vuoroviikkovanhemmuudessa ollut monenlaisia vaiheita ja oman pahan mielen nielaiseminen tai rakentava keskustelu on ollut välillä vaikeaa. Mutta minä en olekaan täydellinen ja ex täysin epäonnistunut ihminen..

Juttelemalla niistäkin on sitten lapsen kanssa selvitty ja välit ovat luottamukselliset ja läheiset. Hän ymmärtää kyllä, että aikuinenkin on tunteva ihminen, kun hänelle pahoittelee ja selittää käytöstään silloin kun aihetta on.

6220. Jätetään nyt ne polvilumpionmurskaajat ja pesäpallomailamiehet väliin, väkivallalla ei ratkaista mitään.

Mietin, että miksi toisaalta meidän tehtävä edelleenkään on selvittää sitä manipuloiko isä, emme ole oikeudessa.

Oma lähtökohtani on uskoa kertojaa ja tämä koskee niin Ap:ta kuin montaa muutakin erotarinansa kertojaa tässä ketjussa. 

Ajattelemme ja koemme eritavalla, minä luulen, että vaikka kuinka vääntäisimme rautalankaa toisillemme niin samaan lopputulokseen emme tulisi. Eläköön erilaisuus ja oikeesti kaikkea hyvää Sinulle.

28v yhdessä